19.Huhtikuu 2014, 12:29 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: 1 [2] 3 4   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Harhanäyt, -äänet  (Luettu 12761 kertaa)
Sarantha
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1101
« Vastaus #20 : 18.Helmikuu 2007, 22:11 »

Luulen, että minulla on jonkinlaista taipumusta tuohon unihalvaukseen. Tyypillisimmässä painajaisessani makaan sängyssäni "hereillä" (oikeasti olen vielä unessa, mutta näen unta että herään) ja tiedän että jokin paha lähestyy minua, mutta en pysty heräämään. Uni voi olla tavallaan monikerroksinen, eli olen heräävinäni monta kertaa mutta tilanne jatkuu silti, kunnes sitten lopulta herään oikeasti. Äidilläni on myös ollut aika paljon tuollaista mitä Varjolehtikin kuvasi, eli että herää mutta näkee sen jälkeen vielä jotain uneen liittyvää. Minä en ainakaan muista koskaan nähneeni varsinaisia näkyjä heräämisen yhteydessä, sen sijaan kuulohallusinaatiot nukahtamisen yhteydessä ovat minulle hyvin tavallisia.

Varjolehti kyseli myös, liittyykö tällainen "harhaisuus" johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen (ei jaksa lainata, sori). Jos mietitään aihetta ihan yleisesti, esimerkiksi posttraumaattinen stressireaktio voisi olla aika klassinen esimerkki tällaisesta tilanteesta. Jos ihmisellä on taustalla jokin äkillinen, voimakas kokemus joka on tuottanut trauman, on hyvin tyypillistä, että siihen liittyvät muistikuvat, äänet, tuoksut, oikeastaan mikä tahansa tapahtumaan liittyvä tilanne pulpahtaa myöhemmin pintaan yllättävällä hetkellä. Tämä voi sitten ilmetä suoranaisina harhoina/hallusinaatioina.

Toisaalta tuo Varjolehden tapauksen tyyppinen nukkumiseen liittyvä hallusinointi voi todennäköisemmin liittyä ihan tavalliseen stressiin. Prosessi menee ehkä niin, että stressi hankaloittaa nukkumista tehden unesta pinnallisemman ja levottomamman, mikä sitten saattaa aiheuttaa noita puoliksi hereillä-puoliksi unessa -aistimuksia. Tai sitten tuolle kokemukselle ei yksinkertaisesti löydy mitään selkeää syytä.
tallennettu

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi
näkyvän valon maailmassa."
karkkola
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 23
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #21 : 19.Helmikuu 2007, 10:42 »

Muistan joskus kuulleeni, että mielenterveyden ongelmat eivät aiheuttaisi harhanäkyjä, mutta harhaisia kuuloaistimuksia kyllä. Hallusinaatioihin tarvittaisiin kemiallisia aineita. Eri asia sitten on että tulkitsee väärin jotain näkemäänsä. Kuulin tämän psykologian opiskelijalta, mutta en muista saaneeni tiedolle mistään vahvistusta.
Tämä opiskelijan tieto ei pidä paikkaansa. Psykoosissa voi kokea harhoja jokaisella aistipiirillä - kuuloharhat ovat kieltämättä yleisimpiä, mutta myös näkö-, maku-, kosketus- ja hajuharhoja koetaan.

Sitten ilmainen neuvo: Väärintehdyt tulkinnat ääreisnäön kohteista, unihalvaukset ja vilkas mielikuvitus ovat oma juttunsa, ja sinänsä vaarattomia - mutta jos alkaa oikeasti olla ahdistusta ja esim. haukkuvia tai käskeviä harhaääniä, kannattaa ottaa yhteys ammattilaisiin. Ensipsykoosit kestävät nykyään hoitamattomina liian pitkään, ja mitä aikaisemmin tilaa pystytään hoitamaan, sen parempi.
tallennettu
Nunia
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 42
« Vastaus #22 : 19.Helmikuu 2007, 10:56 »

Näistä teksteistä tulee todella hullu olo  Hymyilee leveästi Mä meinaan näen kyllä selviä hahmoja ja kuulen selvää puhetta, aina silloin tällöin. Joskus on kausia, jolloin niitä tulee useammin, joskus ei ole mitään.

Äänistä sen verran, että usein kuulen, että joku huutaa mua nimeltä. Se on niin selvä ääni, että yleensä vastaan "mitä?". Mutta eipä siellä kukaan huudakaan. Joskus kuulen pitkiä, yli 5 min, kestäviä musiikkisessioita, kunnes tajuan, ettei radio ole päällä, eikä mitään ääntä kuulukaan. Noita ei nykyään niinkään enää tule, ja jos tulee, ohitan olan kohautuksella. Se kyllä pelotti aivan sairaasti pienenä, kun tuntui kuin joku muu olisi puhunut mun äänellä  Järkyttynyt Näin kävi pari kertaa ja se, mitä kurkusta tuli, oli jonkin sortin vihje tai ns. pienimuotoinen ennustus, joka toteutui yleensä parin minuutin sisällä. Serkku meinasi saada slaagin tollasen jälkeen, mutta eipä niitä sitten tullut enää, kun olisin mennyt lottoamaan  Surullinen

Ja hahmot. Pari päivää sitten vein pyykkejä pesukoneelle, kun keittiön pöydän ääressä istuskeli poika odottomassa. En edes noteerannut poikarukkaa, kunnes tajusin vilkaista uudestaan, eikä siellä ollut ketään. Noin selviä hahmoja mulle tulee harvemmin (tämä siis oli n. 15-vuotias tummatukkainen poika, joka olisi tarvinnut otsatukan lyhennystä), mutta yleensä näen tuota poikaa tai sitten nuorempaa, n. 5v, tosin epäilen, että kyse on samasta ihmisestä, kun näyttävät niin samalta. Kerran heräsin keskellä yötä siihen, että tämä pienempi poika seisoi meidän sängyn päädyssä ja katseli todella vihaisesti miestäni. Sitten poika hitaasti katosi ilmaan, kun huomasi mut. Luulen periaatteessa tietäväni, kuka tuo poika on, enkä sillä tavalla osaa häntä pelätä.

Yksi ihan hirveimmistä uni/valve/unihalvaus kohtauksista oli, kun heräsin taas keskellä yötä ja meidän makkarin ovenpieleen nojasi mies, jolla oli musta kaapu (tjs.) päällä. Olen nähnyt tuota miekkosta ennenkin, mutta en yleensä noin selvästi ja yritin ravistella miestäni hereille. Sitten käynnistyi tuo halvaus, eli en pystynyt liikkumaan muuten kuin pitämään silmiä auki ja puristamaan peittoa käsillä. Miekkonen käveli ovenpieleltä, kiersi sängyn ja tuli mun vierelle, kumartui kuiskaamaan jotain mun korvaan ja mä nukahdin  Huh Muut unihalvaukset ovat olleet sellaisia, etten ole saanut silmiäkään auki, ja ne ovat tulleet päikkäreillä, kun olen nukahtanut sohvalle (se muuten vissiin on aika yleinen tapa saada unihalvaus, mitä olen kokemuksia lueskellut).

Juttelin joskus näistä asioista vanhemman naisen kanssa, joka myös kärsi vastaavasta ongelmasta. Naisen mukaan tämä mustakaapuinen miekkonen on mun "suojelusenkelini", koska olen nähnyt sitä ihan pienestä pitäen. Tuota en nyt ihan allekirjoittaisi  Pyörittää silmiään Enneunia olen muutaman nähnyt, se kulkee meillä suvussa, myös mieheni on sellaisia nähnyt. Omani ovat yleensä olleet suhteellisen pienimuotoisia, mutta mieheni näki ennalta kuoleman, varoitti tätä henkilöä, joka kuitenkin sitten kuoli onnettomuudessa.

En silti usko olevani oikeasti hullu  Hymyilee leveästi En edes stressaantunut, enkä muista kokeneeni mitään traumojakaan. Ei noita nyt onneksi koko ajan tule, joskus on kausia, jolloin niitä esiintyy tiheämmin, mutta joka tapauksessa ovat niin tuttua kauraa, ettei niistä jaksa aina edes välittää.
tallennettu
Ismene
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 19
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #23 : 19.Helmikuu 2007, 13:43 »

Migreenistä sen verran, että se voi iskeä ensimmäistä kertaa vasta aikuisiällä. Itselläni on ollut ehkä yksi migreenikohtaus noin 13 vuotta sitten, mutta pari kertaa se on ollut tuloillaan. Oireisiin liittyy näkökentässä oleva väreilevä kohta.

Menee vähän offiksi, mutta minun käsittääkseni migreeniä esiintyy kyllä ihan kaikissa ikäluokissa, mutta on selvästi yleisempää päälle 20 vuotiailla kuin sitä nuoremmilla. Lasten ja nuorten migreenistä löysin tietoa mm. täältä.

Jäin pohtimaan noita unihalvauksia ja tajusin, että tuon tuoreimman lisäksi menneisyydestä löytyy pari, jotka ovat hyvin saattaneet olla tuollaisia. Muistan nimenomaan kammottavan varmuuden siitä, että joku paha on läsnä, mutta tunne on haihtunut heti, kun on saanut itsensä kunnolla hereille.
tallennettu
Lohku
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 35
« Vastaus #24 : 19.Helmikuu 2007, 14:22 »

Ensin näin sen kaapumiehen ja kuulin ääniä, sitten tulivat uniongelmat. Ja näin sitä tyyppiä aina vain useammin... Nyt olen alkanut nähdä muitakin, esimerkiksi tänään kuulin takaani moottorikelkan ääntä, ja olin näkevinäni että se ajaa päälleni. Unissani olen tehnyt monesti itsemurhan. Viimeyönä tasainen nakutus esti minua nukkumasta, ja näkemästä pahoja unia... Ja yhtään ei auta se, että veljeni tulee takaani kun kuuntelen musiikkia ja säikäyttää minut pahasti. Nyt olen alkanut katsoa selkäni taakse,  että onko siellä joku. En edes osaa enää kunnolla tunnistaa mikä on totta ja mikä ei, ja olen alkanut pelkäämään kaikkea.
Aika sekoa?
tallennettu
leonichan
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 143
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Lappeenranta
« Vastaus #25 : 19.Helmikuu 2007, 14:32 »

Juu eipä noita mitenkään vakavassa mittakaavassa ole koskaan ollut, mutta noita ihan normaaleja kyllä. Niistä vain jää aina niin vahva muistikuva, että muistan varmaan paremmin kaikki harhani, kuin todellisuuden.

Pienenä kuulin todella usein omaa nimeäni kutsuttavan. Tämä tapahtui poikkeuksetta aina nukkumaan mennessä. Yleensä oli ihan hiljaista ja kaikki nukkuivat jo, mutta ainakin kerran meillä oli vieraita, jotka juttelivat vanhempieni kanssa keittiössä tämän tapahtuessa. Ääni aiheutti aina pitkään hereillä makaamista ja ympäristön tarkkailua. Nykyisinkin kuulen vielä joskus todella harvoin tuota, mutta valvomisia se ei aiheuta enää, koska tiedän äänen kuuluvan vain omasta mielikuvituksestani. Muita ääniharhoja ovat juuri nämä kännykät ja ovikellot, jos esimerkiksi musiikkia kuunnellessa sattuu kuulumaan täsmälleen se oikea ääni. Tällä hetkellä tosin soittoääni on alkusäveleltään niin terävän ja inhan kuuloinen, ettei sellaista onneksi pahemmin missään kuule, mutta entinen ääni oli Katamari Damacyn tunnusbiisi, jota yllättävästi tuntui soivat sitten joka paikassa :D

Toinen yleinen harha liittyy myös nukahtamiseen. En tiedä olenko nukahtamassa vai jo nukahtanut siinä vaiheessa tosin. Tuntuu kuin katosta riippuisi jotain, joka tulee kasvoille, joku pitkävartinen kasvi tai hämähäkinseittiä. Siinä kai sitten läimin itseni hereille, kun yritän pyyhkiä sitä pois. Se on aikalailla ahdistavampaa kuin miltä kuulostaa.

Noin muutoin kaikki kummallisuudet on tullut todettua luonnollisiksi ääniksi. Esim. hella ritisee ja paukahtaa joskus aika kovaakin jäähtyessään, samaten tiskiallas ja pakastin saattaa pitää aika epäpakastinmaista ääntä joskus. Vessan putkiston kautta on myös joskus saattanut kuulla muikeita "ääniharhoja".
tallennettu
Sarantha
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1101
« Vastaus #26 : 19.Helmikuu 2007, 14:58 »

Lainaus käyttäjältä: Lohku
En edes osaa enää kunnolla tunnistaa mikä on totta ja mikä ei, ja olen alkanut pelkäämään kaikkea.
Aika sekoa?
Minusta kuulostaa siltä, että tässä kohtaa olisi korkea aika jutella jollekin ammatti-ihmiselle. Näitä asioita on aika mahdoton ratkoa netin välityksellä, eikä tilanteesi ainakaan tuosta itsestään helpotu.

Muistan joskus kuulleeni, että mielenterveyden ongelmat eivät aiheuttaisi harhanäkyjä, mutta harhaisia kuuloaistimuksia kyllä. Hallusinaatioihin tarvittaisiin kemiallisia aineita. Eri asia sitten on että tulkitsee väärin jotain näkemäänsä. Kuulin tämän psykologian opiskelijalta, mutta en muista saaneeni tiedolle mistään vahvistusta.
Tämä opiskelijan tieto ei pidä paikkaansa. Psykoosissa voi kokea harhoja jokaisella aistipiirillä - kuuloharhat ovat kieltämättä yleisimpiä, mutta myös näkö-, maku-, kosketus- ja hajuharhoja koetaan.
Minäkin mietin tätä. Mutta olisiko tuo opiskelija tarkoittanut sitä, että ehkä kuuloharhat ovat todella oikeita aivojen tuottamia aistiharhoja (kun potilas kuulee ääniä, kuuloalue aktivoituu aivoissa, eli aistimus on hänelle täysin todellinen eikä vain kuvittelua), kun sitten taas esim. näköharhoissa olisi kysymys näköärsykkeiden väärintulkinnasta yhdistyneenä harhaluuloisuuteen, ts. potilaan aivot eivät kuitenkaan suoranaisesti tuottaisi näköaistimusta samoin kuin kuuloaistimuksen kohdalla? Tämä on ihan omaa arveluani... Näköharhoihin olen törmännyt enimmäkseen terminaalivaiheessa olevien somaattisesti sairaiden potilaiden kohdalla, mutta heidän kohdallaan kipulääkkeinä käytettävillä vahvoilla opioideilla on todennäköisesti ollut osansa niissä.
tallennettu

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi
näkyvän valon maailmassa."
Fariini
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 99
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #27 : 19.Helmikuu 2007, 15:11 »

Minä olen lievästi psykoottinen ja kuten karkkola sanoikin, harhoja voi kokea kaikilla aisteilla. Minulla on niistä kaikista kokemusta. Tällä hetkellä menee aika hiljaisesti, kun tasoittava auttaa. Onneksi.

Kuuloharhat ovat yleisimpiä ja niitä kuulen satunnaisesti vieläkin, vaikka homma on muuten suhteellisen hallussa. Yleisimpiä ovat juuri puhelimen soiminen, mikä on lisääntynyt sen jälkeen, kun vaihdoin puhelimen piippaukselle, ja nykyään kuulen sen olevinaan piippaavan aika useinkin. Myös harha, että joku huutaa nimeäni, on hyvin tuttu, samoin omituiset vain muutaman kymmenen sekuntia kestävät musiikkisessiot, jotka eivät kuulu oikeasti mistään.

Näköharhat ovat yleensä olleet lyhyitä vilahduksia näkökentässä tai sen laidoilla. Katson, että koirani vilahtaa sängyn alle, mutta hetken kuluttua se tuleekin eteisestä. Luulen, että joku seuraa minua, mutta kun käännyn katsomaan, siellä ei ole mitään. Selvästi harvinaisempia kuin kuuloharhat, mutta yhdistettynä samanaikaiseen kuuloharhaan voivat säikäyttää ihan mielettömästi. Onneksi harvoin.

Kosketusharhojen yleisin tyyppi on se, jossa istun keskittyneenä johonkin, kuten kirjan lukemiseen, ja yllättäen joku sipaisee minua olkapäästä. Asunnossa ei tietenkään ole ketään. Nykyään en enää saa paniikkia, vaan kohautan harteitani ja käännän sivua. Lisäksi joskus tuntuu kuin jokin ötökkä tai useita ryömisi ihollani, mutta vaikka kuinka katson ja läiskin, mitään ei ole, ja tunne voi jatkua vaikka tunnin putkeen. Äärettömän epämiellyttävää.

Hajuaistin harhat liittyvät yleisimmin siihen, että herään ja olen haistavinani, että jossakin palaa. Tämä on oikeasti jo tosi pelottavaa, koska siitä ei pysty varmasti sanomaan, onko se totta vaiko ei. Samoin makuharhat ovat hirveitä. Juuri kaupasta ostettu leipä voi maistua kauttaaltaan homeelta, vaikka se olisi vielä uunilämmin, ja joskus kysyn mieheltäni, maistuuko tämä ruoka mielestäsi jotenkin omituiselta, mutta ei hänestä maistu, minusta vain. Vaikka tietäisin tai ainakin arvelisin kuvittelevani, en pysty syömään ruokaa, joka ei maistu siltä kuin pitäisi.

Minulla ei muuten migreeniin liity mitään näköhäiriöitä. Sitä on kahta tyyppiä, näköhäiriöillä ja ilman. Pientä valonarkuutta kyllä esiintyy, mutta vasta kun kohtaus on jo muutenkin päällä.
tallennettu
Lis
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 105
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #28 : 19.Helmikuu 2007, 17:57 »

Minulla on ääniharhoja harvemmin. Muutaman kerran muistan havahtuneeni unesta siihen, että joku olisi sanonut nimeni vieressä. Sinänsä unenpöpperössä olen niistä pelästynyt, kun en ole heti tajunnut harhaksi. Muuten kuulen lähinnä joskus niitä puhelimen ääniä tai koputuksia.

Itselleni silloin tällöin sattuu tuota unien jatkumista valveen puolelle. En siis varsinaisesti näe mitään harhoja, vaan elän siinä unen maailmassa, ja  yleensä se menee ohi parissa minuutissa. Kovassa kuumeessa sen sijaan olen yöllä herättyäni istunut pitkiä aikoja sängyssä näkemässä näitä valvepainajaisia. Viime kesänä tosin terveenäkin heräilin useampia kertoja öisin siihen että olin muka töissä ja olisi pitänyt tehdä jotain. Pitkiä aikoja saatoin istua ihmettelemässä miksi paikka on auki yöllä.. Luultavasti syynä oli se, että työt pyörivät jatkuvasti mielessä. Muutenkin suurin osa näistä harhoistani tuntuu johtuvan stressistä.
tallennettu
Renée
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 22
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #29 : 19.Helmikuu 2007, 19:35 »

Se on minulle ihan tavallista (ei siis ihan jokapäiväistä, mutta silloin tällöin tapahtuu), että kuulen jonkun sanovan nimeni, mutta kukaan ei ole oikeasti sanonut mitään.
 Joskus jopa kuulen kokonaisia lauseita, ihan selvästi ja tarkasti, mutta kun alan puhumaan asiasta, henkilö, jonka luulin sanoneen jotain, ei olekaan sanonut yhtään mitään. Outoa.
 Kotona ollessani saatan kuulla myös outoja kolahduksia ja kolinaa, jopa ulko-oven lukon rapinaa. Luulenpa silti, että suurin osa niistä äänistä on vain mielikuvituksen tuotetta (tai sitten kissojen, ne osaavat joskus pelästyttää oikein kunnolla).

Myös silmäkulmissa vilahtelevat esineet ja ihmiset ovat kanssa jonnin verran tuttuja. Erityisesti sitä tapahtuu silloin, kun olen väsynyt ja yksin kotona ja huone jossa olen, on pimeänä.
 Kerran näin isäni hahmon seisomassa vieressäni, mutta aina kun käänsi pääni sinne suuntaan, missä hahmo olisi ollut, eihän siinä ketään ollut. Se toistui aina kun katsoin sivusilmällä, mutta hävisi aina kun katsoin suoraan ”siihen”. Se oli siitä outoa, että hahmon kohdalla tai takana ei ollut mitään, mikä olisi voinut etäisestikään muistuttaa mitään ihmistä. Itseasiassa siinä oli vain valkoinen seinä.

Olen kuullut, että unessa ollessa ei voisi tuntea kipua. Itse en usko siihen, koska olen itse kokenut kipua unessani ollessani. Kipu ei rajoittunut pelkkään uneen, vaan oli oikea myös heräämisen jälkeen.
 Näin joskus unta siitä kuinka joku paha ajoi minua takaa. Se paha sai minut kiinni ja  kynsäisi jalkaani, niin että siihen tuli monta veristä haavaa. Se sattui siinä unessa ja kun heräsin, jalkani oli kipeä juuri siitä kohtaa, mistä olio oli kynsäissyt minua. Kipu oli aika kova, mutta jalassa ei ollut mitään jälkeä. Ajattelin, että olisin voinut lyödä jalkani johonkin, mutta jalkaan olisi tullut varmasti silloin mustelma ja kipu olisi ollut erilainen, enemmän ”mustelmamainen” eikä sillä tavalla viiltävä. Se tuntui oudolta silloin, ja tuntuu se vieläkin.
 
Selitän tällaiset asiat itselleni ylivilkkaalla tai väsyneellä aivotoiminnalla. Eräs entinen kaverini ottaa kaikki oudot tapahtumat ja näkö-/kuulohavainnot merkkinä yliluonnollisista kyvyistä. Minusta se on sairasta, luultavasti kun kyse on kummiskin jostain ihan selitettävissä olevasta asiasta, esim. hetkellisestä "sähköviasta" aivoissa.
tallennettu
Chiad
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 582
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jyväskylä
« Vastaus #30 : 21.Helmikuu 2007, 22:21 »


Hrrr, selkäpiitä karmiva puheenaihe. Tällaisia juttuja lukiessa alkaa itsekin kuulla ääni ja nähdä hahmoja ikkunalaseissa ja peileissä.  Huh

Onneksi minä en kokenut kovinkaan suuria ja vakavia näkö- ja kuulohäiriötä. Mitä nyt painajaisesta herättyä luulee, että uni jatkuu vieläkin. Kerran näin unta siitä, että joku kirkui alakerrassa, ja kun heräsin, tuo kirkuminen soi vieläkin korvissani ja hetken aikaa pelkäsin, että se oli totta – että siskoni, joka nukkui alapuolella olevassa huoneessa, oikeasti huusi apua. En ikinä unohda sitä.

Ja olen aivan samaa mieltä siitä, että jos alkaa nähdä tai kuulla omiaan, se on alitajunnan hälytys ja siitä kannattaa puhua jollekulle. Pienetkin mielenterveysongelmat kannattaa hoitaa pois, ennen kuin ne kasvavat ja haukkaavat palan elämästä.
tallennettu
maahinen
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 533
« Vastaus #31 : 21.Helmikuu 2007, 22:49 »

Kerran olen nähnyt värejä, joita ei ole olemassa (?) ja huoneen muuttavan muotoaan, mutta siihen tarvittiin psykoaktiivista ärsykettä. Ei miellyttävä kokemus ihmiselle, joka ei koskaan menetä kontrolliaan, mutta valaiseva, joskin pelottava siinä mielessä miten vähän - pieni kemiallinen muutos aivoissa - tarvitaan, jotta tämä hyvin vakaalta tuntuva todellisuus vaihtuu toiseen
tallennettu
Metusalem
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 963
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Inari
« Vastaus #32 : 21.Helmikuu 2007, 23:28 »

En ole koskaan suuremmin nähnyt tai kuullut mitään olematonta. Joskus kyllä käy niin, että vasta muutaman minuutin kuluttua heräämisestä ymmärtää, ettei uni ollutkaan totta. Muutama yötä sitten muistaakseni uskoin vakaasti, että hiihtoloma oli jo ohi, mutta ei sitäkään kestänyt kuin pari minuuttia.

Tästä tapauksesta on jo vuosia aikaa. Olin aivan pieni, ehkä kymmenvuotias, ja olimme perheeni kanssa kyläilemässä. Tutkiessani taloa näin eräässä huoneessa nuoren naisen kampaamassa hiuksiaan. En kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota. Koko vierailumme aikana naisesta ei näkynyt vilaustakaan. Kiersin koko talon, mutta siellä ei ollut muita kuin perheeni ja isäntäpariskunta. Myöhemmin pikkusiskoni kertoi nähneensä naisen samassa paikassa.

Useimmat näköharhoista ovat varmaankin selitettävissä hyvin yksinkertaisesti. Jos on vaikkapa kävelemässä tiellä ja näkökentän reunalta lennähtää kärpänen, aivot voivat hyvinkin tulkita sen takana tulevaksi ihmiseksi. Kun vähän ajan päästä kääntyy katsomaan, takana ei olekaan ketään.
tallennettu
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #33 : 22.Helmikuu 2007, 18:19 »

mutta siihen tarvittiin psykoaktiivista ärsykettä

Nyt heräsi mielenkiinto. Kerro tarkemmin  Hymyilee
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
maahinen
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 533
« Vastaus #34 : 22.Helmikuu 2007, 19:13 »

Psilocybiiniä sisältäviä pieniä sieniä, ihan laillisesti ostettavia monessa maassa ja kasvaahan noita Suomessakin (jos varmasti tietää mitä poimii)
tallennettu
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #35 : 22.Helmikuu 2007, 22:27 »

Hassua. Tuo on jotenkin tylsä vastaus. Osasin odottaakin sellaista, mutta toivoin jotain hyvää tarinaa sattumankaupasta ja inhimillisistä mokista 
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Karida
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 23
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #36 : 23.Helmikuu 2007, 20:52 »

Täsät tuli mieleen, miten ennen aina nukkumaan mennessä pelkäsin, että huoneessani oli jokin. En oikeen itsekään tiedä minkä siellä kuvittelin olevan. MIelikuvitukseni kuitenkin oli niin vilkas, että näin pimeässä hahmoja ja kuulin ääniä. Ja olin sitten ihan paniikissa, enkä saanut unta odotin vain paniikissa aamua.

Onneksi tätä ei enää ole muutakuin harvoin. Ensiyö kyllä pelottaa, koska näitten juttujen lukeminen sai minut taas pelokkaaksi ja kaikenlisäksi näin viimeyönä unta, että tulin kotiin (tai siis iskän luo) ja täällä kummitteli. Tänään sitten tulin tänne, kummituksia ei kyllä ole näkynyt, mutta saas nähdä kun valot sammuvat.  Huh
tallennettu
Crystal
Kokelas
*


Poissa Poissa
Viestejä: 22
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Lappeenranta
« Vastaus #37 : 25.Helmikuu 2007, 02:17 »

Minun ei pitäisi lukea viestejä tai etenkään vastata niihin synttärikekkereistä saavuttuani eikä tähän aikaan vuorokaudesta, mutta tässä sitä silti ollaan. Koko aihetta en vielä malttanut lukea läpi; jääköön huomiselle.

Toinen välillä jo ihan pelästyttänyt ääni on joskus meidän olohuoneessa kuuluva hiljainen ja korkea hieman ujeltava ääni. Sille ei ole mitään järkevää selitystä, en osaa kohdistaa sitä kuuluvaksi mistään, koska jos alan kulkea kohti sitä ääntä se katoaa hetken päästä.

Tuli väistämättä mieleeni, että voisiko tässä tapauksessa ongelman lähde olla niinkin yksinkertainen kuin televisio? (Olohuone ja kaikki täsmäisi kuvaukseen :)) Niistä nimittäin lähtee useimmiten hyvin korkeaa ääntä jota kaikki eivät kuule, jos virtaa ei ole kokonaan sammutettu. Siis jos siinä palaa se punainen valo eli laitteessa kulkee virta, vaikka se ei olisi aukikaan, korkeaa ujeltavaa ääntä voi kuulua(?). Joten yksi vinkki Nynalle: jos sinulla sattuu olemaan tv olohuoneessasi etkä ole ottanut sitä aiemmin huomioon äänen lähdettä jäljittäessäsi, niin kokeile seuraavan kerran sulkea vastaanotin kokonaan - katoaako ääni?

Äitini luona asuessani meillä oli nimittäin olohuoneessa tietokone, jonka näyttö piti selkeästi kuuluvaa ininää, ellei sitä ollut sammutettu sen takana olevasta katkaisijasta. Oli aika hankalaa, koska sille ei riittänyt tavan napista sammuttaminen - ellei sitten halunnut koetella hermojaan sen ininän kanssa. Nykyinen tietokoneeni pitää myös meteliä jos se on "pelkästään" napista sammutettu (eli siinä tavallaan kulkee virta, vaikkei se olisi päälläkään?) joten se täytyy sammuttaa koneen takana olevasta katkaisimesta öiden ajaksi. Itse en useinkaan tuota ininää kuule, mutta avokkiani se häiritsee (ja myönnettäköön, että joskus ja tietystä kulmasta huoneessa minunkin korvani sen nappaavat). Omituisia nuo laitteet.

Myöhemmin sitten enemmän aiheesta, nyt ei kykene...
tallennettu
Maybeathief
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 25
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Outokumpu
« Vastaus #38 : 25.Helmikuu 2007, 09:33 »

Tuttuja ovat tietynlaiset harha-aistimukset minullekin. Joskus saatan jonkun kutsuvan nimeäni, vaikka on aivan hiljaista, ja hämärässä tulee nähtyä jos jonkinmoisia hahmoja.

Unen ja valveen rajamailla tulee koettua kaikenlaisia harha-aistimuksia, jotka usein tuntuvat valitettavan tosilta. Itselläni on usein toistunut, että herättyäni en voi liikkua (ei siinä, että en voisi liikuttaa lihaksia - mieleeni ei edes tule ajatusta liikkumisesta, vaikka tiedostankin liikkumattomuuden tilan) ja kun suljen silmäni, välittömästi tulee suuhun veren maku ja tuntuu kuin joku vääntelisi selkärankaani. Tunne poistuu kun avaan taas silmäni ja palautuu, jos suljen ne. Tähän auttaa, että kun vihdoin pystyn nousemaan sängystä, kävelen ympäriinsä (käyn vaikka juomassa jotain, tai tarkistan sähköpostit) ja menen sitten takaisin nukkumaan - tämän jälkeen ei tuntemus ole enää sinä yönä palannut. Joskus tämä tuntemus käy lähellä kipukynnystä ja saatan kuulla voimistuvaa ääntä (ei mitään tunnistettavaa, vain desibelejä).

Vuosia sitten minulla oli myös ehkä hiukan samanlainen, mutta positiivisempi kokemus. Heräsin siihen kun tunsin ikään kuin jonkin energiakeskittymän liikkuvan kehoani pitkin jaloista hartioihin ja takaisin. Tunsin tämän myös silmieni ollessa auki -  tuntemus väistyi vasta kun vaihdoin asentoa. Lopulta, kun aamulla heräsin olin täynnä energiaa ja tavallista aamuväsymystä ei ollut lainkaan.
tallennettu
Siniset liekit
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 344
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #39 : 05.Maaliskuu 2007, 12:08 »

En osaa sanoa voiko tätä nyt laskea harhaääneksi etc, mutta usein kuulen äänen kirkuvan pääni sisällä. Pääni sisällä sen vuoksi, että varsinaisesti en "kuule" koko ääntä, vaan on lähinnä kuin selaisin vanhoja muistoja ja muistaisin jonkun ystäväni äänen. Sillä tavalla. Mutta läsnä se siellä on, yleensä muutamia tunteja muutamasta vuorokaudesta, joskus ei ollenkaan ja hyvin harvoin useita päiviä putkeen. Itse olen lähinnä tottunut siihen, ja henkilökohtaisesti pidän sitä merkkinä siitä että pitää ottaa hieman iisimmin.

Harhanäyistä, psykoosista yms. sen verran vielä, että itse henkilökohtaisesti tunnen ihmisiä, jotka "kärsivät" tämänkaltaisista asioista, esimerkiksi yksi puhuu aika ajoin kuolleiden kanssa. Itse olen sitä mieltä että niin kauan kuin siitä ei ole haittaa itselle tai muille, jokainen on vapaa aistimaan mitä ikinä aistiikaan. Kertoopahan yksi nähneensäkin kuolleen tytön toisinaan. Hassua siinä on se, että yksi toinenkin ihminen näki sen kerran, eikä hänelle ollut pukahdettukaan asiasta.

Sellaista elämä on.
tallennettu
Sivuja: 1 [2] 3 4   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional