Ray Bradbury

[Hillo]

Tilanne on nyt se, että minulle on kovasti suositeltu kyseisen herran tuotantoa eräältä taholta. Tietysti tutkailin tietokantaa, mutta arvostelujen puutteen vuoksi sain selville vain joitain suurpiirteisiä suuntaviivoja. Melko vakuuttavalta vaikuttaa tähän asti, mutta tahtoisin hieman avartavia näkökulmia, ja mikäpä olisi parempi paikka kysellä. Kaikki mielipiteet huomioidaan ja otetaan innolla vastaan.

[Morick]

Paljoa en muista, ja paljon enemmästä kyseistä herraa koskevasta en toisaalta lainkaan tiedä, mutta onhan sitä Bradburya hieman tullut lueskeltua. Jotkin kaksi novellikokoelmaa kaiketi. Nimiä en muista.

Suosittelen hänen tuotantonsa lukemista, sillä kaikesta hänen kirjoittamastaan kumpusi omalaatuinen ote ja hienoinen ironia. Ainoat nyt päähän tuleva novellit olivat jokin "Ukkosenjohdatin" ja sellainen novelli, jossa oli kyse tytöstä, vaniljajätskeistä ja jostain syrjäkylästä. Joku paremmin tietävä voi valaista jälkimmäistä paremmin.

Bradbury ei ole mikään mestarillinen novellisti tai muunkaanlainen mestarikirjailija, kuten Dostojevski tai muut ihannoimani venäläiset realistikirjailijat olivat, mutta voin sanoa, että olin onnekas kun pääsin tutustumaan miehen kertomuksiin. 

[Thialfi]

Fahrenheit 451 - "pakkolukeminen"
Lokakuun maa  ja Huhtikuun noita - mielestäni parhaat novellikokoelmat, mukana fantasiaa

Varhaiset varjot - kauhunovelleja, joukossa muutama hyvä
Kuvitettu mies - tieteisnovelleina vanhentuneita, mutta tunnelma kertomuksissa on hyvä.
Toiset taivaat - tieteisnovelleja, enimmäkseen eivät parhaimmistoa
Marsin aikakirjat - nykyisin harvinainen painos, jos löytää niin tähän voi tarttua
Paha saapuu portin taa - minun mielestäni vähäisempää Bradburya, oikeastaan pitkitetty novelli, mutta jotkut voivat pitääkin tästä
Kuolema on yksinäinen juttu - ei mitenkään välttämätön luettava, salapoliisiromaani, kannattaa lukea novellikokoelmien jälkeen tekstienvälisten viitteiden vuoksi
Hullujen hautausmaa - epäonnistunut myöhäisemmän kauden teos, kannattaa jättää väliin

[Ninni]

Komppaan Thialfia.

Bradburylta kannattaa mielestäni lukea ennen kaikkea novelleja, ne ovat aivan omaa luokkaansa. Romaaneista Fahrenheit 451 on tietysti se klassikko (joka pitäisi varmaankin itsekin lukea uudestaan joskus).

Ai juu, jos tahdot snobbailla vähä-älyisemmille kavereillesi, niin muistat tietysti arvuutella heiltä jotta mitäs se fahrenheit 451 meinaakaan? (Me Risingilla hengaajathan kaikki sivistyneinä ihmisinä sen jo tiedämme, niin ettei sitä tarvitse tässä selittää).

[Hillo]

Näillä eväillä uskalsin jo käydä kirjastossa. Lainasin näin alkuun Huhtikuun noidan ja Varhaiset varjot; ne kun olivat helpoiten saatavilla. Kiitos tästä.

Ja keskustelua saa toki jatkaa, jos halukkaita löytyy. Itse ainakin palaan vielä.

Edit:
Näköjään äidinkielen oppikirjasta löytyi Bradburyn novelli Lohikäärme. Erilaisuudessaan huimaavaa. Vieläkin naurattaa.

Eikös Fahrenheit 451:stä ole tehty jonkilainen väännös myös Aku Ankkaan aikoinaan?

[Jussi]

Tutustuin juuri Bradburyyn lukemalla romaanin Paha saapuu portin taa. Kirja teki vaikutuksen, se oli parempi kuin ennakkoon odotin. Kauhukirjallisuutena tämä ei taida toimia, sillä erityisen pelottavia kohtauksia ei löytynyt. Mutta fantasianystävillä ei pitäisi olla valittamista. Tapahtumapaikka, amerikkalainen pikkukaupunki, tuotiin hienosti eloon. Teos eteni intensiivistä vauhtia, eikä tehnyt mieli keskeyttää lukemista.

Romaani oli syvällinen, kirjoitustyyliltään upea ja tunnelmaltaan vahva. Päähenkilöt olivat myös onnistuneita. Suosittelen kokeilemaan – en ihmettele yhtään sitä, että Paha saapuu portin taa on saanut klassikkostatuksen. Alkukielellä kirjasta on otettu painos "Fantasy Masterworks" -sarjassa. Hesarin (spoilaavan) arvostelun voi lukea tästä, lainaus:

Paha saapuu portin taa -romaanissa Bradbury on kaunopuheinen sananmaalailija ja tunnelmoija. Hän kertoo tarinansa runollisella, usein hupaisan korkealentoisella sanastolla. Hehkutetut vertauskuvat ja sentimentaaliset yksityiskohdat kuuluvat asiaan. Kaikesta tästä koostuu säkenöivä fantasia - kirja joka on kulttimaineensa veroinen.

Seuraavaksi aion lukea kirjailijalta novellikokoelman Varhaiset varjot. Lisäksi hyllyssäni odottaa kirjaston poistomyynnistä löytynyt Marsin aikakirjat.

[Keeper]

Heh, satuinpa lukemaan loppuun juuri eilen minäkin samaisen kirjan, tuon Masterworks sarjan painoksen. Something Wicked This Way Comes oli erittäin hyvä teos. Unenomainen, nostalginen ja Bradburyn teksti on tunnelmaltaan, kuten Jussi tuossa jo totesikin, todella voimakasta. Omaperäisiä kielikuvia on aivan tavattoman paljon ja kirjaa lukiessa huomasin, että tunnelma on niin kokonaisvaltaista, että edes yksittäisiä sanoja jotka olisivat sitä rikkoneet ei tullut vastaan.

Tämä oli eka Bradbury minkä olen lukenut, mutta jäi kyllä välittömästi halu lukea herran muutakin tuotantoa. Varmaankin tartun seuraavaksi October Country -kokoelmaan, joka on kai hieman synkempää, tai sitten "SWTWC-sarjan" muihin osiin.    

[Echramath]

Ray Bradbury on siirtynyt ajasta ikuisuuteen tänä aamuna kunnioitettavassa 91 vuoden iässä.

[Eija]

No voi  … mutta, kukaan ei kuitenkaan täällä ikuisesti pysy.

Pidän Ray Bradburyn teoksista kyllä, mutta ihan liian kauan aikaa on kulunut, kun viimeksi olen hänen tarinoitaan lukenut. Olisi korkea aika ottaa uusintana jo suomennetut ja muutakin lisäksi. Muistikuvieni mukaan erityisesti olen pitänyt novellikokoelmista Kuvitettu mies ja Lokakuun maa sekä Marsin aikakirjat oli myös kokonaisuutena erinomainen. Siinä tarinat nivoutuvat kivasti yhteen. Ketjussa mainittu Paha saapuu portin taa (itse asiassa se onkin viimeisin Bradbury jonka olen lukenut 8 vuotta sitten) oli myös erittäin mainio ja vahvuus siinä kieli ja tunnelma. Varhaiset varjot on varmaankin ollut myös mieleen, mutta 20 vuotta on jo liian pitkä aika sellaisen muistamiseen.

[Tapsa]

Levätköön rauhassa.

Raylta mieleeni on jäänyt ennen kaikkea novelli, jossa aikamatkalaiset palaavat dinosaurusten aikaan seikkailemaan, tallaavat ötökän päälle, ja huomaavat palatessaan omaan aikaamme, että ötökän kuolema on aiheuttanut ketjureaktion, jossa presidentinvaalien lopputulos on vaihtunut. 

[Dragan]

Satuin itse lukemaan kuolinpäivänä E Everett Evansin novellin The Undead Die (1948), jonka hän oli kirjoittanut Bradburyn kanssa. Se, että heti perään sain tietää kirjailijan kuolleen sai minut surulliseksi.

Itseeni eniten vaikuttanut Bradburyn teos on Zen in the Art of Writing, jonka jäljet näkyvät yhä monissa harrastamissani kirjoitusharjoituksissa.

[tnjrp]

Jättiläisten aika alkaa olla väistämättä ohi.

[Moonlord]

Bradbury tosiaan oli yksi mestareista. Sanankäyttäjänä ja tunnelman luojana varsinkin. Tarinat olivat enemmänkin pienen ihmisen näkökulmasta kuvattuja kuin mitään maailmaa mullistavia tapahtumaketjuja.

Kirjoista olikin tuolla aiemmin jo hyvin juttua joten laitanpa itse filmipuolelta:

Suomenkin televisiossa aikoinaan esitettiin Ray Bradbury esittää (1985-1992). Todella hieno sarja joiden tarinoista monet pohjautuivat suoraan Bradburyn novelleihin. (8/10)
http://www.imdb.com/title/tt0088591/

Yksi elokuvahistorian hienoimpia minisarjoja oli Marsin aikakirjat (1980). Ihminen menee Marsiin ja paljastuu (ainakin osalle siirtolaisista) että he eivät olekaan siellä yksin. Tarinat ovat filosofisia ja tunnelmallisia. Yksi lapsuuteni suuria suosikkeja ja kun hiljattain tätä tsekkailin uudestaan niin eipä ollut menettänyt tehoaan yhtään. (8/10)
http://www.imdb.com/title/tt0080242/

Fahrenheit 451 (1966)
Upea tulevaisuusdystopia totalitäärisestä hallinnosta joka kokee tiedon uhaksi ja on kieltänyt kirjojen lukemisen. Teki aikoinaan suuren vaikutuksen. Ehkä vanhahtava puitteiltaan mutta tarinahan ei menetä tehoaan. (7-8/10)
http://www.imdb.com/title/tt0060390/

A Sound of Thunder (2005)
Bradburyn tarinaan perustuva ison budjetin elokuva. Aikamatka dinosaurusten aikaan ja yksi harha-askel joka muuttaa tulevaisuuden. Valitettavasti tämä oli vähän epäonnistunut tekele. (4/10)
http://www.imdb.com/title/tt0318081/

The Illustrated Man (1969)
Mies jonka iho on kauttaaltaan tatuoitu, ja kun tatuointeja katsoo ne muuttuvat eläviksi ja kertovat tarinansa. Elokuvassa on muutama erillinen tarina ja ne vaihtelevat keskinkertaisesta hyvään. Vähän "taidefilmin" tapainen sen takia että tämä eroaa mainstream-filmeistä niin paljon. (7/10)
http://www.imdb.com/title/tt0064473/

[Echramath]

Jättiläisten aika alkaa olla väistämättä ohi.

Koska niin moni tunnusti ihmetelleensä, että Bradbury ylipäätään oli yhä hengissä, mainittakoon, että "hieman pienemmät" aikalaisnimet Brian Aldiss ja Jack Vance ovat edelleen elossa.

Miten lie sitten jättiläisten kanssa, mahtoiko joku povata samaa jo Vernen ja Wellsin kuoltua? (William Gibson, anyone? Bruce Sterling? Lasketaanko Ursula Le Guin vielä edellisen kappaleen jättiläisten listaan?)

[karkkola]

Bradbury tosiaan oli yksi mestareista. Sanankäyttäjänä ja tunnelman luojana varsinkin. Tarinat olivat enemmänkin pienen ihmisen näkökulmasta kuvattuja kuin mitään maailmaa mullistavia tapahtumaketjuja.

Toden totta. Ei Bradbury erityisen tieteiskirjallinen ollut, mutta se tunnelma - kiehtova sekoitus nostalgiaa, uhkaa ja perimmäisen selittämätöntä mysteeriä.