Mitä sinusta jää jäljelle?

[Aquila]

Aika samoilla linjoilla ollaan täälläkin. Haaveissa olisi tietenkin jättää jälkeensä muutama laadukas ja syvällinen kirja, mutta todennäköisintä tässäkin suhteessa on, että meikäläisen pienestä loukosta löytyy jokaisesta kaapista ja laatikosta tursuavia laaduttomia pöytälaatikkotekstejä, jotka menevät uusiokäyttöön ja päätyvät vessapaperiksi. Samasta kämpästä löytyy miljoonia kirjoja, ja ihanat fantasiakokoelmani joutuvat pienille veljenpojilleni, jotka käyttävät ne isoina ollessaan saunansytykkeinä. Muutama hassu videokasetti (Saksikäsi-Edward ja Amadeus ym.) päätyvät halvoiksi joulukuusenkoristeiksi, kun niistä vedetään filmit ulos.

Vakavasti ottaen on ihan turha miettiä kuolemanjälkeisyyttä: kuolleet eivät enää välitä ja elävät unohtavat jossain vaihessa - eivät ehkä kokonaan, mutta elävät omaa elämäänsä. Jokainen päivä voi olla viimeinen, joten kannattaa siitäkin ottaa kaikki irti. Toivottavasti älyävät laittaa sentään Itä-Savon kuolinilmoitukseen jotain tyyliin "Mörmö, me kaipaamme sinun järkyttävää vaatemakuasi ja ö-luokkaista huumorintajuasi." Jäis kuitenkin jotain arkistojen aarteisiin :)

[Danju]

Jaa-a, en tiedä vielä mitä minkälainen jälki minusta tähän maailmaan jää, mutta en tiedä tarvitseeko jäädäkään.
Olisihan se hienoa jos itsestään jäisi jotain jäljelle, mistä sinut muistettaisiin, mutta kun olen kuollut niin tuskinpa siitä paljoa enää siinä vaiheessa perustaisin.

[Nerika]

Monen muun mielipiteeseen siinä mielessä yhdyn, että kuolleena ei minua ehkä niin paljoa kiinnosta, mitä minusta on jälkeen jäänyt.

Kuitenkin olisi hienoa, jos olisin saanut kasvatettua kaksi lasta aikuisiksi ja mahdollisesti vielä olla heidän lapsilleen mummi. Minua ei välttämättä niinkään tarvitsisi muistaa koko kansan tai maailman, mutta kyllä sitten vanhana olisi mukava miettiä, että on ehkä saanut jotain aikaiseksikin elämässään, että voisi olla kohtalaisen tyytyväinen kaikkeen. Mille alalle nyt suuntaudunkin, niin olisi hyvä, jos voisi kehittää asioita eteen päin ja saada aikaan jotain hyödyllistä.

Nojoo, nyt on tälläinen mielentila, ettei mikään suju järkevästi. Olen miettinyt liikaa kymmenen vuoden päästä tulevia asioita, kuten lapsia ja sellaista.

[Zereott]

Hmm.... Minä jätän kai jäljelle pahan mielen läheisilleni ja hyvin ärsyttävän testamentin... No ei vaineskaan.  Eipä sillä rajan takana ole väliä, muistetaanko, mutta toivottavasti saan jätettyä hyvän elämän perheelleni. Sittenpä odotan heitä saapuvaksi sitten aikanaan sinne...

[Diara]

Toivon, että jätän jälkeeni hyviä muistoja ja onnellisia hetkiä, joita muut voivat poismenoni jälkeen muistella. Toivon, että minusta jää jäljelle muutakin, kuin hautausmaan hautakivi ja sen alla oleva ruumis. Muistelemme aina välillä äitini edesmennyttä isää, jota me lapset emme ehtineet tavata. Sellaisen tunteen haluaisin jättää omille läheisilleni siirtyessäni rajan taa. Mukavaa olisi, jos olisi saanut kasvatettua omat mahdolliset lapset aikuiseksi ja nähdä heidän lastensa kasvavan. Minusta tuskin jää jäljelle mitään kovin suurta, mutta tähtään siihen, että oma perhe haluaa muistella yhteistä aikaamme, kun minä olen jo mennyt pois täältä.

[Howler]

No jos mietitään tarkkaan, niin minusta jää kasa paperia ainakin jäljelle (runojani, piirroksiani...). En kylläkään usko että mihinkään yleiseen juttuun asti nekään pääsee, vaan lähipiirillenihän ne jää. Minusta myös jää jonkun verran valokuvia ja varmaan jotain tietoa bittiavaruuteenkin. Minä myös toivoisin, että joku muistaisi niitä ihania hetkiä joita heidän kanssaan jaoin elossa ollessani. Minun ei varmaan edes tarvitse toivoa, tiedän että ainakin pari ihmistä tulee muistamaan minut toivomallani tavalla.

[Sudetar]

The herald of suffer vei sanat suustani
toivon kuitenkin että mätänevän raadon lisäksi minusta jää jonkinlainen muisto, (oli se sitten hyvä tai paha), mutta haluan että minut muistetaan.
asiaan yritän vaikuttaa mm. tulevalla (oletetulla) kirjailijan urallani, muilla hengen tuotteillani ja omituisella persoonallani, joille lapset, lapsenlapset ym. saavat sitten joskus naureskella
mutta loppujen lopuksi minut varmasti tullaan joskus unohtamaan kuten moni muukin mutta tuskis se minua enää vaivaa kun hillun haudassa kaiken maailman ötököiden kanssa

[Feylana]

Ihan ensimmäiseksi tuli mieleeni, että haluan jättää jälkeeni kaikki huoleni ja murheeni -jopa ne mitättömimmätkin. En kokonaan, niiden muistaminen olisi varmasti vain hyödyksi, ainakin jos kuolemaa seuraa tila, jossa kykenee muistamaan. Samaan tapaan jättäisin varmaan kaikki muutkin suuret tunnetilani, sillä mitään suuria onnenhetkiä ei kuitenkaan osaisi arvostaa niille kontrastia luoneiden murheiden jäätyä jonnekin taakse.

Sitten tulikin mieleeni, että olisi kiva jättää jälkeensä hyviä muistoja läheisimmille muutamiksi vuosiksi, jotain kehittävää luettavaa päiväkirjani muodossa ja sen sellaista. Ei mitään sen kummempaa, en halua päästä äidinkielen, historian tai minkään muun aiheen opettajien, professoreiden ja asiantuntijoiden puheisiin, ymmärtäisivät kaiken kuitenkin ihan väärin.

[Milu]

Realistisesti ajatellen jäljelle todennäköisesti jää ainakin lapsi ja kirjoittamani lehtijutut.

Siihen vielä voisi mielellään lisätä vähän scifiä ja fantasiaa, mutta sitä en pidä todennäköisenä. Gradu saattaa valmistua.

Velkoja ei tule jäämään perinnöksi, mutta eipä kyllä omaisuuttakaan josta jollekulle iloa olisi.

[Denizen]

Minä keksin vielä jotain todella hienoa. Näitä suunnitelmia on koko ajan meneillään, miten muuttaa maailmaa, helposti, ei erityisen mutta ehkä melko näkyvästi. Jotain tulen myös jättämään jälkeeni, semmoista konkreettista johon on kirjoitettu minun nimeni...

Ajattelin koota aarteen, ja haudata sen maahan. Ajatuksena oli, että nostan sen itse 10-50 vuotta myöhemmin, mutta toki voin tehdä toisen vastaavan sitten, jättää sen jonkun löydettäväksi. Semmoinen aikakapseli, joka kuvaa maailmaa minun näkökulmastani.

Toki olisi kiva, jos joskus saisi kasvatettua lapsen perinnöksi maailmalle, mutta näillä näkymin todennäköisemmin ei.

Kyllä minä nyt jonkun julkaistun kirjankin joskus aikaiseksi saan, siitä ei ole epäilystä. Se on siksi vähemmän merkityksellistä - vaikka ei toki yhtään vähää merkityksellinen, vain vähemmän.

[Awaken]

Kuten osa onkii jo maininnu ni kaikista taitaa tulla mätänevii raatoja, paitsi jos suosii polttohautausta (niiku itse suunnittelin jättäväni jälkeen itsestäni kupillisen tuhkaa eli tuhkakupin  ).

Itse en usko jättäväni mitään muistamisen arvoista jälkeeni enkä välttämättä välitäkkään jättää, mutta eihän sitä koskaan tiiä....

[Greenhead]

Mielialani laski huomattavasti näitä lukiessa.. En pidä yhtään kuoleman ajattelusta.. Mutta se on sitä elämää. Sitä ei pääse pakoon. En vielä tiedä mitä jätän jälkeeni.. Tavoitteena on tehdä pari lasta ehkä kolmekkin jos sattuu suotuisa elämänkaveri vastaan tulemaan.. Vanhempani jättävät ainakin jälkeensä maatilan ja vanhan talon jota isä on ollut rakentamassa. Se joka tulee sitten asumaan siinä talossa muistaa ainakin hänet narisevista lattia laudoista... Pitäisiköhän rakentaa oma talo, raivata metsästä alue ja tehdä tie .? Sillälailla ainakin jäisi muisto jäljelle minusta.. Ainakin siihen asti kunnes joku Holiday Club ostaa sen tontin hyvään hintaan lapseltani ja jyrää sen sitten kylpylän edestä..

[Emerentia]

Luultavasti ainakin nämä kolme asiaa. Ensinnä toivottavasti muutama jälkeläinen. Toiseksi mitä todennäköisimmin hirvittävän kasan henkilökohtaisia muistoja, joita kukaan ei enää halua (paitsi tietysti kirjani ja muut vähänkään arvokkaat esineet, muta missään nimessä eivät esim. ne paperit joita en raaski heittää pois). Ja kolmanneksi kasvot valokuviin, joissa loppujen lopuksi tulee olemaan vain tuntematon naama muiden joukossa.

Ja tietenkin kaikki kirjalliset ja kuvalliset hengentuotteeni, mutta ne taitavat kuulua tuohon henkilökohtaisten muistojen kategoriaan, jos joku kustannusyhtiön setä tai täti ei saa vakavaa mielenhäiriötä.

[sansa]

voi olla, ettei minusta jää muuta jäljelle kuin hautakivi (jos joku sellaisen sattuu hommaamaan) jollekin rikkaruohoa kasvavalle hautausmaalle (jos minut sinne huolitaan;). Silti minusta on huvittava kuvitella, kuinka esimerkiksi päiväkirjojani tulkittaisiin sadan vuoden päästä. Varsinkin parin viime vuoden ajalta ne ovat täynnä angstia ja outoja pohdiskeluja, joten siinä olisi jälkipolville setvimistä.
 kirjailijoiden kunnioitukseni johtuu kaiketi enimmäkseen juuri siitä, että heidän ajatuksensa elävät kauemmin kuin he itse. Kuvitellaan nyt vaikka Ivan Turgenevia. Hänen teoksensa Isät ja Pojat teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, varsinkin pohdinnat olemassaolon tarkoituksesta. Eikä minulla olisi koskaan ollut mahdollisuutta tietää hänen mielipidettään, ellei sitä oltaisi julkaistu. Siis tällaisia juttujahan ihmiset miettivät vuosituhansia, ja kuolleet kirjailijat vaikuttavat yhä keskusteluun ja sanovat oman mielipiteensä.
 Siksi olisi todella hienoa löytää jonkun edesmenneen päiväkirja. Saisi tietää, mitä hän on ajatellut mistäkin asiasta. Melkein kuin herättäisi tyypin henkiin!

[Hyppymiina]

Ruumiin osalta ei mitään (tuhkat tullaan varmaankin ripottelemaan itämereen kun ei kerta suohautaus käy) Sen lisäksi pari kohtuullisen hyvää hengentuotetta. En oikeen osaa sanoa vielä varmasti minkälaista.

[Piru Naiseksi]

Velat, kasa kuoltuani rojuksi muuttunutta aarteistoani - ja vajaa 50 kg atomeja, jotka odottavat uudelleenyhdistymistään ties millaiseksi elo- ja/tai kivikehän muodoksi.
Lisäksi minusta kuvattua materiaalia on lähetetty TV-vastaanottimiin, joten esiinnyn osasena tätä meitä ympäröivää modernia radio- ja TV-kuplaa ... Tämä pätee, mikäli olen omaksunut mainitun ilmiön olemassaolon oikeasta tiedelähteestä (enkä tieteiskertomuksesta) ja ymmärtänyt lukemani/katsomani oikein!

[Werian]

Toivottavasti minäkin saan sen kirjan julkaistua. Olen sen henkilöhahmoilleni velkaa.

[Platypus]

Tätä pitäisi pystyä ajattelemaan luonnollisesti. On kuitenkin niin, että välillä valtaa pieni universaalin turhuuden tunne siitä, että elämällä ei ole suurempaa merkitystä. Se avaa päässä suhteellisuudentajun.

Toivon, että saisin elää elämäni mukavasti ja viihtyisästi omalla tavallani, ja että elämäni vaikuttaisi myönteisesti muiden ihmisten mielialaan, itsetuntoon ja rohkeuteen olla oma itsensä.

Joitain turhia ja höpsöjä ajatuksia olen riipustanut, ja piirtämisharrastusta voisin aloittaa... Kaikenlaista muhii päässä, mutta muhikoon, ellei äkkiä tule fiilis että tarinoita tahtoisi julkaista. Se ei ole kuitenkaan suuri intohimoni.

Hmm, voisin sanoa, ettei minua tarvitse enää "kunnioittaa liikaa" kuolleena - hyvänen aika, jos kiinnostaa, lukekaa ja selatkaa läpi kaikki minkä olen omistanut ja tehnyt! Silloin ihmiset saisivat vielä kiinni ajatuksistani. Ehkä.

[Ansa]

Tuhkaa.

Kun minusta aika jättää, en halua, että minua surraan sitten yhtään. Pitäkööt kunnon pirskeet, naurua ja hymyjä. Ei mitään itkua tai parkua. Siinä vaiheessa olen elämäni elänyt. Saavat kyllä haudata tuhkat Kauhavalle. Siellä olen syntynyt ja siellä haluan viimeisen leposijani olevan.

Sitä ennen kyllä haluaisin polttaa kaikki paperit ja päiväkirjat, mitä löytyy. Valokuvat saavat säästää, minua niissä ei kuitenkaan esiinny. Jos sitä rupian taiteilemaan enemmän, niin olishan se ihan kiva, jos saisi niitä myytyä ja ne jäisi sitten muitten ihailtavaksi.

Mutta kyllä se on vaan niin, että tuhkaa jää jäljelle. Saavat tehdä mun tavaroilla, mitä lystäävät, tai sitten testamenttaan kaikki siskoilleni, jos ei kersoja ole siihen mennessä syntynyt.

[Warghast]

täytyy myöntää että on tullut joskus ajateltua tätä elämän haurautta ja lyhyttä kestoa. Tulinpa tuumailuissani joskus siihen tulokseen että kun se kalman kylmä ja nihkeä koura sitten joskus riipaisee mukaansa (taistelemati en prkl sen hiipparin mukaan kyllä lähre! saa kalma-petteri tehrä töitä palkkansa eteen!) niin aion jättää aivoni lillumaan kryotankissa jossain salaisessa laboratoriossa.

herättäkööt valkotakkiset tulevaisuuden transhumanistit aivoni sitten pakkasesta ja siirtäkööt tietoisuuteni niistä vaikkapa wanhaan koneen reuhkaan. Toivottavasti kyllä edes johonkin robottiruumiiseen, voisin tulla kohtalaisen mielipuoliseksi jos olisin vain tölkitetty pää kuten Futuramassa.

tietty jos tekniikka kehittyy siihen pisteeseen että tälläinen "lataus" onnistuu jo sinä aikana kun oma biologinen möhnämaja vielä hengittää niin mikset tuota voisi tehdä ennen jääpuikkovaihetta