Blake Charlton mainittiin ensimmäisen kerran
Uusia fantasiakirjailijoita (osa II) -ketjussa. Koska luin hänen debyyttikirjan (
Spellwright) ennakkoon ja kirjoitin englanninkieliselle puolelle
arvostelun siitä, päätin luoda hänelle oman ketjun.
Blake Charlton on uusi fantasiakirjailija, joka opiskelee lääketiedettä. Hän pyrkii sekä kirjoittamaan että työskentelemään lääketieteellisellä alalla. Hän on kärsinyt dysleksiasta eli lukihäiriöstä ja se on vaikuttanut suuresti hänen debyyttikirjansa syntymiseen, koska kirjan päähenkilöllä on cacography-vamma eli päähenkilö kärsii huonosta oikeinkirjoituksesta ja sen aiheuttamista ongelmista (kun lukija tietää tämän asian, se syventää lukukokemusta jonkin verran).
Spellwright-kirjaa on hypetetty todella paljon. Mm. Robin Hobb, Daniel Abraham, Kate Elliott ja Tad Williams ovat kehuneet sitä:
Robin Hobb:
Nicodemus Weal is a protagonist that all of us can identify with. SPELLWRIGHT features a unique system of magic and characters that are genuine inhabitants of that world. SPELLWRIGHT is a letter-perfect story: an absorbing read and recommended.
Daniel Abraham:
SPELLWRIGHT is exactly the kind of book that got me into fantasy in the first place. Blake Charlton has built a world that is as new as it is classic, and a story that kept me reading late into the night. Blake Charlton is a talent to watch.
Kate Elliott:
This imaginative debut novel about the power of words– and I mean that literally–weaves together an inventive magic system with the story of a young man’s struggle to come to terms with who and what he is. Charlton makes a timeless plot fresh by drawing from his own experience, and he manages the difficult balancing act of writing with a real sense of delight in his world while meanwhile tackling some darker themes. I look forward to seeing what comes next.
Tad Williams:
Blake Charlton has not only invented a fascinating world and peopled it with realistic people and wonderful, grisly monsters, but he has also created one of the few truly original magical systems we’ve seen in fantasy fiction. The lucid complexity of the magic reminds me of Jack Vance, which is high praise indeed. I’m fascinated to see what happens next and will be following every word with the absorption of an apprentice spellwright. You will be, too.
Spellwright on
The Spellwright Trilogy -trilogian ensimmäinen osa. Muut osat ovat nimeltään
Spellbound ja
Disjunction.
Minusta
Spellwright on melko perinteistä ja kevyttä viihdefantasiaa, mutta kirjan omaperäinen magiasysteemi tekee siitä mielenkiintoisen kirjan. Loitsukirjoitus (spellwriting) on harvinaisen omaperäinen idea, koska monissa muissa debyyttikirjoissa luotetaan perinteisiin magiasysteemeihin. Loitsukirjoitus pohjautuu sanoihin ja kirjoittamiseen.
Kirjan päähenkilö on Nicodemus Weal, joka kärsii huonosta oikeinkirjoituksesta ja sen vuoksi hän ei pysty luomaan vaikeita loitsuja (kaikki vaikeat ja monimutkaiset loitsut epäonnistuvat). Minusta on hyvä, että Blake Charlton on uskaltanut luoda tällaisesta vaivasta kärsivän päähenkilön, koska sankareiden ei tarvitse olla täydellisiä. Muita tärkeitä hahmoja ovat Shannon (päähenkilön opettaja ja eräänlainen suojelija), Amadi (velhojen vartija) ja Deirdre (druidi).
Tässä kirjassa oli runsaasti magiaa ja sen vuoksi kirjan lukeminen tuntui minusta mielenkiintoiselta. Monissa uusissa fantasiakirjoissa magiaa on todella vähän, koska kirjailijat pyrkivät luomaan realistisia kirjoja, joten tämä kirja oli piristävä poikkeus. Kirjailija kuvaili magiaa ja sen käyttämistä todella hyvin (hän kuvaili sitä paikoitellen matemaattisella tarkkuudella, mikä on aika harvinaista).
Tässä kirjassa oli yllättävän vähän maailmanluomista, eikä kirjailija keskittynyt kaikkien asioiden kuvailemiseen. Pidin siitä, että kirjailija paljasti lukijalle vähitellen tietoja magiasta ja siihen liittyvistä asioista. Minusta oli myös mukavaa, että kirjailija keskittyi kirjan loppupuolella historiallisten tapahtumien käsittelemiseen (historiaa ei käsitelty paljon, mutta paljastetut asiat olivat mielenkiintoisia).
Tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen Starhaveniin, joka oli muinainen kaupunki ja loitsukirjoittajien akatemia. Starhavenin oli luonut muinainen Chthonic-kansa, mutta ihmiset olivat vallanneet paikan ja sinne oli perustettu akatemia.
Minusta tässä kirjassa oli todella hyvä ja selkeä kartta. Toivon, että tulevissa osissa vieraillaan muissakin paikoissa kuin Starhavenissa ja sen läheisyydessä, koska eri paikkoja on runsaasti. (
Kartta löytyy Blake Charltonin kotisivulta.)
Kokeneet ja laatutietoiset lukijat saattavat vieroksua
Spellwright-kirjaa, koska siinä on kaikki mahdolliset kliseet. Kirjassa on mm. velhoja, demoneja, jumalia ja ennustuksia. Lisäksi päähenkilö on nuori mies, joka joutuu tapahtumien keskelle (päähenkilö joutuu pakenemaan henkensä edestä ja samalla hän joutuu ottamaan selvää monista eri asioista). Minusta Blake Charlton käytti näitä kliseitä melko hyvin, koska olen lukenut paljon huonompia debyyttikirjoja (esim. Drew C. Bowlingin
Tower of Shadows oli aika kammottava lukukokemus).
Minusta on kiva lukea toisinaan tällaisia kevyitä viihdefantasiakirjoja, koska ne ovat mukavaa vaihtelua raskaille teoksille.
Spellwright oli leppoisaa ja luettavaa viihdettä. Tätä kirjaa voi suositella sekä nuorille aikuisille että aikuisille, koska se sopii hyvin kaikenikäisille lukijoille. Aloittelevat lukijat saattavat pitää tästä kirjasta aika paljon, koska se ei ole kovin monimutkainen fantasiakirja ja tapahtumat etenevät nopeasti.
Huom! Tätä kirjaa ei pidä missään tapauksessa verrata George R.R. Martinin, Steven Eriksonin, R. Scott Bakkerin ja muiden vastaavanlaisten kirjailijoiden teoksiin, koska se on täysin erilainen kirja. Minusta
Spellwright muistuttaa enemmän miekka ja magia (sword and sorcery) -tyyppistä fantasiaa kuin perinteistä eeppistä fantasiaa, koska siinä on runsaasti magiaa.
Spellwright-kirjan arvosteluja löytyy näistä blogeista:
Blake Charltonin virallinen kotisivu löytyy täältä:
www.blakecharlton.com.
Blake Charlton on kirjoittanut myös yhden scifi-novellin (
Endosymbiont). Sen voi lukea
täältä.
