01.Syyskuu 2014, 23:59 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: 1 [2]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Laird Barron  (Luettu 5206 kertaa)
Louhikäärme
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 1039
Sukupuoli: mies
« Vastaus #20 : 14.Kesäkuu 2010, 21:13 »

The Imago Sequence and Other Stories on nyt laitettu tilaukseen. Odotan jo innolla, että pääsen sitä lukemaan ukkostavina kesäiltoina Hymyilee
tallennettu
Seregil of Rhiminee
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1599
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kotka
« Vastaus #21 : 27.Kesäkuu 2010, 10:52 »

Grim Reviews -blogista löytyy uusi ylistävä arvostelu Occultation-kokoelmasta:

Lainaus
Since H.P. Lovecraft's death in 1937, many writers have sought to tap his visions and energies for their own literary purposes. Some have careened wildly into new territory as a result. None, however, has done so in quite the way Laird Barron has. When his first short story collection, The Imago Sequence, appeared several years ago, Barron gained a cult following. Now he is back with a new book of nine stories called Occultation,  which at times seems like a ritualistic tome designed to transmit Barron's dark fantasies into readers' souls. The vibrant sorcery that thunders from these pages has its origins in his challenging depictions of exotic characters and environments, as well as a scrambled version of Lovecraft's Cosmicism designed to invoke a timeless chill within our bones.

Lainaus
Barron's unique modernization of Lovecraftian Cosmicism will probably be the book's main attraction, but another subset of stories presents a worthwhile contrast especially suited for more general readers of weird fiction. In these tales, the distant influences of Arthur Machen and Algernon Blackwood supplant Lovecraft. They also testify to Laird Barron's capable handling of weird fiction at large, not just the Lovecraftian.

Lainaus
Occultation really is a well balanced collection that builds on the solid foundations left by The Imago Sequence. Laird Barron serves up more of the wonderful Lovecraftian fare his previous readers expect. His experiments in new directions pay off exceedingly well, and may foreshadow horrific vistas of future short story collections and novels. Occultation may be analyzed one day not merely as another successful collection of weird tales, but as an important transit point in Barron's literary career, leading to evolutionary paths as alien and vivid as his fictional horrors.
tallennettu
Seregil of Rhiminee
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1599
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kotka
« Vastaus #22 : 20.Heinäkuu 2010, 16:00 »

Debyyttikirjailija Anthony Huson kirjoittama arvostelu Occultation-kokoelmasta löytyy täältä:

Lainaus
I can only recommend it if you have an inner sick freak that is not opposed to being deeply disturbed.  The prose is exquisite.  The subject matter decidedly foul.  In all of Barron’s stories he is adept at turning humans into animals and only after he has accomplished this does he go the full stretch and turn them into monsters.

Lainaus
As with Lovecraft, Barron’s universe is dark and old and we are but glimmering opportunists squirming at the edge of a puddle that will soon dry.  I can dig that because there’s a nugget of truth to it.

Lainaus
Nevertheless, these stories, as terrible as they made me feel, are beautifully written, which is the point to be sure.  And the reason I can recommend them only to readers able to cope with such under-the-skin horror.  ”Occultation” is a thick bar of the blackest chocolate.  If you eat it all in one sitting I sympathize with the way you’re going to feel...unless, perhaps, you have some of the Old blood in you...

Lainaus
What I like about the stories is hard to nail down.  I suppose it appeals to my misanthropic tendencies and to my general belief that people are mostly incapable of being good.  Many of the characters represent, to me, the very inward self-centered elements of humanity and I cannot say that it is unsatisfying to see them turned under like mulch to feed the deeper, older and arguably more established engines of the universe.

Publishers Weekly -sivustolta löytyy mielenkiintoinen artikkeli ("Why I write: Laird Barron").
« Viimeksi muokattu: 20.Heinäkuu 2010, 16:06 kirjoittanut Seregil of Rhiminee » tallennettu
Seregil of Rhiminee
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1599
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kotka
« Vastaus #23 : 29.Heinäkuu 2010, 11:36 »

Tässä on vielä yksi arvostelu Occultation-kokoelmasta:

Lainaus
In A Few Words: The Stephen King of the Pacific Northwest, Laird Barron channels his past to produce a second collection full of literary horror that is as unfathomable as it is unforgettable.

Pros: The thematic balance of the natural and the unnatural works to create an atmosphere perfect for horror; Barron's style is very visual, creating images that will stick in your mind long after you finish reading; Barron's prose is dense but poetic and rewards multiple readings; 

Cons: Writing is not for anyone looking for a light read; Lovecraftian horror can often be purposefully hard to digest at times, especially the conclusions; Character focus on realism sometimes creates unlikeable protagonists.

Lainaus
Taken together, these stories form yet another excellent horror collection (after The Imago Sequence and Other Stories) that both excites and profoundly disturbs. Barron’s prose is intelligent and exhilarating, subtly increasing the tension at a gradual pace before plunging abruptly into conclusions that are as unfathomable as they are powerful. The Forest, Mysterium Tremendum, and The Broadsword form a standout trio of possibly linked stories and Strappado, arguably the most realistic of the stories, manages to be equally good and no less menacing. Occultation reinforces the promise introduced by The Imago Sequence and it’s clear that Barron’s future in the genre is as bright as his work is dark.

Täältä löytyy eräs mielenkiintoinen artikkeli (Carnivorous Cosmos: Laird Barron - And His Lovecraftian Stylings - is Horror’s New Messiah).
tallennettu
Seregil of Rhiminee
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1599
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kotka
« Vastaus #24 : 24.Lokakuu 2010, 23:09 »

Laird Barronin Bulldozer-tarinan voi lukea täältä ja Parallax-tarinan voi lukea täältä. Molemmat tarinat löytyvät The Imago Sequence and Other Stories -novellikokoelmasta.
tallennettu
Seregil of Rhiminee
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1599
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kotka
« Vastaus #25 : 22.Joulukuu 2010, 16:39 »

Laird Barronin LiveJournal-merkinnän mukaan Occultation-kokoelman sidottu painos on loppunut kustantajalta, mutta sitä saattaa löytyä jälleenmyyjiltä:

Lainaus
So, the collection sold out at Night Shade Books. There are a few copies available at Amazon and other various retailers, but the hardcover is gradually melting away.
tallennettu
Seregil of Rhiminee
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1599
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kotka
« Vastaus #26 : 22.Maaliskuu 2011, 23:25 »

Täältä löytyy mielenkiintoinen blogi-kirjoitus Laird Barronista.
tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #27 : 13.Huhtikuu 2011, 13:43 »

Sivukirjasto-blogi arvioi Barronin Occultationin.

Lainaus
Occultationia verrattiin takakannessa jossain määrin H. P. Lovecraftin tuotantoon ja tiettyjä yhtäläisyyksiä löytyykin - maailmankaikkeus on nälkäinen - mutta siinä, missä teini-ikäisenä onnistuin Lovecraftin vanhahtavan kielen ja karmeiden visioiden kanssa pelottelemaan itseni lähes järjiltä, Barronin juttujen parissa lähinnä haukotutti. Kieli oli jotenkin kömpelöä ja pahin, mitä Barron onnistui eteeni kantamaan, oli korkeintaan hieman inhottavaa, mutta juuri mikään ei ollut erityisen pelottavaa - ja pahimmillaan tarinat olivat vain kelvollista unilääkettä.

Kirja saa arvosanaksi 2/5.
tallennettu
Seregil of Rhiminee
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1599
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kotka
« Vastaus #28 : 13.Huhtikuu 2011, 14:49 »

Olen itse täysin eri mieltä tuon arvostelun kanssa, koska Laird Barronin novellit ovat ehdottomasti viime aikojen parasta kauhua/dark fantasya. Minusta Barron kirjoittaa hienosti eri aiheista.

On mahdollista, että tavalliset peruslukijat eivät välttämättä osaa arvostaa Barronin proosaa ja sen tunnelmallisuutta, koska modernista kauhukirjallisuudesta (ja vähän vanhemmasta kauhukirjallisuudesta) olisi hyvä tietää tiettyjä asioita, ennen kuin ryhtyy lukemaan Barronia. Minusta Barronia voi pitää modernina Lovecraftina, koska hän kuvailee asioita kiehtovasti ja hienosti (monet tarinat ovat Lovecraft-henkisiä).

Barronin proosa on täysin erilaista kuin monien nykykirjailijoiden proosa, koska Barron kuvailee asioita hyvin ja kirjoittaa kielellisesti hyvää tekstiä. Jos lukija on tottunut huonompaan kauhukirjallisuteen ja etenkin ns. tusinakauhukirjallisuuteen (eli esim. Stephen Kingin uusiin kirjoihin), Barronin lukeminen saattaa tuntua hyvin erilaiselta, koska hän kirjoittaa toisenlaista tekstiä.

Jos joku pitää laadukkaasta kauhukirjallisuudesta ja modernista kauhusta, Barroniin kannattaa ehdottomasti tutustua, koska hän edustaa alan parhaimmistoa.
tallennettu
Sini
Arkkivelhotar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1046
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #29 : 17.Huhtikuu 2011, 16:32 »

Tähtivaeltajapäivässä Jeff ja Ann VanderMeer kehuivat kovasti Barronia ja pitivät häntä yhtenä the weirdin parhaista esimerkeistä.
tallennettu

Vaikuta Espoon kirjastojen kirjavalintaan!
http://fantasiaespoo.fi/
Seregil of Rhiminee
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1599
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kotka
« Vastaus #30 : 18.Huhtikuu 2011, 19:13 »

En yhtään ihmettele, että Jeff ja Ann VanderMeer ovat kehuneet Laird Barronia. Minusta Barronin tarinat edustavat uuden weird-kirjallisuuden parhaimmistoa (on hienoa, että uudet kirjailijat ovat kiinnostuneita weird fictionista).
tallennettu
Seregil of Rhiminee
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1599
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kotka
« Vastaus #31 : 09.Heinäkuu 2011, 18:48 »

Laird Barronin The Light is the Darkness -pienoisromaani julkaistaan elokuussa. Kyseessä on rajoitettu painos.

Luin The Light is the Darkness -pienoisromaanin ennakoarvostelupainoksen äsken ja pidin siitä. Minusta tämä pienoisromaani on erinomainen esimerkki laadukkasta weird fictionista. Pidin erityisesti lopetuksesta, koska se oli puhdasta kosmista dark fantasya ja kauhua.

The Light is the Darkness kertoo Conradista, joka etsii kadonnutta siskoaan. Hänen siskonsa on kadonnut etsiessään Dr. Drakea, joka on mahdollisesti murhannut heidän veljensä ja käyttänyt häntä koekaniinina tieteellisissä tutkimuksissa. Siskon etsintä paljastaa Conradin perheestä monenlaisia asioita. Pian Conrad huomaa, että hän on muuttamassa muotoa.

Annoin tälle pienoisromaanille viisi tähteä, koska se oli erinomaista weird fictionia.

Englanninkieliseltä puolelta voi lukea pidemmän arvostelun.
tallennettu
Seregil of Rhiminee
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1599
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kotka
« Vastaus #32 : 18.Maaliskuu 2012, 11:35 »

Laird Barronin debyyttiromaani, The Croning, julkaistaan toukokuun alussa. Olen odottanut innokkaasti tätä romaania, koska pidän Laird Barronin kauhutarinoista. Nyt kun olen lukenut The Croningin ennakkoarvosteluversion, voin todeta, että se oli odottamisen arvoinen romaani.

Minusta The Croning oli erinomainen ja omaperäinen kauhuromaani. Siinä yhdisteltiin kiehtovalla tavalla modernia ja vanhaa kauhua. Lovecraftimaiset kosmiset kauhuelementit olivat kohdallaan ja tunnelma oli sopivan outo. Lisäksi romaani oli kirjoitettu kaunokirjallisella englannilla.

Minusta oli mielenkiintoista, että kirjailija oli käyttänyt tarinansa pohjana vanhaa Tittelintuure-satua (Rumpelstiltskin). Se oli erinomainen ja omaperäinen valinta. (Täältä löytyy lisätietoa Tittelintuuresta.)

The Croning kertoi Donald Milleristä, joka alkoi vähitellen epäillä mielenterveyttään ja muistiaan. Hänestä tuntui, että talossa tapahtuu outoja asioita ja hän alkoi tutkia asioita. Hänelle selvisi kaikenlaisia outoja ja kammottavia asioita hänen vaimon, Michellen, perheestä.

Laird Barron oli keksinyt mielenkiintoisen uuden kultin tähän kirjaan. "Vanhan Juotikkaan kultti" (the cult of Old Leech) ja "Vanhan Juotikkaan Lapset" (the Children of Old Leech) olivat mielenkiintoisia ja omaperäisiä keksintöjä.

Kirjan lopussa päähenkilölle paljastui sangen kammottava visio ihmiskunnan tulevaisuudesta. En paljasta mistä on kyse, mutta voin mainita, että tämä visio oli kosmista kauhua alan parhaimmasta päästä.

En löytänyt mitään vikoja tästä kauhuromaanista, koska kaikki oli kohdallaan. Minusta pienetkin yksityiskohdat olivat tärkeitä tarinan kannalta. Pidin todella paljon siitä, että kirjailija kirjoitti riittävästi päähenkilön elämästä ja lisäsi jännitystä vähitellen.

The Croning saa minulta täydet viisi tähteä.

Englanninkieliseltä puolelta löytyy pidempi arvostelu.
tallennettu
Seregil of Rhiminee
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1599
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kotka
« Vastaus #33 : 19.Huhtikuu 2012, 18:20 »

Löysin yhden arvostelun The Croningista (arvostelija eli kirjailija Graham Edwards kehuu kirjaa melko paljon).
tallennettu
Seregil of Rhiminee
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1599
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kotka
« Vastaus #34 : 24.Kesäkuu 2012, 16:30 »

Huomasin, että Anthony Huso kehuu kovasti Laird Barronia ja The Croning -kirjaa omalla kotisivullaan. Tässä on pari lainausta:

Lainaus
Barron is to horror what real CSI teams are to the (completely ridiculous) television version of them. He is not Hollywood.  He is not the image of fresh guts by the lake: he is the smell of them, the movement of them — the texture and sound.

Lainaus
It’s as I imagine base jumping into Sótano de las Golondrinas must be for the first time thrill seeker: titilating at first, and then as the darkness rushes up at you, a terror you will not soon forget.
tallennettu
Keeper
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 165
Sukupuoli: mies
« Vastaus #35 : 24.Kesäkuu 2012, 18:45 »

Tähtivaeltajapäivässä Jeff ja Ann VanderMeer kehuivat kovasti Barronia ja pitivät häntä yhtenä the weirdin parhaista esimerkeistä.

Jeff V ei kuitenkaan lämmennyt Barronin uusimmalle.

Kirjailijan ekaa romaania "The Light is the Darkness" saa nyt myös tavallisena painoksena. Kesä pimeäksi siis.     

tallennettu

Seregil of Rhiminee
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1599
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kotka
« Vastaus #36 : 24.Kesäkuu 2012, 21:14 »

Minusta on mielenkiintoista, että Jeff VanderMeer ei lämmennyt The Croningille, koska se on hieno teos. Se on kiehtovan kaunokirjallista kosmista kauhua, jossa on runsaasti lovecraftimaisia elementtejä.
tallennettu
Seregil of Rhiminee
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1599
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kotka
« Vastaus #37 : 17.Helmikuu 2013, 16:18 »

Laird Barronin huhtikuun alussa ilmestyvä The Beautiful Thing That Awaits Us All on erinomainen kauhunovellikokoelma, jota ei voi olla kehumatta.

Tässä novellikokoelmassa on yhdeksän tarinaa:
- Blackwood's Baby
- The Redfield Girls
- Hand of Glory
- The Carrion Gods in Their Heaven
- The Siphon
- Jaws of Saturn
- Vastation
- The Men from Porlock
- More Dark

Laird Barron yhdistelee näissä tarinoissa tuttuun tapaan dark fantasya, kauhua ja weird fictionia.

Minusta Laird Barron kirjoittaa hienoa kaunokirjallista proosaa, jossa on sekä syvyyttä että tyyliä. Hänen kirjoitustyylinsä on kehittynyt melko paljon viime aikoina ja tällä hetkellä hän kirjoittaa entistä kauniimpaa ja tyylikkäämpää proosaa.

Pidin eniten Blackwood's Baby -, The Men from Porlock - ja The Carrion Gods in Their Heaven -tarinoista, mutta pidin muistakin tarinoista. The Siphon oli kiehtova ja omaperäinen sekoitus vakoilutarinaa, mytologiaa ja kosmista kauhua.

Pidin todella paljon tarinoiden henkilöhahmoista, koska Laird Barronilla on kyky luoda uskottavia henkilöhahmoja, jotka kohtaavat kauhunhetkiä, kun jotain odottamatonta tapahtuu heille (esim. Blackwood's Baby -tarinan metsästäjät olivat kiehtovia hahmoja). Barron osaa kirjoittaa uskottavasti myös henkilöiden välisistä suhteista (esim. The Carrion Gods in Their Heaven -tarinan päähenkilöiden välinen suhde kuvattiin hienosti).

Minusta on sääli, että näin hyviä kauhukirjailijoita on vähän. Vain harvat kirjailijat pääsevät Barronin tasolle.

Englanninkieliseltä puolelta löytyy pidempi arvostelu.
tallennettu
Seregil of Rhiminee
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1599
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kotka
« Vastaus #38 : 13.Elokuu 2013, 08:52 »

Laird Barronin The Beautiful Thing That Awaits Us All on julkaistu vihdoinkin. Huomasin, että Amazon UK myy tällä hetkellä Kindle-versiota ja Amazon alkaa myydä sidottua painosta ensi kuun alussa (luulen, että sidottu painos tulee myyntiin myös Amazon UK -sivustolle, kunhan kirja julkaistaan ensin USA:ssa).
tallennettu
Sivuja: 1 [2]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional