Asiat joita ette vain ymmärrä

[Pippuri]

En löytänyt haulla vastaavaa aihetta, joten inspiroiduin suoltamaan tämän topikin.

Minä en ymmärrä nykytanssia. En vaikka rautalangasta väännettäisi, miten upeaa ja ilmaisuvoimaista se on. Minusta se on vain tylsää loikkimista, juoksentelua, kiemurtelua ja huitomista. Sama muuten koskee monia teatteriesityksiä, tosin niissä juoksennellaan ympyrän sijasta näyttämöä päästä päähän. Lisäksi huudetaan paljon.

En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka eivät tajua matematiikkaa, tekevät hulluna töitä ilman muuta elämää tai eivät tykkää suklaasta.

[Simple]

Toivon, ettei kukaan nyt ärsyynny siitä, että vaivaudun kommentoimaan yhtä noista mielipiteistä. Suhtauduin lähes yhtä jyrkästi kuin sinä nykytanssiin ennen tämän musiikkivideon katsomista: Vau! http://www.youtube.com/watch?v=tY-7EglvWns

En ymmärrä kovinkaan abstrakteja tauluja. Esimerkiksi sellaisia joissa on sekalaista sotkua, josta ei erotu mitään muotoja tai kuvioita. Minusta ne eivät viesti mitään ja minusta taiteen pitää viestiä. Voin ymmärtää jotain, jos sille on vaivauduttu antamaan jokin muu nimi kuin "Nimetön".

[Logikärmes]

Toivon, ettei kukaan nyt ärsyynny siitä, että vaivaudun kommentoimaan yhtä noista mielipiteistä.

Tuskinpa tuo ketään haittaa, sillä juuri siitähän tässä keskustelussa on kyse, että asiat, joita jotkut pitävät kovinkin hienoina, eivät toisissa herätä tunteita juuri lainkaan. Itse asiassa eikö se olisi ihan hauskaakin, jos ne, jotka mainittuja asioita ymmärtävät, toisivat julki oman näkemyksensä niistä. Itse haluaisin ainakin kommentoida seuraavaa:

En ymmärrä kovinkaan abstrakteja tauluja. Esimerkiksi sellaisia joissa on sekalaista sotkua, josta ei erotu mitään muotoja tai kuvioita. Minusta ne eivät viesti mitään ja minusta taiteen pitää viestiä. Voin ymmärtää jotain, jos sille on vaivauduttu antamaan jokin muu nimi kuin "Nimetön".

Itselläni oli sama ongelma nykytaiteen kanssa, ennen kuin kuvataiteenopettajani selitti jutun juonen minulle: Taiteilijoita ajaa kunnianhimo, tarve luoda jotakin uutta. Kaikki eivät siis halua tuottaa pelkkää ikiajoista asti maalattua esittävää taidetta, vaan tehdä jotakin hullua ja omaperäistä. Esimerkkinä opettajani käytti maalausta, jossa oli ainoastaan erivärisiä geometrisiä muotoja. Hän vakuutti, että vaikka teos ei vaikuta kovin kiinnostavalta, niin suorien linjojen ja tasaisten värien saaminen aikaan öljyväreillä vaatii suurta taitoa. Taideteosten nimeäminen mainitsemasi tapaisilla nimillä tai kokonaan nimeämättä jättäminen taas on olennainen osa ei-esittävää taidetta, sillä nimi määrittää sen, mitä maalaus esittää, näytti se sitten miltä tahansa. Jos tyhjä kangas olisi nimetty vaikkapa "Tunteeksi", se esittäisi tunnetta, eikä olisi ei-esittävää taidetta.

Mutta se siitä. Minä en ymmärrä ainakaan ihmisiä, joilla ei ole unelmia (veljelläni ei ole kuulemma koskaan ollut edes yhtä ainoaa unelma-ammattia) tai jotka perustavat mielipiteensä sokeasti stereotypioihin ja mediaan ja joutuvat paniikkiin sikainfluenssan ja hiukkaskiihdyttimen synnyttämien mustien aukkojen kaltaisten asioiden vuoksi. En myöskään ymmärrä pohjoismaalaista ajattelutapaa, jossa kaiken pitää olla realistista (toisin sanoen siis ihmisiä, jotka eivät pysty nauttimaan fantasiasta).

[Tapsa]

Taiteilijoita ajaa kunnianhimo, tarve luoda jotakin uutta. Kaikki eivät siis halua tuottaa pelkkää ikiajoista asti maalattua esittävää taidetta, vaan tehdä jotakin hullua ja omaperäistä. Esimerkkinä opettajani käytti maalausta, jossa oli ainoastaan erivärisiä geometrisiä muotoja. Hän vakuutti, että vaikka teos ei vaikuta kovin kiinnostavalta, niin suorien linjojen ja tasaisten värien saaminen aikaan öljyväreillä vaatii suurta taitoa.

Riippuu kai taiteilijasta, mutta kyllä minä ainakin nautin enemmän maalauksista jotka myös näyttävät kauniilta. Ymmärrän sinänsä, miksi taiteilija haluaisi tehdä jotain aivan uutta, mutta eikö hän samalla voisi tehdä sitä silmää miellyttävällä (tai edes jotain tunteita herättävällä) tavalla?

[Logikärmes]

Riippuu kai taiteilijasta, mutta kyllä minä ainakin nautin enemmän maalauksista jotka myös näyttävät kauniilta. Ymmärrän sinänsä, miksi taiteilija haluaisi tehdä jotain aivan uutta, mutta eikö hän samalla voisi tehdä sitä silmää miellyttävällä (tai edes jotain tunteita herättävällä) tavalla?

Olisin sanonut, että "riippuu taiteilijasta", mutta sanoit sen jo itse. Minusta muutenkin tuntuu, etteivät monet taiteilijat nykyään edes yritä miellyttää yleisöään tai sitten he saattavat jopa pyrkiä suorastaan ärsyttämään. Kyse lieneekin paljolti juuri siitä, mihin taiteilijat teoksillaan tähtäävät, mitä haluavat kertoa tai muuttaa, vai haluavatko ollenkaan. Jokainen taideteos herättää kuitenkin ihmisessä taatusti jotakin tunteita, oli kyse sitten ärsytyksestä, tympääntymisestä tai hämmennyksestä.

[Tapsa]

Provokatiivinen taide (niin kuin vaikka norjalainen bläkmetalli) pyrkiikin ärsyttämään yleisöä ja ajamaan sen tiehensä, mikä on sinänsä kunnioitettavaa, mutta jos Philip Taaffe maalaa taulun punaiseksi ja vetää sen keskelle sinisen viivan niin se ei mielestäni tee katselijalle mitään, tylsistyttää vain häntä.

edit// Ihan on-topic tää on.

[Logikärmes]

Provokatiivinen taide (niin kuin vaikka norjalainen bläkmetalli) pyrkiikin ärsyttämään yleisöä ja ajamaan sen tiehensä, mikä on sinänsä kunnioitettavaa, mutta jos Philip Taaffe maalaa taulun punaiseksi ja vetää sen keskelle sinisen viivan niin se ei mielestäni tee katselijalle mitään, tylsistyttää vain häntä.

Kyllä se yleensä alkaa ihmisiä ärsyttämään, kun taide karkaa tarpeeksi kauas heidän käsityksestään siitä. Antamasi esimerkin tason pelkistäminen kirvoittaa helposti "ei tämä ole mitään taidetta"-kommentin monien katsojien suusta. Sekin voi olla omanlaistaan provosointia, että kätketään teoksen sanoma niin syvälle, että ulkopuolisen on sitä lähestulkoon mahdoton tavoittaa, jolloin tämä pystyy korkeintaan esittämään siitä oman tulkintansa.

...mutta onkos tällä sivustolla taiteelle omat keskustelunsa?

[JallaJalla]

Simpukoiden ja osterien syöminen. Olevinaan jotain herkkua, mutta maistuvat lähinnä suolaiselta ja limaiselta kumilta. Jazz. En vaan tajua moista musiikkia.

[Lenko]

Insinöörit. On tosi hieno juttu, että meillä on insinöörejä, jotka osaavat...öh...insinööriasioita. Heidän ansiostaan tekniikka toimii, liikenne ei jumita, tiet eivät roudi, junat kulkevat ja talot eivät sorru. Toisaalta en voi ymmärtää, miten niin valtavan suuri joukko ihmisiä pystyy puristamaan maailmankuvansa täydellisen kliinisen yksioikoisen joustamattoman teknis-taloudelliseksi.

[korpinaava]

Murteetonta puhetapaa on vaikea käsittää. Murteettomuuteen on tietysti monta syytä, kuten vanhemmat, maassamuutto, heikko itsetunto, pikkuporvarillinen luonne ym. Onhan se varmaankin hienoa olla yleissuomalainen vailla nurkkakuntaisuutta, mutta en silti kässää. Esim. norjalaisilla tai briteillä on paljon enemmän ylpeyttä kuin pullamössöillä suomalaisilla.

Kaunis oululainenkin murre on lähes kokonaan korvautunut tylsällä ooksää-puhetavalla, joka on laajalle levinnyt. En ymmärrä... Suomalaisuuden monimuotoisuus kunniaan!

[Tiuku]

Jazz. En vaan tajua moista musiikkia.

Niin osuvaa että pakko lainata. En tajua bluesiakaan. Enkä draamaleffoja (ne kun aivan selkeästi voi rinnastaa bluesiin, joo).

Lopuista en-vain-ymmärrä-näitä -asioista en osaa sanoa sitäkään, kuinka hienoja ne ovat (esim. tupakointi, humala, viherkasvien pitäminen asuintiloissa) ja voiko niitä ollenkaan mainita tässä, joten en mainitse.

[Metusalem]

Lopuista en-vain-ymmärrä-näitä -asioista en osaa sanoa sitäkään, kuinka hienoja ne ovat (esim. tupakointi, humala, viherkasvien pitäminen asuintiloissa) ja voiko niitä ollenkaan mainita tässä, joten en mainitse.

Kyllä minusta voi. Huonekasveista en sano mitään, mutta tupakointi ja humalahakuinen juominen ovat "näitä en voi ymmärtää" -listani kärkipaikoilla. Vaikka kuinka mietin, en keksi yhtään järkevää syytä niiden suosiolle. Tämä näkemysero täytynee kuitenkin vain hyväksyä, kukin taaplaa tyylillään enkä viitsi enempää päivitellä, saisin kuitenkin vain itseriittoisen moralistin leiman.

En ymmärrä halua muuttaa ulkomaille. Mitä itua on ehdoin tahdoin vääntäytyä jonnekkin, missä kulttuuri ja kieli on vierasta ja missä elämä täytyy aloittaa käytännössä alusta? Omasta mielestäni ajatus on vähintään ahdistava.

En ymmärrä etelänmatkailua. Sininen meri ja vaalea silkinpehmeä hiekkaranta palmuineen sekä loistohotelleineen ja ihmismassoineen on minulle lähinnä painajaisvisio. Toivottavasti en koskaan joudu sellaiseen paikkaan.

[Hillo]

Kun tarpeeksi miettii
 ei kokonaisuuksia
 pirstaleita.

Ei ymmärrä.

Kun ei mieti
 kokonaisuus piiloutuu paperinohueen
 ulottuvuudet katoavat.

Tai jos miettii vähän
 voi kuvitella näkevänsä
 kokonaisuuden, aukot osien välissä.

Voi kuvitella,

ehkä ymmärtääkin jotain,
 osia osien osista,
 ja osia osien osien osien osista
kunnes ollaan taas alussa.


___
En ymmärrä osien, kokonaisuuksien ja osakokonaisuuksien välisiä suhteita, pienintä tai suurinta. Voi vain toivoa vedettyjen rajojen sijaan rajaa, jota kukaan ei ole koskaan vetänyt. Jotain absoluuttista perustaa ymmärrykselle.

Älkää kysykö, en minä ymmärrä itsekään. 

[Harhalaukaus]

En ymmärrä etelänmatkailua. Sininen meri ja vaalea silkinpehmeä hiekkaranta palmuineen sekä loistohotelleineen ja ihmismassoineen on minulle lähinnä painajaisvisio. Toivottavasti en koskaan joudu sellaiseen paikkaan.

En minäkään. En pidä kuumasta, merestä tai turistirysistä rannalla. Kidun jo Suomessa kun lämpötila kipuaa yli 25 asteeseen. En myöskään tykkää ruskettua. Musta se on jotenkin sairaan näköstä, kun allekirjoittanut itse on lumen valkoinen.

Rakastan Euroopan kaupunkikulttuuria. On tullut koluttua lähes 10 Euroopan maan pääkaupungit ja tiedossa ehdottomasti lisää. Ainut hypetys mitä en ymmärrä on Pariisi. Kaupunki oli täysi pettymys, eikä se tuntunut ollenkaan niin hienolta. Ok, olihan siellä Eiffelissä kiva nököttää keskiyöllä, mutta silti. Ihmiset olivat töykeitä jos et puhunut ranskaa. En ole toista kertaa kyllä menossa. Jätän suosiolla niille ketkä kaupungista pitävät. (En vaan ymmärrä ketkä  )

[Rid]

Tällä hetkellä en ymmärrä esivanhempiamme, joiden piti ehdoin tahdoin raahautua tänne pohjolaan, jossa ei aurinko paista puoleen vuoteen.

Sen lisäksi en ymmärrä (taiteesta kun puhutaan), että miten jonkin taideteoksen (laajasti puhuen, käsittäen myös kirjallisuuden ja musiikin) muuttuessa suosituksi se jotenkin eksponentiaalisesti huononee.

En ymmärrä taidepoppia. Enkä mitenkään päin ymmärrä ranskalaisia taide-elokuvia. Enkä puolalaisia, Kieslowskin Sinisen kohdalla piti oikeasti taistella nukahtamista vastaan.

En ymmärrä myöskään suomalaista elokuvaa. Paitsi Perttu Lepän elokuvia. Mut ne ei kuulemma olekaan taidetta, vaan viihdettä.

[Echramath]

Provokatiivinen taide (niin kuin vaikka norjalainen bläkmetalli) pyrkiikin ärsyttämään yleisöä ja ajamaan sen tiehensä, mikä on sinänsä kunnioitettavaa, mutta jos Philip Taaffe maalaa taulun punaiseksi ja vetää sen keskelle sinisen viivan niin se ei mielestäni tee katselijalle mitään, tylsistyttää vain häntä.

Abstraktin taiteen kohdalla pitäisi tunnustaa ihan suoraan, että kyseessä on erittäin kallis sisustuselementti ja statussymboli. Ei välttämättä syytä väheksyä, mutta joutuu samaan kastiin teollisen muotoilijan kanssa.

Kantaaottavan (oikean, sanon minä) taiteen täytyy aina olla esittävää. Ei sen tarvitse olla kaunista eikä miellyttävää, mutta sen pitää esittää jotain, oli se sitten jokin kouriintuntuva esine tai abstraktimpi symboli. Taiteen pitää saada ihminen ajattelemaan ja esittää kysymyksiä (myös vastauksia saa tarjota, ei se ole kiellettyä), mutta niihin kysymyksiin pitäisi antaa nyt edes joku vihje. Jos ihminen saa ahaa-elämyksen abstrakteja kuvioita katsoessaan, kai se olisi saanut sen kalastamassakin...

Lisäksi epäilen, että taidepiireihinkin on pesiytynyt vallan tervehenkinen rinkirunkkauksen mentaliteetti, jossa itsetarkoituksellisen hämärää settiä tekemällä yritetään vaikuttaa niin syvälliseltä, niin syvälliseltä.

Jazzista minä en tiedä mitään, mutta tajuan jotain. Kyllä siitä voi saada jotain irti, kunhan tarttuu oikeasta kulmasta. Olin tässä taannoin jo nyttemmin suljetussa kahvila Hertassa,  jossa muuankin paikallinen jazz-orkesteri jammaili tunnin tai pari. Täydeltä kakofonialtahan se kuulosti, ei siitä mitään ymmärtänyt. Fuusiojazzista olennaisen kertoo tämä Kummelin Musacorner-pätkä (herrat ovat "oikeasti" Chick Corea ja John Patitucci).

Mutta huomasin tuossa viime kesänä kuuntelevani Trio Töykeitä kun eräällä Spotifyporukkalistalle oli sitä tungettu. Varsin mainiota musiikkia, täytyy myöntää. Töykeäthän on sellaista suurelle yleisölle tarkoitettua poppia kosiskelevaa jazzia, jossa häpeällisesti jopa soitetaan tunnistettavaa kappaletta (ja vielä kaikki samaa). Instrumentaalimusiikkia, jossa yhteen biisiin on tungettu yli kolme ideaa.

[Cinnamon]

Mämmi. Jos se on oikeasti niin hyvää, miksei sitä syödä ympäri vuoden.

Enkä minäkään ymmärrä nykytaidetta.

[Aemilia]

Kyllä sitä saa ympäri vuoden, joten ilmeisesti joku sitä syö. Yhden tunnenkin.

En ymmärrä niin voimakkaita mausteita, että ruoan oma maku katoaa; enkä kurmeeravintolaruokaa enkä kalliita kahviloita: pieni annos ja hyvääkö muka. Subwayn ymmärtäminen on vähän siinä rajoilla.

[Xariel]

Emli, mista sita mammia saa ympari vuoden? Mina voisin mutta kun ei saa mistaan. Sama koskee simaa. Missa mattaa?

Mina en ymmarra ihmisia jotka ei ole kiinnostuneita maailmasta oman pienen piirinsa ulkopuolella. Tanaan olin koko paivan vastailemassa kysymyksiin, jotka lahinna naurattavat jokaista vahankin enemman kokenutta.

Onko meilla suomessa varit televisiossa?
Onko meilla sahkoa? [ja viela heti sen peraan, kun olin vastannut myontavasti edelliseen]
Olinko koskaan kuullut kenenkaan puhuvan englantia ennen kuin muutin jenkkeihin?
Olenko koskaan syonyt pizzaa?
Onko meilla sankyja vai nukutaanko me lattialla?

Tuossa parhaita.

En ymmarra. Olkoon ika mita hyvansa, mutta en ole kuullut suomalaisten kuudesluokkalaisten kysyvan onko Amerikassa sahkoa. Tai onko kiinassa varitelevisio? Tuntuu hassulta.

[Lenko]

Kysy niilta, tietaako ne mita on skandinaaviset aakkoset.