Tieteenfilosofiaa

[Nasuhorn]

MaKo-edit: Siirtelin keskustelua tieteen filosofiasta omaan ketjuun täältä

odotetaan 20 vuotta ja katsotaan millä kantilla "tieteellinen maailmankuva" silloin on; itse olen varsin varma suuresta pohjimmaisten peruslähtökohtien muutoksista tällä aikavälillä. 

Mr. Xard hyvä, jos minä olisin saanut edes 50 senttiä joka kerta kun olen lukenut "tuleva tutkimus tulee todistamaan minun olleen oikeassa" olisin vielä paljon rikkaampi kuin sinä. 'Nuff said

[Xard]

Mr. Xard hyvä, jos minä olisin saanut edes 50 senttiä joka kerta kun olen lukenut "tuleva tutkimus tulee todistamaan minun olleen oikeassa" olisin vielä paljon rikkaampi kuin sinä. 'Nuff said

 Koska en ole tiedemies mahdollinen piikkisi meni täysin ohi maalin. 'Nuff said

mitä tulee ennusteeseni: on tärkeää muistaa että "tieteellistä maailmankuvaa" ei ole olemassakaan. On vain data, tulkinnat ja ideologinen pohja jonka perusteella asioita tulkitaan. Täten arvioni osuu nimenomaan ideologiseen pohjaan joka on yhä reduktiivinen materialismi; maailmankatsomus jonka selitysvoima tuli tiensä päähän jo 200 vuotta sitten ja jonka fundamentaali perusta romahti 100 vuotta sitten. Todistusaineisto viimeisen 150 vuoden aikana materialismia vastaan on vain kasvanut kasvamistaan.

 Ja arviossani olen kaikkea muuta kuin yksin. Samanlaisia arvioita ovat esittäneet mm. suuret nimet kuten aivotutkija ja psykologi Karl Pribram (holonomisen aivoteorian isä), arvostetut neurologit Mario Beauregard ja Henry Schwartz jne.

 Ja tämä yhden tieteenalan sisältä.

[MaKo]

mitä tulee ennusteeseni: on tärkeää muistaa että "tieteellistä maailmankuvaa" ei ole olemassakaan. On vain data, tulkinnat ja ideologinen pohja jonka perusteella asioita tulkitaan.

"Vain" on ehkä liian kevyesti sanottu. En usko, että mikään filosofinen edistysaskel muuttaa esimerkiksi klassisen fysiikan tuloksia ja kaavoja yhtään mihinkään suuntaan ja että klassinen fysiikka pysyy edelleen käyttökelpoisena sovellusalueellaan. Itse asiassa, en usko, että mikään filosofinen edistysaskel muuttaa sellaisia aloja kuin matematiikka, fysiikka ja kemia mihinkään suuntaan.

Kari Enqist sanoi "5 kulmaa kosmologiaan" -sarjassa siten, että hänen mukaansa tulevaisuudessa ei keksitä enää mitään uutta ja vallatonta, vaan että suhteellisuusteoria jää historiaan suurimpana teoreettisena saavutuksena. Enpä jaksa uskoa siihenkään, vaikka sanojana onkin suht pätevä fyysikko. Lisäksi Enqist oli samaisessa sarjassa sitä mieltä, ettei edes tulevaisuus tuo humanististen tieteiden puolelta mitään uutta ihmiskunnalle - siihenkin on vähän vaikea uskoa. Aika pessimistinen ja yksisilmäinen näkemys...

Jos nyt ajatellaan tuota mainitsemaasi psykologiaa, niin oma insinöörimäinen ja ohjelmistoalan värittämä käsitykseni siitä on se, että yksinkertaisesti vain tällä hetkellä ei ole kunnollisia työkaluja käsittelemään todella monimutkaisia koneita, josta syystä niitä käsitellään vielä enemmän informaalein menetelmin. Ohjelmistot ovat koneita, tosin virtuaalisia sellaisia, mutta vallattoman monta kertaa mutkikkaampia kuin yksikään (yksittäinen) mekaaninen tai elektroninen kone. Nykyisistä ohjelmistoista ja tietokoneista on vielä tietysti dekadien hyppäys aivojen kompleksisuusasteella oleviin koneisiin; siitä huolimatta nykyistenkin ohjelmistojen aisoissa pitäminen on jo monilta osin (ihmiselle) informaalia tiedettä, enemmän intuitiota kuin järkeilyä.

[tnjrp]

Koska en ole tiedemies mahdollinen piikkisi meni täysin ohi maalin

Ei liene kovin oleellista, onko kyseiseen ajatukseen tukeutuja tiedemies vai ei. Omien aatteiden "pyhittymistä" voi odottaa yhteiskunnallisesta valveutumisesta tieteen paradigmamuutoksen kautta valitun jumalhahmon lupaamaan taivasten valtakunnan tuloon maan päälle.

Täten arvioni osuu nimenomaan ideologiseen pohjaan joka on yhä reduktiivinen materialismi

Sanoisin, että luonnontieteen filosofilla pohjalla vaikuttaa voimakkaimmin metodologinen naturalismi, joka kylläkään ei ole suoranaisesti reduktionismia, mutta...

Todistusaineisto viimeisen 150 vuoden aikana materialismia vastaan on vain kasvanut kasvamistaan

...siltikin tämä on melko reipas väite. Riippuen tietenkin, mitä nyt materialismilla sitten tiukasti ottaen tarkoitat. Esimerkiksi emergenssi, kaoottisuus ja kompleksisuus ovat perinteiselle mekanistisille materialismille vieraita, mutteivät "antimaterialistia", selitysmalleja tai käsitteitä.

Ja arviossani olen kaikkea muuta kuin yksin

Niin, maailma on avara paikka ja useimmille ajatuksille löytyy sitä kannattavia auktoriteettaja.

---

En usko, että mikään filosofinen edistysaskel muuttaa esimerkiksi klassisen fysiikan tuloksia ja kaavoja yhtään mihinkään suuntaan

Niin, todellisuuden ei voitane arvella muuttuvan riippuen siitä, mikä on tieteentekijä tai ylipäänsä maailman tarkastelijan "ideologinen pohja".

Lisäksi Enqist oli samaisessa sarjassa sitä mieltä, ettei edes tulevaisuus tuo humanististen tieteiden puolelta mitään uutta ihmiskunnalle - siihenkin on vähän vaikea uskoa. Aika pessimistinen ja yksisilmäinen näkemys...

Enqvistin argumentti taitaa osittain olla, että humanististen tieteiden puolelta ei ole ihan hetkeen tullut mitään merkittävää "uutta" eikä siksi liene aihetta odottaa paljoa tulevaisuudessakaan.

[MaKo]

Lisäksi Enqist oli samaisessa sarjassa sitä mieltä, ettei edes tulevaisuus tuo humanististen tieteiden puolelta mitään uutta ihmiskunnalle - siihenkin on vähän vaikea uskoa. Aika pessimistinen ja yksisilmäinen näkemys...

Enqvistin argumentti taitaa osittain olla, että humanististen tieteiden puolelta ei ole ihan hetkeen tullut mitään merkittävää "uutta" eikä siksi liene aihetta odottaa paljoa tulevaisuudessakaan.

Minä itse en kovin hyvin tunne sitä, mitä humanistisella puolella tapahtuu ja minusta tuntuu, ettei Enqvistikään ole ollut järin kiinnostunut humanistisen puolen uusista keksinnöistä. En kuitenkaan aio olla niin yksisilmäinen, että tästä syystä sanoisin, ettei humanistisissa tieteissä ole keksitty mitään uutta viimeisen sadan vuoden aikana...

[tnjrp]

En tiedä niistä juuri minäkään ja siksi en varsinaisesti voi ottaa kantaa siihen, onko Enqvist oikeassa eli väärässä ja jos on, niin millä perusteella. Tosin olenhan minä peräti humanistista tieteenalaa opiskellutkin, mutta sen verran alkuun homma jäi, etten ala sanomaan sen yhdenkään laajempaa yhteiskunnallista vaikutusta omaavista tuloksista mitään.

[MaKo]

En tiedä niistä juuri minäkään ja siksi en varsinaisesti voi ottaa kantaa siihen, onko Enqvist oikeassa eli väärässä ja jos on, niin millä perusteella. Tosin olenhan minä peräti humanistista tieteenalaa opiskellutkin, mutta sen verran alkuun homma jäi, etten ala sanomaan sen yhdenkään laajempaa yhteiskunnallista vaikutusta omaavista tuloksista mitään.

Heh :) Joka tapauksessa, itselleni tuli ainakin mieleen se, että Enqvistikin saattaisi ehkä arvostaa vaikkapa lastenkasvatuksessa ja pedagogiikassa viimeisen sadan vuoden aikana tehtyjä uudistuksia ;) Ehkä noissa kahdessa alassa fysiikan roolin pieneneminen on ollut pelkästään hyväksi? ;)

[tnjrp]

Noinkohan noissa juuri fyysikalla tieteenä, tai oikeastaan luonnontieteillä muutenkaan, koskaan ollut oikeasti roolia? Voisin kuvitella, että niiden kehityksessä kyse on ollut melko lailla filosofiaan pohjautuvien näkökantojen hylkäämisestä ja uudelleen arvioinnista.

[MaKo]

Noinkohan noissa juuri fyysikalla tieteenä, tai oikeastaan luonnontieteillä muutenkaan, koskaan ollut oikeasti roolia?

Auh, sulta meni nyt vitsi ohi - viittasin tietysti esimerkiksi karttakepin käyttöön opetusmenetelmänä tai remmin käyttöön kasvatusmenetelmänä :D

[tnjrp]

Jaa no niin, tarkoittaahan "fysiikka" tosiaan muutakin kuin Enqvistin Karin harjoittamaa tieteenalaan.

[Knox-setä]

Minulle tieteenfilosofia merkitsee pohjimmiltaan niitä moraalisia arvoja, joita tieteentutkimuksessa noudatetaan sekä psykologian filosofiapuoli.

Minua ei oikeastaan kiinnosta empiristinen tiedä paljoakaan. Psykologiassa minua toki saada tietää, voiko ihmisen kehitystä yleistää yhdelle linjalle. Psykologia nyt sattuu tarvitsemaan sekä pohdiskelua että empiirisiä tutkimuksia voidakseen tuottaa edes jokseenkin luotettavia tuloksia. Uskon, että lähes kaikki nykypsykologian saavutukset ja teoriat tullaan mullistamaan vielä uudelleen, mutta ei empiirisesti vaan nimenomaan mentaalisesti - pohdiskelemalla ja esittämällä logiikkaan pohjautuvia todisteita.

Moni tieteenharjoittaja pitää filosofiaa jonain muuna kuin tieteenä(kenties taiteenalana), mutta minulle filosofia on tiedettä korkeimmalla tasolla. Filosofia on kuitenkin tarjonnut kehityksen, joka on mahdollistanut muiden tieteenalojen ja politiikan kehittymisen nykyiselle tasolleen.

[Nasuhorn]

Mä en osaa sanoa kuin että "tieteen filosofiset perusteet" tuntui olevan turhanpäiväisimpiä kursseja mitä olen joutunut istumaan läpi, mutta eipä tästä tainnu tiedemiestä sitten tullakkaan 

[tnjrp]

Moni tieteenharjoittaja pitää filosofiaa jonain muuna kuin tieteenä(kenties taiteenalana), mutta minulle filosofia on tiedettä korkeimmalla tasolla

Minusta filosofia ei ole nykymielessä tiedettä, tai sanotaanko nyt vaikka niin päin, että tiede ei ole "vain" filosofiaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että filosofia olisi arvotonta, mikä pitää mainita siksi, että monilla on taipumus lukea lauseeseen "x ei ole tiedettä" arvottava lisäys "ja siksi p*sk**".

Tuon sanottuani en malta olla hieman naljailematta... Olen lukenut määritelmän, "tiede tutkii sitä mitä tiedetään, filosofia tutkii sitä mitä ei tiedetä". Minua houkuttaa vääntää tuo uuteen asuun: "tiede tutkii sitä mitä voidaan tietää, filosofia pohtii sitä mitä ei edes voida tietää"

[Knox-setä]

Moni tieteenharjoittaja pitää filosofiaa jonain muuna kuin tieteenä(kenties taiteenalana), mutta minulle filosofia on tiedettä korkeimmalla tasolla

Minusta filosofia ei ole nykymielessä tiedettä, tai sanotaanko nyt vaikka niin päin, että tiede ei ole "vain" filosofiaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että filosofia olisi arvotonta, mikä pitää mainita siksi, että monilla on taipumus lukea lauseeseen "x ei ole tiedettä" arvottava lisäys "ja siksi p*sk**".

Tuon sanottuani en malta olla hieman naljailematta... Olen lukenut määritelmän, "tiede tutkii sitä mitä tiedetään, filosofia tutkii sitä mitä ei tiedetä". Minua houkuttaa vääntää tuo uuteen asuun: "tiede tutkii sitä mitä voidaan tietää, filosofia pohtii sitä mitä ei edes voida tietää"

On olemassa tuokin näkemys. Kuitenkin on huomattava, että jokainen, joka ei pidä kaikkia tieteenaloja tasavertaisina, on selvästi erikoistunut yhteen tai kahteen tieteenalaan eikä jaksa kiinnostua muista. Näin ollen lähes jokaisen ihmisen tieteen tulkinta on kapeakatseista, eikä kenelläkään ole oikeutta tuomita mitään tieteenalaa humpuukiksi. Tämä koskee mielestäni kaikkia, myös itseäni.

Filosofia on alkutiede, kuten minä sen määrittelisin(ja määrittelinkin jo aiemmassa viestissäni), ja sellaisena minä sitä pidän, vaikka todistettaisiin, ettei se ole tiedettä. Koska tällainen todistus olisi vain osa naturalistista koulukuntaa, joka on filosofinen suuntaus. Kukaan ei voi koskaan todistaa, ettei filosofia olisi tiedettä. Toki mielipiteet ovat aina tervetulleita.

Jos vaikutan tässä ärtyneeltä, takaan, ettei se ollut tarkoitus. Yritän vain tuoda omaa kantaani paremmin esille.

[tnjrp]

Kukaan ei voi koskaan todistaa, ettei filosofia olisi tiedettä. Toki mielipiteet ovat aina tervetulleita

Eiköhän se, mitä on tiede ja mitä on filosofia, ole kuitenkin loppupelissä ihan määrittelykysymyksiä eikä empiirisiin havaintoihin perustuvia tai matemaattis/loogisesti todistettavissa olevia asioita (faktoja?). Siis käsitteitä.

Jos kuitenkin käytetty määritelmä on kovin lavea, joudutaan (ehkä hieman karrikoidusta) postmodernista filosofiasta tuttua "kaikki väitteet ovat samanarvoisia" -asetelmaa muistuttavaan tilanteeseen: "kaikki tavat hankkia tietoa ovat tiedettä". Siksi nykyään on asetuttu suhteellisen tiukkaan määritelmään, jonka ulkopuolelle jäämistä monet tuntuvat pitävän ikävänä asia. Minusta filosofia ei täytä näistä tieteen tiukoista kriteereistä ainakaan teorian falsifioituvuuden eikä tieteellisen metodin noudattamisen vaatimuksia.

[Knox-setä]

Kukaan ei voi koskaan todistaa, ettei filosofia olisi tiedettä. Toki mielipiteet ovat aina tervetulleita

Eiköhän se, mitä on tiede ja mitä on filosofia, ole kuitenkin loppupelissä ihan määrittelykysymyksiä eikä empiirisiin havaintoihin perustuvia tai matemaattis/loogisesti todistettavissa olevia asioita (faktoja?). Siis käsitteitä.

Se onkin useimpien tieteiden ongelma. Pelkkä looginen empirismi. Se ei anna kaikkia vastauksia, itse asiassa vain hyvin pienen osan niistä. Olen pahoillani niiden puolesta, jotka näkevät vain kokemuksiin pohjautuvan maailman.

[Nasuhorn]

Se onkin useimpien tieteiden ongelma. Pelkkä looginen empirismi. Se ei anna kaikkia vastauksia, itse asiassa vain hyvin pienen osan niistä.

kirjoitti Knox

Voi kunpa meillä olisi edes muutamia hyviä kysymyksiä, vastaukset nyt olisi jo paljon vaadittu! 

Minä kyllä sanoisin että se mikä ei ole loogista empirismiä ei voi olla tiedettä. Tämä ei tarkoita että tieteen ulkopuoliset asiat eivät voisi antaa vastauksia (tai edes hyviä kysymyksiä).

[Shakal]

Asioiden luokittelu tieteisiin ja ei-tieteisiin on oikeastaan aika pitkälle kuin lähiavaruudessa oleilevien möhkäleiden luokittelu planeettoihin ja ei-planeettoihin: Kyse on puhtaasti määrittelystä, jotakin jää aina ulkopuolelle ja joku vetää siitä herneen nenäänsä. Wikipedian artikkeli tieteestä lainaa Kielitoimiston sananakirjan määritelmää: "Tiede tarkoittaa todellisuuden ilmiöiden ja niiden välisten suhteiden järjestelmällistä ja arvostelevaa tutkimista sekä sen avulla saatua tietojen jäsentynyttä kokonaisuutta." Tämä määritelmä on mielestäni varsin osuva. Varsinkin määritelmä järjestelmällisestä ja arvostelevasta tutkimuksesta kertoo hyvin, mikä nykyisin käsitetään tieteeksi. Tämän määritelmän mukaisesti osa filosofiasta jää tieteen ulkopuolelle.

Tiede on kuitenkin hyvin paljon velkaa filosofialle ja nykyinen tieteellinen metodikin on käytännössä filosofinen rakennelma. Tieteenfilosofia pyrkii määrittelemään, mitä on tieteellinen tieto ja miten siihen päädytään.

Toinen tärkeä tieteen ja filosofian leikkauspinta on tieteen etiikka. Erityisen merkityksellistä luultavasti oman tieteenalani takia on mielestäni tutkimusetiikka, eli eettinen pohdinta siitä, miten on hyväksyttävää tutkia. Mielestäni paino tutkimuksen hyväksyttävyydellä on nimenomaan kysymyksessä miten tutkitaan, eikä niinkään mitä tutkitaan. Oman näkemykseni mukaan on moraalisesti arveluttavaa ennakkosensuroida joitakin tutkimusaloja (vaikkapa geenitutkimus) siihen liittyvien pelkojen takia. Tällaisessa sensuroinnissa on kaksi kriittistä ongelmaa. Ensinnäkin on usein mahdotonta arvioida, millä tutkimuksella on oikeasti kohtalokkaat seuraukset. Toiseksi mielestäni on tärkeää, että pelkoja herättäviä ja arveluttavilta tuntuvia asioita nimenomaan tutkitaan mahdollisimman avoimesti, eikä yksityisissä organisaatioissa, jotta kaikilla on jokseenkin yhtäläiset mahdollisuudet varautua potentiaalisiin ongelmiin. Sitäpaitsi suurin osa todennäköisesti eettisesti arveluttavaan lopputulokseen johtavasta tutkimuksesta vaatii ennemmin tai myöhemmin eettisesti arveluttavia tutkimusmenetelmiä.

Loppukevennyksenä sarjakuva, joka kertoo mistä tutkimuksessa on kysymys: http://xkcd.com/242/

[tnjrp]

Se onkin useimpien tieteiden ongelma. Pelkkä looginen empirismi. Se ei anna kaikkia vastauksia, itse asiassa vain hyvin pienen osan niistä

Kommenttini pointti oli tietenkin toisaalla. Mutta varmaan sen ymmärsitkin.

Olen pahoillani niiden puolesta, jotka näkevät vain kokemuksiin pohjautuvan maailman.

Kukaan tuskin kieltää päänsisäisen todellisuuden olemassaoloa ja merkitystä. Sen sijaan siitä, mikä osa siitä todellisuudesta on puhtaasti subjektiivista, tullaan iäti käymään vääntöä. Samoin kuin siitä, mikä voidaan sopia sellaiseksi konsensustodellisuudeksi, jossa kaikki suostuvat operoimaan.

Tiede ei tietenkään toimi tyhjiössä ja siksi sen käytännön tekemiseen vaikuttavat myös tieteen ulkopuoliset asiat. Esimerkiksi politiikka ja etiikka. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että esimerkiksi professuureista päättäminen tai alkioiden kantasolututkimuksen kielto/sallimispäätökset olisivat osa tiedettä itsessään.