Verenluovutus

[Lupus]

Luovutin verta ensimmäistä kertaa tänä keväänä, eikä minulle siitä mitään havaittavia haittavaikutuksia tullut. (Lähipiirin ihmiset kertailivat kovasti omia, vähemmän miellyttäviä kokemuksiaan, mutta ilmeisesti lievä hermostuneisuutenikaan ei vaikuttanut asiaan.) Uudelleen ajattelin mennä, mutten vielä tiedä menenkö heti kun pääsen.

Minua kiinnostaisi tietää, miten "mies" on määritelty tuon "miestenvälisen seksin" luovutuskiellossa. Etsin ihan uteliaisuuttani mainintaa transsukupuolisista veripalvelun sivuilla, muttei osunut silmään. Potentiaalisten verenluovuttajien joukossahan transsukupuoliset ovat varmaankin aika lailla vähemmistössä, mutta minulle asian miettiminen avasi pysyvän luovutuskiellon merkillisyyttä entisestään.

[Echramath]

Minua kiinnostaisi tietää, miten "mies" on määritelty tuon "miestenvälisen seksin" luovutuskiellossa. Etsin ihan uteliaisuuttani mainintaa transsukupuolisista veripalvelun sivuilla, muttei osunut silmään. Potentiaalisten verenluovuttajien joukossahan transsukupuoliset ovat varmaankin aika lailla vähemmistössä, mutta minulle asian miettiminen avasi pysyvän luovutuskiellon merkillisyyttä entisestään.

Ei siinä muistaakseni ole mitään määritelmää – vastuu jätetään vastaajalle. Asiahan on merkityksetön, HI-virus voi tarttua keneen tahansa. Veripalvelu vain epäilee voivansa tiputtaa tilastollista riskiä huomattavasti rajaamalla homoenemmistön pois ja sellaisessa hutkimisessa yksittäistapauksilla ei ole väliä. Onhan veri joka tapauksessa testattava.

[Lachesis]

Olen luovuttanut verta vajaat 10 kertaa (eli ruusua ei ole vielä tullut), viimeksi pari vuotta sitten. Menen uudestaan heti kun karenssit ovat ohi. Ensin olin raskaana, sitten imetin, ja nyt on eräästä tähystystutkimuksesta 6 kk luovutuskielto päällä. Verenluovutus on hyvä tapa josta tulee hyvä mieli, joten olen tykännyt käydä pari kertaa vuodessa, aina kun hemoglobiini on ehtinyt kivuta takaisin tavoitelukemaan. Pari kertaa on tullut hylsy liian alhaisen arvon takia. Olen vähän painorajojen alle, mutta koska en ole koskaan kärsinyt mistään haitoista, olen uskaltanut silti luovuttaa.

Luuydinrekisteriäkin harkitsin, mutta minulla on eräs syövälle altistava geenivirhe, jonka takia luuytimeni ei välttämättä olisi saajalle turvallista. Harmi kyllä, luuydin olisi korvaamattoman arvokas lahja, jonka mielelläni jollekulle tarvitsevalle soisin.

[Vehka]

Kun palasin tänään kotiin, minua odotti vuoteellani kirje, jossa luki seuraavaa:

Tervetuloa Luuytimenluovuttajarekisteriin.

Jännitin vähän, että en olisikaan kelpo luuydinluovuttajaksi, mutta näinpä vain näytti siltä, että sellaiseksi päädyin. Ei tosin ole lainkaan sanottua, että koskaan päätyisin itse luovutustilanteeseen, mutta no, ainakin on nyt yksi mahdollinen luovuttaja enemmän.  Tosin minua on peloteltu ties millä selkäsäryillä ja halvaantumisilla, mutta ne jutut lienevät ennemminkin urbaanilegendoja.

Verta olen nyt käynyt luovuttamassa kolme kertaa, seuraavan kerran aion mennä jossakin vaiheessa kesää. Posti toi minulle kynsisakset, sille hiukan hymähdin - kiitoksia vain veripalvelulle. Hengenpelastajakassia en ole kehdannut oikein julkisesti käyttää, en tiedä, melun pitäminen asiasta vain jotenkin sotii sitä mielikuvaa vastaan mikä minulla itselläni verenluovutuksesta on: se on arkinen hyvä teko, joka ei vaadi suurta sankaruutta. Toki tärkeä, mutta.

Joka tapauksessa, itse olen iloinen siitä, että olen kelvannut verenluovuttajaksi, ja aion jatkaa jatkossakin. Olen veriryhmältäni O +, eli iloista nollaverta.

Myös elinluovutuskortti löytyy lompakostani, siitä on käyty joitakin varsin jänniä keskustelujakin. En ymmärrä, miksi ihmiset piittaavat niin kovasti elimistään kuolemansa jälkeen, eihän niillä sitten ihan oikeasti enää mitään varsinaisesti tee.

[fii]

Kävin ensimmäisen kerran luovuttamassa verta samana päivänä kun täytin 18, ja sen jälkeen säännöllisesti aina heti kun sai mennä uudestaan. Pari lävistystä ovat aiheuttaneet ylimääräistä karenssiaikaa, mutta niidenkin ottamisen yritin ajoittaa heti edellisen luovutuksen jälkeen, että väli pysyisi mahdollisimman lyhyenä. Kerran tuli bannia hemoglobiinin alhaisuuden takia, mutta ne arvot ovat nousseet kunnollisiksi kun aloin taas syödä lihaa.

Mutta sitten tuli vuosi jonka olin käytännössä koko ajan antibioottikuurilla, enkä uskaltanut käydä luovuttamassa (en ole varma mitä säännöt sanovat) ja nykyään painan liian vähän. Menen kyllä heti taas kun saan tuon painon vähän nousemaan, se vain tuntuu olevan ihan mahdottoman vaikeaa.

Elinluovutuskortti löytyy myös. Niin, ja olen O+.

[Fantasyfan]

Kun palasin tänään kotiin, minua odotti vuoteellani kirje, jossa luki seuraavaa:

Tervetuloa Luuytimenluovuttajarekisteriin.

Jännitin vähän, että en olisikaan kelpo luuydinluovuttajaksi, mutta näinpä vain näytti siltä, että sellaiseksi päädyin. Ei tosin ole lainkaan sanottua, että koskaan päätyisin itse luovutustilanteeseen, mutta no, ainakin on nyt yksi mahdollinen luovuttaja enemmän.  Tosin minua on peloteltu ties millä selkäsäryillä ja halvaantumisilla, mutta ne jutut lienevät ennemminkin urbaanilegendoja.

Hyvä juttu :) Ja nuo selkäkivut ja halvaantumiset on aika mahdottomia kun luu ydin otetaan lantioluusta, kaukaa selästä :D

[Southpaw]

Itse olen käynyt luovuttamassa tähän asti vain kerran, taisi olla ennen viime joulua. Homma kuitenkin kaatui silloin siihen, ettei kummastakaan kädestä löytynyt suonta, joten verta ei tullut. En sitten tiedä menikö suonet "piiloon" jännityksen vaiko kylmyyden takia, kun minulla oli aika viileää siellä :s Tiedä sitten voiko tuota yhtä luovutuskertaa luovutukseksi kutsuakaan kun verta ei tullut tipan tippaa.

Uudestaan olisi tarkoitus jossain vaiheessa mennä jos vaikka olisi parempi onni tällä kertaa, mutta nyt olen kevään aikana sairastellut sen verran paljon etten ole uskaltanut mennä sitten. Nytkin olen kotona kurkku kipeänä ja pienessä kuumeessa kun joku valopää keksi pitää ikkunaa yön ajan auki,vaikka ulkona satoi ja oli kylmä D: Ehkä sitten viikon tai kahden päästä kun toivottavasti olen taas terve ja pääsykoeruljanssitkin on ohi.

[Morgan Blood]

Veripalvelu saa hyvän määrän luovuttajia armeijan luovutuspäivinä sillä luovutus tietää kahden seuraavan päivän vapautusta marssi-taistelu ja liikuntakoulutuksesta. Varsinkin jos on huonoja säitä ja metsäpäiviä tiedossa - ovat jonot mahtavat. Itsekin meinasin syksymmällä ensimmäistä kertaa verenluovutukseen, mutta lävistyksillä oli yllätyksekseni kovinkin pitkä aika. Olin avannut yhden umpeutuneista rei'istä korvassa, joka tässä myös laskettiin lävistykseksi, n. kuukautta aikaisemmin. 

[Aliasy]

Olen itse luovuttanut verta säännöllisen epäsäännöllisesti aina kun vain mahdollista. Nyt olen vain ollut niin paljon ulkomailla että luovutukset on jäänyt vähän vähemmälle, ja nyt laitoin itselleni uuden tatuoinninkin, että taas se sitten siirtyi eteenpäin.
Sinänsä kauhea vahinko etten pääse luovuttamaan juuri nyt.. olisin suomessa ollessani, ennen tatskan ottamista käynyt luovuttamassa mutta flunssa painoi päälle hieman turhankin voimakkaana! 

Minusta verenluovutus on mahtava teko, oikeesti. Suosittelen sitä kaikille kun mahdollista, ja olenkin saanut pari kaveria luovuttamaan kanssani :)
Verenluovutuskortti multa kyllä löytyy ja veriryhmä on A+.

[Palomita]

Luovutan verta, tosin en aloittanut sitä heti kun oli mahdollista vaan odotin kai osittain pelosta muutaman vuoden. Olen nyt luovuttanut kaksi kertaa ja tarkoitus on mennä taas elokuussa, kun saan taas mennä. Hemoglobiini on se riittävä 140, tosin luovutuksen jälkeen tuntuu aina jonkin verran huimausta enkä voi mennä yhtään mihinkään samana iltana. Lähinnä loikoilen sohvalla, mikä kyllä kelpaa minulle. :)

Verenluovutus tuntuu konkreettiselta hyvältä teolta mitä voi tehdä, oli se sitten apua tarvitsevalle tai koulutukseen. Niin, ja veriryhmä on se O+.

[Lune]

Haluaisin kyllä luovuttaa verta, mutta... no:

Mulla tuppaa yleensä olemaan hirmuisen hauskaa niiden verenluovutus -lomakkeiden täyttämisen kanssa... tai no, en ole kuin yhden kerran niitä vilkaissut, kun ajattelin katsoa, sopisinko luovuttajaksi. Ainakin joskus siellä on ollut kolme kohtaa, joissa kysymys painosta, veritaudeista ja psykologisista seikoista... Itse vaan oon joutunut vastaamaan jokaiseen sen vastauksen, joka huutaa, etten sovi luovuttajaksi. Alle 50 kg, krooninen raudanpuuteanemia (hemoglobiini on parhaimmillaan 125) ja väistämätön paniikkikohtaus, kun otetaan kyynärtaipeesta verta.

Jaksoi huvittaa siihen asti, kunnes sain kuulla siitä neljännestä jutusta, joka tekee musta epäkelpon verenluovuttajan - kumppanini on nainen eli homoleima lätkähtää otsaan komiasti. Täytyy sanoa, että ton SPR:n ihmeellisen homobakteerikammon ja erityisesti sen elinikäisen luovutuskiellon, mikä lätkähtää miesten välisestä seksistä, takia mietin kyllä pitkään, kuinka fiksu pulju tuo SPR oikeastaan on ja kehtaako jatkaa sen toiminnan kannattamista.

Oma veriryhmäni olisi AB+, joka on käsittääkseni aika harvinainen veriryhmä ja sellainen, jonka luovuttajia kyllä kaivattaisiin. Ah, ironiaa. 

[Dyn]

Lune: vain homomiehet, anaaliyhdyntä niitä pelottaa. Naisten välinen seksi ei ole este yhtään mihinkään, sillä peppuunhan naivat tietysti vain miehet keskenään: kunnon hetero sellaista tekisi, no huhhuh taas.

[Lune]

Dyn: Ah, niinpä tietenkin! Miksipä en ole tätä aiemmin tullut ajatelleeksi... no, kyllä oon silti suivaantunut homomiesten puolesta. Eipä tietenkään kunnon hetero mitään sellaisia pervouksia tekisi 

[Viridi]

Luovuttaisin vertani oikein mielelläni, päätin itseasiassa joskus pienempänä kun vanhempani kävivät luovuttamassa verta, että tulen tekemään niin, mutta siitä ei tule koskaan tulemaan mitään.
Jatkuva verenpainelääkitys Mitraaliläpän prolapsin takia.

[Elaithan]

Verta olen nyt käynyt luovuttamassa kolme kertaa, seuraavan kerran aion mennä jossakin vaiheessa kesää. Posti toi minulle kynsisakset, sille hiukan hymähdin - kiitoksia vain veripalvelulle. Hengenpelastajakassia en ole kehdannut oikein julkisesti käyttää, en tiedä, melun pitäminen asiasta vain jotenkin sotii sitä mielikuvaa vastaan mikä minulla itselläni verenluovutuksesta on: se on arkinen hyvä teko, joka ei vaadi suurta sankaruutta. Toki tärkeä, mutta.

Minullakin on tasan kolme kertaa nyt tullut käytyä luovuttamassa ja itselle ainakin tuli kehnon päivän päätteeksi nuo kokoontaitettavat sakset iloisena yllätyksenä postilaatikkoon. Vaatetusalalla saksia ei tunnu olevan koskaan liikaa ja kyseisessä Hengenpelastaja-kassissakin on kulkenut oivasti kaiken maailman pussukat kouluun ja takaisin. Mukavia nämä hyödylliset kylkiäiset, ainakin minulle. 
(Ja käyhän se toisinaan keskustelunavaajanakin ja voi koettaa puhua muitakin mukaan verenluovutukseen!)

Itselle verenluovutus ei oikeastaan koskaan ollut jotain sellaista jota ajattelin tekeväni (kun kärsin kuitenkin jonkinasteisesta sairaalafobiasta), kerran tuli vain koulun kampanjan mukana lähdettyä puuhaan ja nyt aina kun sattuu olemaan tuossa lähistöllä olevan opiston tiloissa niin tulee käväistyä. Viime kerrallakin lähdin ihan ex tempore ja siellä neula kädessä makaillessa mietin vaan: "Mitenkäs tässä näin taas kävi?"

Tosin nykyään olen päättänyt etten lähde ilman kaveria, toisella kerralla kävelymatka kotiin osoittautui yllättäen "liian raskaaksi liikunnaksi" ja asunnolle ehdin juuri päästä takaisin kun käytävämaton halailu tuntui äkkiä erittäin hyvältä idealta ja kylppärinkin peilistä tuijotti vastaan joku kalpea kummitus. 

Pari kertaa vuodessa varmaan tulee tulevaisuudessa käytyä, A+  on kuitenkin näitä yleisimpiä veriryhmiä ja sille näyttää olevan paljolti tarvettakin... Suosittelen kyllä epäileväisiäkin menemään, siellä ne lykkää kyselylaput heti ensin käteen ohjevihkosten kanssa ja hyvin ovat vastanneet kaikkiin kysymyksiinkin mitä on mieleen juolahtanut... Ja ainahan jos se ei jossain vaiheessa tunnukaan enää hyvältä idealta, siellä on lupa laittaa homma poikki milloin itse vain tahtoo.

[Tiuku]

Olisin Veripalvelun soveltuvuustestin mukaan täysin soveltuva luovuttajaksi, ja miksipä en olisi. Suoniani ei olekaan koko ikänäni sorkittu... paitsi kerran, tässä vuosi tai pari sitten. Oli kamalus kuumetauti ja sain vielä antibiootistakin hirvittävän pahan allergisen reaktion ja kaikki oli ihan tillintallin ja ylösalaisin ja päättivät päivystyksessä ottaa verinäytteen. Eivätkä meinanneet saada, ties mistä johtuen, vaan sorkkivat sillä neulalla ensin lukuisia kertoja turhaan, kunnes lopulta vaativat minua käymään pitkäkseni. Paniikki alkoi olla hirmuinen, tosin luultavasti pitkälti kuumeesta johtuen. En pelännyt paksujakaan neuloja ennen sitä, mutta arvatkaa, kammoanko niitä nyt.

Olisikohan kaikkein terapeuttisinta vain marssia rohkeasti luovutukseen? :P Vaatinee rohkaisuksi vielä erinäisiä annoksia tämän topicin lukemista. Veriryhmäni on muistaakseni O+, eli näyttäisinpä sen muistikuvan perusteella kuuluvan toiseksi yleisimpään ryhmään (vaan eipä tuolla tietenkään perimmäisesti merkitystä luovutuksen kannalta ole).

[Aemilia]

Saattaa hyvinkin olla apua verenluovutuskokemuksesta. En tiedä miksi, mutta minun verisuoniini oli ilmeisen paljon helpompi päästä käsiksi ollessani terve kuin sairaalassa samantapaisen pidentyneen sairastumisen jälkeen. Katso muualle ja kerro jos huimaa, höpsis.

[Raimu]

En ole luovuttanut ikinä verta. Kaikesta maamme sinunkin täytyy tehdä näin -idealismista ja paskat minä teitä tottelen -vastaidealismista huolimatta syy on lähinnä ollut veressä olevan lääkityksen. Sitä ei itse asiassa olekaan enää, joten voisi viimeinkin kokeilla mokomaa.

Eräs tuttuni sanoi, ettei hän suostu luovuttamaan vertaan tai elimiä, koska niitä voidaan käyttää jonkun potentiaalisen täysnilkin pelastamiseen. Huvituin. Hieno mies.

[Katinka]

Olisikohan kaikkein terapeuttisinta vain marssia rohkeasti luovutukseen? :P

Verenluovutusta ei kannata jännittää huonojen kokemusten aiheuttaman pelon takia. Ympäristö on rauhallinen ja mukava, makaat terveenä puolimakuulla ja itse luovutuksen aikana neulan ei pitäisi edes tuntua. Joskus se saattaa painaa tai pistää hieman, mutta jos siitä sanoo hoitajille, neulan asentoa korjataan huolehtivasti ja nyrpistelemättä.

Itse neulan asettaminen sattuu mielestäni vähemmän kuin ennen luovutusta sormenpäästä otettava verikoe hemoglobiinin testaamiseksi! Kannattaa tietenkin myös sanoa hoitajille, jos jännittää ja katsoa muualle. :) Esimerkiksi Sanomatalon väliaikaisessa luovutuspisteessä voi katsoa telkkaria luovutuksen aikana.

Itse kävin viime perjantaina luovuttamassa kolmannen kerran. Luovutuksen jälkeen minulle jäi hieman hutera olo, mutta se hävisi nopeasti kun hoitaja sääti tuolin niin, että pääni oli alhaalla ja jalat ylhäällä ja päähän meni paremmin verta.

Itse luovutuksesta minulle on jäänyt aina hyvä olo, mutta rautatableteista en tykkää. :( Ne saavat mahani sekaisin ja niiden ottaminen on hankalaa kun pitäisi ottaa aterioiden välillä. Ei silloin mitään muista!  Viime luovutuksella hemoglobiinini oli 128 g/l, eli luovutuskelpoisuuden alarajoilla, joten yritän napsia niitä ainakin muutaman liuskan jotta kelpaan ensi kerrallakin.

[Warriorgirl]

Haluaisin luovuttaa verta mutta en kelpaa luovuttajaksi. Luulin kelpaavani ja menin sitten täyttelemään ne laput, kaikki meni muuten ihan jees mutta sitten ei hemoglobiini arvo ollutkaan kuin 124, eli ei tarpeeksi.

Harmittaa, mutta toisaalta ei tullu yllätyksenä tuo. Osasin ehkä vähän odottaakin ettei se riitä, koska kärsin yläasteella jatkuvasti raudan puute anemiasta ja söin rautaa melkein koko yläaste ajan, kuitenkin arvoni pysyivät pari vuotta ihan hyvinä ilman tabletteja... joten vähän ihmettelen mikä nyt on tullut kun arvot taas putoaa.