22.Heinäkuu 2014, 16:24 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: 1 ... 3 4 [5] 6 7 ... 11   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Mitä olet viimeksi lukenut - Lyhyitä arvioita kirjoista 2007  (Luettu 24809 kertaa)
Kuurankukka
Neurovelho
****


Poissa Poissa
Viestejä: 1502
« Vastaus #80 : 09.Kesäkuu 2007, 23:30 »

Sir Arthur Conan Doyle – Punaisten kirjainten arvoitus

Missään tapauksessa en käytä mitään lyhyempää nimeä kirjailijasta, tykkään tuosta. Ja tässä kirjassa se vielä oli kanteenkin merkitty.
Tämä kirja taas liikkunee myös nimellä Tulipunainen tutkielma, ainakin Sherlock Holmesin parhaissa usein viitataan siihen, ja koska molemmat nyt ovat ensimmäinen seikkailu, ja nimikin on samankaltainen, tämä on varsin nokkela johtopäätös...
Tosiaan, tämä on siis ihka ensimmäinen Sherlock Holmesin ja tohtori Watsonin yhteinen seikkailu. Miten suloista. Holmes itse asiassa kai on nuorempi kuin kuvittelin, koskapa hän opiskelee jossain. Ja Watson tuli sodasta, ja sitten ne muutti yhteen. (Olen vähän pettynyt. Luin jostain, että ne tapasivat baarissa ja päättivät muuttaa yhteen, mutta se olikin vuokrasta johtuva ratkaisu, johon Watsonin tuttava heidät johti. Mutta ei se mitään.) Tässä myös kuvattiin (kai kirjan pituudesta johtuen, tai ehkä siitä, että se on ensimmäinen) Holmesin ulkonäköä. Olin kyllä vähän peloissani, mutta lopulta siinä ei ollut mitään, mikä ei melko vaivatta olisi sopinut luomaani kuvaan. (Tosin vähän epäilyttää, jos kannen kuva yrittää muistuttaa kuvausta...)
Tapaus sinällään oli toki mielenkiintoinen, mutta välillä tuli jokin tylsä historiaosuus, jonka pointtia ei ihan ksäittänyt vielä silloin. Sitten myöhemmin se toki selvisi, mutta ei auttanut siinä kohtaa kun vaelleltiin aavikolla eikä näkynyt Holmesia missään.
Vallan suloinen kirja silti. Hih.



Doyle - Neljän merkki

Aika hyvä tämäkin. Kannen kuva on kerrassaan jännä, Holmeskin vastaa aika paljon mielikuviani. Ja se sentään on alkuperäistä kuvitusta. Tosin sillä on sellainen... tyytyväinen/mielistynyt ilme, tai sellainen. Se on hauska mutta hämmentää.
Sisällöstä...
Watson sai naisen. Onnistui kosimaankin jossain kohtaa.  Py&#246;ritt&#228;&#228; silmi&#228;&#228;n Välillä aika kammottaviakin juonenkäänteitä ja se oli aika pop, että pahikset ei ollut silleen tosi ylipahiksia, vaan aika inhimillisiä. <3 Juoni oli tarpeeksi sekava (historiaosuus taas vähän tylsä) ja muutenkin ihan mukava. Sherlock-laatua.
Muoks: Niin, tässähän oli myös se Holmesin kokaiininkäyttö. Siitä puhuttiin Parhaiden alussa, mutta yhdessäkään novellissa se ei käyttänyt mitään. Tämän kirjan alussa Watson sen sijaan paheksui kumppaniaan huumaavien aineiden käytöstä.
« Viimeksi muokattu: 11.Kesäkuu 2007, 23:22 kirjoittanut Kuurankukka » tallennettu

viha heikentää sydämistä voimakkaimmankin ja ennen kuin huomaat olet itsesi vankina murheidesi kahleilla kytkettynä katkeruuteen
Kosketar
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 408
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #81 : 11.Kesäkuu 2007, 14:38 »

Fjodor Dostojevski -  Rikos ja Rangaistus

Itse asiassa siitä on jo joku aika, kun tämän luin, mutta muistin äsken, että joku suositteli tätä minulle joskus tuolla lukemattomien kirjojen topicissa. Päätin nyt sitten kertoa lukeneeni sen ja puida vähän tuntojani.

Ensinnä on kai pakko valittaa suomennoksesta. Venäjänkielisten nimien kääntämisessä oli ilmeisesti ollut ongelmia. Oli hiukan ärsyttävää lukea, että päähenkilö käveli N:n kadulle tai ...:n taloon. Olisivat edes keksineet siihen jonkin muun nimen, tuollainen vaikuttaa huolimattomuudelta ja välinpitämättömyydeltä.

Itse kirjasta kyllä tykkäsin. Päähenkilö, kuten kaikki muutkin hahmot, olivat hyvin inhimillisiä ja todentuntuisia, ja heidän motiivinsa esitettiin ymmärrettävässä valossa. Ihmisyyden ja rikoksen pohtiminen oli mielenkiintoista ja tarina viihdyttävä. Kirja on melko vanha ja teksti on siksi jollain lailla virallisen tuntuista tunnepitoisempaan tottuneen lukijan mielestä, ja onhan kirja ainakin paikoin raskas. Silti mielenkiintoni säilyi loppuun saakka, ja loppuratkaisu ja lopullinen päätelmä olivat erilaisia kuin olisin odottanut. Suosittelen, mikäli et hae kirjasta pelkkää viihdykettä.

Eoin Colfer - Kadonnut siirtokunta

Kuudes Artemis Fowl. Pitihän tämä lukea, kun olen muutkin Fowlit tavannut läpi suurella innolla, tosin viimeisimmissä hohde on päässyt himmentymään. Tämä on yksi niistä sarjoista, jotka on mielestäni vesitetty liioilla jatko-osilla. Ensimmäistä kirjaa rakastin silloin kun sen luin, ja seuraavatkin osat hotkin hetkessä suurella halulla. Olisin kuitenkin suonut sarjan loppuvan kolmanteen kirjaan, itse asiassa luulinkin sen loppuvan silloin. Olisihan se ollut hiukan ikävä loppu seikkailuille, mutta parempi sekin kuin itsensä toistaminen...

Tosiaan; vitsit ovat jo tuttuja aiemmista osista, eikä tämä osa oikeastaan tuo mitään uutta. Artemis muuttuu koko ajan hyviksemmäksi, mikä on tavallaan ikävää. En toki väitä, ettenkö olisi nauttinut kirjasta; päinvastoin. Luin sen hetkessä ja nauroin monessa kohtaa ääneen. Ihailen Colferin huumoria ja taitoa kuljettaa juonta niin nopeasti ja kiehtovasti, että lukija jää koukkuun. Mutta näitä vahvuuksia ihalen mieluiten alkuperäisissä Fowleissa, ja soisin miehen keksivän jo jotain uutta ja innostavaa.
tallennettu
Laajis
Kirjailija
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 4
« Vastaus #82 : 11.Kesäkuu 2007, 20:26 »

Fjodor Dostojevski -  Rikos ja Rangaistus
Ensinnä on kai pakko valittaa suomennoksesta. Venäjänkielisten nimien kääntämisessä oli ilmeisesti ollut ongelmia. Oli hiukan ärsyttävää lukea, että päähenkilö käveli N:n kadulle tai ...:n taloon. Olisivat edes keksineet siihen jonkin muun nimen, tuollainen vaikuttaa huolimattomuudelta ja välinpitämättömyydeltä.

Kyseessä ei ollut kääntäjän huolimattomuus, vaan Dostojevski käyttää usein tuollaisia, ikään kuin samaan aikaan sitoakseen paikkaan ja ollakseen sitomatta.

Alkuperäistekstiä ja englanninnosta voi vertailla täällä:
http://www.russianlessons.net/ebooks/ebook.php?language=both&book=1&part=1&chapter=

Siinähän on pari esimerkkiä heti ensimmäisessä kappaleessa.
tallennettu
Kosketar
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 408
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #83 : 11.Kesäkuu 2007, 23:56 »

Kyseessä ei ollut kääntäjän huolimattomuus, vaan Dostojevski käyttää usein tuollaisia, ikään kuin samaan aikaan sitoakseen paikkaan ja ollakseen sitomatta.

Ahaa, kiitos oikaisusta! Itse asiassa kävi kyllä mielessä, että se saattaisi olla jotain tuonkaltaista, tuntui niin oudolta ajatukselta että niin suuri klassikko käännettäisiin huolimattomasti. Mutta on tuo minusta kyllä kirjailijaltakin aika outo veto. Ikään kuin jotain lyhennyksiä tai jotain, en oikein löydä sitä pointtia tuossa, "sitoakseen paikkaan ja ollakseen sitomatta"... Mutta varmasti kirjailijalla on minua paremmin pointti hallussaan. Tahtoisin tuntea tuon Dostojevskin. :D Viisas mies(?) varmasti. (Apua, en edes ole varma, onko hän mies vai nainen! :S Voi minua).
tallennettu
jPekka
suomentaja, kirjailija
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 119
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Töyrynummi, Pohjois-Helsinki
« Vastaus #84 : 12.Kesäkuu 2007, 14:33 »

Mutta on tuo minusta kyllä kirjailijaltakin aika outo veto. Ikään kuin jotain lyhennyksiä tai jotain, en oikein löydä sitä pointtia tuossa, "sitoakseen paikkaan ja ollakseen sitomatta"... Mutta varmasti kirjailijalla on minua paremmin pointti hallussaan.

Vaikka en noloudekseni olekaan Rikosta ja rangaistusta vielä lukenut, olen törmännyt samanlaiseen ilmaisuun monissa muissakin 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alkupuolen kirjoissa. Lienee ollut aina totunnainen kirjoitustapa siihen aikaan.
tallennettu
Raspode
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 296
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Riippumatto
« Vastaus #85 : 12.Kesäkuu 2007, 18:22 »

Olenhan minäkin jotain lukenut näin kesäaikaan. En nyt anna mitään arvosanoja, ei jaksa miettiä.

Ensimmäiseksi mainittakoon Terry Pratchettin Savijaloilla ja Naamiohuvit.
Molemmat olivat mielestäni aivan tavallisia Kiekkomaailman kertomuksia, mutta on se Pratchett niin hyvä. Naamiohuvit oli mielestäni ehkä hiukkasen parempi, johtukoot nyt vaikka siitä, että pidän eniten näistä Säävirkun ja Auvomielen seikkailuista.

Sitten  Erik Wahlströmin Jumala.
Tämä oli taas niitä kirjoja, joihin pitäisi uppoutua kunnolla. Tekstiin pääsee helposti kiinni ja Jumalan kommellukset ovat hyvää luettavaa. Nostihan tämä kirja myös teologisen tietämykseni tasoa. Iskee silm&#228;&#228;

Muitakin toki on plärätty läpi, mutta nyt ei jotenkin jaksa.
tallennettu
yonder
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 30
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #86 : 12.Kesäkuu 2007, 20:58 »

Leena Lander - Tummien perhosten koti

Kirja oli minulle vaihtelua tuova kokemus. Viime vuosina on tullut perehdyttyä näihin lähemmäs tuhennen sivun fantasia-"tiiliskiviin" englannin kielellä.

Olin kuitenkin tyytyväinen kokemukseeni. Kirja kertoo pääosin Juhani Johanssonin elämästä eri vaiheissa, pääasiallisesti keskittyen hänen ja muiden elämään poikakodissa. Pidin Landerin tavasta kertoa tapahtumien kulkua dialogin sijasta usein ihmisten ajatusten kautta, tämä toi lukijan erittäin tehokkaasti pienellä sivumäärällä lähelle henkilöhahmoja. Juoni oli realistinen, eivätkä tärkeät henkilöt olleet mustavalkoisia, tästä lisää plussaa.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)
tallennettu
Kuurankukka
Neurovelho
****


Poissa Poissa
Viestejä: 1502
« Vastaus #87 : 12.Kesäkuu 2007, 22:14 »

Minä luin Tummien perhosten kodin muutama vuosi sitten, ja täytyy myöntää, etten liiemmin pitänyt siitä. Minusta kuitenkin tuntuu, että tätä nykyä se voisi upota paremminkin.


Sir Arthur Conan Doyle - Viimeinen tervehdys

Novellikokoelman tyylinen. Olen huomannut pitäväni niistä vähän enemmän kuin romaaneista, niissä on vähemmän hahmon X historiaa.
Ihan mielenkiintoinen teos, suurin osa novelleistä minulle uusia. Melko viehättävä teos, sanoisin.

tallennettu

viha heikentää sydämistä voimakkaimmankin ja ennen kuin huomaat olet itsesi vankina murheidesi kahleilla kytkettynä katkeruuteen
Laajis
Kirjailija
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 4
« Vastaus #88 : 13.Kesäkuu 2007, 09:36 »

En oikein löydä sitä pointtia tuossa, "sitoakseen paikkaan ja ollakseen sitomatta"...

Olen kuvitellut, että kirjailija on sommitellut romaaninsa tapahtumat todelliseen ympäristöön, ja siinä mielessä tarina on sidottu tiukasti paikkaan. Jotkut elämäkerturit ja muut saattavat jopa noita katuja ja siltoja tunnistaa.

Sitten, kuitenkin, kirjailija on jättänyt jäljelle pelkät alkukirjaimet jos niitäkään. Ikään kuin purkanut tuon paikkasidonnaisuuden. Miksi? Tämä on minulle arvoitus.
Ehkä kyseessä on, kuten jPekka mainitsi, pelkkä ajan tapa. Tai ehkä paikasta irrottamisella on ajateltu suurta yleisöä, josta suurimmalle osalle kadunnimet eivät kuitenkaan sanoisi mitään. Tai sitten ei ole haluttu sotkeutua liian tiukasti todellisuuteen. On kenties ajateltu, että liian tarkkojen osoitteiden ilmaiseminen fiktiivisten tapahtumien paikkana olisi yhtä riskaabelia kuin nimeltä mainittujen elävien ihmisten sijoittaminen fiktioon. Ehkä joku jossain tietää?

Pahoitteluni. Meni vähän otsikon ulkopuolelle.
tallennettu
celeblith
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 783
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #89 : 13.Kesäkuu 2007, 20:32 »

Kustannusosakeyhtiö Tammen julkaisema Eksyksissä kirja, jossa on nuorien kirjoittamia runoja ja proosatekstejä. Oikeastaan kaikki olivat hyviä. Joistain runoista en niin pitänyt mutta moni noista proosista oli todella hyviä ja niistä olisi osasta saanut pidemmänkin hyvän tarinan tehtyä. Oli mukava lukea monia erilaisia eri henkilöiden kirjoittamia tarinoita.
tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #90 : 14.Kesäkuu 2007, 18:34 »

James Barclay: Cry of the Newborn (kansi)

Kirja on The Ascendants of Estorea -duologian avausosa. Barclay on englantilainen fantasiakirjailija, joka on parhaiten tunnettu Raven-nimisesta palkkasoturijoukosta kertovista romaaneista. Minä en ole niitä lukenut, joten tämä oli ensi tutustumiseni Barclayn tuotantoon.

Cry of the Newborn sijoittuu Estorean imperiumiin, joka muistuttaa kovasti Rooman valtakuntaa. Mutta ei tässä ole suoraan Roomaa matkittu. Orjuutta ei harrasteta ja yhteiskunta on kehittynyt sukupuolten välisessä tasa-arvossa. Esimerkiksi sotilaista suuri osa on naisia. Estorea on levittäytynyt valtavalle alueelle, mutta sen johtaja aloittaa silti uuden sotilaskampanjan imperiumin laajentamiseksi. Tapahtumat kerrotaan käytännössä täysin estorealaisten näkökulmasta, mutta vastapuoli ei ole yhtään sen pahempi tai parempi. Sehän yrittää kirjan alkupuolella torjua vieraan vallan aloittaman hyökkäyssodan. Tämä ei siis ole mustavalkoista fantasiaa.

Samaan aikaan maailmaan ilmestyvät ensimmäiset "ascendantit". Nämä ovat neljä lasta, joilla on pitkään salassa harrastetun suvunjalostuksen ansiosta valtavat taikavoimat. Cry of the Newbornissa ei ascendantien magian lisäksi ole muita fantasiaelementtejä, taikuus on yhteiskunnalle ennestään tuntematonta. Ellei nyt keksittyä maailmaa lasketa sellaiseksi. Yksi romaanin teemoista onkin, miten uskonnon kannalta lapsiin pitäisi suhtauta. Valtionkirkon johtajan mielestä kyseessä on kerettiläisyys ja jumalan halventaminen, mutta toisten mielestä lapsia voisi käyttää aseina sodassa... Kirjan voisi sanoa olevan "raadollista" fantasiaa. Esimerkiksi yksi päähenkilöistä on imperiumin veronkerääjien johtaja, joka esitetään ihan sympaattisena hahmona. Mutta hän on silti valmis teloituttamaan syylliset, jos jokin kylä on yrittänyt piilottaa verotettavat tuotteensa.

Barclaylla on oma kirjoitustyylinsä, ja kirja oli melko omaperäistä fantasiaa. Tarina ei mennyt kovin monimutkaiseksi ja henkilökaarti pysyi pienehkönä. Pidin eniten taistelukohtauksista, suurten armeijoiden yhteenotoista. Niitä löytyi paljon, ja ne oli kuvattu erittäin hyvin (ja poikkeuksellisen verisesti). Muutkin toimintakohtaukset oli kirjoitettu jännittävästi. Barclay on ilmeisesti perehtynyt roomalaiseen sodankäyntiin, heittoaseiden kuten katapulttien rooli taisteluissa oli nostettu tärkeäksi. Sotaretket olivat uskottavia, samoin yhteiskunnan kuvaus. Kirjailija toi hyvin esille imperiumiin liitettyjen kansojen johtajien ja tavallisten kansalaisten ongelman: pitäisikö olla uskollinen Estorealle vai vanhalle itsenäisyydelle?

Kirjan heikoin osa-alue oli hahmonkuvaus; henkilöt jäivät ohuiksi. Barclay käyttää myös todella yksinkertaista kieltä, joten mistään rikkaasta lukukokemuksesta ei voi puhua. Kirja oli erittäin paksu: yli 800 sivua, eikä kyseessä edes ollut pokkariversio. Mutta se ei ollut mitenkään raskasta luettavaa ja tuntui lyhyemmältä. Cry of the Newbornia voi suositella militaristisesta fantasiasta pitäville. Sarjan jälkimmäinen osa kiinnostaa, ja aion lukea sen.

Kirjasta puuttui kokonaan kartta, se on kuulemma lisätty vasta pokkarilaitokseen. Onneksi kartta löytyi netistä, muuten tapahtumien seuraaminen olisi ollut erittäin vaikeaa.

Arvosana: ***½
« Viimeksi muokattu: 14.Kesäkuu 2007, 21:37 kirjoittanut Jussi » tallennettu
Loki
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 64
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #91 : 18.Kesäkuu 2007, 13:04 »

Bram Stoker: Dracula

Tämä on pitänyt lukea jo vuosia, mutta en ole saanut sitä käsiini ja unohtanut asian aina, kun olen päässyt isompaan kirjastoon. Nyt se oli ilmestynyt nuortenosastolle uutena "Keskiyön kirjasto"- painoksena. Kivan näköinen kirja, pieni ja paksu. Ihan vain sen takia olisi voinut hankkia omaksi, mutta ei kyllä oikeastaan sisällön.

Se ei pelottanut. Dracula oli ruma ja vihertävä eikä kovin aristokraattisen tuntuinen. Enkä vieläkään ole tajunnut, miten Jonathan alussa pakeni linnasta. Ehkä luin vain huonosti. Joka tapauksessa olin syvästi pettynyt, kun ne vanpyyrinaikkoset ei päässeetkään kiusaamaan sitä. Se olisi voinut olla ihan hauskaa. Kirja tuntui kovin viktoriaaniselta kun kaikki olivat niin hyviä ja moraalisia. Ihmiset kokivat suuria tunteita ja puhkesivat kyyneliin tai vaipuivat polvilleen aika usein.

Ihan hauska kirja silti, kyllä sen luki. Mutta vampyyrit eivät tehneet kovin suurta vaikutusta.
tallennettu
Boogahbo
Vanha velho
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 167
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #92 : 19.Kesäkuu 2007, 16:17 »

Aiskhylos: Oresteia
Tragedia Osresteesta, joka kostaa äidilleen isänmurhan ja joutuu itse sitten pakenemaan raivottaria. Kokonaisuutena trilogia, jonka ensimmäisessä osassa käydään läpi Oresteen isän, Agamemnonin, tarina ja tuho, toisessa kosto ja kolmannessa sitten haetaan jumalilta oikeutta.

Upea tarina, vaikka välillä huvituinkin vuorosanoista (Agamemnon: Ai ai, sattuu. Sain kuolettavan iskun). Kolmas osa oli erityisen vaikuttavaa luettavaa kun Pallas Athene muodostaa ensimmäisen oikeusistuimen ja luo uuden systeemin, joka korvaa edellisen kostoon perustuvan oikeuden ja jota raivottaret noudattavat.

Kaikinpuolin kelvollinen kreikkalainen tragedia niille jotka sellaisista ovat kiinnostuneita. Ja muillekin :)
tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #93 : 20.Kesäkuu 2007, 11:20 »

David Gemmell: Stormrider (kansi)

Rigante-sarjan neljäs eli viimeinen kirja. Edellisessä osassa oli Gemmellin kirjaksi yllättävän avoin lopetus, nyt juoni tuli päätökseen. Tarina alkaa neljä vuotta Ravenheartin lopun jälkeen. Romaanin voi kyllä lukea, vaikkei olisi tutustunut edellisiin osiin, sillä alkupuolella kerrataan tärkeimmät tapahtumat. Kolmannen kirjan päähenkilö Kaelin Ring oli nyt sivuosassa, päärooliin oli nostettu Gaise Macon eli Stormrider. Suuressa lopputaistelussa ratkaistiin koko maailman kohtalo.

Minä pidin kirjasta paljon, tämä saattaa olla paras Gemmelliltä lukemani, vaikea sanoa. Teoksessa oli koko ajan surumielinen tunnelma ja lopetus oli koskettava. Tykkäsin kirjailijan tyylistä kuvata henkilöitä. Stormriderin "pahikset" olivat moniulotteisia, heistä löytyi yllättäviä piirteitä ja he saattoivat kääntyä "hyviksiksi". Vastaavasti hyvien edustajat saattoivat tehdä kyseenalaisia asioita.

Nyt kun olen saanut Riganten loppuun, on kai aika jatkaa Drenain tarujen lukemista. Kolmas eli ensimmäinen suomentamaton osa Waylander odottaakin jo hyllyssä.

Arvosana: ****+
tallennettu
Jackalbury
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 568
Sukupuoli: mies
« Vastaus #94 : 20.Kesäkuu 2007, 18:13 »


Jared Cade: Agatha Christie katoaa:

Ihan kirjan nimen herättämän uteliaisuuden takia luin tuon kirjan. Kirja on Agatha Christien pienimuotoinen elämänkerta, joka keskittyy suuresti niihin 11 päivään joiden aikana hän oli kadoksissa joulukuussa 1926. Kirja ei ollut kovin jännittävä sen jälkeen kun katoaminen selvitettiin. Kirja oli kyllä mielenkiintoinen, sillä kertoi Agatha Christien kauan vaietusta yksityiselämästä. Mitään mairittelevaa kuvaa Agathasta ei annettu, uskovainen, rakkaus-avioliittoon kiihkomielisesti haluava yläluokan nainen joka onnekseen omasi taidon kirjoittaa hyviä salapoliisikirjoja. Hieman outoa minusta oli se, että melkein kaikilla Agathan lähipiirissä oli jossakin vaiheessa rahaongelmia.
Kirjan hupaisin kohta oli se, kun Agatha piilotteli Harrogaten kylpyläkaupungissa, ja suurin osa kaupunkia tiesi kirjailijan majailevan siellä jo ennen kuin se selvisi poliisille. Kukaan ei kertonut Surreyssä etsintöjä touhottavalle poliisille, kun pelättiin että kylpyläkaupungin maine menee julkkisten suojapaikkana. Agatha myös ilmeisesti yliarvioi brittipoliisin älynlahjat, nämä ummistivat silmänsä Agathan näillä jättämiltä vihjeiltä.
Suosittelen kirjaa jokaiselle, joka on lukenut yhdenkään Christein kirjan tai nähnyt elokuvan/näytelmän. Kirja oli mielenkiintoinen ja ihan kiva tietopaketti, mutta mitään kovin ihmeellistä siinä ei ollut.
Arvosana: 7+.
tallennettu
Dark Clark
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 751
« Vastaus #95 : 21.Kesäkuu 2007, 14:25 »

George Orwell: Eläinten vallankumous

Kyseessähän on tosiaan Orwellin klassikko, satiiri Venäjän vallankumouksesta ja sen seurauksista. Erityisen hauskaa oli arvuutella, kuka eläinhahmoista vastasi todellisia historiallisia henkilöitä (esim. Majuri = Lenin, Napoleon = Stalin, tilanomistaja Frederick = Hitler). Joissakin kohden opportunistiset porsaat saivat todella sapen kiehumaan.
Mukava ja viihdyttävä kirja.
tallennettu

we maybe hidden by rags but we've something they'll never have
Hexa
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 120
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tku
« Vastaus #96 : 22.Kesäkuu 2007, 00:25 »

Eläintenvallankumous on hyvä kirja. Diggailen.

Stephen Davis:Jumalten vasara - saaga Led Zeppelinistä

Pidin teoksesta paljon. Pureuduttiin aika paljon yksittäisiin kappaleisiin, mikä saattaa olla ei-fanille välillä vähän puuduttavaa(kuten minulle), mutta faktoilla masturbointia ei kuitenkaan montaa sivua kerrallaan ole, että sen jaksaa tietämätönkin kahlata läpi. Bandin ja varsinkin siis Johnny Pagen flirttailu okkultismin ja magian kanssa oli kyllä itselle varsin mielenkiintoista luettavaa ja olisi kyllä toivonut, että sitä olisi ollut enemmän. Isossa roolissa oli tietty perinteinen rokki-kukko-sikailu, mikä sai itsellä välillä hymyn korviin, vaikka välillä mentiin aika mauttomuuksiin.

Lainaus
Led Zeppelin oli historian hurjin, hävyttömin ja hedonistisin rock-orkesteri, ryhmä joka teki sopimuksen Saatanan kanssa ja sai kantaa seuraukset, hyvässä ja pahassa. Yhtye tunnettiin 1970-luvulla niin myyttisen siivottomista takahuonejuhlista ja loppumattomista kokaiinivuorista kuin nerokkaasta musiikista, raivokkaista keikoista ja veitsenterävästä markkinoinnista. Historiaan Jimmy Page, Robert Plant, John Paul Jones ja John “Bonzo” Bonham jäivät miehinä, jotka määrittivät sen, miltä rock-yhtyeen tulee kuullostaa, miltä näyttää ja kuinka käyttäytyä lavalla ja lavan ulkopuolella
tallennettu
Kuurankukka
Neurovelho
****


Poissa Poissa
Viestejä: 1502
« Vastaus #97 : 25.Kesäkuu 2007, 00:39 »

Doyle: Sherlock Holmesin tarinat I - II

(Tai jotain sinne päin...) No, ihan kelpo Holmesia, kyl. Jotkut olivat niitä vanhempia suomennoksia niistä, jotka olen jo lukenut. (En lukenut uudelleen, vilkuilin vain.) Täytyy myöntää, että tykkään uudesta enemmän. Se mainitsemani ihana kohta oli siinä aika paljon vähemmän ihana. Tai no, silleen.
Ihan kiva kumminkin. Paksu, paljon Sherlockia! Aaw.

Karoliina Hämäläinen & Tapan Bagge:
Marrasblues
Helmi kuukausi
Juhannusblues


Tämä on neliosainen sarja. Yhden luin aikaisemmin taas, ja sitten näin nämä sattumalta kirjastossa, ja oli pakko lainata. Ne ovat hyviä, oikeasti. Ja nyt kun tiesi juonen, oli jännää seurata kaikkia vihjeitä. (Olen siis lukenut ne aiemminkin.) Ja, ja. Olen lukenut Hämäläisiltä aikuisille suunnattuja sähköpostiromaaneja, ja tykkään näistä kyllä vähän enemmän. Ovat söpöjäkin. Nhih!
tallennettu

viha heikentää sydämistä voimakkaimmankin ja ennen kuin huomaat olet itsesi vankina murheidesi kahleilla kytkettynä katkeruuteen
celeblith
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 783
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #98 : 26.Kesäkuu 2007, 12:10 »

William Golding : Kärpästen herra

Eli kirjassa joukko nuoria ja pienenpiä lapsia joutuu pienelle saarelle, jossa he sitten yrittävät selvyityä ja toivovat pelastuvansa merkkitulen avulla. Teemana voisi olla jonkin sortin ihminen ja julmuus.

Kirja on hyvin tarkkaan kerrottu ja kuvailtu. Itse pidin siitä tavasta. Mutta puolesta välistä kirjaa tarina ja henkilöt ja miljöö alkoi olla aika ahdistava. Ahdistavasti jännä :) Mutta kuitenkin hyvä kirja.
tallennettu
Pisania
Risingin aktiivi
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 722
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Vallis Gratiae
« Vastaus #99 : 27.Kesäkuu 2007, 20:22 »

Jennifer Vanderbes: Pääsiäissaari

Parhaimpia lukukokemuksia minulle on useimmiten ne kirjat, joista ei ole minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Silloin ei ainakaan pety, voi itse asiassa käydä päinvastoin niin kuin nyt tämän kirjan kanssa. Pääsiäissaari kertoo 1910- ja 70-luvuilla saarelle tieteellisiä tutkimuksia tekemään matkanneista naisista ja heidän elämiensä mullistuksista.

Pidin siitä, että kirja ei ollut liian selittelevä muttei myöskään niin mystinen etten ymmärtäisi missä mennään. Monta kertaa luulin tietäväni ennalta mitä tulisi tapahtumaan, mutta olin useimmiten väärässä. Tarinassa oli mukavasti mysteeriä ja cliffhangereita ja normaalisti inhoamani romantiikka oli niin hienovaraista että suorastaan pidin siitä. Kirjan ehdottomasti nyyhkyin kohta sai miltei silmät kostumaan. Pääsiäissaaresta välittyi kuva kiehtovana ja hieman traagisenakin paikkana. Seuraavat päivät kärvistelen varmastikin halusta päästä näkemään sen itse.
tallennettu

If Ignorance Is Bliss, Why Aren't There More Happy People?
Sivuja: 1 ... 3 4 [5] 6 7 ... 11   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional