Piraattipuolue ja tekijänoikeudet

[Rasimus]

Tiedän, että yksikin jaettu kopio haittaa tekijänoikeustuloja, mutta vain siinä tapauksessa jos mahdollinen ostaja lataakin teoksen ostamisen sijasta.

Sanot tuon kuin kyseessä olisi kauhean harvinainen ilmiö...

Huomasin muuten suureksi ilokseni, että keskityt parhaasi mukaan pyörimään musiikin ympärillä. Entä elokuvat?

Myöskin mielestäni sananmukainen piratismi (laiton kopio rahaa vastaan) on se pahempi kahdesta, sillä siinä kopiota välittävä osapuoli hyötyy.

Olen varma, että artisti arvostaa huoltasi hänen taloudellisesta menetyksestään... (Laajennan muuten artistin käsitteen jälleen elokuvantekijöihinkin.)

Sinun pitäisi olla huolissasi siitä, mitä joku voi hävitä, eikä siitä, mitä joku voi voittaa. Näissä asioissa puhutaan ihan ammatin säilymisestä.

Vertaisverkoissa ei ole samaa kaupankäyntiä.

Kuva alkaa hahmottua... Onko ongelma pikemminkin kaupankäynnissä yleensä? Rahataloudessa? Siinä, että jotkin asiat yksinkertaisestikin vain maksavat rahaa?

Ja kuten aikaisemmin mainitsin, hyvin mahdollisesti useatkin tiedoston ladanneet saavat innoitteen ostaa laillisen kopion, joko fyysisenä tai digitaalisena.

Minä taas olisin hyvin kiinnostunut tietämään, kuinka monesta tarkkaan ottaen on kyse. Sillä luvut viime kädessä ratkaisevat kannattaako esim. elokuvia tehdä ammattimaisesti... (vinkki vinkki...)

[Junnupunnu]

Sanot tuon kuin kyseessä olisi kauhean harvinainen ilmiö...

Huomasin muuten suureksi ilokseni, että keskityt parhaasi mukaan pyörimään musiikin ympärillä. Entä elokuvat?

Elokuvat eivät ole minulle niinkään iso asia, koska en katso niitä niin paljoa (voisi heittää tähän väliin huonon vitsin latausajan pituudesta). Mutta muuten elokuvat ovat periaatteessa aivan toinen asia, ja niiden tapauksessa tuotantokulutkin ovat monenkertaiset, sekä uusiokäyttöarvo on reilusti pienempi. Se korostaa elokuvateatterin merkitystä.

Eli joko keskityt epäolennaiseen taloudelliseen menetykseen artistin kannalta, tai sitten et välitä paskaakaan itse artistista (laajennan käsitteen jälleen elokuvantekijöihinkin)?

Voi sen näinkin ajatella, jos todella kärjistää. Kyllä ajattelen artistia, etenkin hankkiessani haluamaani levyä (laillisesti). Tilaan suoraan artistilta tai, jos ei pysty, niin levy-yhtiöltä. Enemmän rahasta menee suoraan tekijälle. Eli haluan kyllä tukea artistia, siksi ostankin pitämäni levyt ja käyn keikoilla. Sama elokuvissa, vaikka pienemmissä määrin.

Mitä tulee hyötymiseen, niin hyötymistä on kaikenlaista. Pelkästään se, että joku saa jotain ilmaiseksi, on hyötymistä jos vaihtoehtona on rahan maksaminen.

Totta, mutta pointti olikin pienempi niistä kahdesta pahasta. Eli se, että joku toinen hyötyisi rahallisesti jonkun toisen hengentuotteesta.

Sinun pitäisi olla huolissasi siitä, mitä joku voi hävitä, eikä siitä, mitä joku voi voittaa. Näissä asioissa puhutaan ihan ammatin säilymisestä.

Mikä taas on minun näkökulmastani suurin vika musiikkiteollisuudessa. Että muusikosta on tullut tavoiteltava ammatti siinä missä lääkäri tai insinööri. Se keskittää musiikin tekemisen huomion rahan tekemiseen, mikä taas mahdollistaa jo aikaisemmin mainitsemani massatuotannon ja, ikäväkseni olen huomannut, heikentää laatutasoa, huomion mennessä enemmän myynnin tavoitteluun kuin sisällön tuottamiseen.

Kuva alkaa hahmottua... Onko ongelma pikemminkin kaupankäynnissä yleensä? Rahataloudessa? Siinä, että jotkin asiat yksinkertaisestikin vain maksavat rahaa?

Tavallaan, kyllä. Ei itse siinä, että tavara maksaa, vaan sitä miten sitä käytetään julmasti hyväksi, esimerkiksi vaatimalla 20e uutuuslevystä. Hintojen alentaminen varmasti lisäisi myyntiä pienemmän ostokynnyksen takia. Ja myynnin väheneminenhän isot musiikkiyhtiöt nimenomaan saa jahtaamaan jakajia.

Minä taas olisin hyvin kiinnostunut tietämään, kuinka monesta tarkkaan ottaen on kyse. Sillä luvut viime kädessä ratkaisevat kannattaako esim. elokuvia tehdä ammattimaisesti...

Lukuja en ikävä kyllä osaa antaa, mutta järjellä ajateltuna elokuvat taas ovat kannattavia, jos osaa tehdä sellaista joka myy. Kulttihitit ovat tietenkin asia erikseen, ja ne alkavat ns. tuottaa vasta jälkikäteen, ja niiden leviämisessä internet ja tiedostonjakaminen ovat nykyään suurin tekijä.

Voisin itse asiassa muuttaa otsikon sisältämään myös tekijänoikeuskysymyksen yleensä, ettei menisi koko ketju aivan offtopic.

[Fiktiivi]

Tekijänoikeuskysymykset ovat harmaata aluetta omistusoikeuskysymyksissä: Kyse on pikemminkin tekijän rahoittamisesta kuin siitä, että itse tavara olisi pois tekijältä. Olen toki sitä mieltä, että esim. pelin tekijän pitää saada korvaus työstään. Pitäisi kehittää järjestelmä, jossa taiteilija saisi palkan vaikkapa yhteisöltä (tai yhteiskunnalta, vaikka se sana rajoittaa usein ajattelua).

Joo. Järjestelmä voisi olla vaikka sellainen, että tekijä saa päättää teoksen levittämisestä. Sitten tekijä voisi vaikka myydä kopioita teoksestaan, jolloin hyvillä teoksilla voi tienata leipänsä. Eikun onkohan tämä keksitty jo? 

Vakavammin puhuen, periaatteessa paljon välikäsiä jäisi pois jos valtio lakkauttaisi tekijänoikeudet ja nostaisi vastaavasti veroja sen verran kuin ihmiset käyttävät tällä hetkellä levyjen, kirjojen jne. ostamiseen. Sitten nämä ylimääräiset veroeurot voisi jakaa suoraan taiteilija-apurahoina.

Tässä on kuitenkin pari ongelmaa. Ensinnäkin verojen nosto on poliittisesti hankalaa, varsinkin kun kyse ei ole mistään elintärkeästä asiasta. Toisekseen herää kysymys, millä perusteella apurahat jaetaan? Saako joku Nightwish apurahaa sen perusteella, että se on ilmeisen suosittua, vai kokoontuuko hevikulttuurilautakunta miettimään onko Nightwishin tuotanto taiteellisesti kunnianhimoista?

[Simple]

Hyvä Fiktiivi!
Eikä tuollainen verotus oikeastaan yleensä tee muuta, kuin pistäisi osan kansasta maksamaan toisen osan viihteestä (samalla vieden yksilöltä oikeuden päättää siitä, millaista viihdettä hän tukee). Reilua? Lisäksi onhan meillä jo kirjastot.

Mitä tulee hyötymiseen, niin hyötymistä on kaikenlaista. Pelkästään se, että joku saa jotain ilmaiseksi, on hyötymistä jos vaihtoehtona on rahan maksaminen.

Totta, mutta pointti olikin pienempi niistä kahdesta pahasta. Eli se, että joku toinen hyötyisi rahallisesti jonkun toisen hengentuotteesta.

Tämä haiskahtaa taas vähän epäloogiselta? Jos ilmaiseksi saaminen on hyötymistä ja rahan saaminen omasta hengentuotteestaan on hyötymistä, niin eivätkö nämä vähän niin kuin ole ristiriidassa toistensa kanssa? Näin siis, jos otetaan tavoitteeksi mahdollisimman suuri hyöty mahdollisimman monelle, eikä mahdollisimman suuri hyöty juuri minulle juuri nyt.(Koko homman juju.)

Eikö tuolla linjallasi olisi fiksumpaa jatkaa niin, että pienin kolmesta pahasta on se, että tuotteiden tekijälle maksetaan tästä? Pienempi kahdesta pahasta on fiksu perustelu vain, jos kyse on välttämättömästä pahasta, jota ei voida jollain tavalla kiertää tai korjata.

Lisäksi en oikein ymmärrä, miten rahallinen hyöty, joka on saatu maksamatta jättämisestä eroaa luonteeltaan siitä rahallisesta hyödystä, joka on saatu kun joku on tuotteesta maksanut?

[Narri]

Pitää muistaa myös se, että on olemassa paljon muitakin kuin artisti jotka ovat mukana tekemässä tuotetta. On sovittajaa ja säveltäjää ja tuottajaa ja studiomuusikkoa ja äänimiestä ja levykansitaiteilijaa ja studiosiivoojaa ja sata muuta ihmistä, jotka välillisesti saavat elantonsa koko touhusta. Samaten kirjailijalla on kustannustoimittaja ja oikolukija ja takakansitekstien kirjoittaja ja markkinoija jne. Logistiikkaketjussa ovat sitten rahtarit ja myyjät ja ties mitä.

Nämä kaikki maksavat veroja palkastaan ja tuottavat hyvinvointiyhteiskuntamme kassaan rahaa, jotta lasten ja vanhusten ja sairaiden ja ihan tavallisten ihmisten elämä saadaan pidettyä kunnossa. Kauppatavarasta maksetaan myös arvonlisävero, joka tuottaa sekin senttejä yhteiseksi hyväksemme. Että olisi rahaa vaikkapa niiden kirjastojen ylläpitämiseen...

Piratismi tuhoaisi kaiken tämän, yhtään liioittelematta. Valtioissa, joissa piratismi on sääntö eikä poikkeus, ei ole hyvinvointiyhteiskuntaa. Tehkää valintanne. Maksaako vai eikö maksaa?

[Joonas]

En takerru tähän asiaan kovin vahvasti, mutta muutamia omia mielipiteitäni haluan esittää, kaivattiin niitä eli ei.

Ensinnäkin, jotkin tutkimukset ovat osoittaneet, ettei piratismi laske artistien tuloja, kun taas toiset järkeilevät päinvastaista. Mikäköhän on oikea vastaus?

Piratismi ei tietenkään ole ihan oikein eikä nyt vielä ainakaan laillista, mutta onko kukaan kiinnittänyt huomiota tekijänoikeusjärjestöjen (TO-mafioiden) toimintaan? RIAA ja kumppanit vaativat yhden kappaleen lataamisesta n. 50.000 dollaria. Onko se sitten rehellistä artistin etujen puolustamista? Ihmettelempä, kenelle ne rahat enimmäkseen menevät. Vielä pahempaa, RIAA:lla on tapana syytellä kuolleita ihmisiä latailusta ja lähettää näiden koteihin laskuja. Minusta olisi korkea aika ihmisten avata silmät ja tajuta, että joskaan piratismi ei ehkä ole oikein, asiat eivät aina ole ihan niin mustavalkoisia kuin mihin on helppo uskoa.

[Rasimus]

Hitto, tää tekstin määrä karkaa taas käsistä. Alussa on Junnupunnulle suunnattua, lopussa Joonakselle...

Mutta muuten elokuvat ovat periaatteessa aivan toinen asia

Ne ovat erittäin sama asia.

Pointtini on ollut, että jos äänestät Piraattipuoluetta ja sen agendaa, niin vaikutat henk. koht. musiikkikopiointisi lisäksi koko musiikkialaan, elokuvateollisuuteen, kirjailijoihin, kuvataiteilijoihin, teollisuuden muotoilijoihin jne. jne. Kokonaisiin ammattikuntiin.

On aika ilkeätä, jos katsot että satojen tuhansien ihmisten leipä pelkästään Suomessa ei merkitse mitään, koska itse olet kiinnostunut vain Piraattipuolueen agendan vaikutuksesta omaan musiikkiharrastukseesi.

Totta, mutta pointti olikin pienempi niistä kahdesta pahasta. Eli se, että joku toinen hyötyisi rahallisesti jonkun toisen hengentuotteesta.

Tajusin kyllä pointtisi jo alun alkaenkin. En vain hyväksy siihen sisältyvää (tietoista tai tiedostamatonta) väheksyvää suhtautumista artistin työhön ja hänen oikeuteensa saada työstään korvaus.

Mitäpä jos yrittäisit hieman listata, miten nuo kahden skenaarion hyvät ja huonot puolet nyt oikeastaan jakautuvatkaan... Jos vaikka mäkin näkisin asioiden hyvä/paha suhteet samalla tavalla jos ne vain selitetään mulle.

Aloitetaan tästä:
1) (plussa) Mustanmäen torikauppiaan piratismi tuottaa pienemmän loven artistin tilipussiin
2) (miinus) P2P-levittäjien toiminta tuottaa suuremman loven artistin tilipussiin

Molemmat perustuvat siihen olettamukseen, että artistilla ei ole Jumalan antamaa velvollisuutta uhrata työpanostaan kulttuurin tuottamiseen ilmaiseksi tai tappiolla.

Näissä asioissa puhutaan ihan ammatin säilymisestä.

Mikä taas on minun näkökulmastani suurin vika musiikkiteollisuudessa.

Sanon ensin, että olen aika pitkälle samaa mieltä kanssasi tästä kohdasta eteenpäin.

Sitten sanon, että tuota lausetta kirjoittaessani en vieläkään tarkoittanut yksinomaan muusikoita.

järjellä ajateltuna elokuvat taas ovat kannattavia, jos osaa tehdä sellaista joka myy.

Joo. Leffatulojen kasvut (teatterit ja dvd:t) laittoman jakelun lisääntymisestä huolimatta näin äkkisältään ajatellen selittyvätkin ainakin neljällä asialla (toiset vaikuttavat enemmän, toiset vähemmän - ja minullakaan ei ole faktatietoa, kunhan vain mutuilen):
1) 3D
2) Efektien ja nopeatempoisen visuaalisuuden lisääntyminen (pakko nähdä isolla kankaalla / nettiversio kestää liian kauan ladata ja saattaa olla liian kireän pakkauksen takia puuroa yksityiskohdissa ja liikkeessä)
3) Pitkään jatkunut talouskasvu saanut kukkaronnyörit löystymään (hmm... toisaalta lama-aikojenkin on todettu lisäävän ihmisten viihteen kulutusta, eri syistä tosin)
4) DVD on about yhtä kallis kuin VHS aikoinaan, mutta on alkanut vaikuttamaan paremmalta ostokselta. Kiitos paremman laadun, kestävyyden, ja lisämateriaalien (sattumoisin ääniteala on manaillut, että nykyään pitää pakata albumeihin mukaan kaikenlaista tilpehööriä jotta myynti varmistuisi... Tiedä sitten pitääkö paikkansa - mutta oireilu on ollut nähtävissä).

Voisi ajatella, että jos elokuvat olisivat 80-luvulla antautuneet taistelutta videoille, budjetit olisivat nykyistä pienempiä, tarinallinen laatu (mahdollisesti) korkeampi, tekninen taso köykäisempi, ja tällä hetkellä saataisiin yli 10 vuoden edestä kunnon tietoa siitä, miten kehittyvä piratismi oikeasti vaikuttaa pysähtyneeseen teollisuuteen...

Piratismi ei välttämättä tuhoa elokuvateollisuutta, se vain pakottaa sen tekemään pienemmällä budjetilla (riskien minimoimiseksi) mutta yhtä aikaa teknisesti vaikuttavammalla lopputuloksella (kilpailuaseman parantamiseksi).

Ensinnäkin, jotkin tutkimukset ovat osoittaneet, ettei piratismi laske artistien tuloja, kun taas toiset järkeilevät päinvastaista. Mikäköhän on oikea vastaus?

Perinteisestikin jossain siinä välillä, ja sisältää niin paljon ehtolauseita, että asioita ei voi mitenkään ilmaista lyhyillä sloganeilla ja muutaman lauseen yhteenvedoilla.

Pähkinänkuoressa homma menee niin, että ne artistit (ja nyt puhun muusikoista - harrastelijoista ja ammattimaisista) jotka eivät ole tunnettuja ja eivät jo valmiiksi tienaa rahaa, saavat ilmaisesta nettijakelusta niin paljon julkisuutta, että viidakkorummun alkaessa päristessä positiiviseen sävyyn, he eivät voi tehdä enää mitään muuta kuin tienata. Yksikin levyn ostaja on enemmän kuin heidän aikasempi ei ainuttakaan levyn ostajaa.

Sen sijaan ne suuret artistit, jotka ovat jo vakiinnuttaneet asemansa eivätkä enää pysty hankkimaan itselleen uusia faneja (paitsi uudesta sukupolvesta ihmisiä), he saavat piratismista takkiinsa, koska nettilatailijat jakaantuvat heidän tapauksessaan kolmeen ryhmään:
1) Ne, jotka tietävät suuren artistin eivätkä pidä hänestä niin paljon, että he ostaisivat levyjä koskaan, mutta he saattavat ladata tämän kappaleita syystä tai toisesta. (Luultavasti suurin ryhmä koko P2P-väestä)
2) Ne, jotka tietävät suuren artistin ja pitävät hänestä ja ostavat hänen levyjään, mutta jotka ovat liian pihejä ostaakseen tämän levyn jos heillä se jo sattuu olemaan tyydyttävän laatuisena kopiona. (Mää ite, ja varmaan ainakin puolet artistia fanittavasta P2P-väestä kuuluu tähän kastiin)
3) Ne, jotka tietävät suuren artistin ja pitävät hänestä, ostavat hänen levyjään heti kun saavat niitä käsiinsä, riippumatta siitä, ovatko saaneet levyn jo tyydyttävän laatuisena kopiona.

Neljäs ryhmä, joka ei ole koskaan kuullut artistista ja joka innostuu faniksi waretettuaan tämän levyn, ovat aika epätodennäköinen ja vähäinen porukka, ja sekin lopulta hajoaa yhdeksi noista kolmesta yllä olevasta ryhmästä.

Kokonaissaldo on siis se, että siinä missä ilman piratismia 2:set ja 3:set ostaisivat levyn, niin piratismin takia vain 3:set ostavat levyn...

Elikkä: Peruslogiikan mukaan pienet ja keskisuuret artistit saattavat hyötyä piratismista. Isot kärsivät.

Piratismi ei tietenkään ole ihan oikein eikä nyt vielä ainakaan laillista, mutta onko kukaan kiinnittänyt huomiota tekijänoikeusjärjestöjen (TO-mafioiden) toimintaan?

Ainahan nuo on ainakin mua rassanneet, tosin vähemmän kuin aluekoodit ja järjettömät jakelu- ja lisenssisopimukset, ja pyrkimykset esim. "saa katsoa / kuunnella vain n kertaa ennen kuin on aika ostaa uusi kappale" -linjaan. Tämä ketju tosin näyttää keskittyvän toisen ääripään ruotimiseen.

[Junnupunnu]

Tässä vaiheessa olisi varmaankin hyvä tehdä pari asiaa selväksi.

1. Edustan vain omia näkemyksiäni tiedonstonjaosta, tekijänoikeuksista ja informaation vapaudesta. Perustan näkemykseni kokonaan omiin kokemuksiin metallimusiikin yleisestä kulttuurista (koska se on itseäni lähimpänä ja olen siinä ollut sisällä jo pidempään) ja kaikesta sen sisältävästä, kuten kasetinvaihdosta (nykyään tiedostonvaihdosta), joka on pähkinänkuoressa yhtyeen julkisuuden kasvattamista. Suurin osa metallimusiikista on kuitenkin niin marginaalista, että muuta kautta yhtyeiden on hyvin vaikea saada aikaansaannoksiaan kuuluviin. Lisäksi se sisältää oman arvoni taiteen laadusta, sillä en tahdo tukea yhtyettä josta en satu pitämään, oli kuinka metül tahansa.

2. En missään vaiheessa ole maininnut hyväksyni kopiosuojatun materiaalin laajamittaista levitystä, mitä tekevät monet ryhmät p2p-verkoissa (scene groupit). Se tukee sitä kulttuuria, jolla ei ole aikomustakaan hankkia mitään lataamastaan laillisena kopiona, eikä sitä kautta halua tukea tekijöitä.

Pitää muistaa myös se, että on olemassa paljon muitakin kuin artisti jotka ovat mukana tekemässä tuotetta. On sovittajaa ja säveltäjää ja tuottajaa ja studiomuusikkoa ja äänimiestä ja levykansitaiteilijaa ja studiosiivoojaa ja sata muuta ihmistä, jotka välillisesti saavat elantonsa koko touhusta. Samaten kirjailijalla on kustannustoimittaja ja oikolukija ja takakansitekstien kirjoittaja ja markkinoija jne. Logistiikkaketjussa ovat sitten rahtarit ja myyjät ja ties mitä.

Nämä kaikki maksavat veroja palkastaan ja tuottavat hyvinvointiyhteiskuntamme kassaan rahaa, jotta lasten ja vanhusten ja sairaiden ja ihan tavallisten ihmisten elämä saadaan pidettyä kunnossa. Kauppatavarasta maksetaan myös arvonlisävero, joka tuottaa sekin senttejä yhteiseksi hyväksemme. Että olisi rahaa vaikkapa niiden kirjastojen ylläpitämiseen...

Piratismi tuhoaisi kaiken tämän, yhtään liioittelematta. Valtioissa, joissa piratismi on sääntö eikä poikkeus, ei ole hyvinvointiyhteiskuntaa. Tehkää valintanne. Maksaako vai eikö maksaa?

Eli jos lataat, olet yhteiskunnan vihollinen? Juuri näin.

On aika ilkeätä, jos katsot että satojen tuhansien ihmisten leipä pelkästään Suomessa ei merkitse mitään, koska itse olet kiinnostunut vain Piraattipuolueen agendan vaikutuksesta omaan musiikkiharrastukseesi.

En ole missään vaiheessa ajanut tekijänoikeuksien poistamista jos sitä tarkoitat. Mutta siinä olet oikeassa, että tekijänoikeuksien poistaminen helpottaisi musiikkiharrastustani, eikä vaikuttaisi levymyynteihin pienempien yhtyeiden kohdalla ihmeemmin.

Elikkä: Peruslogiikan mukaan pienet ja keskisuuret artistit saattavat hyötyä piratismista. Isot kärsivät.

Näin. Yllättäen suurimmalla innolla tiedostonjaon kimpussa ovat ne suuret levy-yhtiöt, jotka edustavat näitä isoja artisteja ja saavat niistä ne isoimmat tulot. On jokaisen itse päätettävissä onko parempi auttaa pienempiä yhtyeitä, vai kumartaa rahanahneita levy-yhtiöitä. Kuten jo useampaan kertaan sanottua, tämä on harmaata aluetta.

Ja niistä tekijänoikeusjärjestöistäkin voisi keskustella myöksin pidempään, mutta esteenä siinä on, että kuinka iso osa internetissä kulkevasta tiedosta on luotettavaa. On toki nämä tuulesta temmatut oikeusjutut kuolleita tai seitsemänvuotiaita vastaan, ja melkein samaan kategoriaan levy-yhtiöiden yritykset kopiosuojaukseen kuten DRM ja rootkit. Ja totta kai se ikuisesti mietityttänyt aluekoodaus DVD:ssä ja peleissä.

[Simple]

Kannattaa huomata, että monet tässä sinulle vastaavat eivät vastaa vain sinun esittämiisi argumentteihin vaan (kannattamasi?) Piraattipuolueen ajamaan linjaan. Olet käsittääkseni antanut ymmärtää, että Piraattipuoluetta kannattaa äänestää.

Vaikka sinä et kannata "kopiosuojatun materiaalin laajamittaista levitystä, mitä tekevät monet ryhmät p2p-verkoissa" Piraattipuolue näin taisi tehdä?

[Echramath]

Olet käsittääkseni antanut ymmärtää, että Piraattipuoluetta kannattaa äänestää.

Ei se silti hullumpi protestiääni, totean edelleen. PP:n menestys vaaleissa ei kuitenkaan "edes teoriassa" voi olla maanvyörymäosastoa, sen sijaan "jokunen paikka" eduskunnassa on täysin mahdollinenkin. Varmasti piristävämpi ja relevantimpi lisä valiokuntiin ja täysistuntoihin kuin Tony Halme – joka sekin taisi jossain vaiheessa  tajuta jotakin parlamentarismin toiminnasta (Halmeen ns. sotaveteraanipuhetta on kyllä kehuttu,  mutta käsittääkseni sen teksti oli peräisin joltain ammattikirjoittajalta).

Olisi toivottavaa, että piraattien touhuissa olisi joku tolkku, koska työnsarkaa olisi. Tekijänoikeuden pitäisi taata elanto luovan työn tekijöille, ei suinkaan mahdollistaa kaiken kulttuuriperintömme päätyminen jonkun omaisuudeksi. Samoin vaikken kannatakaan vapaata kopiointia, joudun periaatteesta vastustamaan hyvin monia yrityksiä käytännössä estää sitä.

[Xuenay]

Piraattipuolueesta tässä moi. :)

Heti alkuun voisinkin mainita, että minulta ja puoluetoveriltani Ahto Apajalahdelta tuli tässä jokunen kuukausi sitten ulos Jokapiraatinoikeus-niminen kirja, joka on luonnollisesti myös vapaassa verkkolevityksessä. Siitä löytyy runsaasti materiaalia esimerkiksi tiedostonjakamisen vaikutuksesta eri kulttuurinalojen myyntiin, tekijänoikeuksien optimipituudesta sekä erinäisistä tavoista uudistaa nykyjärjestelmää. Suosittelen aiheesta kiinnostuneille, etenkin niille joiden mielestä "Piraattipuolueen agenda on täydellisen sekopäinen ja naivi". ;)

Vastatakseni erinäisiin täällä esitettyihin pointteihin...

Entä tuotteen tekijän oikeus saada oma työnsä kannattavaksi?

Kirjoilla ja musiikilla internet mahdollistaa väliportaiden aiheuttamien kulujen minimoinnit, ja itse hengentuotteiden tuottaminen ei ole välttämättä kallista tai ansiotyöaikaa vievää. Joten niiden kanssa copyrightien poistaminen voisikin vielä toimia.

Mutta elokuvien kanssa tuleekin jo ongelmia...  Hyväntekeväisyysperiaatteella tehtävien elokuvien autuutta ei kannata rummuttaa niin kauan kuin oma suosikkielokuvien top ten -lista kostuu yli 100 milliä nykyrahaa maksaneista tuotannoista...

Elokuvien kohdalla tilanne on aavistuksen ristiriitainen, mutta ainakaan mitään hirveän pahaa lommoa tiedostonjakaminen ei tunnu olevan tekemässä. Siteeraan tähän relevanttia osuutta Jokapiraatinoikeudesta, jos haluatte väitteille lähteet katsokaa PDF:stä.

DVD-elokuvia ja tv-sarjoja myytiin Suomessa vuoden 2008 tammi-syyskuussa 8,2 miljoonaa kappaletta, neljä prosenttia enemmän kuin vuonna 2007. Kasvusta 70 prosenttia tuli teräväpiirto- eli blu-ray-levyjen myynnin kasvusta, mutta myös perinteiset DVD:t paransivat asemiaan. Yhdysvaltojen myynti näytti synkempää lukemaa ja putosi miltei kahdeksan prosenttia.
Kotimaisilla elokuvateattereilla oli vuonna 2008 paras tulos neljään vuoteen, mutta tästä on hankala vetää johtopäätöksiä. Hyvä tulos (kahdeksan prosentin kasvulla edellisvuodesta) antaisi ymmärtää, ettei ainakaan tiedostonjakaminen ole aiheuttanut merkittävää vahinkoa. Toisaalta uutisen voi myös tulkita siten, että viimeksi yhtä hyvään tulokseen päästiin viisi vuotta sitten. Ruotsissa tilanne oli selkeämpi: elokuvissa vähintään kerran puolessa vuodessa käyvien määrä oli vuonna 2006 korkein sitten mittausten aloittamisen 1980-luvulla.

Yhdysvaltojen tilastot kertovat elokuvateatterien tulojen olleen ennätykselliset 9,8 miljardia dollaria. Tämä merkitsee peräti 34 prosentin kasvua vuodesta 1999. Myös kansainvälisesti tarkasteltuna elokuva-ala kasvoi merkittävästi. Kuuden suurimman elokuvastudion Yhdysvaltojen ulkopuoliset vuosituotot olivat yhteensä noin 9,9 miljardia dollaria. Tämä merkitsee vuoden 2007 lukuihin verrattuna 400 miljoonan dollarin kasvua. Euroopan, Afrikan, ja Lähi-idän tulot kasvoivat vuoden 2004 hieman alle yhdeksästä miljardista dollarista kymmeneen miljardiin dollariin vuonna 2008 (+14 %). Aasian ja Tyynenmeren alueen tulot kasvoivat samana aikana 5,8 miljardista dollarista 6,7 miljardiin (+16 %), ja Latinalaisen Amerikan 1,1 miljardista 1,6 miljardiin (+45 %).

Suomessa myös elokuvien ja videoiden tuotantoala on kasvanut. Kokoaikaiseksi muutetun henkilöstön määrä on vuosina 1993–2006 kasvanut 848 hengestä 1 452 henkeen. Liikevaihto on samana aikana kasvanut 62 miljoonasta eurosta 149 miljoonaan euroon. Liikevaihto on alalla kasvanut noin viiden prosentin vuosivauhtia ja työllisyys vastaavasti noin neljä prosenttia vuosittain.

Tv-sarjojen puolelta mielenkiintoinen tapaus on brittiläinen komediaryhmä Monty Python. Sen tuotokset ovat kulttiklassikoita, mikä luonnollisesti johti siihen, että heidän teoksiaan arvostavat fanit latasivat heidän videoitaan runsain määrin verkkoon muiden katseltavaksi. Eniten niitä ladattiin YouTube-videopalveluun, mistä ryhmä sai myös itse vihiä. Sen sijaan, että olisivat vaatineet YouTubea poistamaan heidän videonsa, he päättivätkin lähteä leikkiin mukaan. He selvittivät, mitkä heidän videoistaan olivat sellaisia, joita oli katsottu palvelusta eniten ja korvasivat ne parempilaatuisilla, suoraan omista arkistoistaan peräisin olleilla videoilla. Lisäksi he laittoivat ilmaiseksi jakoon useita muita tuotoksiaan. Videoiden yhteyteen lisättiin linkit, joiden kautta oli mahdollista ostaa niitä DVD-kokoelmia, joilta videot olivat peräisin. Vaikutus oli dramaattinen. Lyhyen ajan sisällä Monty Python -sarjan DVD:t kiipesivät verkkokauppa Amazon.comin toiseksi myydyimmäksi tuotteeksi elokuvien ja tv-sarjojen kategoriassa. Kokonaisuudessaan myynti kasvoi noin 23-kertaiseksi!

Tapaus on erityisen mielenkiintoinen siksi, että vaikka Monty Python oli jo valmiiksi suosittu ja tunnettu ryhmä, sen myynti hyppäsi silti äkillisesti. Yleinen väite verkkojakamisen mahdollisista hyödyistä puhuttaessa on se, että valmiiksi suurilla nimillä olisi menestys taattua joka tapauksessa. Tämän väitteen mukaan isoille nimille koituu menetyksiä tiedostonjakamisesta, mutta ne pystyvät olemassaolevan suosionsa (ja rehellisten faniensa) avulla pärjäämään joka tapauksessa. Kuitenkin Monty Pythonin tapauksessa näkyy, ettei kyse ole vain tästä: heidän myyntilukunsa kasvoivat nimenomaan heidän videoidensa levittyä laajemmalle.

Kotimainen ilmaislevityksen menestystarina on Star Wreck: In the Pirkinning, pienen harrastajaporukan tekemä tieteiselokuva, joka parodioi Star Trek- ja Babylon 5 -tieteissarjoja. Elokuva julkaistiin pitkän työn jälkeen verkossa ilmaiseksi vuoden 2005 lokakuussa. Se tuli samalla myyntiin myös DVD:llä. Vuotta myöhemmin, kun elokuva oli jo ladattu neljä miljoonaa kertaa ilmaiseksi netistä, Universal Pictures otti levitykseensä uusitun Imperial Edition -DVD:n. Uuden levyn myötä uusittiin erikoisefektit, ja sen mukana tuli runsaasti lisämateriaalia elokuvan tuotannosta. Tätä kirjoitettaessa DVD on virallisesti myynnissä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Japanissa ja Isossa-Britanniassa. Yhdysvaltojen levityksen on määrä alkaa piakkoin. Elokuvan ilmaisesta saatavuudesta ja suhteellisen vähäisestä mainstream-huomiosta huolimatta sitä on myyty jo 40 000–50 000 kappaletta.

Eli DVD-myynti saattaa mahdollisesti kärsiä jossain määrin tiedostonjakamisesta (vaikka tämäkin on kyseenalaista), mutta ainakaan ne jenkkiläiset sadan millin erikoistehoste-eepokset joista oltiin huolissaan eivät tunnu olevan hirveässä vaarassa.

Niin karmivalta kuin ajatus tuntuukin, niin vanhojen puolueiden vanhat parrat sentään tuntevat kuinka yhteiskunta, politiikka, kansantalous, massapsykologia, ulkomaansuhteet yms. yms. toimii. Jonkun yhden asian puolueiden nuorilta edustajilta taas en odota minkäänlaisia eväitä tai haluja ymmärtää sellaisia tylsiä, omille päämäärille toissijaisia asioita, kuten budjettivarojen allokoinnit...

Koska olen laiska, siteeraan taas aiemmin kirjoittamaani tekstiä, joten älkää ihmetelkö jos allaoleva vastaus kuulostaa tutulta. ;)

Eduskuntaan mahtuisi kyllä muutamia harvankin asian puolueita, pitämään asiat tapetilla isoille puolueille, joilla on hoidettavanaan niin paljon muita asioita etteivät ehdi näitä “vähemmän tärkeitä” asioita ajatella yhtä paljoa.

Katsotaan esimerkiksi vaikka Vasemmistoliiton tavoiteohjelmaa (linkki valitettavasti kuollut sitten alkuperäistekstin kirjoittamisen, enkä nopealla haulla löytänyt korviketta). Siinä on kuusi pääotsikkoa ja niiden alla 19 alaotsikkoa. Näiden aukikirjoittamiseen menee 12 pisteen fontilla 14 sivua. (Piraattipuolueen puolueohjelma on noin puolitoista sivua.) Aiheet vaihtelevat liikennepolitiikasta koulutukseen ja työntekijän asemasta perhepolitiikkaan. Nostan Vasemmistoliiton väelle hattua – epäilen suuresti, riittäisikö minulta energia perehtyä tuohon kaikkeen. Epäilen, riittääkö kovin monella kansanedustajallakaan, olivat he sitten vasureita tai jostain muusta puolueesta. Yrityskin on kunnioitettava, ja arvostan aidosti sitä, että on ihmisiä jotka tekevät parhaansa jotta kaikkiin suomalaisia koskettaviin asioihin saataisiin mahdollisimman hyvä tilanne aikaan.

Mutta pakko myös olla rehellisiä – ei keneltäkään riitä aika tai jaksaminen perehtyä perinpohjaisesti tuohon kaikkeen. Aina välillä valtapuolueita syytetään siitä, että ovat esimerkiksi teknologian kehityksestä täysin pihalla, tai että he säätävät lakeja puhtaasti teollisuuden lobbareiden ohjeiden mukaan. Mutta jos minä joutuisin perehtymään kaikkeen siihen, johon valtavirtapuolueissa joudutaan perehtymään, kyllä minäkin olisin uuden teknologian kehityksestä pihalla. Minulla ei yksinkertaisesti riittäisi aika sen silmälläpitämiseen. Vastaavasti lobbareiden kanssa – teollisuuden edustajat ovat puolueellisia, mutta silti on aivan järkevää luottaa siihen, että väki joka tekee elääkseen jonkin alan työtä, tietää mitä se ala kaipaa. Muitakin mielipiteitä olisi hyvä etsiä, mutta monien ristiriitaisten näkemysten käsittelemiseen ja keskitien seulomiseen esille tarvitaan paljon energiaa. Jos sitä ei kaikelta hoidettavalta riitä, voi alan ammattilaisten neuvojen kuunteleminen usein ollakin se vähiten huono vaihtoehto.

Siksi pitäisinkin varsin tervetulleena kehityksenä, jos eduskunta täyttyisi Piraattipuolueen kaltaisista, tiukasti fokusoituneista pikkupuoleista, joiden edustajilla olisi aikaa ja energiaa oikeasti huolella tutkia niitä asioita joita itse ajavat. Isot puolueet joutuvat ottamaan kantaa kaikkeen, jolloin ne joutuvat myös jakamaan energiansa kaikkeen – jolloin ei juuri jää resursseja olla mistään aiheesta perillä todella hyvin. Pienille puolueille jäisi.

Minussa Piraattipuolueen tässä yhdessä asiassaankaan eivät ole tarpeeksi selkeitä. Mitä yrittää näiden sivuilta lukea, niin itselleni ei ainakaan tule nopeasti selväksi, miten nämä rajaavat epäkaupallisen käytön ja muokkaamisen

Tarkin tällä hetkellä oleva muotoilu on, että "kaikki sellainen teosten kopiointi ja käyttö, joka ei tapahdu ansiotarkoituksessa tai osana ansiotarkoituksessa harjoitettavaa toimintaa, on laillistettava". 'Ansiotarkoituksen' tarkka tapauskohtainen rajaaminen on sitten tuomioistuinten tehtävä, mikäli jossain tapauksessa on jotakin epäselvää. (Huomautettakoon että laissa on jo nyt pykäliä jotka tekevät eron ansiotarkoituksessa ja ei-ansiotarkoituksessa tehtyjen tekojen välille, joten tässä ei sinänsä olisi mitään uutta.)

Ajatuksesi on ristiriitainen:
Oikeus saada korvaus, siis minulla on oikeus jakaa korvauksetta?

Oikeuksista puhuessa pitää erottaa positiiviset ja negatiiviset oikeudet.

(Jokapiraatinoikeudesta.) Negatiivisia oikeuksia ovat esimerkiksi sanavapaus, uskonnonvapaus ja oikeus reiluun oikeudenkäyntiin. Niitä kutsutaan negatiivisiksi, koska ne ovat tavallaan kieltoja: ihmistä ei saa estää ilmaisemasta mielipidettään tai harjoittamasta omaa uskontoaan, eikä ketään saa tuomita mielivaltaisesti. Positiivisia taas ovat oikeus koulutukseen, terveydenhuoltoon ja peruselintasoon. Ne eivät ole kieltoja vaan käskyjä: mikäli jollain ei ole mahdollisuutta käydä koulua tai saada sairaanhoitoa tai tarpeeksi rahaa elääkseen siedettävää elämää, jollain muulla on velvollisuus korjata tilanne.

Oikeus saada työstään palkkaa on negatiivinen siinä mielessä, että kun joku tekee jotakin laiillista työtä, kenenkään ei pidä estää häntä saamasta siitä rahaa. Toisaalta se on myös positiivinen. Jos joku palkkaa toisen tekemään työtä, hänellä on velvollisuus maksaa sovittu palkka, usein vähintään työehtosopimuksessa määritelty summa.

Tekijänoikeutta puolustettaessa vedotaan usein tekijän oikeuteen saada työstään palkkaa. Mutta tällä ilmaisulla tunnutaan tarkoittavan jotain muuta, kuin miltä se kuulostaa. Tällainen oikeushan on jo muutenkin kenellä tahansa, tekijänoikeudesta riippumatta. Vaikkapa muurarilla on oikeus siihen, ettei häneltä viedä mahdollisuutta tehdä töitä tai oikeutta saada työnsä tekemisestä palkkaa, jos sellaisesta on sovittu jonkun kanssa.

Ilmaisulla tunnutaankin käytännössä tarkoittavan, ei suinkaan oikeutta saada työstään palkkaa, vaan oikeutta saada palkkaa työnsä tulosten jokaisesta käyttökerrasta. Sillä ei tarkoiteta vain sitä, että taiteilija voi myydä teoksiaan kaikille niitä haluaville, vaan myös sitä, että taiteilijan pitäisi saada rahaa aina kun joku tekee hänen teoksistaan kopioita ja myy puolestaan niitä. Se olisi sama kuin jos muurari palkkansa lisäksi saisi vielä joka kerta erillisen lisäkorvauksen, kun joku käyttää hänen tekemäänsä takkaa.

Luonnollisesti kaikilla luovan työn tekijöillä on negatiivinen oikeus saada rahaa töidensä jokaisesta käyttökerrasta. Jos heille halutaan maksaa siitä vapaaehtoisesti, sen kieltämiseen ei ole mitään syytä. Sen sijaan positiivinen oikeus saada jokaisesta käyttökerrasta rahaa on eri asia. Voidaan perustellusti väittää, että tekijälle on tarpeen suoda väliaikaisesti tällainen oikeus, jotta hän voisi saada teoksistaan enemmän rahaa ja tuottaisi enemmän uusia teoksia. Tätä voi ajatella ikään kuin minimipalkan kaltaisena varauksena, jolla annetaan mahdollisuus tietyn perustoimeentulon hankkimiseen. Ei kuitenkaan ole selkeää syytä, miksi positiivista oikeutta saada joka käyttökerrasta rahaa tulisi pitää perusoikeutena itsessään. Muilla ammatinharjoittajilla ei ole sellaista oikeutta.

Ostaako tarpeeksi moni? No, pienet ja keskisuuret artistit ovat käsittääkseni hyötyneet ilmaisesta julkisuudesta, mutta isot meganimet taas saavat järjestelmässä takkiinsa (en sitten tiedä, kuinka paha asia se on).

Mm. Jokapiraatinoikeudesta voi lukea tuostakin. ;) Hyvin pähkinänkuoressa: musiikkialan tilanne näyttää ihan hyvältä. Vähän vähemmän pähkinänkuoressa: musiikin yksikkömääräinen myynti on monessa maassa rikkonut myyntiennätyksiä vuosi toisensa jälkeen, joten ihmiset ostavat musiikkia enemmän kuin koskaan ennen. Toisaalta on totta, että ostettavat yksiköt ovat nykyään usein pienempiä (ihmiset ostavat enemmän yksittäisiä kappaleita albumeiden sijaan, niin yhden albumin kuin yhden kappaleenkin myynti lasketaan yhdeksi "yksiköksi"). Seurauksena levyalan tulot ovat kyllä olleet laskussa. Toisaalta konserttialan tulot, samoin kuin esityksistä maksettavat tekijänoikeuskorvaukset, ovat olleet nousussa. Kokonaisuudessaan nämä suunnilleen kumoavat toisensa.

Osa keikkaa tekevistä muusikoista myös valittaa, että keikoista on vaikeuksia saada kunnolla rahaa koska keikantekijöistä on ylitarjontaa. (Kirjailijoilta on myös kuultu vastaavaa.) Sekään ei kuulosta hirveän pahalta tilanteelta mitä musiikintekemisen ja -esittämisen tulevaisuuteen tulee.

Täällä oli pari muutakin kirjoitusta joihin voisin kommentoida, mutta niistä lisää ensi kerralla.

[Junnupunnu]

Xuenay tulikin ja ilmaisi pitkälti kaikki omat ajatukseni, mutta paljon, paljon paremmin.

Kannattaa huomata, että monet tässä sinulle vastaavat eivät vastaa vain sinun esittämiisi argumentteihin vaan (kannattamasi?) Piraattipuolueen ajamaan linjaan. Olet käsittääkseni antanut ymmärtää, että Piraattipuoluetta kannattaa äänestää.

Vaikka sinä et kannata "kopiosuojatun materiaalin laajamittaista levitystä, mitä tekevät monet ryhmät p2p-verkoissa" Piraattipuolue näin taisi tehdä?

Kyllä, piraattipuoluetta kannattaa äänestää, mutta haluaisin tehdä sen erotuksen, että minä en ole piraattipuolue. En ole jäsen, enkä millään muullakaan tapaa edusta puoluetta. Siksi siis kysynkin, että miksi piraattipuolueen kantaa kommentoidaan minulle, eikä sen sijaan minun argumenttejani.

Enkä mistään ole lukenut tai kuullut, että piraattipuolue tukisi järjestäytynyttä ja laajamittaista tiedostonjakamista ja laitonta kopiointia. Vaikka pääpiirteet niin voisikin tulkita, niin itse olen tulkinnut ne toisin.

[Rasimus]

Vielä kerran muutamia syitä, miksi minä olen sinusta kirjoittanut, sitten saa riittää:

1) Juttusi olivat ristiriitaisia, huonosti harkittuja, ja täysin perustelemattomia. Yritykset osoittaa tämä eivät tuottaneet kummoistakaan vastakaikua. Tämän kyllä pistän pelkästään huonojen argumentointitaitojen piikkiin, minkä takia kohtelin sinua hyvin helläkätisesti (vaikka myönnän pienen trollin minussa taas heränneen). Paljon typerämpiäkin haihattelijoita on ollut liikkeellä, jotka ovat ilmaisseet todella uskovansa typerimpiinkin juttuihinsa.

2) Sanoit katsovasi henk. koht. oikeutesi olevan levittää ostamaasi materiaalia miten huvittaa. Heräsi kysymys, että oletko sinä niin suoraselkäinen, että saat tässä asiassa olla erikoistapaus, vai pitäisikö tuo oikeus yleistää kaikille esim. sen uskomattoman sattuman kautta, että Piraattipuolueen koko ohjelma menisi sellaisenaan läpi (mitä se ei tietenkään tee, kunhan vain on jokin ääripää, josta on hyvä löytää joku sopiva kompromissi). No kummastakaan ei kyse ilmeisestikään ollut, vaan jätit moraalisia varauksia, mutta se selvisi vasta rivien välistä kun aikansa lypsi.

3) Koska puhuit äänestäväsi Piraattipuoletta, ei enää puhuta sinun henk. koht. mieltymyksistäsi, vaan siitä, että haluat tehdä jotain ja saada henk. koht. mieltymyksesi ja oma käsityksesi Piraattipuolueen päämääristä yleiseksi asiaksi. Se on väistämätöntä seurausta siitä, että ryhtyy aktiivisesti ajamaan omaa näkemystään esim. polittisten puolueiden äänestämisen kautta.

4) En sattumoisin puuttunut Piraattipuolueen agendaan, vaan yritin lypsää sinun käsitystäsi ja ymmärrystäsi puolueen agendasta. Nimittäin jos äänestät, niin mitä ymmärrät äänestäväsi jne... Lisäsin jopa mustavalkoisia yleistyksiä, jotta saisin sinut sanomaan jotain agendasta - et sanonut mitään. En vieläkään tiedä, oletko edes perehtynyt puolueeseen, jota ilmoitat äänestäväsi...

BTW. Minä taas olen perehtynyt Piraattipuolueen kantoihin, ja pystyn hyväksymään melko suuren osan. Puolueen sivuilla tarjotaan kiitettävästi myös keinoja elinkeinon muuttamiseksi, eikä esitetä vain vaatimuksia. Tilastojen tulkinnoista en ole täysin samaa mieltä, ja koen epäkaupallisen levityksen vapauttamisen järkyttävän huonoksi ideaksi, mutta suoja-ajan lyhentämiselle taputtaisin pelkästään kulttuurin säilyttämisen takia.

[Simple]

Vaikka sinä et kannata "kopiosuojatun materiaalin laajamittaista levitystä, mitä tekevät monet ryhmät p2p-verkoissa" Piraattipuolue näin taisi tehdä?

Kyllä, piraattipuoluetta kannattaa äänestää, mutta haluaisin tehdä sen erotuksen, että minä en ole piraattipuolue. En ole jäsen, enkä millään muullakaan tapaa edusta puoluetta. Siksi siis kysynkin, että miksi piraattipuolueen kantaa kommentoidaan minulle, eikä sen sijaan minun argumenttejani.

Enkä mistään ole lukenut tai kuullut, että piraattipuolue tukisi järjestäytynyttä ja laajamittaista tiedostonjakamista ja laitonta kopiointia. Vaikka pääpiirteet niin voisikin tulkita, niin itse olen tulkinnut ne toisin.

Elän yhä ajassa, jossa tämän keskusteluketjun nimi oli Piraattipuolue, eikä tekijänoikeudet. Sen takia en keskity vain sinun argumentteihisi tai vain Piraattipuolueen argumentteihin. Olen välillä puhunut siitä, mitä Piraattipuolue ajaa ja välillä tarttunut omiin (itseäni ärsyttäviin) näkökulmiisi.

En tiedä kannattaako Piraattipuolue järjestäytynyttä tiedostojenjakamista, mutta käsittääkseni laajamittaista kyllä, koska sehän on se status quo. Tietysti nyt meillä olisi täällä ihminen, joka osaa tähän varmaan vastata ihan kyllä tai ei?

Itse en tavallaan moralisoi. Itse olen aikanaan ladannut paljonkin ja kuten sanottu olen paitsi harkinnut kannattavani Piraattipuoluetta, niin myös harkinnut josko olisin pyrkinyt niiden listoilta eduskuntaan. Näin siis puoluekurittomuuden ja sananvapauden takia ja sen takia, että pääosin olen yleensä katsonut piraattien näkökulmat oikeutetuiksi.

En vain tahdo, että näihinkään asioihin suhtaudutaan liian kevyesti. On katsottava myös mallien huonoja puolia. Näissä tekijänoikeusasioissa yleensä sitä, miten löysempi malli näkyisi taiteilijoiden / tekijöiden tulonsaannissa. Voidaan oikeuttaa jopa "kommunistisempi" "riisto", jos niin halutaan tehdä.

Mielenkiintoista on, että Piraattipuolue on ilmeisesti hyvin selittänyt, miten suuri teollisuus juuri ei kärsi (yleinen kulutus lisääntyy harrastuneisuuden myötä), mutta yksittäisen artistin (ei välttämättä se maailman hauskin Monty Python) tasolla todellisuus voi olla karmeampi?

[Zisatto]

Minusta Piraattipuolue on tällä hetkellä pahasti ajastaan jäljessä ja vakava kehityksen jarru digitaalisessa maailmassa. Ongelmallinen asia on nimenomaan tämä Xuenaynkin siteeraama Piraattipuolueen tavoite: "kaikki sellainen teosten kopiointi ja käyttö, joka ei tapahdu ansiotarkoituksessa tai osana ansiotarkoituksessa harjoitettavaa toimintaa, on laillistettava".

Tämähän kuulostaa hyvältä, mutta tarkoittaa käytännössä kulttuurituotteiden sosialisoimista, täyttä tekijänoikeuksista luopumista. Niin kauan kuin sallittua on vain kopion teko omaan käyttöön (ja huom! muutamalle kaverille saa nykylain mukaan tehdä myös), on jotain järkeä yrittää perustaa nettiin kauppoja, jossa voi ostaa digitaalisen tuotteen. Jos yhdellä googlauksella saat tulokseksi kaupan, josta voit ostaa sanotaanko kympillä kahdella elokuvan, kirjan tai musiikkialbumin JA saitin, jolta voit kopioida saman tuotteen aivan laillisesti ja ilmaiseksi, kumman valitset?
Edellisessä tapauksessa tekijät saavat korvauksen, jälkimmäisessä eivät.
Piraattipuolueen malli, jossa rahat tekijälle tulisivat sitten kun lataaja ostaa dvd:n (jos sattuu pitämään tuotteesta), ei ole luonnonvarojen kulutuksen kannalta järkevä. Periaatteessa olisi mahdollista siirtyä kulttuurissakin entistä ei-materiaalisempaan tuotantoon, mutta piraattien malli toimii tätä vastaan.
Tiedän että piraatit kannattavat myös erilaisten lahjoitusnappien käyttöä. Voi toimia, mutta pahaa pelkään että jos "lahjoitusta" ei voi tehdä heti, vaan sen tehdäkseen pitää etsiytyä esimerkiksi tekijän kotisivulle, lahjoitukset jäävät tekemättä.
Niin kauan kuin "ei-kaupallinen kopiointi" on laitonta, monet piraatit ostelevat dvd:itä ja cd:itä parantaakseen omatuntoaan. Miksi he eivät voisi ostaa suoraan digitaalista tuotetta? Miksi kulttuurin pitäisi olla lähtökohtaisesti ilmaista?

Piraatit ovat kyllä taitavia retoriikassaan. Hyvältä kuulostava ei-kaupallinen kopiointi ei tosiaankaan ole vain kopiointia. Jos laitat jonkin kulttuurituotteen vapaasti kopioitavaksi nettiin, käytännössä julkaiset toisen ihmisen työn. Koska en itse harrasta laitonta latailua, en tiedä kuinka paljon näillä saiteilla on mainoksia. Jos niitä on, joku hyötyy artistien työstä, eikä touhu todellakaan ole enää ei-kaupallista. Jos piraattipuolue olisi johdonmukainen, se olisi esimerkiksi vastustanut Pirate Bayta. Saitilla oli mainoksia ja sillä oli myös selvä kaupallinen arvo. Pirate Bayn väki väitti toki käyttävänsä mainostuloja vain saitin ylläpitoon, mutta missä menee raja? Jos tällainen saitti alkaa maksaa esimerkiksi palkkaa ylläpitäjälleen, sitten ollaan ehdottomasti jo tienaamisen puolella.

Tavallaan sääli että Piraattipuolue nousee tai kaatuu tuon latailun laillistamisen mukana. Pidän tärkeänä että joku vahtisi esimerkiksi ihmisoikeuksia ja yksityisyyden suojaa netissä. (En tosin usko piraattien retoriikkaan siitä, että joko sallimme laittoman lataamisen tai käsissämme on orwellilainen helvetti).
Piraattien vaatimuksista tekijänoikeuden suojan lyhentäminen saa minulta myös kannatusta – tosin en lainkaan allekirjoita heidän "5-10 vuotta teoksen julkaisusta" -ajatusta, mutta 70 vuotta tekijän kuolemasta on kyllä liikaa. Minusta 5-10 vuotta tekijän kuolemasta voisi olla asiallinen – se toisi kerralla mahtavat määrät hyvää kulttuuria tekijänoikeusvapaaksi. Lisäksi voitaisiin laittaa lakiin lisäpykäliä useiden tekijöiden teosten (esim. elokuvat ja tv-sarjat) ja orpojen teosten vapautumisproseduurista, näissä voisi olla esimerkiksi 5-10 vuotta tekijän kuolemasta TAI x vuotta teoksen ilmestymisestä.

Piraatit ovat ehkä parhaimmillaan saaneet vanhat puolueet kiinnostumaan digimaailman asioista. Mielestäni se riittääkin, piraattipuolueen äänestämisessä ei ole mieltä. Eduskunta kun päättää paljon tärkeämmistäkin, konkreettisen maailman asioista kuin digimaailman yksityiskohdista – ja näistä muista asioista piraateilla ei tunnu olevan minkäänlaista kantaa.

[Narri]

Jos ns. piratismi laillistettaisiin, koskisiko se fiktion lisäksi myös faktaa? Olisiko tieteellinen tutkimus, keksinnöt, patentit, artikkelit jne. kaikkien vapaasti kopsattavissa ja julkaistavissa? Ihan vain siis ei-kaupallisissa tarkoituksissa, köh köh.

Entä vapautetaanko fiktiopuolella myös muunteluoikeus? Saisinko julkaista vaikkapa "vielä hauskemmin" tekstein varustettuja Kiroileva Siili -sarjakuvia? Jatko-osia Harry Pottereihin (kuten Kiinassa ja Venäjällä jo nyt)? Jos en, miten voisi estää lumipalloa vyörymästä, kun kerran on jo vähän piratismia sallittu, miksei sitten saisi tehdä vähän enemmänkin?

Onko Kiinan tie Suomen tie?

Ja saisiko sitten vielä vastauksen siihen kaikkein tärkeimpään kysymykseen: kuka maksaa verot?

Entä kuka hullu äänestäisi Piraattipuoluetta, jos heidän ehdotuksensa vievät äänestäjiltä leivän suusta?

[Rasimus]

Elokuvien kohdalla tilanne on aavistuksen ristiriitainen, mutta ainakaan mitään hirveän pahaa lommoa tiedostonjakaminen ei tunnu olevan tekemässä.

Ja mähän listasinkin jo syitä, miksi mun mielestä mutu-tuntumalla eivät elokuvat ole toistaiseksi kärsineet noin keskimääräisesti. Se kun on ihan oikeasti eri kokemus nähdä hyvät tehosteet teatterissa kuin kaverin kotiteatterissa. Jos elokuvateollisuus ei pidä yllä hajurakoa kotiteattereihin, alkavat sadan millin leffat olla luultavasti ihan oikeasti riskisijoitus (mitä ne ovat helposti jo nyt).

Toisaalta elokuvien ei totta puhuen ole pakko maksaa tuota 100 milliä. Rahasta kolmannes menee markkinointiin ja toinen kolmannes tähtinäyttelijäpalkkoihin... Mainittu Star Wreck on loistava esimerkki siitä, että ei sen tehostebudjetinkaan mikään tolkuton tarvitse olla. Ja El Mariachi tehtiin lainakalustolla ja suunnilleen viikkorahoilla...

Mutta mutta... Star Wreck möi siis viiden vuoden aikana vain noin miljoonan euron edestä? Ja siitä pois dvd:n tekemiseen, levittämiseen yms. menevät kustannukset. Plus muut kulut... Toisaalta, kuten sanottu, Star Wreck oli lähinnä huomiotta jäänyt kultti-ilmiö.

Pitäisi saada Star Wreckin reseptillä tehty a-luokan elokuva, joka saa luonnollisestikin a-luokan huomion, jotta saataisiin oikeata referenssiä ilmaisjakelun taloudellisesta tuottavuudesta suhteessa taloudelliseen panokseen...

jenkkiläiset sadan millin erikoistehoste-eepokset

Se sata milliä oli muuten jokin aika sitten keskimääräinen elokuvien tuotantokustannus. Kattaa niin tehoste-eepokset kuin romanttiset komediatkin. Summa varmaan rajoittuu silti näihin ns. a-luokan elokuviin, eikä sisällä indie-tuotantoja.

Siksi pitäisinkin varsin tervetulleena kehityksenä, jos eduskunta täyttyisi Piraattipuolueen kaltaisista, tiukasti fokusoituneista pikkupuoleista, joiden edustajilla olisi aikaa ja energiaa oikeasti huolella tutkia niitä asioita joita itse ajavat.

Tuolloin vain asiaa ajava pikkupuolue tuntisi aiheen ja sillä tavalla dominoisi päätöksen tekoa kyseisessä asiassa. Ne muut edustajat jatkaisivat yhä äänestämistä puhujan karisman perusteella (niin kuin nyt tapahtuu joka tapauksessa). Muuten kyllä ajatus olisi kyllä hyvä, eikä eroaisi valiokunnista tai erikseen värvätyistä puolueettomista tutkijoista.

Eikä muuten erikoistuminen ole muutenkaan kokonaisuuksien kannalta hyvä. Sellainen "kunhan toimii" -periaatteella tapahtuva työskentely on kirkkaasti tehokkaampaa kuin pikkutarkka säätäminen. Mä olen työelämässä pikkuhiljaa alkanut uskoa sen...

Sillä ei tarkoiteta vain sitä, että taiteilija voi myydä teoksiaan kaikille niitä haluaville, vaan myös sitä, että taiteilijan pitäisi saada rahaa aina kun joku tekee hänen teoksistaan kopioita ja myy puolestaan niitä. Se olisi sama kuin jos muurari palkkansa lisäksi saisi vielä joka kerta erillisen lisäkorvauksen, kun joku käyttää hänen tekemäänsä takkaa.

Hmm... Ensimnäinen mieleen tuleva ero vertauksessa on se, että muurarilta tilataan takka tiettyjen speksien mukaan, jolloin takan omistus ja oikeudet siirtyvät tilaajalle. Yllättäen sama tapahtuu usein taiteilijoidenkin (käsitteen laajassa merkityksessä, esim. teolliset muotoilijat) kanssa, jos näiltä erikseen tilataan speksattu työ. Se, miten tekijänoikeudet ja -korvaukset säilyvät, jää ihan kahdenkeskisen sopimisen varaan. On sitten taiteilijoiden ja muurareiden (ja heidän ammattiliittojensa) muskeleiden varassa, mikä laskutus heiltä onnistuu...

Ei kuitenkaan ole selkeää syytä, miksi positiivista oikeutta saada joka käyttökerrasta rahaa tulisi pitää perusoikeutena itsessään

Kääntäen: Onko ihmisillä kuitenkaan syytä olla perusoikeus saada taiteilijan tuotteita vastikkeetta?

Toisaalta on totta, että ostettavat yksiköt ovat nykyään usein pienempiä

Heh... Mun musiikkiostokseni ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti tajuttuani, että voin ihan oikeasti ostaa about euron hintaan yksittäisiä biisejä tarvitsematta ostaa kympillä tai parilla koko levyä täynnä biisejä, jotka eivät kiinnosta. Olen myös ostanut huomattavasti useampia artisteja kuin CD-aikakautena. Mutta en ole ostanut sellaisia kappaleita, jotka olen saanut kopioituakin. Luulen olevani siinä suhteessa aika keskiverto musiikin kuluttaja. Tälläkin kaavalla sanoisin, että pienet, tuntemattomammat, ja vähemmän suositut voittavat.

en tiedä kuinka paljon näillä saiteilla on mainoksia.

Tiedostonjako-ohjelmilla toimittaessa ei yhtään ole ainakaan hypännyt silmille. Toisaalta sisään logatessa ei tule edes vilkaistua niitä ruudulle tulevia tekstejä (vaikka ovatkin nostalgisia muistoja puhelinmodeemi-BBS-ajoilta). Sen kun takavuosina kolmansien maiden servereillä olleilla jakelusivustoilla kävi, niin niillä oli aika paljon pornoa, peniksen pidennyksiä ja Viagraa (plus muita nappeja) tarjolla.

tosin en lainkaan allekirjoita heidän "5-10 vuotta teoksen julkaisusta" -ajatusta

Aika ei todellakaan saa olla lyhyempi, kuin mitä tarvitaan korvaamaan tekijälleen se aika, jonka hän on käyttänyt teoksen tekemiseen sen sijaan että olisi tehnyt oikeaa työtä saman ajan. Jos joku kirjailija naputtaa kirjoituskonetta vuoden päivät, niin se heti tarkoittaa vähintäänkin parin kymppitonnin tulovaatimusta. Nykyiselläkin järjestelmällä myynti on vain kaksi tuhatta euroa vuosittain. (Löyty tällanen artikkeli). Puhumattakaan eläkerahoista jos kirjoittaa ammatikseen... Ja ammatin ja toimeentulon ailahtuvuuden aiheuttamasta riskilisästä...

[Echramath]

Aika ei todellakaan saa olla lyhyempi, kuin mitä tarvitaan korvaamaan tekijälleen se aika, jonka hän on käyttänyt teoksen tekemiseen sen sijaan että olisi tehnyt oikeaa työtä saman ajan.

Pikemminkin kai aika ei saa olla niin lyhyt, että yleisön on mahdollista odottaa tekijänoikeuden raukeamista. Miksi oikeastaan hankkia juuri mitään uutta kuin poikkeustapauksessa, jos kaikki yli viisi vuotta vanha kulttuuri olisi ilmaiseksi jaossa?

[Xuenay]

En tiedä kannattaako Piraattipuolue järjestäytynyttä tiedostojenjakamista, mutta käsittääkseni laajamittaista kyllä, koska sehän on se status quo. Tietysti nyt meillä olisi täällä ihminen, joka osaa tähän varmaan vastata ihan kyllä tai ei?

Ruotsin Piraattipuolueen perustaja Rick Falkvinge totesi kerran hyvin, että tiedostonjakamisen kannattaminen tai vastustaminen on vähän sama kuin kannattaisi tai vastustaisi hiilipohjaisia yhdisteitä. Se nyt vain on ilmiö joka on osa nykypäivää, ja oleellista on löytää ne lait joista on eniten hyötyä ja vähiten haittaa.

Piraattipuolueessa ollaan yleisesti ottaen sitä mieltä, että laajamittainen tiedostonjakaminen tekee enemmän hyötyä kuin haittaa. Tai vähimilläänkin sitä mieltä, että tiedostonjakamisen vastaisesta taistelusta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Lakien tulisi olla sen mukaisia. Tämän voi tulkita "kannattamiseksi" tai olla tulkitsematta.

Minusta Piraattipuolue on tällä hetkellä pahasti ajastaan jäljessä ja vakava kehityksen jarru digitaalisessa maailmassa. Ongelmallinen asia on nimenomaan tämä Xuenaynkin siteeraama Piraattipuolueen tavoite: "kaikki sellainen teosten kopiointi ja käyttö, joka ei tapahdu ansiotarkoituksessa tai osana ansiotarkoituksessa harjoitettavaa toimintaa, on laillistettava".

Tämähän kuulostaa hyvältä, mutta tarkoittaa käytännössä kulttuurituotteiden sosialisoimista, täyttä tekijänoikeuksista luopumista. Niin kauan kuin sallittua on vain kopion teko omaan käyttöön (ja huom! muutamalle kaverille saa nykylain mukaan tehdä myös), on jotain järkeä yrittää perustaa nettiin kauppoja, jossa voi ostaa digitaalisen tuotteen.

Heh... vai että tekijänoikeuksien lieventäminen on se ajastaan jäljessä oleva tavoite, joka jarruttaa digitaalista kehitystä.

Katsotaan vaikka Spotifyta. Onko ketään, joka tosissaan uskoisi että levyala olisi koskaan sallinut sellaisen palvelun syntyä, mikäli tiedostonjakamisesta syntynyt kilpailu ei olisi pakottanut heitä oikeasti tarjoamaan laatua? Lähivuosiin asti lukemattomat yritykset niin Suomessa kuin ulkomaillakin perustaa kunnon digikauppoja ovat kariutuneet vaadittuihin hulppeisiin lisenssimaksuihin. Kunnollisia vaihtoehtoja on alkanut ilmestyä vasta siinä vaiheessa, kun alalla on todettu etteivät lakijutut ja ihmisten vainoaminen näemmä autakaan asiaa. Ihmisille pitääkin *GASP* tarjota laadukasta palvelua kohtuulliseen hintaan!

Pikemminkin tilanne on se, että epäkaupallista kopiointia rajoittavat tekijänoikeudet (sikäli mikäli niillä on mitään vaikutusta) ovat laillista nettimyyntiä hidastava jarru. Miksi turhaan tarjota ihmisille laatua, mikäli heidän on joka tapauksessa pakko käyttää laaduttomia ja ylihinnoiteltuja palveluja?

Asiaa sivuten: EU must break down national copyright barriers, says Commissioner. Maakohtaisista rajoituksista on kuluttajille silkaa tuskaa, mutta ennen verkkolataamista ei yrityksillä ollut merkittävää motiivia koettaa purkaa niitä.

Piracy has created the single market in music and films that EU legislators have failed to build, European Commission Digital Agenda Commissioner Neelie Kroes has said.

Kroes told a business leaders' convention in Brussels that pirates had done what single market regulations could not and established the borderless distribution of audio visual material over the internet. She said that the EU nations must work together to create a legal single market in digital goods.

"There is a huge Digital Single Market for audiovisual material. The problem is that it's illegal, and it's not monetized," she said. "We have effectively allowed illegal file-sharing to set up a single market where our usual policy channels have failed." (...)

Kroes said that the solution to the problem was to implement the EU's 'digital agenda'. This includes the creation of 'multi-territorial' licences for content so that consumers can buy material from any one of the EU's 27 member states.

When introducing the agenda last year, the Commission said that national borders should no longer govern what content consumers could buy or watch or hear.

Kroes emphasised again this week the need to harmonise copyright laws to ease the distribution of content.

Jos yhdellä googlauksella saat tulokseksi kaupan, josta voit ostaa sanotaanko kympillä kahdella elokuvan, kirjan tai musiikkialbumin JA saitin, jolta voit kopioida saman tuotteen aivan laillisesti ja ilmaiseksi, kumman valitset? (...) Niin kauan kuin "ei-kaupallinen kopiointi" on laitonta, monet piraatit ostelevat dvd:itä ja cd:itä parantaakseen omatuntoaan. Miksi he eivät voisi ostaa suoraan digitaalista tuotetta?

Miten niin eivät voisi?

Spotify on vähentänyt laitonta lataamista. Äänitemyynnin lasku on vihdoin pysähtymässä Suomessakin. Maissa joissa on paremmat digikaupat, yksikkömyynti on ollut vuosi toisensa jälkeen kasvussa, kuten aiemmin mainitsinkin. Britanniassa jo 98 prosenttia singlemyynnistä tapahtuu digitaalisesti.

Mikään ei puhu sen puolesta, etteivätkö ihmiset olisi valmiita hyödyntämään maksullisiakin palveluita mikäli ne vain ovat tarpeeksi laadukkaita, oli ilmaisvaihtoehto tai ei. Vaikka se olisikin halvempaa, harvat ihmiset kasvattavat omaa ruokaansa vaan ostavat sen mielummin kaupasta. Toisin sanoen: kaupalliset palvelut kykenevät pitämään ihmisiä täysiaikaisesti töissä ja hyvin usein saavuttamaan parempaa laatua kuin palkattomat vapaaehtoiset. Mikäli ihmisillä olisi käytössään kiinteällä matalalla kuukausimaksulla (tai mainosrahoituksella) toimivia latauspalveluita joilta löytyisi kaikki haluttu parilla hiirennapautuksella ja ilman jakajien määrästä riippuvaa vaihtelevaa latausnopeutta, ja josta vielä tietää tekijöiden saavan rahaa, miksi vaivautua etsimään teosta waresivuilta?

Toisin kuin esittämäsi spekulaatio, tämä ei ole pelkkää teoriaa. Tämä on juuri se syy, miksi Spotifykin on saanut lukuisat ihmiset lopettamaan valtaosan musiikin lataamisestaan. He saavat yksinkertaisesti parempaa laatua virallisen kanavan kautta.

Lisäksi virallisten laatupalveluiden yleistymisen kautta luvattoman kopioinnin ympärillä pyörivien palveluiden laatu todennäköisesti heikkenisi entisestään. Tämä mm. siksi, että nykyään monia jakajia motivoi altruismi ja halu antaa muille mahdollisuus nauttia laatukulttuurista. Noiden palveluiden yleistyessä tälle ei enää olisi vastaavaa tarvetta kuin nykyään.

Jos ns. piratismi laillistettaisiin, koskisiko se fiktion lisäksi myös faktaa? Olisiko tieteellinen tutkimus, keksinnöt, patentit, artikkelit jne. kaikkien vapaasti kopsattavissa ja julkaistavissa? Ihan vain siis ei-kaupallisissa tarkoituksissa, köh köh.

Patentteja koskee eri lainsäädäntö kuin tekijänoikeuksia. (Joskin puolueessa ollaan skeptisiä myös monista patenteista.) Samoin esimerkiksi salassapitosopimuksia ja liikesalaisuuksia, joita kukaan ei tietääkseni ole vastustamassa.

Mutta ei, epäkaupallisen käytön salliminen ei ottaisi kantaa siihen, sattuuko kopioitava teos olemaan elokuva tai vaikka tieteellinen artikkeli. Mitä tieteellisiin artikkeleihin tulee, tällä hetkellähän meillä on tilanne jossa valtaosa rahoituksesta tulee yliopistoilta, ja sitten tulokset julkaistaan maksullisiin tietokantoihin talletettavissa lehdissä joista yliopistojen pitää maksaa uudelleen saadakseen niihin pääsyn. Se laittaa valtiot sekä maksamaan useaan kertaan samasta tutkimuksesta, että pitää tieteellisen tiedon tavallisen kansan ulottumattomissa. Tässä ei ole mitään järkeä. Piraattipuolueen ensi vaalien alustavissa vaalitavoitteissa onkin mukana vaatimus, että tutkimusrahoituksen ehdoksi aletaan Suomessakin vaatia tulosten vapaata julkaisua.

# Tekijänoikeuslakia on muutettava siten, että kaikki julkisyhteisöjen työntekijöiden työtehtävissään luomat teokset olisivat tekijänoikeudettomia. Verovaroilla luotujen teosten tulisi olla aina veronmaksajien vapaasti hyödynnettävissä.

# Valtion pitää määritellä tutkimustulosten julkisuus, avoimuus ja ilmainen saatavuus yliopistojen rahoituksen ehdoksi.

# Valtion on annettava tietojärjestelmähankintojen kilpailutuksesta sellaiset ohjeet, joissa painotetaan yhteensopivuutta ja joustavuutta järjestelmän jatkokehityksessä. Valtion virastojen on pyrittävä siirtymään vapaiden ja avointen ohjelmistojen käyttöön. Näin saadaan aikaan merkittäviä säästöjä ja yhteensopivampia järjestelmiä.

# Suomen on edistettävä kolmessa edellä mainitussa kohdassa tarkoitettuja tavoitteita myös EU-politiikassa.

Entä vapautetaanko fiktiopuolella myös muunteluoikeus? Saisinko julkaista vaikkapa "vielä hauskemmin" tekstein varustettuja Kiroileva Siili -sarjakuvia? Jatko-osia Harry Pottereihin (kuten Kiinassa ja Venäjällä jo nyt)?

Epäkaupallisesti kyllä (ja tätähän harrastetaan jo nyt valtavat määrät, ks. esimerkiksi Fanfiction.net). Kaupallisesti suoja-ajan umpeuduttua, kuten nytkin.

Moraalisia oikeuksia ei tosin ole tarkoitus rajoittaa, joten muunnelmien tekijöille jäisi edelleen velvollisuus mainita teoksen alkuperäinen tekijä. Tekijä voisi myös edelleen kieltää sellaiset muunnelmat, jotka olisivat selkeästi tekijää tai alkuperäisteosta halventavia tai vahingoittavia. Tätä oikeutta ei toki saisi väärinkäyttää kieltämään kaikki sellaiset muunnelmat, joista tekijä ei vain sattuisi pitämään.

Ja saisiko sitten vielä vastauksen siihen kaikkein tärkeimpään kysymykseen: kuka maksaa verot?

Mm. se osa kulttuurialasta, joka kasvaisi merkittävästi vapaampien tekijänoikeuksien myötä. ;) Vapaasti käytettävä aineisto on jo nyt synnyttänyt ympärilleen biljoonien arvoisen teollisuuden, puhumattakaan siitä kun tuota aineistoa olisi enemmän. Ja toisin kuin nykyään, pari isoa mammuttia jotka ahmisivat kaikki oikeudet itselleen eivät pääsisi dominoimaan alaa.

Entä kuka hullu äänestäisi Piraattipuoluetta, jos heidän ehdotuksensa vievät äänestäjiltä leivän suusta?

Ei kai kukaan. Onneksi eivät vie. :)

Kääntäen: Onko ihmisillä kuitenkaan syytä olla perusoikeus saada taiteilijan tuotteita vastikkeetta?

Koen, että ihmisillä on perusoikeus kulttuuriin mahdollisimman hyvään saatavuuteen. Tähän voi sisältyä vastikkeen tarjoaminen tai olla sisältymättä.

Aika ei todellakaan saa olla lyhyempi, kuin mitä tarvitaan korvaamaan tekijälleen se aika, jonka hän on käyttänyt teoksen tekemiseen sen sijaan että olisi tehnyt oikeaa työtä saman ajan. Jos joku kirjailija naputtaa kirjoituskonetta vuoden päivät, niin se heti tarkoittaa vähintäänkin parin kymppitonnin tulovaatimusta. Nykyiselläkin järjestelmällä myynti on vain kaksi tuhatta euroa vuosittain.

Valtaosa kirjoista ei saavuta tuota tavoitetta nytkään, eikä välttämättä edes saavuttaisi vaikka suoja-aika olisi ikuinen. Tyypillinen kirja myy parhaiten julkaisuvuotenaan, eikä sen myöhempi myynti tule lähellekään julkaisuvuoden myyntiä. Katsokaa vaikka Gowers Reviewn sivua 53 (painetun numeroinnin mukaan, lukuohjelman mukaan sivu 58). Alempi kaavio näyttää kirjojen tyypillisen myynnin julkaisuvuotenaan (Yhdysvalloissa, joissa markkinat ovat selkeästi suurempia kuin Suomessa).

Tavoitteena ei tulisi olla sen varmistaminen, että tekijä varmasti saa "rahansa takaisin" teoksen tekemisestä. Tämä tavoite olisi joka tapauksessa mahdoton. Tavoitteena tulisi olla parhaan kompromissin löytäminen tekijänoikeuden kannustevaikutuksen sekä sen käyttöä haittaavien haittapuolien välillä.

Pikemminkin kai aika ei saa olla niin lyhyt, että yleisön on mahdollista odottaa tekijänoikeuden raukeamista. Miksi oikeastaan hankkia juuri mitään uutta kuin poikkeustapauksessa, jos kaikki yli viisi vuotta vanha kulttuuri olisi ilmaiseksi jaossa?

Ihmiset ovat malttamattomia saamaan hyvää. Kirja-alalla on ollut pitkään käytäntö julkaista suositusta teoksesta ensin kalliimpi kovakantinen laitos, ja sitten jonkin ajan kuluttua halvempi pehmeäkantinen. Ihmiset voivat halutessaan odotella pehmeäkantista ja maksaa vähemmän, mutta siitä huolimatta myös kalliimman kovakantisen julkaiseminen on kannattavaa.

Kulttuuriin liittyy myös vahvasti yhteisöllisyys. Viisi vuotta on kenties liian lyhyt aika, mutta kyllä sitä olisi aika pahasti pihalla ihmisten käyttämistä viittauksista mikäli kuluttaisi pelkästään vähintään 10 vuotta vanhoja TV-sarjoja, elokuvia, kirjoja ja pelejä.

[Rasimus]

Entä kuka hullu äänestäisi Piraattipuoluetta, jos heidän ehdotuksensa vievät äänestäjiltä leivän suusta?

Mun täytyy kyllä tuohon sanoa, että jos muutokset eivät ole välittömiä ja salamannopeita, niin se leipä katoaa vain jos jokin ala ei pysty uudelleenmuokkautumaan muuttuvan maailman mukana. Se on ollut ongelma jo satoja vuosia eri asioissa, ja aina siitä on selvitty. Mutta selviytymisen avain on juuri pitkissä siirtymäajoissa, ja murroksen ja muutoksen tarpeen tunnistamisessa. Tämä prosessihan on jo pikkuhiljaa käynnistynyt... (ilman piraattipuolueitakin, pikemminkin puolueet ovat vain oire jo alkaneesta muutoksesta)

Teollistuminen ja tehdastyön korvautuminen koneilla ei ole loppujen lopuksi luonut Marxin ja kumppaneiden kuvaamaa työläisen helvettiä.

Koen, että ihmisillä on perusoikeus kulttuuriin mahdollisimman hyvään saatavuuteen. Tähän voi sisältyä vastikkeen tarjoaminen tai olla sisältymättä.

Ok... Itse asiassa luulen, etten lähde vääntämään näillä "oikeus johonkin" -käsitteillä, vaikka hetken teki mieli. Se olisi tyhjänpäiväisten sloganeiden heittelyä, kun vaihtoehtona olisi ihan oikeasti järkevä tiedon ja ajatusten vaihto...

Valtaosa kirjoista ei saavuta tuota tavoitetta nytkään, eikä välttämättä edes saavuttaisi vaikka suoja-aika olisi ikuinen.

Juu, sori... Muotoilin väärin... Todennäköisyyksillähän tässä pelataan, joten suoja-ajan tulisi olla sellainen, että se ei tee keskimääräiselle ammattikirjoittajalle touhusta kannattamatonta. Lisäksi sen on tarjottava porkkanaa niille, jotka haaveilevat maallisesta mammonasta ja menestyksestä (eli mahdollistettava myös myöhempi ansainta myöhäisherännäisyystapauksissa). Vähän niin kuin lotto.

Ja suoja-aikahan koskee elokuva- ja tv-tuotantoakin, joissa myöhempi myynti on tärkeämmässä asemassa kuin kirjoissa, joita ei kukaan lue muutenkaan.

Pitäisiköhän suoja-ajan olla kulttuurikohtainen vai kaiken kattava?