23.Heinäkuu 2014, 01:55 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: 1 [2] 3   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Mitä peruskoulussa tulisi opettaa?  (Luettu 6241 kertaa)
Sarantha
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1101
« Vastaus #20 : 13.Kesäkuu 2010, 23:57 »

Ensinnäkin, minun mielestäni opetustapoja voisi muuttaa ihan yleisestikin, vähän kaikissa aineissa. Ehkä muutosta on jo tapahtunutkin minun kouluvuosistani, mutta... Silloin kun itse kävin peruskoulua (1991-2000), opetus oli kaikissa lukuaineissa hyvin kaavamaista: opeteltiin tiettyjen kappaleiden asiat ulkoa, ja niistä tuli sitten jakson lopussa koe. Opetus oli sitä että opettaja kirjoitti taululle/näytti kalvoja, ja niitä asioita sitten orjallisesti kopioitiin omiin vihkoihin.  Kielten opetuksessa tankattiin pilkuntarkasti kielioppisääntöjä ja kappaleiden sanastoja, puheharjoitukset olivat sitä että luettiin parin kanssa suoraan jostain työkirjasta tiettyä vuoropuhelua korkeintaan joitakin sanoja vaihtaen.

Minä toivoisin, että opetuksessa painotettaisiin enemmän kriittistä ajattelua, oman mielipiteen muodostamista, keskustelua, tiedon etsimistä, mediakriittisyyttä, puhekielisesti sitä kuuluisaa omilla aivoilla ajattelua. Peruskoulu sellaisena kuin se minun aikanani oli, on omiaan tappamaan kenen tahansa tiedonhalun. Esimerkiksi yhteiskuntaoppi oli yläasteella yksi tylsimpiä aineita joita tiesin, ja kuitenkin olen nyt aikuisena ollut varsin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Olen monta kertaa jälkeenpäin miettinyt, miten ihmeessä se aine onnistuttiinkin tekemään niin hemmetin tylsäksi!

Minun kokemukseni mukaan ihmiset, jotka osaavat miettiä asioita monista näkökulmista, olla tarvittaessa myös kriittisiä ja muodostaa aidosti oman mielipiteensä, ovat aika harvassa. Ja mielestäni kuitenkin juuri noita taitoja tarvittaisiin, pelkkä kirjasivistys ei vielä ole nykymaailmassa kovin paljon. Sen sijaan, että koululaitoksen tehtävä olisi vain tankata oppilaiden päähän tietyt oppimäärien sisältämät asiat, sen tulisi mielestäni ennen kaikkea opettaa heidät ajattelemaan.

Lisääntyvä kurssimaisuus voi olla yläasteella ihan ok. Tosin siinä on aina se ongelma, että se asettaa koulut aika eriarvoiseen asemaan, pienissä kouluissa kun kurssimaisuus ei koskaan oikeasti toteudu edes lukiossa. Toisaalta en tiedä, tuleeko isompia kouluja joiden resurssit kurssimaisuuden lisäämiseen riittävät siitä "kieltääkään" vain siksi, että pienillä kouluilla ei ole mahdollisuutta samaan. Ja ehkäpä tulevaisuudessa lisääntyvä teknologia (etäopetus internetin kautta, videoidut luennot jne.) auttavat tähän pienten koulujen ongelmaan.
tallennettu

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi
näkyvän valon maailmassa."
Iivari
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 3026
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Vantaan Jokiniemi (ja muu elämänalue)
« Vastaus #21 : 15.Heinäkuu 2012, 06:31 »

Nyt sitä uskontoa sitten aletaan varmaan hivuttamaan pois koulusta, liikuntaa ehkä lisätään, mutta sitten yrittäjäkasvatus ja muu taloudellisesti järkevä näyttää syövän loput taide- ja taitoaineet.

Olen yhä enemmän sitä mieltä, että liikunnan, ruotsin ja uskonnon suhteen tulee ensin selvittää omat traumansa ennen kuin sanoo yhtään mitään siitä, mitä kouluissa pitäisi tehdä. Minä ymmärrän uskonnonopetuksen vastustamisen hyvinkin, tajuan sen, miksi liikunnantunteja on vihattu ja pitkin hampain olen valmis myöntämään, että jos ajatellaan jostain ihmeen kapitalistisesti utilitarisesta hyötyajattelusta käsin, niin ruotsia hyödyllisempiä kieliä on olemassa. Silti olen ennen kaikkea Saranthan kanssa samaa mieltä siitä, että ei se, mitä koulussa opetetaan, ole niinkään pielessä kuin se, miten sitä yritettiin tunkea päihimme. Onneksi se on paljolti muuttumassa sitä mukaa kun uudet opettajat seminaarinsa käyvät, vaikkeivät välttämättä kovin paljon varsinaisten pedagogisten opintojen takia.

Lyhyesti: ruotsi pitäisi aloittaa neljänneltä ja pakollisuuden tulisi loppua seiskan loppuun, täysin, eli myös korkeakoulusta virkamiesruotsi pois. Uskontoa ei ehkä tarvitsisi alemmilla luokilla, mutta uskontojen opetus on tärkeää, ehkä viidennen kieppeiltä voisi aloittaa kaikille uskontokunnille/kunnattomille yhteisen uskonto/kulttuuriaineen, jossa lähtökohtana olisi kulttuuriympäristömme. Koululiikunnan määrää olisi kiva lisätä, mutta tunnit loppuvat kesken, ja sama vaikutus olisi saavutettavissa opetustapojen muutoksella, eli juuri sillä, että koululiikunta tukisi liikunnallisuutta, ei traumatisoisi sitä tai toimisi ensisijaisesti sosiaalisen nokittelun välineenä.
tallennettu

Olen niitä tapahtumia
joita ei käsitellä perinteisillä luukuilla.
Pekka Kejonen
Emperor
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 453
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Akselilla Hanko-Teno
« Vastaus #22 : 15.Heinäkuu 2012, 08:02 »

Sarantha esitti sinänsä muutamia mielenkiintoisia pointteja, mutta muutama kommentti:

-Miten sinä mittaat sitä, onko lapsi "oppinut ajattelemaan?" Kokeissa on aina oikea vastaus, kyllä tai ei, yksi tai nolla. Mutta esittämäsi oman mielipiteen muodostaminen... Oma mielipide nyt on sellainen asia, ettei siihen ole oikeaa vastausta. Miten opettaja siis voi mitata, miten hyvin on työnsä tehnyt - kaikilla kun varmasti on jokin mielipide kaikkeen ilman kouluakin?

-Kaikilla aineilla kuitenkin on inhoajansa ja rakastajansa - itse esimerkiksi olen hulluna historiaan, vaikka kovin montaa muuta, joka ei pitäisi sitä täydellisenä ajanhukkana, en tunnekaan. Tuo asenne lopulta ratkaisee paljon - ei ole mielekästä opiskella asiaa, joka ei vain kiinnosta. Ja kaikki ei voi kiinnostaa, se on varmasti huomattu. Ulkoluku yms. asioiden pänttäys on tietty joillekin kuivaa, mutta miten muuten esittäisit asiat, jotka ovat yleisiä totuuksia? Olen vähän sitä mieltä, ettei kriittistä ajattelua voi soveltaa esim. matematiikkaan.

Sitten Iivarille: Olen itse ollut jo kauan aikaa sitä mieltä, että uskonnon voisi korvata kaikille pakollisella "kulttuurikasvatuksella". Tämä voisi sisältää katsauksia niin Suomen kuin maailmankin eri kulttuureihin, aina musiikista tieteiden kautta uskontoihin ja niiden näkemyksiin. Tätä ainetta ei mielestäni tarvitsisi edes olla yhtä paljoa kuin uskontoa nyt on - tai enintään sen verran, mitä nyt on. Mielestäni on kuitenkin melko, uuh, käsittämätöntä, että aina ensimmäiseltä luokalta lukion toiselle - se on yksitoista vuotta - minun oli pakko käydä kuuntelemassa niitä suhteellisen samoja asioita. Ala-asteen uskontotunneista muistan sen verran, että mitään Raamatun ulkolukua ne eivät olleet, mutta kuitenkin, ne samat jorinat Jeesuksen vaiheista, opetuslapsista, juutalaisen kansan kohtaloista yms. saivat hyperaktiivisimmankin vesselin miettimään, miksi pirussa minä tätä oikein kuuntelen. Eikö olisi ollut helpompi vain kertoa tiettyjen juhlapäivien lähestyessä, miksi suomalaiset juhlivat kyseistä päivää?

Ruotsiin. Suhtautumiseni tähän kieleen on aina ollut hieman kahtiajakoinen: olen ollut siinä suhteellisen sujuva, mutta aineen helppoudesta huolimatta en voinut olla miettimättä, miksi tätä on pakko lukea. En ole eläissäni tavannut ketään, joka puhuisi äidinkielenään ruotsia - ja vaikka tapaisinkin, eikö olisi ihan reilua minun olettaa, että jos hän asuu Suomessa, hän on ennemmin opiskellut minun kieleni? Kuulen usein kehäpäätelmää, joka menee suunnilleen "koska Suomi on kaksikielinen maa, täällä täytyy opettaa ruotsia, ja koska täällä on niin paljon ruotsin puhujia, on Suomi kaksikielinen maa." Uuh. Mitä jos vain lopetettaisiin kaksikielisyys ja oltaisiin huuli pyöreänä ruotsalaisen yrittäessä puhua meille? Sitten tulee kaikenlaista selittelyä "pohjoismaisesta identiteetistä" ja "historiallisista siteistä". Niin, historiani lukeneena minäkin tiedän, että Suomi oli piiiiiitkän aikaa Ruotsin vallan alla. Ensimmäiseen väitteeseen kysyn yleensä, tietääkö puhuja, mitä "bätrefolk" tarkoittaa. Toiseen heitän, että onhan Suomi ollut aikanaan Venäjänkin vallan alla yli sata vuotta. "Mutku se on Venäjä!!1", on yleensä vastaus. Yhäkö meillä maalaillaan nuorten mieleen uhkakuvia pahoista ryssistä, joiden takia täytyy käydä armeija, ettei me valloita meitä?

Liikuntaan. Moni huippu-urheilijakin on sanonut, ettei muuten inhonnut liikuntaa lapsena, mutta koululiikunta oli yhtä helvettiä. Se saattaa olla lasten omaksi parhaaksi, mutta en usko, että nykyisillä metodeilla "kipinää liikunnallisuuteen" koskaan syttyy, kun ajatus aiheuttaa vain negatiivisia mielikuvia.
tallennettu
Moonlord
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 405
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Lapua
« Vastaus #23 : 15.Heinäkuu 2012, 17:31 »

Pakkoruotsista tulisi luopua. Se on käytännössä turha kieli, ellei nyt satu asumaan jossain ruotsinkielisellä alueella, ja siellä asuvillahan luulisi paremmin olevan motivaatiota sen opiskeluun ihan vapaaehtoisestikin. Ruotsia olen tarvinnut koulun ulkopuolella vain pari kertaa. Eka kerta oli kun isä pyysi kääntämään ohjeet kukansiementen pussista (sekin jäi tekemättä) ja toinen kun katsoin ruotsalaisen elokuvan johon ei löytynyt tekstitystä.

Itse olen harmitellut ettei koulussa tullut opiskeltua ranskaa tai japania joiden taidoille nyt löytyisi usein käyttöä. Espanjankielen taitokin olisi hyödyllinen aina silloin tällöin. Saksaa ja kiinaa olen vähän opiskellutkin AMK:ssa, isoja valtakieliä mutten tule niillekään suuremmin löytämään käyttöä.

Kuten edellä jo moneen kertaa sanottiin uskonnon opetus on turhaa. Kristinuskon aivopierujen sijaan voisi opettaa enemmän maailmankatsomusta ja etiikkaa. Sadut satuina ja kouluopetus ihan faktojen pohjalta.

Koululiikunta jätti minuunkin traumat ja yleensä ottaen en tykännyt siitä, muutamaa lajia lukuunottamatta. Opin inhoamaan kaikkia joukkuelajeja. Siinä saisi olla enemmän valinnaisuutta, kuten joku sanoi jonkinlainen pistesysteemi olisi hyvä jolloin oppilaat saisivat harrastaa mieleisiä lajeja enemmän. Itselläni varsinainen liikuntaharrastus alkoi armeija-aikana kun aloin illalla käymään juoksulenkillä. Ja se onkin jatkunut enemmän tai vähemmän aktiivisesti tähän päivään asti, juuri eilen kävin 16 km lenkillä.

Opetustyyli on varmaan omien kouluaikojen jälkeen muuttunut paljon, nyt taitaa olla läppärit ja netti käytössä. Itse koin aikoinaan muistiinpanojen kirjoittamisen turhauttavaksi. Ennemmin olisin ottanut valmiit kopiot, lukenut ne läpi ja sitten keskustellut niistä. Ei siinä kirjoittaessa ehtinyt tarkemmin pohtia itse sisältöä.

Ja yleensäkin kurssimuotoinen systeemi on itselleni sopinut parhaiten. Sen kun hommaa tenttikirjat, lukee ne läpi ja menee tenttimään. saattaa olla että aihe unohtuu nopeammin kuin jos tentin lisäksi olisi luennoilla kuuntelemassa, mutta niinhän ne kaikki unohtuvat ennemmin tai myöhemmin ellei niitä tarvitse käytännössä harjoittaa.
tallennettu
punnort
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 224
« Vastaus #24 : 15.Heinäkuu 2012, 18:27 »

Tässä ketjussa on ehdotettu oppilaan oman ajattelun painottamista. Tavoite on sinänsä hyvä, mutta siihen ei päästä, jos kaikkien omat ajattelut asetetaan samalle viivalle ja homma toteutetaan siten, että oppilaat vain laukovat mielipiteitään. Todellisuudessa oman ajattelun saaminen järkeväksi vaatii huomattavaa harjoitusta. Oppilaille on opetettava perusteltujen mielipiteiden muodostamista (ja tämä tarkoittaa sellaisten mielipiteiden muodostamista, jotka on mahdollista perustella hyvin, ei vain perustelujen keksimistä muulla tavalla muodostetuille mielipiteille.)

Tässä projektissa suurin apu lienee filosofia, jossa oman näkemyksen perusteleminen ja kaikkien näkemysten perustelujen tutkiminen on akateemisestikin se tutkimusmenetelmä. Filosofiasta omaa ajattelua kehittäviä ovat myös tietoteoria, tutkiessaan tiedon luonnetta, kielifilosofia, tutkiessaan sitä milloin puhe on mielekästä ja tehdessään erotteluja erilaatuisten väitelauseiden välille, esim. erottelu analyyttinen-synteettinen sekä tieteenfilosofia, joka auttaa ymmärtämään, miksi tieteellinen tieto ja huuhaa eivät ole samalla viivalla.

Omaa ajattelua kehittäisi myös väittelytaidon kurssi, jolla keskityttäisiin argumentaatiovirheiden karsimiseen. Argumentaatiovirheet kun ovat yleensä seurausta ajatusvirheistä.

Myös matemaatiikan opettaminen deduktiivisena järjestelmänä edesauttaisi oman ajattelun kehittämistä, kun oppilaat operoisivat ympäristössä, jossa päättelyketjut ovat vedenpitäviä. Tämä auttaisi hahmottamaan hyvän ja huonon päättelyn eroa yleisemminkin.

Matematiikkaan olisi saatava tasoryhmät, jotta jokaiselle voitaisiin antaa opetusta omalla tasollaan. Matematiikassa nimittäin osaamiserot ovat sen verran suuria, että tämä olisi perusteltua. Nykyisin keskiryhmä on etuoikeutetussa asemass huippuihin ja hännänhuippuihin verrattuna, koska opetus on räätälöity keskiryhmää varten. Näin tasoryhmät, purkaessaan tämän yhden ryhmän etuoikeutetun aseman, itse asiassa edesauttaisivat tasapuolisuuden toteutumista. Tarkoitus ei olisi tarjota huipuille laadukkaampaa opetusta kuin muille, vaan räätälöidä opetus jokaisen tarpeisiin. Huippujen ryhmässä painottuisi opetuksen matemaattinen laatu, kun taas hännänhuippujen ryhmässä olisi syytä painottaa opetuksen pedagogista laatua.

Pakkoruotista on luovuttava turhana. Ylipäätänsä oppilaille olisi syytä opettaa mahdollisimman erilaisia kieliä, jotta he näkisivät, kuinka asiat voidaan ilmaista eri tavoilla. Englannin osaaminen on välttämättömyys, joten kuittaisin indoeurooppalaiset kielet englannilla, ja opettaisin toisena vieraana kielenä vaikkapa jotain kaukoidän kieltä.

Uskonnonopetuksessa on luovuttava oman uskonnon etuoikeutetusta asemasta ja tehtävä kaikille yhteinen katsomusaine, jossa eri uskonnot ja muut maailmankatsomukset ovat samalla viivalla. Tämä edesauttaa oppilaan oman maailmankuvan perustan muotoutumisprosessia, kun hän näkisi vaihtoehtoja perusteellisesti vanhempiensa uskonnon ulkopuolelta. (Nk. "omassa" uskonnossahan ei ole kyse oppilaan omasta uskonnosta vaan vanhempien. Kouluaikana oppilaan oma näkemys uskonnollisista kysymyksistä on vasta muotoutumassa.)

Katsomusaineista etiikka olisi myös opettamisen arvoista, mutta sitä pitäisi opettaa niin, että esiteltäisiin neutraalisti eri eettisiä järjestelmiä ja tutkittaisiin esim. mitä sudenkuoppia niissä on. Esimerkiksi sekulaarin humanistisen etiikan opettaminen "oikeana" sotii sitä vastan, että kouluopetuksen on mielestäni oltava arvoneutraalia.
tallennettu
haplotus
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 391
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Oulu
« Vastaus #25 : 15.Heinäkuu 2012, 18:31 »

-Miten sinä mittaat sitä, onko lapsi "oppinut ajattelemaan?" Kokeissa on aina oikea vastaus, kyllä tai ei, yksi tai nolla. Mutta esittämäsi oman mielipiteen muodostaminen... Oma mielipide nyt on sellainen asia, ettei siihen ole oikeaa vastausta. Miten opettaja siis voi mitata, miten hyvin on työnsä tehnyt - kaikilla kun varmasti on jokin mielipide kaikkeen ilman kouluakin?

Uskoisin, että tässä haetaan ennen kaikkea sitä, miten osaa oman mielipiteensä ilmaista. Sen taas pystyy oppimaan ja esimerkiksi omissa hyvissä koe- ja tenttivastauksissani olen pohtinut annettua esseen aihetta opetetun asian pohjalta. Ei se ulkoa oppiminen, vaan ymmärtäminen. Hyvin ymmärretty asia kyllä on mahdollista saada paperille asti ymmärtämisen näyttäen jos siihen kannustetaan. Yläasteaikana historianopettajani kehaisi kerran että osaan hyvin hahmottaa asioita rivien välistä. Tässä tapauksessa kyse on siis siitä, että osasin löytää opetettujen asioiden joukosta niiden laajemman merkityksen. Tästä klassinen esimerkki taitavat olla Sarajevon laukaukset. (Arvatkaapa kuka muuten tekee nykyisin gradua pääaineena yleinen historia?)

Toivoisin että uskonnon opetuksessa kristinuskoa opetetaan kuten muitakin maailmanuskontoja opetettiin ainakin minulle, eli uskon perusasiat koitettiin selittää mahdollisimman objektiivisesti ja yhdistää ne kulloisenkin alueen kulttuuriin ja historiaan. Tosin tätä oli kovin vähän, olikohan muutoin lainkaan paitsi joskus kahdeksannella tai yhdeksännellä yksi kurssi? Lukiossa oli sitten toinen kurssi samaa, mutta siellä opettajakin oli eri ja mainitsemani toive toteutui paremmin.

Muoks. punnort näitä jo ehtikin sanoa, mutta antaa tämän nyt olla tässä kun kerrankin sain jotain Risingiin kirjoitettua.
tallennettu
Sheilin
Kokelas
*


Poissa Poissa
Viestejä: 5
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #26 : 15.Heinäkuu 2012, 18:53 »

Omasta mielestäni opetus voisi olla käytännön läheisempää. Tiedän hyvin, ettei se ole läheskään aina mahdollista, mutta useammin kumminkin. Jokaisen tunnin opettaja tietenkin vaikutaa motivaatio tasoon tietenkin eniten, opetus suunittelmasta riippumatta.. Mielestäni Kouluissa menee hyvin niin kauan, kun:

- Välitunnit ovat riittävän pitkiä, eikä vain vaihto toiselle tunnille.
- Ruoka on syömä kelpoista.
- Opettajat ovat päteviä tehtäväänsä.
- Luokka koot säilyvät kohtuullisina.
 Hymyilee
tallennettu

May the odds be ever in your favor.
Sarantha
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1101
« Vastaus #27 : 15.Heinäkuu 2012, 19:15 »

Lainaus
-Miten sinä mittaat sitä, onko lapsi "oppinut ajattelemaan?" Kokeissa on aina oikea vastaus, kyllä tai ei, yksi tai nolla.

Ihan ensiksi totean, että luonnontieteellisemmissä aineissa toki tarvitaankin aina ennen kaikkea sitä pänttäämistä ja faktojen hallintaa. Oman ajattelun kehittymisen painottaminen sopiikin parhaiten humanistisiin ja yhteiskunnallisiin aineisiin.

"Omaa ajattelua" voitaisiin ehkä täsmällisemmin kuvata opitun tiedon prosessointi- ja soveltamiskyvyksi. Ilman näitä taitoja opittu aines jää oppilaan päässä irralliseksi ja ulkoaopetelluksi, ja itse oppimiseen voi olla vaikeampi motivoitua. Näitä taitoja on kyllä mahdollista testata tietynlaisella kysymyksenasettelulla. Enemmän pohdiskelua ja erilaisten tietorakenteiden integroimista ja soveltamista vaativia tehtäviä, esimerkiksi.

Ajatus ei ole mikään uusi ja mullistava, ainakin lukion humanistissa aineissa laajoihin kokonaisuuksiin ja tiedon soveltamiseen perustuvat esseet ja tutkielmat olivat minun aikanani (2000 - 2003) ihan peruskauraa. Muutama esimerkki: filosofian tutkielman aiheena "Matrix -elokuva tiedon ongelmien ilmentäjänä", psykologiassa puolestaan pohdittiin mm. sitä, miten nuorten lisääntyviä väkivallantekoja voisi selittää eri psykologian viitekehyksistä ja teorioista lähtien. Jotain samantyyppistä toivoisin enemmän peruskoulunkin puolelle, toki oppilaiden alempaan tieto- ja ikätasoon sovellettuna. Ydinajatuksena siis se, että oppilas joutuisi yhdistelemään koulussa oppimaansa tietoa "todellisen elämän" ilmiöihin ja tätä kautta etsimään ja löytämään yhteyksiä asioiden välillä.

Lainaus
Mutta esittämäsi oman mielipiteen muodostaminen... Oma mielipide nyt on sellainen asia, ettei siihen ole oikeaa vastausta. Miten opettaja siis voi mitata, miten hyvin on työnsä tehnyt - kaikilla kun varmasti on jokin mielipide kaikkeen ilman kouluakin?

Sen, että kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita, pitäisi olla ihan yleisesti tunnustettava tosiasia. Mielipide tulisi aina pystyä perustelemaan ko. aihealueeseen liittyvillä taustatiedoilla. Esimerkiksi argumentti "Pakolaiset tulevat Suomeen vain koska täällä pääsee helpolla ja saa ilmaista rahaa" on kyllä mielipide, mutta minkäänlaista painoarvoa sillä ei todellisuudessa ole, koska perustelut puuttuvat. Vastakkaisetkin mielipiteet voivat kumpikin olla hyviä ja painavia, jos kumpikin osapuoli osaa perustella omansa. Jos kaikki suomalaiset oppisivat koulussa, että oma kanta asioihin kannattaa selvittää hankkimalla ko. asiasta tietoa, eikä vain toteamalla että no kun minusta nyt vaan tuntuu tältä, yleinen keskustelu netissä ja työpaikkojen kahvipöydissä olisi huomattavasti miellyttävämpää. Ja ihmiset huomattavasti nykyistä sivistyneempiä!
tallennettu

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi
näkyvän valon maailmassa."
punnort
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 224
« Vastaus #28 : 15.Heinäkuu 2012, 22:03 »

Lainaus käyttäjältä: Jackalbury
 Matematiikan kurssit pitäisi kyllä synkronoida osittain luonnontieteiden ja yhteiskuntaopin kanssa, sillä niissähän tarvittiin matematiikkaa. Esim. Kemian ja fysiikan laskut ja kaavat ja yhteiskuntaopissa verotuslaskenta ja vaalimatematiikka.

Nyt kyllä se matematiikka, jota peruskoulutasoisessa luonnontieteessä tai yhteiskuntaopissa tarvitaan, on niitä tavallisia peruslaskutoimituksia, jotka kaikilla pitäisi olla hallussa yläasteella, joten en näe, mitä synkronointitarvetta tässä on.

Ylipäätänsä en pidä hyvänä lähestyä matematiikkaa liikaa sen käytännön sovellusten kautta, koska tällöin menetetään matematiikalle luonteenomainen opettavainen sisältö: Luova ongelmanratkaisu ja deduktiivinen päättely. (Ja olen sitä mieltä, että koulumatematiikkaa pitäisi kehittää vielä enemmän niin, että kaksi edellistä tulevat huomioiduiksi.) Olen kirjoittanut aiheesta enemmän täällä:

http://solmu.math.helsinki.fi/2012/2/kysvast.pdf

Ja lisäksi olen sitä mieltä, että matematiikan sovellukset luonnontieteisiin ja yhteiskuntaoppiin pitäisi käydä läpi luonnontieteiden ja yhteiskuntaopin tunneilla eikä tuhrata kalliita matematiikan tunteja niihin.

Esimerkiksi vaalituloksen laskeminen d'Hondtin menetelmällä vaatii pelkästään yhteen- ja jakolaskuja, ja ne ovat sen verran simppeliä matematiikkaa, etteivät ne ole matemaattisesti mielenkiintoisia. (Jos taas alkuperäinen kirjoittaja tarkoittaa vaalimatematiikalla jotain sellaista kuin sen todistaminen, että d'Hondt jakaa eduskuntapaikkojen määrät eri puolueille karkeasti ottaen puolueiden kannatuksen suhteessa tai sen havaitseminen, että Condorcet-voittaja ei välttämättä voita meidän presidentinvaaliamme edes siinä tapauksessa, että ehdokkaita on kolme, niin itse en olisi tällaisia ihan peruskouluun laittamassa.)
tallennettu
punnort
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 224
« Vastaus #29 : 18.Heinäkuu 2012, 22:06 »

Ajatus ei ole mikään uusi ja mullistava, ainakin lukion humanistissa aineissa laajoihin kokonaisuuksiin ja tiedon soveltamiseen perustuvat esseet ja tutkielmat olivat minun aikanani (2000 - 2003) ihan peruskauraa.

Omalta lukioajaltani muistan tällaisia esseitä vaaditun reaaliaineiden koevastauksissa ja äidinkielen aineissa. Ongelma oli se, että näissä vaadittuja tiedonkäsittelykykyjä ei varsinaisesti opetettu missään vaiheessa, vaan oppilaat vain laitettiin kirjoittamaan "swim or sink" -mentaliteetilla. Lopputulos oli se, että jotkut saivat hyviä arvosanoja (kuten minä), mutta ne, jotka saivat huonoja arvosanoja, lähinnä vetivät sen johtopäätöksen, että opettaja ei tykkää heidän tyylistään, eikä heillä ollut eväitä, esimerkiksi teoreettista perustaa, jonka pohjalta parantaa suoritustaan.

Koska koulun tehtävä on nimenomaan opettaa oppilaita, omaa ajattelua korostavassa koulussa pitäisi mielestäni panostaa aktiivisesti oman ajattelun järkevöittämisen opettamiseen eikä pelkästään tyytyä arvioimaan, ketkä osaavat luonnostaan ja ketkä eivät.
tallennettu
Valkyrie
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 177
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #30 : 26.Heinäkuu 2012, 03:11 »

Lainaus
- Välitunnit ovat riittävän pitkiä, eikä vain vaihto toiselle tunnille.
- Ruoka on syömä kelpoista.
- Opettajat ovat päteviä tehtäväänsä.
- Luokka koot säilyvät kohtuullisina.

Aion puuttua tuohon kouluruokaan: Kouluruuan valitettava ongelma on, kuten kaikessa muussakin nykyään, ajan ja rahan puute Ruuan pitää olla valmista hyvin suurille määrille kahdessa ja puolessa tunnissa, keittoloissa on 3-4 työntekijää, joiden pitää huolehtia tiskistä, ruuasta, salaateista, dieteistä ja aterimien riittävästä määrästä. Sitä ei uskoisi, kuinka paljon yksi ihminen joutuu tekemään tuon kahden ja puolen tunnin sisälle, mutta se on paljon.
Useissa kouluissa vieläpä ruoka yleensä tulee jostain, ja se vain lämmitetään. Pahimmassa tapauksessa se ruoka lämmitetään oikeasti pari kolme kertaa, ennenkuin se tulee kouluille.
Juttelin aiheesta kaverini kanssa, joka oli ihmeissään kun kerroin että joissain kouluissa tehdään oikeasti perunamuusi itse, ja spagetti keitetään itse, se alkaa olemaan todella harvinaista juuri rahan ja työntekijämäärän takia.
Oli jopa hupaisaa huomata, että ensin kun keittolassa oli hommissa 6 ihmistä ja keittolan henkilökunta, että aika ei meinannut riittää mihinkään ja oli koko ajan hoppu, mutta vuoden edetessä sitä alkoi huomata, että jopa se neljä ihmistä tuntui liian isolta määrältä, jollain oli aina hyvin vähän hommaa.
Se on oikeasti sääli ja häpeä voidella vuoka, laskea siihen tiettymäärä niitä Pirkan lihapihveä ja laittaa uuniin. Se ei ole enää ruuanlaittoa, mutta valitettavasti siihen on tultu.

Nyt itse aiheeseen: Noista kolmesta puhutuimmasta, kuten liikunnasta, uskonnosta ja ruotsista olen joissain samaa mieltä: Liikunnassa olin semihyvä, mutta olin friikki, joten minut lähes poikkeuksetta valittiin viimeisten joukossa, enkä liiemmin tykännyt joukkuelajeista, erityisesti pesiksestä. Sain joidenkin vihat päälle, koska en lähtenyt pallon perään, kun se lensi pari metriä pääni yläpuolella, tai meni kolme metriä minun ohitseni. Eräs kaverini ei koskaan ottanut kiinni palloa, koska siitä seurasi aina vihaa.
Olisin mielummin ollut punttisalilla, tai mennyt kävelypolulla, en oikein tykännyt joukkuelajeista, koska luokallani oli ilmeisesti liian monta urheilijaa, jotka olivat aina todella hyviä.
Miten muuttaisin sitä? En oikein tiedä pitäisi enemmänkin karsia syrjimistä minusta tässä aiheessa, kannustettava oppilaita ja yritettävä kitkeä sitä negatiivisuutta, minkä takia joku ei halua koskea pesikessä palloon lainkaan. Saatava ne nuoret ymmärtämään, että se luokka-asteen pesisturnauksen voittaminen ei ehkä maailmaa pelasta.
Uskonnosta pidin, en ihan kokonaisuudessaan, mutta joistain asioista. Pidin maailmojen uskonnoista, ja minun piti käydä maailman historian kurssi lukion kolmannella oppiakseni enemmän juutalaisuudesta. Sitten piti käydä vielä yksi historian kurssi oppiakseni islamista ja arabimaiden kehityksestä.
Olen samaa mieltä siinä, että maailman uskontojen määrää pitäisi korostaa, ja kristinuskoa jättää vähemmälle. Ehkä tämä johtuu siitä, että minulla oli riparilla yli-innokas pappi, joka opetti samat asiat ja enemmänkin rippikoulussa. Ja keksi tosin laittaa riparikokeeseen vain yhden tehtävän: kertoa Jeesuksen elämänkerrasta, jota ei ollut käsitelty LAINKAAN.
Ja minulla on huonoksi onnekseni osunut uskonnonopettajia, jotka ovat naimisissa pappien kanssa. Veljeni ollessa uskonnonkurssilla opettaja pyysi heitä etsimään tietoa muista uskonnoista, ja he löysivät tietoa näkömättömästä pinkistä yksisarvisesta ja spagettihirviöstä. Opettaja uskoi heidän keksineen ne.
Ja sitten ruotsi.
Syy, miksi ruotsisuomalaiset eivät opettele suomea on kaksiosasinen: erityisesti saaristolla he pitävät itseään parempana kuin kanta-suomalaisia, ja erityisesti vanhemmat pitävät ruotsia parempna. Toiseksi he ovat(korostuu saaristolla hyvin paljon) muukalaiskammoisia. Puolisoa haetaan omasta saaresta, eikä lähdetä Turkuun puolison hakuun.
Voi olla, että ruotsinsuomalaisilla on nimenomaan se ajatus, että ruotsi on "parempaa" kuin suomi, ja siksi he eivät halua puhua suomea.
Tosin, melkein ruotsinsuomalaisessa alueella tapasin yhden ihmisen, joka ei osannut suomea. Neljässä viikossa kohdalleni tuli vain tuo yksi ihminen. Kyllä ne suomea osaavat, ainakin suurin osa, mutta eivät halua. Erityisesti vanhat ihmiset.

Pätevät opettajat olisivat hyviä, enkä tarkoita niitä, joilla on opettajan pätevyys. Mitä itse olisin ja vieläkin haluaisin opettajilta, olisi halua opettaa, joku joka miettisi, miten olisi hyvä opettaa nuoria. Ei vain sitä, että luetaan kirjasta ja alleviivataan. En itse opi siinä mitään. Hygienikurssilla pohdin opettajien yövaatemielitymyksiä, ja silti jotenkin sain luokkani parhaan numeron hygienipassikokeesta.

Luokkakokoihin en osaa sanoa mitään, valitettavasti. Olen aina ollut suhthyvän kokoisissa luokissa, joten nykytilanteesta en osaa sanoa mitään. Ehkä ne ovat nykyään liian suuri, en osaa sanoa. Ehkä tutustun aiheeseen kun joskus saan itse lapsia.
tallennettu
EndlessMoment
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 38
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jyväskylä
« Vastaus #31 : 26.Heinäkuu 2012, 11:12 »

Lainaus
- Välitunnit ovat riittävän pitkiä, eikä vain vaihto toiselle tunnille.
- Ruoka on syömä kelpoista.
- Opettajat ovat päteviä tehtäväänsä.
- Luokka koot säilyvät kohtuullisina.

Tämä kauan kohistu kouluruoka näin ensin. Kun itse aloitin koulun, tehtiin koulullamme ruuat itse, ja kuinka huvittavaa se onkin, suuren remontin jälkeen alkoi ruoka tulla keskuskeittiöltä. Ruuan taso laski huomattavasti, ja kuudennella luokalla ruoka oli ainakin vanhempien oppilaiden mielestä täyttä p**kaa. Kouluruokailut kuitattiin yleensä parilla näkkärillä. Tähän tarvittaisiin kipeästi muutosta! Ymmärrän kyllä, että rahaa on vähän, mutta voisiko ruuan laatua parantaa edes hieman? Ruokahalu lähtee kohtalaisen nopeasti, kun näkee kun perunat tuodaan koululle muovipusseissa, jo ainakin kerran pakastettuina/lämmitettyinä. Huh

Uskonnosta olen monien kanssa samaa mieltä, mielestäni sen voisi korvata aineella, jossa jätettäisiin kristinusko vähemmälle, rippikoulussa kuitenkin opetetaan tärkeimmät asiat. Itse muistan, että kuusi-seitsemän vuotiaana uskonnontunnit olivat hieman ahdistavia, koska niissä käsiteltiin juuri syntejä ja oman elämän oikeamielisyyttä ja muuta vastaavaa. Näin jälkeenpäin harmittaa, ettei muita uskontoja juuri käsitelty. Sen verran opin, että hinduja on Intiassa ja että niillä on miljoonia jumalia, siinä melkein kaikki. Käsittelimme kuudennella luokalla yhden tunnin juutalaisuutta, yhden islamia, yhden hindulaisuutta ja yhden buddhalaisuutta. Kristinuskon muista haaroista käsiteltiin ainoastaan (roomalais)katolista kirkkoa.
Ja se liikunta.... Jostain syystä en ole koskaan oikein pitänyt koululiikunnasta, vaikka pelaan jalkapalloa aktiivisesti ja liikun jonkun verran muutenkin, olen aina kokenut koululiikunnan jotenkin ahdistavana.  Koko tuo verrataan tuloksiasi ikäistesi lasten keskitasoon on aina luonut kilpailua. Olen aina ollut yleisurheilussa täysi nolla, ja koska tulokset katsotaan mm. juoksusta, en ole koskaan saanut kovin hyviä numeroita. Mielestäni liikuntaa on ala-asteella tarpeeksi, ja siitä eteenpäinhän sen määrästä voi päättää osittain itse.
Ruotsista en osaa sanoa oikein mitään. Toisaaltahan se on Suomen toinen virallinen kieli, mutta luulisinpa, että jos tapaisin suomenruotsalaisen, puhuisimme suomea, he kun tarvitsevat varmaankin suomea pärjätäkseen täällä. Suomenruotsalaisten lisäksi ainoastaan Ruotsissa puhutaan ruotsia, joten se on melkein sama asia kuin jos opettelisi norjaa, islantia tai vaikka tanskaa.

Myös kielivaihtoehtoja pitäisi olla paljon enemmän. Kielet, joita voi opiskella, ovat ranska, espanja, saksa ja venäjä. Itse haluaisin opiskella mm. kreikkaa, mutta minkäs teet kun kun ei löydy opiskelumahdollisuutta.
tallennettu
Valkyrie
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 177
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #32 : 26.Heinäkuu 2012, 23:37 »

Yritän lopettaa kouluruuasta puhumisen tähän.

Ongelmia kouluruuan kanssa on ollut havaittavissa ja vuosia, eräässä amiksessa sai kiisseliä kerran viikossa, ja meillä oli hyvät hk:oon lihapullat. Sitten koulu köyhtyi, ja oli vain pirkkalihapullia, eikä enää kiisseliä kerran viikossa.
Kouluruuassa havaittavat ongelmat eivät ole vain kouluruuassa. Kuulemma S-ryhmän kaupat tuottavat kastikkeensa samoista paikoista, ja yhä useammissa ravintoloissa on käytetty puolivalmiilta aineksia, koska se on halvempaa ja säästää aikaa. Suurimmassa osassa ravintoloissa käytetään niitä samoja knor-maustekuutioita, joita voi ostaa kaupasta, ne vain myydään isoissa ämpäreissä. Näin tehdään, koska kalan luiden keittäminen kasvisten kanssa on aikaa vievää, ja valmis aine on halvempaa.  

Heräättäkö ruokahalua ravintoloissa se tieto, että perunasi ovat puolivalmiita?
Pidätkö ravintolan kastikkeista vähemmän, nyt kun tiedät, että se ei olekaan kokonaan itse tehtyä? Tunnistaako sen eroa? Ongelmakohdat kouluruuassa syntyvät tosiaan siitä, että kouluissa ei ole kuin ehkä neljä keittäjää, ruoka-aineiden varastointi ja laitteet maksavat. Tämä oli eräs niistä hommista, jotka sain kouluissa: GN-vuokaan pakattiin 38 lihatäyte cannelonea, niiden päälle laitettiin kastiketta, juustoa ja laitettiin uuniin. Voiko tuota kutsua ruuanlaitoksi?
 
Typerää minusta on annoskoot. On täysin kohtuutonta ajatella, että se pieni anorektisen laiha tytteli syö saman verran kuin se kaksimetrinen bodaaja. Tämä on erityisesti amikissa yleinen ongelma. Minä otan aina ylinmääräisiä lihapullia, aina kun se on mahdollista. Koska minulle ei riitä ne pienet. Voisin tosin korvata annokseni salaateilla, mutta en edes ala kertomaan, mitä tiedän koulun salaateista.

Ja takaisin pääaiheeseen: Olisin halunnut lukiossa mennä ET:hen, jossa olisi kait ollut minä ja kaverini, lähinnä siksi, että minusta uskonto oli liian helppoa ja tylsää. Se on liian kaavamaista, ja sidottu kristinuskoon. Ja ilmeisesti eri kouluissa painotetaan eri tavalla kristinuskoa, meillä oli ihan harjoitus jumananpalvelus ekalla luokalla. Ja sitten sitä uskontoa, kävimme läpi erilaisia tarinoita, ja opimme käytännössä samat asiat aina uudelleen, ehkä hieman syvemmällä tasolla. Mutta olen sanonut aiheesta mtä halusin jo aiemmin.

Kielet ovat hyvin hankalia. En ole varma, onko japani vielä muodissa, mutta sitä opetettiin joskus vain helsingissä, mutta kielten opettelussa on aina se ongelma, että jos tarjotaan 10 kieltä, on mahdoton sanoa, miistä tulee ryhmiä.
Onko Suomessa kielipainotteisia kouluja? En osaa sanoa, onko moinen erikoistuminen lukioissa tai yläasteissa järkevää tai suotavaa, mutta ehkä sellainen ratkaisisi. Saataisiin monta kieltä opetettua halukkaille.
Ja ennenkuin aletaan puhua pienien kyläkoulujen ja lukioiden asemasta tässä: Yläastetta ei voi kaikilla alueilla valita, mutta täällä päin oli normaalia hakea lukioon eri paikkakunnalta, piti vain olla valmis matkustamaan. Sama ei ehkä ole kaikille, eikä kaikkialla, mutta. En osaa sanoa, mikä olisi tässä hyvä ratkaisu. Tämäkin on niitä, joita mielummin miettisin paremmin kun saan omia lapsia.

Selkiytin kappalejakoa hieman, viestisi oli varsin raskaslukuinen ilman sitä. -Sarantha-
« Viimeksi muokattu: 27.Heinäkuu 2012, 00:02 kirjoittanut Sarantha » tallennettu
Morgan Blood
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 439
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: TurQ
« Vastaus #33 : 27.Heinäkuu 2012, 12:02 »

Äh, en ikinä löydä tekstejä, joita tahdon lainata... Kuitenkin, joku mainitsi jossain kohtaa, että tässä kannattaisi jättää ne henkilökohtaiset traumat aineista sivuun ja ajatella objektiivisesti, yleisellä tasolla. Opetettavien aineiden kohdalla kun on aina esitettävä kysymys, "Mitkä aineet tukevat mahdollisimman kattavaa skaalaa oppilaista?". Tähän kohtaan tahdon heittää esimerkkinä yhden tuttavan kivan, mutta järjettömän ajatuksen, että peruskouluissa heitettäisiin hemmettiin valtaosa ruotsinopetuksesta ja se korvattaisiin kurssilla kutakin ympäristömme kieltä aina kustakin saamesta venäjään saksaan ja ruotsiin. Ihan kiva, mutta keitä tämä palvelee? Vaikka minusta omat lähikielemme ja kulttuurimme (historiansa kanssa) tulisi tehdä tutummasi, mutta ei, pahus vieköön, näin! 

Myös omaan opiskeluun (miksi sitä kutsutaan peruskoulussa ja II asteella?) vaikuttaminen valinnaisilla on sinänsä kivaa, mutta on mahdotonta tarjota samanlaisia valinnaisten skaaloja kunnissa (ja kaupungeissa, jotka ovat oikeasti kuntia, niitä Suomessa riittää) kuin kaupungeissa, joissa on paljon ihmisiä, siten myös opetettavia ja opettajia. Tietyt perusaineet on vain määrättävä.

Useasti mainittu itsenäisen ajattelun oppiminen, ja sitä kautta myös aktiivisen tiedonhakemisen ja sen soveltamisen opetus on ilmeisen olematonta yhäkin. Vasta lukion päättäneet ja korkeakouluun itsensä lykkineet ovat aivan ulalla aktiivisesta tiedonhausta. Nyt, I asteella, on saanut tuta, kuinka opiskelijat ovat välillä hätää kärsimässä kun heidän eteensä lyödään tehtävä, josta heillä ei ole valmista, aktiivista tietoa, eikä heille ole lyöty suoria lähteitä, mistä tarvittavan tiedon löytää.Tästä syystä jotkut lyövät hanskat tiskiin ellei heille anna vauhtia ja linkkejä. Millä eväillä he luulevat liikkuvansa aikanaan työmaailmaan tutkijana tai tekijänä? Jokaisen uuden projektin tullessa eteen työnantaja kävelee sisään suuren lähde- ja linkkilistan kanssa, minkä hän on laatinut? 

Henkilökohtaisesti tuntuu, että edellinen kohta johtuu osaksi lukiokirjaperinteestä, jossa koko luokalla on saman kirjan sama painos ja kaikki tieto löytyy samasta kohtaa.. Ehkä tämä on tarpeellista 16 vuotaaille päälle, mutta kuitenkin sillä joukossa olevat ammattikoulutaustaiset, jotka ovat jaksaneet itsenäisesti päntätä sisäänpääsyyn vaadittavan tiedon, pärjäävät tässä pääosin paremmin. Se on tavallaan hassua, sillä olen itse olettanut lukion yleissivistävyytensä lisäksi avittavan juuri tässä.
tallennettu

"To live is the rarest thing in the world. Most people exists, that's all."
- Oscar Wilde
Puolikuu
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 139
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #34 : 30.Heinäkuu 2012, 15:45 »

En tiedä onko sitten juuri koulun tehtävä koko peruskoulun ja vielä lukionkin opettaa vakaumuksellista uskontoa, mutta toisaalta en pidä ihan idioottimaisena lähtökohtaa uskonnonopetukselle: jos ihminen kuuluu kirkkoon, hänellä on todennäköisesti intrestejä olla perillä hänen oman uskontonsa tapakulttuurista sekä historiasta. Tai ainakin pitäisi olla. Miksi kristityille opettaisiin pakanauskontoja? Hymyilee

Kristinusko on länsimaiden kulttuurissa ja historiassa joka tapauksessa muutenkin niin merkittävä tekijä, että sen asemaa ei minusta voida laittaa ihan samalla viivalle kaikkien muiden maailmankatsomusten ja heimouskontojen kanssa. Vuonna 2011 lopulla kirkkoon kuului 77,2 % suomalaisista ja jo tämän perusteella uskaltaisin väittää että kristinuskon vaikutus omaan elämääni on ollut suurempi kuin vaikka kungfutselaisuuden (oli se sitten kuinka kiinnostavaa tahansa). Uskontoa opetetaan tasan niin kauan kun ihmiset kastavat lapsensa kirkon jäseniksi ja minusta siinä kieltämättä on jotakin logiikkaa.
tallennettu

Is all that we see or seem
But a dream within a dream
Narri
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 810
Sukupuoli: mies
« Vastaus #35 : 30.Heinäkuu 2012, 19:19 »

Uskontoa opetetaan tasan niin kauan kun ihmiset kastavat lapsensa kirkon jäseniksi ja minusta siinä kieltämättä on jotakin logiikkaa.


Pääkaupunkiseudulla jo puolet lapsista jätetään kastamatta, Turussa kolmannes, maaseudulla viidennes.

http://www.ess.fi/?article=323599
tallennettu
Iivari
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 3026
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Vantaan Jokiniemi (ja muu elämänalue)
« Vastaus #36 : 30.Heinäkuu 2012, 23:38 »

Ja silti kirkkoon kuuluu tutkijan arvion mukaan puolet Suomen kansasta vielä 2042. Kulttuuriperimä ei kuole näin valtavassa kansassa ihan helposti sadassakaan vuodessa. Eri asia ois, jos meitä ois vajaa tuhat.
tallennettu

Olen niitä tapahtumia
joita ei käsitellä perinteisillä luukuilla.
Pekka Kejonen
Narri
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 810
Sukupuoli: mies
« Vastaus #37 : 31.Heinäkuu 2012, 00:53 »

Ja silti kirkkoon kuuluu tutkijan arvion mukaan puolet Suomen kansasta vielä 2042.

Mistähän kirkosta hän puhuu? Siitä oikeastako?

Eri kirkkoihin ja eri uskontoihin toki kuuluu enemmän. Kaikenlaiseen uskotaan, kuka mihinkin ja kaikki muut ovat väärässä.

Uskonnottomuus tai täydellinen välinpitämättömyys uskonno(i)sta on toki sekin kasvussa.
tallennettu
Iivari
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 3026
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Vantaan Jokiniemi (ja muu elämänalue)
« Vastaus #38 : 31.Heinäkuu 2012, 01:01 »

Siitä kirkosta, joka tuntuu ainoana saavan vapaa-ajattelijoiden vihat niskoilleen. Se, miksei taolaisuutta syytetä kaikesta siitä, mistä evankelisluterilaisuutta, on toki oma keskustelunsa. (Ja mun mielestäni kaikki muut ei ole väärässä, vaan fundamentalistit riippumatta katsantokannasta on väärässä, muut oikeassa.)

Uskonnonopetuksen uudistuksentarve ei oikeastaan edes ole niin polttava kuin monen muun, varsinkin kun viimeisen viidentoista vuoden uudistuksia ei vielä oikein voi täysimittaisesti arvioida, mutta jos se asetetaan prioriteetiksi, kyllähän protestanttisesta etiikasta ja buddhismin ajattelunpuolustamisesta sekä alkuperäiskansojen uskontojen luonnonymmärtämisestä olisi tähän päivään ja nykyajan ongelmiin tarttuvan katsomusaineen rakennuspalikoiksi. Myös esimerkiksi Johannes Paavali II:n ristiriitainen mutta kiistämätön vaikutus maailmanpolitiikkaan on jotain, joka voidaan varsin hyvin käsitellä uskonnontunneilla, samoin kuin se, mitä teki Äiti Teresa ja kuka on Dalai Lama.
tallennettu

Olen niitä tapahtumia
joita ei käsitellä perinteisillä luukuilla.
Pekka Kejonen
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #39 : 31.Heinäkuu 2012, 01:05 »

Wikipediassa on uskottavan näköisiä tilastoja luterilaiseen kirkkoon kuulumisesta ja muusta. Kirkkoon kuuluvien osuus on pudonnut vajaan seitsemän prosenttiyksikköä 21. vuosisadalla. Yksittäinen tv-ohjelma näkyy tilastossa. Mistään en harmi kyllä ole löytänyt tilastoa siitä, minkä ikäisiä kirkon jäsenet ovat.
tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Sivuja: 1 [2] 3   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional