Suomen petoeläimet

[JallaJalla]

Korkeasaaressa vietetään petoviikkoa, jonka yhteydessä on petoaiheinen sarjakuvanäyttely. Näyttelyn teokset ovat myynnissä Huuto.net:issä ja rahat käytetään petojen suojeluun. Itse olen sitä mieltä, että kyllä Suomeen petoeläimiäkin mahtuu. Kaikkien pelkäämä karhu tappoi 1900-luvulla Suomessa vain yhden ihmisen.


Hiistumuoks.// Petoviikko tuli ja meni, mutta petoeläimistä noin yleisemminkin uskoisin ihmisillä olevan jotain sanottavaa - ja tässä olisi keskustelulle jo valmista pohjustusta. Siksi muutin otsikkoa.

[Muitalus]

Otsikko on kyllä mahtava, huvittavakin minun mielestä:-D

Petoja ja riuttaeläimiä pyörii meillä Inarissa kaiketi koko Etelä-Suomen edestä. Koulustakin joskus ala-asteella me oppilaat saatiin lappuja, joissa luki: Varokaa kylän karhuja! ja opettajat olivat ihan tosissaan niiden kanssa, kun karhuja riitti ihan pihoissakin. Ehkä koulu ei halunnut joutua vastuuseen karhujen makupaloiksi joutuneista lapsista. Pari vuotta sitten yhytin ahmanjäljet, jotka kulkivat melkein takapihalta. Hiihtelin niitä ja löysin poronpään. Susia ei Inarissa ymmärrettävästi paljoakaan ole, koska aina kun sellainen tänne tulee, se tapaa kohtalonsa porojaan suojelevan luodista. Tai kelkanteloista. Ilveksille ei tahdo vissiin riittää ruokaa talvella, koska niitä en ole ikinä tavannut, en edes jälkiä.
      Kotkia on paljon, lapsena pelkäsin niistä, koska minulle kerrottiin, että ne voivat napata pienen tytön ja niin on käynyt monesti. Lapsia pelotellaan yleisesti petoelukoilla: "Älä hiihdä karhunpesän päältä äläkä minkään isojen mättäiden, jotka voisivat olla karhunpesiä." "Ahma voi hypätä puusta niskaan." "Ties mitä elukoita sielläkin on."

[Mangopurilainen]

Olisiko ollut viime tai toissa talvena, niin meillä tuolla Putikossa (pieni kuollut taajamapahanen idässä, Punkaharjun kyljessä) kuljeskeli susi. Kävi meidänkin rappusilla, kun aamulla jäljet löyty.
Yhden koiran söi naapurista 500 metrin päästä. Samana talvena Parikkalassa viiden suden lauma söi koiran omistajan silmien alla. Ilveskin on Punkaharjulla tavattu pihoilla kuljeskelemassa, helpon ruoan toivossa. Tietääkseni se ei syönyt mitään elukoita.
Karhu on kahdesti käynyt äitin puolen isovanhempien takapihalla, noin kolmen kilometrin päästä meiltä. Iskä näki myös kerran karhuemon pentuineen.
Kettuja, supeja, haukkoja ja pöllöjä vilisee vaikka muille jakaa.
Että kyllä täällä idässä näitä elukoita on. Itse en ole kuin kettuun, pöllöön, haukkaan ja supeen törmännyt. Suden jälkiä olen seuraillut, mutta aina ne on kadonnut joko lepikkoon tai loppunut maaperän vaihtuessa. Äiti näki tuon suden joka täällä komusi silloin pari talvea sitten. Ja täti on löytänyt näitten Parikkalan susien syömän hirven.
Rajan takaahan ne tänne tulee ja samaa tietä poiskin menee.

[sansa]

Petoeläimet tulee joka kersalle tutuksi saduista, joissa yleensä karhu on lempeä kaveri ja kettu puolestaan nokkela. Livenä en ole nähnyt yhtään aitoa petoeläintä, vaikka kuinka korvessa asunkin! Eniten pelkään susia. Se johtuu eräästä ohjelmasta, jonka näin lapsena. Siinä jokin kylä, tyyliin Intiassa (ei siis varmaa tietoa!:), joutui susien hyökkäilyn kohteeksi. Kylän ihmiset olivat tappaneet suden pennut. Vastalauseena sudet alkoivat nappailla kylän lapsia hampaisiinsa. Näen vieläkin silmieni edessä sen kohtauksen, jossa yhtä lasta riepotetaan tietä pitkin.....hrrrhh..
 Vuosia sitten meidän tienoillamme asusteli ilves ja se ilmeisesti popsi kotikissamme suihinsa. Ei siis ihme, että satueläimet eivät enää tunnu niin kotoisilta. Tänä vuonna on kuulemma taas nähty jälkiä, mutta toivon mukaan se jatkaa matkaa.
 Hämmästyin ihan, kun näin tässä muutama viikko sitten kuvan tapetusta karhusta. Eräs tuttuni oli ollut sitä kaatamassa ja poseerasi sen kanssa. Eläinhän oli kohtalaisen pieni! En väitä että se olisi pieni mutta siis paljon pienempi kuin kuvittelin. Elävänä luonnossa se kenties tuntuisikin hirmuiselta...Mutta kuvassa se ei näyttänyt hevosta isommalta.  (tiedän, hevosiakin on monen kokoisia;)
 Toisaalta isojen, uljaiden petoeläinten kaataminen kauhistuttaa. Ne ovat huimia elämiä, ja silti niitä lahdataan tuosta vaan vuosittain. Toisaalta kyllä tiedän, että petoeläinkantaakin on pidettävä vähän kurissa. itse en ole koskaan käynyt metsällä, joten kokemuspohja puuttuu.
Joka tapauksessa on mielestäni hienoa, että kotimaassa asustaa niinkin paljon isoja petoja. Pelottaa tietysti vähän ja harmittaa sen kissankin takia, mutta jotenkin uljasta

[FreakyMike]

Minuakin hieman huolestuttaa omien kattien kohtalo, koska täällä itärajan pinnassa on niin paljon petoja liikkeellä. Sudenjälkiä en ole onneksi nähnyt sitten 90-luvun alun, kun joku talvella yksinään liikkunut hukka kävi tonkimassa kerran tunkiota kasvimaamme vieressä, mutta ilveksen jälkiä näin edellisen kerran viime talvena ja ne olivat alle 150 metrin päässä taloni ulko-ovelta. (Hiihtoretkellä ollut naapuri oli nähnyt myös yhden pienen kauriinraadon pellolla noin puolen kilometrin päässä ja oli melko suurella todennäköisyydellä juuri ilveksen tekosia..)
Pienempiä petoja kuten kettuja ja supikoiria näkee toki silloin tällöin ihan livenäkin ja kaipa niistäkin olisi jotain vaaraa kissan kokoisille lemmikeille.

Pedot ovat tappaneet lemmikkien ja metsästyskoirien lisäksi joskus myös lampaitakin täällä Kaakkois-Suomessa. En muista onko Rautjärvellä yhtään tapauksia enää 90-luvun jälkeen, mutta kesällä oli ainakin yksi Parikkalassa, vaikka samassa pihapiirissä asustelee muistaakseni ainakin kaksi semmoista isoa laumanvartijakoiraa.
Tai no bongasin semmoisia yhdessä verkkotarhassa ainakin vielä toissakesänä, kun kävin itsekin visiitillä kyseisellä maatilalla..

[Echramath]

Hämmästyin ihan, kun näin tässä muutama viikko sitten kuvan tapetusta karhusta. Eräs tuttuni oli ollut sitä kaatamassa ja poseerasi sen kanssa. Eläinhän oli kohtalaisen pieni! En väitä että se olisi pieni mutta siis paljon pienempi kuin kuvittelin. Elävänä luonnossa se kenties tuntuisikin hirmuiselta...Mutta kuvassa se ei näyttänyt hevosta isommalta.  (tiedän, hevosiakin on monen kokoisia;)

Korkeasaaressa karhujen asuintilaan sellainen ikkuna, jossa niitä voi katsella samasta tasosta. Yllättävän pienihän se emokarhu siellä on ja vaikutelmaa vielä lisää sen ketterä liikehdintä. Onhan niitä toki sitten paljon isompiakin.

Mutta nallethan ovat sellaisia letkeitä lötköttelijöitä.

[tnjrp]

Täällä varsinaisen Suomen kulttuurimaisessa ei paljon hukka huuda eikä karhu karjahtele. Hankasalmella asuessa petoeläimiä sitävastoin oli kaiken sorttisia lähellä, ainakin jos paikallisia oli uskominen.

Oli kuulema susi jolkotellut pitkin pihoja (katsottu jäljistä) jossain syrj(emmäll)äkylällä, ilves oli käynyt hakemassa fasaanipaistia melkein kirkolta (katsottu raadosta) ja karhujakin oli metsissä siihen malliin, että kerrankin oli kolme karhua "piirittänyt" marjastavaa mummoa n. 100 metrin säteellä pysytellen (katsottu palovalvontakoneen ikkunasta)...

Itse arvelen, että paikalliset olivat hieman luonnosta vieraantunutta väkeä, "susi" saattoi yhtälailla olla ollut naapurin ajokoira ja ilves vähemmän läskinen kotikissa. Karhuja H-salmella kyllä oli, koska itselläkin on havaintoja raapimapuista ja ulosteista.

Mitään en kyllä koskaan suoraan nähnyt, vaikka varsin paljon tuli sielläkin metsiä erittäinkin syksyisin sienten perässä juostua eli oltiin ainakin mesikämmenten kanssa ikäänkuin yhtä aikaa liikkeellä. Kerran saattoi ehkä läheltä kun juoksutin koiria vattuaikana puskaa kasvavalla hakkuuaukealla ja vanhimmainen pysähtyi yhtäkin keskelle ei-mitään eikä halunnut tulla enää eteenpäin. Ehkä siinä joku "paha" haisi. Nuorimmainen tieytsti hötkötti menemään edelleen nollat silmillä enkä minäkään mitään nähnyt enkä kuullut silloinkaan.

Itseltä eivät ole kuitenkaan siis koiraa saati sukulaista vieneet eikä suoraa näköyhteyttäkään ole ollut mihinkään vapaana hötköttelevää isoa koiraa villimpään edes nuorna miesnä. Semmotteet ilkeät rekut lienevätkin kyllä itseasiassa vaarallisempia kuin esim. sudet.

[Piru Naiseksi]

Hämähäkki on melkoinen peto elukaksi - ja sitä minä ihan oikeasti kammoan -IIIIIIIIIIIIIIIIK! Tosin Suomenniemellämme luonnonvaraisena selviytyvät lajit eivät taida kyetä ihmistä vahingoittamaan - vesihämähäkkiä ehkä lukuunottamatta. Mutta leikittelenpä ajatuksella: kiipeän korkeille tikkaille, joiden yläpäässä minut yllättää kookas hämähäkki. (Kylmän väreet kiipeävät selkäpiitäni pitkin jo, kun kirjoitan näitä sanoja.) Jos kohtaan hämähäkin paikassa, jossa en seiso täysin tukevasti, niin voipi tapaturma sattua otusta paetessani. Kuvaamassani tikas-esimerkissä putoaisin tietenkin tikkailta. Mutta mikä osuus hämähäkillä on tässä tilanteessa vammojen aiheuttamiseen?

[tnjrp]

Kaiketi aika pieni.

Pitkäaikaisena puutalo-asujana olisin nyt käynyt läpi melkoisen hämähäkkisiedätyksen, jos olisin niitä joskus pelännyt (en ainakaan muista koskaan pelänneeni). Viimeksi pari päivää sitten keittiön pesualtaassa oli semmoinen arviolta sentin mittainen (jalkoineen) ruskea (susi?)hämähäkki pelastettavana. Tuntuu olevan näillä Piikkiön kahdeksankoipisilla into kömpiä justiinsa lavuaareihin, harvase viikko joutuu samaan duuniin.

[sansa]

eeh..  en minäkään ole koskaan kunnolla pelännyt hämähäkkejä. En ainakaan sillä tavalla kuin jotkut tuntemani. Heille pelkkä hämähäkin näkeminen aiheuttaa kiljuntaa/pakokauhua/kilometrejäväliin -reaktion.  Myönnän kyllä, että jotkut hämyheikit ovat kammottavan näköisiä! Viime kesänä yksi kohtalaisen roteva, oranssi-musta yksilö kutoi verkkojaan kuistillemme... kieltämättä vähän karmi, mutta emme ajautuneet toistemme tielle niin että olisi pitänyt sotajalalle nousta :>

[Hyppymiina]

hoho. Naapurit väitti että ois tuossa tiellä käynyt susi jolkottelemassa, jälkien perusteella yllättäen. Faija sitten oli mennyt kattomaan jälkiä niin todennut vaan lakonisesti 'no mää uskon että noi on ihan meidän Arvin jälkiä mut sovitaan vaikka sitten että se oli susi'

Joo, varsinaissuomalaisten susi- ja karhukammo on kyllä melkosen huvittavaa. Ei ole ilemisesti tullut mieleenkään että Suomessakin olisi noita suurpetoja hyvä olla.

[Sarantha]

Minä olen kotoisin ihan itärajalta Kaakkois-Suomesta, ja kyllähän petoeläimistä riitti ainakin puhetta minun lapsuudessani. Jotenkin tuntuu, että tuolloin 90-luvulla karhut olivat enemmän tapetilla, nyt 2000-luvun puolella on sitten vouhkattu enemmän susien vuoksi.

Meidän kylällä karhuhavaintoja tehtiin aina silloin tällöin, mutta eivät ne vaikuttaneet ihmisten arkielämään mitenkään. Mm. minun ja kaverini tallimatkan varrella lenkkeilijät näkivät useampaan otteeseen karhuja, mutta niin vain sitä käveltiin ja pyöräiltiin samaa reittiä vuodesta toiseen. Ratsastaessa tuli joskus mietittyä, mitä sitten tapahtuisi jos karhuun törmäisi. Kerran tamma jolla ratsastin alkoi viskellä päätään ja pakittaa yhdessä tienmutkassa metsään tuijottaen, enkä saanut sitä millään ratsastettua eteenpäin. Hetken kuluttua sitten pusikot alkoivat rytistä hevosen katseen suunnassa, ja joku metsäneläin ilmeisesti pakeni meitä. Näinhän ne ihmisten ja petojen kohtaamiset useinmiten menevät.

Mökillämme en kyllä uskalla pitää koiria pimeän tulon jälkeen vahtimatta pihalla, mökki kun on ihan metsänrajassa, ja susia on seudulla ajoittain liikkunut. En ole millään tavalla petoeläinhysteriaan taipuvainen, mutta jotkut susijutut ovat kyllä sellaisia, että pistävät miettimään. Esimerkiksi yhdestä naapurikunnasta tästä noin 30 km päässä susi vei koiran keskellä päivää omalta kotipihalta, omistaja seisoi parinkymmenen metrin päässä muttei ehtinyt tehdä mitään.

[FreakyMike]

Jeps.. On välillä aika mielenkiintoista elellä täällä itärajan pinnassa. (Susiraja on hyvin osuva nimitys..)

Yksi naapurikin kirjoitti vasta facebookissa, että täällä on havaittu äskettäin taas ilves ja susi alle viiden kilometrin päässä. Onneksi en ole kuitenkaan itse nähnyt omilla tiluksilla minkään kettua suuremman pedon jälkiä tänä talvena. Myös näädän jälkiä on tosi paljon, mutta se on luultavasti vaan hyvä juttu, koska täällä on niin älyttömästi oraviakin.