31.Heinäkuu 2014, 18:30 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Jonathan Carrol: Valkoiset omenat – Sammakkobaletti & Rez Sahara... (3)  (Luettu 864 kertaa)
Angrod
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 311
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« : 06.Syyskuu 2009, 23:34 »

Vanamo voisi aloittaa ketjun ensi kerralla, mutta jos minä nyt...

Bruno Mannista ei kuulunut mitään.

Ettrich-kuvaa romutettiin entisestään. Tilanne, jossa hän herää Isabellan vierestä tunnistamatta tätä ei ollut hänelle kaikkein edullisin. Kuvittelin että Iivarikaan ei enää samastu häneen. Kyllä ne naiset näköjään vaistoavat lierot, me miehet olimme hyvä uskoisempia, itsepetostako?

Koko pääsi kohtaamaan Isabellan mikä oli melko kivaa luettavaa, mutta jäi kyllä hämmennyksen varjoon siitä mitä ihmettä on oikein tekeillä. Coco ja Anjo ovat kai samalla puolella, mutta vasta puolen pelaajakin on vahva. Kuolema mainittiin, kuvaus oli typerä, mutta päättäväinen. Se ei kuitenkaan oikein istu siihen Ettrichille tapahtui, onnistuihan hän kyllä olemaan juonikkaampi, mutta lisäksi voisi kysyä kuinka?

Täytynee hämmentyneenä jatkaa lukemista, ellei heti alkuviikosta tipu muita viestejä keskustelun herättämiseksi.


Edit: Ei sitten keskustella, kohta täytyy jo jatkaa eteenpäin. *piikittelee*
« Viimeksi muokattu: 13.Syyskuu 2009, 13:28 kirjoittanut Angrod » tallennettu
Metusalem
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 963
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Inari
« Vastaus #1 : 13.Syyskuu 2009, 18:45 »

Keskustellaan kyllä, mutta vähän myöhässä. On vain niin kiire ettei millään ehdi lukea puolta sataa sivua viikossa.

Kirja on puolessa välissä, ja minä olen edelleen samoissa tunnelmissa kuin tähänkin asti, eli pahemman kerran hukassa. Tuntuu siltä, että kirjassa vain tapahtuu kaikkea ilman että sille on mitään syytä. Joku (kuka?) halusi (miksi?) pyyhkiä Isabellen ja Cocon (miksi juuri heidät?) kokonaan Ettrichin muistista. Mitään muuta ei juuri jäänyt mieleen tästä osasta. Bruno Mannia kaipailisin minäkin kuvioihin, ja selitystä siihen mitä merkitystä hänellä on.

Jatketaan. Vaikea tästä on mitään sanoa, koska mitään merkityksellistä ei tapahdu.
tallennettu
Lucky D
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 30
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #2 : 18.Syyskuu 2009, 21:52 »

Joitain pikaisia huomioita kirjattu samalla kun luin:
- Piinallisen pitkä kuvaus menneisyydestä ja ensitreffeistä. Ketä kiinnostaa mitä silloin sanottiin?

- Hän-sanan liikakulutus. Kuka enää tietää kestä oikein puhutaankaan..

- En tykännyt että Vincentistä tuli joku superman taitoineen vain koska kuoli ja palas takaisin ja koska hänen oma poikansa teki niin.. Mistä tämä Anjo oikein sikisi? Eikä edes selitetty minkälaisia taitoja se Vincent nyt omaa. Selvisi kuolemastakin heti kun sai tietää pystyvänsä vastustamaan. Ei sitten mitenkään kuvattu kuinka hän sitä vastusti.. ongelma oli samantien poissa. Inhoan kun takuus tai yliluonnollisuus on kirjoissa jotain selittämätöntä, välittömästi toimivaa (tai ei toimivaa, ilman mitään välimuotoja). Taikuudessakin pitäisi olla joku metodi... toimiiko taikuus miettimällä, sanomalla, raaka-aineita käyttämällä tai yhteisvaikutuksesta yms.

- Tuntuu kuin uhkana ei ole mitään konkreettista, vain jotain valoja ja "kuolema".

...No nyt kerkesin lukea vasta yhden luvun. Jatkan kun olen lukenut seuraavankin.

Vielä yksi juttu: muistaminen on tässä kirjassa liiaksi yliarvostettua. Onko se muka noin tärkeetä? Itse ihmettelen erittäin huonomuistisena ihmisenä, miksi se tässä kirjassa on niin tärkeetä? Vaikka hyviäkin kirjoja muistin menettämisestä on. Parhaimpana niistä tietysti Tuli ja myrkkykatko. Onkin aivan eri asia muistella taaksepäin palauttaaksen muistinsa kuin se että koko ajan muisti vain pyyhkiytyy pois...
tallennettu
Vanamo
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 259
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #3 : 21.Syyskuu 2009, 22:27 »

Valitettavan hitaasti on nyt edistynyt tämän kirjan lukeminen ja vielä hitaammin kommentointi.

- Piinallisen pitkä kuvaus menneisyydestä ja ensitreffeistä. Ketä kiinnostaa mitä silloin sanottiin?

Minua itseasiassa kiinnosti! :)

Vaikea tästä on mitään sanoa, koska mitään merkityksellistä ei tapahdu.

Minusta taas tapahtui paljonkin. Isabellen ja Ettrichin menneisyyttä selviteltiin lopulta ja äkkiä kun asiat alkoivat luistaa, katosi muisti! Myönnettäköön, että tämä tapahtuma oli jokseenkin turhauttava, mutta auttoi toisaalta tuomaan Cocon ja Isabellen keskusteluyhteyteen. Tuskinpa he ilman tuota tapahtumaa olisivat toistensa seurassa olleet ja heidän keskinäistä kyräilyään oli hauska seurata.

Mielestäni kirja on muuttunut koko ajan hurmaavammaksi. Pidän siitä, kun outoja tapahtumia tai Ettrichin voimia ei liikaa selitetä. Eihän hän itsekään varmasti ymmärrä kuinka ne toimivat, niin ei tarvitse lukijankaan. Liika yliluonnollisen selittäminen vain tuhoaisi kirjan tunnelmaa. Toki kirjassa on myös ärsyttävyyksiä, kuten Anjo ja toisaalta myös Isabelle välillä - heittää nyt koko suhde romukoppaan väärin lausuttujen sanojen takia! (Mutta toisaalta tämä vain voimistaa kuvaa hänestä tietynlaisena, omalaatuisena persoonana, joka ei ole lainkaan valitettavaa.) Ja kuinka Ettrich oli osannut aavistella menettävänsä muistonsa ja raapustanut kaikki ne muistiinpanot? Missä välissä? Vasta hiljattainhan asiat olivat alkaneet selviämään hänelle, ennen kaikkea vasta kun Isabell saapui kuvioihin. Eikai hän enää sen jälkeen ole ennättänyt kirjoittelemaan jotain kaavioita.

Mutta, pidän kirjasta koko ajan enemmän ja enemmän ja nyt lopulta kun sain tämän kirjoitettua saan siirtyä taas lukemaan eteenpäin.
tallennettu
Hiistu
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2748
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Tampere/Vihti
« Vastaus #4 : 22.Syyskuu 2009, 17:30 »

Tuntuu siltä, että kirjassa vain tapahtuu kaikkea ilman että sille on mitään syytä.

Täsmälleen samanlaiset tuntemukset. Osittain uskoisin sen johtuvan kirjoittajan tyylistä tuoda asioita tarinaansa pohjustamatta niitä mitenkään. Siis vaikkapa nyt se balettisammakko. Siitä ei oltu aiemmin sanottu sanaakaan, mutta äkisti se olikin aivan keskeinen seikka Isabellen ja Ettrichin suhteessa - ja nököttänyt koko tämän ajan siellä ikkunalaudalla minun lukijana tietämättä asiasta mitään. Sama ne Ettrichin salakirjoitukset lääkekaapissa ja komerossa.

Tästä sitten vissiin johtuu, etten missään vaiheessa tunnu oikein pääsevän sisälle tarinaan, enkä voi myöskään lainkaan ennakoida tapahtumia, koska kirjailija voi hetkenä minä hyvänsä tempaista hatustaan aivan mitä hyvänsä jännyyksiä lisää. Toki kyseiset jännyydet ovatkin sitten koko tarinan jippo.

Tapahtumia oli kiva päästä tarkastelemaan Isabellen näkökulmasta. Jos olen Ettrichiä moittinut, niin reiluuden nimissä on kyllä sanottava, etten Isabelleakaan aivan tajua. Lähinnä tuo vanamonkin mainitsema kummallisuus, että miksi kummassa hän meni niin tolaltaan sen yhden lausahduksen takia. Mielenterveys- ja muut elämän pulmat tulivat itselleni oikeastaan yllättävänkin yllätyksenä, kun ottaa huomioon kuinka omaperäiseksi ja ailahtelevaiseksi ihmiseksi Isabelle on jo tähänkin asti paljastunut. Jotenkin Ettrich on vain aina pohjimmiltaan esittänyt hänet niin imartelevassa valossa, että itsekin olen kait hämääntynyti.

Pidän siitä, kun outoja tapahtumia tai Ettrichin voimia ei liikaa selitetä. Eihän hän itsekään varmasti ymmärrä kuinka ne toimivat, niin ei tarvitse lukijankaan.

Toisaalta näin, mutta sikäli olen Lucky D:n kanssa samaa mieltä, että henkilöhahmojen arvaamattomat superkyvyt ovat aika hämmentäviä. Enemmän kuin tarkkoja selityksiä kaipaisin edes jonkinlaista sisäistä logiikkaa... Kuten: Jos joku pystyy pyyhkimään kaiken Isabelleen ja Cocoon liittyvän Ettrichin elämästä, niin miksei pysty enempään? Miksei vaikka suoraa tappanut miestä? Ja miksei Anjo voinut tehdä asialle mitään? Vähän pettynyt silti olen, jos pulma ratkeaakin nyt samaten tien niiden Ettrichin muistiinpanojen avulla. Toisaalta kirjailijalla tuntuu olevan varastossa niin paljon kiehtovia ideoita, että joutaa vaikka haaskuuseen astikka.

Personoitu Kuolema oli mielenkiintoinen lisä tarinaan. En vain päässyt aivan selville, oliko hän juuri se Ettrichin autoa aiemmin parkkipaikalla tutkaillut valo-olento, koskapa Ettrichin ei ollut enää turvallista palata autolleen. Toisaalta Anjo ei vielä silloin parkkipaikalla ollut varoittanut vanhempiaan...
tallennettu

Tavallaan.
Lucky D
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 30
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #5 : 25.Syyskuu 2009, 14:48 »


Pidän siitä, kun outoja tapahtumia tai Ettrichin voimia ei liikaa selitetä. Eihän hän itsekään varmasti ymmärrä kuinka ne toimivat, niin ei tarvitse lukijankaan.

Toisaalta näin, mutta sikäli olen Lucky D:n kanssa samaa mieltä, että henkilöhahmojen arvaamattomat superkyvyt ovat aika hämmentäviä. Enemmän kuin tarkkoja selityksiä kaipaisin edes jonkinlaista sisäistä logiikkaa... Kuten: Jos joku pystyy pyyhkimään kaiken Isabelleen ja Cocoon liittyvän Ettrichin elämästä, niin miksei pysty enempään? Miksei vaikka suoraa tappanut miestä? Ja miksei Anjo voinut tehdä asialle mitään? Vähän pettynyt silti olen, jos pulma ratkeaakin nyt samaten tien niiden Ettrichin muistiinpanojen avulla. Toisaalta kirjailijalla tuntuu olevan varastossa niin paljon kiehtovia ideoita, että joutaa vaikka haaskuuseen astikka.

Tätä oikeastaan tarkoitinkin (tummennettu), en vain osannut selittää sitä hyvin. En minäkään halua tietää heti kaikkea, mutta jotain järkeä kaikessa pitäisi lopulta olla.
tallennettu
Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional