Sydäntalven tanssiaiset

[Ihmeotus]

Tälläinen tuli kirjoitusviestinnän kurssilla kirjoitettua. Tarina sai hyvää palautetta, vaikka onkin hieman kiireessä kirjoitettu, joten ajattelin kerjätä lisäpalautetta täältä. Jos tämä jotakuta enemmänkin kiinnostaa, saattaisin kirjoittaa tälle joskus jatkoakin.


Sydäntalven tanssiaiset

 "Rangi? Rangi, herää jo! Myöhästyt harjoituksista!" Nousin vuoteestani haukotellen ja silmiäni hieroen. Kävelin peilin eteen ja aloin kammata laiskasti hiuksiani. Peilistä katselivat takaisin uniset, pähkinänruskeat silmät. En ollut koskaan pitänyt itseäni mitenkään erikoisen kauniina. Hiukseni olivat mustat ja takkuuntuivat helposti, kuten lähes kaikilla Gharian asukkailla. Yritin epätoivoisesti pitää niitä pitkinä, mutta ne olivat muodostaneet niin epämääräisen tumman pehkon, että kai ne olisi kohta leikattava. Kasvoissani oli vielä "lapsenpyöreyttä", kuten äitini tapasi sanoa.
 "Rangi! Oletko sinä hereillä! Ala tulla!" äiti jatkoi huutamistaan.
 "Joo, joo!", vastasin. "Tulen kohta!" Puin päälleni harmaan arkimekkoni ja paksun turkistakkini. Viime päivinä pakkasta oli ollut noin kolmekymmentä astetta. Kiiruhdin alakertaan, missä äitini odotti jo malttamattomana. Äiti saattoi minut harjoituksiin, niin kuin hän oli tehnyt joka päivä. Hän oli ollut tavattoman hermostunut viime kuukausina. Olihan se tietysti ymmärrettävää, ottaen huomioon, etten välttämättä koskaan palaisi tanssiaisista. Hän ei myöskään ollut syntyperältään gharialainen. Toisin kuin muiden ikäisteni äidit, hän ei ollut koskaan ollut itse samassa tilanteessa kuin minä nyt.
 Oli kaunis, kirkas talvipäivä. Aurinko oli jo korkealla, joten olin todella nukkunut pitkään. Eipä ihme, ottaen huomioon edellisyön juhlinnan. Tänään oli viimeinkin sydäntalvenpäivä. Kaikki kylän seitsemäntoistavuotiaat tytöt olivat harjoitelleet illan tanssiaisia varten jo monta kuukautta. Oli perinne, että tanssijat juhlivat aina sydäntalvenpäivää edeltävänä yönä yhdessä, sillä seuraavana iltana yksi poistuisi heidän joukostaan.
 Äiti hyvästeli minut juhlasalin ovella.
"Hei sitten, nähdään illalla", hänen äänensä tärisi ja hän näytti siltä että purskahtaisi itkuun millä hetkellä hyvänsä.
 "Rauhoitu äiti", sanoin ja halasin häntä tiukasti.
"Onko sinun aivan pakko tehdä tämä? Aivan varmasti sinä saisit muutenkin hyvän opiskelupaikan. Ei ole vielä liian myöhäistä perääntyä jos..."
"Äiti", sanoin tiukasti. "Tästä ollaan puhuttu jo monta kertaa. Minä haluan tehdä tämän."
"Niin kai sitten..."
 Sydäntalvenpäivän tanssiaiset olivat tavallaan Gharian tyttöjen aikuistumisriitti. Osallistuminen oli vapaaehtoista, mutta tanssijat saisivat vapaan pääsyn mihin tahansa yliopistoon he halusivatkaan, joten lähes kaikki osallistuivat. Omat opiskeluni olivat aina menneet hyvin ja pääsisin varmasti yliopistoon ilman tanssiaisiakin, mutta olin aina rakastanut perinteitä. Olin jo kuusivuotiaasta asti haaveillut, että pääsisin pukeutumaan valkoiseen, hopeiseen tai siniseen pukuun - talven väreihin - ja huojumaan muiden tanssijoiden kanssa.
 Legendan mukaan pohjoistuulen jumala Boreas ilmestyisi tanssijoille. Muut näkivät hänet vain varjomaisena olentona, niin kuin minäkin olin monta kertaa katsojana nähnyt, mutta tanssijat näkisivät hänen todellisen muotonsa ja kuulisivat hänen äänensä. Kuka voisi kieltäytyä jumalan näkemisen mahdollisuudesta?
 Pukuhuone oli täynnä unisia tyttöjä, joiden ympärillä tanssinopettaja hyöri yrittäen saada heihin vauhtia.
"No niin tytöt! Nämä ovat viimeiset harjoitukset, joten laittakaahan puvut päälle vikkelästi!"
Pujottauduin kauniiseen hailakan siniseen pukuuni, jonka olin ommellut äidin kanssa. Katselin, kun muut tytöt pukivat omia mekkojaan ylleen. Gharia oli sen verran pieni kylä, että tunsin heidät kaikki, jotkut paremmin, jotkut huonommin. Kaikki olivat täyttäneet tai täyttäisivät tänä vuonna seitsemäntoista. Jostakin tulisi tämän vuoden satinka, pyhä tanssija.
 Harjoitukset menivät hyvin. Vaikka kaikkia jännitti, he osasivat silti täydellisesti askeleensa. Lopulta opettaja päästi meidät laittautumaan ja ystäväni Nieve alkoi muotoilla sekaisista hiuksistani tyylikästä juhlakampausta.
"Eikö sinua jännitä yhtään?" Nieve kysyi minulta. "Vaikutat niin rauhalliselta."
"Ei oikeastaan. Tai jännittää hyvällä tavalla. Olen odottanut tätä päivää niin pitkään."
"Mutta eikö sinua pelota, että sinusta tulee satinka?" hän ihmetteli. "Minä en ole saanut unta moneen yöhön."
Olin hetken hiljaa. Tietysti olin miettinyt sitä mahdollisuutta, kuten varmasti kaikki tanssijat, mutta se ei vain tuntunut realistiselta. Ikään kuin miettisi, putoankohan tänään portaita alas ja taitan niskani. Mahdollisuus oli pieni, mutta olemassa.
"En minä usko olevani tarpeeksi nätti", vastasin naurahtaen. Jos niin kuitenkin tapahtuisi, olisi minun velvollisuuteni hyväksyä satinkan osa.
 Pian juhlasaliin alkoi tulvia väkeä. Koko kylä tuli perinteisesti seuraamaan tanssiaisia. Vilkuilin katsojia pukuhuoneen ovelta ja näin heidän joukossaan Aizzan vanhemmat, mustissa suruvaatteissaan. Aizza oli ollut viime vuoden satinka. Näin hänen vanhempiensa silmissä hiljaista toivoa. Jos Boreas ei tänä vuonna ilmestyisi ottamaan uutta satinkaa, se tarkoittaisi että Aizza olisi elossa ja hänestä tulisi jumalatar. Voi minkälainen riemu siitä syntyisikään. Mutta joka vuosi tähän mennessä joku gharialaisista oli menettänyt tyttärensä. Tuntui hullulta ajatella, että asiat voisivat olla toisin.
 Viimeisenä paikalle saapui kylän vanhin. Hän oli lyhyehkö, lähes satavuotias äijänkäppänä. Kaikki kokoontuivat hänen ympärilleen kuulemaan jälleen kerran vanhaa legendaa.
"Kaksisataakahdeksantoista vuotta sitten, ilkeä velhotar saapui Ghariaan, joka myös pohjoistuulen kylänä tunnetaan. Tämä velhotar vietteli rakkaan jumalamme Boreaksen ja pahaa aavistamaton Boreas otti hänet vaimokseen. Saadessaan jumalattaten voimat, velhotar levitti pahuutta ja epätoivoa ympäri maata. Tajuttuaan virheensä Boreas vangitsi velhotarvaimonsa syvälle maan uumeniin. Velhotar ehti kuitenkin kirota Boreaksen. Sydäntalven päivänä hän joutuu valitsemaan itselleen puolison Gharian seitsemäntoistavuotiaiden tyttöjen joukosta. Hän vie vaimonsa jumalten maahan Lasipalatsiinsa, mutta kukaan ihminen ei voi selvitä jumalten maassa kauaa. Ainut keino satinkalle, pyhälle tanssijalle, on tulla raskaaksi ja synnyttää jumala, niin hänestä tulee itsestäänkin jumalatar. Ellei satinka tule vuoden kuluessa raskaaksi, Boreaksen on valittava uusi vaimo ja edellinen vaimo menehtyy. Jos Boreas ei suostu ottamaan uutta vaimoa, velhotar vapautuu ja saa jälleen kerran jumalattaren voimat. Rukoilkaamme kaikki, ettei Boreas tänään ilmesty, vaan viime vuoden satinka Aizza kantaa hänen lastaan!"
 Puhe päättyi äänekkäisiin suosionosoituksiin. Muusikot alkoivat soittaa ja me valmistauduimme tanssiin. Pian pyörähtelimme sulavasti lattialla, pukujemme helmojen kahistessa. Se oli elämäni onnellisin hetki. Vilkaisin tanssin lomassa Nieveä ja hymyilimme molemmat. Sitten hän tuli. Varjomainen hahmo ilmestyi juhlasalin ovelle. Miltein pysähdyin, mutta tiesin ettei tanssia saanut jättää kesken. Varjo liikkui ja yhtäkkiä näin hänet selkeästi.
 Boreas oli kuin suoraan kaikista kuulemistani tarinoista. Hän liikkui solakasti kuin kissa, asteli ylväästi muiden joukossa. Pidempänä kuin kukaan muu hän erottui joukosta niin, että kaikki taatusti näkivät hänet, vaikka vain tanssijat näkivät hänen todellisen muotonsa. Ihmiset väistyivät kunniottavasti hänen tieltään.
 Vaikka Boreaksen täytyi olla jo satoja vuosia vanha, hänen kasvonsa olivat sirot ja virheettömät. Hänen silmänsä loistivat safiireina, kauniisti kaartuvien kulmakarvojen alla  Hänen pitkät vaaleat hiuksensa lähes hipoivat lattiaa hänen kävellessään. Jokainen hius oli siististi paikallaan, eivätkä ne näyttäneet sekoittuvan hänen liikkuessaan Moni nainen olisi tappanut sellaisista hiuksista. Boreas oli pukeutunut juhlavaan, sinikultaiseen kaapuun, joka hulmahteli ja kahisi hänen ympärillään.
 Mielestäni Boreas näytti enemmän kauniilta posliininukelta, kuin mieheltä, mutta kukaan ei olisi uskaltanut sanoa sellaista ajatusta ääneen. Boreas herätti kaikissa yhtä paljon pelkoa kuin kunnioitustakin.
 Hän käveli keskelle tanssijoita. Pyörimme hänen ympärillään muodostaen lopuksi siistin ympyrän, jonka keskellä hän seisoi. Tanssi pysähtyi ja satinkan valinna hetki oli koittanut. Kaikki pysyivät hiljaa ja liikkumattomina odottaessaan hänen puhuvan.
 Hänen äänensä oli pehmeä, mutta varma. Siitä kuuli, että hän uskoi tietävänsä enemmän kuin kukaan muu paikallaolijoista. Kun hän puhui, ääni kuulosti enkelten laululta, kevättuulelta, kulkusten helinältä. Kun hän puhui, huomasin kauhukseni hänen puhuvan suoraan minulle.
"Rangi Lalasa", hän sanoi. "Tarjoan sinulle mahdollisuutta olla tämän vuoden satinka ja tulla kanssani Lasipalatsiini jumalten maahan."
Se oli selvästi pyyntö, ei käsky. Boreas näytti hyvin surulliselta katsoessaan minuun. Hänen silmänsä kiilsivät kosteina. Ennen kuin tajusinkaan möläytin suustani kysymyksen: "Itketkö sinä?"
 Olisin voinut puraista kieleni irti. Kuulin väkijoukon kohahtavan moisesta etikettivirheestä jumalaa kohtaan. Boreas kuitenkin vastasi rauhallisesti: "Kyllä. Olen tänään haudannut vaimoni Aizzan ja olen hyvin surullinen."
"Olen pahoillani", sanoin, ja todella olin. Tunsin sääliä tuota kaunista olentoa kohtaan. Muuten en oikein osannut tuntea mitään. Tiesin, että joutuisin nyt lähtemään Boreaksen mukaan, enkä todennäköisesti enää koskaan näkisi vanhempiani tai ystäviäni, mutta olin jotenkin sulkenut kaikki tunteet sisälleni. Satinka ei voinut heittäytyä lattialle itkemään. Siispä vastasin rauhallisesti: "Otan vastaan tarjouksesi." Boreas tarttui minua kädestä ja katosimme salista, muiden tanssijoiden jatkaessa tanssiaan.

 Jokaisena sydäntalven päivänä pohjoistuulen jumala Boreas, hänen vaimonsa Elita ja heidän poikansa Braden  ilmestyvät gharialaisille. Edesmenneiden, lasipalatsin hautausmaalla lepäävien satinkojen muistoksi Elita luettelee jokaisen nimen, häntä edeltävästä ensimmäiseen: "Vevina, Sidra, Cari, Dalila, Aila, Nasha, Zora, Rangi, Aizza..."

[Zereott]

Olipa mukava tarina. Pidin tämän talvisesta ja hieman surumielisestäkin tunteesta.

Vaikka alusta asti oli selvää, että Rangista tulee uusi satinka, ennalta-arvattavuus ei haitannut minua. Eihän tarina voisi mennä eteenpäin, ellei tämä olisi tarina päähenkilömme vuorosta astua satinkan rooliin.

Jostain syystä miellyin myös kovasti Aizzan hahmoon, vaikkei häntä juuri mainittu kuin nimeltä ja vähän aikaa tarinaa lukiessa toivoin, että Aizza olisi jäänyt henkiin. Siitä tulikin mieleeni, että olisi ehkä ollut kiva, jos tekstissä olisi mainittu edes yhdellä lauseella Aizzan vanhempien reaktiot, kun Boreas ilmestyi. Kaikkihan ja etenkin Aizzan vanhemmat toivoivat viimeiseen asti, ettei Boreas ilmesty, joten pidin jotenkin luontevana, että jumalan ilmestyessä mainittaisiin jonkinlaisista reaktioista. No, ehkä se ei ole välttämätöntä, mutta minä vain jäin kaipaamaan sitä.

Vähän myös olisin halunnut tietää enemmän Elitasta, sillä olin siinä uskossa, että Boreasin ensimmäinen vaimo oli paha velhotar, joka piti sulkea vankilaan ja taatakseen tuomion pysyvyyden, Boreas etsii joka vuosi uuden vaimon, jonka kanssa toivoo saavansa lapsen. Joten rupesin ihmettelemään, että missä vaiheessa sitten Boreas on saanut Elita-nimisen vaimon ja heillä on näköjään poikakin, joten mihin satinkaa sitten tarvitaan?
Vai oliko viimeinen kappale, jossa Elita ja poika mainittiin, pätkä tulevaisuudesta? Elitan sanottiin luettelevan edeltäjiensä nimet ja hän luetteli myös Rangin.
Kuvittelin myös Elitan luettelevan nimet järjestyksessä, joten ihmettelin, että hän sanoi Rangin ennen Aizzaa, vaikka aiemmin tekstissä oli sanottu, että Aizza edelsi Rangia. Vai oliko kyseessä joku toinen Rangi?

Paljon pohdittavaa herätti tämä tekstisi, mutta tykkäsin siitä todella ja nyt kun sait minut koukutettua, niin kiinnoistaisi ilman muuta tietää, mitä Rangille tapahtui tanssiaisten jälkeen ja kuka on Elita.

[Ihmeotus]

Kiva, että pidät tarinasta. Olisin tosiaan voinut paremmin kuvailla Aizzan vanhempien ja muiden reaktioita. Tarina tuli kirjoitettua hieman kiireessä, koulutyö kun oli, joten muutenkin kuvailu jäi omasta mielestäni hieman pelkistetyksi.

Viimeinen kappale on nimenomaan tulevasuudesta. Boreas on viimein löytänyt vaimon ja saanut lapsen. Elita luettelee satinkat järjestyksessä häntä edeltävästä ensimmäiseen eli takaperoisessa aikajärjestyksessä. Tällä kappaleella halusin siis kertoa, ettei Rangi pystynyt synnyttämään Boreaksen lasta, vaan kuoli ja hänen jälkeensä kuoli vielä monta, ennen Elitaa. Eli jos kirjoitan jatkoa Rangin elämästä jumalten maassa, tämän tarinan viimeinen kappale on jo spoilannut, että hän tulee kuolemaan.

[sansa]

Minusta se ei ollut ollenkaan 'mukava tarina'. Se oli hyvä! mutta karmiva.
sanoisin sitä pehmustetuksi kauhutarinaksi, jos pitäisi jotenkin määritellä. tulee ihan Siniparta mieleen (vai mikä sen kurkunleikkaajan nimi nyt sitten olikaan)! yritän siis sanoa, että hyviä viboja, mutta mukavasti pelottavalla tavalla.

Tykkäsin kovasti muutamista ideoista, kuten jumalalle pidettävistä tanssijaisista, ja siitä että niiden kautta pääsee opiskelemaan. Ei olisi hullumpi vaihtoehto minullekaan x>

Boreaksen kuvaus oli ihana ja kaunis!! (onko hänellä muuten jokin yhteys Anu Holopaisen jumalhahmoon esim. Boreaksen lapsissa??) - Sellainen kutkuttava yhdistelmä feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta.. voisin lukea hänestä vielä vaikka millä mitalla, kirjoitathan, jooko?:)

Enemmän olisin kaivannut kuvausta itse Rangista. hän jäi vielä vähän hämyiseksi neliraajaiseksi, vaikka hänellä tuntuu olevan luonnetta pinnan alla.

Koko tarinan lukeminen olisi taatusti antoisaa! varsinkin henkilöhahmot kokuttivat minut.

[Ihmeotus]

Olen nuorempana muutaman Holopaisen kirjan lukenut, mutta Boreaksen lapsista en muista kuulleeni. Nimen nappasin jostain myyttisten nimien listasta kohdasta god of the northern wind.

Boreas tuli kuvailtua paremmin kuin muut, koska ennen varsinaisen tarinan kirjoittamista, piti kirjoittaa valmis kuvaus jostain tarinan hahmosta. Siksi hänen kuvauksensa on noin vivahteikas. Toivottavasti se ei vaikuta liian irtonaiselta muuhun tarinaan nähden :)

[sansa]

mun mielestäni juuri se kuvaus tekee tarinasta uskottavan, ja se että "kukapa ei haluaisi nähdä jumalaa?". kuvauksen jälkeen ei ole enää mitään vastaväitteitä:)

[Zereott]

Viimeinen kappale on nimenomaan tulevasuudesta. Boreas on viimein löytänyt vaimon ja saanut lapsen. Elita luettelee satinkat järjestyksessä häntä edeltävästä ensimmäiseen eli takaperoisessa aikajärjestyksessä. Tällä kappaleella halusin siis kertoa, ettei Rangi pystynyt synnyttämään Boreaksen lasta, vaan kuoli ja hänen jälkeensä kuoli vielä monta, ennen Elitaa. Eli jos kirjoitan jatkoa Rangin elämästä jumalten maassa, tämän tarinan viimeinen kappale on jo spoilannut, että hän tulee kuolemaan.

Siitä huolimatta, vaikka tietäisikin Rangin kuolevan, haluaisi päästä lukemaan, millaista satinkan elämä on valinnan jälkeen. Ja kuten jo sanoin, olisi kiva myös lukea, miten Elita sitten onnistui tehtävässään.

Muuten, oliko Aizza ensimmäinen satinka kun viimeisessä kappaleessa elita ei jatka Aizzan nimestä eteenpäin vai ovatko Aizzan jälkeen lueteltavat nimet vain turha mainita?

[Ihmeotus]

Aizza ei ollut ensimmäinen satinka. Ei olisi hirveästi ideaa luetella kahtasataa nimeä, joten siksi laitoin listan alkamaan Elitaa edeltävästä ja Aizzan nimen jälkeen on kolme pistettä osoittamassa, että lista jatkuu.

Yritän joululomalla kirjoitella jatkoa tälle. Aika hyvin minulla on päässä muotoutuneena Rangin tarina, mutta nyt pitäisi yrittää saada kurssit päätökseen. Kiva että tämä teitä kiinnostaa :)