17.Huhtikuu 2014, 09:44 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: 1 [2] 3   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Kotikokkauksia  (Luettu 5297 kertaa)
Jackalbury
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 568
Sukupuoli: mies
« Vastaus #20 : 03.Elokuu 2010, 15:03 »

Einesten käyttäjä tunnustautuu heti alkuunsa. Esim. Lasagnen teen suoraan valmispaketista, mukavan helppoa ja minusta ihan syötävää (tosin kun on nälkä, syö melkein mitä vaan.)
  Minä tekisin siitä leipäkinkusta uunileipiä. Eli:

Paahtoleipää suoraan paketista pellille,
vähäsen ketsuppia leipien päälle,
lisätään vielä kinkkua suikaleita, makkaranpaloja, lihapullia tai broilerpyöryköitä, mitä nyt sattuu löytymään,
ehkä vähän pizzamaustetta,
lätkäistään Oltermanni siivut päälle ja uuniin.
Paistetaan kunnes juusto sulaa ja leivät vähän ruskistuu reunoilta.
Valmis naposteltavaksi.

Huom. Ei liikaa ketsuppia, muuten leivistä tulee löllöjä  eikä rapeita.

   Kokkausta olen harrastanut eskarista asti (tehtiin pullaa valmistaikinasta.) ja kipinä kotikokkaamiseen syttyi ylä-asteen kotitaloustunneilla (räjähtäviä piirakoita ja vadelma-jauhelihasoppaa mm.), kun kyllästyin kaupungin rahanpihtauksesta johtuvaan säästölinjaan, vuoden lopulla kotsan tunnit aloitettiin tyyliin "katsotaas mitä komerosta löytyy ja keksitään siitä jotakin."
  Olen ehkä vähän laiska kokki, yleensä keitän kattilallisen makaronia tai muuta pastaa ja syön sen ketsupin kera.
Oma bravuurini on hapanimeläporsas, joka on tosin aika työläs, mutta mielestäni herkkua (etenkin pastan kera Hymyilee leveästi). Pizzaani eivät muut syö kuin minä, kehittyneet kuulemma jo niin tulisiksi, no myönnän, pippurin annostelussa on ongelmia.
  Muuutens, sanooko ruokalaji munamakaroni kenelläkään mitään? Olen törmännyt siihen vain meidän suvun parissa, mutta luulisi sen olevan ihan yleinenkin ruokalaji.

Pyrkimyksenäni olisi tulevaisuudessa oppia sukumme kolme bravuuria, pitkopulla, täytekakku ja voileipäkakku. Sämpylöitä leivon jo itse, tosin ei niistä niin hattaramaisia tule, kuin kaupan kemikaaleilla jalostetuista kuohkeista sämpylöistä.
Olen jo alkanut keräillä mielestäni sopivia reseptejä vanhan kotsankirjan väliin, tähän mennessä hauskin löytö oli rex-kakku, joka on todellinen kaloripommi ja niin ylimakea, ettei sitä kukaan jaksa syödä yhtä palasta enempää. Täydellinen tarjottava siis isolle vierasjoukolle.

Meillä oikein säästöruokaa on ollut maanantaina tehtävä padallinen soppaa, jota sitten syödään perjantaihin asti. Varmaan käytännöllinen myös sitten opiskelija-aikana.

Itselläni myös nuo jälkiruuat kiinnostavat eniten, nyt haaveilen amerikkalaisista pannukakuista.

Pitääkin tästä mennä syömään jotakin, tuli nälkä tätä kirjoittaessa.
tallennettu
Aemilia
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 1045
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: hml
« Vastaus #21 : 03.Elokuu 2010, 21:51 »

  Muuutens, sanooko ruokalaji munamakaroni kenelläkään mitään? Olen törmännyt siihen vain meidän suvun parissa, mutta luulisi sen olevan ihan yleinenkin ruokalaji.
Ei oikeastaan. Mutta muistin tuosta, että meillä oli joskus kananmunaperunaa. Se on halpa ja kaikkien tykkäämä ruoka, jollaista ei ole tullut vastaan missään muualla. Keittyvien perunalohkojen sekaan yksinkertaisesti rikotaan kypsymään munia ja lisätään voita ja aromisuolaa.

Perheessäni juhlaruokabravuureista kävi mansikka-banaanikakku ja valtavissa määrissä valmistettava makaronisalaatti. (Jälkimmäisen resepti pitäisikin hankkia.) Itse olen opetellut sokerinnälkäisenä tekemään melkoisen määrän erilaisia kivoja kakkuja ja piirakoita. Suosikkejani ovat toscakakku, porkkanakakku, suklaakakku, tiikerikakku ja sellainen marjapiiras, jonka pohjassa on jugurttia.
tallennettu

A good many dramatic situations begin with screaming.
Morgan Blood
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 439
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: TurQ
« Vastaus #22 : 04.Elokuu 2010, 17:20 »

Olen pitkästä aikaa innostunut kunnolla ruogasmeista, ja kokkaamaan nyt valtiopalveluksen jälkeen, sillä eineksistä tulee lähinnä mieleen metsä, trangia ja 30 astetta pakkasta. Jotain hyötyä siitäkin laitoksesta.

Omassa kokkailussani huomaa heti sen, että teenkö ruokaa itselleni vai suuremmalle porukalle (lukuunottamatta tiettyä roolipeliporukkaa), sillä käyttelen mielelläni vahvoja mausteita & valkosipulia. Pidän vahvoista mauista (kuinka tuo monikko muka taipuu!?), ja jos yhtä käyttää, pitää käyttää toistakin, ettei kaikki peity yhden alle. Sijoitan mieluusti hyvään habanerokastikkeeseen ja ketsuppiin. Niillä saa peitettyä halutessaan randomruoan maun (jota nyt ajoittain väkisin syntyy) ja ovat kelpo mausteita.

Olen myös huomaamattani ollut ituhippi tässä muutaman viikon, sillä korvasin lihan väliaikaisesti soijarouheella, sillä minua alkoi ärsyttämään, että pitää käyttää käytännössä koko köntti vaikkapa jauhelihaa kerralla. Soijarouhetta on helpompi säästellä ihan vaan kaapissa isossa pöntössä. On myös vähän halvempaa... huomasin myös lempijogurttini olevan jotain kauramaitolillua, joten juu. Ituhippeilty on.

Superbravuureita minulla ei ole, mutta kelpo mausteena ihan makaronia keittäessä on heittää sekaan muutama kokonainen valkosipulin kynsi. Maustavat kivasti, ja jos niitä ei halua ahmaista, voi ne keittämisen jälkeen poimia pois.

Sushini tekee kivat japaninopiskelijatytöt, jotka päättävät pitää japanilaisen ruuan iltoja, tekevät liikaa kaikkea, eivät jaksa syödä, ja kutsuvat minut käymään  Cool
tallennettu

"To live is the rarest thing in the world. Most people exists, that's all."
- Oscar Wilde
Hiistu
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2748
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Tampere/Vihti
« Vastaus #23 : 04.Elokuu 2010, 19:11 »

Ruokaa on keskimäärin hauskempi valmistaa kuin syödä.

Koulussa kävin vain sen yhden pakollisen köksän kurssin, enkä pitänyt: tylsä opettaja ja pahaa ruokaa. Tärkeintä oli ohjeiden kirjaimellinen noudattaminen. Kotona kokkailuni rajoittuu ruoan lämmittelemiseen, mitä nyt toki leipomisessa ja vaikkapa salaatin teossa apuna... mutta ominnokkineni en ole ikinä alkanut mitään kummempaa tehdä. Olen kyllä aina halunnut valmistaa jotain jännää, mutten sitten yksinkertaisesti kehdannut. Keittiörajoitteinen persoona. Opiskelemaan muutettuani oli vapauttavaa oivaltaa, että voi sählätä keittokopissaan mitä ikinä lystää, eikä kukaan tule neuvomaan tai kummastelemaan. Paitsi korkeintaan komeat palomiehet.. heittiä odotellessa. Voin siis tehdä aivan mitä ikinä haluan. Ja minähän haluan, vaikka ja mitä.

Kaurapuuro on ainoa ruoka, jonka oikeasti teen reseptin mukaan. Sekin johtuu vain siitä, että aamuisin on niin hoppu, ettei muuhun ole aikaa ja jotain on pakko saada suoleensa. (Ja omenakaurauunimössö on valmiiksi niin hyvää, ettei tarvitse säätää kuin kauramössön määrää suuremmaksi.) Mutta muutoin ruokaa on ihana väsätä pitkään ja hartaasti. Etenkin leipominen on kivaa, koska siinä saa käyttää käsiään ja leivonnaiset ovat parhaimmillaan kauniita. Viime syksynä minua eräs päivä huvitti kokeilla leipoa karjalanpiirakoita ja ihan sieviähän niistä tuli. Seuraavalla kerralla tosin jätän kanelin pois... Jos nimittäin jokin raaka-aine on minusta hyvää, niin sitä pitää laittaa paljon ja moneen paikkaan. Esim. rahkaa tai pähkinöitä tai juurikin kanelia. Pakastimessa on paljon mustikoita, joten myös mustikoita pitää laittaa sekaan, jos suinkin mahdollista. Yleensä on.

Viimeksi valmistin piimä-vaniljajäätelö-kermavaahto-mustikka-raejuusto-jäädykettä. Lisäkseni yksi henkilö jopa todistetusti söi sitä saamatta näkyviä oireita. Piimää tosin tuskin tulevaisuudessa enää jäädytän... rakenne hiukka levähti sulaessa. Syksyllä pitäisi kokeilla piimäjuuston valmistusta, se on nimittäin herkkua. Tarttisi vaan joko isomman kattilan tai pikkaraisen muotin...
tallennettu

Tavallaan.
Fantasyfan
Arkkivelhotar
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 1534
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #24 : 05.Elokuu 2010, 23:20 »

korvasin lihan väliaikaisesti soijarouheella, sillä minua alkoi ärsyttämään, että pitää käyttää käytännössä koko köntti vaikkapa jauhelihaa kerralla. Soijarouhetta on helpompi säästellä ihan vaan kaapissa isossa pöntössä. On myös vähän halvempaa...

Soijarouheessa ei nyt ole mitään vikaa, mutta itse ratkaisen tarpeen "satunnaiselle jauhelihaklöntille" paistamalla sellaisen 700g grammaisen jauhelihapaketin kerralla. Ylijäävän osan sitten pakastan ja hyödynnän sitä  mukaa kun tarvitsen.

Pikkusiskolle ostettiin voileipägrilli valmistujaislahjaksi. Vaikka se onkin ns. turhake, hyviä leipä sillä saa :) Eteenkin jos uskaltaa kokeilla väliin muutakin kuin kinkkkua ja edamia.
tallennettu
Hyppymiina
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 125
Sukupuoli: mies
« Vastaus #25 : 10.Elokuu 2010, 17:03 »

Mie laiskana hippinä olen suosinut crustipataa. On oikeasti ehkä halvin vaihtoehto opiskelijaruokailussa. Hintaa ei oo melkeen nimeksikään ja puolet aineista voi pölliä naapurin kaapista. Lyhyesti siis soijarouhetta ja tomaattimurskaan mut sekaan voi heittää kaikkea ydinaseen ja wokkivihannesten välillä. Halpaa ja hyvveetä. Ei oo vielä alkanut kyllästyttämään...

Risotto on kanssa ihan vitun jepa. Idiiottimaisen halpaa safkaa, varsinkin jos tekee kasvisvaihtoehtona (tai dyykkaa sen lihan. Dyykkausta kannattaa muutenkin harjoittaa, niin säästyy hyvinkin paljon rahaa) Ja tällä(kin) elää puol viikkoa aivan mainiosti.
tallennettu
tpi
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 233
« Vastaus #26 : 10.Elokuu 2010, 20:30 »

Mie laiskana hippinä olen suosinut crustipataa. On oikeasti ehkä halvin vaihtoehto

Risotto on kanssa ihan vitun jepa. Idiiottimaisen halpaa safkaa, varsinkin jos tekee kasvisvaihtoehtona (tai dyykkaa sen lihan. Dyykkausta kannattaa muutenkin harjoittaa, niin säästyy hyvinkin paljon rahaa) Ja tällä(kin) elää puol viikkoa aivan mainiosti.


Risotto on hyvää, mutta se on niin hemmetin vaivalloista tehdä, että harvoin tulee nähtyä vaivaa.  Kunnolliseen kun pitäisi kanaliemikin tehdä itse.
tallennettu
Hyppymiina
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 125
Sukupuoli: mies
« Vastaus #27 : 10.Elokuu 2010, 22:03 »



Risotto on hyvää, mutta se on niin hemmetin vaivalloista tehdä, että harvoin tulee nähtyä vaivaa.  Kunnolliseen kun pitäisi kanaliemikin tehdä itse.


Hä?

Miusta risotto on aina ollu niiq sitä et keitetään riisii, heitetään riisin sekaan kasvisliemikuutio, paistetaan muut mössöt ja heitetään ne riisin sekaan. Sit se mössö on niinko risotto.
tallennettu
tpi
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 233
« Vastaus #28 : 11.Elokuu 2010, 09:15 »


Hä?

Miusta risotto on aina ollu niiq sitä et keitetään riisii, heitetään riisin sekaan kasvisliemikuutio, paistetaan muut mössöt ja heitetään ne riisin sekaan. Sit se mössö on niinko risotto.

Noin tehdään jotain riisimössöä, joka voi olla ihan ok tietenkin. Mutta Risotto tehdään osapuilleen näin:

Ensin tietenkin tehdään itse kanaliemi. (Oikeasta kanasta, ei mistään broilerista. Kanaa paloiteltuna keitetään vihanneksien kanssa noin 6-8 tuntia, siivilöidään, annetaan seistä, kuoritaan rasva pois, kaadetaan liemi toiseen astiaan varovaisesti niin, että saadaan pohjaan painunut sakka pois.)

Kuumennetaan kanaliemi.
Kattilan pohjalla kuullotetaan vihanneksia varoen niiden ruskistumista nion 15 min, sitten kattilaan laitetaan Italialaista arborio-lajikkeen riisiä, kuullotetaan sitä koko ajan käännellen, kunnes riisinjyvät ovat läpikuultavia. Lisätään desi pari valkoviiniä, sekoitetaan kunnes viini on haihtunut. Sitten aletaan lisätä kuumaa kanalientä lusikallinen kerrallaan koko ajan sekoittaen. Aina kun liemi on imeytynyt, lisätään uusi lusikallinen. Noin 15 min myöhemmin riisi on sopivaa, kypsää siten, että jyvä on hiukan kiinteä sisältä. Lisätään reilu lusikallinen voita + parmesan raastetta, annetaan muhia kannen alla 10 min. Sekoitetaan varovaisesti. Nyt risotto on valmista, ja HYVÄÄ!
tallennettu
tpi
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 233
« Vastaus #29 : 11.Elokuu 2010, 09:49 »

Einesten käyttäjä tunnustautuu heti alkuunsa. Esim. Lasagnen teen suoraan valmispaketista, mukavan helppoa ja minusta ihan syötävää (tosin kun on nälkä, syö melkein mitä vaan.)



Vastataan tähänkin saman tein.
Miksi tehdä lasagne valmispaketista, kun kunnolla tekemisessä ei ole käytännössä yhtään suurempaa vaivaa?

Eli miksi kaataa mausteet pussista, jolloin mukana on kuitenkin natriumglutamaattiakin (en vastusta sitä terveyden kannalta, vaan siksi, että se on tapa saada aivan kaikki maistumaan kaupan einesruualta), kun voi itse maustaa.
Eli sipulia kuullotetaan pannulla, (yksi porkkana tekee lisäksi hyvää), jauheliha ruskistetaan, sitten tölkki-pari tomaattia, mielellään ainakin yksi kokonaisia tomaatteja, jottta jää kivoja klönttejä :-). Pari valkosipulin kynttä, ehkä vähän chiliä (varovaisesti, ei lasagnen ole tarkoitus olla vahvasti maustettua). Suolaa, ruokalusikallinen sokeria (TÄRKEÄ), oregenoa, mustaa pippuria. Jätetään muhimaan,(mitä pitempään, sitä parempi). Sitten tehdään valkokastike, eli voita kattilaan, siihen muutama rkl vehnäjauhoja, vatkataan purkki kulutusmaitoa joukkoon, kiehautetaan hetki varovaisesti (palaa HERKÄSTI pohjaan), lisätään muutama desi juustoraastetta. Sitten vaan yhdistetään jauheliha, valkokastike ja lasagnelevyt. Ja on varmasti parempaa kuin jostrain maustepusseista tehty. 
tallennettu
Lachesis
Kriitikko
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1828
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #30 : 11.Elokuu 2010, 10:51 »

Me suositaan lasagnessa reilua määrää valkosipulia kastikkeen seassa ja lisäksi kokoamisvaiheessa lisättäviä kokonaisia marinoituja valkosipulinkynsiä, joissa on miellyttävän miedon maun lisäksi kivan rapsakka suutuntuma. Myös rakuuna on kastikkeessa aika pop, jos haluaa vaihtelua perusmakuihin.
tallennettu

Ja kun ilta tulee tähdet sylissään
syöksemme tulta pimeyteen
Fantasyfan
Arkkivelhotar
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 1534
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #31 : 11.Elokuu 2010, 11:37 »

Vastataan tähänkin saman tein.
Miksi tehdä lasagne valmispaketista, kun kunnolla tekemisessä ei ole käytännössä yhtään suurempaa vaivaa?

Tuosta tuli mieleen harmitus siitä on jumissa valmiiden maustesekotteiden käytössä kun ei vaan osaa käyttää mausteita omassa kokkauksessa. Oikeastaan, en monesti käytä omassa kokkauksessani suolaakaan kun sitä tulee raaka-aineista (esim. tölkitettyä herkkusientä ja herkkukurkkuja).

Kotona ei koskaan käytetty suolaa ja sokeria kummempaa (mitä nyt kanelia riisipuuroon), joten mahdan käyttää äitiäni enemmän mausteita kun sentään on paprikajauhe ja mustapippuri välillä käytössä, mutta silti, en osaa käyttää mausteita.
tallennettu
Dynierax
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 232
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #32 : 11.Elokuu 2010, 12:48 »

Me suositaan lasagnessa reilua määrää valkosipulia kastikkeen seassa ja lisäksi kokoamisvaiheessa lisättäviä kokonaisia marinoituja valkosipulinkynsiä, joissa on miellyttävän miedon maun lisäksi kivan rapsakka suutuntuma.

Uij. Valkosipulista saa marinoimalla todella hyvää. Söimme viime jouluna Runnin kylpylässä marinoituja valkosipulin kynsiä, jotka olivat miellyttävän makuisia, ja suutuntuma oli melko pehmeä, mutta kuitenkin hieman rapea. Sen jälkeen olemme kokeilleet eri reseptejä, välillä paremmalla ja toisinaan huonommalla menestyksellä. Olisinkin nyt kiinnostunut resepstistänne, vai onko se suvun salaisuus?

Ja mitä tulee tuohon lasagneen, itse tekemällä mielestäni saa hyvää juuri tuon mausteiden valinnan takia. Eikä vaiva ole kovin paljon suurempi verrattuna pussista tekemiseen. Erikseen tietenkin mikroon laitettavat valmisruuat. Ovat nopeita kyllä, mutta varsin nopeasti ainakin itse kyllästyin.
tallennettu

Spekuloikaa fiktiota!
Morgan Blood
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 439
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: TurQ
« Vastaus #33 : 11.Elokuu 2010, 14:53 »

Lainaus
Soijarouheessa ei nyt ole mitään vikaa, mutta itse ratkaisen tarpeen "satunnaiselle jauhelihaklöntille" paistamalla sellaisen 700g grammaisen jauhelihapaketin kerralla. Ylijäävän osan sitten pakastan ja hyödynnän sitä  mukaa kun tarvitsen.
Tähän ongelmana on lähinnä tuo yksiökoon pakastin, eli naurettava lokero jääkaapin yläpäässä. Kun siellä yleensä on jäätelöä tms. välttämätöntä elintarviketta, niin ei kauhean usein nuo jauhelihakökkäreet mahdu (ja kun päätän tehdä safkaa, on yleensä jo niin nälkä, etten tahdo sulattaa... jep. Kun työskentelen, en pysty muistamaan mitään niin arkista, kuin ruoka)

Hyvistä valkosipulin marinointiohjeista olen minäkin kiinnostunut. Loistava naposteltava elokuvailloissa tms. ;)
tallennettu

"To live is the rarest thing in the world. Most people exists, that's all."
- Oscar Wilde
Jackalbury
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 568
Sukupuoli: mies
« Vastaus #34 : 12.Elokuu 2010, 17:37 »

Einesten käyttäjä tunnustautuu heti alkuunsa. Esim. Lasagnen teen suoraan valmispaketista, mukavan helppoa ja minusta ihan syötävää (tosin kun on nälkä, syö melkein mitä vaan.)



Vastataan tähänkin saman tein.
Miksi tehdä lasagne valmispaketista, kun kunnolla tekemisessä ei ole käytännössä yhtään suurempaa vaivaa?


No siksi, että se on paljon nopeampaa kuin perinpohjainen lasagnen valmistus.
Kipataan vesi, maito ja paketissa tullut jauhe kattilaan ja kiehautetaan. Öljytään lasi vuoka ja kipataan toisesta pussista valmiit pastalevyt vuokaan. Kipataan kiehautettu soossi pastan päälle, sorkitaan vähän kauhalla ja tyrkätään sitten uuniin. 30 min ja voilá, lasagne valmis.

Sitä paitsi, itse inhoan lasagnessa juustoraastekalvoa pinnalla, jonka kaalin aina pis ja nakkaan roskiin. Myöskään porkkana ei minusta missään nimessä kuulu lasagnehen, tämä henk. koht. mielipiteeni. Itse pidän oikein paljon eineslasagnesta ja varsinkin kun pitää saada syötävää nopeasti, käytän valmispussia. En ole sitä paitsi koskaan tehnyt lasagneta itse vaan aina valmispaketista.
tallennettu
Lachesis
Kriitikko
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1828
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #35 : 13.Elokuu 2010, 08:33 »

Sen jälkeen olemme kokeilleet eri reseptejä, välillä paremmalla ja toisinaan huonommalla menestyksellä. Olisinkin nyt kiinnostunut resepstistänne, vai onko se suvun salaisuus?
Itse asiassa useimmiten oikaistaan lasagnen teossa kyllä sen verran, että ostetaan valmiiksi marinoituja valkosipulinkynsiä, Ridderheimsia tms. Joskus etikkaan pantuja, joskus öljy-mausteliemessä muhineita.
tallennettu

Ja kun ilta tulee tähdet sylissään
syöksemme tulta pimeyteen
tpi
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 233
« Vastaus #36 : 13.Elokuu 2010, 10:31 »

Einesten käyttäjä tunnustautuu heti alkuunsa. Esim. Lasagnen teen suoraan valmispaketista, mukavan helppoa ja minusta ihan syötävää (tosin kun on nälkä, syö melkein mitä vaan.)



Vastataan tähänkin saman tein.
Miksi tehdä lasagne valmispaketista, kun kunnolla tekemisessä ei ole käytännössä yhtään suurempaa vaivaa?


No siksi, että se on paljon nopeampaa kuin perinpohjainen lasagnen valmistus.
Kipataan vesi, maito ja paketissa tullut jauhe kattilaan ja kiehautetaan. Öljytään lasi vuoka ja kipataan toisesta pussista valmiit pastalevyt vuokaan. Kipataan kiehautettu soossi pastan päälle, sorkitaan vähän kauhalla ja tyrkätään sitten uuniin. 30 min ja voilá, lasagne valmis.

Sitä paitsi, itse inhoan lasagnessa juustoraastekalvoa pinnalla, jonka kaalin aina pis ja nakkaan roskiin. Myöskään porkkana ei minusta missään nimessä kuulu lasagnehen, tämä henk. koht. mielipiteeni. Itse pidän oikein paljon eineslasagnesta ja varsinkin kun pitää saada syötävää nopeasti, käytän valmispussia. En ole sitä paitsi koskaan tehnyt lasagneta itse vaan aina valmispaketista.

Miten jauheliha, tuleeko se muka samaa sotkuun sen valkokastikkeen kanssa. Kuulostaa aika yököttävältä. En oikein ymmärrä mihin ihmisillä on semmoinen kiire, että 10-20 min ajan säästön vuoksi pitää käyttää pahoja JA epäterveellisiä puolivalmisteita ja eineksiä.

Ja se juustoraaste lasagnen pinnalla on se PARAS osa. Ja porkkana on erittäin hyvää, mutt aedellyttää pitkän haudutusajan sille jauhelihakastikkeelle. Kun sitä muhittaa sen puolituntia tai pidempään, porkkana raaste hajoaa, ja antaa täyteläisyyttä kastikkeeseen, ei sen kuulu porkkanalta siinä maistua ja jos se näkyy porkkanana niin haudutusaika on liiian lyhyt. Jos oikeasti hyvää haluaa (pätee ihan ja etenkin pastan kastikkeeksikin tarkoitettuuun bologneeseen) niin pitkä, mieluiten tunti, tai pitempään, haudutus, ja runsaasti tomaattia (ja se sokerin lisäys) ovat erittäin tärkeitä. No annetaan tässä ohje kunnolliseen bologneeseen:

hyvää jauhelihaa, joko paistijauhelihaa, tai vähärasvaista sikanautaa, noin 400 g.
(ei MISSÄÄN NIMESSÄ tyhjiöpakattuja, einesfirmojen jauhelihoja, ne ovat kamalia rustomönjiä)
Iso sipuli
keskikokoinen porkkana
1 purkki tomaattimurskaa
1 purkki kokonaisia tomaatteja, mieluiten kirsikkatomaatteja
1 pikkupurkki tomaattipuretta
1-2 rkl sokeria
n. 1 tl suolaa
mustaapippuria
oreganoa, pikkuisen basilikaa, mustaa pippuria
muutama valkosipulilin kynsi

Sipuli pilkotaan, porkkana raastetaan. Haudutetaan öljyssä muutama minuutti, että kuullottovat.
Levy täysille, ja lisätään jauheliha erissä, ruskistetaan kypsäksi.
Lisätään tomaattit ja mausteet. Laitetaan kansi paistinpannun päälle, ja haudutetaan miedolla lämmöllä välillä sekoittaen niin pitkään kuin vain jaksetaan. 30 min ehdoton minimi, tunti tai mieluummin enemmän parempi.
Tätä spagetin päälle, ja voinokare vielä tämän kastikkeen päälle. Pahus, kuola alkaa valua näppäimille.
tallennettu
Aemilia
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 1045
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: hml
« Vastaus #37 : 03.Syyskuu 2010, 16:03 »

Ei, kyllä eineslasagnessakin on kaksi erillistä kastikepussia jotka olisi tarkoitus keittää eri kattiloissa...

tpi, kuulostat niin tutulta, minulla on ruokapuristi isänä  Hymyilee

Nyt sitten pomppasi - nimittäin paprikan hinta puolestatoista eurosta melkein neljään kilolta ja kurkunkin hinta puolella (paitsi Lidlissä). Huokaus. Pakastin vähän tuoretta tilliä. Kotoa tuli marjoja ja sieniä. Ja hieman muutakin, mm. pakkaus nuita Fond "Du Chef" liemipakkauksia, joita en ole raaskinut kokeilla. Ovat ihania, ei voi verrata kuutiotavaraan jota maustan yrteillä, pippurilla ja chilillä.

Hmmm kanakeittovariaatiosta tuli herkullinen kun pistin kanakastiketta, tuollaisen kasvisfondin ja korvasin nuudelit vilja-riisillä (pari kourallista). Jätin juuston pois, kastikkeessa oli vähän kermaa. Kirkas kasviksisa liemi oli kivaa.

Pitäisi löytää uusi kakkuresepti. Harkitsen amerikkalaisten sivustojen raparperikakkuja niin tulisi jenkkiystävieni antamat mittasarjat käyttöön.
tallennettu

A good many dramatic situations begin with screaming.
sansa
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 135
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #38 : 07.Joulukuu 2010, 21:18 »

okei, en taida voida enää lisätä edellä mainittuihin mitään:) mutta jos joku haluaa syödä jotakin todella epäilyttävän näköistä, niin kannattaa tehdä mustikkamuffinseja. Kikka on siinä, ettei tyydy sirottelemaan marjoja koristeeksi, vaan vatkaa ne iloisesti taikinan sekaan. Lopputulos (lähes) taattu Hymyilee
   kesällä kokeilin kiinalaisten kasvisten tekemistä itse. Se onnistui ihan hyvin, mutta ei se mikään jokaillan pikaresepti ollut... Mutta siis, kyllä siihen ilmeisesti tavallinen poropeukalokin pystyy xP
   Mikä siinä muuten on, että aina tulee laitettua se väärä sähkölevy kuumenemaan?!? pääsin juuri eilen kehumasta kaverilleni, ettei minulle niin käy, ja tänään jo kuumentelin tyytyväisenä väärää levyä..:> keittiössä vehkeily on vaarallista.
tallennettu
Nafisan
Kriitikko
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Oulu
« Vastaus #39 : 12.Maaliskuu 2011, 14:30 »

Tehtiin tuossa toissapäivänä poikaystävän kanssa itämaista kanakeittoa, inspiroiduttiin kiinalaisessa käynnin jälkeen. Tehtiin kummallekin omassa kattilassa. Vedettiin pohjalle kuohukermaa 2,5dl kummallekin ja vielä samanverran vettä ja paistettiin naturel kanasuikaletta 400g (jaettiin puoliksi). Minun annokseen tuli paketillinen Pirkka yrtti nuudeleita mausteineen ja currya. Äijä laittoi omaansa piri-piri chiliä (säilöttyä) ja chili-tahnaa sekä punaista curry-tahnaa. Lisäksi kummalekin noin puoli desiä kookoshutaleita ja kokonaisen limen mehu puristettuna. Oli kyllä hyvää ja täyttävää, minulle tuosta riitti kahteen kertaan syötävää. Ei ihan kaikkein halvin ruoka, opiskelijana vara ihan joka päivä syödä, mutta maistuvaa oli!
tallennettu

"Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina." - Kahlil Gibran
Sivuja: 1 [2] 3   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional