29.Heinäkuu 2014, 15:44 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Jonathan Carrol: Valkoiset omenat – Pitkä matka yötä & Vesileipä (5)  (Luettu 820 kertaa)
Angrod
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 311
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« : 20.Syyskuu 2009, 23:11 »

Tämän osan käsittely alkaa 21.9.09
tallennettu
Angrod
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 311
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #1 : 27.Syyskuu 2009, 22:49 »

Pitänee nyt rykäistä jotain ulos...parempi kai myös tehdä uusi viesti, niin huomataan tämänkin ketjun varsinainen starttaus. Tuosta ketjun luomisesta ei näköjään ollut apua, vaan olen taas ensimmäinen.

Tämä oli hieman huono väli tauolle, itseasiassa, kun tapahtumat etenivät vauhdilla, luin jo viimeksi vähän tämän osan puolelle ennen kuin tajusin. Hyvä merkki tietysti, että kirja tempaisi mukaansa. Ei tämä kuitenkaan ole ihan odotuksiani vastannut.

Joka tapauksessa Coco kuoli (liekö sitten miten pysyvästi, tuon mailman kuolemalla ei välttämättä ole hänenlaiselleen niin väliä, ja saatiinhan jo jopa Ettrich takaisin). Bruno Man lopetti hijaiselon, saatoi olla, että aavistin jotain häneen liittyvää epäilystä jo viime osan puolella, mutta kun luin pitkäksi, niin en voinut olla varma ja piti karttaa koko aihetta. Joka tapauksessa kun alkoi näyttää siltä, että kaikki pyörii Ettrichin ympärillä tuli selväksi, että muilla muka kuoleilla ei ole samaa tai muuta tarkoitusta. Piti myös lukea uudestaan Cocon ja Brunon kohtaamisepisodi kahvilassa, mutta eipä siitä saanut uutta irti. Cocossa ja Brunossa on kuitenkin jotain yhteistä, voisiko olla, että Coco on vaihtanut puolta tai valinut eri puolen, tai sitten Bruno ja muut hänen kaltaisensa ovat tehneet niin.


Joka kerralla mosaiikki (aka Jumala) on erilainen ja joka kerralla mosaiikissa on Kaaos, joka on myös joka kerralla erilainen. Eli, eikö kaaoksen pitäisi muuttua vain silloin kun tulee uusi alkuräjähdys, joten mitenkä yhtäkkiä selitetään että kaaos on vasta hiljattain muuttunut tietoiseksi, ja nyt sieltä lähetetään pelastuspartio Anjon muodossa!? Myös selitettiin että kaikki on saman arvoisia, mutta yhtäkkiä eläimet onkin ihmisten suojelijoita!? Ja sitten sanotaan että eläinten keskellä ei voi mitään tapahtua, mutta sitten voikin tapahtua vaikka mitä, koska Kaaos rikkoikin joitain sääntöjä.. huh huh! ja vielä muitakin epäloogisuuksia löytyi..

Eläinten tasa-arvoisuuteen en puutu, mutta muuten tuossa ei minusta ole epäloogisuuksia tai kun on,  niin se on kaaoksenhengen mukaista.

Eli jos joku tulee tietoiseksi, niin miksi siltä ei kuluisi aikaa oppia ymmärtämään itseään ja maailmaa. Kaaos oli alussa siis kuin vauva tai vielä alemmalla tasolla. Eli kaaos tuli siis tietoiseksi tässä mosaiikissa jo alusta alkaen tai se oli mahdollista tällä kertaa, mutta vasta nyt tilanne on kehittynyt siihen pisteeseen, että käynnissä on taistelu. Kaaos myös koko ajan oppii, joten vanhat säänöt, eivät sitä välttämättä pidättele, ja jos pidättelevät, niin eivät mahdollisesti pitkään.

Enemmän voisi ihmetellä miksi vastapuolellakin täytyy olla rajoituksia, Anjo saaminen maailmaan on kyllä tehty mahdollisimman hankalaksi ja hankalammaksi se vielä itsensä unohduksen myötä muuttui. 


Edit: Kuten jo alussa totesin, jotain piti ulos rykäistä ja rykäisemisen kyllä huomaa. Ei kyllä silti jaksa alkaa muotoilemaan tästä selkeämpää.
« Viimeksi muokattu: 27.Syyskuu 2009, 23:47 kirjoittanut Angrod » tallennettu
Lucky D
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 30
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #2 : 28.Syyskuu 2009, 18:25 »

Tuntuu kuin näistä kappaleista ei olisi mitään sanottavaa..

Lainaus
Eli jos joku tulee tietoiseksi, niin miksi siltä ei kuluisi aikaa oppia ymmärtämään itseään ja maailmaa. Kaaos oli alussa siis kuin vauva tai vielä alemmalla tasolla. Eli kaaos tuli siis tietoiseksi tässä mosaiikissa jo alusta alkaen tai se oli mahdollista tällä kertaa, mutta vasta nyt tilanne on kehittynyt siihen pisteeseen, että käynnissä on taistelu. Kaaos myös koko ajan oppii, joten vanhat säänöt, eivät sitä välttämättä pidättele, ja jos pidättelevät, niin eivät mahdollisesti pitkään.
Vaikka tuon jutun voi selittää noin, ei se siltikään saa minua vakuuttuneeksi. Mielestäni tarina vuotaa kuin reikäinen ämpäri ja sitä sitten paikataan Deus ex machinoilla sieltä ja täältä.

Parturiliikejutusta vähän jopa tykkäsin. Se jopa tuntui oudon tutulta. Siinä oli jo menty oikeaan suuntaan, jos kirjassa haettiin "Douglas Adams tyylisyyttä". Vaikka ehkä enemmän kyseisestä kohtauksesta tuli mieleen Saatana saapuu moskovaan. Helposti kuvittelisi sinne vaikka Fagotin hiuksia leikkaamaan. Kohtauksen hienous haihtui kuitenkin todella pian. Olisi nyt kerrankin kirjoittaja ottanut ilon irti kohtauksesta hersyvällä dialogilla! Mutta ei. Liian kesyä, liian kesyä...
tallennettu
Metusalem
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 963
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Inari
« Vastaus #3 : 01.Lokakuu 2009, 18:59 »

Melkein pidin tästä pätkästä. Eihän tarina edelleenkään ole looginen tai järkevä, mutta jotain johdonmukaisuutta saatiin sentään. Minusta Bruno Mannin hahmon päälaelleen kääntäminen oli toimiva kikka, ja sen voimalla jaksoin olla kiinnostunut molempien lukujen ajan. Parturikohtauksesta pidin aivan erityisesti. Siinä oli jotain samanlaista hupsua maagisuuden tuntua kuin kirjan alussa, sellaista joka tässä välissä ehti kadota jonnekin.

Ei tämä silti vielä pelasta kirjaa, jonka perusidea on niin idioottimainen kuin tämä mosaiikkipuppu. Katsotaan seuraavan osan jälkeen tuomio kirjasta kokonaisuutena.
tallennettu
Hiistu
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2748
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Tampere/Vihti
« Vastaus #4 : 11.Lokakuu 2009, 20:59 »

Minusta Bruno Mannin hahmon päälaelleen kääntäminen oli toimiva kikka, ja sen voimalla jaksoin olla kiinnostunut molempien lukujen ajan.

Ainakin se tuli täytenä yllätyksenä. Omaan makuuni vähän liiankin yllätyksenä, kun yhtäkkiä vain todettiin, että Bruno vihaa kaikkia ihmisiä. Aha? Mutta siitähän minä jo joskus valitinkin, ettei kirjailijalla ole tapana antaa mitään ennakkovaroitusta tempauksistaan. Lusmu...

Parturikohtauksessa tosiaan oli hyvä tunnelma. Minä odotin jatkuvasti, että jotain kamalaa tapahtuisi hetkenä minä hyvänsä, joten kaiken tavanomaisuus oli jo sinänsä yllätys. Yökulkija-ajatus on ihan kiintoisa, joskin mahtipontinen nimitys vähän huvitti.

Nyt kyllä harmittaa, että kirja on jo näin lopussa. Pahisten suunnitelma Ettrichin ja Isabellen huijaamisesta tappamaan Anjo kuulosti nimittäin oikeasti pirulliselta, mutta mitenkähän toteutuspuoli enää ennättää… Etenkin, kun Bruno ei vaikuta mitenkään eritaitavalta täyspaskiaisen virassaan.

Tarinaa oli mukava päästä edes hetkeksi seuraamaan myös Anjon näkökulmasta, hän kun oli jäänyt itselleni aika mysteeriksi. Hän vaikuttikin ihan.. inhimilliseltä henkilöltä. Minusta oli erityisen herttaista, kuinka hän halusi tutustua isäänsä.

Kirjan huippukohta taisi sekin tulla nyt koettua: ”Anjon aivojen kehitys saavutti sen ihmeellisen hetken, jona aivokurkiainen alkaa kehittyä.” Jep, tämähän se selittääkin kaiken...

Vesileipien valmistus oli jälleen turhanpäiväistä kikkailua. Peuralla ja koiralla olisin oikeasti luullut olleen jotain merkitystä; että ne olisivat nyt edes jotenkin liittyneet Ettrichin tämänhetkiseen seikkailuun. Sitä en oivaltanut, miksi Isabellen muistossa/menneisyydessä mummo huomasi hänen olevan paikalla, mutta Ettrich sai rauhassa töllätä vanhempiensa touhuilua.
tallennettu

Tavallaan.
Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional