Roolipelifantasia (ja miksei muukin oheistuotekirjallisuus)

[NiTessine]

Sain juuri kahlattua loppuun vessan kirjahyllyssä lojuneen Douglas Nilesin Darkwalker on Moonshaen. Teos on merkittävä lähinnä siitä että se on eka Forgotten Realms -brändin alla julkaistu tuote, joka ilmestyi kuukautta ennen Old Gray Boxina tunnettua kampanjamaailman ekan laitoksen lootaa vuonna 1987. Muuta huomionarvoista teoksessa ei sitten oikestaan olekaan, vaan se on semmoinen banaalilla ja tylsällä tavalla huono jööti, jota ei olisi saanut luettua loppuun ellen olisi varta vasten sijoittanut sitä paikkaan missä ei ollut parempaakaan luettavaa. Kaksi tähteä. Seuraavaksi saman kirjailijan Maztica-trilogia, jonka prologi lupailee jo kelpo kalkkunaa.

Tänä aamuna satuin myös harhailemaan verkkokauppa RPGNow'ssa, missä törmäsin pariin ilmaiseen roolipeliromaaniin. Ne ovat PDF-muodossa, mutta jos ei näytöltä lukeminen häiritse, kaipa ne ovat ihan lataamisen arvoisia. Ensimmäinen on Exalted-pelimaailmaan sijoittuva Carl Bowenin A Day as Dark as Night, jossa on odotettavissa naurettavan ylivedettyä sankarifantasiaa.

Toinen, kahdesta mielenkiintoisempi, on Clan Novel Saga Volume 1: The Fall of Atlanta.

Se on Vampire: the Masquerade -pelimaailmaan sijoittuvan kirjasarjan ensimmäinen osa. Sarja käsittää alkujaan kolmetoista romaania ja yhden novellikokoelman. Kukin teos kertoo oman tarinansa, mutta lisäksi ne nivoutuvat yhteen ja muodostavat suuremman juonikaaren. Kirjat tapahtuvat osittain samanaikaisesti ja niistä kukin kertoo yhden vampyyriklaanin jäsenistä. Täten, joka teoksella oli eri päähenkilö, joillain useampia. Fall of Atlanta, sitten, on ensimmäinen nide neljän kirjan kokoomapainoksessa, jossa alkuperäiset 14 kirjaa on koottu yksiin kansiin ja leikattu uudelleen kasaan niin että alkuperäisten kirjojen luvut on otettu erilleen ja laitettu keskenään kronologiseen järjestykseen. Tämä kai tekee kokonaisuudesta helpommin seurattavan, mutta lisää työtä yksittäisistä punaisista langoista pitelyssä. Päähenkilöitä jotain parikymmentä ja sivuja jo tässä ekassa on noin 600. Prologi päättyi sivulla 122. Tämä on semmoisen turhanpäiväisen oheistuotekirjallisuuden Sota ja rauha. Se ei tosin ole toistaiseksi vielä ruvennut hakkaamaan naamaan huonolla kirjoitusasulla, joten varmaan luen sen loppuun ja katson sitten, jos haluan lukea vielä 1800 sivua lisää näytöltäni.

Tuolla on muuten tällä hetkellä saatavilla kaikki muutkin White Wolfin romaanit PDF-muodossa, noin euron kappalehintaan. A Hunger Like Fire ei ollut huono.

[Cinnamon]

Dragonlanceja tuli luettua silloin aikanaan fantsiakirjaharrastusta aloittaessa, koska  kirjastosta ei Eddingsin ja Tolkienin lisäksi tuolloin löytynyt muutakaan fantasiaa. Ja kyllähän minä niistä silloin pidin, mutta Kronikoiden ja Legendojen jälkeen kiinnostus lopahti. Jaksoin lukea myös puolentoista kirjan verran R.A. Salvatorea. Ja viime aikoina olen lukenut Steven Erikssonin kirjoja. Muita roolipeleihin perustuvia kirjoja en (tietääkseni) ole lukenut.

Roolipelejä en ole kuitenkaan koskaan pelannut, joten siinä mielessä aihe on minulle vieras. Joten tästä seuraa tyhmä kysymys: miten roolipelifantasiasta huomaa että se perustuu roolipeleihin?

[Knox-setä]

Miten roolipelifantasiasta huomaa sen olevan roolipeleihin perustuvaa? No, ensiksikin, jos olet oikein tarkkaavainen, voit kuulla vahinkonoppien pyörivän jatkuvasti taistelukohtausten aikana. Eiku... Siis useimmissa tuntemissani tapauksissa(esim. Salvatoren romaanit) on paljon taistelukohtauksia, joista useimmat ovat tasaväkisiä eikä sankari(/-t) nujerra vihollisiansa naurettavan helposti. Lisäksi joskus dialogi on ennalta-arvattava, kuten roolipeleissäkin se helposti on. myös joku pyhä tehtävä oman kotinsa tai jonkun upean taikaesineen pelastamiseksi on äärimmäisen, jopa naurettavan, tavanomaista.

Minä pidän roolipelifantasiasta, koska se on hyvää viihdettä ja etenkin taistelukohtaukset saavat minut rentoutumaan. itsehän en kirjoita roolipeli- vaan korkeafantasiaa(ihan rehellisesti), mutta selkeitä yhtymäkohtia tähänkin genreen kirjoituksistani on havaittavissa. Kenties tyylistäni paistaa helpoiten esiin lievä salvatoremaisuus, koska olen lukenut hänen teoksiaan 13-vuotiaasta asti. Ikävä kyllä roolipelifantasian taiteellinen kirjallisuusarvo on keskimäärin nolla.

[kahvikuppi]

Tietysti onhan noita tullut kirjoihin jälkikäteen roolipelit (Tolkie, Lovecraft..). Ja kyllähän tietyllä tapaa kirjailijan luoma maailma voi tuoda siihen sopivan illuusion ja maailman kun on tälläisiä kirjoja. Forgotten realms tapainen maailma tietysti voi jälkikäteen tuoda mukavan valmiiksi pohjustetun maailman kirjojen muodossa jos on vaikka pelannut aiemmin roolipelinä D&D. Itselle tuo Margaret Weis Syyshämärän Lohikäärmeet ja ne parit jatko-osat oli aika sopivaan rakoon osuneita teoksia. Eikä ne varmaan nyt huonoimpia kirjoja ollut muutenkaan? Todistaahan sen jo, että aika paljon käännöksiä on sitten tullut vaikka niiden hyvyydestä voidaan olla montaa mieltä. Sama juttu oli Salvatoren kirjoissa joissa oli enemmän taistelua ja meno oli alkupään kirjoissa varsin vauhdikasta. Mutta aika itsestään selviä ja hyvin ennalta-arvattavia joten se on aika rasite. Ja onhan noissa monesti hienot kannet? Jos sisältö onkin heikompaa.

[NiTessine]

Roolipelejä en ole kuitenkaan koskaan pelannut, joten siinä mielessä aihe on minulle vieras. Joten tästä seuraa tyhmä kysymys: miten roolipelifantasiasta huomaa että se perustuu roolipeleihin?

Brändin logosta ja kustantajasta. Ropefantasiaromsku kuuluu tyypillisesti trilogiaan tai pidempään sarjaan, joka on itsessään osa suurempaa sarjaa. Sen suuremman sarjan logo on yleensä verrattain näkyvästi kannessa. Forgotten Realms. Dragonlance. Vampire: The Masquerade. BattleTech. Merkittävimmät kustantamot ovat tai ovat olleet TSR, Wizards of the Coast, Games Workshopin tytäryhtiö Black Library, FASA ja White Wolf Publishing. Sen näkee myös siitä, että esim. Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa Forkkarit on kaikki organisoitu kohtaan F niin kuin Forgotten Realms, eikä kirjailijan mukaan. Kirjoissa on yleensä myös alussa tai lopussa listaa ja mainosta muista saman sarjan kirjoista.

TSR:llä ja myöhemmin Wizards of the Coastilla oli myös tiettyjä määräyksiä sisällöstä, jotka eivät kuitenkaan ole täysin julkisia. Elaine Cunningham kerran foorumeilla taisi kertoa että aina tietyin välein kirjassa oli pakko olla taistelukohtaus. Nuo säännöt ja niiden painoarvo sitten vaihteli aina sen mukaan, kuka oli kulloinkin vastuussa fiktiokustannuksesta. Muillakin lafkoilla on varmaan ollut tuommoisia, mutta niistä ei mulla ole tarkempaa tietoa.

[NiTessine]

Jees. Paizo Publishing julkisti ensimmäiset Pathfinder-romaanit. Elaine Cunninghamin Winter Witch ilmestyy syyskuussa ja Dave Grossin Prince of Wolves lokakuussa.

Toisaalla, kustannuspäällikkö Erik Mona kertoo että romskuja rupeaa tulemaan tuosta etiäpäin noin kolmen kuukauden välein ja Paizo tarjoaa myös sarjan kestotilausta. Nämä taitavat olla kaikki tosin itsenäisiä teoksia.

Vielä ei ole tietoa, keitä kaikkia muita tähän projektiin on lassottu, mutta Paul S. Kempiä pidetään todennäköisenä Paul S. Kemp on vahvistettu, kustannuspäällikkö Erik Mona itse kertoo kirjoittavansa yhtä kirjaa ja myös Ed Greenwoodilla ja R.A. Salvatorella on ollut aiemmin tekemisiä Paizon kanssa. Tiistaina tulee lisää dataa.

Cunningham on aika vahva veto. Dave Gross on kirjoittanut vähemmän, mutta Sembia-sarjan The Black Wolf oli aika hyvä. Lord of Stormweather ei ollut ja miehen kolmatta, Mistress of the Nightia, en ole lukenut. Hyllyssä lojuu sekin, kyllä. Grossin kuusiosainen "Hell's Pawns" -jatkotarina Council of Thieves -seikkailusarjassa on kyllä ollut varsin luettava ja Prince of Wolves jatkaa samoilla hahmoilla.

Katsotaan, mitä tuleman pitää. Vaikuttaa lupaavalta, varsinkin kun Paizo ei taida harrastaa samanlaisia keinotekoisia rajoitteita laadulle kuin WotC.

[Jussi]

Saisiko Cunningham vihdoinkin kirjoitettua teoksen valmiiksi... Hänen kaksi edellistä oheistuoteromaaniaan jäivät kesken/julkaisematta: Laulut & miekat -sarjan päätösosa ja uusi Tähtien sota -kirja.

Matthew Stoverilta ilmestyy syksyllä Planeswalker-romaani Test of Metal.

[Jussi]

Jalava julkaisee tänä vuonna Richard Lee Byersin Forgotten Realms -romaanin Hajoaminen, joka on Hämähäkkikuningattaren sota -sarjan avausosa. Jos kaikki kuusi kirjaa käännetään, saadaan vihdoinkin Paul Kempiä suomeksi. Mies kirjoitti sarjan päätösosan.

[Jussi]

Jalavan juonitiivistelmä Byersin Hajoamiseen:

Uusi, suosittu Forgotten Realms -sarja alkaa. Sarjan juonen on suunnitellut ja kirjoittamista on valvonut R. A. Salvatore.

Mustien haltioiden asuttamassa Menzoberranzanissa on alkanut raivoisa sota, joka uhkaa vetää maanpäällisenkin maailman mukaansa. Musta drow Pharun nousee päähenkilöksi taisteltaessa mustien haltioiden hallitsemisesta.

Sarjan nimi on pidentynyt muotoon R. A. Salvatoren Hämähäkkikuningattaren sota.

[Dragan]

Minun mielestäni siinä, että kirja perustuisi johonkin toiseen tuotteeseen, oli se tuote roolipeli tai vaikkapa peli tai elokuva ei ole juuri merkitystä. Toteutus on se millä on väliä. Suurin osa roolipeleihin pohjautuneista kirjoista on kohtuullisen mitäänsanomatonta, mutta sillä on kuitenkin ollut suuri merkitys alan kehitykseen 80-luvulla. Samanlainen merkkipaalu, kuin Harry Potter-mania, nykyinen Vampyyriteini-buumi, TSH:n ensimmäinen ja toinen tuleminen yms.

Onko oikein, että Robin Hobbin, Scott Lynchin, Naomi Novikin, David Gemmellin tai Guy Gavriel Kayn kääntäminen loppuu ja Vaskikirjat joutuu vaikeuksiin, mutta Salvatore, Greenwood ja Jean Rabe porskuttavat suomennoksissa eteenpäin? No kuluttajat päättävät ostokäyttäytymisellään tällaiset asiat.

Vastauksena kysymykseen, enemmän väärin olisi, että asiakas pakotettaisiin ottamaan kirjakaupasta jotain muuta mukaan kuin mitä hän meni sinne ostamaan. (Niin itseasiassa on käynyt minulle kerran, mikä on sangen hupaisa, mutta tyystin offtopictarina)

Fantasian ja Scifin suomentaminen on suomessa mutkikas asia. Itse en lähtisi vastakkainasetteluasetelman rakenteluun; "koska kevyttä fantasiaa myydään niin paljon, todelliset fantasiakirjat eivät myy". Tälläinen logiikka ei nimittäin toimi. Roolipelifantasiakirjat ovat suunnattu nuorille lukijoille. Ne ovat helposti lähestyttäviä, yleensä yksinkertaisia ja pohjustavat toinen toisiaan. Tämän takia ne toimivat porttikirjoina monille, joiden kautta syvällisemmätkin kirjat saavat lukijoitaan.

Ostokykyisenä markkinaryhmänä yläasteikäiset ovat esimerkiksi nuoria aikuisia voimakkaampi ostoryhmä. Tämä johtuu siitä, että ihmisellä on tilastollisesti vähiten ylimääräistä rahaa, kun hän muuttaa omilleen ja opiskelee. Ja nuoret aikuiset 20-28 ovat kypsempien fantasiakirjojen suurin ostajakunta. Tällöinkin haittaa kääntämistoiminnalle on, että hyvin suuri osa tuonikäisistä suomalaisista osaa englantia tarpeeksi hyvin että mielummin kääntyy kirjakauppojen tilausmahdollisuuksien puoleen. 

Ihmisillä on myös hyvin laaja motiivikirjo siitä mitä he kirjoiltaan haluavat. Hyvin monet haluavat keskivertoa viihdettä, sen näkee niin myyntiluvuista kuin myös esim. tv-ohjelmien puolelta. 

Kustantajilla on suuri kysymys kun lähtevät valitsemaan kirjoja. Palkittujen kirjojen sopimukset ovat varmastikin kalliinpia kuin sarjatuotantokirjoittajan. Uskaltaako tarttua pienempään ja palkittuun kirjaan?

Minusta suomen markkinoilla riittää tilausta roolipelikirjallisuudellekin. Siitä on osoituksena se, että sitä julkaistaan tasaisesti ja ainakin Salvatore on suomen myydyinpiä fantasiakirjailijoita. (Mikä on kyllä vähän noloa.  ) Itse luen yhä kohtalaisesti roolipelikirjallisuutta. Yleensä junamatkoilla milloin keskittymiskyky ei varmastikkaan saisi kaikkea irti mistään sen syvällisemmästä.
 

[Jussi]

Dragan, tuo oli pätevä viesti. Sinulla on paljon hyviä pointteja, ja voit olla oikeilla jäljillä roolipelifantasian menestyksen pohdinnassa. Lainaamasi kohta avausviestistäni oli tarkoituksellinen kärjistys, kuten aiemmin mainitsin. Nyt jälkikäteen ajateltuna sen olisi voinut muotoilla toisin tai jättää pois. Kuten sanoit, ei ole järkevää luoda vastakkainasettelua. Ja turha minun on moittia ropefantasiaa, kun olen kuitenkin lukenut sitä niin paljon... Viimeksi helmikuussa tuli käytyä läpi Dragonlanceen kuuluva Tiimalasivelhon lohikäärmeet.

Tänään luin junassa Weisin & Hickmanin Lohikäärmeen luita, joka ei kuitenkaan ole mediasidonnainen kirja. Loppuvuodesta voisi kokeilla sitä Hämähäkkikuningattaren sodan avausosaa.

[NiTessine]

Wizards of the Coastilta kantautuu kummaa tarinaa. Philip Athans, fiktiopuolen iso kiho, sai monoa viidentoista vuoden työrupeaman jälkeen kun hänen koko virkanimikkeensä likvidoitiin (Managing Editor). Vaikka jätkän kirjoista en voi mitenkään rehellisesti sanoa mitään positiivista, ilmeisesti tuon homman hän hallitsi aika mallikkaasti. Miekkosen oma blogipostaus: http://fantasyhandbook.wordpress.com/2010/06/22/end-of-part-two/

Tästä on seurannut sitten se tavanomainen itku ja parku ja ennusteet taivaan putoamisesta niskaan, mutta valitettavasti ainakin vielä toistaiseksi WotC näyttää jatkavan romaanien julkaisua, kuten tuotekatalogi näyttää: http://www.wizards.com/dnd/Catalog.aspx?category=novels

Siellä ei tosin vieläkään näy Godbornia. Lusmut. Huomaan myös, että kansissa on nykyään vain Dungeons & Dragonsin logo, ei lainkaan Forgotten Realmsin tai Dragonlancen tai Eberronin logoa. Maailma on merkitty pikkuisella tekstillä logon alle. Sekoilevat brändiensä kanssa.

[Jussi]

Siellä ei tosin vieläkään näy Godbornia. Lusmut.

Kempin tuoreen blogimerkinnän mukaan kirja ilmestynee vasta vuoden 2012 puolivälissä.

[Timo]

Jalava julkaisee tänä vuonna Richard Lee Byersin Forgotten Realms -romaanin Hajoaminen, joka on Hämähäkkikuningattaren sota -sarjan avausosa. Jos kaikki kuusi kirjaa käännetään, saadaan vihdoinkin Paul Kempiä suomeksi. Mies kirjoitti sarjan päätösosan.

Jalavan sivuilta :

Forgotten Realms - R.A. Salvatoren Hämähäkkikuningattaren sota, osa 1/5

toivottavasti kyseessä on vain kirjoitusvirhe. Laitoin Jalavalle kysymyksen tuosta + tullaanko Raben Kivistänäkijät sarjan kolmas osa kääntämään. Vastausta odotellessa...

[NiTessine]

No, siitä sarjasta sinänsä voi ihan surutta leikata sen Philip Athansin kirjoittaman osan pois ja kokonaisuus paranee, mutta vähän hämyä toimintaahan tuommoinen on.

Jännästi, Ropeconissa Espoossa on tänä vuonna kunniavieraana Keith Baker, joka pelisuunnittelun ohessa on kirjoittanut toistaiseksi suomentamattomaan Eberron-maailmaan sijoittuvia romaaneja. Lauantaina 24.5. mies turisee kahden tunnin ajan fantasiafiktiosta ja erityisesti romaanien kirjoittamisesta tämmöiseen jaettuun maailmaan, kuten Forgotten Realms, Eberron tai Dragonlance.

[Jussi]

Nyt 31-vuotiaana tein vihdoinkin sen: luin ensimmäistä kertaa roolipelifantasiaromaanin englanniksi. Kyseessä oli Paul S. Kempin Shadow's Witness (kansi), Sembia-sarjan toinen osa. NiTessinen ohjeita noudattaen lainasin aluksi kirjastosta antologian The Halls of Stormweather ja tarkistin siitä Kempin novellin Resurrection. Tykkäsin tarinasta, se oli onnistunutta miekkaa & magiaa kiinnostavalla päähenkilöllä, Erevis Calella. Halusin nähdä lisää tätä kaljua salamurhaajaa/hovimestaria, joten luin Shadow's Witnessin.

Kempin hahmonkuvaus on selvästi parempaa kuin roolipelifantasiassa yleensä, ja hänen tarinoihinsa on otettu vaikutteita kauhukirjallisuudesta sekä weird fantasystä. Myös Selgauntin kaupunki toi vaihtelua tapahtumaympäristönä, sillä en ollut lukenut aiemmin Sembian valtioon sijoittuvaa kertomusta. Eniten yllätti Kempin kirjoitustyylin raadollisuus, en ole tottunut tällaiseen "realistiseen" väkivaltaan Forgotten Realmsissa. Shadow's Witness on viihdyttävä ja varsin synkkä miekka & magia -romaani, jota voi suositella lajityypistä pitäville (joihin kuulun itse).

Annoin Shadow's Witnessille kuitenkin kolme tähteä tietokannassa, se ei mielestäni ansainnut neljää. Parantamisen varaa olisi ollut ainakin lopetuksessa. SW kuuluu parhaimpiin lukemiini rp-fantasiakirjoihin, mutta en ole varma, onko se paras. Esimerkiksi Peikonsurman ja Skaveninsurman lukemisesta on jo useita vuosia. SW on lupaava teos, ja olen ymmärtänyt, että Kemp kehittyy kirjoittajana jatkossa. Aion lukea Erevis Cale -trilogian, joka on nykyään saatavilla kätevästi yhteisniteenä. Tarkistin jo kirjailijan kotisivuilta novellin Another Name for Dawn, joka kertoo nuoresta Calesta ja on ajallisesti ensimmäinen tarina.

Ketjussa oli aiemmin juttua Paizo-kustantamon Pathfinder-romaaneista. Huomasin, että arvostettu fantasiakirjailija Matthew Hughes kirjoittaa parhaillaan sellaista. Hughes tunnetaan Archonate-sarjasta, jota on kutsuttu Jack Vance -pastisseiksi. Kehuja kirjailija on saanut mm. George R.R. Martinilta.


EDIT: Kempiltä on tulossa lisää Tähtien sotaa.

[Jussi]

Minulta meni kokonaan ohi se, että Elaine Cunningham tiedotti kesäkuussa kirjoittavansa uutta Forgotten Realms -romaania. The Serpent's Daughter ilmestyy näillä näkymin vuonna 2012. Jalava on toistaiseksi jättänyt suomentamatta haltioihin keskittyvän Evermeetin sekä novellikokoelman, joka sisältää Arilynin, Danilon ja Lirielin seikkailuja. En tiedä, onko kustantamolla aikomusta kääntää tätä uutta kirjaa parin vuoden päästä.

Jalava julkaisee tänä vuonna Richard Lee Byersin Forgotten Realms -romaanin Hajoaminen, joka on Hämähäkkikuningattaren sota -sarjan avausosa.

Kirjan lopullinen suomalainen nimi on Salaliitto, sarjan R. A. Salvatoren Lukkikuningattaren sota. Teoksen pitäisi ilmestyä nyt lokakuun aikana. Tietokannassa näkee kansikuvan, johon on tullut se Dungeons & Dragons -logo.

[Jussi]

Jos Stover kirjoittaisi Dragonlancea tai Forgotten Realmsia, niin ilman muuta lukisin.

Blogin kommenttiosiossa Matthew Stoverilta kysytään, voisiko hän kokeilla Forgotten Realms -romaanin kirjoittamista. Vastaus:

There is a rumor that I might be doing some further work for Wizards of the Coast in the future. Thus far, only a rumor.

It’s worth noting, however, that I started playing D&D in 1979, and have never (despite hiatuses [hiati?]) really given it up . . . so if such a contract should come about, I am confident that I will be able to figure out what I’m doing without undue difficulty.

I’ll let everybody know as matters develop.

Aion lukea kirjailijalta juuri ilmestyneen Test of Metalin, vaikka Magic: The Gathering -korttipelin maailma on minulle täysin tuntematon. ToM on ensimmäinen Wizards of the Coastin julkaisema Stoverin kirja.


EDIT: En tiennytkään, että Paul Kemp on suomalaista sukua (linkki). Mies työskentelee parhaillaan miekka & magia -romaanin parissa, joka ei ymmärtääkseni ole oheistuotekirjallisuutta. Sille yritetään löytää kustantaja.

[Timo]

Jalava julkaisee tänä vuonna Richard Lee Byersin Forgotten Realms -romaanin Hajoaminen, joka on Hämähäkkikuningattaren sota -sarjan avausosa. Jos kaikki kuusi kirjaa käännetään, saadaan vihdoinkin Paul Kempiä suomeksi. Mies kirjoitti sarjan päätösosan.

Jalavan sivuilta :

Forgotten Realms - R.A. Salvatoren Hämähäkkikuningattaren sota, osa 1/5

toivottavasti kyseessä on vain kirjoitusvirhe. Laitoin Jalavalle kysymyksen tuosta + tullaanko Raben Kivistänäkijät sarjan kolmas osa kääntämään. Vastausta odotellessa...

ja vastaus saapui

Kivistänäkijät -sarjan kolmas osa on tulossa keväällä.

Lukkikuningattaren sotaa on tosiaan 6 osaa. Mainitussa kohdassa oli virhe.

[Jussi]

Aion lukea Erevis Cale -trilogian

Nyt on luettuna ensimmäinen osa, Twilight Falling, joka jatkaa Calen synkkää tarinaa. Kirja oli samaa tasoa tai vähän parempi kuin Shadow's Witness. Ennen teoksen aloittamista lukaisin Kempin kotisivuilta novellin All the Sinners Saints, joka tapahtuu ennen trilogiaa. Cale, Riven ja Jak muodostivat Twilight Fallingissa onnistuneen "sankari"kolmikon, pidin erityisesti Rivenin hahmonkehityksestä novellissa ja romaanissa. Pahiksista mieleen jäi parhaana Azriim.

Kirjassa ei todellakaan ollut monimutkaista juonta, mutta tämän tyylistä miekkaa ja magiaa on erittäin kiva lukea välillä. Mukana oli yhä sellaisia kohtauksia, joita en uskonut näkeväni Forgotten Realms -romaanissa. Suurin osa kirjasta sijoittui taas Selgauntin kaupunkiin, mutta loppupuolella siirryttiin meren toiselle puolelle. Koska Twilight Falling on trilogian avausosa, jäi juoni lopetuksessa täysin auki. SFFworldin virallisen arvostelun koko sarjasta näkee tästä.

I would recommend The Erevis Cale Trilogy; I found the entire trilogy to be an entertaining, action-packed story. I’ve seen other reviews say the following about Kemp’s books: don’t let the negative stigma of shared-world/Forgotten Realms deter you from reading these books. The man spins a damned entertaining story, and keeps you turning the pages.

Eniten kirjassa minua häiritsi viittaukset aiempiin tapahtumiin, jotka jäivät hämäriksi. Tämä oli kyllä täysin oma vikani. Cale-trilogia on nimittäin jatkoa Sembia-sarjalle, josta minulla on lukematta viisi viimeistä osaa. Hyppäsin niiden yli Twilight Fallingiin. Romaanissa puhuttiin mm. Calen seikkailusta rinnakkaismaailmassa, jonne siirryttiin maagisen taulun(?) kautta.