Törmäsin tässä sattumalta sukkulan edeltäjäänkin, tavallaan, koska alusta ei koskaan rakennettu, vaikka piirrustukset olivat valmiina. Kyseessä oli USAF:n, ei NASAn, projekti, se oli lähtökohdiltaan sotilaallinen ja sen nimi oli Dyna-Soar.
1Kaikki lähtee, tietysti, Natsi-Saksasta, tiedemies Eugen Sängeristä ja hänen
Silbervogelistaan, hopealinnusta, jonka piti voida pommittaa mitä tahansa maapallon kolkkaa. Göring oli tietysti innoissaan semmoisesta meiningistä, koska halusi
pommittaa amerikkalaisia tai ainakin uhitella näille. Silberfogel-koneen piti pomppia ilmakehässä kuin leipäkivi hirmuista vauhtia ja kiertää maapallo lähes kokonaan – siis ainakin sen verran, että saksalainen pilotti olisi USA:ta pommitettuaan päässyt japanilaisten hallitsemalle alueelle.
Kuten mammuttitankeista ja monista muista "Kolmannen valtakunnan salaisista aseista", Amerika Bomberin mistään inkarnaatiostakaan ei tullut mitään, koska saksalaisilla oli krooninen resurssipula ja anarkobyrokraattinen hallinto. Sodan jälkeen Sänger päätyi toimimaan länsivaltojen puolelle, vaikka neuvostoliittolaiset yrittivätkin saada hänet puolelleen ja mahdollisesti kidnapatakin, kun suostuttelu ei toiminut.
Amerikkalaisiakin kiinnosti tiedustella ja pommittaa kaikkia maailman kolkkia ja kun saksalaisia aivoja oli sopivasti valunut USAankin,
X-20 Dyna-Soar -projekti aloitettiin. Dyna-Soar olisi ollut elegantti, kantoraketilla ammuttava avaruuslentokone, joka olisi sopinut paitsi sotilaskäyttöön myös siviilipuolen avaruuslentoihin sukkulan tavoin - ja tämä jo 60-luvulla!
Isoin ongelma oli kaiketi lopulta se, että vehkeen sotilaalliset käyttötarkoitukset hävisivät kesken projektin. Huomattiin, että Neuvostoliittoa voisi pommittaa mannertenvälisillä ohjuksillakin, toisaalta satelliitit ja U-2 -koneet hoitaisivat tiedustelunkin. Lisäksi joidenkin tosikoiden mielestä oli väärin, että
ilmavoimilla olisi
avaruusalus.
1 Siis niinkuin se muinainen eläin dynasoarus.
