Kansat: Lounaan Erämaa

[Jackalbury]

1. Yleistä

- Alue jolla on monia nimiä. Nalkirt ja Forana kutsuvat sitä Lounaan Erämaaksi, Umsoara kutsuu sitä Rajaseudun tavoin Etelän erämaaksi. Aveina kutsuu sitä taas Idän erämaaksi.

- Alueella elää villejä torrup-heimoja jotka elävät kalastuksesta, metsästyksestä ja keräilystä. Heimoja hallitsevat heimopäälliköt ja heimot viettävät vaeltelevaa elämää.

- Koska alue sijaitsee aivan Eteläisen Napa-alueen reunamilla, se kärsii kylmistä talvista ja kaamoksesta joka pimentää eteläisimmät osat pitkäksi aikaa talvesta. Maa on kokonaan metsän peitossa. Kiinteää asutusta ei ole, vain Aveinan Salmen puoleisella rannikolla on muutamia Aveinan ja Umsoaran laivojen satamia ja kauppapaikkoja.

- Omana uskontona on kaikenlaisten luonnonhenkien ja –paikkojen palvonta. Tärkeimmät ovat Aurinkonainen ja Kuumies, sekä Neljä Vuodenaikaa. Neljä Vuodenaikaa ovat Talven Herra, Kevään Ratsastajatar, Kesän Rouva ja Syksyn Herra. Näiden alapuolella on heimojen omia suojelushenkiä ja eläinten haltijoita. 

- Kulttuuri on kokonaan suullinen. Heimotatuoinnit ja koristekuviot ovat kunkin heimon omia. Musiikkia harrastetaan vähän. Vaikutukset virtaavat huonosti pohjoisesta, koska kauppayhteydet ovat huonot ja heimot pitävät Pohjoisen asukkaita velttoina ja rappeutuneina olentoina jotka ovat luopuneet Puun, Veden ja Maan Tiestä, jolla he elämäntapaansa nimittävät.

- Armeijaa ei ole, mutta heimot ovat aikoinaan liittyneet yhteen karkottamaan alueiltaan Umsoarasta tai Rajaseudulta tulleet uudisasukkaat. Laivastoa ei ole, vain pieniä kalastuskanootteja.

- Heimot nahistelevat toisinaan keskenään ja puhuvat monenkirjavia murteita ja jopa omia kieliään jotka ovat keskenään kuitenkin sukua. Tavallisesti heimossa on aina muutama useampaa kieltä taitava torrup joka tarpeen tullen toimii tulkkina.

- Rauta on ainoa tunnettu metalli. Erämaan asukit ostavat Pohjoisen kauppiailta raudasta tehtyjä keihään kärkiä, nuolenkärkiä ja jopa rautakattiloita. Toistaiseksi yksikään heimo ei ole keksinyt ryhtyä etsimään rautamalmia Erämaasta, mutta tarvitaan vain yksi heimolainen, joka matkustaa Pohjoiseen sepän oppiin aloittamaan raudan tulo.   

- Suhtautuvat epäluuloisesti ulkopuolisiin. Väestö muodostuu 100 % torrupeista. Magiaa pidetään shamaanien puuhana, tiedettä ei tunnetakaan.

Alue: Umsoaran eteläpuolinen alue. Ulottuu idässä aina torrupien valta-alueen rajalle asti.

2. Hallinto
   Lounaan Erämaassa ei ole yhtenäistä hallintoa, vain joukko pienempiä tai vähän suurempia heimoja, joita johtavat päälliköt. Suurimmat asutuskeskukset ovat muutamat pienet satamat maan länsirannikolla, missä aveinalaiset ja umsoaralaiset kauppiaat ja merimiehet majailevat. Näitä satamia hallinnoivat satamapäälliköt. Heimojen sisällä päälliköt hallitsevat oman arvovaltansa ja kykyjensä avulla.

3. Laki
  Satamissa on periaatteessa voimassa Umsoaran tai Aveinan laki, mutta käytännössä satamapäälliköt ja kapteenit kauppiaiden kera pyörittävät satamia mielensä mukaan, sillä ne ovat valtakuntien kannalta katsoen syrjäisiä kauppapaikkoja, joista ei suuria tuloja saada.
   Heimoilla on oma perinteisiin nojaava tapaoikeutensa, jossa heimon vanhimmat kokoontuvat päällikön ja shamaanin kera käräjille ja tuomitsevat mielensä mukaan rikolliset.

4. Etniset piirteet
   Erämaan heimojen torrupit ovat lyhyempiä ja kalpeampia kuin pohjoisemmat sukulaisensa, pitkäaikainen eläminen kaamosrajan läheisyydessä on kalventanut heidän pigmenttiään.   
Satamien torrupit ovat tulleet pohjoisempaa, ja ovat siksi pidempiä ja tummempia kuin Erämaan heimolaiset.

5. Kansanluonne
   Erämaan heimot ovat konservatismiin taipuvaisia ”olemmehan aina ennenkin tehneet näin”, rauhallisia ja miettivät asioita pitkään. Elämäntapa ei ole suuresti muuttunut Lounaassa, osaltaan ympäristön asettamien vaatimusten takia. Vastapainona heimot ovat kuppikuntaisia porukoita, jotka kinastelevat keskenään usein. Toisinaan pahasti kuppikuntien riitojen repimät heimot hajoavat uusiksi heimoiksi. Suku on tärkeä Lounaan asukkaille ja sukusuhteiden avulla pystytään helposti järjestämään asia kuin asia. 

6. Maantiede, luonnonolot ja populaatio
    Lounaan Erämaa on vaarojen ja etelämpänä tunturien pirstomaa maata, jonka kohoumat ovat muinaisia jään hiomia jäännösvuoria. Suurin osa maata on metsän peitossa ja suurin osa siitä on havumetsää, ainoastaan pohjoisessa, Umsoaran ja Rajaseudun rajalla on lehtimetsää. Etelään mentäessä metsä vähenee ja muuttuu lopulta tundraksi tai idässä, missä torrupheimojen Erämaa vaihtuu fareinien ja ruohopirujen asuttamiksi maiksi. Monet joet virtaavat vaarojen ja niiden välisten laaksojen, soiden ja järvien ketjun kautta mereen, suurin osa laskee Läntiseen Valtamereen tai Eteläiseen Jäämereen. Muutama virta kiemurtelee itään, kadoten lopulta Eteläisen Autiomaan hiekkaan. Ilmaston kylmä ja karu, mutta Läntisen Valtameren läheisyys pitää sen kosteana ja kesäisin lämpimänä. Meren läheisyys tosin myös aiheuttaa kovia myrskyjä ja rankkoja lumisateita. Maanviljelystä ei harjoiteta, vaan heimot elävät metsän antimilla.
   Rauta on tullut pohjoisesta Satamien kautta ja sitä pidetään arvotavarana, johon heimolaiset vaihtavat saamiaan turkiksia, joihin taas pohjoisen vallasväki kääriytyy. Omaa raudanvalmistusta ei ole, vaikka Erämaasta löytyisi järvimalmia tähän puuhaan. Erämaassa on neljä vuodenaikaa ja näiden mukaan heimot vaeltelevat, käyttäen usein tuttuja muuttoreittejään ja kokoontuen varsinkin kesäisin suuriksikin ryppäiksi hajoten taas erämaan korpiin.  Nyttemmin heimot usein käyvät Satamien luona vaihtamassa tavaroitaan Pohjoisen Kauppiaiden tuotteisiin.
   Väestöä koko Erämaassa on vain muutama kymmenen tuhatta.

[Jackalbury]

7. Kieli
   Erämaan heimot puhuvat omaa kieltään, joka on sukua muille torrup-kielille. Heimojen välillä on suuriakin murre-eroja, varsinkin jos kyseessä on Erämaan eri laidoilla asuvat heimot. Rajaseudun ja fareinien asuttamien Läntisten Seutujen lähellä asuvat heimot ovat lisäksi omaksuneet vaikutteita muiden kansojen ja kieliperheiden kielistä. Lisäksi heimoissa, jotka ovat tekemisissä Ulkopuolisten kanssa, on yleensä aina muutamia jäseniä jotka osaavat vieraita kieliä.

8. Sosiaalinen järjestys
   Heimot elävät varsin demokraattisesti, heillä ei ole hallitsevaa yläluokkaa, vaan ainoastaan päällikkö, jonka on nautittava heimon jäsenten luottamusta. Päällikkö johtaa heimon jäsenten kokoontumisia ja usein sanoo viimeisen sanan. Paljon riippuu päällikön omasta arvovallasta ja puhujan taidoista. Päällikön oikeana kätenä on usein heimon tietäjä tai shamaani. Samoin metsästysryhmien johtajilla on kunnioitettu asema heimossa.
  Satamissa, joissa majailevat pääasiassa ulkomaalaiset, yhteisö on hierarkkisempi ja satamaa johtaa satamapäällikkö, jonka kanssa hallintoa hoitaa suurimpien kauppiaiden, kapteenien ja kauppahuoneiden edustajien muodostama pieni paikallinen neuvosto käsittelee asioita yhdessä satamapäällikön kanssa ja yleensä tukeekin satamapäällikköä rahalla ja miehillä.   

9. Arvot ja asenteet
   Heimot arvostavat elämää ja välttävät tappamista, siksi vastustajan surmaaminen myös heidän keskinäisissä kahinoissaan on huono asia. Heimot katsovat olevansa parempia kuin Pohjoisen veltostuneet sivistyneet kansakunnat, sillä he seuraavat yhä Puun, Veden ja Maan Tietä.
Heimot kuitenkin vaihtavat turkiksiaan Satamien tarjoamiin tarpeellisiin tavaroihin. Heimoja ei kiinnosta se, mitä muualla maailmassa tapahtuu, sillä se ani harvoin vaikuttaa mitenkään Erämaan elämään. Heimot arvostavat mietintää ja hiljaisuutta, heistä turhanpäiväinen kälätys on typerää. Perinteillä on suuri valta heimojen parissa.

10. Tavat ja perinteet
   Puun, Veden ja Maan Tie on heimojen nimitys omille tavoilleen, joiden mukaan he elävät. Erämaan heimoilla ei ole varsinaista avioliittoa, vain pelkkä kumppanuus ja tämä tekee eroamisen helpommaksi. Lapset ovat suvun tai heimon kasvatettavina kollektiivisesti eli kaikki puuttuvat lasten kasvatukseen. Heimot juhlivat keskikesää ja keväänkoittoa, sekä tietysti lasten syntymää ja pitivät myös muistojuhlia vainajille. Kuolleet haudataan kiviröykkiöihin, jotka paisuvat aikojen saatossa kun yhä enemmän vainajia haudataan samaan paikkaan ja kasat kasvavat yhtyen lopulta toisiinsa.

11. Ajanlasku ja kalenteri
   Lounaan heimoilla ei ole selkeää kalenteria, vaan he puhuvat ajankohdista vuodenaikojen mukaan ja shamaanit varsinkin seuraavat kirkkaimman kuun vaiheita.
  Satamien ulkomaalaiset sen sijaan omaavat tarkan kalenterin ja ajanlaskun.

12. Historia
   Ammoisina aikoina Erämaa oli jäätiköiden peitossa. Jäätiköiden vetäydyttyä maa oli ensin tundraa ja lopulta metsät peittivät sen. Metsien mukana alueelle vaelsivat heimojen muinaiset esi-isät, jotka lopulta asettuivat asumaan tundran ja meren välille. Lounaan Erämaa on syrjässä ja on siksi välttynyt maailmanhistorian mullistuksilta. Erämaassa ei ole teitä, ei kaupunkeja eikä linnoja, jota se on koettu karuksi ja kalseaksi maankolkaksi, jossa ei mitään ryöstettävää tai valloitettavaa.
Fareinien Kultakaudellakin Erämaa oli vain turkisten ostopaikka ja tämä tapahtui vain reunimmaisten heimojen parissa. Vasta Kultakauden loppu Fareinien Tuhoon vaikutti Erämaassa asti. Fareinien suuren imperiumin romahdettua ja rajojen murruttua pohjoisemmat torrupkansat käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja vyöryivät kuolevaan valtakuntaan rosvoamaan ja etsimään lämpimämpiä asuinmaita. Erämaastakin lähti huhujen innostamina pieniä nuorten torrupien ryhmiä pohjoiseen, missä kuolevat valtakunnat ja nousevat kansat taistelivat keskenään. Monet jäivät sille tielleen, asettuen asumaan uusille mannuille fareinien raunioille. Muutamat palasivat etelään, tuoden mukanaan uuden metallin, raudan. Raudan ja turkisten vaihtokauppa olikin sitten se, mikä johti Erämaan liittämiseen Läntisen Valtameren kauppareitteihin. Aveinan ja Umsoaran torrupit, jotka olivat sivistyneempiä kuin heimolaiset, alkoivat käydä kesäisin laivoillaan Erämaan rannoilla vaihtamassa Pohjoisen tavaroita heimojen turkiksiin ja muihin esineisiin. Tämä tapahtui vasta Tuhon jälkeen, kun uudet valtakunnat vakiintuivat ja maailmankauppa elpyi. Aluksi kauppiaat rakensivat vain laitureita ja pieniä mökkejä suojaisten lahtien rannoille. Ajan kuluessa nämä kauppa-asemat kasvoivat pieniksi kaupungeiksi, joissa oli ympärivuotista asutusta ja jotka toimivat välittäjinä Erämaan ja muun maailman välillä. Kun kauppiaiden ja heimojen välit välistä tulehtuivat, rakennettiin Satamien suojaksi paaluvallituksia.

[Jackalbury]

13. Lukutaito ja oppineisuus
   Erämaan heimojen parissa kukaan ei osaa lukea, eikä kukaan ole saanut oppia sivistyneiltä kansoilta. Heimojen parissa sen sijaan kulkee oppineisuutena omat perimätietonsa ja tapansa, jotka kuuluvat enimmäkseen shamaanien työalaan.
   Satamissa sen sijaan on luku- ja kirjoitustaitoisia kauppiaita ja kauppahuoneiden edustajia, jotka ovat myös saaneet oppinsa Pohjoisen vauraissa valtakunnissa. 

14. Tiede ja teknologia
   Tiedettä ei harjoiteta ja teknologiakin on kokonaan Satamien väen hallussa ja on vanhentunutta verrattuna suurten kaupunkien ja satamien tekniikkaan. Heimot eivät tiedä kummastakaan mitään.

15. Magia
   Magia on heimojen parissa shamaanien alaa ja nämä omistavat elämänsä sen harjoittamiseen. Shamaanit ovat mustasukkaisia taidoistaan ja kertovat niistä vain oppipojilleen, jos näillekään. Magian kykyjä omaava nuori torrup otetaan jonkun shamaanin oppilaaksi ja tästä koulitaan uusi shamaani ja opettajansa seuraaja. Toisinaan shamaanit päätyvät taistelemaan keskenään, jolloin heidän voimansa tulevat parhaiten esiin. Muuten he keskittyvät parantamiseen, sään tutkailuun ja näkemiseen.

16. Uskonto
  Heimojen uskonto on animistinen, missä lähes kaikilla asioilla on omat jumalansa ja myös paikoilla on omat pienemmät suojelushenkensä. Shamaani toimii heimon ”pappina”, välittäjänä torrupien ja jumalten välillä. Kaksi pääjumaluutta, Aurinkonainen ja Kuumies, ovat myyttisen alkujumalat, jotka ovat luoneet kaiken. Heidän lapsiaan ovat muut jumalat, kuten maan, veden, metsän ja meren jumalat. Tärkeimmät näistä myöhemmistä jumalista ovat Neljä Vuodenaikaa, neljä sisarusta jotka hallitsevat vuodenkulkua. Neljä Vuodenaikaa ovat: Talven Herra, Kevään Ratsastajatar, Kesän Rouva ja Syksyn Herra.
  Talven Herra on valkoiseen pukeutunut valkeatukkainen ja sinisilmäinen torrupmies, jonka tunnus on lumihiutale. Kevään Ratsastajatar on vihreään pukeutunut nuori vihreä silmäinen ja keltatukkainen torrupnainen ratsastamassa urospeuralla ja hänen tunnuksensa on valkovuokko. Kesän Rouva on keski-ikäinen hunajasilmäinen ruskeatukkainen torrupnainen kullansävyisessä asussa ja tunnuksenaan suopursunkukka. Viimeinen Vuodenajoista on Syksyn Herra, tummanpunaiseen verhoutunut torrupmies, jolla on mustat silmät, musta tukka ja kuolleita pihlajanlehtiä hiuksissaan. Hänen tunnuksensa on kuollut sananjalka.   
   Satamien asukkaat tietysti harrastavat omia uskontojaan, jotka ovat tuontitavaraa pohjoisesta.

17. Mytologia
   Heimojen mytologia kietoutuu heidän uskontonsa ympärille, kertoen jumalten synnystä, maan ja sen asukkaiden synnystä ja selittäen Erämaan eri ilmiöitä. 

18. Filosofia
  Heimot eivät edes tunne käsitettä filosofia ja Satamien väkeä sellainen ei kiinnosta.

19. Taiteet
   Heimojen taide keskittyy kankaiden kirjailuihin, puuveistoksiin, muutamiin tatuointeihin ja toisinaan kallioihin maalattuihin piirroksiin. Suullinen kulttuuri on sen sijaan vahva, varsinkin musiikki ja tanssi ovat tärkeitä heimoille ja ne ovat pääosassa kaikissa heimojen rituaaleissa.
  Satamissa totta kai on korkeakulttuuria.

20. Ruokakulttuuri
   Lounaan ruokakulttuuri perustuu siihen, että sitä syödään mitä on ja vallitseva vuodenaika antimineen määrä ruokapöydän kattauksen. Heimot kokoavat kesän ja syksyn ajan ruokavaroja runsaasti talven varalle. Suurinta herkkua ovat syksyn marjasato ja kala lohen nousun aikana.

21. Vaatetus
   Heimot pukeutuvat nahkaan ja turkiksiin. Niin miehet kuin naisetkin käyttävät housuja ja kesäisin lyhythihaista tunikaa. Kylmemmällä säällä takki, hattu ja lapaset ovat perusvaatetusta. Kesällä heimot kulkevat paljain jaloin tai nahkasandaaleissa, talvet paksuissa turkissaappaissa. Talven perusvaruste on paksu ja pitkä turkistakki, jonka sisuksiin kantajan on helppo kääriytyä suojaan kylmältä.
  Satamien ulkolaiset pukeutuvat oman tapansa mukaan, mutta talvella hekin kääriytyvät turkiksiin.

[Jackalbury]

22. Jokapäiväinen elämä
   Heimojen elämä noudattaa vuodenaikojen rytmiä ja toistuu muuttumattomana sukupolvesta toiseen. Satamat taas elävät kaupankäynnin rytmissä, eli toimintaa on eniten silloin kun meri vapaa jäästä ja laivaliikenne pohjoisen kanssa mahdollista.

23. Kansainvälinen asema ja kaupankäynti
   Erämaalla ei ole merkittävää asemaa suhteessa muihin, pohjoisempiin valtakuntiin. Erämaalla on pohjoisen sivistyneemmille valtakunnille pelkkä nimi kartalla ja turkisten tuontimaa, johon harjoitetaan pientä kaupankäyntiä. Satamat ovat Erämaan side muuhun maailmaan ja heimot eivät paljoa ulkolaisten kulttuurista perusta.

24. Politiikka
   Heimot elävät suhteellisen rauhassa keskenään, sillä vanhat perinteet säätelevät heimojen elämää ja he enimmäkseen kiertävät vanhaa tuttua reittiään vuodenaikojen mukaan, perinteiseltä leiripaikalta toiselle. Lisäksi Erämaa on niin laaja, että siellä riittää tilaa heimoille runsaasti. Päälliköt pyrkivät sovittelemaan riidat ja kränät heimojensa välillä. Toisinaan silti syntyy vakavia riitoja, jotka usein johtavat heimot sotimaan toisiaan vastaan, mutta ensilumen sataminen lopettaa kaikki sotatoimet Erämaassa heimojen vetäytyessä talvisuojiinsa.

25. Sodankäynti
   Armeijaa tai modernia sodankäyntiä ei ole. Heimot kahakoivat keskenään jousin, nuolin ja keihäin. Kilpi ja kypärä ovat ainoat suojavarusteet. Kahakat ovat usein hetkittäisiä ja ohi meneviä, pidemmät, vuosia jatkuvat taistelut ovat harvinaisempia, sillä Erämaan ankarissa oloissa hengissä selviytyminen, varsinkin talven yli, vaatii lähes kaiken energian.

26. Muuta
   Koska Lounaan Erämaa ei ole yhtenäinen valtio, ei sillä ole omaa tunnusta. Satamien kauppiaat ja kauppahuoneet sen sijaan käyttävät Lounaan Erämaan epävirallisena merkkinä sudentaljaa, jolla merkitään tavarat, jotka lähetetään pohjoisen markkinoille.