20.Huhtikuu 2014, 19:05 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: 1 2 [3] 4 5 ... 8   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Minkä pelin ostit viimeksi?  (Luettu 13922 kertaa)
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #40 : 07.Joulukuu 2010, 04:12 »

Viime viikonloppuna ostin kirpputorilta 2,50 euron hintaan pelin The Bard's Tale, pleikka kakkoselle.

Eh, meinasin jo kysyä "vieläkö noita tehdään", mutta tämä on taas tätä kapitalismia, InXile oli ostanut vain ja ainoastaan vanhan pelisarjan nimen, aivan kaikki sisältö jäi edelleen Electronic Artsille...
tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Diara
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 389
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #41 : 07.Joulukuu 2010, 08:44 »

Viimeisin ostos oli Sims 3:n Iltahuvit-lisäosa, jonka hankin pikkusiskolle joululahjaksi. Maksoikin ruhtinaalliset 9,95€. Täytyy nyt vain odotella, että pikkusisko saa sen ja kertoo, onko lisäosa hyvä. Ainakin takakansi lupailee vampyyreja, joten eiköhän sisko ole innoissaan  Hymyilee
tallennettu

"It's dangerous business going out your front door" - J.R.R. Tolkien
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #42 : 07.Joulukuu 2010, 19:24 »

Viime viikonloppuna ostin kirpputorilta 2,50 euron hintaan pelin The Bard's Tale, pleikka kakkoselle.

Eh, meinasin jo kysyä "vieläkö noita tehdään", mutta tämä on taas tätä kapitalismia, InXile oli ostanut vain ja ainoastaan vanhan pelisarjan nimen, aivan kaikki sisältö jäi edelleen Electronic Artsille...

Mä olin vähällä kysyä, että "vieläkö tuota muka myydään jollekin sellaiselle koneelle, joka löytyy keneltäkään enää nurkista", mutta sitten hoksasin tarkistaa, että onhan noita näköjään tehty 80-luvun jälkeenkin.  Näyttää kieltä

Ite kyllä missasin nuo alkuperäiset ihan kokonaan.
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Astorethein
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Parkano
« Vastaus #43 : 05.Maaliskuu 2011, 15:45 »

Viime ostoskertaan mahtuu kaksikin peliä, joista syventymisen kohteeksi joutui ensimmäisenä väkivaltainen fantasiaseikkailu Dark Messiah of Might and Magic. Peli oli ollut hankintalistalla jo julmetun pitkään, joten oli ilo viimein tarkistaa, osuivatko odotukset millään tavalla yksiin todellisuuden kanssa. Peli on saanut osakseen ristiriitaistakin palautetta, mutta itse en kokenut pettymystä, mistä kielii sekin, että se tuli urakoitua läpi vähän turhankin nopeasti. Peli on kuitenkin sen verran hyvä, että uusi erä on varmasti vielä joskus paikallaan, eli pisteitä siitäkin.

Tapahtumat sijoittuvat tuttuun ja värikkääseen Ashanin fantasiamaailmaan, ja tarkoituksena on jälleen pelastaa maailma katastrofilta. Pelaaja saa ohjattavakseen nuoren velhon oppipojan, jonka saama vähäpätöinen tehtävä paisuu pian laajamittaiseksi taisteluksi manaajia ja demonisia voimia vastaan. Lähtokohdat eivät ole kovin yllättävät, mutta siitä huolimatta pelin juoni ansaitsee kiitoksen, sillä siinä on yritystä selkeästi keskivertoa enemmän. Omaperäisyyden tuntua tuo pelihahmon pään sisästä kommentteja ja neuvoja lausuva naispuolinen henkilolento, jonka pelaaja saa avukseen heti alkumetreillä. Pelin suolana oleva taistelu on toteutettu miellyttävästi, sillä viholliset ovat monenkirjavaa sorttia ja heittävät henkensä tyylikkäiden veriroiskeiden saattelemana. Taistella voi useammallakin kuin yhdellä tavalla, sillä magian lisäksi pelihahmo hallitsee myös miekkailun ja jousiammunnan, eivätkä salamurhaajan taidotkaan ole vieraita. Hahmonkehitysjärjestelmän olisin suonut olevan monipuolisempi, mutta suuri miinus tämä ei kuitenkaan ole.

Miekka ja magia-tunnelmien jälkeen Far Cry 2 tarjosi hieman erilaista meininkiä, mutta ei mitenkään negatiivisessa mielessä. Pelaaja heitetään keskelle kuvitteellisen Afrikan valtion sisällisotaa, jonka molempia osapuolia varustava kiero asekauppias pitäisi saada hengiltä. Pelaajan tehtävä on selvittää miehen olinpaikka erilaisia tehtäviä suorittamalla, joita kahden pääliikkeen lisäksi tarjoavat myös pienemmät alamaailman ryhmittymät. Pelissä ei ole tarkkaa ennalta määrättyä juonta, vaan se muodostavat suoritetut pää- ja sivutehtävät. Pelimaailma on laaja ja vapaasti tutkittavissa, ja tekemistäkin riittää varsin runsaasti. Kahakoita ja muita ikävyyksiä ammuskelun ja räjäyttelyn muodossa löytää aina halutessaan, ja joskus voi vain ajella ympäriinsä maisemia katsellen. Afrikka onkin pelissä yhtäaikaisen karu ja kaunis paikka, ja monesti peli suorastaan lumoaa näyttävyydellään. Vaikka dynaamisen juonen puute alkaakin vaivata jossain vaiheessa, peliin uppoaa helposti tunti jos toinenkin.     
tallennettu

Ensin katsottiin Kauniit ja rohkeat, sitten tapettiin Seppo!
Nafisan
Kriitikko
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Oulu
« Vastaus #44 : 11.Maaliskuu 2011, 19:28 »

Ostettiin poikakaverin kanssa Gamestopista "osta 3 maksa 2" tarjouksesta Spore (minulle), Tropico ja Red Alert (poikakaverille). Kirpparilta löytyi vielä Settlers III Gold Edition eurolla.

Sporesta olen aikaisemmin käyttänyt vain otus editoria joten oli aika iloinen yllätys saada se noinkin edullisesti. Poikaystävän toimesta me oltiin alunperin pelikaupoissa liikkeella, Tropicoa metsästi ja se löytykin ekasta kaupasta.
tallennettu

"Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina." - Kahlil Gibran
Astorethein
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Parkano
« Vastaus #45 : 12.Huhtikuu 2011, 14:08 »

Viimeksi tuli hankittua Xboxille Dante Alighierin Jumalaiseen näytelmään pohjautuva Dante's Inferno, joka nimensä mukaisesti keskittyy runoelman kuuluisimpaan osaan eli Helvettiin. Alkuperäisteokseen nähden on tietenkin otettu suuriakin vapauksia, mutta koska siinäkin pääosassa on visio helvetistä eikä niinkään juoni itse, ei ongelmia asian suhteen onneksi synny. Ja luonnollisesti ultraväkivaltaisen taistelupelin keskushahmoksi sopii paremmin äärivahva ristiritari kuin pohdisekelva runoilija.

Peli taidetaan tuntea parhaiten sen yhtäläisyyksistä PS3:n God of Wariin, mutta koska en ole itse koskaan Sodan Jumalaa pelannut, en osaa sanoa, miten paljon peli lopulta lainaa esikuvaltaan. Joka tapauksessa kyseessä on melkoisella vauhdilla ja voimalla etenevä elämysmatka Helvetin yhdeksään piiriin, jotka pitävät sisällään kiitettävällä mielikuvituksella toteutettuja kauhuja ja kärsimyksiä. Vastaan käy luonnollisesti massiivinen määrä saatanallisia voimia, joiden ilmenemismuodot ovat ihailtavan groteskeja kuten asiaan kuuluu. Demoneita teurastaessa peliaika sitten kuluukin, ja mikäs siinä, Danten valtaisa kuolonviikate korjaa satoa tyylikkään näyttävästi jo yksinkertaisilla peruslyönneillä. Lahtausta voi tietenkin suorittaa myös erikoisemmilla liikkeillä ja kyvyillä, jotka nostavat hyökkäykset toiseen potenssiin sekä tuhoisuuden että näyttävyyden osalta.

Syy miksi peli ei ole päätynyt klassikoksi on se, minkä jokainen sitä pelannut voi allekirjoittaa eli syvemmän sisällön puute. Silmiä hivelevä mättö räjähdyksineen ja verenroiskeineen ei yksin riitä, vaikka pelaaja saakin lisätekemistä pyhäinjäännöksiä metsästäessään ja uusia kykyjä hankkiessaan. Helvetti on infernaalisen komea paikka, mutta tutkimisen iloa ei juurikaan saa kokea, koska eteneminen tapahtuu putkimaisesti ilman mahdollisuutta vaihtoehtoisten reittien etsimiseen. Lisäksi kameraa ei voi liikuttaa mitenkään, minkä vuoksi ympäristöt näkyvät aina pelintekijöiden määräämistä kuvakulmista. Monia paikkoja olisi mielellään kolunnut monipuolisemminkin.

Mutta eihän pelin huono ole, onpahan vain keskinkertainen. Läpipelaamiseen kului itselläni neljä päivää ja tunneissa arvioiden ehkä 11-13, mikä on pelille ihan hyvä pituus, vaikka kestossa yleisesti ottaen jäädäänkin alle keskitason. Puhtaasti raivokkaaseen väkivaltaan perustuva toimintamättö löytää aina paikkansa, vaikka ei ikimuistoista kokemusta tarjoaisikaan.
tallennettu

Ensin katsottiin Kauniit ja rohkeat, sitten tapettiin Seppo!
Astorethein
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Parkano
« Vastaus #46 : 22.Huhtikuu 2011, 21:53 »

Kun olin selviytynyt helvetin tulista, pelivuoron sai kaikkialla kehuttu ja suureksikin klassikoksi julistettu BioShock, joka tarjosi virkistävää vaihtelua Dante's Infernon nopeatempoisen mättösirkuksen jälkeen. Itse en tosin ihastunut peliin aivan alkuhetkistä lähtien, koska ensivaikutelma ei tuntunut vastaavan kaikkea sitä massiivista suitsutusta, jota peli sai osakseen joka puolelta. Pienen totuttelun jälkeen vedenalainen Rapturen kaupunki kuitenkin lumosi totaalisesti, eikä vähiten todella mukaansatempaavan juonen takia. Pelin maailma on suorastaan taianomainen, sillä se todellakin tuntuu omalta maailmaltaan hienosti luotuine ympäristöineen ja vähän kerrallaan avautuvine historioineen. Kehun ansaitsee myös ensiluokkainen tunnelma, joka on koko ajan todella intensiivinen ja ajoittain lähes kauhunomainen. Puhtaana räiskintäpelinä BioShock ei ole ykköstavaraa, mutta eipä sitä ole sellaiseksi tarkoitettukaan. Jatko-osan kimppuun toivon pääseväni mahdollisimman pian.

Juuri nyt pelaamisen alla on paljonkin huomiota herättänyt Bayonetta, jonka myötä sain jälleen palata ylivedetystä korniudesta koostuvan mättöviihteen pariin. Kun puhutaan kaiken liioittelusta niin väkivallan, eeppisyyden kuin provosoinninkin osalta, on puhtaasti mielipidekysymys, onko kyse nerokkaasta taiteesta vai mauttomasta roskasta. Itse kallistun empimättä taiteen puolelle, sillä pelin suolana oleva härski ja suoraviivainen mättäminen on toteutettu suunnilleen niin nautittavasti kuin on mahdollista. Korniutta hyödynnetään todella herkullisesti, mikä tekee pelaamisesta yhtä estetiikan ja veriakrobatian juhlaa. Lisäksi on mainittava, että pelin kipakka ja notkea sankaritar valloitti meikäläisen välittömästi, sillä neito on härskiydessään yksi maukkaimmista pelihahmoista koskaan. Sanottava on myös, että siinä missä Dante's Infernon taistelu oli brutaalia ja groteskia, on se Bayonetassa sulavaa ja kaunista, jopa siinä määrin ettei kyse edes aina tunnu olevan väkivallasta. 
tallennettu

Ensin katsottiin Kauniit ja rohkeat, sitten tapettiin Seppo!
Vasquez
Kirjailija
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 68
Asuinpaikka: Hki
« Vastaus #47 : 26.Toukokuu 2011, 09:21 »

^ BioShockiahan mainostettiin System Shock 2:n seuraajana, mutta mun mielestä monin tavoin paljon lähemmäs SS2:ta pääsee Dead Space.

Joo ja oli mulla asiaakin, tulin kertomaan että L.A. Noire on aivan säädyttömän loistava peli :)
tallennettu
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #48 : 21.Kesäkuu 2011, 12:31 »

Pahuksen L.A. Noire on ainakin toistaiseksi vain konsolipelaajien lystiä. Sama juttu Heavy Rainin kanssa. Sanokaas, kannattaako Playstation 3 ostaa vain noiden kahden takia jos huonoin mahdollinen skenaario toteutuu?

No joo... Tilaukseen meni Witcher 2 eikä enää voi perua, joten nyt on hyvä sauma kysyä miltäs peli on ihmisistä vaikuttanut? Nettiarvostelijat tuntuvat olevan linjalla "parempi kuin eka, mutta tarinan loppu kusee ja päivittäminen on tuskallista".
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Vasquez
Kirjailija
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 68
Asuinpaikka: Hki
« Vastaus #49 : 26.Kesäkuu 2011, 13:44 »

Pahuksen L.A. Noire on ainakin toistaiseksi vain konsolipelaajien lystiä. Sama juttu Heavy Rainin kanssa. Sanokaas, kannattaako Playstation 3 ostaa vain noiden kahden takia jos huonoin mahdollinen skenaario toteutuu?

Huonoin mahdollinen skenaario on tietysti se, että ostat konsolin etkä sitten tykkääkään noista peleistä yhtään ;) Eli tämmöiseen on vähän vaikea "ulkopuolelta" vastata. Me ostettiin Heavy Rain ja lainattiin Pleikka3 tuttavalta (hän sai sitten kiitokseksi pelin itselleen), jotta päästään sitä pelaamaan. Melkeinpä kyllä sanoisin, että jos ylipäätään pelaa edes jonnin verran, kyllä toi Heavy Rain olis ollut jo itsessään riittävä syy ostaa pleikka. No se on kyllä meidän ostoslistalla muutenkin jossain vaiheessa.
Jos Quantic Dreamin seuraava peli on myös pelkästään pleikalle, sitä parempi tekosyy. Kyllä Fahrenheitin ja Heavy Rainin jälkeen sopii odottaa jotain aika loistavaa, vaikka ilmeisesti HR:n ei ainakaan vielä ole tulossa jatkoa.

Ja LA Noire on siis myös erittäin hyvä (jos en tehnyt sitä vielä riittävän selväksi ;). Jos mun pitäisi näistä kahdesta valita peli mukaan autiolle saarelle, kyllä mä Noiren varmaan ottaisin.
tallennettu
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #50 : 26.Kesäkuu 2011, 14:35 »

Ihan kuin teidän mielipiteet mun ostopäätöksiin oikeasti vaikuttaisi  Iskee silmää

Joo. Olen odotellut, josko Heavy Rain tulisi PC-käännökseksi mutta sitä ei näytä tapahtuvan. Vastaavia tapauksia on historian varrelta enemmänkin, joten enää olisi vain saatava aikaiseksi kyseisen konsolin hankinta.

Lienee ihan PS3-kohtainen ongelma, sillä en ole huomannut että muilla konsoleilla olisi ollut ongelmia PC-versioiden ilmestymisessä?

Muoks: Tai sitten pitäisi odotella suosiolla Playstation 4:sta. Tosin LA Noire on tulossa PC:llekin, joten ei vielä ole kovin kummoista motivaatiota siirtyä konsoliaikakauteen...

Lainaus käyttäjältä: Vasquez
Kyllä Fahrenheitin ja Heavy Rainin jälkeen sopii odottaa jotain aika loistavaa,

Siis mun henk. koht. mielipide Fahrenheitistä oli se, että se oli aivan mahtava peli jonka pilasi vasta loppupuolella konkretisoituva fantasia. Siinäkään ei ollut muuta vikaa, kuin että olin asennoitunut pelaamaan realistista Seven-henkistä dekkaria, ja sainkin yllättäen fantasiapelin käteeni - mikä ei yhtään miellyttänyt koska en pidä noin radikaaleista yllätyksistä ja "odotusten pettämisistä"  Pyörittää silmiään

Peleissähän kannatan nimenomaan hyvää ja hyvin kerrottua tarinaa, jollainen oli Fahrenheitissä ja kuulemani mukaan myös Heavy Rainissa (siinä ei varmaan ole tuollaisia äkillisiä genrenvaihdoksen tyylisiä ikäviä yllätyksiä?) jne. Pelimekaniikka saa tökkiä vaikka kuinka (eli olla konsolimaista  Iskee silmää), kunhan vain tarinapuoli on kohdillaan.
« Viimeksi muokattu: 26.Kesäkuu 2011, 14:57 kirjoittanut Rasimus » tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
friikki
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 43
« Vastaus #51 : 26.Kesäkuu 2011, 22:05 »

Viime viikolla ollessani kaverin luona pummaamassa - opiskelija -tyyliin - lounasta, bongasin hänen hyllystään legendaarisen Diablo II:sen. Totesin, että omani on varmasti kadonnut muuttojen yhteydessä / levyt kärsineet liiasta pelaamisesta aikoinaan, eikä niillä enää tekisi mitään. Ei siis kauaa mennyt, kun olin käynyt hankkimassa GameStopista sekä Diablo II:sen, että sen lisäosan, yhteishintaan 19,90€.

Kahden vuoden tauon jälkeen toki kaikki accot oli kadonneet, joten ei auttanut kuin aloittaa charojen kehitys nollasta. Mikäli joku hullu vielä pelaa, tai innostuu pelaamaan, niin /w *Logain ;)
tallennettu
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #52 : 27.Kesäkuu 2011, 02:57 »

Jiihaa... Diablo 2 on ainoa peli (absoluuttisesti, ei ainoastaan toimintapeleistä), jota olen asennellut säännöllisesti yhä vain uudelleen ja uudelleen. Nettipelaamista en tosin ole harrastanut, mutta 3:sen myötä ajattelin antaa sille mahdollisuuden - kunhan vain vaivautuu ilmestymään...

Btw. Ottaen huomioon, että pelin virallinen update on sisältänyt jo vuosia no-cd-version, niin 19,90e tuntuu jo vähän tyyriiltä verrattuna torrent-versioon - tai no, onhan siinä se lisäosa...  Hymyilee leveästi
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
friikki
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 43
« Vastaus #53 : 27.Kesäkuu 2011, 13:16 »

Rasimus - nyt on siis hyvä hetki aloittaa, niin saa touchin hankittua ennen kolmosen ilmestymistä ;)

Torrent versioiden ongelma on cd -key, nykyään asentaessa pitää olla 24 osainen aikaisemman 16 osaisen sijaan, eikä itselläni nuo netistä ladatut d2 pelit toimineet samalla tavalla kuin aito. Lisäksi BattleNetin kanssa on julmetusti ongelmia, jos peli ei ole oma.

Lisäosaan on muuten tullut ihan hyviä patcheja viimeisten vuosien aikana, über Tristam jne. jotka kyllä innostavat pelaamaan vielä hetken pidempää :D
tallennettu
Vasquez
Kirjailija
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 68
Asuinpaikka: Hki
« Vastaus #54 : 28.Kesäkuu 2011, 07:48 »

Peleissähän kannatan nimenomaan hyvää ja hyvin kerrottua tarinaa, jollainen oli Fahrenheitissä ja kuulemani mukaan myös Heavy Rainissa (siinä ei varmaan ole tuollaisia äkillisiä genrenvaihdoksen tyylisiä ikäviä yllätyksiä?)

Juu ei tosiaankaan, ja lisäksi Heavy Rainissa on tavallaan montakin tarinaa ;) Muakin häiritsi Fahrenheitissa se omituinen loppukäänne, kuin olisi yks kaks hypätty kokonaan toiseen peliin.
LA Noiressakaan ei ole mitään yliluonnollista, ihan vaan perus-sarjamurhaajia ja huumediilereitä ja sen semmoista.
tallennettu
Astorethein
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Parkano
« Vastaus #55 : 17.Heinäkuu 2011, 01:53 »

Kun pelin nimi on Wet ja kannessa poseeraa solakka toimintasankaritar, saattaa moni antaa ennakkoluuloille vallan ja jättää pelin suosiolla kaupan hyllyyn. Pointti ei kuitenkaan ole päähenkilön ulkoisissa avuissa vaan huikean verisessä taisteluakrobatiassa, jossa hyödynnetään niin maata, ilmaa kuin niiden väliin jääviä objektejakin. Heti alkumetreillä peli tuo mieleen kaksi asiaa: pelimekaniikan osalta vuotta myöhemmin ilmestyneen Bayonetan, tyylin ja tunnelman osalta taas Tarantinon Kill Bill-elokuvat. Itse Bayonetan aikaisemmin pelanneena minun on melkeinpä pakko ottaa se Wetin vertailukohdaksi eikä toisinpäin, ja sanottava on, että Bayonetan supersulava mättöbaletti vie melko selkeästi voiton edeltäjästään. En tiedä, onko näitä kahta peliä oikein verrata toisiinsa, sillä Bayonetta oli puhdasta fantasiaa noitineen ja enkeleineen kun taas Wet sijoittuu realistiseen maailmaan, jonka fysiikan lait ovat tosin hiukan venyneet.

Wet taisi myydä ihan mallikelpoisesti, mutta klassikoksi se ei muodostunut eikä se myöskään kerännyt alan medioissa mitään erityisempiä meriittejä. Suurin syy siihen on selkeästi toiminnan yksipuolisuus sekä se, ettei muuta sisältöä juuri ole. Lennokaaseen akrobatiaan perustuva toiminta on sinänsä varsin viihdyttävää, mutta alituseen viljelty bullet time-efekti alkaa kuitenkin käydä jossain vaiheessa rasittavaksi, etenkin kun efektin käyttöä ei voi itse mitenkään säädellä. Taistelu yltyy ajoittain hyvinkin näyttäväksi veribaletiksi, mutta toiston makua ei voi kuitenkaan olla maistamatta. Takana on nyt noin viisi pelituntia ja edessä luultavasti saman verran, mikä lienee vähintään riittävästi tällaiselle pelille.

Niin ne Kill Bill-elokuvat. Sekä pelin että elokuvien päähenkilöissä on paljon samaa, molemmat kun ovat kovapintaisia ja ylimaallisen notkeita tappelijanaisia, joita ei kannata nimitellä nartuksi tai miksikään muuksikaan ilman erittäin vakavia seurauksia. Molemmat hallitsevat kaikki mahdolliset martial arts-temput kuin synnyinlahjanaan ja molempia ajaa eteenpäin punahehkuinen kosto. Kummallakin on myös kepeää pilkettä silmäkulmassa, eikä elokuvia tai peliä ole pilattu turhalla ryppyotsaisuudella muutenkaan. Itse asiassa monet Wetin hahmoista voisivat olla aivan suoraan Kill Billin (tai vaikka Pulp Fictionin) maailmasta, ja pelissä onkin selkeästi tavoiteltu samaa eksploitaatio-meininkiä, jonka Tarantino teki taas suosituksi. Musiikitkin natsaavat yhteen, Wetin painotus on tosin rankemmassa rockissa tai jopa metallissa, mutta tunnelmissa ei ole juurikaan eroa.

Hemmetti kun tuli taas sepustettua. No, alla on aika monta olutta ja lisääkin on vielä jääkaapissa.
« Viimeksi muokattu: 17.Heinäkuu 2011, 02:09 kirjoittanut Zanthraug » tallennettu

Ensin katsottiin Kauniit ja rohkeat, sitten tapettiin Seppo!
Astorethein
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Parkano
« Vastaus #56 : 30.Heinäkuu 2011, 18:46 »

Tuosta Wetistä vielä sen verran, että läpipeluun jälkeen olo ei ollut kyllä täysin tyydyttynyt. Toiminnan suhteen painiskelin ähkyn kourissa jo ennen puolta väliä, mutta muilta osin pelistä jäi melko ontto fiilis. Juonikin loppui siihen, että päähenkilön viholliset saivat kaikki surmansa. Ja tämä tuskin oli mikään spoileri. Uusintakierrosta en ole ainakaan heti aloittamassa.

Samassa erässä edellisen kanssa tuli hankittua myös eeppinen fantasiaroolipeli nimeltä Risen, jonka takaa löytyy Gothiceista tuttu Piranha Bytes. Tarkoitus on ollut jo kauan hankkia jokin elämää suurempi vapaan pelimaailman fantasiaseikkailu, jossa riittää luolia koluttaviksi ja korpimaita samottaviksi. Tämä tarve tyydytetäänkin varsin onnistuneesti, sillä pelimaailmassa saa liikkua täysin vapaasti ilman mitään rajoituksia, joskin alkupuolella pelihahmon alkeellinen varustus ja vaatimattomat taidot hillitsevät vaellushalua pitkänkin aikaa. Hieman yllättäen pelin painotus ei ole kiivaassa toiminnassa vaan pelihahmojen kanssa kommunikoinnissa, minkä vuoksi dialogia kuullaan erittäin paljon. Onneksi ääninäyttely on erinomaista ja repliikit hyvin kirjoitettuja, joten ärsyyntymistä tai kyllästymistä ei pääse esiintymään. Suurin hienous tuntuisi tällä hetkellä olevan kommunikoinnin valinnanvapaus sekä se, että kaikilla pelaajan toimilla ja sanomisilla näyttää olevan jokin vaikutus myöhempiin tapahtumiin.

Suurempia nipotuksen aiheita en vielä keksi, mutta takana onkin vasta muutama pelitunti. Sitä hieman harmittelen, että peli tuli hankittua Xboxille, sillä konsolikäännös ei vaikuttaisi olevan paras mahdollinen. Graafinen ulosanti ei parhaimmillaankaan yllä kuin hyvälle keskitasolle kun taas PC-versiossa visuaalinen puoli näyttää hyvinkin vaikuttavalta. Konsoliversiossa on ilmeisesti panostettu eniten valoefekteihin mutta ympäristöjen yksityiskohdat puolestaan jätetty hyvin vähäisiksi. Lisäksi värimaailma on oudon laimea ja haalistunut, mikä näyttää välillä suorastaan ankealta.

Uskon kuitenkin, että pelin minuun iskemä koukku ei irtoa ainakaan muutamaan päivään, sillä tutkimusmatkailu, esineiden kerääminen, taitojen kehittäminen ja muut fantasiasankarin tavanomaiset aktiviteetit on toteutettu oikein viihdyttävästi. Saa nähdä, pitääkö peli otteessaan pelintekijöiden lupaaman 60 tunnin ajan.
« Viimeksi muokattu: 30.Heinäkuu 2011, 18:54 kirjoittanut Zanthraug » tallennettu

Ensin katsottiin Kauniit ja rohkeat, sitten tapettiin Seppo!
Glare
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 180
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #57 : 04.Elokuu 2011, 18:21 »

Itse voisin sanoa, että ostin kolme peliä saman päivän aikana.
Ekana tuli mukaan Kingdom Hearts; Birth by Sleep pelin PSP:lle. Kingdom Hearts pelisarja on itselleni tuttu, mutta paremmin pääsin tutustumaan vasta näin myöhemmin, kun sain ostettua itselleni PS2:sen.
Peli on aika hyvin toimiva ja kestäähän siinä hetken aikaa pelata, tosin välillä saa ihan mukavia yllätyksiä nähdä, jotka tulevat ehkä parhaiten esiin Kingdom Hearts II pelissä.

Kaksi muuta peliä, jotka tarttuivat mukaan olivat: Dissidia; Final Fantasy, sekä Patapon 1:nen. Maksoin kyllä aika reippaasti tästä Final Fantasy pelistä, koska en ole vähään aikaan nähnyt muualla tätä kyseistä peliä. Ja samalla kerralla, kun ostin nämä kolme peliä, niin tuli hankittua PSP itselleni. Jospa saisin pian pelattua tämän Kingdom Hearts pelin ohitse, niin voisin päästä viimeinkin pelamaan muitakin pelejä.
tallennettu
Nafisan
Kriitikko
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Oulu
« Vastaus #58 : 05.Elokuu 2011, 09:31 »

Viimeisin peli löytyi Vermon raviradan konttikirpparilta. Sims 2 hintaan 4€. Edellinen Sims maksoi 10€ (siinä tosin oli aika monta lisäosaakin mukana). Viime aikoina tosin pelannut Vampire the Masquerade - Bloodlines-peliä, harmi kun ei muita vastaavia paljoa/ollenkaan ole.
tallennettu

"Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina." - Kahlil Gibran
Maailmanherra
Neurovelho
****


Poissa Poissa
Viestejä: 1717
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #59 : 05.Elokuu 2011, 13:25 »

Wet ei tosiaan tainnut olla mikään menestys koska minullakaan ei ole siitä mitään mielikuvaa.

Mitäköhän sitä on tullut osteluta. Portal 2 lähti 16 eurolla kuukausi sitten play.comissa mutta digijakelun takia sen jälkeen aika monta muutakin peliä ostettua.

Viimeisimpänä taitaa olla humble bundle jonka ostin lähinnä Cortex commandin takia. Nuo muut indie-pelit olivat sen verran päätähajottavia kikkailupelejä että jätin väliin.
tallennettu

Don't trust the skull.
Sivuja: 1 2 [3] 4 5 ... 8   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional