Tuon mainitsemasi CSI:n jakson olen tainnut nähdä. (Mikäli siis se herra Pesukarhun tapaus.. ja tuskinpa niitä montaa.) Aiheutti tuolloin melkoista kummastusta, koskapa en ollut ikinä ennen kuullutkaan koko ilmiöstä, kun meillä perämetikössä mitn semmoisia pörröjä harrasteta...
Sama jaksohan tuossa on kyseessä. Luultavasti toiseksi paras
CSI:n jakso ikinä (paras on se taikuri-jakso, jonka nimeä en muista).
Juoni etenee miun silmään sujuvasti ilman ainuttakaan turhalta vaikuttavaa ruutua. Tapahtumat ovat niin selkeästi kuvattuina (ja miehen naama onnistuneen ilmeikäs), ettei dialogiakaan kaivannut. Ja puhumattomuus ehdottomasti vain korostaa furryjen omituisuutta. Muutoinkin heistä saa jotenkin jännän epäinhimillisen kuvan, aivan kuin ei olisi täysin varmaa, ovatko he sittenkään rooliasuisia ihmisiä vaiko joitain pehmoeläinolioita. (Lähinnä siitä, miten raajat irtoilevat ja jalka menee mahasta läpi…)
Hyvä, hyvä! Tämä juuri oli ideana. Turrit ovat pelottavia eivät vain poikkeavien… hrm… taipumustensa takia, vaan myös siksi että tuollaiset kuolleilla muovisilmillä tuijottavat, ihmismäiset hahmot ovat ihan oikeasti aika pelottavia (vähän niin kuin klovnit).
Piirrosjälki on selkeää, muttei kökköä. Esim. ensimmäinen ruutu on todella huolitellun näköinen ja vartijan hahmo oli näyttävä ilmestys. Seinillä näkyvät julisteet olivat hauskoja yksityiskohtia, (jotka olisivat kenties voineet aiheiltaan käsitellä vielä laajemmin furry-elämää, jos siis jotain paranneltavaa haluaa keksiä..). Lempparioivallukseni oli kuitenkin se vaalimainos!
Minustakin se vaalimainos oli aika hauska lisäys, jonka tarkoitus on myös tähdentää, ettei kyseessä ole mikään paikallinen ilmiö, vaan että turrit ovat KAIKKIALLA.
Ihan en pysynyt kärryillä alun furryista, kuka kukin oli. Ilmeisesti miehen toisella puolella seisoo kolme hahmoa ja toisella kaksi. Yksi pupu on tyhjä puku, jota miehelle tarjotaan päälle puettavaksi. Mutta välillä jonkin pupun sisällä onkin jo joku, jonka veri roiskuu lyötäessä... Hahmoja olisi voinut kenties työstää vielä yksilöllisemmiksi?
No totta puhuen huijasin hiukan. Piirsin alussa ns. ”geneerisiä” turrihahmoja, jotka olivat kaikki enemmän tai vähemmän toistensa kaltaisia ja joiden ainoa tehtävä tarinassa oli joutua sankarin lahtaamiksi. Ainoat varsinaiset henkilöhahmot olivat sankari itse sekä turvaturri, jonka kanssa sankarilla oli huikea kahden sivun mittainen taistelu…
Tarina sinänsä on ihan hauskasti oivallettu ja takuulla omalaatuinen Mitä jos -skenaario. Halutessaan olisi kai voinut antaa jotain viitteitä siitä, miten kummassa mies on joutunut sänkyineen päivineen keskelle karvakamujen kokoontumista. (Pikaisena esimerkkinä: Fur-julisteiden alta olisi voinut pilkistää jotain, öö… musajulisteita. Tai kait tuo ukko kärttyisästä scifististäkin menisi.
) Toimii kuitenkin siis myös tuollaisen täysin absurdina sattumuksena. Itse tulkitsin tapahtumia nyt joksikin painajaisunen ja Helvettiin päätymisen välillä.
Selityksen puute on nimenomaan ideana – ”Helvetti” voisi olla kaikkein todennäköisin selitys päähenkilön tilanteelle; tarkoituksena on luoda kuva tyypistä, joka menee nukkumaan omassa sängyssään ja herää keskeltä turrimessuja. Paettuaan äänettöminä kohti vaappuvilta vihollisiltaan sankari huomaa, että yhdessä yössä koko maailma on muuttunut pelkästään turripukuisten ihmisten (vai ovatko ne sittenkään pukuja??!!!) asuttamaksi, ja että hän on viimeinen ”normaali” ihminen (siksi mainitsemani ”Kafkamaisuus”)…
Eniten pidin ensimmäisestä ja viimeisestä sivusta, sillä niissä kummassakin oli niin vahva ”mitä kuttua” –fiilis ja päähenkilöön on mahdollista samaistua. Yhdessä tekivät myös tarinasta kivan yhteneväisen.
Päähenkilö syntyi ”syvällisen” keskustelun jälkeen myöhään eräänä iltana joskus heinäkuussa 2008. Ideana oli mahdollinen tarina tyypistä, joka herää sängystään ja huomaa maailman muuttuneen. Se, että muutos olivat turrit, oli viimeinen sinetti painajaismaisen idean päälle…
Heh.. Kieltämättä aika hauskaa mustaa huumoria karvapukuharrastuksen kustannuksella.
Sarjakuvan aihe oli tavallaan myös hyvin ajankohtainenkin, koska "furryharrastus" tuntuu koko ajan vain lisäävän suosiotaan ja nettikin on täynnä foorumeja joissa piirretään toinen toistaan ärsyttävämpiä anthro-hahmoja.
Tuttu tunne. Sehän tämän tarinan laukaisikin.
Olisi kyllä varmasti aika mielenkiintoista kuulla joltakin furryharrastajalta, että mikä siinä asiassa kiinnostaa niin paljon, että jaksaa viettää aikaansa tuntikausia semmoisessa tukalassa ja hiostavassa maskottipuvussa..
”Jokainen ihminen (turrikielellä hy00man) on sydämessään jokin eläin. Vain vapauttamalla tämän oman toteemisi voit todella vapautua ja saavuttaa täyden potentiaalisi. Yiff! Yiff!”
Selailen melko usein ulkomaisia digitaide- ja animefoorumeita, ja furryaiheinen kuvataide on tullut sitä kautta paljon paremmin tutuksi kuin ne oudot karvapuvut, mutta on niissä piirustuksissakin tullut vastaan aika välillä jotain tosi epäilyttävää, varsinkin jos erehtyy vilkaisemaan 4chanin kaltaisten imageboardien kuvavalikoimia.
Kuvataidetta on niin paljon, että pukuilijoihin on huomattavasti helpompi kohdistaa tällaista ns. ”kritiikkiä”.
Eläinten inhimillistämisessä ei ole kuvataiteen aiheena tietenkään mitään vikaa, mutta usein ihmetellyt ainakin sitä, että miksi esimerkiksi eläinten ja ihmismäisten hahmojen väliset seksiaktit ovat niin suosittu aihe monen furryintoilijan piirustuksissa, joten sen takia kaiken tuommoisen aiheen pohjalta tehdyn satiirinkin hyväksyy paljon helpommin..
Näinhän se menee. Syytetään vain erilaisia. Lopulta oikeus kuitenkin toteutuu, sinä ilkeä hy00man!
