Charlaine Harris

[Skie]

Tuota Touch of Dead- kokoelmaa ei ilmeisesti ole suomennettu? Harris kirjoittaa ärsyttävästi novelleita joissa selviää kaikkea uutta, joka taas sitten linkittyy kirjoihin. Itse olin siitä onnellisessa asemassa että ostin sen englanninkielisen paketin joka sisälsi myös tuon kokoelman, ja ärsyyntyessäni Hadley- juonikuvioon kaveri ohjasi tuon novellin pariin joka selitti tapahtumia tarkemmin. Toisaalta ainakin itselleni Hadley oli tuttu jo televisiosarjasta, joten ihan puuntakaa tuo juonenkäänne ei tullut.

Ärsyttävää kun en oikein pysy mukana että mitkä kirjat on tullut luettua myös suomeksi, ainakin pari viimeistä on ilmeisesti lukematta... Ja vaikka tämä nyt ei "sitä saa myös suomeksi"- ketjuun kuulukaan, niin onkos kenelläkään sisäpiirintietoa koska uusi englanninkielinen Sookie Stackhouse- romaani oikein kauppoihin tupsahtaa? Alkaa iskea vieroitusoireet. 

[Tiuku]

Aijaa, novelli. Kiitos, Skie - niin pottuuntunut kyllä olen Harrisiin tuon johdosta, etten näe mitään syytä kaivaa noita novelleja mistään. Enkä katsoa tv-sarjaakaan, sen puoleen, ellei se kävele vaikkapa ilmaisina DVD-bokseina nenän eteen. (Ja periaatteessahan tuo on ihan yksi lysti, sillä nämä kirjat ovat kuitenkin silkkaa viihdelukemista - kunhan ei enää kovasti uusia yllätyksiä ilmene. :P)

Skie, enkku-Rising sanoo seuraavan kirjan julkaisupäiväksi 1. toukokuuta. Sisäpiiritietoa minulla ei ole kyllä mistään tarjota.

[Q_Black]

Onko kukaan muu huomannut kuinka ärsyttäviä hahmot ovat kirjoissa?  En voi sietää Ericiä tai Billiä. Sookiesta tulee oikeasti mieleen joku übertyhmä blondi. Ainut hahmo, joka on tällä hetkellä kiinnostava on Qhuinn ja jatko-osien takakansia kun olen lukenut uteliaana niin en tule pitämään kirjojen tapahtumista  Jospa sit sarjassa mentäs paremmalla mallilla ;)

Sarjan kolmastoista (ja viimeinen) kirja tulee olemaan Dead Ever After.

[lynkkysuoli]

Mun mielestä nää on ihan mahtavia kirjoja ! :D Todella viihdyttäviä ja nopeita lukea, juuri hyviä iltalukemisia (kun suuri ongelma on lopettaa lukeminen ennen kuin kello lyö neljä aamulla).

En tosin ole katsonut True Blood-tv-sarjaa kuin muutaman jakson, ja tykkäsin kyllä enempi kirjoista. Hahmot kirjoissa on hauskoja, Alcide, Quinn ja Eric ovat ihan huippuja :) Billistä en pidä. Oma suosikkini on sarjan kolmas osa, eli Kylmäveristen Klubi.

Innolla odotan että pääsen lukemaan uusinta kirjaa ;)

[Nina98]

Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta

Uusin Sookie Stackhouse -romaani julkaistiin pari kuukautta sitten ja olihan se pakko heti ostaa omaksi.

Kirjassa oli tuttuun tapaan jännittävä ja intensiivinen juoni, joka tempasi mukaansa. Sookie lähetettiin telepaatti-kykyjensä takia Louisanan kuningattaren avuksi vampyyrien suureen kokoukseen. Valitettavasti Sookieta tunnuttiin pompoteltavan aiempaa enemmän, mikä ei tahtonut sopia hänen itsevarmaan luonteeseensa. Koska en kovin paljoa Sookien poikaystävästä Quinnista välitä, oli mukava yllätys Sookien ja Ericin hitaasti mutta varmasti lämpenevät välit. Monet asiat, jotka tuntuvat muissa vampyyrikirjoissa etäiseltä ja ällöttävältä, on saatu sulautettua romaanien laajaan mytologiaan varsin mainosti. Näitä ovat esim. veren juonti ja kuolemattomuus.

Traaginen tulipalo kirjan loppupuolella tappoi ison kasan hyviä henkilöhahmoja, mikä tuntui hiukan kirjailijan hätäratkaisulta pitkän sarjan jäsentelyssä. Lisäksi kirja lässähti loppua kohden ja tuntuio hyvin epärealistiselta verrattna muuhun  kirjaan.

Ikuinen harmini on myös se, että Bill muuttui jo muutaman kirjan jälkeen tarkaanmietitystä ja hyvästä henkilöhahmosta jurottavaksi sivuhenkilöksi, eikä tilanne ole palannut koskaan ennalleen. Saa nähdä, mitä seuraavat kirjat tuovat tullessaan.

Sarja on ylipäätään lukemisen arvoinen myös 14-vuotiaille, vaikka joku sattuisi muuta väittämään;)

[Q_Black]

Mie en oikein tiedä onko nää kirjat hyviä vain keskinkertaisia. Joskus tuntuu, että kirjoissa ei ole mitään tähdellistä juonta vaan siellä vaan sooloillaan tilanteesta toiseen kuin päättömät kanat.

Eric alkaa käydä kirja kirjalta enemmän hermoon. Omia suosikkejani ollut alusta asti Alcide ja Quinn, mutta sehän on selvää, että ne työnnetään sivuun heti kuin mahdollista ja se ärsyttää. Mulla on ilmeisesti liian kummallinen maku kun rakastun aina ns. sivuhahmoihin 

[Dyn]

Arvosteluni seitsemännestä osasta, tosin asiaa on yhtä lailla kyllä koko tähän asti suomennetusta sarjasta, muuten olisi mennyt spoilailuksi. :) Jatkan lukemista englanniksi, ihan hubaa kesäviihdettä tämä.

[Prosper]

Tykkään tästä sarjasta josta olen lukenut nyt kuusi osaa. Sarjassa on muutamia raakoja perunoita; Sookiella on vähän liikakiin vipinää kaikenlaisten miesten kanssa, tapahtumat tuppaavat välillä olemaan pitkäveteisiä ja mihinkään ei oikein keskitytä rauhassa vaan aina on jotain muuta jne. Keijut ovat aika randomeita, Eric on ollut mieleinen hahmo minulle (3-4 kirjat olivat suosikkini), mutta nyt hän on taas täysin sivussa. Billistä en pahemmin tykkää mutta hänhän on jatkuvasti Sookien mielessä.

Kirjat ovat aikamoinen sekamelska, ensimmäisten aikana olin haltioissani, mutta täytyy myöntää että 5-6 kirjan kohdalla petyin jonkin verran. En tiedä aionko ostaa lisää näitä. Kirjoissa pidän verilöylyistä ja seksistä ja siitä, että tv-sarjassa minua ärsyttäneet hahmot on tyrkätty pois ja dramatisointia vähennetty. Mm. Taran ja Lafaytten asema on uskottava näin. Noidat ovat kirjassa kiinnostavia.

[Hiistu]

Onko kukaan muu huomannut kuinka ärsyttäviä hahmot ovat kirjoissa?   En voi sietää Ericiä tai Billiä. Sookiesta tulee oikeasti mieleen joku übertyhmä blondi.

Bill tosiaan vaikuttaa telkkusarjassa (sen verran kuin sitä olen seurannut, lähinnä alkupäätä) paljon fiksummalta... Ylipäänsä Sookiella on ollut telkussa vähemmän säpinää muiden miesten suuntaan, enempi olivat sellainen onnellinen pariskunta. (Mikä näyttelijöillekin kai luontevinta, kun pariskunta ovat, myös ihaniiku irl.) Mikä minua lähinnä ärsyttää, kun kirjojen perusteella olen vakuuttunut, että Bill on oikeasti ihan törppö.   Muistaakseni Eric on kirjoissa ollut jo varhaisemmassa vaiheessa ja selkeämmin kiinnostunut Sookiesta kuin mitä televisiosarjassa, jossa hänen tunteistaan ottaa vielä vähemmän tolkkua kuin kirjoissa. Sookiesta pidän sekä kirjoissa että televisiossa. En osaa mieltää häntä eli heitä mitenkään toisistaan erilliseksi hahmoksi, vaan telkkusarjaakin katsoessa kuvittelen, että Sookie siinä ajattelee asioita samalla tavoin kuin kirjojen minäkertojana ollessaan.

Pahan veren valtakunnan myötä Sookie-fanitukseni koki kyllä pahan kolauksen. Ei itse asiassa nyt äkkiseltään tule mieleen toista tilannetta, jossa jokin kirjahahmo olisi samalla tavoin tehnyt yllättäen valintoja, joita minun olisi yhtä vaikea häneltä hyväksyä.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Minusta oli täysin käsittämätöntä, että Sookie käytännössä tapatti Andren. Toki miehestä oli ollut yllin kyllin harmia ja mitä syntilöitäkin tehnyt... Mutta eihän Sookie voi kuvitella, etteikö esim. Eric tekisi hänen itsensä tähden vähintään yhtä pahoja asioita? Joten siihen ei nähdäkseni voi vedota, ettäkö Andre olisi jotenkin ansainnut kohtalonsa. Joten Sookie nyt vain halusi eliminoida hänet... Toivottavasti kannatti.

Ennätin jo olla onnellinen kuningattaren ja Andren puolesta, he kun olisivat olleet varmasti onnellisia yhdessä... Ja nyt Sophie-Anne sekä menetti Andren että vammautui pahasti, koko tulevaisuus mäsänä. Mikäli hän ikinä pääsee jyvälle asioista, on Quinn hengenvaarassa, oli kuningattarella jalkoja tai ei.

Muutoin pidin tästä osasta, varmaankinm yksi suosikeistani sarjassa tähän asti. Tiivis hotellimiljöö karsi kivasti mahdollisuuksia ylimääräisille juonirönsyille ja tapahtumien tahti pysyi intensiivisenä.

Lisäksi kirja lässähti loppua kohden ja tuntuio hyvin epärealistiselta verrattna muuhun  kirjaan.

Minä olen jo tottunut kaipaamaan kirjojen villejä loppuhäslinkejä, joissa kaikki tapahtumat tuntuvat menevän ihan absurdeiksi ja Sookie vain kelluskelevan sen kaiken läpi.  Tällä kertaa tosiaan aiempaakin villimpää. Mahdetaankohan enää pystyä panemaan paremmaksi..

Tajusin, että Eric tavallaan pelkää Sookieta... Vähän vaarallista. Tosi jännää.

[villasukka]

Itse pidän sarjasta todella paljon. Se oli minulle toinen hyvä vampyyrisarja Houkutuksen jälkeen. En ole lukenut kahta viimeistä osaa, mutta ne ovat lukulistani kärjessä. Toivon vain, että ne ilmestyvät kirjastoon (parempi, jos ovat jo ilmestyneet  ).

Sookie on kirjoissa minulle jotenkin inhottava päähenkilö. Ei ihan vastenmielinen, mutta melkein. Saattaisin kyllä itsekin vähän tärähtää, jos kuulen muiden ajatukset, mutta silti... Eric on lempihahmoni, koska häneltä löytyy sitä oikeaa huumorintajua. Välillä kyllä ärsyttää, kun kukaan normaali mies ei ihastunut Sookieen, mutta nyt jokainen vastaantuleva paranormaali mies heittäytyy hänen jalkojen juuriin.

Omistan ensimmäisen tuotantokauden True Bloodista, ja minusta sarja on katsottava, mutta pyörii kaukana kirjoista. Siinä tapahtui niin paljon sellaista, mitä kirjoissa ei ollut, että johan nyt. Pitäähän sarjasta saada suosittu ja jokaisessa jaksossa pitää olla jokin oma juttu, mutta minusta se meni vähän yli. Ja Anna Paquin ei oikein onnistunut Sookiena, tai en itse ainakaan nähnyt Sookieta hänenlaisenaan... 

[Serafia]

Olen lukenut neljä ensimmäistä osaa ja aion lukea muutkin :>
Pidän niistä, vaikka välillä jotkut hahmot ärsyttävät. Muttajoo, niinhän ne tekevät kaikissa kirjoissa :D

[Tiuku]

Huhhuh tätä uusinta kirjaa, yhdeksäskö [EDIT: kahdeksas] osa tämä nyt on. Veren sitomat joka tapauksessa nimeltään. En aio spoilata, pahemmin.

Tässä oli ikään kuin kaksi suurempaa juonikuviota, joista toinen käsiteltiin ensimmäisessä puolikkaassa ja toinen toisessa, joten sinänsä tämä ei ollut nätin yhtenäinen kirja. Tätä tasapainotti kuitenkin se, että lisäksi oli valtava määrä muihin asioihin liittyviä käänteitä ja paljastuksia ja muuta pikkusälää, jotka eivät tosiaankaan olleet turhia ja veivät tarinaa tehokkaammin eteenpäin ja syvemmälle kuin suuretkaan kuviot aiemmissa kirjoissa. Harris pani totisesti parastaan, ja olen suorastaan häikäistynyt - kyseessä ei tällä kertaa ollut sellainen sarjanosa, joka olisi tuonut mieleen dekkarisarjan episodin (ts. ilmenee rikos, joka ratkaistaan, eikä suuri kuvio etene kuin korkeintaan hitusen). Tapahtumien vyöry ei loppuakaan kohti hiljentynyt, vaikka suuret kuviot selätettiinkin hyvän aikaa ennen sitä.

Seksiä tässä ei muuten ollut. Pari alastonta muodonmuuttajaa, mutta niitä nyt on nähty :P Ihmissuhdekuviot (tai millä nimellä niitä pitäisi kutsuakaan) olivat kyllä olemassa, ja vaikka mikään niistä ei pahemmin edistynyt, ei se haitannut minua pätkääkään. Jotakuta romantiikanhakuista se saattaa häiritä, mutta minua ei, sillä tämä oli tasapainoista ja jopa älykästä, vaikka toiminnan määrä olikin huikea. Ei tietenkään aivan kympin arvoinen suoritus, mutta koska olin antanut jo suurimmalle osalle aiempia kirjoja neljä tähteä, tälle piti antaa erotuksena viisi.

[Q_Black]

Veren sitomat luettu...

Aika samanlaisilla linjoilla mennään mielestäni tässäkin kirjassa kuin aiemmissa. Tässä ei ehkä ollut ihan niin paljon toimintaa ja vaihtuvia tapahtumia kuin joissain aiemmissa kirjoissa, mutta se oli oikeastaan hyvä juttu. Tarina soljui eteenpäin hiukan rauhallisemmin ja kivuttomammin. Tässäkin tosin oli huomattavissa vaihtuvien tapahtumien paljoutta, jotka alkoivat ja loppuivat kuin seinään, jonka jälkeen uusi juonikuvio tuli mukaan. Joillekin se varmasti saattaa olla ihan mieluista, mutta itseäni häiritsi kun olen tottunut siihen, että kirja sisältää yhden oleellisen juonen eikä montaa. Hahmot ovat jotenkin todella paljon ärsyttävämpiä kirjoissa kuin tv-sarjassa. Sookiesta tulee sellainen kuva, että hän on tyhmä bimbo ja kaikki miehet pyörivät hänen ympärillään. Eric oli rasittava ja Bill jotenkin limainen. Suuri suosikkini Quinn jäi harmillisen pieneen rooliin ja hänen ja Sookien tapaamisen jälkeen kirja menetti hohtonsa täysin. Ihan luettava vaikka ei mikään loistoteos olekaan, en vain pidä suunnasta johon tarina joiltain osin etenee.

[EndlessMoment]

Juuri tuli ilmoitus että Veren sitomat on ilmestynyt kirjastoon (ehdittiin sitä jo odotellakin). Itseäni ärsyttää kirjoissa tuo Sookien asenne, että olen kunnollinen ihminen, enkä siedä tappamista ja käyn kirkossa. Ja sitten Pahan veren valtakunnassa kuitenkin

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

"tapattaa"  Andren tuosta vain

Suosikkejani sarjassa ovat ehdottomasti Alcide ja Quinn (pidän näköjään muodonmuuttajista :)) Eric ja Bill ottavat kunnolla päähän. Olen vain iloinen, että Bill siirtyi kirjoissa taka-alalle ja että Quinn astui kuvaan. Ja siksi minua ärsytti aivan tolkuttomasti kun Sookie

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

joi Ericin verta. Juuri kun se oli päässyt yli sekä Billistä että Ericistä

Mutta kuitenkin vaikka sarja ottaa päähän ja aiheuttaa ärsyynnystä, ei sitä vain voi lopettaa kesken, siihen on jäänyt koukkuun ja haluaa tietää mitä seuraavaksi käy...

[Q_Black]

Suosikkejani sarjassa ovat ehdottomasti Alcide ja Quinn (pidän näköjään muodonmuuttajista :)) Eric ja Bill ottavat kunnolla päähän. Olen vain iloinen, että Bill siirtyi kirjoissa taka-alalle ja että Quinn astui kuvaan.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

joi Ericin verta. Juuri kun se oli päässyt yli sekä Billistä että Ericistä

Mutta kuitenkin vaikka sarja ottaa päähän ja aiheuttaa ärsyynnystä, ei sitä vain voi lopettaa kesken, siihen on jäänyt koukkuun ja haluaa tietää mitä seuraavaksi käy...

Nää jutut ihan kuin mun suusta  Onneks on joku muukin joka ei lämpeä Ericille ja Billille 

[Hiistu]

Kirjaston hyllyssä oli viimein vapaana Veren sitomat, joten lainasin ja luin.

Tapahtumien vyöry ei loppuakaan kohti hiljentynyt, vaikka suuret kuviot selätettiinkin hyvän aikaa ennen sitä.

Minulle tuli loppua kohden jopa vähän väsy, kun tuntui, että tapahtumat vaan pitkittyvät... Kaikki isot asiat tosiaan vaikuttivat jo ratkaistuilta, mutta silti tiesi, että jostain puskista vielä jotain pikkupulmallista hyppää eteen.. koska kirjassa on vielä sivuja jäljellä.    Muutoinkin erilaisia tapahtumia oli niin runsaasti, että niiden jaksottaminen tuntui ajoittain jo hiukka keinotekoiselta. Useammin kuin kerran toistui, että joku ei tavoittanut Sookieta puhelimeen tai Sookie päätti soittaa jonkin tärkeän puhelun vasta seuraavana päivänä.. jotta seuraavallekin päivälle saataisiin sopiva annos vauhtia ja vaarallisia tilanteita?  

Mietin jopa, tuntuiko tämä jonkinlaiselta väliosalta,  jossa ratkaistiin pari isompaa ilmassa roikkunutta aihetta, jotta seuraavissa osissa päästäisiin siirtymään jälleen uusiin kuvioihin. Odotan etenkin, että

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Ericin kanssa asiat nyt etenevät johonkin suuntaan, koska hänen muistinsa viimeinkin palautui. Mitä jatkossa tapahtuukin, niin toivon... ettei hänelle tule paha mieli. Minusta oli kovasti herttaista, että hän oli ainakin muistikatkonsa aikana ollut onnellinen elämäänsä Sookien kanssa. Eri asia sitten, haluaako hän olla onnellinen jonkun kanssa.

Suuri suosikkini Quinn jäi harmillisen pieneen rooliin ja hänen ja Sookien tapaamisen jälkeen kirja menetti hohtonsa täysin.

Itse olin tyytyväinen, että

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Quinnin suhteen päästiin nyt edes johonkin päätösmäisen oloiseen päätökseen. Verrattuna tilanteeseen, että olisi jäänyt vielä useamman kirjan ajaksi roikkumaan jonnekin teille tietämättömille - josta kenties joskus vielä palaisi vannomaan Sookielle rakkauttaan.

Samaa tosin olen sanonut aiemmin Billistä... Mutta sekin herra se vaan jaksaa roikkua mukana.

Toivon, että edes Amelian Bob pysyisi jatkossa poissa, eikä tosiaankaan palaa millekään kostoretkelle. Sarjan alkupuolella muistaakseni valittelin, että kirjojen tapahtumat eivät kylliksi liity toisiinsa, eikä aiempien osien juonikuvioihin tai sivuhenkilöihin palata. .. Ja nyt olisin varsin helpottunut, jos jostakin juonikuviosta ja sivuhenkilöstä päästäisiin vaihteeksi eroonkin.  

Kerrankin mukaan tuli uusi mysteerimies, joka ei mitä ilmeisimmin ole kiinnostunut Sookiesta mitenkään lemmeekkäässä mielessä.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Lisäksi plussaa, että Niall on niin hämäräperäinen, ettei tarvitse erikseen edes arvailla, liittyykö häneen jotain hämäräperäistä vaiko ei. Esim. miksi ihmeessä hän sanoi Sookieta ainoaksi eläväksi sukulaisekseen, vaikka hänen kerrottiin olevan myös Claudinen ja Clauden isoisä? Ja mikä ihmeen jippo siihen toivomusten täyttämiseen liittyy? (Minulla tuli siitä toivomustouhusta kivasti mieleen Clarken Jonathan Strangen & herra Norrellin "villavatukkainen" keijuherra. Perikiero tyyppi.)

Ja viittaakohan seuraavan kirjan esittelytekstissä mainittu "vampyyri- ja ihmissusikuntaakin vanhempi, voimakkaampi ja salaisempi yliluonnollisten olentojen joukko" kenties juuri keijuihin? Ilmeisestihän he ovat aika hurjaa joukkoa, jos sille päälle sattuvat.  


Niall on ihana.    Toivottavasti häntä ei vielä ihan heti tapeta.

Kyllä minä Sookiesta edelleen pidän, vaikka viime kirjassa vähän järkytyinkin hänen touhuistaan. Olen iloinen, että hänelle ei enää riitä, että miehet vaan marssivat hänen elämäänsä ja ilmoittavat rakastavansa häntä, vaan hän on oppinut oikeasti vaatimaan elämältään jotain. Toivon vain, ettei hän liikaa kyynisty, vaan jatkossakin pystyy nauttimaan "hyvistä" päivistä ja itsensä seurasta.  

Tässä osassa ennalta-arvaamattomalla tavalla toimikin sitten vuorostaan

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Jason-veli... Onhan aiemminkin sanottu, että hän on itsekeskeinen, mutta olen kuvitellut hänet kuitenkin omalla tavallaan ihan huolehtivaiseksi veljeksi.  

Televisiosarjan tapahtumien tuntemisesta, niin vähän kuin sitä sarjaa olenkin saanut seurattua, oli haittaa, koska näköjään tästä osasta oli lainattu telkkuun:

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Hadleyn lapsi. Olin aiempien kirjojen perusteella ajatellut, että käsikirjoittajat olivat keksineet sen sivujuonen ihan omasta päästään... Mutta nyt kun kirjassa mainittiin, että Hadleylla on lapsi, tiesi heti, että lapsi on myös telepaatti. Eli lopun "yllätys" vesittyi siihen.

Sentään näyttäisi siltä, että Samin perheeseen ei kirjoissa liittyisi samanlaista draamaa kuin telkussa. (Hän mainitsi velipojan olevan loistotyyppi jne.) Olen pelännyt, että hänen törpöt ottovanhempansa ilmestyisivät pilaamaan hänen elämäänsä...  Sam on edelleen sarjan paras mies - nyt kun kaiken lisäksi kävi ilmi, ettei hän ole pelkkä Lassie-mies.    Toivottavasti hän saa vielä joskus sellaisen rauhallisen elämän, jota toivoo.

Ei tietenkään aivan kympin arvoinen suoritus, mutta koska olin antanut jo suurimmalle osalle aiempia kirjoja neljä tähteä, tälle piti antaa erotuksena viisi.

Minulla on sama ongelma, että koitan suhteuttaa sarjan osille antamiani arvosanoja jotensakin toisiinsa. Annoin tällekin osalle ensin neljä tähteä, mutta sitten aloin ajatella, pidinkö tästä sittenkään yhtä paljoa kuin parista edellisestä, joten tiputin kolmeen tähteen.