31.Elokuu 2014, 07:14 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Patrick Süskind: Parfyymi, luvut 23 - 34 (3)  (Luettu 819 kertaa)
Hiistu
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2748
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Tampere/Vihti
« : 21.Tammikuu 2010, 22:31 »

Tämän osan käsittely alkaa maanantaina 8.2.
tallennettu

Tavallaan.
Hiistu
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2748
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Tampere/Vihti
« Vastaus #1 : 17.Helmikuu 2010, 22:08 »

Metusalem saattaapi olla sitä mieltä, että tarina luisui nyt entistä suurempiin ylilyönteihin ja jaaritteluun.. (Ja niin luisun näemmä minäkin, pahoitteluni.)

Koin ymmärtäväni täysin Grenouillen iloa päästyään raikkaaseen maalaisilmaan. (Siis sen jälkeen kun tajusin, ettei hän tosiaan ollut ikinä ennen käynyt Pariisin ulkopuolella...) Itsekin viihdyn paremmin luonnossa kuin kaupungeissa, mikäs siinä. Mutta jo tuttuun tapaan homma piti tietenkin viedä äärimmäisyyksiin.

Minusta oli suoranaisen riemastuttavaa lukiessani seurata, kuinka Grenouillen toiminta paljastui vähitellen yhä vinksahtaneemmaksi ja vinksahtaneemmaksi. Oikeastaan niin vähitellen, etten oikein osaa edes sanoa, missä nimenomaisessa vaiheessa omasta mielestäni mentiin "normaalin" yli. Suurten kaupunkien välttely juuri Pariisista päästyään tuntui ihan luonnolliselta, ja miksipä sitä kyliinkään poiketa, jollei ole erityistä asiaa eikä ihmisistä pahemmin perusta.. Kuin huomaamatta sitä ollaankin jo Ranskan yksinäisimmän vuoren huipulla hihhuloimassa. Siinä kohdin olin aivan varma, että Grenouillen erakkovietti oli viimein saanut huipentumansa. Mutta ei: pitää vielä könytä luolaan! Eikä siinäkään vielä kaikki: siellä luolassa on viettettävä seuraavat seitsemän vuotta!

Vihdoin saatiin valotusta Grenouillen omista ajatuksista, mutta yllättäen koinkin sitten juuri sen osan tarinaa verrattain melko tylsäksi. Hänen kaikkivaltias-harhansa ainakin tulivat hyvin selviksi…
(”Irstailuksi” kutsumista en kuitenkaan aivan ymmärtänyt, sillä miellän vahvasti tuon sanan viittaavan seksuaaliseen siveettömyyteen (enemmin kuin esim. jumalanpilkkaan). Saihan Grenouille toki melkoiset kiksit mielikuvitustuoksuistaan muttamutta…)

Grenouillen suhtautuminen ihmisiin on jotenkin ristiriitaista: hän vakuuttaa vihaavansa kaikkia ihmisiä, jotka löyhkäävätkin niin kovin pahalta. Silti hänen rakkain hajumuistonsa liittyy juuri ihmiseen. Itselleni on vain kovin vaikea käsittää, että voi olla kiintynyt niin rajattuun osaan kokonaisuutta, ilman että se kiintymys mitenkään leviäisi kokonaisvaltaisemmaksi...
Olin todella yllättynyt, että hänen motiivinaan ihmeparfyymin kehittämiseen oli silti halu saada nuo hänen niin kovasti inhoamansa ja halveksimansa ihmiset rakastamaan häntä. Toki Grenouillen mainittiin tekevän se silkkaa pahuuttaan ja ilmeisesti lähinnä tarkoituksenaan huijata typeriä ihmisiä, ihan vain koska siihen pystyy. Mutta.. minusta se oli silti kamalan surullista. Grenouillella ei tule mieleenkään, että joku voisi rakastaa tai arvostaa häntä hänen itsensä tähden - mikä, elätelköön omaksi ilokseen millaisia kaikkivoipia fantasioita hyvänsä, kielii minusta vahvasti siitä, ettei hän itsekään oikeasti näe itsessään mitään hyvää tai arvokasta.

Vai oliko tämä uskomus omasta arvottomuudesta sittenkin vasta seurausta siitä, että Grenouille havaitsi oman hajuttomuutensa? Vai saiko hän hajuttomuudestaan vain sopivan selityksen jo varhaisemmalle havainnoilleen/uskomukselleen, etteivät ihmiset välittäneet hänestä? Tätä voisi tukea se, kuinka vahvasti hän tulkitsi ihmisten suhtautumisessa tapahtuneet muutokset uuden kissankakkahajusteensa ansioksi... eikä esim. sen, että hän oli ensimmäistä kertaa ulkoiselta olemukseltaan siistin ja jopa varakkaan oloinen ja käyttäytyi itse huomaavaisesti (nosti tytön katsomaan hääparia).
Grenouillelle itselleen hajut ovat maailman keskipiste ja tarinaa on kerrottu niin vahvasti hajujen kautta, että lukijana olen itsekin vakuuttunut hajujen salaa todellakin ohjailevan ihmisten tunteita ja kanssakäymistä ja kaikkea.. Mutta kenties se on vain Grenouillen harhaluulo? (Siis juu.. fiktiotahan tämä on kaikki... mutta niikusta siinä fiktiomaailmassa.) Toisaalta imettäjä ja Terrier kauhistelivat juurikin lapsen hajuttomuutta... Vai oliko se sittenkin vain tekosyy?
Äääh.. mänee liian monimutkaiseksi. Toivottavasti kiva kirjailija-setä selventää vielä asiaa.

Lyhykäisesti totean, että Taillade-Espinasse fluidumeineen oli kerrassaan ihastuttavan älytön tapaus. Vastoin parempaa tietoa voisin vaikka vannoa, että Süskind on osallistunut NaNoon  Näyttää kieltä
tallennettu

Tavallaan.
Metusalem
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 963
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Inari
« Vastaus #2 : 21.Helmikuu 2010, 18:16 »

Nyt pidämme ilmeisesti kahdestaan Hiistun kanssa tätä lukupiiriä... Minä olen kyllä täällä vielä, joskin edelleen pahasti myöhässä. Mihinkä te kaikki (molemmat?) muut katositte?

No, tästä kirjasta. Minusta tämä osa oli itse asiassa hyvä. Jaaritteluun luisuttiin lähinnä kun kuvattiin sivukaupalla sitä, että kaveri makaa luolassa. Luin viime syksynä kirjan, jossa käytettiin koko luku sen kuvaamiseen, miten päähenkilö juoksee metsässä, mikä minusta oli outoa. Tämä kyllä voittaa senkin.

Äärimmäisyyksiin pitää kaikki tosiaan viedä, mutta minusta alkaa tuntua, että koko kirja on pitkälti kieli poskessa kirjoitettu. Sen verran yli meni jo seitsemän vuotta luolassa syöden käärmeitä ja kohmettuneita lepakoita. Ja melkein hengiltä kohmettunut Grenouille virkoaa noin vain, kun seuraavana päivänä sattuu olemaan suojasää? Ei hän tosin olekaan ihan tavallinen ihminen.

Viimeistään sitten, kun markiisi de la Taillaide-Espinasse tuli kuvioihin, minusta alkoi tuntua siltä, että koko kirja on yksi suuri vitsi, mutta hyvä sellainen. Mieshän on (korostetun prameaa nimeään myöten) täysi pelle fluidaaliteorioineen ja pahempi riemuidiootti kuin Baldini konsanaan. Varsinkin härän siemennesteen kaataminen pelloille jonkinlaisen liha-kasvisristeytyksen saamiseksi herätti hilpeyttä. (Näin sivumennen: miten tuohon aikaan sitä siemennestettä oikein kerättiin? No, ehkä lopetan asian pohtimisen tähän.)

Itsekin pohdin sitä, miksi Grenouillen kaikkein rakkain tuoksu oli juuri sen yhden tytön, jos hän kerran vihaa ihmisten hajua yli kaiken. Minusta tässä on pienoinen ristiriita, mutta ehkä asia saa selityksen myöhemmin kirjassa.

Lainaus käyttäjältä: Hiistu
Grenouillelle itselleen hajut ovat maailman keskipiste ja tarinaa on kerrottu niin vahvasti hajujen kautta, että lukijana olen itsekin vakuuttunut hajujen salaa todellakin ohjailevan ihmisten tunteita ja kanssakäymistä ja kaikkea.. Mutta kenties se on vain Grenouillen harhaluulo? (Siis juu.. fiktiotahan tämä on kaikki... mutta niikusta siinä fiktiomaailmassa.)

Tämä ei liity enää tähän kirjaan, mutta kyllä kai hajut oikeasti vaikuttavat ihmiseen tiedostamattomillakin tavoilla. Ainakin minun biologiankirjassani (BIOS 4) puhutaan jotain siitä, että esimerkiksi naiset haistavat miehen hiestä monia asioita ja siksi muun muassa pitävät vetävämpinä miehiä, joilla on mahdollisimman erilainen geeniperimä heidän kanssaan, kun taas miehet kykenisivät haistamaan naisen ovulaation... Tämä on kuitenkin sellainen asia, jota mieluummin olen ajattelematta ja uskon vapaaseen tahtoon. Mutta siis, luulen kyllä että Grenouille pystyy varsin hyvin oman ylivoimaisen tuoksutietämyksensä avulla ohjailemaan ihmisiä hajusteilla.

On tosiaan outoa, että Grenouille haluaa niin kovasti haista ihmiseltä. Olisiko hänellä muka oikeasti jotain inhimillisiä tunteita, kuten halu tulla rakastetuksi? Sitä on vaikea uskoa. Jostain syystä hän vain pelästyi niin kovasti sitä, ettei itse haissut miltään. Eikö hän muuten muka aikaisemmin ollut huomannut sitä maailman parhaan hajuaistinsa kanssa? Että kykenen erottamaan, tunnistamaan ja muistamaan kaikki mahdolliset tuoksut, mutta itseäni en ole vielä vaivautunut haistamaan?

Tästä kirjasta tosiaan riittää puhuttavaa. Tuntuu siltä, että vieläkin olisi ajatuksia jossain, mutta en jaksa tai voi enää pukea niitä sanoiksi. Aika erilainen tämä kirja tuntuu olevan kuin mitä odotin (tai mitä olen aikaisemmin lukenut, sen puoleen) mutta varsin virkistävällä tavalla erilaiselta se vaikuttaa.

Lainaus käyttäjältä: Hiistu
Vastoin parempaa tietoa voisin vaikka vannoa, että Süskind on osallistunut NaNoon

Sinäpä sen sanoit.
« Viimeksi muokattu: 21.Helmikuu 2010, 18:27 kirjoittanut Metusalem » tallennettu
Hiistu
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2748
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Tampere/Vihti
« Vastaus #3 : 22.Helmikuu 2010, 20:32 »

Lainaus käyttäjältä: Hiistu
Grenouillelle itselleen hajut ovat maailman keskipiste ja tarinaa on kerrottu niin vahvasti hajujen kautta, että lukijana olen itsekin vakuuttunut hajujen salaa todellakin ohjailevan ihmisten tunteita ja kanssakäymistä ja kaikkea.. Mutta kenties se on vain Grenouillen harhaluulo? (Siis juu.. fiktiotahan tämä on kaikki... mutta niikusta siinä fiktiomaailmassa.)

Tämä ei liity enää tähän kirjaan, mutta kyllä kai hajut oikeasti vaikuttavat ihmiseen tiedostamattomillakin tavoilla. Ainakin minun biologiankirjassani (BIOS 4) puhutaan jotain siitä, että esimerkiksi naiset haistavat miehen hiestä monia asioita ja siksi muun muassa pitävät vetävämpinä miehiä, joilla on mahdollisimman erilainen geeniperimä heidän kanssaan, kun taas miehet kykenisivät haistamaan naisen ovulaation... Tämä on kuitenkin sellainen asia, jota mieluummin olen ajattelematta ja uskon vapaaseen tahtoon. Mutta siis, luulen kyllä että Grenouille pystyy varsin hyvin oman ylivoimaisen tuoksutietämyksensä avulla ohjailemaan ihmisiä hajusteilla.

Toki näin. Lähinnä (muistaakseni :) ajattelin sitä, etteivät hajut kuitenkaan hallitsisi ihmisten käytöstä, tai olisi edes erityisen vaikuttava tekijä, toisin kuin Grenouille uskoo. Etenkään pidemmän matkan päästä, suuren väkijoukon ja kaiken (muun) mahdollisen lemun keskellä. (Muutoin voisi vaikkapa sanoa juutalaisten joukkotuhonnan olleen mahdollinen, koska Hitlerillä oli niin vetävät feromonit... Näiniikusta ääriabsurdina esimerkkinä.)   
Mutta puhe siis edelleen tämän kirjan maailmasta: siellä ihmisjoukkoja voikin kenties hallita pelkillä hajuilla. Mutta olisihan se vänkä käänne, jos kirjan lopussa kävisikin ilmi, että kirjailija antoi vain Grenouillen kokemusten kautta olettaa hajujen leikisti oikeasti ohjaavan kirjan muitakin henkilöitä, kun taasen oikeasti leikisti... Eiku.   

Eikö hän muuten muka aikaisemmin ollut huomannut sitä maailman parhaan hajuaistinsa kanssa? Että kykenen erottamaan, tunnistamaan ja muistamaan kaikki mahdolliset tuoksut, mutta itseäni en ole vielä vaivautunut haistamaan?

Sama ihmetytti täälläkin. Piti oikein hetki miettiä, eikö Grenouille todella ole aiemmissa luvuissa mitenkään kommentoinut hajuttomuuttaan tai muutoin asiaa ilmaistu... Ilmeisesti siis ei.
tallennettu

Tavallaan.
Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional