Eläinten raajojen lukumäärästä (ja muista ominaisuuksista)

[Louhikäärme]

Koska täällä on tekeillä olentoja, jotka poikkeavat ruumiinrakenteeltaan selvästi oman maailmamme eläimistä, aiheesta sietäisi keskustella tarkemmin.

Eihän tässä maailmassa tarvitse olla jaottelua hämähäkkeihin ja hyönteisiin. Jos meillä vain olisi satunnainen joukko niveljalkaisia, joilla on 4-n jalkaa. Erilaisia kehityshaaroja, mutta ei mitään tuollaista selkeää jakoa kahteen tai kolmeen päähaaraan. Niveljalkaisilla tuo raajojen määrä on voinut aika helposti muunnella kehityksen kuluessa.

Sitten pitäisi vaan muistaa, ettei käytä sanaa hämähäkki. ^^

Nilveljalkaisilla siis jalkojen lukumäärä voi vaihdella? Ok. Mutta miten on lintujen, matelijoiden ja nisäkkäiden laita? Pitäisikö niiden noudattaa jonkinlaisia sääntöjä, vai sallitaanko vaikka yhdelle apinalajille kahdeksan jalkaa kun toisella on neljä? Entä miten on muiden ominaisuuksien kanssa, voimmeko tehdä kaksipäisen kirahvin, jolla on kidukset ja joka lisääntyy munimalla? Jos jonkinlaisia sääntöjä pitää noudattaa, ovatko ne meidän oman maailmamme mukaisia vai kehitelläänkö tähän maailmaan omat säännöt. Muistakaa, että ne säännöt koskisivat sitten myös kaikkiä älyllisiä lajeja - mikä voi olla hankalaa, jos halutaan pitää ihmiset ihmismäisinä

[Morinjoc]

Tietenkin olisi hyvä olla nuo normit - esim. linnuilla 2 jalkaa, nisäkkäillä 4 jne. - ja suurin osa kuuluisikin näihin määriteltäviin normeihin. Mutta ei kai kaikkien pidä massaan kuulua. (Muistellaanpa vaikka nokkaeläintä  )

[Hiistu]

Sama tuttu "sääntö" kai tässä meidänkin maailmassamme pätee, kuin tavallisessakin: parhaiten elinympäristöönsä ja oloihin sopeutunut yksilö menestyy parhaiten, saa eniten jälkeläisiä ja levittää näin omaa perimäänsä muita tehokkaammin. Eli sopeutumista ja selviytymistä edistävä piirre yleistyy. Evoluutiota.. .

Omituiselta vaikuttaville ominaisuuksille pitää vain keksiä joku syy, miksi juuri ne ovat olleet parempia kuin totutut ratkaisut, minkä selviytymisen ja sopeutumisen ja siten lisääntymisen kannalta merkittävän edun ne ovat antaneet verrattuna tavanomaisempiin luonnon ratkaisuihin. 
Eli esimerkiksi kaksipäisen kirahvin voisi selittää sattuneella luonnollisella mutaatiolla, joita oikeastikin aina välillä esiintyy, mutta sitten pitäisi olla tarjottavana jokin painava perustelu, miksi juuri nämä kaksi päätä osoittautuivat selviytymisen kannalta paremmaksi ratkaisuksi kuin kaikilla sitä edeltävillä kirahvipolvilla ollut yksi pää.
((Yksinkertaisesti voitaisiin kai sanoa, että piirteestä tulee ainakin olla eläimelle enemmän hyötyä kuin haittaa ja paljoltikin yleistyäkseen jopa huomattavan paljon enemmän hyötyä kuin haittaa. ))

Eläinten ulkoisesti ominaisuuksista voidaan jonkin verran myös päätellä niiden sukulaisuutta. (Ei tietenkään aina, mutta aika usein..)  Voidaan arvella, että mitä enemmän ne poikkeavat toisistaan, sitä varhaisemmassa vaiheessa niiden kehitys on lähtenyt kulkemaan omia polkujaan. Tämä tulee tarpeeseen ainakin siinä vaiheessa, kun aletaan pohtimaan voivatko lajit lisääntyä keskenään.

Ja sitten tietty, mikäli sille tielle halutaan lähteä, voidaan sanoa, että muuan vanha ja höperö velho vain päätti muuan kaunis päivä haluavansa puutarhaansa pomppimaan kolmipäisiä heliseviä violetteja kaniineja ja teki sellaisen taian, etteivät ketut pysty näkemään tai kuulemaan niitä... 

[Elétha]

Vähän tökeröä selittää asioita magialla, minusta sitä pitäisi välttää mahdollisimman paljon. Jollei sitten tosiaan olla tekemässä oikein kunnon highfantasia -maailmaa, mutta siinäkin tapauksessa jokainen eläin ja olento pitää selittää kunnolla.

Helpoimmalla päästään, jos vain muokataan tätä meidän maailmamme kehitystä. Jalkojen lukumäärien vaihtelut vielä voi selittää tuolla Hiistun mainitsemalla tavalla, mutta kiduksellinen kirahvi alkaa jo olla hieman hankala. Jos yksi eläin tarvitsee kidukset selviytyäkseen maalla, niin eikö silloin kaikilla pitäisi olla?

[Rasimus]

Offtopic: Jännä juttu, mutta magiasta tuli aikalailla perus-high fantasya kun vanhan foorumin aikoina siitä äänestettiin ja puhuttiin. Mutta kuitenkin elukka ym. suunnittelussa itsepintaisesti mennään realismin puolelle 

Mä olen sitä mieltä, että elukat voi suunnitella ensin ja sitten miettiä, miten sorvata ne sopimaan isoon karttaan elämästä. Eli suvut ja sukulaisuussuhteet. Jalkojen määrä on niin pieni yksityiskohta, että sitä on helppo muuttaa jälkikäteen.

[Elétha]

No jos aletaan selitellä eläinten raajojen määrää magialla, jokainen älyllinen olento käyttää magiaa ja sitä muutenki tursuu joka reiäistä, niin siinä vaiheessa voidaan miettiä, olisiko se realismi kuitenkin ollut viisaampi vaihtoehto kun perusasioista keksitään.

[FreakyMike]

Tuosta tuli juuri mieleen, että ruohopiruille en laittaisi ainakaan minkäänlaista magiaa. Niillä on kuitenkin regeneraation tyyppinen hieno kyky jo ennestään.

[Louhikäärme]

No jos aletaan selitellä eläinten raajojen määrää magialla, jokainen älyllinen olento käyttää magiaa ja sitä muutenki tursuu joka reiäistä,

Jaa? Minun käsitykseni oli, että jokaisen älyllisen olennon oli *mahdollista* oppia magiaa. Siis jos löytyy joku sitä opettamaan ja aikaa opiskella. Se ei sinänsä tarkoita, että maageja seisoskelisi joka kadunnurkassa.

[Elétha]

En ole varmaankaan perehtynyt tarpeeksi tarkkaan projektiin, en tiedä mitä asiasta on päätetty tai jätetty päättämättä... Onko nyt kuitenkin niin, että jokainen älyllinen olento voi oppia magiaa halutessaan? Siis kuka tahansa?

[Sanja]

Eli esimerkiksi kaksipäisen kirahvin voisi selittää sattuneella luonnollisella mutaatiolla, joita oikeastikin aina välillä esiintyy, mutta sitten pitäisi olla tarjottavana jokin painava perustelu, miksi juuri nämä kaksi päätä osoittautuivat selviytymisen kannalta paremmaksi ratkaisuksi kuin kaikilla sitä edeltävillä kirahvipolvilla ollut yksi pää.

Paitsi ettei kaksipäistä kirahvia kyllä voi selittää ihan noin helposti. Tietyn vaiheen jälkeen noin valtaisia muutoksia lajin perimässä ei vaan voi tapahtua. Totta, joskus saattaa syntyä se yksi friikki kaksipäinen otus, mutta se ei voi olla elinkelpoinen, saatikka saada jälkeläisiä saatikka pärjätä paremmin kuin kaikki normitapaukset. Kannattaa muistaa, että valtaosa mutaatioista on haitallisia, ja että evoluutio toimii melkein poikkeuksetta sellaisilla mutaatioilla, jotka ovat tapahtuneet miljoonia vuosia sitten, ja olleet silloin merkityksettömiä.

Kaikki suureelliset muutokset tapahtuvat varhaisessa vaiheessa kehityshistoriaa, ja kun laji on erikoistunut tarpeeksi pitkälle, sen ei enää ole mahdollista palata taaksepäin ja ottaa toista suuntaa. Nykyisin ei esim enää synny uusi pääjaksoja lainkaan.

Mutta raajojen lukumääräkysymykseen en kyllä osaa vastata. Suoralta kädeltä veikkaisin, ettei se voi vaihdella selkärankaisilla hyönteisten tapaan (hyönteiset ovat paljon selkeämmin modulaarisia kuin selkärankaiset), mutta toisaalta en ole fysiologi/ kehitysbiologi, joten en tiedä. Joskus suureltakin näyttävä muutos voi olla yhden ihan pienen geenimuutoksen aiheuttama. (Vrt. kokonaan karvaisuus ihmisellä. Tai albinismi. Tai kuusisormisuus.)