29.Heinäkuu 2014, 19:48 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1] 2 3   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Mitä sinusta jää jäljelle?  (Luettu 4707 kertaa)
Aya Cae
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 22
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: roi
« : 23.Helmikuu 2007, 19:25 »

Eli oletteko miettineet, mitä jätätte tähän maailmaan siirtyessänne rajan taa? Tuli mieleeni lukiessani tuota lapsikeskustelua. Ajattelin ensin tunkea ajatukseni sinne, mutta mutta. Päädyin tähän. Jätetään modeille viimeinen tuomio.

Onhan se hiukan kaukainen ajatus, mutta kaikille se tulee joskus vastaan. Ja tietysti jotkut jäävät sitä vatvomaan, siinä missä toiset unohtavat sen ja jatkavat elämäänsä. Itse toivoisin jättäväni jälkeeni edes yhden julkaistun kirjan, (kuten moni muukin täällä, arvaan ma) mutta enemmän haluaisin lapsia. Pohjanmaalla suku on usein aika määräävä tekijä elämässä ja niin se on ollut minullakin. Huonojen puolien lisäksi se antaa myös vahvan tunteen siitä, että kuuluu johonkin. Minulle itselleni isovanhemmat ovat kertoneet suvun tarinoita, ja minulle olisi eräänlainen täyttymys saada joskus kertoa samoja tarinoita omille lapsenlapsilleni.

Tiedän, että monet ovat eri mieltä, mutta eikös se keskustelu juuri siitä synny? Iskee silmää 
tallennettu
Vasquez
Kirjailija
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 68
Asuinpaikka: Hki
« Vastaus #1 : 24.Helmikuu 2007, 14:00 »

No, mä olen niitä kirjoja saanut julkaistua, mutta en mä niitä siksi kirjoittele että haluan jättää jotain itsestäni jälkeeni. Mulla on vähän semmoinen fiilis, että sitten kun aika koittaa poistua tästä maailmasta, mulle henkkoht se on melkoisen yksi lysti muistetaanko mua vai ei. Samalla lailla lykkään koiranputkea joka tapauksessa ;)
tallennettu
Radiation
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 13
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Simpele
« Vastaus #2 : 24.Helmikuu 2007, 15:20 »

^Samaa mieltä. Vaikka toisaalta.... Jonkun sortin staran status voisi olla suotavaa, sillä olisihan se reteetä jos pystyisi sitten kuolinvuoteellaan ylimielisenä kuittailla ihmisille ja naureskella partaansa miettien omaa suurruuttaan muihin verrattuna.
tallennettu
Ethéane
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 50
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #3 : 24.Helmikuu 2007, 15:22 »

Minulle(kin) tulee välillä hetkiä, jolloin alkaa mietityttämään, jääkö minusta mitään jälkeen. Jäänkö kenenkään mieleen, jääkö kukaan minua kaipaamaan. Silloin tuntuu, että olisi hienoa "saada aikaiseksi" jotakin, jotain merkitsevää, jotain arvokasta.

Olisi mahtavaa, jos ihmiset vielä myöhemminkin voisivat ottaa käsiinsä kirjoittamani kirjan, lukea sen ja nauttia siitä, tavoittaa tunnelman ja ajatukset, joita päässäni tuon tarinan syntyessä oli kenties liikkunut, asiat, jotka halusin jakaa muiden kanssa.

En toki kirjoittaessani ajatteli kirjoittavani sen takia, että minut muistettaisiin, en tosiaan. Mutta olisihan se hienoa, jos vielä kuolemasi jälkeenkin sinut muistettaisiin ja kirjojasi luettaisiin, niiden sanomaa pohdittaisiin, ja nän se leviäisi yhä laajemmalle.

Toisaalta välillä tuntuu myös, että haluaisin jättää jälkeeni jotain todella merkittävää, joka auttaisi monia ihmisiä, niin kuin esimerkiksi jonkin parannuskeinon vakavaan tautiin tai keinon, jolla köyhiä maita voitaisiin kunnolla auttaa.

Yleensä kuitenkin en haaveile noin suuruuden hulluja, vaan tyydyn tavallisen kansalaisen kanaviin, hyväntekeväisyyteen yms. Ja loppujen lopuksi se perhe, lapset, taitavat kuitenkin olla se tärkein, mitä haluisin jättää jälkeeni, aivan kuten Aya Caekin sanoi.
tallennettu
Ninni
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 183
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #4 : 24.Helmikuu 2007, 21:14 »

No, yksi (lasten)kirja on jo tehtynä, joten siitäkin hommasta on tullut suoriuduttua. (Oikeasti kyllä toivon, että joskus tulee ehkä vielä toinen ja kolmaskin. Saapa nähdä).

Mutta mitä sitä nyt oikeasti jää - kasa tuhkaa ja pari muistoa. Kuten Vasquez, ajattelen pääsääntöisesti, että tuskinpa tuo minua itseäni jälkeenpäin enää kauheasti kaivelee, jotta muistaako joku vai ei. (Ja ehkä mieluummin jään harvemman ihmisen muistamaksi siitä että "se oli ihan ok tyyppi" kuin koko maailman muistamaksi jostain "se aloitti kolmannen maailmansodan" -tyyppisestä tempauksesta).
tallennettu
Fantasyfan
Arkkivelhotar
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 1534
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #5 : 25.Helmikuu 2007, 10:56 »

Koska minusta ei jää jäljelle lapsia, on mietittävä asiaa vähän laajemmin. Ja vaikka niitä lapsia olisikin, niin sitä unohtuu joka tapauksessa ihmisenä parin sukupolven päästä ellei ole ollut todella persoonallinen tapaus. Käytännössä siinä vaiheessa kun viimeinen ihmistä elävänä muistanut ihminen kuolee, niin persoona on unohtunut.

Poikkeuksena ovat tietysti ne ihmiset jotka saavat aikaiseksi sellaista mistä puhutaan vielä vuosikymmenien päästä tai vielä pidemmän ajan päästä. Nämä yksilöt ovat kuitenkin todella harvassa ja silloinkin muistellaan yleensä tuotoksia eikä ihmistä ja personaa itseään. Käytännössä me kaikki katoamme. Eikä sitä vastaan voi paljoa laittaa hanttiin. Emme voi kaikki olla suurmiehiä joiden elämää tutkitaan ja puidaan vielä seuraavallakin vuosisadalla.

Jäljen jättäminen on taas yksi asia. Me kaikki jätämme jälkemme, mutta sekin jälki tahtoo hukkua isoon samankaltaiseen massaan. Me kaikki jätämmä jälkemme luontoon tuhlaamalla luonnonvaroja, mutta se ei ole persoonallinen jälki. Kirjan kirjoittaminen on taas hyvin persoonallinen jälki. Se kirja kantaa koko olemassaolonsa ajan kirjoittajansa nimeä. Itse tuskin mitään kirjaa koskaan kirjoitan. Luultavasti vain ohjelmia ja niissäkin työpanokseni hukkuu muiden joukkoon.

Minusta ei varmaankaan jää muistettavaa jälkeä tähän maailmaan, mutta se on parempi vaihtoehto kuin se, että jäänyt jälki olisi negatiivinen.
tallennettu
Lachesis
Kriitikko
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1828
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #6 : 25.Helmikuu 2007, 11:17 »

Minä kyllä toivon, että jotain kestävää jäisi jäljelle, mutta en usko, että rupean mihinkään ponnisteluihin nimenomaan sen takia. Olisi kiva joskus julkaista runokokoelma tai pari, mutta en tietysti kirjoita sen päämäärän takia. Tieteellisiin artikkeleihin jää minun nimeni, mutta ne nyt eivät niin käänteentekeviä tule varmaankaan olemaan, että niitä siteerattaisiin vuosikymmenien päästä. Luulen, että minulle riittää läheisteni mieliin jääminen ja sukuni historian osaksi liittyminen. Toivottavasti lapsien muistot, ehkä lapsenlapsien ja ystävien jälkeläisten.

Joskus kiinnitän huomiota Hesarin merkkihenkilöiden kuolinilmoituksiin ja niiden persoonattomuuteen. Näitä ihmisiä muistetaan ammattihenkilöinä, ja se osaltaan selittää henkilökohtaisten piirteiden ja perhehistorian puuttumisen, mutta minusta ihmisen kuva ei ole kokonainen, jos puolisosta, lapsista ja siviilielämän kiinnostuksen kohteista ei mainita yhtikäs mitään. Ikään kuin ne eivät olisi ensinkään tärkeitä. Ainakin minun on hyvin vaikea uskoa, että kuolleet haluaisivat tulla muistetuiksi vain ammattinsa edustajina tai työelämän saavutuksistaan.
tallennettu

Ja kun ilta tulee tähdet sylissään
syöksemme tulta pimeyteen
Vaahtera
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 100
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #7 : 25.Helmikuu 2007, 19:04 »

Valitettavasti minusta taitaa jäädä ainakin valtavat kasat kaikenlaista jätettä kaatopaikoille. Surullinen

Henkilökohtaisista saavutuksista, jotka jäisivät "elämään" vielä minun jälkeeni, en ole kovin kiinnostunut. Työni kautta minulla on mahdollisuus saada toteutumaan toimenpiteitä, jotka pienentävät hiukan ympäristön kuormitusta, mutta pelastuksen välineiksi pitkällä aikavälillä niistä ei taida olla. Työuraa on toki jäljellä vielä kymmeniä vuosia, joten kuka tietää, vaikka tulisin kehittelemään jotain oikeasti merkittävää? Eläessäni minulla ja ajatuksillani on varmaan jonkin verran vaikutusta tuntemieni ihmisten elämään ja toivonkin sitä, mutta (vaikka tietysti olenkin todella älykäs ja hurmaava Iskee silmää) en koe itseäni niin erityiseksi yksilöksi, että minun pitäisi saada jätettyä oma kädenjälkeni ihmiskunnan historiaan. Ja joka tapauksessa kuoltuani en ole maineestani nauttimassa tai unohduksesta kärsimässä.
tallennettu
raksu
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 204
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Lohja
« Vastaus #8 : 28.Helmikuu 2007, 11:12 »

Toivottavasti ei yhtään mitään. Tietenkin jos saavutan jotain, niin toivon, että siitä on hyötyä jälkipolville, mutta en halua, että minua henkilönä muistetaan ollenkaan. Parasta olisi jos katoaisin muiden mielestä samalla kun kuolen.

Itse kyllä tykkään lukea historiaa ja olen kiinnostunut siellä esiintyvistä hahmoista, mutta en pidä itseäni sellaisena, että minut pitäisi muistaa. Se ei kuitenkaan estä yrittämästä saavuttaa jotain elämässäni. Olen aina halunnut saavuttaa jotain suurtaupeaamahtavaa, mutta niin luultavasti monet muutkin ovat halunneet.

Haluan vaikuttaa muiden mielipiteisiin minusta ja se onnistuu vain silloin kun olen elossa. Kuolemani jälkeen ihmiset voivat spekuloida mitä vain, enkä haluaisi sellaista tapahtuvaksi. Toisaalta se ei ole silloin enää minun murheeni, joten antaa ihmisten tehdä mitä haluavat. Kuollut lepää rauhassa joka tapauksessa. Tuskin olen kiinnostunut silloin enää mistään maallisesta.
tallennettu
maahinen
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 533
« Vastaus #9 : 28.Helmikuu 2007, 15:49 »

Nippu suppealle lukijakunnalle suunnattuja tieteellisiä artikkeleita ja pivo pieni tuhkaa
tallennettu
Radoxeald Lectunium
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 732
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #10 : 28.Helmikuu 2007, 16:04 »

Hauta. Pari romaania, jotka haukutaan lyttyyn. Huikaiseva perintö (velkapapereita...) muksuille, jotka hylkäsivät minut vaivaistalon uumeniin ja jäivät kyttäämään perintöä.
tallennettu

FreakyMike
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 583
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Rautjärvi
« Vastaus #11 : 28.Helmikuu 2007, 20:16 »

Hirmuinen läjä kaikenlaisia erikoisia esineitä mitä olen värkkäillyt, sekä myös kokoelma kirppiksiltä haalittua toinen toistaan omituisempaa tavaraa.
Jos en saa mitään jälkikasvua ja erakoidun lopulta jonkinlaiseksi eksentrikkotaiteilijaksi, niin pihapiirini luultavasti museoidaan kuolemani jälkeen, ja paikallinen väki voi käydä töllistelemässä "kuuluisan kylähullun" jäämistöä.  Näyttää kieltä

Testamenttiin pitäisi kyllä laittaa merkintä, että kaikki muut sukulaiset jäävät perinnöttä, jos kokoelmaani käsitellään kaltoin tai kärrätään kaatopaikalle. Pitää sopia varmaankin jo eläessä, että kuka haluaa kirjaston ja kuka asekokoelman jne.
Hienoimmat taidejutut voisi lahjoittaa vaikka johonkin ihan oikeaan museoon..
tallennettu
Zisatto
Kriitikko ja tutkija
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 351
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #12 : 28.Helmikuu 2007, 21:19 »

Ihan tolkuton määrä paperia. Ja rojua. Minulla on isoja vaikeuksia heittää mitään pois ja etenkin painotuotteiden suhteen olen toivoton hamsteri.

Noin saavutuspuolessa olen aika lailla Vasquezin linjoilla. Sama kai se minulle on, muistetaanko tekemiäni kirjoja sadan vuoden päästä.
Pyrin kyllä tekemään hyvää, muistettavaa jälkeä (ainakin pääosin), mutta että tähtäisi kuolemattomaan maineeseen... mitä järkeä siinä on?

Kaksi minulta jää, nimittäin lapset. Aion kyllä elää nähdäkseni lapsenlapsia jne. Tavoitteeni on täyttää maailmankaikkeus omilla geneettisillä jälkeläisilläni noin 100 miljoonassa vuodessa.

tallennettu
celeblith
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 783
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #13 : 28.Helmikuu 2007, 21:42 »

En oikein tiedä. Toivottavasti jotain muistoa jää, että edes ne minua pidempään elävät sukulaiset (mahdolliset lapset ja lapsenlapset jne.) ja ystävät muistavat minua edes hieman. Hautakivi jää nököttämään, ja toivottavasti joku jaksaa siellä minua muistaa.

Ja jos toivoisin lisää,niin joitain kirjoja, joita jossain vaiheessa saan ehkä valmiiksi ja muuta. Toivottavasti minut muistetaan lähinnä hyvällä ja mikäs siinä jos olisinkin ollut jokin hieman pientä kuuluisuutta saanutkin. Todella vaikea sanoa, kun en ole tätä erityisemmi pohtinutkaan.
tallennettu
Sarantha
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1101
« Vastaus #14 : 28.Helmikuu 2007, 22:18 »

Tähän kohtaan on pakko laittaa pätkä ihanaa Eino Leinoa:

"Min' verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on iäistä,
sen verran meistä jälelle jää,
kun päättyvi päivä tää."

Minä en ole koskaan ajatellut mitään mahdollisia tulevia saavutuksiani siltä kannalta, että jättäisin niiden avulla jotain merkityksellistä itsestäni maailmalle. Silloinhan on kysymys vain tekojen muistamisesta, ei niinkään ihmisestä itsestään.

En koskaan ehtinyt nähdä isomummoani Miinaa, sillä hän kuoli pari vuotta ennen syntymääni. Silti äitini ja tätini ovat puhuneet tuosta herttaisesta ja ehkä maailman hyväntahtoisimmasta ihmisestä niin paljon, että tuntuu, kuin olisinkin sittenkin tuntenut hänet. Tällaista jäljen jättämistä minä arvostan todella, ja luulen, että harva ihminen onnistuu tuollaisen jäljen jättämään. Tuosta Eino Leinon säkeestä minulle tuleekin aina tämä esiäitini mieleen.
tallennettu

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi
näkyvän valon maailmassa."
sirppi
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 29
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Turku
« Vastaus #15 : 01.Maaliskuu 2007, 07:18 »

Ajattelin jättää jälkeeni yrityksen tehdä maailmasta edes vähän parempi paikka. Haaveeni on joskus päästä vaikuttamaan asioihin, ja sitä kautta voisin jättää (joskin hieman persoonattoman) perintöni tuleville sukupolville.

En siis tähtää olemaan Tarja Halonen tai mitään sellaista, yritän vain omalla tavallanai muokata maailmaa mukavammaksi. Ehkä muutama mukelo joskus, jos sopiva tilaisuus tulee.

Toisaalta, olisi mukavampi olla jättämättä ketään jälkeensä, ettei kenenkään tarvitsisi surra, kun joskus kupsahdan. Toisaalta taas saattaisi tuntua niinä viimeisinä päivinä hieman katkeralta, jos ketään ei olisi.
tallennettu
Dranagh
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 79
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Jyväskylä
« Vastaus #16 : 01.Maaliskuu 2007, 09:15 »

- Haiseva läjä homeisia luita, jotka madot ovat kalunneet puhtaiksi!
- Uusi sosialistinen täydellinen maailmanjärjestys, jonka alullepanijana minut muistetaan historiankirjoissa
- pari kitisevää pentua, joiden kasvatuksessa epäonnistuin täydellisesti...

Niin ja toivottavasti pari kirjaprojektia veljen kanssa on siinä vaiheessa jo edenneet julkaisuvaiheeseen. Tietenkin niitäkin aletaan arvostaa vasta kun kirjailija(t) on kuollut.
tallennettu
ninn
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 11
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #17 : 01.Maaliskuu 2007, 14:51 »

Minä haluaisin jättää taakseni jotain suurta, mikä paarantaisi edes vähän maailmaa. Pienestä pitäen olen halunnut kehittää lääkkeen johonkin tappavaan (tai vakavaan) sairauteen kuten esim. AIDS:iin. Halusin myös olla Suomen ensimmäinen naispresidentti, mutta Halonen ehti ensin :( (halusin pienenä kyllä olla myös miss Suomi ja alkaa työskennellä mallina, mutta ne haaveet on haudattu jo aikoja sitten ;P)
tallennettu
Dorothea
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 124
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #18 : 05.Maaliskuu 2007, 22:07 »

Toivottavasti jätän jälkeeni jotain hyvää ja ehkä jopa tulevaisuuden kannalta hyödyntämisen arvoista. Kuten ehkä jonkun loistavan keksinnön.(Hmm, joku ruokaohjekin riittäisi.) Tai kirjan. Tai elokuva(käsikirjoitukse)n. Tai lapsen, joka voisi minun puolestani toteuttaa jonkun edeltävistä. Jos minusta edes jäisi jonkun mieleen mukava muisto, jota voisi vaalia lähtöni jälkeen, sekin riittäisi.
tallennettu
Chiad
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 582
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jyväskylä
« Vastaus #19 : 05.Maaliskuu 2007, 23:23 »

Onhan tuota mietitty yksin ja kaveriporukalla pienessä, mukavassa hiprakassa.

Minultakaan ei niitä lapsia jää tähän maailmaan (Fantasyfanin tapaan), joten muunlaisia keinoja täytyisi keksiä. Paitsi en keksi. Minua ei huvita.  Näyttää kieltä  On parempaakin tekemistä kuin miettiä väistämätöntä kuolemaa ja sitä, mitä minusta jää jäljelle ruumiin lisäksi. Tietysti romaanin kirjoittaminen häälyy haaveissani, mutta tuskin siitä mitään kaanonin jäsentä tulisi, joten tuokin vaihtoehto on suljettu pois.

Voi olla, että vanhempana tämä sama aihe kaivertaa mieltäni. Mutta ei vielä. Eletään vain ja ollaan ihmisiksi.  Cool
tallennettu
Sivuja: [1] 2 3   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional