Kuinka raadollisen tästä maailmasta haluamme?

[Xariel]

Esimerkkinä vaikkapa jo kaikkien jaettujen maailmojen täti Thieves' World -sarja.

Allekirjoitan. Realistinen on hyvä, ja kuten onkin jo mainittu useampaan kertaan; samaan soppaan annos inhorealistista, noin teelusikallinen kirkasotsaisuutta ja desi tai pari perusfantsua. Sillä saa jo aika hienon sopan. 

[celeblith]

Ei mitään satua ainakaan tehdä! Jokin tuonne realistiseen kääntyvä. Mukana tietenkin perus fantasia elementtejä. Hieman hyvis pahis asetteluakin. Ei mielellään mitään meidän maailman rahan ja teknologian hallitsemaa maailmaa, vaan enempi sellainen "alkukantainen". Esim. taistelut käydään meikoin, jousin, (taioin) ja keihäin. Ei tuliasein!

[Dark Clark]

Nuo keskiaikaiset sotavarustukset lienevät itsestäänselvyys, mikäli 'keskiaikaisesta' maailmasta puhutaan. Niin olin ymmärtävinäni...?
Henkilökohtaisesti en suhtaudu suosiolla näihin klassisiin hyvis-pahis-jaotteluihin. Edes pienessä mittakaavassa. Harmaata sen olla pitää

Oma kantani on Martin-realismi höystettynä erinäisillä inhorealismin sävyillä. Ei siis hulabaloo-tyyppistä, suhteetonta koikkelehtimista. (varoittavana esimerkkinä Raben Viides aika-kirjat. Köh-köh.)

[Rid]

Hehe, tuohon sotimiseen, ois kivaa saada kansa joka kävisi sodat niinkuin ne olisi järkevääkin käydä, eli antaisivat johtajien keskenään ratkoa riidat (nyrkein) ilman sotajoukkoja. Esimerkiksi Ilhamiset kävisivät tällaiseksi joukoksi, niin että heillä ei olisi mitään tietoa siitä mitä merkitsee armeija.

[celeblith]

Hei tuo voisi olla hyvä, johtajat tappelemaan keskenään. Ainakin osalla kansoista.

[Dragan]

Itse olen vankasti realistisen(asenteen) kannalla. Tietysti maailmasta löytyisi jokaisesta kategoriasta piirteitä. Niin kirkasotsaisia kuin inhorealistisia tilanteita. Loppujen lopuksi, tämä riippuu enemmän kirjoittajasta kuin maailmasta.

Hehe, tuohon sotimiseen, ois kivaa saada kansa joka kävisi sodat niinkuin ne olisi järkevääkin käydä, eli antaisivat johtajien keskenään ratkoa riidat (nyrkein) ilman sotajoukkoja. Esimerkiksi Ilhamiset kävisivät tällaiseksi joukoksi, niin että heillä ei olisi mitään tietoa siitä mitä merkitsee armeija.

Ihan off-topickkina; ei tuo johtaisi yhtään sen oikeudenmukaisenpaan järjestelyyn. Lähinnä johtajiksi tulisivat isot, väkivaltaiset yksilöt, jotka puolestaan pistäisivät heikommat polvilleen. Mielestäni mielivaltainen valta, on loppujen lopuksi parenpi sitoa älyyn, kuin (lihas)voimaan. Eiköhän kummassakin tapauksessa sivulliset kärsi joka tapauksessa.

[Dark Clark]

Näin on. Mutta jospa näiden sotajoukkojen sisäpuolella valittaisiin jonkinlaisella kilpailulla sitten tämä 'vahvin' yksilö, joka sitten laitettaisiin edustamaan koko armeijakuntaa...?

[Louhikäärme]

No miltä kuulostaisi tällainen kuvaus maailman menosta:

Maailma on monimutkainen, poliittisten ja muiden eturistiriitojen muovaama paikka, jossa ei ole absoluuttisesti määriteltyä oikeaa ja väärää, vain näkökulmia. Henkilöhahmoissa harmaan sävyt jyräävät. Mukaan mahtuu tosin idealistiyksilöitäkin. Synkkyysaste on yleisesti Martinin tarinoiden luokkaa, vaihtelua suuntaan tai toiseen kirjoittajan näkökulmasta riippuen. Kirjoittaja ei voi kuitenkaan muuttaa maailman (mahdollisesti veristä) historiaa tai muita faktoja omissa tarinoissaan, ts. ei voi tehdä raa'asta ryöstelijäkansasta stereotyyppisiä hyviksiä. Tarinan voi kuitenkin kertoa kansan omasta näkökulmasta, mikä tietenkin jättää synkimmät asiat vähemmälle huomiolle mutta ei vaikuta niiden olemassaoloon.

Tuosta johtajien välisestä turpasaunasta (menee offtopikiksi, mutta menköön) sen verran, että moiset ritualistiset sotatavat eivät kovinkaan pitkään kestä, kuin korkeintaan hyvin eristyineiden yhteisöjen keskuudessa. Kaikenlaiset herrasmiessäännöt karsiutuvat pois nopeaan tahtiin kun paikalle ilmestyy yksikin häikäilemätön sotaherra, joka viis veisaa "reilusta" pelistä.

[Milamber]

Mielestäni olisi paras vaihtoehto tuo realismi maustettuna pienellä tilkalla  tusinafantasiaa, jotta ei tulisi liikaa minkäänkaltainen kopio jostakin.

PS. Mikä olikaan magian tilanne? :viittaa tusinafantasiamausteeseen:

[Metusalem]

Mielestäni paras vaihtoehto olisi realismia ja jonkin verran tusinafantasiaa maustettuna  hyppysellä inhorealismia ja kirkasotsaisuutta. Toki on myös niin, että tähän maailmaan mahtuu niin absoluuttisesti 'hyviä', absoluuttisesti 'pahoja' kuin harmaitakin henkilöitä. Kaikki riippuu kirjoittajan näkökulmasta. Voi kirjoittaa samaan maailmaan sijoittuvan tarinan murhaajan tai oikeasydämisen sankarin näkökulmasta.

[Dark Clark]

Sankareita, onko heitä? Mutta kuitenkin, monet ovat täällä ehdotelleet 'sekoituksia'. Mitä ne käytännössä ovat? Vaadin selityksiä 

[Rid]

Sankarit on tyyppejä joilla on ensinnäkin älyä, pirun hyvä tuuri tai vaan oma henk. koht historiankirjoittaja että ne jäävät historiaan sankareina. Mitä edes ovat sankarit ylipäätään?  Mun mielestä henkilöitä joilla sattuu menemään joku homma putkeen.

[Maailmanherra]

Sankarit? Eikös ne ole sellaisia Hitlerin ja Aleksanteri Suuren tapaisia tyyppejä, jotka ainakin oman aikansa jälkeen nostettiin aivan järjettömän suureen valoon.

Siis tämähän on tälläistä keskiaikaismeininkiä ja eihän se elämä silloin kovin helppoa ollut. Ihmisiä mestattiin, lääketiede oli lapsen kengissään (riippui uskonnosta)... Hankalaa siitä on sinällään jotain Start trekin yltiöpositiivisuutta löytää.

Minä olen käsittänyt että realistisen ja kirkasotsaisuuden ero on se, että ihmiset varastavat ruokaa koska he ovat nälkäisiä (r) tai siksi että he ovat pahoja (k). Sinällään magiaahan mikään noista ei sulje pois.

[Elétha]

Minusta tämä kysymys on hieman epäolennainen ja se ratkeaa itsestään, kun muista asioista päätetään. Esim. juuri tuosta magiaelementistä.

Jos nyt johonkin tulokseen päädytään, niin sen jälkeen kaikissa uusissa eläimissä, roduissa, kansoissa, uskonnoissa, maissa etc. se pitää ottaa huomioon. Eli minusta tämä olisi pitänyt päättää heti alkuun tai sitten jättää kokonaan päättämättä ja katsoa millainen soppa syntyy. Tietysti mitä enemmän 'sääntöjä' on, sen yhtenäisempi tästä tulee. Nyt kun osallistujia on niin monia, vaarana on repaleinen maailmantekele.

Kun nyt katsoo mitä tähän asti on saatu aikaiseksi, niin tuo 'kirkasotsaisuus' näyttää aika pois suljetulta. Kukaan ei ole luonut täydellistä ja kaikkivoimaa rotua, joiden alias voisi olla supersankarit.

Tusinafantasia tietenkin on tylsää. Se on loppuun kulutettua. Sitä voidaan tietenkin muokata niin, että pyritään välttämään suuria kliseitä ja tehdään tusinafantasiasta risingin fantasiaa.

Realistininen kuulostaa tietenkin parhaalta näistä vaihtoehdoista, mutta tuo on kieltämättä hieman johdatteleva kysymys. Mitä tahansa päätämmekin, kirjoittaja voi halutessaan kääntää kaiken ylösalaisin, eikä se edes ole mikään ongelma.

Inhorealismi houkuttaa, siinä on sitä jotain. Mutta se on ehkä hieman liian ääripää tällaiselle projektille. Eli jos jotain pitää päättää, niin ei mikään näistä. Vähän kaikkea sekoitettuna. Pysytään kultaisella keskitiellä.

[Radoxeald Lectunium]

Louhen kuvausehdotelma kuulostaa kiehtovalta ajatukselta, sopivan realistiselta ja synkältä. Pitäisi vaan lukea varmaan niitä Martinin romaaneja, jotta saa selkoa tämänlaisesta tyylistä (Kirjoittamista ajatellen, meinaan).

Inhorealismi herättää minussa ekana kysymyksen, sopisiko sellainen Risingin tarinoiden ikärajaan (K-13)? Tai sehän on tietysti vähän kirjoittajastakin kiinni. Muutenhan niitä voisi julkaista Palautepajassa.

[Xariel]

En kyllä toivoisi, että siinäkään tapauksessa, että inhorealismi valitaan, haluaisi julkaista risingiläisten  yhdessätehtyyn maailmaan sijoittuvia tarinoita muilla foorumeilla...

[Iivari]

Ääh. Kuinka minä en ole muistanut vastata. Raadollisuus on kokemuksellista. Ei sitä tarvitse päättää. Eivät kaikki Martininkaan henkilöt koe asioita raadollisiksi. Ja sitten taas ulkonaisena, objektiivisuutta lähenevänä käsitteenä 'raadollisuus' taas riippuu yhteiskuntaa ja poliittista vaikutusmaailmaa enemmän älyllisten eläinlajien kehitysasteesta, lajityypillisistä elintavoista ja käyttäytymisestä ja siitä, onko sosiaalisella kanssakäymisellä vaikutusta.

Joten mielestäni hyvä mietiskellä, muttei varsinaisesti väliä.