Tuntuu siltä, että kirjassa vain tapahtuu kaikkea ilman että sille on mitään syytä.
Täsmälleen samanlaiset tuntemukset. Osittain uskoisin sen johtuvan kirjoittajan tyylistä tuoda asioita tarinaansa pohjustamatta niitä mitenkään. Siis vaikkapa nyt se balettisammakko. Siitä ei oltu aiemmin sanottu sanaakaan, mutta äkisti se olikin aivan keskeinen seikka Isabellen ja Ettrichin suhteessa - ja nököttänyt koko tämän ajan siellä ikkunalaudalla minun lukijana tietämättä asiasta mitään. Sama ne Ettrichin salakirjoitukset lääkekaapissa ja komerossa.
Tästä sitten vissiin johtuu, etten missään vaiheessa tunnu oikein pääsevän sisälle tarinaan, enkä voi myöskään lainkaan ennakoida tapahtumia, koska kirjailija voi hetkenä minä hyvänsä tempaista hatustaan aivan mitä hyvänsä jännyyksiä lisää. Toki kyseiset jännyydet ovatkin sitten koko tarinan jippo.
Tapahtumia oli kiva päästä tarkastelemaan Isabellen näkökulmasta. Jos olen Ettrichiä moittinut, niin reiluuden nimissä on kyllä sanottava, etten Isabelleakaan aivan tajua. Lähinnä tuo vanamonkin mainitsema kummallisuus, että miksi kummassa hän meni niin tolaltaan sen yhden lausahduksen takia. Mielenterveys- ja muut elämän pulmat tulivat itselleni oikeastaan yllättävänkin yllätyksenä, kun ottaa huomioon kuinka omaperäiseksi ja ailahtelevaiseksi ihmiseksi Isabelle on jo tähänkin asti paljastunut. Jotenkin Ettrich on vain aina pohjimmiltaan esittänyt hänet niin imartelevassa valossa, että itsekin olen kait hämääntynyti.
Pidän siitä, kun outoja tapahtumia tai Ettrichin voimia ei liikaa selitetä. Eihän hän itsekään varmasti ymmärrä kuinka ne toimivat, niin ei tarvitse lukijankaan.
Toisaalta näin, mutta sikäli olen Lucky D:n kanssa samaa mieltä, että henkilöhahmojen arvaamattomat superkyvyt ovat aika hämmentäviä. Enemmän kuin tarkkoja selityksiä kaipaisin edes jonkinlaista sisäistä logiikkaa... Kuten: Jos joku pystyy pyyhkimään kaiken Isabelleen ja Cocoon liittyvän Ettrichin elämästä, niin miksei pysty enempään? Miksei vaikka suoraa tappanut miestä? Ja miksei Anjo voinut tehdä asialle mitään? Vähän pettynyt silti olen, jos pulma ratkeaakin nyt samaten tien niiden Ettrichin muistiinpanojen avulla. Toisaalta kirjailijalla tuntuu olevan varastossa niin paljon kiehtovia ideoita, että joutaa vaikka haaskuuseen astikka.
Personoitu Kuolema oli mielenkiintoinen lisä tarinaan. En vain päässyt aivan selville, oliko hän juuri se Ettrichin autoa aiemmin parkkipaikalla tutkaillut valo-olento, koskapa Ettrichin ei ollut enää turvallista palata autolleen. Toisaalta Anjo ei vielä silloin parkkipaikalla ollut varoittanut vanhempiaan...
