Harry Potter ja kuoleman varjelukset

[Skie]

Tänään tuli katsottua Deathly Hallows part 2. Tykästyin elokuvaan ja itkeä tihrustin 3D- lasien lävitse Kalkoroksen muistoja ja Fredin ja muiden kuolemaa. Ainakin näin ensi katsoman jälkeen pidän ehkä parhaana Potter- leffana, vaikka tuo tunnereaktio luultavasti vääristää mielikuvia hiukan. Kalkaros <3

Leffamusiikki oli tosiaankin kaunista, oikein erityisesti kiinnittyi huomio tässä elokuvassa siihen. Itse taistelu oli jossain määrin puuduttavaa, sillä menolla jolla Tylypahkasta seiniä romahteli, koko koulusta ei olisi leffan lopussa pitänyt olla mitään jäljellä. Toisaalta odotin lopputaistelusta jotenkin vieläkin suurempaa ja näyttävämpää, mutta menihän se näinkin. Jännäilin lopussa että näytetäänkö leffassa sitä monta vuotta myöhemmin- kohtausta, ja tulihan se sieltä. Onneksi se ei ollutkaan yhtään niin kamala kun oletin, henkilöhahmoja oli vanhennettu sopivasti, niin että ikääntyminen näytti luonnolliselta. Ronin kaljamaha oli parasta. Muutenkin lopussa tapahtunut Harryn ja Albus Severuksen välillä käyty keskustelu oli paikkansa ansainnut, ja minusta lopetus sankarikolmikon kasvoihinkin oli kaunis.

Mutta tämä täytyy nähdä uudestaan ennen kuin lopullisen mielipiteen voi muodostaa.

[Kara]

minusta lopetus sankarikolmikon kasvoihinkin oli kaunis.

Tykkään tosi paljon tästä ideasta, mutta toteutus elokuvassa olisi saanut olla parempi. Kamera olisi voinut esimerkiksi viipyä henkilöiden kasvoissa pitempään, ja se kuvan "mustenemisen" olisi saanut vaihtaa nopeampaan leikkaukseen suoraan lopputeksteihin. Nyt se kasvojen kuvaus tuli ja meni, ja "musteminen" jätti vähän suttuisen vaikutelman.

Albus Severus on parasta, mitä epilogista on tullut.

[Q_Black]

Kakkososa oli ehkä parempi kuin ykkönen, vaikka olikin tunnelmaltaan paljon synkempi ja surullisempi. En kyllä itkenyt missään kohtaa, joka oli aika yllättävää. Kaukana ei ollut kyllä siinä kohdassa, jossa Weasleyt surivat jne.

Taistelukohtaukset saivat kylmät väreet selkäpiihin. Hiukan ihmettelin kohtaa, jossa Harry kertoo Hermionelle ja Ronille olevansa hirnyrkki jne. Aika laimea tuo ystävysten reaktio kun miettii mitä Potter oli menossa tekemään. Neville oli ihan loistava roolissaan. Hienoa, että tähänkin synkeään leffaan oli saatu mahtumaan hiukan huumoria. Minulla kävi jopa hetken (HETKEN) sääliksi Voldemortia lopussa.

Odotin innolla "19 vuotta myöhemmin"-kohtaa ja sehän tuli. Petyin hieman. Kukaan ei ollut minun mielestäni vanhentunut 19 vuotta, paitsi Malfoy, joka näytti rapajuopolle. Harryn ja Ginnyn lapset oli suloisia. Kuin myös Hermionen ja Ronin.

Kaikenkaikkiaan huikea lopetus sarjalle. Hiukan haikea mieli jäi  Onneksi on vielä monta leffaa, joita odotella Potterin sijaan. Ja DVD:t eivät karkaa mihinkään hyllystä 

[Antti]

Odotin innolla "19 vuotta myöhemmin"-kohtaa ja sehän tuli. Petyin hieman. Kukaan ei ollut minun mielestäni vanhentunut 19 vuotta, paitsi Malfoy, joka näytti rapajuopolle. Harryn ja Ginnyn lapset oli suloisia. Kuin myös Hermionen ja Ronin.

Minä inhoan sitä loppua niin kirjassa kuin elokuvassakin. Se pilaa koko jutun. Muuten hieno sarja oli pilalla tämän takia. Yäk!
Ja päätäni on turha yrittääkään kääntää.

[Cerasi]

Kävin alkuviikosta katsomassa. Ihan hyvällä mielellä lähdin, sillä lukemani arvioit elokuvat olivat varsin myönteisiä. Minäkin tykkäsin, vaikuttaa ainakin näin yhden katsomisen jälkeen oikein hyvin toteutetulta filmatisoinnilta. Tunnustan, että kyyneleet silmissä sain istua salissa... mutta tästäkin oikeastaan vaan plussaa. Pitkästä aikaa nähty elokuva, joka saa aikaan tällaisen tunnereaktion

Ennakkoon pelkäsin, että tuo typerä "19 vuotta myöhemmin" olisi mukana. Niinhän se sitten tosiaan olikin. Minäkään en tykkää siitä kirjassa, enkä siis tässä elokuvassakaan. Olisivat edes sijoittaneet sen vasta lopputekstien jälkeen, mutta ei...

3d:stäkään en tykkää. Lasit on aina yhtä inhottavat, eikä se kuva minun mielestäni näytä kovinkaan hienolta. Onneksi elokuvan saa sitten itselleen ihan tavallisena versiona, kun dvd joskus ilmestyy.

[Tiuku]

Minusta se "19 vuotta myöhemmin" oli miljoona kertaa parempi lopetus kuin olisi ollut jättää viimeiseksi kuvaksi se, kun ne seisovat tyhjänpanttina siellä Tylypahkan sillalla. Miten ne olivatkaan saaneet leffasta niin paljon pateettista eeppisyyttä pois (lisäilemällä moneen väliin ihanan realistista tilannekomiikkaa), mutta sitten kuitenkin jättäneet loppuun sellaisen tympeän seisoskelun, jossa ei sanottu mitään tärkeää tai edes mieleenjäävää?

Se "19 vuotta myöhemmin" oli kuitenkin toteutettu melko hyvin siihen nähden, mitä se oli kirjassa. Niistä oli minun mielestäni saatu myös ihmeen vanhoja - siis c'mon, kaksikymppisistä ei voi saada tuon paremmin likemmäs nelikymppisiä, varsinkin kun etenkin Watson nyt näyttää kapinalliselta teiniltä vaikka sille mitä tekisi.

[Tapsa]

3D tosiaan on inhottavaa, siksi en katso mitään leffoja 3D-versiona jos sen vain voi välttää.

Mielestäni alkuperäinen tarina soveltui paremmin elokuvamuotoon kuin kirjamuotoon. Kirjassa kohtaukset, joissa hirnyrkki/varjelus toisensa jälkeen löytyi, tuntuivat tylsästi itseään toistavilta. Elokuvassa sentään oli komeat puitteet.

Ja mitä tulee "19 vuotta myöhemmin" -kohtaukseen, näyttelijäthän ovat n. 22-23-vuotiaita, mikä on aika paljon enemmän kuin se 17 minkä roolihahmonsa ovat... Joten ei siitä nyt niin iso hyppäys siihen päälle kolmekymppiseenkään ole. Vähän partaa vaan ja trenssitakkia niskaan niin hyvä tulee.

[Morinjoc]

Käytiin Sonarian kanssa katsomassa tuo kakkososa, ja se oli kyllä ihan hyvä. Tosin hieman jäi tuossa mietityttämään: Kun Ron ja Hermione hakevat Basiliskin hampaita, he irrottavat ne sen puhtaaksi kalutusta luurangosta. Minkäläinen otus sen oli syönyt? Koska kammio oli lukossa, sinne pääsi vain 4 eri tavalla: Omalla sisäänkäyntiaukolla, seinien läpi, olemalla käärmessuu tai olemalla sisällä koko ajan.

Heh, arveltujen listassa korkeimmalla ovat Basiliskin jälkeläinen, Hawkes ja Norriska 

[Tapsa]

Ympäristö oli kostea - ehkä viidessä vuodessa liha maatuu?

[Dyn]

Ihan itku pillahti silmään kun Kalkaros oli niin söpö.

Kyllähän tuon katsoi, kiitos vain ihan tavallisena mattapintaisena. Aikaisempiin leffoihin nähden jopa pysyttiin vähän juonenpäässä kiinni, mutta niinpä se vika kirja sopikin varmaan kaikkein parhaiten filmattavaksi. Ihan hyvä idea jättää tää kama mitä tässä nyt oli vikaan lehvaan, vaikka kieltämättä yhdyn mielipiteisiin siinä että taistelu oli pitkä - ja pitkä. Sopivan synkkähöttöinen päätös saagalle, nyt on sekin nähty ja etiäpäin mennään kohti uusia teinifantsusteluja.

Maggie Smith on kyllä loistava McGonagall edelleen. Me likes.