David Eddings: hyvä vai huono kirjailija?

[iisamai]

Eddings oli ala-asteella yksi lempikirjailijoistani ja varsinkin Belgarionin taru oli kuumaa kamaa. Malloreanin taru oli tosin hienoinen pettymys, kun se tuntui vain toistavan sekä juonellaan että kaikessa muussakin ensimmäistä sarjaa. Polgara- Velhottaren tarina oli mielenkiintoinen lukukokemus, paljon erilaisia yksityiskohtia ja syvensi muita aikaisempia sarjoja enemmän. Mutta Belgarath- Velhon tarina oli taas kuivakan puuduttava, vaikka oli siinäkin omat hetkensä. Tämäkin varmaan johtuu paljolti tarinoiden useista yhteneväisyyksistä. Rivan aikakirjat -teosta en ole koskaan saanut luetuksi kokonaan, vain osia sieltä täältä. Se on vieläkin puuduttavampi kuin Belgarath-kirja, mutta antaa varmasti tosi-fanille paljon mikäli sen jaksaa lukea.

Nimissä oli paljon haasteita, välillä kaikki menivät iloisesti keskenään sekaisin kun kaikki olivat joko niin samankuuloisia tai samanoloisia. Jossain vaiheessa sitä vain alistui, eikä jaksanut välittää/opetella monimutkaisten paikkojen ja ihmisten nimiä erikseen. Muutama rasittava hahmo (*köh* Ce'Nedra *köh*) ajoi itseni melkein hulluuden partaalle lukiessa ja olisi tenyt mieli sukaltaa kirjaan ja käydä ravistelemassa niitä. Hahmojen välistä naljailua ja keskustelua oli hauska seurata ja saivat minut kyllä hykertelemään usein kirjan ääressä. Omaksi suosikkihahmokseni nousi taruissa yllättäen Beldin.

Myös Reginan laulu ja pari ensimmäistä kirjaa Unennäkijä-sarjasta on tullut luettua myöhemmin, mutta mikään niistä ei yltänyt silloisen Belgarionin tarun aikaiselle omalle hypetykselle.

Eddings oli kyllä mainio tapa nuorelle lukijalle tutustua fantasian maailmaan. Suru oli kyllä suuri, kun kuulin hänen menehtyneen.