Mitä peruskoulussa tulisi opettaa?

[Platypus]

Uskonnosta ei minun tarvitse enää paljoa kommentoida, kaikki tärkeä on jo sanottu. Globalisoituneessa maailmassa on väärin olla liian tunnustuksellinen, vaan on opetettava suvaitsevaisuutta. Tämä toimii opettamalla faktoja ja oppien ideoita, ei siten että "Mooses sitä ja Jeesus tätä, eikö ollutkin siistiä?" Minusta on vain haitaksi, jos opettaja on "liian uskovainen". Yläasteella ja lukiossa minulla oli onneksi ope, joka höpötti paljon omiaan, mutta juttujen kuuntelu pisti ajattelemaan asioita syvemmin ja kriittisemmin. Lukiossa riittäisi kyllä kaksi kurssia uskontoa, filosofiaa voisi sen sijaan olla enemmän.

Äidinkieli peruskoulussa voisi tosiaan saada lisää tilaa! Helskutin vaikea selkoiset yhdys sana virheet. Mikä niissä on niin vaikeaa?
... Menin ohi aiheesta. Oikeasti piti sanoa, että äidinkieli voisi jo peruskoulussa käsittää kriittisen ajattelun ja argumentoinnin opettelemista. Sitä on esitetty täällä omien ajatusten kannustamisena, mutta helpompaa arvioitavaa olisi esimerkiksi tehtävät, joissa on löydettävä esim. mielipidekirjoitusten ja muiden argumenttien epäjohdonmukaisuuksia ja kerrottava, miten nämä argumentit voitaisiin kumota.
Kriittisen ajattelun, medialukutaidon ja väittelyn opettelu voisi olla hauskaakin. Saa kunnolla käyttää aivojaan ja puhua toiset pussiin. Jankkaaminen vähentyisi. Kritiikin opettaminen auttaisi oppilaita löytämään omat ajatuksensa ja mielipiteensä, he ajattelisivat omilla aivoillaan. Ja ehkä jo peruskoulusta ihmiset tulisivat ulos vähemmän pälleinä.

[maxs]

Kristittynä haluaisin vain huomauttaa ylläolevaan, että kuten Puolikuu aiemmin kirjoitti, Suomessa opetetaan tunnustuksellista uskontoa vain tunnustuksellisille uskovaisille (eli kirkkoon kuuluville). Jos kuuluu muuhun uskontokuntaan, niin koulun koosta riippuen mennään sen uskontokunnan tunnille/elämänkatsomustietoon, ja jos ei kuulu mihinkään, elämänkatsomustietoon.


En kokenut peruskoulun (ev.lut.) uskonnonopetuksessa olleen mitään vikaa. Opetussuunitelma myötäilee aika hyvin lapsen "lapsen uskonnollista kehityskaarta" (ala-asteella ollaan myyttis-kirjaimellisessa kehitysvaiheessa jolloin uskotaan kirjaimellisesti ja opetus on sen mukaisesti vähän "lapsellista" eli lapselle sopivaa, yläasteella synteettis-konventionaalisessa, jolloin jumalsuhdetta syvennetään ja uskonnon käsitettä lähdetään laajentamaan tutustumalla muihin uskontoihin). Jos jatkaa lukioon, tulee 1½ kurssia muista uskonnoista, ½ kurssia yleistä etiikkaa, 1 kurssi kristillistä etiikkaa, 1 kirkkohistoriaa, 1 "Suomen kirkkohistoriaa" (3 noista pakollisia). Mielestäni aika tasapainoinen kokonaisuus.

Olen 100% samaa mieltä, että tunnustuksellista opetusta ei missään nimessä tule tuputtaa heille jotka ei sitä halua. Mutta se on ihan eri ongelma, että miksi Suomessa on niin paljon kirkkoon kuuluvia ihmisiä (tapakristityt liittävät lapsensa kirkkoon, koska se on kastepaikkana niiiiiiin ihana ja kaikki muutkin tekee niin  ), jotka eivät ko. uskontoon edes usko. Sen korjaaminen vienee vielä monta Ylen homoiltaa ja muuta maallistuneiden massaeroihin johtavaa. Siihen asti hyvä ratkaisu olisi tehdä elämänkatsomuksesta oletusarvoinen oppiaine, ja uskonto täytyisi valita erikseen.

[Ririskainen]

Kristittynä haluaisin vain huomauttaa ylläolevaan, että kuten Puolikuu aiemmin kirjoitti, Suomessa opetetaan tunnustuksellista uskontoa vain tunnustuksellisille uskovaisille (eli kirkkoon kuuluville). Jos kuuluu muuhun uskontokuntaan, niin koulun koosta riippuen mennään sen uskontokunnan tunnille/elämänkatsomustietoon, ja jos ei kuulu mihinkään, elämänkatsomustietoon.

Ainakin periaatteessa uskonnonopetuksen kuuluisi nykyään olla tunnustuksetonta. Toteutuminen tietysti eri juttu.

[maxs]

Muistan kun meillä oli ala-asteella jonkin aikaa uskonnonopettajan sijaisena ortodoksiuskoinen opettaja, joka melko läpinäkyvästi (tai no erittäin läpinäkyvästi, kun sen 10-vuotiaana huomasi) julisti ortodoksista uskoaan ja jopa sen paremmuutta meidän oppilaiden uskoon nähden, ja koin sen kyllä tosi ahdistavaksi. Oppiaine oli kuitenkin evankelis-luterilainen uskonto ja siellä oli tarkoitus tarkastella asioita oman uskon näkökulmasta. Väärässä paikassa toteutuva tunnustuksellisuus on siis ihan syystä tuomittu.

[Kirjaneito]

Ihan kivoilta nuo lisäykset minusta kuulostavat, varsinkin kun itse "raadan" peruskoulun viimeistä luokkaa. Tuollaiset draama-tyyppiset aineet ovat oikeasti tarpeellisia kun on tekemisissä ihmisten kanssa. Ainoa asia joka ihmetyttää on se, kuinka jokaisessa opetussuunnitelmassa lisätään jotain, mutta koskaan ei kerrota poistetanko jotain. Hmmm...

Olen myös tuon Uskontotiedon kannalla. Nykyään matkustellaan niin paljon, että olisi hyvä olla perustiedot suurimmista uskonnoista ja kulttuurieroista. Kristinuskoa ja luterilaisuutta voisi tietysti painottaa.

Sanon kyllä myös pakkoruotsille. Uusi kieli ei ole koskaan hyödytön oppia, ja koska ruotsi on Suomen toinen virallinen kieli, pidän sitä lähes itsestäänselvyytenä. On myöskin se vaara, että jos ruotsista tulee valinnainen, kuinka moni sen valitsee, varsinkin jos tarjolla on vaihtoehtoja? Taide- ja taitoaineet saattavat tuntua houkuttelevimmilta, kuin kielenopiskelu.

Lisäksi haluaisin tietää, miksi 14-vuotiaidenkin on harjoiteltava kondomien laittamista ties mihin styroks-peniksiin (tositarina)?

Puolikuu: Tositarina, omaa kokemusta...

Terveytieto on mielstäni tarpeellinen ja hyvä oppiaine. Jos vuosikausia toitotetaan, mitä onnettomuustilanteessa pitää tehdä, sen kyllä muistaa. Joskin ottaisin mielelläni siihen mielelläni lisää käytännön harjoitusta, kuten ensiapua.

Välillä kuitenkin herää kysymys, mikä on oikeasti tarpeellista. Jos minusta ei tule jonkin sortin biologia, mihin tarvitsen tietoa vesikirpun lisääntymisestä?