Vanhojen satujen laajentaminen fantasiaeepoksiksi

[Heppu]

Olisiko teistä mielenkiintoinen idea laajentaa vanhoja, esim. Grimmin veljesten satuja, varsinaisiksi fantasiaeepoksiksi. Minkä sadun pohjalle kyhätyn fantasiakirjan haluaisitte lukea.

Tunnetuin esimerkki tällaisesta sadun laajentamisesta fantasiaksihan taitaa olla Hobitin "laajennus" TSH:ksi.

[Sini]

Tuo Hobitti-vertaus ei minusta oikein toimi samassa yhteydessä Grimmin kanssa, mutta ehkä ymmärrämme asian erilailla.

Näin aamuvarhain aivot eivät oikein toimi parhaalla mahdollisella tavalla, joten muistan vain Sheri Tepperin Beautyn, joka on Ruususen tarina uudelleen kirjoitettuna.

Novelleiksi satuja on kirjoitettu uudelleen enemmänkin, olen pari kokoelmaa lukenut... Ainakin sellaisen nimen muistan kuin Black Thorn, White Rose (toim. Ellen Datlow ja Terri Windling). Siinä sarjassa taisi olla niitä enemmänkin, eiköhän täältä tietäjiä löydy.

[Seregil of Rhiminee]

Olen Sinin kanssa samaa mieltä Hobitti-vertauksesta. Minusta Grimmin veljesten satuja ei voi verrata Hobittiin, koska Hobitti ei ole varsinainen satufantasia, vaan nuorille lukijoille kirjoitettu fantasiakirja.

Luin itse jokin aika sitten Helen Lowen Thornspellin, jossa Prinsessa Ruususen tarina kerrottiin prinssin näkökulmasta. Lowe oli laajentanut vanhaa satua hyvin ja tarina oli kiehtova. Pidin Thornspellista todella paljon.

Olen lukenut melko vähän tällaisia satukirjoja, mutta olen toisinaan törmännyt satunovelleihin.

Tietääkseni Jim C. Hinesin Princess-sarjassa vanhoja satuja on muutettu toiseen muotoon.

[Zisatto]

Allekirjoitan myös tuon Seregilin ja Sinin kritiikin Hobitti-vertausta kohtaan. Perinteiset sadut ovat traditionaalista kirjallisuutta, muistiinmerkittyä suullista perinnettä. Hobitti taas on fantasiakirjallisuutta, jolla on siis kiistaton kirjoittaja. Satuja on toki myös kirjoitettu, siis jäljitelty suullisen perinteen kerrontatapoja kirjallisuudessa.

Sitten näihin uudelleentulkintoihin. Sheri S. Tepperin Beauty tuli mullekin ensimmäisenä mieleen. Kiehtova kirja – Ruususen lisäksi siinä oli muistaakseni miksattu paria muutakin satua.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Ja tarina on myös scifiä! (Piti vihdoin kokeilla tätä spoileri-toimintoa, koska scifikäänne on niin muikea yllätys kirjassa.)

Tuoreempi tapaus tämän syksyn fantasiaromaaneista on Andrzej Sapkowskin Viimeinen toivomus, jossa myös miksataan vanhoja satuja uuteen uskoon fantasiaksi. Grimmin veljeksille uskollisesti nämäkin ovat varsin roiseja versioita, tosin usein mukana on vain jokin tarinan elementti ja henkilöiden roolit voivat olla hyvinkin nurinniskoin alkuperäisversioihin verrattuna.

Vanhaa fantasiakirjallisuuttakin on muuten miksattu uusiksi, esimerkiksi Gregory Maguiren Noita-sarja, jossa kirjoitetaan uusiksi L. Frank Baumin Oz-kirjoja. Maguiren suomentamattomassa tuotannossa on myös satujen uudisversioita.
Muita vanhan fantasian uudestimiksauksia löytyy myös – ainakin Liisan seikkailuja Ihmemaassa on käsitelty uudestaan, ainakin scifin puolella.

Tyypillistä näissä uudisversioissa on juuri tuo näkökulman vaihto – tarina kerrotaankin jonkun sivuhenkilön, pahiksen tai vaikkapa naishenkilön näkökulmasta.

[tnjrp]

Tuoreempi tapaus tämän syksyn fantasiaromaaneista on Andrzej Sapkowskin Viimeinen toivomus, jossa myös miksataan vanhoja satuja uuteen uskoon fantasiaksi. Grimmin veljeksille uskollisesti nämäkin ovat varsin roiseja versioita, tosin usein mukana on vain jokin tarinan elementti ja henkilöiden roolit voivat olla hyvinkin nurinniskoin alkuperäisversioihin verrattuna

Vastaavalla periaatteella operoinutta kirjaa wanhalta kaartilta taas edustaa Tanith Leen Red as Blood, or Tales from the Sisters Grimmer. Sinänsä satujen peruskuvastoa kuten perinteistä "kaikkiea on aina kolmin kappalein" -periaatetta on melko suoraan käytetty fantasiakirjallisuudessa paljonkin, yleensä ironisoivasti, mutta ei taida hetikohta aivan selkeää satujen uudelleenkerrontaa omasta hyllystä tuon Leen lisäksi löytyä.

[Narri]

Sarjakuvarintamalla on Fables.
http://en.wikipedia.org/wiki/Fables_(comics)

Fantasiasarjakuvaa satujen pohjalta.

[Jewel]

Myös Angela Carter ja Neil Gaiman ovat uudelleentulkinneet vanhoja satuja, ja niitä on suomennettukin. Suosikkini on ilman muuta Gaimanin "Lumesta, lasista ja omenoista", joka on Johanna Vainikainen-Uusitalon upeasti suomentamana ilmestynyt ainakin Tähtivaeltajassa.

Satujen uudelleentulkinnoille on näkökulmanvaihdoksen lisäksi ominaista seksin ja väkivallan korostaminen, missä itse asiassa palataan satuperinteen juurille niihin alkuperäisiin versioihin, joita Grimmin veljekset siistivät, kristillistivät ja tekivät opettavaisiksi tehdäkseen niistä lapsille sopivia.

Sadun ja fantasian välinen vuoropuhelu kiinnostaa minua siksi paljon, että tein aiheesta gradunkin. Se käsittelee satua fantasiassa ja fantasiaa sadussa Neil Gaimanin teoksissa Coraline, Tähtisumua ja jo mainitsemassani novellissa Snow, Glass, Apples.

Jos ei välitunti painaisi päälle, jatkaisin aiheesta lisääkin, esimerkiksi sadun ja fantasian eroista. Nyt open (kirjoitan tätä ATK-luokassa kasiluokkalaisten ahkeroidessa Diili-tehtäviensä parissa) pitää kuitenkin rientää hätistämään yhtä luokkaa ulos ja mennä laittamaan Slummien miljonääri päälle toiselle!

[tnjrp]

Satujen uudelleentulkinnoille on näkökulmanvaihdoksen lisäksi ominaista seksin ja väkivallan korostaminen, missä itse asiassa palataan satuperinteen juurille niihin alkuperäisiin versioihin, joita Grimmin veljekset siistivät, kristillistivät ja tekivät opettavaisiksi tehdäkseen niistä lapsille sopivia

Njaa, editoinnista huolimatta muistaakseni Grimmienkin "alkuperäiset" versiot olivat vielä suhteellisen roiseja. Seksiä oli ehkä jo Hollywood-käyttöä ennalta näkien karsittu, mutta raakuuksia ei vielä niinkään.

[Narri]

Njaa, editoinnista huolimatta muistaakseni Grimmienkin "alkuperäiset" versiot olivat vielä suhteellisen roiseja. Seksiä oli ehkä jo Hollywood-käyttöä ennalta näkien karsittu, mutta raakuuksia ei vielä niinkään.

No kyllä olivat.

Grimmin sadut I−III ilmestyivät hiljan suomeksikin komeana laitoksena (Tammi 1999). Lukekaa ja kauhistukaa.

Alkujaan ilmestyivät kokoelmana vuosina 1812-1857.

Mutta onko näitä satuja käytetty jo liikaakin fantasiatarinoiden pohjana? Teemat ja hahmot ovat toki niin arkkityyppisiä, että niitä tupsahtaa joka nurkan takaa vastaan, ei siinä mitään, mutta muuten aiheena alkanee olla vähän ns. väsynyt.

[tnjrp]

No, Tuhannen ja yhden yön tarinoita ja H.C. Andersenin kierrättämiä kertomuksia muistelen joskus kuulleeni pistetyn uudempaan uskoon melko suoraan (ja tietysti temaattisesti mm. Stephen Donaldsonin Reave the Just -novellikokoelmassa), mutta juuri nyt ei kyllä muistu mieleen tekijöiden tai teosten nimiä. Saattaa olla väärä mielikuva.

Mitä raakuuksiin ja pornoiluun tulee, TJYYT on tietysti aikojen mittaan sisältänyt useitakin R-rated -tyyppisiä juttuja, mutta pistipä Andersenkin aikas raakaa settiä, kun tarkemmin muistelee. Esim. Tulukset on aika ns. kiva ja kasvattava tarina. Hiukan lisää graafisia yksityiskohtia ja jopa nykynassikatkin tykkäisi

[Thialfi]

Tuolla mainitaan Lumottu Ella -elokuvan pohjana ollut Newbery-palkittu Ella Enchanted ja muita nuortenkirjoja, joita ei ole juuri suomennettu. Wikipediassa on pitempi lista satufantasioita.

Patricia McKillipin Serren metsissä sisältää samoja aineksia kuin venäläisissä kansansaduissa, joita on esimerkiksi Ivan Bilibinin kuvittamassa kokoelmassa Taikalinnun sulka. Romaanissa kyse on enemmänkin myyteistä kuin sadusta.

Amerikassa Michael Buckleyn Sisters Grimm -lastenkirjasarja on ollut suosittu. Sarjassa satuhahmot ovat muuttaneet Euroopasta pakoon yhdysvaltalaiseen pikkukaupunkiin. Lapsietsivä-sarjaa yhdistetään kauhuun, esimerkiksi vanhempiensa kuolemasta raiteiltaan mennyt Punahilkka laittaa päähenkilöiden perään pysäyttämättömän Monkerias-tappokoneen. Kuulostaa siltä, että sarja voisi saada lukijoita myös suomennettuna.

Tässä ylimääräinen linkki kielihuumoria.

[Seregil of Rhiminee]

Nämä kirjat menevät hieman pääaiheen vierestä, mutta ajattelin mainita ne tässä yhteydessä, koska ne perustuvat slaavilaiseen mytologiaan:

C. J. Cherryh: The Russian Stories -trilogia

Rusalka
Chernevog
Yvgenie

[Sini]

Pitihän se arvata että Wikipediassa on ihan lista :) Siellä Tepperin Beautyn esikuvaksi on kyllä laitettu Kaunotar ja hirviö?

Lukemiani:

Orson Scott Cardin Enchantment - Baba Yaga ja Ruusunen.  Pidin.
Juliet Marillierin Daughter of the Forest - Aivan ihana, suosittelen. Jatko-osat ei sitten enää olleetkaan niin ihmeellisiä. Pitäisiköhän lukea uudelleen?
Joan Vingen The Snow Queen - En kauheasti edes ymmärtänyt miten tämä liittyi siihen satuun.
Ellen Kushnerin Thomas Riiminiekka - Tietysti... Ja sitten samaan hengenvetoon pitää myös mainita Diana Wynne Jonesin Tuli ja myrkkykatko, jota ei oikeastaan edes pysty ymmärtämään, jollei tunne Thomasin tarinaa.

Robin Hobb on muuten useampaankin kertaan maininnut haastatteluissaan, että yksi inspiraation lähteistä hänelle Näkijän tarua aloittaessaan oli ottaa satujen kliseitä - orpopoika, kolme prinssiä jne ja katsoa saisiko niistä mitään uutta irti.

[Fantasyfan]

Itse lisäisin sadusta romaaniin sovittajiksi Robin McKinleyn

Beauty kirjassa kerrotaan uusiksi Kaunottaren ja hirviön tarina ja Rose Daughter vie tätä tarinaa vielä eteenpäin. Lisäksi Prinsessa Ruususesta on uudelleentulkinta Spindle's End ja kirjassa The Door in the Hedge viitataan myös vanhoihin kansantarinoihin.

Näistä olen lukenut vain Beauty-kirjan ja sen perusteella voisin lukea loputkin jos saan kirjat joskus käsiini :)

[Athicus]

Onpas noita paljon, tosin äkkiseltään tulisi mieleen että samoja satuja monissa noista kierrätetään. Eikö voisi käyttää vaihteeksi lähtökohtana kotimaisia satusetiä? Kai Koivusta ja Topeliuksestakin jotain saisi irti, kansanperinnearkistosta  puhumattakaan, enkä tarkoita nyt sitä iänikuista Kalevalaa.

Kiitos muuten Rusalkan mainitsemisesta, sillä olen jo vuosia miettinyt mikä se slaavilaiseen mytologiaan liittyvä fantasiaromaani oli, jonla teininä näin kirjakaupassa.

[tnjrp]

Pitihän se arvata että Wikipediassa on ihan lista :) Siellä Tepperin Beautyn esikuvaksi on kyllä laitettu Kaunotar ja hirviö?

Metsässä ovat. Kyllä Sleeping Beauty -sadun motiivit ovat keskeinen elementti siinä. Tässä yksi suhteellisen osuvakin kritiikki kirjasta:
http://www.eyrie.org/~eagle/reviews/books/0-553-29527-6.html

Joan Vingen The Snow Queen - En kauheasti edes ymmärtänyt miten tämä liittyi siihen satuun

Se on semmoinen perinteisempi "based on", mallia "loosely", kuin oikeasti ko. satu uudelleenkerrottuna.

[sansa]

palatakseni alkuperäiseen kysymykseen: kyllä, haluaisin lukea fantasiaeepoksena esimerkiksi Grimmin tarinan Jorinda ja Joringel. ihana rakkaustarina, josta kyllä löytyy kaikki fantasiakirjan puitteet... kornin lopun saisi ehkä vaihtaa vähemmän sokeriseen, mutta kyllä siitä varmaan mukavan kauhistuttava kertomus kehkeytyisi :)

[Rasimus]

Olisiko teistä mielenkiintoinen idea laajentaa vanhoja, esim. Grimmin veljesten satuja, varsinaisiksi fantasiaeepoksiksi. Minkä sadun pohjalle kyhätyn fantasiakirjan haluaisitte lukea.

Siis satojen vuosien aikana jalostuneet sadut peittoavat minkä tahansa yhden kirjailijan parissa vuodessa tuottaman ja sen jälkeen muodoltaan jäädytetyn fantasiatarinan kuusnolla milloin tahansa. On vain parannusta, jos fantasiaan ryöstetään ideoita, elementtejä, tarinoita, tapahtumia jne. kansanperinteestä.

Minulle ei tule mitään yksittäistä satua mieleen, minkä haluaisin valuvan nykyfantasiaan - on niin paljon hyviä aiheita.

Mutta...

Tunnetuin esimerkki tällaisesta sadun laajentamisesta fantasiaksihan taitaa olla Hobitin "laajennus" TSH:ksi.

No tästä rinnastuksesta jo sanottiinkin mielipide... Ei se, että tarina alkaa lapsellisena lässytyksenä, tee siitä satua 

Ehkä oikeampi luokitteluperuste on se, että sen pystyy kertomaan suu-sanallisesti mieluiten yhdellä istumalla ja se on rakenteellisesti tarpeeksi lyhyt ja yksinkertainen ollakseen toistettavissa suu-sanallisesti ilman muistiapua. Vaikka yksittäiset kertomukset voivatkin linkittyä toisiinsa kronikaksi jne.

Ja juuri tuohan on se ongelma satujen muuttamisessa fantasiakirjoiksi: Kirjallisessa ilmaisussa pitää tarinakaarta laajentaa, monimutkaistaa, monipuolistaa ja loogistaa. Lopputulos ei enää ole se mikä se oli.

Ensimmäinen mieleentuleva ongelma on se, että ainakin mun lukemat (oikeat vanhat) sadut noudattavat yleensä täysin erilaista logiikkaa kuin nykykirjallisuus. On vähän vaikea kuvitella, että sellaisesta epäloogisesta ja pienen lapsen unimaisesta tajunnanvirrasta saisi koherenttia romaania aikaiseksi. Olisi pakko muutella alkuperäistä rakennetta niin paljon, että lopputuloksena ei olisi enää satua vaan fantasiaa.

...

Asiaan sinänsä liittymättä tuli Disneyn Lumikkia katsoessa mieleen, että kyseinen leffa on oikeasti ryssinyt alkuperäisen tarinan: Missä kuristava korsetti ja kampa, jotka saivat Lumikin niin epäluuloiseksi, että noidan piti käyttää omppua jonka toinen puoli oli vihreä ja myrkytetty ja toinen punainen ja syötävä (josta noita puraisi vakuuttaakseen Lumikin)? Mikä hitto se lopun Prinsessa Ruusunen -veto prinssin suudelmineen oikein oli? Mun mielestä Lumikki heräsi kun tumput kääpiöt pudottivat tämän arkun, jolloin myrkkyomenan pala irtosi Lumikin kurkusta...

[Narri]

Eeppiset fantasiatarinat ovat lähes aina matkoja. Suomessa ihmesatujen rakenne voisi olla lähinnä sellaista. Niitähän riittää...

Antti Puuhaaran voisi joku taas herättää henkiin! Tosin se taitaa juuri nyt pyöriä jossain musikaalina.

[sansa]

olin tänään kaverini luona katsomassa iki-ihanaa Disney-klassikkoa, eli Kaunotar ja Hirviö -leffaa, ja arvelin, että tästä varsinkin saisi hienon fantasiaopuksen. olisi hyytävää lukea tarina itse prinssi-hirviön näkökulmasta, kuinka kaikki tapahtui. leffassahan aloitetaan prinssistä, mutta jatketaan Bellellä, ja sitten siitä kehittyykin prinsessa-tarina... tästä siis saisi melkoisen kehitystarinan aikaiseksi xD