Mitä olet viimeksi lukenut - Lyhyitä arvioita kirjoista 2007

[Jackalbury]

John Berendt - Venetsia - Pudonneiden enkelten kaupunki

Jokaisen Venetsian ystävän toivekirja.
Amerikkalainen toimittaja John Berendt luotaa haastatteluista kasaamassaan kirjassa Venetsiaa ja varsinkin kaupungissa asuvia ihmisiä. Kirja alkaa La Fenicen oopperatalon tulipalosta. Ooppera tuhoutuu maan tasalle. Samalla kun syyttäjä Casson metsästää syyllisiä, taistelevat eri rakennusyhtiöt jälleenrakennus urakasta. Samalla myös John Berendt kulkee spontaanisti Venetsian kujilla ja kanavissa ja haastattelee ihmisiä. Tämä kirja luo elävän ja värikkään kuvan Venetsiasta, tuhatvuotisesta kaupungista. Kirjan sivuilla puhuvat todelliset ihmiset jotka kertovat todella tapahtuneista asioista. Curtisien rahasuku ja heidän 'piano nobilensa', Segusojen lasipuhaltajadynastia kiistoineen, kaikki antavat oman kuvansa Venetsiasta. Kirja päättyy La Fenicen avajaisiin jälleenrakentamisen jälkeen. Kirja oli loistava ja kaikkein kutkuttavinta on se, että se perustuu todellisiin haastatteluihin.

Suosittelen kirjaa jokaiselle Venetsiasta kiinnostuneelle.

Arvosana: 9-.

[Dark Clark]

Terry Deary: The Fire Thief

Tätä kirjaa voisi luonnehtia Jonathan Stroudin Bartimeus-trilogian leppoisammaksi pikkuveljeksi. Kirja on humoristinen ja aikas helppolukuinen, mikä on tietenkin plussaa jos englanti ei ole se omin vaihtoehto (kuten minulla).
Tarina kertoo muinaisesta kreikkalaisesta jumalasta Prometheuksesta, joka pakenee jahtaajiaan kauas tulevaisuuteen, 1800-luvun hiilipölyn ja savun täyttämään Eden Cityyn. Siellä hän tutustuu kummalliseen näyttelijä/varas-kaksikkoon, kertojahenkilö Jimiin ja tämän Edvard-setään. Näillä taas on aivan omat suunnitelmansa, ainakin mitä tulee paikallisten raharikkaiden käteisvaroihin...

Kirjan ilkikurinen tunnelma humoristisine dialogeineen ja alaviitteineen tuo eittämättä mieleen Stroudin kirjat. Sillä perusteella tätä voisi suositella kaikille sentyyppisten kirjojen fanittajille, ja muutoinkin leppoisan ja vitsikkään fantasian ystäville.

[Pisania]

David Mitchell: Ghostwritten

Aiemmin syksyllä Turun kirjamessuilla sain Sammakon kojusta lehden, jossa oli juttua heidän tulevista julkaisuistaan. Mitchellin tulevaa Pilvikartastoa hehkutettiin siihen malliin että kiinnostuin ja ilokseni löysinkin kirjastosta hänen esikoisteoksensa.

Ghostwrittenin juoni on tavattoman monimutkainen, muttei kuitenkaan vaikeaselkoinen. Se koostuu kahdeksan ihmisen ja yhden henkiolennon erillisistä tarinoista, jotka punoutuvat yhteen uskomattoman hienosti. Mitchellin kieli oli todella hienoa luettavaa, vastaan tuli monia niin kauniita lauseita ja ajatuksia, että ihan harmittaa etten kirjoittanut niitä ylös.

Wikipedian mukaan jotkut kirjan hahmot esiintyvät myös Mitchellin myöhemmissä teoksissa. Nyt en millään malttaisi odottaa Pilvikartaston ilmestymistä. Toivottavasti upea kielenkäyttö ei kärsi käännöksessä.

[Peuranpuolikas]

Eddingssien Nuoremmat Jumalat

Kamala kirja, vaikka oli ehkä sarjan paras osa. Hahmot huonoja, juoni huono ja tylsä ja typerä loppu. Loppu oli kyllä kaiken huippu! Se tavallaan kumittaa koko kirjasarjan. Hahmoista ei saa ollenkaan kiinni. Luin vain, jotta saisin sarjan luettua. (En koskaan jätä kesken.)

Kouluarvosana: 5+

[NiTessine]

Robert Harris: Enigma
Toiseen maailmansotaan sijoittuva vakoojajännäri. Luettuani Cryptonomiconin, olen tarttunut aika pitkälti suoraan mihin tahansa, minkä takakannessa lukee "Bletchley Park". Ihan kivahan tämä oli. Ei suurta taidetta ja hieman ennalta-arvattava, mutta toimiva kertomus. Kuvaus elämän yleisestä kurjuudesta sota-ajan Englannissa oli myös hyvää.

Andrzej Sapkowski: The Last Wish
Tilasin tämän Briteistä kun ihastuin tietokoneroolipeli The Witcheriin, joka perustuu Sapkowskin sarjaan. Tämä on ensimmäinen ja tässä vaiheessa vielä ainoa englanniksi käännetty teos. The Last Wish on puolalaista keskiaikafantasiaa, semmoisella realistisella, "tämmöistä se on kun ei oo juoksevaa vettä, niin, onks nyt kivaa häh?" -otteella. The Last Wish on novellikokoelma, joka kertoo Geraltista, "noiturista" (Englanniksi "witcher", puolaksi ilmeisesti "noita"-sanan maskuliini ja uussana. Ei tuota voi oikein muuten kääntää.), joka jahtaa hirviöitä, demoneita ja muita yliluonnollisia ikävyyksiä halki mantereen. Haltiat käyvät sissisotaa ihmisiä vastaan, kääpiöitä suvaitaan kaupungeissa vain kädentaitojensa vuoksi, eikä kenelläkään ole kivaa. Useimmat kokoelman tarinoista ovat mielenkiintoisia uudelleentulkintoja klassisista Grimmin saduista, mutta koska tämä ei ole tarinoiden pointti, ne ovat oikeasti hyviä.

Neal Stephenson: Snow Crash
Kuten kaikki muutkin lukemani Stephensonit, hienoa kamaa. Snow Crash kertoo viimeisesti freelance-hakkerista, maailman parhaasta miekkamiehestä, Hiro Protagonistista. Tarinassa on kyberavaruutta, katanoita ja moottoripyöriä. Tässä on kaikki oleellinen. Mukana on myös kaikenlaista muuta, kuten pohdiskelua kielen ja kulttuurin luonteesta, libertaristinen utopia, sekä kaikkea muuta kivaa kyberpunkia. Mutta miekat ja moottoripyörät ovat se pääasia. Hieno kirja. Kuuluu yleissivistykseen. Pitäisi opettaa kouluissa.

[Knox-setä]

Korppien kestit - George R. R. Martin
Parhaita kirjoja ikinä. Mahdottomat juonikäänteet, logiikan puute ja odottamattomat tapahtumat tekivät teoksesta aivan uskomattoman upean. Osa teoksesta kuitenkin puuttui puolten hahmojen kanssa, suosikkihahmojeni kanssa.

Kouluarvosanaksi 8½

[Jackalbury]

Jukka Parkkinen - Suvi Kinos ja elämän eväät

Suvi Kinos-trilogian viimeinen osa, jossa Suvi varttuu koululaisesta aikuiseksi.

Huumori ja nauru ovat vähemmällä osuudella, mikä osaltaan ilmentää kirjassa tapahtuvaa siirtymistä aikuisten maailmaan huolineen ja vaivoineen.
Kirjassa tapahtuu niin traagisia kuin surullisiakin asioita, kuin myös iloisia yllätyksiä.
Turakaisten enolauman kasvattama omalaatuinen Suvi luovii eteenpäin elämän karikoissa enoilta oppimallaan omalla tahdolla ja nerokkuudella.
Kirja on hyvä, sillä se käsittelee aikuiseksi varttumista minusta aika hyvin, ja silti siinä on aiemmista Suvi Kinos-kirjoista tuttua hulvatonta huumoria. Ei ehkä trilogian paras teos, mutta ehkä syvällisin ja filosofisin niistä.

Suosittelen aiemmat osat lukeneille, muuten ei ehkä ymmärrä alkutilannetta ja henkilöiden suhteita.

Arvosana: 7+.

[Seregil of Rhiminee]

Olen lukenut viime aikoina paljon erilaisia englanninkielisiä fantasiakirjoja (luen nykyään vain ja ainoastaan englanninkielistä kirjallisuutta, koska en pidä käännöksistä).

Olen lukenut mm. David Farlandin The Runelords -saagan uusimman kirjan (Worldbinder). Worldbinder oli hyvää viihdenfantasiaa. Sitä voi suositella kevyen viihdefantasian ystäville.

Luen parhaillaan Robert Newcombin Rise of the Blood Royal -kirjaa (The Destinies of Blood and Stone, Book 3). Tätä kirjaa ennen on ilmestynyt The Fifth Sorceress, The Gates of Dawn, Savage Messiah ja A March into Darkness.

Voin suositella Robert Newcombin kirjoja lämpimästi kaikille niille, jotka haluavat lukea viihdyttävää aikuisten fantasiaa. The Fifth Sorceress saattaa kolahtaa aika pahasti, jos pitää aikuisten fantasiasta.

[Jackalbury]

Henrik Ibsen- Nukkekoti

Ibsenin kenties kuuluisin näytelmä, joka ilmestymis aikanaan kuohutti koko Eurooppaa.

Näytelmä alkaa jouluna Oslossa, missä Nora Helmer valmistelee joulua aviomiehelleen Torvald Helmerille ja lapsilleen. Yllättäen Helmerien kotiin saapuu Noran lapsuuden ystävä Kristine Linde, leskeksi jäänyt keski-ikäinen nainen, joka hakee työtä. Torvald järjestää rouva Linden töihin pankkiin, jonka johtajaksi Torvald Helmer on juuri nimitetty. Kristine Linden tieltä saa potkut aiemmin rikkomuksiin syyllistynyt Torvaldin koulutoveri Nils Krogstad. Krogstad on aikaisemmin lainannut Nora Helmerille rahaa, jotta tämä pystyi matkustamaan Torvaldin kanssa Italiaan parantamaan Torvaldin keuhkotautia. Nora on väärentänyt isänsä allekirjoituksen velkakirjaan ja Krogstad uhkaa paljastaa asian julkisesti, ellei Nora tai Torvald järjestä häntä takaisin Torvaldin pankkiin. Nora salaa asian Torvaldilta, mutta Krogstad valmistelee iskuaan.

Paras tähän mennessä lukemistani näytelmistä. Ibsen onnistuu lyhyessä tekstinpätkässä kertomana paljon ja maalaamaan katsojalle kuvan näytelmän henkilöistä. Lisäksi näytelmä tapahtuu koko ajan samassa huoneessa, Helmerien salongissa. Ibsen käsittelee yksittäisen tapahtuman ohessa käsittelemään aikakauttaan kuohuttanutta naisten emansipaatiota. Nukkekoti tuo nykypäivän katsojalle esiin 1800-luvun lopun yhteiskunnallisen kuohunnan ja ajatusmallit, jotka murentuivat. Nykyään kuulostaa naurettavalta, jos aviomies päättää miten talo sisustetaan tai mitä vaimo laittaa päälleen naamiaisiin.
Nukkekotia seuratessaan huomaa parannuksen jota on tapahtunut kehityksessä.

Nukkekoti on myös tarina ihmisestä, joka ei ole koskaan aikaisemmin päättänyt asioita itse tai elänyt itsenäistä elämää. Hän herää huomaamaan, ettei tunne itseään. Niinpä hän päättää lähteä selvittämään, millainen ihminen hän on ja luomaan oman, itsenäisen tahdon omaavan persoonallisuuden.

Näytelmä on yksi maailman parhaimpia, eikä taatusti jätä ketään kylmäksi. Suosittelen Nukkekotia kaikille.

Arvosana: 9.

[Kuurankukka]

Neil Gaiman - Aarteita ja muistoesineitä

Valtavan laatua. Kirja ei ollut kovin pitkä, ja ennen kuin pääsin edes puoliväliin jo pidin siitä tarpeeksi että hankkisin sen omaksi. (No, ei liene mikään yllätys... novellikokoelma kuitenkin, ja minähän pidän Gaimanista, ja ja.) Osa novelleista oli parempia kuin toiset, ja minusta niitä olisi voinut olla enemmän (eikös alkuperäisteoksessa ole? Pitänee hankkia se lainaan uudelleen ja lukea loput)... hahmot olivat kivoja, tapahtumat ihan tarpeeksi yllättäviä. No. Pidän Gaimanista. Tykkäsin tästä.

Kesken Anansi boys. Ja Tuija Lehtisen Ruutukuningatar. Ja vaikka mitä.

[serena]

Lopetin eilen illalla.. eikun tänään aamuyöstä :D kahdelta siis tuon lumen ja tuhkan maa kirjan dianalta. Lopussa oli hirveästi tapahtumia, ja jossain vaiheessa tuntui että diana ei halunnut enää pidentää kirjaa yhtään (no valmiinakin siinä oli jotain 1400 sivua) vaan typisti loppuun kaikki tärkeimmät tapahtumat. Ja tuntuikun kun oli päässyt viimeisen sivun loppuun, että tähän tämä sarja voisiki päättyä. Jotenkin juuri sellainen loppu :)
Mutta oli ihana! Rakastin.

[Rok Mystage]

Richard Matheson: Olen legenda

Uuden elokuvan innoittamana menin hankkimaan tämän kirjan. Halusin vain lukea kirjan ennen kuin menen katsomaan tuon leffan, nyt en enää ole varma haluanko nähdä kyseistä pätkää.

Kaikessa lyhykäisyydessään varsin mukava teos. Loppu vain eteni kohtuullisen sutjakasti. Olisihan aiheesta enemmänkin lukenut, mutta kyllä tämmöiset parin tunnin tarinat ovat kivaa vaihtelua. Jotenkin vain on vaikea istuttaa Will Smithin hahmoa  kirjan Robert Nevillen saappaisiin.

+ Kirjassa kehiteltiin melkoisen mielenkiintoinen teoria mikä aiheuttaa vampyyriksi muuttumisen
- Liian lyhyt