Carola Sandbacka: Satu Sarastron tiestä

[Vehka]

Aion nyt aloittaa aiheen hieman vähemmän tunnetusta teoksesta, eli pohjoismaisen kirjailija, Carola Sandbackan, kauniin filosofisesta teoksesta Satu Sarastron tiestä. (Kuten otsikosta saattoi päätellä, yllättävää.)

Minusta tämä kirja ansaitsisi enemmän huomiota. Sen kieli on kaunista, kielikuvat hauraita ja herkkiä, ja kuvailua saattaa olla sivumäärin. Lukeminen voi aluksi tuntua raskaalta, mutta kun pääsee alkuun ja oppii lukemaan vaikka luvun päivässä, se saattaa helpottua.

Kirjan pahisasetelma on mielenkiintoinen. Yhtä pimeää päähahmoa ei ole, vaan taistelu käydään Systemaa vastaan. Mikä tai kuka on Systema, sitä sitten kirjan aikana selvitelläänkin. Juoni rakentuu oikeastaan yhden hahmon, Corlinnan, ympärille.

Corlinna on aika stereotyyppinen nuori tyttö, joka lähtee etsimään vastauksia. Hänet on kuitenkin kuvattu jollakin tavalla vanhemmaksi ja viisaaksi, ja se tuo tarinaan kummallista, iätöntä viehätystä. Myös muut hahmot ovat mystisiä, jäävät lukijalle hieman etäisiksi mutta samalla tulevat kouriintuntuvan tutuiksi.

Kannet ovat muuten hirveät. En pidä mustasta oviaukosta, enkä ole koskaan oikein ymmärtänyt takakannen pointtia. Toivottavasti ne eivät ole syy siihen, miksi kirja ei ole menestynyt niin paljoa.

En kyllä aio luovuttaa. Jonkun on ollut kerrassaan pakko lukea tämä kirja joskus. Jatketaan siis etsimistä.