Välillä hämmästyttää muiden virtuaalikirjahyllyjä "vakoillessa", kun usealle saman kirjailijan työlle on heitetty kahta tähteä. Minä lopettaisin lukemisen jo yhteen teokseen, jos tuntuisi näin huonolta.
Luin myös Salvatoren
Keihäänkantajan tarun kokonaan, vaikken tykännyt edes avausosasta. Voin puolustautua sillä, että nämä tapahtuivat nuorempana. Nykyään lopetan sarjan lukemisen ensimmäiseen kirjaan, jos se on kahden tähden arvoinen.
Minä teen sitä myös. Ehkä se on uskoa parempaan; toivoa siitä ettei toinen osa voi olla huonompi kuin se ensimmäinen, ja jos on niin ei kolmas ainakaan... ;) Mutta tosiaan, seuraavat osat jätän harvoin lukematta vaikka en olisi ensimmäisestä osasta pitänytkään. Niin on käynyt ehkä... kahdesti, kolmesti. Ei siis niin montaa kertaa.
Mutta minun asteikostani. Se riippuu, heiluu ja roikkuu siitä millä tuulella olen.
Viiden tähden kirja saa minut tuntemaan jotain, ehkä hilpeyttä, iloa tai surua, parantaa päivääni ja oloani ja on hyvä tarina hyvillä hahmoilla ja kauniilla asioilla. Sellaisiin saattaa haluta jatkoa, ellei tarina selkeästi ole yksittäinen. Viiden tähden kirjan voi lukea uudelleen ja uudelleen ilman tylsistymistä.
Neljän tähden kirja on hyvä, mutta ei niin hyvä. Se saa ehkä minut hymyilemään ja miettimään, että aion lukea seuraavan osan kun se ilmestyy, mutta ei herätä pakottavaa halua "seuraava osa tänne ja heti". Sellaisia lukee uudelleen aina välillä, jos haluaa, ja hymyilee lukiessaan.
Neljän tähden kirja on josksu lähellä kolmen tähden kirjaa, se voi omata (aika suuriakin) puutteita mutta onnistun ylensä löytämään niistä jotain niin hyvää, että pidän niistä tarpeeksi antaakseni neljä tähteä.
Kolmen tähden kirja on luettava, joskus ihan hyväkin, mutta omaa suurempia puutteita. Ehkä se on liiaan itseään toistava, joskus tylsä, on hankala keskittyä kirjaan, hahmot eivät innosta... siihen voi olla monia syitä. Mutta saattaisin silti lukea sen uudelleen, paremman puutteessa tosin.
Kahden tähden kirja on "hah", sellaista mättöä mitä ei monesti jaksa lukea uudelleen kuin äärimmäisessä hädässä.
Yhden tähden kirjan kanssa minulla on ollut ongelmia. Ehkä se on totaalisen ällöttävä (kuten Sokkeloportaikko, josta on omakin keskustelunsa jossa pääsin puolustelemaan mielipidettäni) tai sellainen, jota en pystynyt lukemaan loppuun jostain syystä (kuten se Haaksirikkoiset, Lentävä Hollantilainen- tarina, se oli ihan kamala, en halunnut lukea loppuun... se niitä harvoja jotka olen keskeyttänyt). Tai jotain muuta sinnepäin.