25.Heinäkuu 2014, 23:39 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1] 2 3 4   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Harhanäyt, -äänet  (Luettu 13530 kertaa)
Lohku
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 35
« : 17.Helmikuu 2007, 20:53 »

No... minulla itselläni on ollut vähän vaikeaa, ja näin... Ja nyt ovat kaikki äänet ja näyt tulleet kiusaamaan... Ja niitä saan pelätä toden teolla. Esim. eilen yöllä oli kauhea lumimyräkkä, olin ulkona ja olin näkeväni ainakin kerran jonkun hahmon lumituiskun keskellä, ja säikähdin sitä todella. Muitakin vastaavia tapauksia on ollut.
Ääniäkin kuulen tämän tästä, useimmiten esiintyvä on sellainen lautasten (lyömäsoittimien) yhteen lyödessä syntyvä ääni. Ja nekin tulevan sellaisessa ajassa ja paikassa, että säikähdän. Muut eivät ole kuulleet mitään, ja ihmettelevät, ja toki rauhoittelevat. Silti ne vaivaavat minua usein pitkään.

Muilla vastaavia tapauksia?
tallennettu
Sarantha
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1101
« Vastaus #1 : 17.Helmikuu 2007, 23:05 »

Olin jo hyvin lähellä poistaa tämän viestin, sillä on aika epätodennäköistä, että tällaisesta aiheesta syntyisi järkevää keskustelua. Mutta katsotaan nyt kuitenkin ainakin hetki.

Ihan ensimmäiseksi haluaisin sanoa Lohkulle, että mikäli koet tuon oireilun oikeasti pelottavaksi, hakeudu jonnekin terveydenhuollon ammattilaisen puheille. Noin yleisestihän harhaisuus lasketaan psykoottiseksi oireiluksi, ja se voi olla oire hyvinkin vakavasta sairaudesta. Toisaalta koska kirjoitat kokemuksistasi tänne ja tunnut tiedostavan etteivät nuo jutut ole totta, minulle ei tule vaikutelmaa, että olisit akuutisti psykoottinen. Mutta vaikka et olisikaan varsinaisesti sairastumassa psyykkisesti, vaikuttaa minusta kuitenkin siltä että tarvitset jollain tavalla apua. Hankithan sitä, jooko?

Yleensä eri tavoilla oireileva harhaisuus liitetään vahvasti psykiatrisiin sairauksiin, mutta tosiasiassa suurin osa ihmisistä esimerkiksi kuulee ääniä jossain elämänsä vaiheessa. Monille saattaa esimerkiksi silloin tällöin käydä niin, että kun on menossa nukkumaan, kuulee jonkun lausuvan nimensä ja herää siihen. Yleensäkin kun ihminen on väsynyt, peloissaan tai muuten tavallisuudesta poikkeavassa tajunnantilassa, äänten kuuleminen tai harhanäyt voidaan laskea normaalin kokemisen kirjoon, eikä kysymys ole sairaudesta. Siinä vaiheessa kun harhoja tulee tämän tästä, ihminen unohtaa itsensä niiden maailmaan eikä enää erota todellisuutta epätodesta, kyseessä on vakava sairaus tai vähintäänkin vakava oireilu. Mutta tässäkään asiassa normaalin ja epänormaalin raja on liukuvampi kuin olemme tottuneet ajattelemaan.

Mistä harhaisuus sitten (noin niinkuin fysiologisesti) johtuu? Asiaa ei ole psytytty kunnolla selvittämään, mutta psykoottisia ihmisiä tutkimalla ja heidän aivotoimintaansa kuvantamalla on saatu selville, että kun ihminen esimerkiksi kuulee ääniä, kuuloalue aktivoituu hänen aivoissaan. Ihmiselle itselleen ääni on siis täysin todellinen. Kyse ei myöskään ole sen enemmästä tai vähemmästä kuin aivojen toiminnan häiriöstä, jota voidaan verrata periaatteessa mihin tahansa somaattiseen sairauteen. Silti harhaisuus sairauden oireena on paljon pelottavampi, mystisempi ja vaietumpi asia kuin ns. "tavallisten" sairauksien oireet.

Minä koen olevani psyykkisesti tällä hetkellä terve ihminen, mutta silti edellä kuvaamani "terve harhaisuus" on tuttua minullekin. Kuulen esimerkiksi usein, että puhelimeni soi, vaikka se ei soisikaan, eikä taustalla edes tarvitse olla mitään häylääntä sekoittamassa. Saatan jopa jäädä kuuntelemaan melodiaa vaikka samaan aikaan tiedän, ettei puhelin soi oikeasti. Se on välillä hiukan häiritsevää. Samoin hiukan pelokkaassa tai varuillaan olevassa mielentilassa vaikkapa ulkona kävellessäni saatan olla näkevinäni kaikenlaista, mutta silloin ei luultavasti ole kysymys oikeista näköharhoista vaan pikemminkin siitä, että ylivireässä olotilassa ihminen tulkitsee ympäristön ärsykkeet helposti väärin.

Mitenkäs muilla - oletteko esimerkiksi pelokkaina, väsyneinä tai jännittyneinä kuulleet tai nähneet olemattomia, ja miltä se tuntui? Entä missä sairauden ja terveyden raja loppujen lopuksi kulkee? Pohdintaa? Aihe on tavallaan arka, mutta yritetään nyt sitten vaikka purkaa niitä tabuja.
tallennettu

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi
näkyvän valon maailmassa."
Myro
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 35
« Vastaus #2 : 18.Helmikuu 2007, 11:38 »

Tein tässä jokunen aika sitten tutkielman koulua varten psykooseista, joihin nämä harha-aistimukset liittyvät. Kyse on siis oikeasti sairaudesta ja tutkimusten perusteella, kuten Sarantha sanoikin, elimellisestä viasta.

Itselläni on paljon tuollaisia terveitä kuuloharhoja, joten puhelimen ääntä, puheensorinaa, askelia jne. Ne eivät ole häirinneet minua, koska tunnistan nopeasti, ettei kyse ole mistään sen ihmeellisemmästä.

Nyt olen sitten nähnyt ärsyttäviä näköharhoja. Ne liittyvät lähinnä valoon, sillä toisinaan silmissäni alkaa "räpsymään" mustaa ja valkoista. En osaa sanoa, miksi tai milloin, mutta eivät nekään minua häiritse.

Ainoat harhat, mitkä minua häiritsevät oikeati, ovat ajan- ja paikantajun kadottaminen. Monet tietävät, että kävellessään uppoutuu usein omiin ajatuksiinsa ja sitä kautta näkee/kuulee omia mielikuviaan. Minä olen pikkuhiljaa kadottamassa ajantajua ihan totaalisesti. Olen alkanut myöhästyä koulusta yhä enemmän, sillä saatan joskus harjata hiuksia peilin edessä ja havahtua kymmenen minuutin jälkeen siihen. Olo on tosi epäuskoinen, koska miten ihmeessä käyn kymmeniä minuutteja "joutokäynnillä" tajuamatta itse. Toisiaan muistan hyvinkin, millaisia "näkö"- tai "kuulo"havaintoja minulla on siltä ajalta, joskus en yhtään mitään.

En osaa sanoa, missä raja terveyden ja sairauden välillä menee. Ajattelen, että silloin, kun nuo harha-aistimukset alkavat häiritä normaalia elämää tai niistä tulee sitä rajoittava tekiä, on kyse sairaudesta. Kun ei enää pysty tunnistamaan selvästi, mikä tulee oman pään sisältä ja mikä ulkoa tai alkaa pelkäämään toistuvia harhoja, on hakeuduttava tutkimuksiin. Myös se, miten paljon ihminen kestää, on aika yksilökohtaista. Muutamat tuttavani ovat olleet huolestuneita noista olemattomista askelten äänistä tai puheesta, mutta minä en jaksa hirveästi välittää edes tuosta joutokäynnistä. Tässäkin asiassa itsensä kuuntelu on se avainsana, kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi.
tallennettu
sirppi
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 29
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Turku
« Vastaus #3 : 18.Helmikuu 2007, 11:53 »

Myös minulle on etenkin tuo puhelimen sointi tuttua. Voisikohan se johtua jotenkin alitajuisesta odotuksesta tai toiveesta, että joku soittaisi?

En ole koskaan asunut yksin, ja yksin pidempiä aikoja (lue: väh. yhden yön yli) kotona oleminen on hyvin vaikeaa. Olen tottunut, että poikaystäväni tulee aina hetkeksi viereeni ja toivottaa hyvää yötä, kun menen nukkumaan. Usein juuri yksin nukkumaan mennessäni luulen kuulevani ääniä: askeleita, vessan oven avautumista tai sulkeutumista, näppäimistön napsuttelua jne. Osa (tai jopa kaikki) näistä äänistä voi olla ihan oikeita; meillä on uusi lattia, joka napsuu itsekseen, eristykset eivät ole parhaasta päästä, joten yläkerran äänet kuuluvat todella hyvin meille. Asumme ensimmäisessä kerroksessa, joten myös kaikki ulkoa tulevat äänet saattavat kuulua.

Onhan se pelottavaa. Onneksi aina tiedän, että jos hätä tulee, lähellä on kavereita, joille voi soittaa. Olen huomannut, että kaikkein pelottavinta on juuri kipeänä, kun ei muutenkaan oikein osaa erottaa oikeita ääniä kuumehoureista. Lisäksi näen usein painajaisia, äkkinäisen herätyksen jälkeen voi mennä useita minuutteja, ennekuin saan todellisuudesta kiinni.

Toisin sanoen, tuskinpa minä kovinkaan mielenvikainen olen, kunhan kärsin ylivilkkaasta mielikuvituksesta, joka voimistuu, kun tarkkaavaisuuteni ei ole parhaimmillaan. 

Onko Lohkulla muuten uniongelmia?
tallennettu
Nyna
Vanha velhotar
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 484
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Pori
« Vastaus #4 : 18.Helmikuu 2007, 12:19 »

Minullekin on tuo puhelimen soimisen kuuleminen aika tuttua. En kyllä usko, että minulla se on toiveajattelua siitä, että joku soittaisi vaan lähinnä reaktio, että voi hel**** taasko se soi. Huomaan itsekin joskus, että vaikka se puhelin ei oikeasti soi, niin sitä ääntä voi kuunnella aika pitkäänkin. Minulla on kyllä ollut sama soittoääni jo ainakin kuusi vuotta, joten se on aika tuttu...

Toinen välillä jo ihan pelästyttänyt ääni on joskus meidän olohuoneessa kuuluva hiljainen ja korkea hieman ujeltava ääni. Sille ei ole mitään järkevää selitystä, en osaa kohdistaa sitä kuuluvaksi mistään, koska jos alan kulkea kohti sitä ääntä se katoaa hetken päästä. Kukaan muu ei sitä kuule. Joskus käytin tuntikaupalla aikaa sen äänen lähteen löytämiseksi, mutta sitä ei oikeasti saa kiinni. Huolestun vasta sitten kun alan kuulla sitä jossain muuallakin...
tallennettu
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #5 : 18.Helmikuu 2007, 12:25 »

Ns. terveet harha-aistimukset taitavat käynnistyä usein jostain tutusta mielleyhtymästä. Esim. kuulet kilahtavan äänen, joka on sattumoisin samalla sävelellä kuin soittoäänesi ensimmäinen nuotti. Aivosi täydentävät loput. Vastaavasti pimeässä naulakosta roikkuva takki muistuttaa ihmishahmoa tarpeeksi saadakseen aivot olettamaan, että varjoissa seisoo ihminen. Hyvin ymmärrettävää toimintaa, sillä on ollut ihmisen hengissäpysymisen elinehto tehdä nopeita päätelmiä vähäisenkin tiedon varassa aikaavievän tietoisen ajatteluprosessin ohitse.

Myro: Miten verenpaineen laita? Näkökentän valkaistuminen ja tummentuminen ja hetkelliset pirinät ja sorinat viittaisivat alhaiseen verenpaineeseen (minulla on meinaan tuollaista). Ajantaju ei tosin vaikuta tutulta.

Lohku: Vaikuttaisit olevan ylivirittyneessä tilassa ("minulla itselläni on ollut vähän vaikeaa") joka vain saa aivot korostamaan tuota toimintaa. Ottamatta kantaa, onko kyseessä ongelmia vai vain stressioireita, niin noista asioista kannattaisi silti puhua jossain muuallakin kuin Risingshadowin foorumilla. Se, että oikein säikähdät noita harha-aistimuksia, ei välttämättä lupaa hyvää. Ei aistimusten minun mielestäni noin voimakkaita ja selkeitä tulisi olla etenkin jos ne tulevat valveilla ollessa normaaleissa arkipäivän tilanteissa.
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Fantasyfan
Arkkivelhotar
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 1534
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #6 : 18.Helmikuu 2007, 12:57 »

Toivottavasti en säikyttele, mutta minulle tulee tuollaisista kadonneista hetkistä mieleen lähinnä epilepsia jonka lievempään muotoon kuuluu lähinnä poissaolokohtaukset.

Rasimukset kommenttiin samasta sävelestä. Aikoinaan piti vaihtaa kännykkään soittoääni kun alkoi kaupassa rassata kun se kassakoneiden piippaus (se kun viivakoodi luetaan) kuulosti samalta kun soittoäänen alkusävel.
tallennettu
kitu
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 66
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Ikisumumetsä, Valuen torni
« Vastaus #7 : 18.Helmikuu 2007, 12:58 »

Minun työpaikallani on kaksi erinlaista soittokelloa. Toinen on takaoven kello, jolla tavarantoimittajat ilmoittavat tulostaan ja toinen ns kassan kello. Monet maistä kuulevat välillä tuon takaoven kellon soivan, vaikka se ei oikeasti soikkaan. On silti hieman noloa ryntäillä aukaisemaan takaoven ja sitten siellä ei olekaan ketään.

Samaten näen joskus unia, jotka sitten sotkeentuvat herätessä ja ensimmäisen hereilläolotunnin aikana todellisuuden kanssa. Se sitten osaa olla häiritsevää. Joskus kuulen myös jonkun kutsuvan minua. Tällöin olen yksin kotona tai jossain, missä on hiljaista. Tiedän kyllä, ettei kukaan oikeasti minua kutsu, mutta silti saatan pyöräyttää päätäni siihen suuntaan, josta korvani ovat muka äänen kuulleet.

Itse olen yhdistänyt myös nämä äänet kovaa laukkaavaan mielikuvitukseen ja informaatioryöppyyn. Olen nimittäin havainnut, että tämä olemattomien kuuleminen on vilkkaimmillaan, kun kehittelen tarinaa päässäni.
tallennettu
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #8 : 18.Helmikuu 2007, 13:34 »

Samaten näen joskus unia, jotka sitten sotkeentuvat herätessä ja ensimmäisen hereilläolotunnin aikana todellisuuden kanssa.

Heh! Tuo on minulle arkipäivää! Useammin kuin kerran on herätty ajatellen, että jotain on jäänyt kesken ja se pitäisi saattaa loppuun, mutta aamutoimien aikana alkaa todellisuus voittaa ja tajuan, ettei koko hommalla ole mitään väliä koska se oli vain unta. Tunne kestää helposti useampiakin minuutteja heräämisen jälkeen. Yksi aamu olin ihan varma, että minun piti soittaa jollekin ja sopia jostain asiasta, mutta en muistanut kenelle ja mikä asia. Se oli niin aidontuntuinen, että ehdin jo ajatella sen liittyvän erääseen töissä keskeneräisenä seisoneeseen projektiin.
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Sarantha
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1101
« Vastaus #9 : 18.Helmikuu 2007, 14:14 »

Näiden viestien perusteella vaikuttaisi, että "terveet ääniharhat" ovat usein epämääräisiä, mekaanisia ääniä (puhelimen ääni, kolahdukset, näppäimistön naksuminen) joilla ei ole äänen kuulijalle kovin suurta merkitystä. Sen sijaan skitsofreenikoilla ja muilla oikeasti psykoosia sairastavilla ihmisillä äänet ovat yleisimmin selkeää puhetta, usein aiheiltaan negatiivissävytteistä, mikä ahdistaa kyseistä ihmistä kovasti.
tallennettu

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi
näkyvän valon maailmassa."
Camaro
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 151
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Kotikontu
« Vastaus #10 : 18.Helmikuu 2007, 14:46 »

Puhelimen äänen kuulen minäkin välillä, vaikka se ei todellisuudessa soi. Tai tekstiviestin ilmoitusääneen.
Joskus kun kaipaa jotakuta kovasti, niin saattaa myös nähdä hänet ihmisvilinässä, vaikka se on mahdotonta.
Kyllä se on se oma alitajunta, mikä aiheuttaa ääni-ja näkyharhoja. Niin kauan, kun ne tietää epätodeksi, uskoisin, ettei mitään hätää ole.
Ihmisten kanssa tämä on vielä helppoa, hänelle voi sanoa että siellä ei ole mitään. Mutta kuinkas selität tämän hallusinaatioita pelkäävälle eläimelle... joka ei puhetta ymmärrä.

tallennettu
Gwer
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 42
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Maapallo?
« Vastaus #11 : 18.Helmikuu 2007, 16:22 »

Kyllähän noita jonkin asteisia harhanäkyjä tulee nähtyä. Joskus joku vilahtaa epäilyttävästi silmäkulmassa tai muuta outoa liikettä. Enemmän ehkä noita tuntemuksia että on pakko vilkaista taakse tai sivulle ihan kuin siinä olisi joku Hymyilee Sekopäistä,tiedän.

Ylä-asteelta muistan vielä kuinka minulla oli, about vuoden tai puolen vuoden ajan, usein luokassa istuessani, (istuin usein vielä luokan jommalla kummalla reunalla), olo että vaikka kaikki oikeasti katsovat opettajaa luokan edessä, heidän päänsä olisivat vääristyneesti kääntyneet katsomaan suoraa minua silmäänsä räpäyttämättä. Tuon siis "näin" sivusilmällä ja kun käänsin kunnolla oman pääni ja tarkensin kunnolla katseeni niin kaikki oli taas normaalisti. Todella pelottavaa silloin,sen todentuntuisuuden takia ja tuota vaivaa minulla ei ole onneksi ole ollut piiiiitkiin aikoihin, ja saan kylmiä väristyksiä kun nykyään muistelen sitä! Huh

tallennettu
FreakyMike
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 583
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Rautjärvi
« Vastaus #12 : 18.Helmikuu 2007, 16:41 »

Minulla tapahtuu kanssa tosi usein tuota, että jotain epämääräistä liikettä havaitsee silmäkulmassa varsinkin illemmalla kun on jo vähän hämärää. Tarkemmin katsottuna siellä ei ole kuitenkaan oikeasti mitään, tai ehkä joku kiinteä objekti joka on ollut paikallaan vaikka kuinka pitkään. (Huoneessani on kuitenkin tosi paljon kaikenlaista tavaraa pölyttymässä.)

Se liike tuntuu jostakin syystä olevan aina jossain lattian tasolla, joten kyseessä voisi olla vaikka joku hiiri, mutta siitä jäisi varmasti jotain jätöksiä todisteiksi tai kuuluisi jotain ääniäkin tms. Siksi uskonkin havainnon vain pelkäksi aistiharhaksi. :)
tallennettu
Lohku
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 35
« Vastaus #13 : 18.Helmikuu 2007, 16:46 »

Sirppi, minulla on hiukan uniongelmia.
tallennettu
JallaJalla
Espoon mafioso
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 658
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #14 : 18.Helmikuu 2007, 17:18 »

Lapsena minusta tuntui joskus leikkiessäni yksin, että joku seisoi selkäni takana, oli samassa huoneessa tai liikkui viereisessä huoneessa. Ei siellä mitään ollut, kun sitten katsoin kyseiseen suuntaan. Pari kertaa kyllä olin kuulevinani, että joku huudahti, mutta en ole koskaan kuullut varsinaista kuviteltua puhetta. Mitään hahmoja en nähnyt, eikä minulla ollut lapsena mitään mielikuvituskaveria. Ehkä kaikki johtui vain siitä, että kotitaloni oli lapsen mielestä iso ja välillä pelottavakin paikka pimeine kellareineen ja vintteineen ja minulla oli yksinäisen lapsen vilkas mielikuvitus.

Pimeä metsä, jonka läpi jouduin joskus iltaisin kulkemaan oli tietysti pelottava paikka, mikä saattoi olla vain normaalia pimeänpelkoa. Tietä pitkinkin olisi tietysti päässyt, mutta laiskuuttani menin metsän läpi vaikka kauheasti pelottikin kun se oli lyhyempi reitti. Kerran kyllä luulin iltahämärässä näkeväni mustaviittaisen hahmon erään puun takana vilkuilemassa minua. Liekö ollut viikatemies etuajassa? En kyllä nähnyt hahmoa enää uudestaan.

Aikuisena en ole kuullut tai nähnyt mitään harhoja, en edes ollessani yli 40 asteen kuumeessa. En ole nähnyt haamuja, ufoja, enkeleitä tai muutakaan omituista, mikä on oikeastaan aika tylsää. Surullinen

Mutta jos näyt ja äänet todella vaivaavat, kannattaa tosiaankin puhua jollekin ammattilaiselle asiasta.
tallennettu
Ismene
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 19
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #15 : 18.Helmikuu 2007, 17:36 »

Myro: Miten verenpaineen laita? Näkökentän valkaistuminen ja tummentuminen ja hetkelliset pirinät ja sorinat viittaisivat alhaiseen verenpaineeseen (minulla on meinaan tuollaista). Ajantaju ei tosin vaikuta tutulta.

Syynä voi olla myös lievä migreeni. Itselläni oli vuosia erinäisiä oireita näön kanssa ennen kuin sain ensimmäisen kunnon migreenikohtauksen. Esim. värikkäitä länttejä, näkökentän sumenemista, tähtisadetta jne.

Varsinaisista harhoista pelottavin oli kerta, kun ilmeisesti heräsin väärässä järjestyksessä. (En ole kylläkään tarkistanut mistään, onko väärässä järjestyksessä herääminen todellinen ongelma vai vain yleinen harhaluulo.) Periaatteessa koin olevani hereillä ja silmät auki. Lihakset eivät vain totelleet ja olin kuulevinani, kuinka joku avaa ulko-oven avaimilla ja kävelee sisälle. Oli siinä vähän paniikin poikasta ilmassa, kun yritti pohtia, kenellä on avain ja kuka tulee sisälle ilmoittamatta tai edes moikkaamatta. Etenkin, kun ei saanut liikutettua ruhoaan sen verran, että olisi voinut tarkistaa, onko huoneessa todella joku vai ei.
tallennettu
Varjolehti
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 214
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jyväskylä
« Vastaus #16 : 18.Helmikuu 2007, 18:29 »

Minä olen yleisesti ottaen hyvin levoton ja uneton tapaus, joten ei ole kai ihmekään, että minulla harhat liittyvät juuri uneen ja unettomuuteen. Ehkä juuri siksi en ole koskaan suuremmin pelästynyt mitään harhoistani, pitänyt vain suhteellisen loogisena sitä että uni ja tosi nyt sattuvat silloin tällöin hieman sekoittumaan.

Melko yleistä on, että jos en ole moneen yöhön saanut unta ja makaan tuskastuneena peiton alla, alan kuulla hiljaista musiikkia, ihan rauhallista ja miellyttävää intsrumentaalista musiikkia. Olen tulkinnut, että se on pääni oma keino saada itseään vaipumaan uneen, sillä melko usein musiikin kuulemisen jälkeen saankin unen päästä kiinni. Nykyään osaan jopa odottaa sitä, mietin milloinkohan se taas alkaa.

Paljon häiritsevämpi ja uudempi ilmiö on, että juuri kun olen nukahtamassa saatan ponkaista äkkiä istumaan ja nähdä sänkyni vieressä tai yläpuolella jonkin kammottavan tai joskus vähemmän kammottavan olion. Ilmiö liittyy melko varmasti vain siihen, että aivoni ovat juuri siirtymässä uneen, mutta mielenkiintoista siitä tekee se, että yleensä ehdin ensin nousta hädissäni ylös ja hetken etsiäkin katseellani sitä otusta, jonka vuoksi heräsin, aivan kuin jokin olemassa oleva olento olisi toden totta herättänyt minut. Se ei siis tunnu siltä, että tavallaan "loisin" tuon olion heräämiseni jälkeen.

Olen nähnyt sänkyni vieressä ällöttäviä, pitkiä ja kapeita, mädäntymään alkaneen lihan värisiä otuksia, mutta useammin näen vain jonkin mustan, hieman rautalankapalloa muistuttavan härvelin lentävän ylitseni. Joskus olen yrittänyt ottaa sellaista kiinnikin, mutta eihän siitä tietenkään mitään tullut. Näihin näkyihin liittyy yleensä äkillinen pakokauhun tunne, mutta se menee ohi hyvin nopeasti, eikä jää kaivelemaan. Viimestään aamuun mennessä pidän tapauksia täysin luonnollisina.

Olisi kuitenkin kiinnostavaa tietää, miksi minulle alkoi käydä tällaista noin reilu vuosi sitten. Aikaisemmin en ainakaan muista kokeneeni vastaavaa. Millaiset tekijät voivat laukaista näkyjen näkemisen? Henkilökohtaiset kriisitkö?
tallennettu
Myro
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 35
« Vastaus #17 : 18.Helmikuu 2007, 18:42 »

Olen aina ajatellut verenpaineeni olevan hyvä, enkä usko, että kyse on siitä. Migreenistä en ole koskaan elämässäni kärsinyt, päänsärky on tosi kaukainen käsite, viimeksi varmaan kymmenen vuotta sitten.

Minulla on kuitenkin muitakin tuollaisia koko näkökentän värittymisiä. Se näyttää siltä, kun suoraan kasvoihin lämäisisi värikkään seinän, eli mitään muuta en näe. Ne kuviot usein pyörivät ja vat ympyrän mallisia. Mutta tuo räpsyminen on ihan eri juttu, näen se takaa maiseman.

En kuitenkaan jaksa olla erityisen huolestunut, koska nämä kestävät vain hetkiä ja ovat satunnaisia.

Mutta tosiaan, nuo terveet aistiharhat taitavat olla todella mekaanisia ääniä, jotka riippuvat varmaan yhdistämisestä johonkin muuhun asiaan. Kuten tuo, että yhdistä tietyn sävelen soittoääneensä. Minua alkaa ärsyttää, sillä olen kauhean herkkä tuollaiselle ja aivoni alkavat täydentää sille sävelelle jatkumoa, jos joku kappale on muistissani.

Ja skitsofreniassa tosiaan aistiharhat ovat usein hyvin negatiivisesti sävyttyneitä, ihmisääniä, joilla on tieytty sanoma. Eli ne ovat oikeasti jo selviä ja pitkiä. En osaa sanoa tarkemmin, huomaako ihminen missä vaiheessa, että äänet tulevat omasta päästä/huomaako ollenkaan, sillä yhtään skitsofreenikkoa en tunne.
tallennettu
Zisatto
Kriitikko ja tutkija
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 351
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #18 : 18.Helmikuu 2007, 19:14 »

Muistan joskus kuulleeni, että mielenterveyden ongelmat eivät aiheuttaisi harhanäkyjä, mutta harhaisia kuuloaistimuksia kyllä. Hallusinaatioihin tarvittaisiin kemiallisia aineita. Eri asia sitten on että tulkitsee väärin jotain näkemäänsä. Kuulin tämän psykologian opiskelijalta, mutta en muista saaneeni tiedolle mistään vahvistusta.

Migreenistä sen verran, että se voi iskeä ensimmäistä kertaa vasta aikuisiällä. Itselläni on ollut ehkä yksi migreenikohtaus noin 13 vuotta sitten, mutta pari kertaa se on ollut tuloillaan. Oireisiin liittyy näkökentässä oleva väreilevä kohta.

Ismenen ja Varjolehden kuvaamat tilanteet saattavat olla unihalvauksia. Elimistö herää jotenkin väärässä järjestyksessä, ensin tajunta ja vasta sitten kroppa. Tuntuu siis siltä ettei pysty liikkumaan. Tuntemukseen liittyy usein pelkoa tai kauhua ja esimerkiksi tietoisuus siitä, että joku pahantahtoinen on samassa huoneessa – tai esimerkiksi istumassa rinnan päällä.
Mielenkiintoista kyllä, unihalvaus saattaa selittää monet vanhat tarinat riivaajista – ja nykyaikaiset tarina siitä, kuinka alienit sieppasivat minut yöllä...

tallennettu
Atrotrai Tantoq
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 30
« Vastaus #19 : 18.Helmikuu 2007, 19:33 »

Lapsena musta usein tuntui yksin huoneessa ollessani että siellä on joku.
Tämä johti siihen että aloin pelkäämään yksin ollessani kaikkia huonekaluja joissa oli vähänkin silmiä muistuttavat osat.
Yhä nykyäänkin mun täytyy yksin ollessa kääntää tuolit ja ovet niin etteivät ne "tujota" :). Lisäksi lapsena kuulin illalla yksin huoneessani ääniä.
Eivät ne mulle puhuneet, kunhan vain keskustelivat, nainen ja mies.

Ylivilkkaasta mielikuvituksesta nuo luultavasti johtuivat koska heti kun niin aloin
ajattelemaan, ne hävisivät.
Tosin en nykyäänkään halua jäädä yksin taloon jos ulkona on pimeää. Silloin aina
alan odottamaan että kohta alan pelkäämään, kuulemaan tai näkemään jotain.
Se taasen laukaisee mussa paniikkihäiriön.
tallennettu
Sivuja: [1] 2 3 4   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional