Nyt pidämme ilmeisesti kahdestaan Hiistun kanssa tätä lukupiiriä... Minä olen kyllä täällä vielä, joskin edelleen pahasti myöhässä. Mihinkä te kaikki (molemmat?) muut katositte?
No, tästä kirjasta. Minusta tämä osa oli itse asiassa hyvä. Jaaritteluun luisuttiin lähinnä kun kuvattiin sivukaupalla sitä, että kaveri makaa luolassa. Luin viime syksynä kirjan, jossa käytettiin koko luku sen kuvaamiseen, miten päähenkilö juoksee metsässä, mikä minusta oli outoa. Tämä kyllä voittaa senkin.
Äärimmäisyyksiin pitää kaikki tosiaan viedä, mutta minusta alkaa tuntua, että koko kirja on pitkälti kieli poskessa kirjoitettu. Sen verran yli meni jo seitsemän vuotta luolassa syöden käärmeitä ja kohmettuneita lepakoita. Ja melkein hengiltä kohmettunut Grenouille virkoaa noin vain, kun seuraavana päivänä sattuu olemaan suojasää? Ei hän tosin olekaan ihan tavallinen ihminen.
Viimeistään sitten, kun markiisi de la Taillaide-Espinasse tuli kuvioihin, minusta alkoi tuntua siltä, että koko kirja on yksi suuri vitsi, mutta hyvä sellainen. Mieshän on (korostetun prameaa nimeään myöten) täysi pelle fluidaaliteorioineen ja pahempi riemuidiootti kuin Baldini konsanaan. Varsinkin härän siemennesteen kaataminen pelloille jonkinlaisen liha-kasvisristeytyksen saamiseksi herätti hilpeyttä.
(Näin sivumennen: miten tuohon aikaan sitä siemennestettä oikein kerättiin? No, ehkä lopetan asian pohtimisen tähän.)Itsekin pohdin sitä, miksi Grenouillen kaikkein rakkain tuoksu oli juuri sen yhden tytön, jos hän kerran vihaa ihmisten hajua yli kaiken. Minusta tässä on pienoinen ristiriita, mutta ehkä asia saa selityksen myöhemmin kirjassa.
Grenouillelle itselleen hajut ovat maailman keskipiste ja tarinaa on kerrottu niin vahvasti hajujen kautta, että lukijana olen itsekin vakuuttunut hajujen salaa todellakin ohjailevan ihmisten tunteita ja kanssakäymistä ja kaikkea.. Mutta kenties se on vain Grenouillen harhaluulo? (Siis juu.. fiktiotahan tämä on kaikki... mutta niikusta siinä fiktiomaailmassa.)
Tämä ei liity enää tähän kirjaan, mutta kyllä kai hajut oikeasti vaikuttavat ihmiseen tiedostamattomillakin tavoilla. Ainakin minun biologiankirjassani (BIOS 4) puhutaan jotain siitä, että esimerkiksi naiset haistavat miehen hiestä monia asioita ja siksi muun muassa pitävät vetävämpinä miehiä, joilla on mahdollisimman erilainen geeniperimä heidän kanssaan, kun taas miehet kykenisivät haistamaan naisen ovulaation... Tämä on kuitenkin sellainen asia, jota mieluummin olen ajattelematta ja uskon vapaaseen tahtoon. Mutta siis, luulen kyllä että Grenouille pystyy varsin hyvin oman ylivoimaisen tuoksutietämyksensä avulla ohjailemaan ihmisiä hajusteilla.
On tosiaan outoa, että Grenouille haluaa niin kovasti haista ihmiseltä. Olisiko hänellä muka oikeasti jotain inhimillisiä tunteita, kuten halu tulla rakastetuksi? Sitä on vaikea uskoa. Jostain syystä hän vain pelästyi niin kovasti sitä, ettei itse haissut miltään. Eikö hän muuten muka aikaisemmin ollut huomannut sitä maailman parhaan hajuaistinsa kanssa? Että kykenen erottamaan, tunnistamaan ja muistamaan kaikki mahdolliset tuoksut, mutta itseäni en ole vielä vaivautunut haistamaan?
Tästä kirjasta tosiaan riittää puhuttavaa. Tuntuu siltä, että vieläkin olisi ajatuksia jossain, mutta en jaksa tai voi enää pukea niitä sanoiksi. Aika erilainen tämä kirja tuntuu olevan kuin mitä odotin (tai mitä olen aikaisemmin lukenut, sen puoleen) mutta varsin virkistävällä tavalla erilaiselta se vaikuttaa.
Vastoin parempaa tietoa voisin vaikka vannoa, että Süskind on osallistunut NaNoon
Sinäpä sen sanoit.
