Kettuja ristiäislahjaksi

[Sarantha]

Satunnaisten kysymysten ketjussa kyselin ideoita siitä, mitä  voisi antaa kummilapselle ristiäislahjaksi. Siellä muistaakseni Emvignya ehdotti taiteilua yhdeksi vaihtoehdoiksi, ja vaikka kuvittelin etten pystyisi puolessatoista vuorokaudessa repimään inspiraatiota mistään, niin...

... näin kävi:



Tuo on maalattu kankaalle akryyliväreillä. Lopputulosta pidän ihan ok:na, vaikkakin maalaamisen tekniikka on mulla edelleen rutiininpuutteesta johtuen ihan täyttä hakuammuntaa ("Jos kokeilisin tällaista... ei toimi... hei, tämähän näyttää hyvältä... maalaanpas päälle tällä tekniikalla..."). Skanneri kieltäytyi yhteistyöstä, joten kuva on räpsäisty ihan kameralla ja on sen vuoksi vähän vinossa (oikeasti esim. taustalla näkyvät puut ovat suoria...).

Aiheen piti tietenkin olla jotain söpöä mutta toisaalta ei liian imelää, ristiäislahjasta siis kyse. Ostin lapselle kyllä lisäksi materialistisemmankin lahjan, sillä ajattelin ettei tuo maalaus yksinään olisi riittävä.

[Logikärmes]

Pidän kovasti. Väriskaala on mukavan rauhoittava ja tunnelmaltaan levollinen, mutta toisaalta kettujen räväkänpunaisina loimuavat turkit nousevat hienosti esiin, ja sävyjen vaihtelu muutenkin on upeaa. Maalaustekniikkaa on tietenkin hankala tällaisesta kuvasta arvostella, mutta ei tuossa ainakaan minun mielestäni mitään vikaa missään nimessä näyttäisi olevan. Jatka vain samaan malliin. Onko tällä maalauksella muuten vielä nimeä?

[Valerie]

Oikein nätti, tuo on helppo kuvitella vaikka lastenhuoneen seinälle. ^^

Maalaustekniikasta on vähän paha sanoa mitään (itsekin harrastan tuota hakuammuntaa), mutta hyvältä näyttää. Taustan tunnelma on jotenkin akvarellimainen, mikä näyttää aika hauskalta voimakkaanvärisiä kettuja vasten. Hahmot ovat muuten todella hellyttäviä, ja ilmeet ja asennot onnistuneet.

Ei näin kokematon maalaaja kritiikkiäkään tuosta keksi. Minkä kokoinen maalaus muuten on luonnossa?

[Lulion]

No juu, itsekään en mitään taiteesta oikeasti ymmärrä, mutta minusta tämä on kiva. Tästä huokuu sellainen rauhallinen tunnelma, joka johtuu varmaan paljolti kaikista noista pyöreistä muodoista, jotka tekevät työstä ns. pehmeän. Värit toimivat mielestäni myös, varsinkin kettujen turkit ovat ihanan väriset. Ja tuo pikkukettu on ihan mahdottoman söpö! Ja alakulmassa olevat kukat ovat kiva yksityiskohta.

[Emvignya]

Tämä on tosi hieno. ^^ Tykkään paljon värimaailmasta ja aiheesta, ketut on kivoja. Hevosaiheiset työsi ovat olleet ehkä hitusen parempia, mutta ne, jotka olen täällä nähnyt, oli taidettu tehdä jollain muulla tavalla kuin maalaamalla. Ja niiden tyyli on saattanut olla enemmän mua puhuttelevaa. Tarkoitukseensa tämä sopii mainiosti, aihe ja tyyli ovat juuri sellaisia, että ne sopivat lastenhuoneeseen ja myöhemmin sitten muistona omaan kotiin. Olisinpa mäkin saanut ristiäislahjaksi taulun...

[Sarantha]

Kiitoksia kommenteista.

Puutteellisella tekniikalla ja hakuammunnalla tarkoitan lähinnä sitä, että en tiedä millaista jälkeä tai tunnelmaa milläkin tekniikalla saisi aikaiseksi, vaan lähden umpimähkään kokeilemaan erilaisia juttuja. Koko lapsuuteni maalasin lähinnä vesiväreillä ja opin inhoamaan sitä (kiitos ala-aste...), mutta nyt vaikka maalaan lähes pelkästään akryyleilla (silloin kerran vuodessa kun maalaan :p), huomaan että käytän niissäkin akvarellimaista tekniikkaa, eli teen sävyerot ja tummuusasteiden vaihtelut pitkälti veden määrää säätelemällä, mikä ei välttämättä pidemmän päälle toimi kankaalle maalatessa kovin hyvin, ja työ jää muutenkin hailakaksi. Tässä työssä käytin vesivärimäistä tekniikkaa noihin kauempana oleviin puihin ihan tarkoituksella, sen sijaan itse ketut ja lähimmät puut sekä maan sudin varmaan viiteenkymmeneen kertaan kunnes lopulta uskalsin käyttää väriä kunnolla ja maalata sillä maalilla eikä vedellä.

Aiemmin minulla on ollut ongelmana myös se, että yritän väkertää jotain kauhean realistista ja olen sitten pettynyt kun en osaa, nyt otin ihan tarkoituksella tällaisen aika "naivistisen lähestymistavan", ja esim. noiden puiden maalaaminen olikin aika rentoa ja mukavaa puuhaa näin. Voin hyvin kuvitella, että kaksi vuotta sitten olisin maalannut nuo puutkin lehti kerrallaan ja heittänyt melko nopeasti työn seinään 

Valerie, maalaus on luonnossa aika pieni, noin A5 -paperin kokoinen.

Emvignya, joo, hevoset ovat minulle se tutuin aihe, ja ne varmaan hallitsenkin kettuja paremmin. En mä kyllä menisi vannomaan että kummipoikani ripustaa tämän työn opiskelukämppänsä seinälle joskus lähemmäs 20 vuoden kuluttua, mutta en sitä välttämättä odotakaan