Arvostelu-asteikko

[Rituri]

Minä käytän yleensä numeroita 3-5, vaikka minulla ei oikeastaan mitään varsinaista systeemiä ole, niin yleensä jos olen kirjan jaksanut lukea niin se on vähintään keskinkertainen. En siis ole harrastanut kirjojen vertaamista toisiinsa tai muutakaan järkevää suunnittelua, pitäisiköhän käydä kirjat lävitse ja vähän järkeistää arvostelua... Ja antaa niille muutamalle kirjalle joilta tähdet puuttuvat tähdet. Tosin tämä vaatisi että saisin kirjahyllyssä kirjat arvojärjestykseen vertailua varten, mikä ei taida onnistua.

Yleensä löydän kirjasta kuin kirjasta jotain hyvää ja jos en löydä se usein jää lukematta. Tosin jostakin kirjasta parasta mitä saatoin löytää oli sopivan pituiset luvut lettujen paistoon... Oikeastaan kolmen tähden kirjoissa on ehkä paljonkin sellaisia kirjoja jotka oikeasti ansaitsisivat alemman arvosanan, mutta jotenkin siinä kohdassa on jonkin asteinen este jonka alle pääsevät vain todella huonot kirjat.

Usein olen antanut sarjan kaikille kirjoille saman arvosanan, ellei kirjojen välillä ole ollu todella tuntuvia tasoeroja.

Nyt ovat mielipiteet kirjoista muuttuneet ja olen huomannut että jotkin kirjoista joista olen aikaisemmin pitänyt paljonkin eivät enää kestä uusinta lukua. Viimeisin esimerkki tästä oli Marianne Curleyn aikavartio-trilogia. Lisäksi tiiliskivet eivät ajatuksena kiehdo enää niin paljon kuin pari kolme vuotta sitten ja olen moneen hyväänkin kirjaan tarttumista pohtinut pitkään.

Vilkastessani kirahyllyn lävitse huomasin että kahta tähteä ei ollut kuin muutamalla ja yksi tähti vain yhdellä kirjalla. Yksi tähti löytyi Eddingsin Unennäkijöiden- sarjan kolmannelta kirjalta, se sarja on jotain aivan käsittämätöntä, en ymmärrä miksi jatkoin lukemista kakkos kirjan jälkeen. Toisaalta jos en olisi lukenut olisin jäänyt paitsi neljännen kirjan mitä hittoa- lopetuksesta. Ja minä siis pidän Eddingsin muusta tuotannosta.

[Echramath]

Olen kuullut samaa. :) Numerot 1-3 olisivat tarinan mukaan jääneet pois käytöstä, sillä oppilaiden itsetuntoa haluttiin varjella. Ihan ymmärrettävää: mieluummin sitä tietää, että suoritus on hylätty, kuin että kuinka hylätty se on.

Alunperin, jonkin tarinan mukaan, nelosella sai sentään ehdot, kun taas jo kolmonen meinasi, että jonkin aineen takia jäi luokalleen suoraan. Tämä oli tietysti vanhaa pahaa aikaa, ennen kuin asteikko muljahti hieman toisinpäin ja nelosen alle tuli kaikista huonoin arvosana, armovitonen.

Monissa kokeissahan asteikko on suoraan, oppilaan pitää saada 50% pisteistä saadakseen vitosen ja päästäkseen läpi.

[Dyn]

Huonommistakin löytyy yleensä jotain hyvää. Välillä hämmästyttää muiden virtuaalikirjahyllyjä "vakoillessa", kun usealle saman kirjailijan työlle on heitetty kahta tähteä.

Ei pitäisi vakoilla etukäteen. Vaikka kyllä sitä myöntää, että muiden tähtiä tulee katselleeksi jo kun miettii, kannattaako kirja lukea loppuun... kolmen tähden kirjan lukee varmemmin kuin yhden, vaikka alku tuntuisi kuinka vetämättömältä.

Jos sama kirjailija tuntuu saaneen samalta käyttäjiltä paljon samoja tähtiä, tämä johtuu ainakin omalla kohdallani siitä, että olen arvostellut joskus kauan aiemmin lukemani kirjasarjat ihan kirjasarjoina. Vaikea muistaa, mitä missäkin osassa edes tapahtui, saati sitten kuinka hyvä se oli... Samoin pyrin säilyttämään kirjailijan niteiden sisällä jonkinlaisen kaanonin, eli jos luen kirjailijalta paremman kirjan kuin aiemmat olivat, saattaa jonkin toisen kirjan arvosana lähteä jälkikäteen laskuun. Uudelleen lukemisen tai muuten vain ajattelun jälkeen olen kyllä vaihtanutkin tähtiä, esim. monet uuskumma-kirjat kokivat laajaa korotusta kun muutaman teoksen jälkeen pääsin vasta genreen sisään.

[Rauta]

että Suomen koululaitoksen arvosteluasteikko on ymmärtääkseni itse asiassa 1-10, mutta kun yleensä läpipääsyyn vaaditaan vähintään 5, ei nelosta alempia numeroita useinkaan anneta. Muistan kyllä ainakin historianopettajani aikoinaan kertoneen antaneensa jollekulle todistukseen kolmosen, kun ei oppilas kuulemma osannut nelosen edestä...

Juh, meillä oli lukiossa aikanaa (siis 80-luvun puolessavälissä) iäkäs ja vanhanaikainen englanninopettaja, joka antoi kokeista arvosanat 1-10 skaalalla, ja joiden perusteella todistusten arvosanatkin lopulta määräytyivät.

Ja ihan off topic.
Samaisella opettajalla oli aivan käsittämätön luontainen auktoriteetti. Pieni ja hento, mutta tavattoman kovaääninen nainen, jota pelkäsivät kaikki, koulun huligaaneista rehtoriin saakka. Saatan vielä muista sen raikuvan sadistisen ja veret hyydyttävän naurun, joka luokassa kaikui, kun joku onneton vastasi väärin. Ja sitä kantavaa naurua saattoi kuunnella myös naapuriluokissa.

Hän oli pelottavuutensa lisäksi myös koulun arvostetuimpia ja ehdottomasti pidetyimpiä opettajia.

[Eija]

Jännä nähdä muiden arvostelu asteikko

Itselläni on seuraava:

5:Kirja on täydellisen loistava tai ainakin lähellä sitä. (Kouluarvosanoin 10- ja 10)

4: Erittäin hyvä. Kirja, josta jää hyvä maku pitkäksi aikaa. Kirjassa voi olla kuitenkin jaksoja, jotka eivät ole niin hyviä, jotta voisi 5 tähteä antaa. (9- - 9½)

3: Hyvää keskitasoa eli mukiinmenevä ja viihdyttävä. (7½ - 8½)

2: Monin paikoin puuduttava, mutta kirjassa on jotain hyvääkin. Keskivertoa huonompi.  (6- -7+)

1: Huono. Suurimmalta osin kirjat jotka minulta on saaneet arvosanan 1 on luettu harppoen, kun ei ole millään jaksanut lukea joka sanaa. (4-5½ )


Mielestäni asteikko 1-5 on passeli. Sen oppi omaksumaan jo kouluajoilta. Mutta puolikkaita pisteitä olen jäänyt kaipaamaan, koska monet teokset on 4½ tai 3½ arvoisia. Silloin täytyy punnita onko lähempänä alempaa vai ylempää  lukemaa. Sanallinen arvostelu on erinomainen lisä – itse olen vain ollut liian laiska tuottamaan mitään sanallista.

5 tähteä tulee minulta melko harvoin, koska ansaitakseen vitosen,  kirjan täytyy olla liki täydellinen. 4 tähteä on minun mittapuuni mukaan lähes yhtähyvä kuin 5.  3 ja 4 tähteä saakin valtaosa lukemistani kirjoista, mutta kakkosiakin on aika paljon. Kirjat jotka on saanut vain 2 tai 1 tähteä olen pyrkinyt  ”hävittämään” realistisesta kirjahyllystäni kotoani, virtuaalihyllyyn ne toki on jäänyt. Kirjat, joissa minulla on tyhjä arvosana, olen lukenut niin kauan aikaa sitten, että en kunnolla muista millaisia ne oli. Pitäisi vaan ehtiä lukea uudelleen tai antaa arvosana mielikuvan mukaan.

Arvosanoihin vaikuttaa lukuhetki ja mielentila vahvasti.  Joskus on sellainen fiilis, että kirja ei uppoa ei sitten millään, mutta toisena hetkenä se voi olla jopa hyvä.  Yksi esimerkki kohdallani on Ray Bradburyn Paha saapuu portin taa kirja. Olin aloittanut aiemmin kirjaa lukemaan, mutta en päässyt alkua pitemmälle, kun pidin sitä liian raskaana luettavana. Muutaman vuoden kuluttua aloitin lukemaan sitä uudelleen ja sehän osottautui erinomaiseksi teokseksi.

[MaKo]

Arvostelen kirjoja tällä tavalla: ...

Joo, oma arvosteluasteikkoni on suunnilleen seuraava:
5 - räjäyttää tajunnan (tällaista ei vielä ole tullut vastaan)
4 - erittäin hyvä kirja, merkkiteos, sisältää kuitenkin joitain puutteita tjsp.
3 - hyvää keskitasoa; kannattaa lukea, mutta ei välttämättä jää mieleen merkkiteoksena - suurin osa kirjoista saa minulta kolmosen
2 - jotain hyvää, mahdollisesti jopa kertauksen arvoista, mutta itse jäin kylmäksi suurimmalta osalta
1 - luin loppuun, mutten lukisi uudestaan

Lukukelvottomat opukset eivät tietenkään saa mitään arvosanaa eikä niitä esiinny mun luku- tai omistuslistalla - olen siis lukenut kaikki omistamani kirjat :o

[Jussi]

Yksi tähti on minulta harvinaisuus, olen tainnut antaa sellaisen vain muutamalle Jean Raben romaanille ja Eddingsin Unennäkijät-sarjan avaukselle.

Nyt kun tarkistin, niin yhden tähden on saanut minulta kaksi muutakin Eddingsin kirjaa sekä englanninkielisellä puolella Terry Goodkindin Naked Empire. Tämä saattaa olla huonoin koskaan lukemani romaani.

Välillä hämmästyttää muiden virtuaalikirjahyllyjä "vakoillessa", kun usealle saman kirjailijan työlle on heitetty kahta tähteä. Minä lopettaisin lukemisen jo yhteen teokseen, jos tuntuisi näin huonolta.

Turha ihmetellä, kun itse teen samaa... Olen suomenkielisessä Risingissa antanut kuudelle Kevin J. Andersonin ja neljälle Terry Brooksin kirjalle kaksi tähteä. Luin myös Salvatoren Keihäänkantajan tarun kokonaan, vaikken tykännyt edes avausosasta. Voin puolustautua sillä, että nämä tapahtuivat nuorempana. Nykyään lopetan sarjan lukemisen ensimmäiseen kirjaan, jos se on kahden tähden arvoinen.

[Xariel]

Välillä hämmästyttää muiden virtuaalikirjahyllyjä "vakoillessa", kun usealle saman kirjailijan työlle on heitetty kahta tähteä. Minä lopettaisin lukemisen jo yhteen teokseen, jos tuntuisi näin huonolta.

Luin myös Salvatoren Keihäänkantajan tarun kokonaan, vaikken tykännyt edes avausosasta. Voin puolustautua sillä, että nämä tapahtuivat nuorempana. Nykyään lopetan sarjan lukemisen ensimmäiseen kirjaan, jos se on kahden tähden arvoinen.

Minä teen sitä myös. Ehkä se on uskoa parempaan; toivoa siitä ettei toinen osa voi olla huonompi kuin se ensimmäinen, ja jos on niin ei kolmas ainakaan... ;) Mutta tosiaan, seuraavat osat jätän harvoin lukematta vaikka en olisi ensimmäisestä osasta pitänytkään. Niin on käynyt ehkä... kahdesti, kolmesti. Ei siis niin montaa kertaa.

Mutta minun asteikostani. Se riippuu, heiluu ja roikkuu siitä millä tuulella olen.

Viiden tähden kirja saa minut tuntemaan jotain, ehkä hilpeyttä, iloa tai surua, parantaa päivääni ja oloani ja on hyvä tarina hyvillä hahmoilla ja kauniilla asioilla. Sellaisiin saattaa haluta jatkoa, ellei tarina selkeästi ole yksittäinen. Viiden tähden kirjan voi lukea uudelleen ja uudelleen ilman tylsistymistä.

Neljän tähden kirja on hyvä, mutta ei niin hyvä. Se saa ehkä minut hymyilemään ja miettimään, että aion lukea seuraavan osan kun se ilmestyy, mutta ei herätä pakottavaa halua "seuraava osa tänne ja heti". Sellaisia lukee uudelleen aina välillä, jos haluaa, ja hymyilee lukiessaan.
Neljän tähden kirja on josksu lähellä kolmen tähden kirjaa, se voi omata (aika suuriakin) puutteita mutta onnistun ylensä löytämään niistä jotain niin hyvää, että pidän niistä tarpeeksi antaakseni neljä tähteä. 

Kolmen tähden kirja on luettava, joskus ihan hyväkin, mutta omaa suurempia puutteita. Ehkä se on liiaan itseään toistava, joskus tylsä, on hankala keskittyä kirjaan, hahmot eivät innosta... siihen voi olla monia syitä. Mutta saattaisin silti lukea sen uudelleen, paremman puutteessa tosin.

Kahden tähden kirja on "hah", sellaista mättöä mitä ei monesti jaksa lukea uudelleen kuin äärimmäisessä hädässä.

Yhden tähden kirjan kanssa minulla on ollut ongelmia. Ehkä se on totaalisen ällöttävä (kuten Sokkeloportaikko, josta on omakin keskustelunsa jossa pääsin puolustelemaan mielipidettäni) tai sellainen, jota en pystynyt lukemaan loppuun jostain syystä (kuten se Haaksirikkoiset, Lentävä Hollantilainen- tarina, se oli ihan kamala, en halunnut lukea loppuun... se niitä harvoja jotka olen keskeyttänyt). Tai jotain muuta sinnepäin.

[Jehudiel]

Oma arvosteluasteikkoni on vielä kehittymässä huonojen pisteiden kohdalta mutta luulenpa sen menevän jotenkin näin:

Viiden tähden kirjat ovat kirjoja, joiden kohtaukset, sanat ja henkilöt jäävät pyörimään päähän. Niissä on jotain mullistavan hienoa, kuten tarina, idea, miljöö tai jotain muuta. Esimerkkejä tällaisista kirjoista ovat Richard Mathesonin Olen legenda ja Philip Pullmanin Universumien tomu. Niissä on se jokin, joka saa ajatukset palaamaan niihin yhä uudelleen, niissä on jotain suurta. Olen legenda esimerkiksi tarjoaa kutkuttavan epätyydyttävän lopun, jota ei voi kuin ihastella. Universumien tomu taas on virkistävän erilainen trilogia, joka on kaiken lisäksi kirjoitettu kauniisti. Näiden kirjojen kaltaiset kirjat ansaitsevat täydet viisi tähteään täysin häpeämättömästi.

Neljän tähden kirjat ovat hyviä kirjoja, joihin voi palata uudelleen, jos haluaa lukea jotain laadukasta. Näille kirjoille edellytykset ovat toimiva kieli, mieleenjäävät henkilöhahmot ja keskivertoa parempi tarina. Ne eivät kuitenkaan yllä viiteen tähteen koska niistä puuttuu se jokin, joka tekisi niistä viiden tähden kirjoja. Niissä saattaa olla liikaa turhaa jaarittelua tai joitakin häiritseviä juttuja, kuten pieniä epäloogisuuksia.

Kolmen tähden kirjat ovat kohtalaisen hyviä, eivätkä ne vaadi mitään erityisen hienoa. Niitä lukee mielenkiintoisen aiheen takia tai koska niissä on kohtuuhyvät hahmot, mutta pisteitä saattavat pudottaa kielelliset virheet tai keskinkertainen juoni.

Kahden tähden kirjoja luetaan vain, koska niistä aloitteleva kirjailija oppii enemmän kuin ylistetystä kirjoituskurssista. Niiden sivut sanovat: älä tee näin. Ongelmina ovat henkilöhahmot, kieli, juoni tai jokin muu häiriötekijä.

Yhden tähden kirjoja ei lueta. Niitä käytetään vakauttamaan pöytä.