Läskinlähdetysloitsu

[kitu]

Siis miten on mahdollista, että minä eksyn aina laittamaan jotain tänne leikkinurkkaan? Jotain kummaa siinä on .

Kuitenkin tämä on niin sopiva meille vähän isommille immeisille. (hihittelyä) Kokeilkaa ja kertokaa sitten toimiko se.

Sula läski lyllymästä,
liha liika lellumasta,
ihra kaikkoa kavala,
suksi suohon selluliitti!

Makeassa on majasi,
virus vinha viinerissä,
rasvaisessa on kotisi,
voikkoleivän makkarassa.

Mene kinkku matkoihisi,
suden suuhun paksu reisi!
Parempi minun elellä,
kepeänä kepsutella,
kun ei perä maata laahaa,
raavi maantietä takamus.

[Dorothea]

Pitää kokeilla, mutta jostakin syystä epäilen loistun toimivuutta. 

[Titu]

Liekö tässä vähän Kalevalan runomittaa? Hienoa!

[arian]

Hei hei hyllyville ja tervetuloa rautainen sikspäkki!! Kokeilen heti illemmalla. =)

[Chiad]

Ei siitä ole kulunut kuin viikko, kun me kirjoiteltiin tuon tyylisiä loitsurunoja täällä koulussa. Silloin pähkäilin, mitä ihmettä kirjottaisin. Miksi en keksinyt raapustaa rasvan karkoitus -loitsua? *pukkauttaa itseään päähän*

Hyvä loitsuruno muuten... 

[Lunara]

Hihii, tätä pitää kokeilla. Heti kun olen yksin kotona 

Jospa jumpatessa tuota hokisi oikein vimmalla, niin saisi pontta liikkeisiin!

[Muukalainen]

kun ei perä maata laahaa,
raavi maantietä takamus.

Jostain syystä repesin tuolle kohdalle. Liekkö sitten mielikuva hännän lailla roikkuvasta ahterista vai mikä..

Taitavasti sait sopimaan kalevalan runomittaan

[Rid]

Hei hei hyllyville ja tervetuloa rautainen sikspäkki!! Kokeilen heti illemmalla. =)

Mitä sitä sikspäkillä kun tynnyriin mahtuu enemmän...

Mukava runo, tosiaankin sanokaas joku asiaa opiskellutkin että onko tuo Kalevalamittaa?

[Iivari]

Mainio. Mutta jotta olisin tehtävääni täyttävä nettipersoona, voisitko kitu laittaa jonkin lähdeviitteen tai tekijän nimen esille, mikäli sellaisen tiedät.

Rid, ei täydellistä, sillä (vaikka en täysin sitä taidakaan, varsinkaan tuosta noin muista korkoja) tuolla on pitkiä sanoja väärissä paikoissa. Sovellettua nelipolvitrokeeta kylläkin, kuten omanikin.

[kitu]

Tämän loitsun löysin täältä http://www.perhekerho.net/hauskaa/vitsit.htm , kohdasta laihdutus ja terveys. Siellä on myös kaikkea muuta hauskaa, vaikka ne on aika nopeasti luettu.

Jotkut vitseistä on taas tuolta keskusteluista (mm äitiparkki) napsittuja. Varsinkin mrs Piggy laittaa välillä aivan hulvattomia vitsejä.

Edittaa puuttuvan kirjaimen.

[Iivari]

Pointti siis siinä, että tuo on niin tutunkuuloinen, että olen melkein varma, että se on yhdessä kokoelmassa nykyrunoutta nelipovitrokeella, mutta en ole varma. Jos niin on, ja tuolla nettisivulla (en sinne itse nyt pääse, jokin häikkä) ei tietoa siitä ole, niin vikahan ei tosiaankaan ole sinun. Tai sitten ne voivat olla vain samankaltaisia, ja tuo jonkun improama, mutta tiedä häntä.

[Chiad]

Mukava runo, tosiaankin sanokaas joku asiaa opiskellutkin että onko tuo Kalevalamittaa?

Juu, kyllä sen pitäisi olla. Opiskelin juuri parisen viikkoa sitten kalevalamittaa eli nelipolvista trokeeta (tosin en niin ahkerasti kuin olisi ehkä pitänyt...) Ensimmäinen säkeistö on ainakin kalevalamittaa, vieläpä laadukasta sellaista.

[Lupus]

Hauska idea tuo kai on. Tuskin silti toiminee.

KaRuSen Trokeemankelin mukaan tuossa lienee virheitä vain toiseksi viimeisessä säkeessä. Lyhyt pe-tavu runonjalan nousussa ja pitkä vokaali säkeen lopussa. En tosin tiedä onko tuo kaikissa tapauksissa luotettava.

[Iivari]

Vaikka tutkimuksissa on määritelty klassisen kalevalamitan säännöt hyvinkin tarkasti, ei elävässä runoudessa ollut kyse tiukoista säännöistä, vaan ennemminkin suuntaa antavista tendensseistä, säännönmukaisuuksista. Laulajilla itsellään saattoi olla hyvinkin selkeitä näkemyksiä siitä, miten hyvä runo rakentui (Timonen 2004, 238-303). Parhaidenkin laulajien runoissa oli mitallisia poikkeuksia, esimerkiksi Arhippa Perttusen runoissa on "mittavirheitä" noin 2,7%, yhtä paljon kuin Lönnrotin Kalevalassa (Kaukonen 1945, 544; Sadeniemi 1951, 49). Ainakin osaa poikkeavuuksista voi pitää myös tietoisina tyylipiirteinä. Mittaan ja sen variaatioon vaikutti myös se, että runot olivat joitain loitsuja ja sananlaskuja lukuun ottamatta laulettua perinnettä.

Jep, miten sen nyt ottaa. Wikipediaan on syötetty myös klassinen kalevalamitta kaikkine sääntöineen, jota tuo ei missään nimessä ole. Sovellettua tai mukailtua mittaa ehdottomasti.

Minä itse pidän henkilökohtaisesti mitan määritelmistä tärkeimpänä poljentoa lausuja kun olen. Eli tiivistettynä, kun runoa rupeaa ääneen lausumaan tai laulamaan, rytmittyykö se jonkin perinteisen kalevalapoljennon tai sävelmän kautta tai muuten helposti suuhun. Tämä ei solju sujuvasti, johtuen lähinnä noista pitkien sanojen huonosta sijoittelusta.

En ole tiukkapipo, vain asiasta kiinnostunut.

Edit: Lupus, kyllä tuolta käsin tarkistamalla löytää muitakin fiboja. Mutta kuten sanottu (myös Wikissä) se on lähinnä makuasia. Minun suuhuni tuo vain ei sovi yhtä hyvin kuin monet muut.

[Camaro]

Tää saattais toimia Kalevalan päivänä, ei koskaan tiedä...   

Tuskinpa se vitsissä niin nokon nuukaa on, että onko se oikean mittainen runo. Tekijä luultavasti on pitänyt muita seikkoja tärkeämpinä. Villi arvaus.

[Katinka]

Tähän samaan liittyen, jokaisen Tarinatuok-- eikun siis Leirinuotiolaisen painajainen:

Joukahaisen Pentiumi

Tuho tulkoon tietoverkkoon,
piru PC:nsä periköön.
Nouskoon käry skannerista,
pauke kuulukoon koneista.

Valvoin hullu vuorokauden,
tehdessäni tiedostoa,
joka otti ja katosi,
pyyhkiytyi kuin poutapilvi,
vaiko virus sen tuhosi.

Kirjoittamaan käydessäni,
ruvetessani runolle,
haikuillenpa hankkeissani,
tankan tuottoon tahtoessa.

Tilttasi tehopelini,
kompuutterini kärähti,
näytönohjainta närästi,
empi myös emolevyni.

Jopa mustui mielen muoto,
kävi kasvot kalvakaksi,
käsitteli kännykkäänsä,
apuvoimia aneli.

Saapui huolto huomenissa,
kannen alle kurkisteli.
Kotvasen konetta tutki,
siitä loihi lausumahan,
sanasen virkkoi.

Myy jo myllysi museoon,
kuljettele kierrätykseen
ikäloppu ihmehesi,
reporanka rakkineesi,
ei tule kalua tästä.

Osta entistä ehompi,
vehje uusi uljahampi,
kirjokansi kirkkahampi,
joka kirjaa kiirehesti,
eikä vitkaan vikise.

Kotvan kaivoin kupehetta,
kurkistelin kukkaroa,
laskeskelin lanttejani,
etsiskelin eurojani,
enkä löytänyt mitänä.

Petollinen pentiumi,
vanha mikroni mitätön,
teki tempun tietäjälle,
rumat runon rustaajalle.

Nyt saa riittää rimpuiluni,
painun perkele pellolle,
menen metsään miettimähän,
kera pännän ja paperin.