Kansat: Sotalordien mantu

[Jackalbury]

1. Esittely:

- Jokivarren ruhtinaskuntien ja Suuren Aarnion väliin jäävä alue. Etelässä raja kulkee Jokivarren Ruhtinaskuntien eteläisen haaran kärjestä Suureen Aarnioon.

- Sotalordien mantu oli aikoinaan osa fareinien suurta valtakuntaa. Mutta fareinien vajottua ja valtakunnan tuhouduttua suistui tämä alue anarkiaan. Aluetta hallitsevat rosvoruhtinaat, linnanherrat ja Sotalordit, jotka taistelevat toisiaan vastaan ja yrittävät laajentaa alueitaan muiden kustannuksella.

- Ruhtinaat, Linnanherrat ja Lordit sekä ylempi hallitseva kansanluokka ovat fareineja. Mutta viime aikoina alueelle vaeltaneet ihmiset ovat päätyneet palkkasotilaiksi fareiniherrojen sotajoukkoihin.
Väestöstä 80 % on fareineja ja 20 % ihmisiä.

- Sotalordit taistelevat vallasta sekä legendaarisesta regaalista, Jokimaiden Tiarasta, jota viimeinen Aomdaen tasangon Prinssi kantoi ennen kuin kuoli sisällissodassa. Tiara on kätketty ja sen kätköpaikan tietävät vain Sotalordit, jotka aikoinaan valalla vannoivat että Tiaran saa se, joka voittaa taistelussa muut. Sotalordit ovat hankkineet liittolaisikseen ihmisistä muodostuvia palkkasoturijoukkoja joiden johtajista on tullut eräänlaisia ihmisten Lordeja. Joukkojen jäsenet taas ovat ritareita joista useilla on jo pieniä maatiloja Sotalordien lahjoituksina saatuina. Sotalordin arvo periytyy Lordisuvuissa jotka jatkavat jo kauan kestänyttä sotaa sukupolvesta toiseen, sillä palkintona on alueen yliherruus.

- Uskontona on fareinien vanha uskonto, mutta alueella se on hajonnut kilpaileviksi lahkoiksi joita Sotalordit käyttävät hyväkseen. Sotalordit itse ovat kieltäneet uskovansa mihinkään muuhun kuin Tiaraan. Vanha Temppeli on raunioröykkiö joka tuhoutui kilpailevien lahkojen taisteluissa ja lopulta paloi Suuressa Palossa joka tuhosi Aomdaen vanhan provinssin hallintokaupungin kokonaan.

- Alueen asukkaat elävät joko linnoitetuissa kaupungeissa tai linnanherrojen linnoissa. Maata viljelevät fareinit ja ihmiset on alistettu maaorjiksi jotka siirtyvät maan mukana isännältä toiselle taistelujen muutosten mukaan. Tiet ovat huonokuntoisia, koska Sotalordit suosivat sissisotaa ja yllätyksellisyyttä. Sotalordeja on yhdeksän ja he asuvat kukin Kastellissaan omalla kolkallaan aluetta. Kaupunkien ja linnoitusten väliset alueet ovat pienten kartanoiden, maalaiskylien ja syrjätorppien asuttamaa aluetta jota halkovat suuret erämaa-alueet. Monet entiset pellot ovat metsittyneet ja siksi alue on muuttunut entistä vaikeakulkuisemmaksi.

- Alueen asukkaat karttavat Suurta Aarniota, sitä pidetään kirottuna ja outona paikkana jossa jopa magia alkaa temppuilla. Siksi Aarnion reunamat ovat vain rosvoruhtinaiden aluetta tiettömine erämaineen. Pohjoisessa ja lännessä Jokivarren Ruhtinaskunnat vahtivat rajoja ja kontrolloivat alueen sisämaan kauppaa suurelta osin. Ruhtinaat tukevat Sotalordeja toisiaan vastaan ja haluavat pitää Aomdaen alueen sekasortoisena jottei se nousisi uhkaamaan Jokivarren kauppakaupunkeja ja ruhtinaanlinnoja. Etelässä puolestaan Maronin Keisarikunta puolustaa vahvasti linnoitettua rajaansa Sotalordeja, rosvoruhtinaita ja linnanherroja vastaan. 

- Magiana suhtaudutaan kunnioittavasti. Kaikki Sotalordit ovat varsin vahvoja maagikoita ja heillä on myös palveluksessaan kykeneviä noitia ja magian harjoittajia. Myös linnanherrat ja rosvoruhtinaat ovat alkaneet palkata maagikoita palvelukseensa. Tiede on tuiki tuntematon asia, vain seppien ja asemestarien sekä Tulen Killan tekemisiä voidaan verrata tieteeseen. Tulen Kilta on kaikenlaisten kemikaalien ja myrkkyjen tuntijoiden muodosta kilta.

- Alueen ruokatavaroista suuri osa tulee Jokivarresta tai etelästä Maronista, joka myy toisinaan ruokaa rosvoruhtinaille ja linnanherroille jotka ovat tehneet hyökkäämättömyys sopimuksen Maronin kanssa. Jokivarren Ruhtinaskunnat taas myyvät tarvikkeita Sotalordeilla usuttaen nämä toistensa kimppuun.

- Sotalordit hallitsevat itsevaltaisesti alueitaan. Orjuus on olemassa, pääasiassa sotavankien ja maaorjien muodossa.

Alue: Jokivarren Ruhtinaskuntien eteläisen haaran, Jokivarren pääalueen sekä Suuren Aarnion väliin jäävä alue. Eteläraja kulkee Jokivarren etelähaaran eteläkärjestä Suureen Aarnioon.

2. Hallinto:
   Kukin yhdeksästä Sotalordista hallinnoi omaa valtapiiriään itsevaltiaana, jonka sana on laki. Mitään kirjoitettua lakia ei ole, vain Tiaran Sopimus ja Sotalordin oma tahto. Sotalordien aluetta nimitetään Yhdeksäksi Valtapiiriksi, joiden reunamilla ja niiden välisillä ei-kenenkään mailla on Linnanherrojen ja Lordien hallitsemia maa-alueita. Suuren Aarnion puoleista rajaseutua hallinnoivat rosvoruhtinaat, joiden vallan alla myös keskisten alueiden metsittyneet korvet ovat.
  Yhtenäistä hallintoa ei ole, vain Yhdeksän Sotalordin valta on ainoa toistaiseksi pysyvä voima alueella. Lisäksi hallinto ei ole mitenkään vakaata, sillä vallankaappaukset, salamurhat ja kapinat ovat arkipäivää Sotalordien mannulla. Jokaisella Sotalordilla, Linnaherralla, Lordilla ja Rosvoruhtinaalla on alapuolellaan vallanhimoisten alaisten ja perijöiden joukko, joka hallitsijan täytyy pitää kurissa ja tahtonsa alla keinolla millä hyvänsä. Usein hallitsijan vaihdos tapahtuu väkivaltaisesti, kun vanha herra murhataan tai ajetaan maanpakoon ja uusi herra teloittaa kaikki vastustajansa. Sotalordien Suvut ovat poikkeus tästä, koska ne jumaloivat lähes mielipuolisesti magian lahjaa veressään ja jalostavat sukuaan naimalla vain maagikkoja. Vanha Sotalordi kykenee lähes aina pitämään vallan käsissään juuri maagisten voimiensa avulla ja yleensä vasta Vanhan Sotalordin kuoltua hänen perijänsä käyvät verisen maagisen kaksintaistelun siitä, kuka perii Sotalordin ja Suvun Päämiehen arvonimen.

3. Laki
   Kirjoitettua lakia ei ole, vain Tiaran Sopimus, jossa alkuperäiset Sotalordit sopivat taistelusta Tiarasta ja ylivallasta Aomdaessa. Muuten kukin Sotalordi säätää itse omat lakinsa ja ne muuttuvat Sotalordin tahdon mukaan. Samoin Linnanherrat ja Lordit hallitsevat itsevaltiaina alueitaan Valtapiirien välisillä alueilla ja heidän tahtonsa on laki.

4. Etniset piirteet
Mannun asujaimisto koostuu kokonaan fareineista. Tämä on seurausta Mannun vähemmän mairittelevasta maineesta Kauppiaiden Meren piirissä, sitä pidetään jatkuvasti taistelevien ja päästään vipsahtaneiden fareinien alueena. Mannun asukkaat itsekin suhtautuvat avoimen vihamielisesti kaikkia ulkopuolisia kohtaan. Mannun fareinit ovat väriltään lähellä ultramariinia ja he ovat hieman keskimääräistä pidempiä.

5. Kansanluonne
Mantulaiset ovat luonteeltaan epäluuloisia, muukalaisvihamielisiä ja varsin taikauskoisia. Heillä on taipumus muodostaa kuppikuntia ja käydä pitkällisiä riitoja pienimmästäkin asiasta. Juuri koskaan kukaan mantulainen lähtee vapaaehtoisesti Mannusta, joten heille Mantu on lähes koko maailma ja heidän oman Sotalordinsa valtapiiri on yleensä heidän oma ”maansa” ja muut valtapiirit ovat jo lähes ulkomaita. Mantulaisilla on hatara käsitys siitä, että jossakin etelässä on meri, mutta enemmistö ei tiedä mikä meri on. Mantua lännestä ja pohjoisesta rajaavaa Jokivartta pidetään ahneiden huijarikauppiaiden maana. Idässä on Suuri Aarnio, minne kukaan järkevä ei mene ja Aarnion reunamatkin ovat pitkälti Rosvoruhtinaiden aluetta.

6. Maantieteellinen sijainti, luonnonolot ja populaatio
Sotalordien Mantu sijaitsee Luoteisen mantereen kaakkoisessa osassa. Pohjoisesta ja lännestä aluetta rajaavat Jokivarren Ruhtinaskunnat. Idässä on Suuri Aarnio ja etelässä Maronin keisarikunta. Mannun eteläiset osat ovat jo osa mantereen eteläreunaa pitkin kulkevaa kukkulaketjua. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä matalammaksi ja vetisemmäksi maa käy. Mannun pohjoisimmat osat ovat jo Joen luomaa suomaata, jolla ei asu juuri ketään. Suomannun ja Joen välissä on kapeana nauhana Jokivarren Ruhtinaskuntien kaupunkeja ja pengerpeltoja.
Vedet valuvat maan halki joko Maronin puolelle entiseen Kanaaliin, pohjoiseen suomannun lammikoihin ja sieltä Jokeen tai sitten itään Suureen Aarnioon. Mannun sydänalueet ovat laajaa tasankoa ja siksi sen pellot olivat aikanaan Maronin Kultaisten Tasankojen jälkeen mantereen tuottoisimpia. Taistelut ja kastelujärjestelmän tuho ovat hävittäneet viljelysmaita ja metsät ovat vallanneet entiset peltomaat. Seudulla vallitsee trooppinen ilmasto ympäri vuoden. Maa on hedelmällistä Suomantua ja etelän kukkulaseutua lukuun ottamatta. Asukkaita koko valtakunnassa on vähän yli 50 000, sillä Suuren Aarnion uumenista syntyvät taudit ja jatkuvat taistelut ovat harventaneet väestöä.

[Jackalbury]

7. Kieli
Koska Aomdaen tasanko ja siten koko Mantu on ollut Kultakauden päättymisestä lähtien lähes täysin sulkeutunut maa, on sen kansan parissa säilynyt Kultakauden loppukauden fareinivaltakunnan kieli varsin puhtaana. Valtapiiri jaosta johtuen eri valtapiirien asukkaiden välille on jo syntynyt suuriakin murre-eroja. Ylhäisön jäsenet ja oppineet puhuvat keskenään vanhaa hovikieltä.

8. Sosiaalinen järjestys
Sosiaalinen järjestys on tiukka, mutta Sotalordin tai Sukuun kuuluvan jäsenen suopeus voi nostaa maaorjankin korkeaan virkaan. Hierarkian huipulla ovat Sotalordit, joiden tahto on laki ja joita eivät sido mitkään lait tai tavat. Siksi monet Sotalordit ja heidän sukujensa jäsenet ovat tunnettuja pöyristyttävästi huveistaan ja irstailuistaan. Mutta liian rappeutunut Sotalordi huomaa äkkiä joutuneensa murhatuksi ja uuden, ankaramman Sotalordin istuvan sijallaan. Koska Sotalordi-suvut palvovat maagisia kykyjä, heidän sisäsiittoisuutensa suvun sisällä aiheuttaa usein ongelmia. Siksi Suvut ovat alkaneet metsästää maagikkoja ja maagisia kykyjä omaavia valtapiireistään, kaapaten nämä jo lapsina, joka ostamalla tai väkivalloin. Nämä lapset adoptoidaan Sukuun ja heidän tarkoituksensa on hälventää ”liian sakkautunutta” verta. Lapsilta pyyhitään aina magian avulla pois kaikki muistot aiemmasta elämästä ja heistä koulitaan Suvun täysivaltaisia jäseniä. 

Sosiaalinen hierarkia
Sotalordi
Sotalordin suku
Linnanherrat, kenraali, maakreivit, ylipappi.
Upseerit, papit, kauppiaat, porvarit
Työläiset, Vapaat Tilalliset
Torpparit, palvelijat
Maaorjat
Kerjäläiset, vangit, rosvot.

9. Arvot ja asenteet
Ylhäisö ei kammoksu sukurutsaa ollenkaan ja on muutenkin hyvin vapaamielinen, lähes dekadenssiin asti. Tavallinen kansa sen sijaan kammoksuu moista touhua, sen uskotaan liittyvän Sotalordien maagisiin voimiin ja huhuttuihin salaisiin menoihin palatsilinnoissa.

10. Tavat ja perinteet
Lapsen nimeäminen ei ole mitenkään erikoinen tapahtuma  Mannussa ja sen hoitaa yleensä lapsen isä tai äiti kietomalla lapsen ns. Nimeämisliinaan, koristeltuun kankaaseen johon kirjaillaan lapsen nimi. Häät sen sijaan ovat kenties suurimmat juhlat mitä mantulainen voi koskaan elämässään kokea. Häihin kuuluvat komea seremonia papin johdolla ja sen jälkeen suuret syömingit ja juomingit juhlapaikalla. Usein häät päättyvät tappeluun tai yleiseen häslinkiin. Talonpoikaiskylissä vanhat perinteet elävät yhä, kuten uskomus siitä että uiminen on pahasta tai että itätuuli tietää pahaa. (Aarnio sijaitsee idässä Mannusta katsoen.)

11. Ajan mittaus/ kalenteri
Mannussa on käytössä yhä Kultakaudelta periytyvä kalenteri ja ajanlasku tapa. Tosin ajanlasku on aloitettu uudestaan, sillä Kultakauden lopun sekasorrossa kalenteri meni sekaisin.

12. Historia
Alussa Mantu oli paljolti Suuren Aarnion kaltaista trooppista sademetsää, pohjoisilta osiltaan suorastaan rämettä jonka Joen tulvat olivat synnyttäneet. Kultakauden alussa fareinit levittäytyivät alueelle etelästä rannikolta, seuratessaan Maronin haaraa pohjoiseen. Rannikolle syntyi siirtokuntia, joista kehittyi kaupunkeja. Yazamarin noustessa loistokautensa alkuun, uudisasukkaiden virta Kauppiaiden Meren takaa räjähti. Rannikkomaa tuli nopeasti asutetuksi ja fareinit alkoivat jatkaa matkaansa rannikolta sisämaahan. Maronin maat asutettiin ensin ja sitä peittänyt metsä hakattiin peltojen tieltä. Legendaariset Kultaiset Tasangot syntyivät, jotka myöhemmin olivat osasyynä Yazamarin satumaisten rikkauksien syntyyn. Tutkimusretkikuntia lähetettiin sisämaahan ja kun selvisi, että Joen suisto oli asuttavaksi kelpaamatonta maata, päätettiin kaivaa Suuri Kanaali Maronin haarasta Yazamariin. Kanaalin rakennustyötä varten tuhansia fareineja lähetettiin Yazamariin rakentamaan kanaalia. Kanaalin valmistuttua syntyi ongelmia, näiden työläisten joutuessa kerjäläisiksi. Maata ei riittänyt heille, kun Maron ja Yazamarin ympäristö oli jo tiuhaan asutettu ja raivattu. Yazamarissa syntyi mellakoita, jotka lopulta ratkaistiin antamalla työläisille koko Maronin Rajan takainen maa. Syntyi valtava kansanvaellus Yazamarista Mantuun. Mantulaisten esi-isät asuttivat ensiksi keskisen tasangon, levittäytyen myöhemmin alueen rajamaillekin. Mannusta muodostui sekasortoisen ja villin elämän täyttämä Rajamaa, jonne virtasi siirtolaisia ja maattomia meren takaa. Mantu alistettiin lopulta ensin Merentakaisin kruunun toimesta kuvernöörin hallitsemaksi maakunnaksi. Kultakauden loppupuolella siirtomaat itsenäistyivät ja Mantu kuului osana valtakuntaan joka hallitsi myös Maronin Kultaisia Tasankoja.
   Lopulta Kultakauden päättynyt Tuho iski myös Mantuun. Yhteiskunta romahti anarkiaan uskonnollisen kuohunnan sekä valtaistuimen luhistumisen seurauksena. Vanhan Dynastian Viimeinen Prinssi pakeni muita vallantavoittelijoita Mantuun. Hänen mukanaan tulivat Viimeiset Uskolliset, tulevat Yhdeksän Sotalordia. Prinssin kuoltua Sotalordit riitaantuivat siitä, kuka heistä perisi vaateen luhistuneeseen valtaistuimeen. Joten he päätyivät Tiaran sopimukseen ja aloittivat sodankäyntinsä. Valtapiirit syntyivät ensimmäisen Sotakauden jälkeen, jota seurasi rauhallisempi ajanjakso pienine taisteluineen, joiden aikana Rosvoruhtinaat majoittuivat valtapiirien reunamille. He olivat Sotalordien armeijasta peräisin olevia karkulaisia ja oikeutta pakoilevia rikollisia.

[Jackalbury]

13. Lukutaito ja oppineisuus
Lukutaito on keskittynyt vain neljän ylimmän säädyn valtaan. Kirjallisuus on lähes kokonaan joko kronikoita, kirjanpitoa tai uskonnollista kirjallisuutta. Vain Lordisuvut harrastavat ulkomaista kaunokirjallisuutta, hamstraten mieluummin sen sijaan kylläkin teoksia magiasta. Monista Lordisuvuista onkin tämän seurauksena kehittynyt magian asiantuntijoita, joita arvostetaan inhosta huolimatta Mannun ulkopuolella.

14. Tiede ja teknologia
Tiede on hyvin takapajuista ja saapuu jopa vuosisatojen viiveellä Mantuun. Tiede tulee pääasiassa Jokivarren Ruhtinaskuntien läpi, kun kauppiaiden mainoslähetystöt onnistuvat taivuttelemaan jonkun Sotalordeista kokeilemaan uutta asetekniikkaa. Vähäinen tekniikka onkin keskittynyt aseisiin ja linnoituksiin. Lordisuvut eivät ole kiinnostuneita tieteestä ollenkaan ja pitävät sitä toisen luokan ”Taitona” verrattuna magiaan joka suurin ja mahtavin Taito.
Teknologisista saavutuksista tunnetuin ovat yhä jäljellä olevat ja Sotalordien osittain kunnostamat Kultakaudelta periytyvät kastelujärjestelmät.

15. Magia
Magia on kehittynyt Mannussa Lordisukujen Palatseissa huippuunsa. Lordisukujen hallitsema magia vetää vertoja jopa Kultakauden suurten valtakuntien maagien kyvyille ja jopa itsensä Yazamarin maagikoiden mestaruudelle. Magia on kuitenkin tiukasti suljettu Sotalordien palatsin muurien sisälle ja tavallinen kansa suhtautuu siihen kammoten, luonnonvastaisena kykynä joka antaa haltijalleen paljon, mutta myös riistää tältä inhimillisyyden.

16. Uskonnot
Ainoa uskonto Mannussa on fareinien oma vanha uskonto, jota johtaa entisen pääkaupungin Ylipappi. Temppeli on vailla valtaa, sillä Sotalordit riistivät siltä vallan laatiessaan Tiaran sopimuksen ja mestatessaan silloisen Ylipapin, joka ei suostunut luopumaan vallastaan.
Nykyään papit on alistettu Lordisukujen vallan alle ja uskonto on laitettu tukemaan Sotalordien valtaa.

17. Mytologia
Mytologian ainekset ovat peräisin Kultakaudelta, johon on myös sekaantunut joukko omia, aikojen saatossa syntyneitä tarinoita.

18. Filosofia
Filosofiaa ei ole, ellei Sotalordi sukujen harvojen jäsenten harrastamaa ulkomaisten filosofisten ideoiden kopiointia ja oman valta-aseman perustelemista niiden avulla lasketa.

[Jackalbury]

19. Taiteet
Taiteita on vain Sotalordien palatseissa ja niitä ympäröivissä kaupungeissa sekä muutamissa vauraimmissa linnanherrain linnoissa. Kuitenkin enin osa taiteesta on keskittynyt Lordisuvuille, joilla on eniten varaa ja valtaa harrastaa sitä. Palatsit on siltä kuorrutettu Sotalordin ja tämän Suvun mahtavuutta ylistävällä taiteella, joka kattaa kaikki taiteen lajit. Suvut suosivat eniten trubaduureja, joiden tehtävänä on usein laatia propaganda lauluja tilauksesta. Myös muut muusikot ja akrobaatit ovat suosiossa. Alempana ovat taidemaalarit, kuvanveistäjät ja arkkitehdit. Vähiten Suvut arvostavat kirjallisuutta, sillä sen avulla ei pysty yhtä hyvin osoittamaan mahdikkuuttaan, varsinkin kun vain pieni osa Mannun väestä osaa lukea. Teatteri on Mannussa tuntematonta, sillä teatteriseurueet karttelevat sitä ja mantulaiset halveksivat näitä. Sirkus on sen sijaan voimissaan.

20. Ruokakulttuuri
Ruokakulttuuri on yksinkertaista ja vain Suvut pyrkivät osoittamaan hienostuneisuuttaan noudattamalla Yazamarista vuosisatoja sitten hankituista etikettikirjoista poimittuja pöytätapoja, osoittaakseen olevansa Kultakauden hallitsijoiden perillisiä.
Kala on yleensä makean veden kalaa ja sitä syödään runsaasti varsinkin pohjoisessa Suomannussa ja sen reunamilla. Riistaa ja muuta lihaa käytetään myös. Leipä ja kauden vihannekset ja hedelmät ovat jokapäiväistä ruokaa. Viini on yleensä tuontitavaraa, mutta olut ja siideri kotimaista. Enemmistö mausteista ja kaikki hienommat ruokatarvikkeet ovat tuontitavaraa etelästä rannikolta tai pohjoisesta Jokivarren Ruhtinaskunnista.

21. Vaatetus
Mannun tavallisen kansan vaatetus on lannevaate, pitkä sääriin yltävä paita ja turbaani. Ylhäisempi väki käyttää housuja, puseroita ja viittoja sekä päähineetkin vaihtelevat enemmän. Sotilailla on yleensä rintahaarniska sekä kypärä ja muutoin kevyt varustus. Lordisukujen jäsenet pukeutuvat monesta ohuesta kangaskerroksesta tehtyihin viittoihin ja kaapuihin, korostaakseen maagista perintöään. Porvareilla ja aatelilla asustus on sekalaisempi, noudatellen aina uusimpia muotivirtauksia kunkin Sotalordin hovissa. Ulkopuolelta muotivaikutukset kulkeutuvat hitaasti, sillä vaatteet ja kankaat eivät ole kauppiaiden ykkösvientituote Mantuun.

22. Jokapäiväinen elämä
Arkielämä keskittyy Mannussa tarkasti omalle asuinseudulle, joko kaupunkiin, linnaan tai kylään. Lordisuvut elävät omassa ylhäisessä yksinäisyydessään palatsiensa muurien suojissa ja ainoastaan sodan tai jonkin muun tärkeän kokoontumisen takia lähtevät palatseistaan. Tämän rauhaisan ajan särkevät aina vähän väliä toistuvat suuremmat tai pienemmät sodat tai kahakat Lordisukujen tai linnanherrojen välillä. Lisäksi muurien ulkopuolella asuvat joutuvat varsinkin maan eteläisissä ja itäisissä osissa olemaan rosvoruhtinaiden ryöstöretkien kohteina.

23. Kansainvälinen asema
Mantu on kansainvälisesti unohdettu alue. Suurvallat eivät ole kiinnostuneet siitä, koska se on liian riitainen pystyäkseen osallistumaan kunnolla Kauppiaiden Meren rantoja hallinnoivaan politiikkaan. Naapurivallatkin jättävät Mannun omiin oloihinsa, antaen Sotalordien nahistella keskenään luhistuneen valtakunnan kruunusta. Sotalordeja ja Lordisukuja kammotaan naapurimaissa, sillä heidän pakkomielteensä magiaan ja maagisten kykyjen jalostamiseen on antanut ulkomaalaisille kuvan magian läpitunkemista, epäinhimillisiksi muuttuneista maagidynastioista. Mantua pidetäänkin yleensä Tautuinin kaltaisia magian kyllästämänä tyranniana, mikä se onkin.

24. Politiikka
Ulkopolitiikkaa ei ole, koska Sotalordit eivät alkuperäisen sopimuksen mukaisesti saa hankkia apuvoimia tai tukijoita Mannun ulkopuolelta. Sisäpolitiikassa Lordisuvut pyrkivät kaikin keinoin nujertamaan toisensa, joten salamurhayritykset ovat tavallisia, varsinkin maagiset sellaiset. Lordien taistelun seassa linnanherrat ja muu aateli pyrkivät hyötymään vaihtelemalla puolta ja pettämällä herrojaan, mikä kyllä usein kostautuu kun julmistunut Sotalordi lähettää joukon kirouksia ja loitsuja petturin niskaan. Rosvoruhtinaat taas napsivat Lordeilta tipahdelleita jämiä näiden taistellessa keskenään. Sisäpolitiikka on veristä ja sekasortoista.

25. Sodankäynti
Jatkuvien kahakoiden ja sotien takia Sotalordien joukot ovat kehittyneet todella hyviksi ja sen minkä ne häviävät varustelussa vauraampien valtakuntien joukoille, sen ne voittavat kokemuksessa.
Sotajoukkoihin kuuluu jalkaväki, ratsuväki, muurinmurtajat ja jousimiehet. Teknisesti aseistus on jäänyt jälkeen muun mantereen kehityksestä, mutta se ei menoa haittaa.

26. Muuta
Mannulla ei ole yhtä yhtenäistä tunnusta, vaan jokaisella Lordisuvulla on oma viirinsä ja vaakunansa.