Charlaine Harris

[Hiistu]

Harrisin Sookie Stackhouse -sarja (Southern Vampire Mysterieson) on varmaan monelle suomalaislukijalle tullut tutuksi jo sen pohjalta luodun True Blood -televisiosarjan kautta. Mitä todennäköisimmin telkkunäkyvyyden innoittamana on Gummerrus alkanut suomentaa kirjasarjaa ja tänä vuonna on ennättänyt jo ilmestyä kaksi ensimmäistä osaa: Veren voima sekä Verenjanoa Dallasissa. (Lisäksi Harris vampyyritarinoineen on yhtenä kirjoittajana piakkoin ilmestyvässä Harlequinin Pimeyden olennot antologiassa.)  

Englanniksi sarjaa on ilmestynyt vuodesta 2001 lähtien jo 10 osan verran ja yhdettätoista on luvassa ensi vuonna. (Huom. noiden juoniselostukset luonnollisesti tekevät Suuria Paljastuksia tulevista tapahtumista!) Liekö kellä tietoa sarjan lopullisesta pituudesta?

Minä en ole katsonut televisiosarjaa kuin muutaman alkujakson ensimmäiseltä tuotantokaudelta, mutten mitenkään ole voinut olla sekä televisiosarjan että sittemmin kirjojen saaman mainonnan eli julkisuuden tavoittamattomissa. Joten olin utelias. Gummerruksen sivuilla luettavissa oleva kirjan alkukin vastasi aika hyvin ennakko-odotuksiani - kevyttä kesälukemista - joten lainasin Veren voiman kirjastosta ja luin.

Vampyyrisarjoista itselleni tulevat nykyisin ensimmäisenä mieleen Meyerin Twilight, josta tosin olen henkilökohtaista tuttavuutta tehnyt vain leffaversioihin. Mutta päällimmäinen pelko Harrisin kirjojen kohdalla oli, että ei kai ne vaan liian samanmoisia. Olin tyytyväinen huomatessani, että eivät ne miusta olleet. Toki Veren voimassakin päähenkilöllä, Sookie-nimisellä tarjoilijattarella, on romanttista säpinää vamppyyrimiehen kanssa, mutta jotenkin siinä hommassa on erilainen meininki, kiitos nähdäkseni Sookien luonteenlaadun. Sookie ei ole enää mikään dramaattinen teini-ikäinen kera traagisen elämänahdistuksensa, vaan aikuinen nainen, jota maalliset murheet eivät tunnu pahemmin hetkauttavan. Siispä piristävää vaihtelua. Hänessä on jotain lapsenomaista innostusta ja viattomuutta, etenkin mitä vamppyyreihin tulee, mutta tiukan paikan tullen hän osaa toimia hyvinkin tyynesti, eikä jymähdä rypemään murheissaan. Naisella tuntuu olevan ns. lehmän hermot (tai pitkät piuhat, mikäli tutumpi sanonta). Sookie itsekin toteaa, että monet ihmiset pitävät häntä sivistymättömänä ja hiukka yksinkertaisena, joten sikäli hänen välistä yksioikoisuudellaan kummastuttanut toimintansa sopi kokonaisuuteen...
Kun päähenkilö ei ota tarinaansa turhan vakavasti, on lukijankin helppo asennoitua siihen nautiskelun kannalta.  

Suurin yllätys minulle oli, että kirja on kerrottu todellakin vain Sookien näkökulmasta ja monet televisiosarjan sivuhenkilöt kokemuksineen ansaitsevat vain ohimeneviä mainintoja. Sookiella ei oikeastaan ole läheisiä ystäviä, eikä hänen veljensä Jasoninkaan touhuista kerrota kuin kuulopuheita. (Mikä pettymys...) Toinen yllätys oli Sookien pomon, Samin, luonteessa tapahtunut "muutos". Aluksi oletin hänen olevan lähinnä ujo peräkammarinpoika, mutta tarinan edetessä hän sitten miehistyikin.. tai jotain. Tarinassa oli myös ainekset murhamysteeriin (ja syyllisen olisi ollut jopa pääteltävissä!), mutta en jotenkin itse onnistunut lukemaan tätä laisinkaan siltä kantilta. Ei oikeastaan edes missään kohdin pahemmin päässyt jänskättämään.

Sarjan vamppyyrit ovat perin perinteisiä öisin haudoistaan mönkiviä verenimijöitä ja pahempia seksipetoja kuin edeltävä pääministeri, joten sen puoleen ei kannata turhia odottaa. Paitsi tietty jos tykkää juuri perinteisestä.. Tarinan maailmassa vamppyyrit ovat kuitenkin tavallaan uusi juttu, koska ovat vasta taannoin päässeet edes jotensakin hyväksytyksi osaksi yhteiskuntaa, joten sikäli heidän ominaisuuksiaan päästään luontevasti esittelemään päähenkilölle ja siten lukijalle. Ja kaipa siitä jotain sisäistä mielihyvää saa, kun "hihii, ne on just semmosia kun aina aattelinkin!" Etenkin kirjan loppu antoi kuitenkin viitteitä siihen, että vamppyyrien yhteisö ja tavat ovat paljon monimutkaisempia kuin alkuunsa osasi arvata... Varmaan luen seuraavatkin osat, uteloittaa yhä. "Oho, ei ne ollutkaan semmoisia kuin aattelin."

Muoks. Ai niin... "Hammashaukka" (vrt. munahaukka) oli muuten hauska ja varsin osuva termi.. sen muutaman sekunnin kuluttua kun sen tajusin.

Mitenkäs muut: Oletteko lukeneet tai aikessa lukea? Vastasiko odotuksia? Mitä tykkäsitte? Heränneitä hajatelmia? Vieläkö luette jatko-osiakin?

[Jussi]

Veren voima oli kesä-heinäkuussa Suomen toiseksi myydyin käännetty aikuisten kaunokirja: linkki. Minusta romaani oli ihan viihdyttävää luettavaa, ja aion lainata kirjastosta myös toisen osan.

[Trenicia]

Voi hemmetti, kirjoitin pitkän viestin ja se vain katosi. Damnet.

No mutta kuitenkin. Twilightissa ja True Bloodissa on kuitenkin sen verran eroa että Sookie tiesi olevansa erityislaatuinen, kun taas Bella sai tietää vasta tultuaan vampyyriksi. :) En ole huomannut samankaltaisuutta näissä kahdessa. Muuta kuin että mies on vampyyri ja nainen ihminen :)

Sarjan katsomisen lopetin aika alkuunsa. Kirjat vain vetävät enemmän puoleensa. Sarjoissa/elokuvissa minua suoraan sanottuna ottaa päähän kun "tärkeät" (siis minulle ;) ) kohtaukset on muutettu hyvin radikaalisti ja kaikki menee päälaelleen.
Omistan kyllä Twilightistakin kirjat + elokuvat (ne mitkä ovat ilmetyneet) mutta elokuvat pölyttyvät hyllyssä.

Charlainen kirjoja tulen takuulla lukemaan lisääkin, mutta taidan jättää nuo sarjat katsomatta etten pety liikaa :) Sitä kun ehtii muodostamaan tietyn mielikuvan kirjojen avulla :)

[Cerasi]

Minä tykkäilen TB:n telkkarisarjaversiosta, joten ihan mielenkiinnosta lainasin myös Veren voima, kun satuin kirjastossa näkemään (eläköön VIP-lainat!). Yllätyin, kuinka erilainen kirja oli. Alkuun tuntui harmilliselta, koska kirjasta puuttui paljon tv-sarjassa esiteltyjä juttuja ja hahmoja. Toisaalta - mitä väliä?

Yleisesti ottaen Veren voima oli kuitenkin ihan viihdyttävä, helppo- ja nopealukuinen kirja. Sopiva välipala Uskon sarjaa lukevani pidemmällekin (suomeksi tai englanniksi), jos ja kun vain saan kirjoja joskus käsiini. Sen verran kyllä kiinnostaa tietää, miten kirjojen tarina etenee.

Minä pidän myös Hammashaukka-termistä, hih.

[Hiistu]

Myös sarjan toinen osa, Verenjanoa Dallasissa, oli ennättänyt jo kirjaston hyllyyn asti nököttämään, ja pakkohan se oli samatentein lainata...

Pidin tästä kirjasta vielä enemmän kuin Veren voimasta. Syynä ensinnäkin se, että tässä tuntui tapahtuvan aivan jatkuvasti kaikkea mahdollista. Aina kun ennätti tulla sellainen olo, että eiköhän tämä ollut jo tässä, niin vielä jokin käänne oli odottamassa... Mitä nyt välillä samoja asioita muistaakseni selitettiin turhan monta kertaa.. mutta kaipa se teki lukemisesta entistä helpompaa, kun mitään ei tarvinnut itsekseen pähkäillä. Toinen syy oli, että tässä kirjassa oli enemmän Ericiä, joka on miun lempparihahmo. Siis blondi viikinki - ja punainen Corvette, oih!

Spoileri: Spekulaatiota Sookien parisuhde-elämästä. (klikkaa näytä/piilota)

Tätä kirjaa lukiessa alkoi entistä enemmän tuntua siltä, että Sookie on Billin kanssa pelkästään siitä käytännöllisestä syystä, että Bill sattui olemaan ensimmäinen kohtaamansa mieshenkilö, jonka kanssa hän ylipäänsä pystyy nauttimaan yhdessäolosta. (Koska ei kuule tämän ajatuksia.. Ja suhde työnantajan eli Samin kanssa olisi ollut kovin epäkäytännöllistä.) Mutta kun suhde tuntuu olevan pääasiassa seksiä, tosin ilmeisen hyvää sellaista, mutta kuitenkin niin... Eniten alkoi ottamaan päähän kuitenkin Billin mustasukkaisuus. Kuinka monta kertaa herra mahtoikaan valittaa, että Sookie haisee vierailta miehiltä. Siis jos hän olisi tavallinen mies, niin eihän Sookie tuollaista kestäisi, eihän? Toki vaatekaupan hankkiminen on tavallaan huomaavaista, mutta toisaalta mainittiin myös Billin haluavan, että Sookie näyttää erityisen hyvältä heidän näyttäytyessään muiden vampyyrien luona. Minusta olisi mahtava käänne, jos Sookie oppisi lukemaan vampyyrien ajatuksia ja Billin aatokset eivät miellyttäisikään häntä.

Vähän kyllä epäilyttää, etteivät Ericin motiivit olisi sen paremmat.. Kenties vampyyrien käsitys parisuhteesta yksinkertaisesti on tuollainen. (Siksikin olisi kiinnostavaa, jos Pamin ja Stanin välille syntyisi jotain ja näkisi, millaista se on kahden vampyyrin välillä.) Mutta Billien ärsyttäminen on sentään jo yksistään miusta kannatettava motiivi.

Tästä kirjasta kävi ainakin heti alusta selväksi, ettei televisiosarja ole noudattanut alkuperäistarinaa. (Jokusen hajajakson olen yrittänyt ennättää True Bloodia taas vaihteeksi seurailla ja sen verran olen kärryillä, ettei siinä ainakaan noin voinut tapahtua.) Hyvin telkkusarjan tekijät ovat kuitenkin tuntuneet tarttuneen kirjankin antamaan juonenpätkiin ja niitä sitten vain lisäväritelleet ja paisutelleet.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Esimerkiksi mainadi-ongelma ratkesi kirjassa mielestäni lopulta vähän kuin itsestään. Ja Jasonistakin on kirjasarjassa koko kakkoskirjan ajan hyvää vauhtia tulossa jo ukkomies. 

[Jussi]

Veren voima oli kesä-heinäkuussa Suomen toiseksi myydyin käännetty aikuisten kaunokirja

Elokuussa Verenjanoa Dallasissa oli listalla kakkostilalla, Veren voima neljäntenä. Voisi kuvitella, että Gummerus on onnistunut taloudellisesti Harrisin suomentamisen aloittamisessa.

Minulla on nyt sarjan toinen osa haettuna kirjastosta, mutten ole ehtinyt lukea.

[Eija]

Ei nyt liity aiheeseen, mutta vampyyreihin kumminkin. Ihme, ettei Ensimmäinen siirtokunta ole päässyt Mitä Suomi lukee listalle. Vitsaus oli kuitenkin maaliskuussa kymmenentenä.

[Hiistu]

Harrisin kirjojen hyvä myynti ainakin on ollut odotettua. Niitä on markkinoitu näkyvästi ja yhteys ajankohtaiseen televisiosarjaan on ilmeinen. Lisäksi voisin hyvinkin kuvitella niiden puhuttelevan samaa lukijakuntaa kuin jo mainitut Meyerin kirjat (etenkin lukijoiden jo vartuttua parilla vuodella), merkittävänä samankaltaisuutena kuitenkin romanttinen kanssakäyminen ihmisen ja vampyyrin välillä. Tai siis että vampyyrit ylipäänsä ovat semmoisia kivan inhimillisiä olentoja, joiden kanssa voi kanssakäymistä harjoittaa, vaikka ovatkin samalla sopivasti jänniä yliluonnollisia olentoja...

Ihme, ettei Ensimmäinen siirtokunta ole päässyt Mitä Suomi lukee listalle. Vitsaus oli kuitenkin maaliskuussa kymmenentenä.

Ensimmäisellä siirtokunnalla taasen ei nähdäkseni ole paljoakaan yhteistä edellä mainittuihin. Siinä on kuitenkin kyse sotavoimien tutkimuslabrasta valloilleen riistäytyvästä viruksesta (tuttua dekkareista/jännityshyllyn kirjoista) ja ihmiskunnan selviytymiskamppailusta apokalyptisissa tunnelmissa (scifiä). Väittäisin, ettei "vampyyriä" ole tarinassa oikeastaan kuin nimeksi; esitetyt yhtymäkohdat viruksen oireiden ja vampyyrimyyttien välillä olivat toki mielenkiintoisia, mutta  mielestäni sittenkin vain taustaa muiden teemojen käsittelylle. Suomalaisessa takakannessa miusta ihan suotta korostettu, potentiaalisin kohdeyleisö kun ei siis edes olisi nykypäivän vampyyriviihteen kuluttajia...   
Lisäksi Ensimmäinen siirtokunta on pelkältä fyysiseltä olemukseltaan jumalaton järkäle, jota tuskin monella kirjakaupassa vierailevalla tulee sattumalta mieleen hankkia, kevyeksi matkalukemiseksi tms.

Vitsauksen toinen kirjoittaja, del Toro, on oletettavasti monelle tuttu elokuviensa kautta, joten pelkästään sekin voi herättää mielenkiinnon kirjaa kohtaan. Vitsaus on myös vielä selkeämmin jännityskirja: nopeatempoista toimintaa (mitä ei valitettavasti voi sanoa kaikin puolin Ensimmäisestä siirtokunnasta..) ja tunnelmaltaan ei pelkästään jänskätä vaan paikoin suorastaan kauhistuttaa. (Ainakin allekirjoittanutta, ilmeisesti, kun painajaisiinkin tuli..  Siihen ei ole moni kirja pystynyt.)  Yhtymäkohdat jenkkien katastrofi- ja kauhuleffoihinkin tekevät tarinasta suurelle yleisölle pelkästään helmpomman sulattaa. Ei mitään tuhansien vuosien aikahyppyjä tai muuta hämmentävää, vaan pelkkää itseään. (Viitteitä oli kyllä siihen suuntaan, että seuraavissa osissa homma vähän monimutkaistuisi.)   

Jotensakin näin mie tuon olen keskenäni pähkäilly, vastaväitteet ovat tervetulleita. 

Ensimmäiselle siirtokunnalle muistaakseni onkin jo oma keskustelu (käyn kyllä selittämässä lukufiiliksiäni sielläkin, jahka saan aikaseen). Vitsaus-trilogialle pitäisi vissiin perustaa... Suurempaa keskustelua pitänee jakaa niihin, kun ei enää keksi aasinsiltoja Sookie Stackhouseen. 

[Eija]

Suurempaa keskustelua pitänee jakaa niihin, kun ei enää keksi aasinsiltoja Sookie Stackhouseen. 

Aasinsiltana tuon vertailun bongasinkin, kun ”Mitä Suomi lukee” oli Jussin edellisen viestin linkissä hyvin hollilla  . Totta puhut siinäkin suhteessa, että Ensimmäisen siirtokunnan ”vampyyrit” eivät oikein vampyyreja oikeasti ole. Ihmettelinkin Ensimmäisen siirtokunnan suosion vähyyttä Suomessa vain siksi, että se oli maailmalla suuresti hypetetty, Vitsaus ei kait ollut niinkään... mut joo, ei kuulu tähän keskusteluun.

[Jussi]

Sarjan kolmas osa ilmestyy suomeksi joulukuussa nimellä Kylmäveristen klubi. Kansikuvan ja juoniselostuksen näkee tietokannassa. Kääntäjä on vaihtunut Sari Kumpulaiseksi.

[Hiistu]

Luin nyt Kylmäveristen klubinkin. Edelleen nopeaa ja viihdyttävää luettavaa. Edellisten kirjojen tapahtumiin viitattiin jonkin verran, mutta kaikki oleellinen selitettiin niin perusteellisesti, että tämän kirjan kyllä takuulla tajuaisi kahtaa aiempaa osaa lukemattakin. Tajuamatta jäi pelkästään, mikä Billin "salaisessa tehtävässä", josta kirjan tapahtumat enemmän tai vähemmän alkoivat, lopulta muka oli niin ihmeellistä...

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Tietojen keräämiseen ei häneltä ollut käsittääkseni kulunut jokusta kuukautta kauempaa, eikä hän ole mitenkään erityisen vanha tai ennestään vaikutusvaltainen vampyyri, jolla voisi olettaa olevan ainutlaatuisia kontakteja tai tietoja.. Joten miksei kuka hyvänsä voisi tehdä vastaavaa työtä? Laiskoja, nuo vampyyrit...

 
Pätee sama kuin Dallasiin eli tapahtumat jatkuivat vielä pitkään sen jälkeenkin kun niiden arveli jo loppuneen. Tässä oikeastaan tapahtumat painottuivatkin mielestäni selkeämmin kirjan loppupuolelle, koska alkupuoli keskittyi Sookien lemmenhuoliin. En ole Billistä pahemmin pitänyt, joten hänen joutumisensa arveluttavaan valoon ei haitannut laisinkaan. Kenties vähän kuitenkin yllätti, koska sarjan alussa häntä mielestäni kuvattiin jotensakin herrasmiesmäiseksi henkilöksi.. Olisin luullut hänen osaavan ajatella enempi Sookien tunteita.  Eric taasen on alusta asti ollut vähintäänkin arveluttava tyyppi, joten kaikki hänen touhuamansa vähänkään kiltti on suurta plussaa. Voisi hän kyllä vähitellen kertoa jotain enemmän itsestään, kerran mukana jatkuvasti roikkuu... Mutta ilmeisesti kirjailija haluaa pitää hänet vielä salaperäisenä kosiskelijana.

Ymmärrän kyllä, että nämä kirjat ovat enemmän kuin mitään muuta romanttisia tarinoita, joissa sankaritar (ja lukija hänen mukanaan) voi komeiden kuolemattomien seurassa kokea sopivissa määrin viettelystä ja vaaran tuntua jne.  Minusta sen sortin fantasiointi meni tällä kertaa vähän överiksi selitettäessä moneen kertaan, kuinka valtavan miehinen uutena hahmona esiintynyt Alcide-ihmissusi on. Mm. että hänen hauislihaksestaan roikkumalla voisi vetää leukoja - pitäisikö tästä olla lumoutunut? Ja Sookien tavaton, ööh.. miehen mieliminen. Kirjassa esiintyvän raiskauskohtauksen koin todella hämmentäväksi, koska muutoin seksuaalisuus on kirjassa esitetty tuollai hattarapäiväunifantasiatasolla. (Tosin, mistäs sitä kaikkien päiväunista tietää...).

Jason on paljastunut todella mallikelpoiseksi isoveljeksi, hämmentävää sinänsä sekin.

Suomentajan vaihtumiseen en lukiessa kiinnittänyt mitään huomiota... "Rattopoika" oli hyvä sanavalinta. Toivottavasti seuraava suomennos on jo jossain työn alla, näihin alkaa jo tottua.

[Valkyrie]

Noh, alunperin olisin halunnut vampyyripäiväkirjojen ensimmäisen osan, mutten sitä löytänyt, päätin kokeilla onneani Veren Voiman kanssa.
En pidä kirjasta, vaikka se varsin mielenkiintoinen onkin. Pidän tv-sarjata eniten sen tunnarin takia, mutta pidän myös hahmojenkin ja sen takia, että niistä kerrotaan paljon.
Ainoa syy, miksi kirjaa luen on se, että ensimmäinen kausi jäi minulta aika lailla ohi, ja siksi olen kirjaa lukenut, lähinnä selatakseni ensimmäisen kauden tapahtumia läpi.
Sookie on kyllä paljon parempi hahmo kuin Bella ikinä oli, mutta kirjoittajissa on eroja.
Veren voimassa vampyyrit ovat kuin homoja tai mustia, joihin ollaan aluksi erittäin, erittäin varovaisia, ja ennakkoluuloisia, mutta heidän halunsa tulla hyväksytyksi ominia itseinään on paljon kiehtovampaa, kuin houkutuksen sadunomaisessa maailmassa.
Mutta: Pidän Veren voimasta enemmän sarjana, koska haluan tutustua muihinkin hahmoihin kuin päähenkilöihin, ja koska sarjassa on tietynlaista tyyliä, jota x-menissäkin on. (okei, päähenkilö OLI x-men elokuvissa, ja vieläpä Rogue)
Erilaisena oleminen, ja sen kanssa pärjääminen, oman erilaisuuden kohottamista voimaksi on paljon helpompi samaistua sarjoissa ja elokuvissa.
Houtuksen voima on kirjoitustyylissä, sen sadunomaisessa miljöössä. Houkutus ei tule niin hyvänä esille elokuvissa, koska teinihömppä kiinnostaa vain teinejä ja jo ensimmäistä elokuvaa katsoesani ajattelin: Pitäkää ne hemmetin vampyyrit ruudussa, jotta on jotain katsottavaa!
Myöhemmissä elokuvissa vampyyrit ja "ihmissudet" yrittävät matkia x-men elokuvia, mutta niissä on vain se samanlainen kiusaantuneisuuden tunne, kuin katsoisi lapsia, jotka esiintyvät, mutta jotka eivät osaa vuorosanoja. Sitä on vain pakko katsoa, ja yrittää olla nauramatta.
Joten. houkutus kirjana on ihana ja suosikkikirjojani, True blood on hyvä vampyyrisarjana, muttei mielestäni krjana.

[Hiistu]

Mutta: Pidän Veren voimasta enemmän sarjana, koska haluan tutustua muihinkin hahmoihin kuin päähenkilöihin,

Minä kaipaisin Sookie-kirjoihinkin hiukka enempi sivuhenkilöistä kertomista.. Kylmäveristen klubissa ei esimerkiksi puhuttu enää laisinkaan (tai ainakaan en huomannut...) henkilöistä, joihin edellisessä kirjassa Dallasissa oltiin tutustuttu.  Kaipa Alcidea sentään tavataan vielä jatkossakin... (Enkkutakakansia olen vakoillut sen verran, ettei ainakaan Billistä pääse vielä eroon.  ) Ehkä kirjasarjan osat on haluttu pitää mahdollisimman itsenäisinä teoksina. Tai sitten Sookie ei pahemmin ajattele tuttaviensa kuulumisia. (Kirjassa oli esimerkiksi uhrattu vain yksi sivulausahdus sille, ettei Jasonista tulekaan isää.)

[Jussi]

Verkkokirjakauppojen mukaan Gummerus julkaisee sarjan osat 4-6 suomeksi tänä vuonna. Veren imussa on luvassa jo toukokuun lopulla, Verta sakeampaa heinäkuussa ja Veren perintö marraskuussa. Kirjojen kääntäjien nimiä ei kerrota.

EDIT: Mainitaan vielä se, että kolme ensimmäistä Sookie-romaania ilmestyvät tämän vuoden puolella pokkareina. Veren voiman pokkarilaitos tulee kauppoihin 6. toukokuuta.

[Jussi]

Seuraavien Sookie-kirjojen juoniselostukset ja kansikuvat näkee tietokannassa:

Veren imussa
Verta sakeampaa
Veren perintö

Ensimmäisen näistä on suomentanut Johanna Vainikainen-Uusitalo, kaksi seuraavaa Sari Kumpulainen.

[Jussi]

Gummerus uutisoi Veren imussa -kirjan ilmestymisestä.

Neljäs Sookie Stackhouse -romaani Veren imussa on monen lukijan mielestä sarjan tähän astisista osista paras.

[vampire girl]

Ei ihmekään jos tätä osaa pidetään parhaimpana. Luin tämän viime viikonloppuna. Pidin älyttömästi Kylmäveristen klubi kirjasta, ajattelin sitä vaikea ylittää. Olin väärässä. Charlaine Harrisin kirjat vain paranevat.  Hauska seurata tässä isoa pelokasta viikinkiä punaisissa alkareissa. Eric tässä Nam. Sookie mieletön, siinä sitten sankari joka ei jää neuvottomaksi. Sookien saisi heittää petturi Billin pelolle, siinä mies joka ei osaa kohdella naista  . Luulisi sen ikäinen ja siinä ajassa syntynyt pystyvän parempaa. Ei pysty kilpailemaan televisio Bille.  Jatkoa odotan innolla.

True Blood - kausi 3 on ilmestynyt myyntiin.

[Q_Black]

Pidän tv-sarjasta todella paljon. Kaikki kolme kautta on katsottu jo aikaa sitten... pariin kertaan  Vähän epäilyksen kanssa aukaisin ensimmäisen Sookie-kirjan. Veren voima oli tosiaan vähän tökerö. Vaikutti, että se on tosiaan kirjoitettu tyhmän blondin näkökulmasta (Sookien?! :D) Suurin miinus oli kai se, että kirjat ja sarja ei rimmaa keskenään. Tottakai sarjaan on pakki saada enemmän kaikkea. Kirjahan on pelkästään Sookien näkökulmasta. Sarja on ehdottomasti parempi kuin kirjat. Yllätyin positiivisesti toisen kirjan kanssa. Se oli jo paljon parempi kuin ensimmäinen. Pitänee siis lukea näitä kirjoja lisääkin mielenkiinnosta 

[vampire girl]

Minuakaan ei ensimäinen kirja vakuuttanut. Vertasi sitä väkisin tv-sarjaan. Kirjan Bill jätti minut kylmäksi. Mutta luettuna Kylmäveristen klubi kirjan, olin myyty. Veren imu jatkaa samaa malliin! Kirjoissa seikkalee hulvaton Bubba (edesmennyt elvis), jota ei ole sarjassa. Minusta taas Pam hauskempi kirjoissa. True Blood 3 kautta en ole vielä nähdyt, ajattelin katsoa sen DVD. Olen kuullut huhuja, että True Blood 4 kausi perustuisi Veren imussa kirjaan. 

[Jussi]

Veren imussa pääsi toukokuussa sijalle kaksi käännetyn kaunokirjallisuuden luokassa. Asia selviää uusista Mitä Suomi lukee? -listoista. Vain Auelin Maalattujen luolien maa myi enemmän.