Mitä olet viimeksi lukenut - Lyhyitä arvioita kirjoista 2007

[Jackalbury]

Gavin Menzies - 1421: kun Kiina löysi maailman

Nappasin tämän kirjan kannen herättämän uteliaisuuden takia ja luin sen ihan mielenkiinnolla. Entinen Britannian kuninkaallisten merivoimien kapteeni esittää, että kiinalaiset purjehtivat ja kartoittivat koko tunnetun maailman jo vuosina 1421-1423, siis melkein vuosisata ennen Kolumbusta ja muita. Kirjan luettuani kyllä ymmärrän miksi sitä on kritisoitu suuresti. Jotkin Menziesin esittämistä todisteista ovat monitulkinnallisia ja ne voivat olla jotakin aivan muuta kuin Kiinan suureen löytöretkeen viittavia todisteita. Menzies myös sanoo kiinalaisten "löytäneen" Amerikan jo ennen Kolumbusta. Tosin löytää on väärä sana, ennen kiinalaisia Amerikassa olivat käyneet ainakin viikingit ja ehkä koko joukko muitakin myrskyissä eksyneitä aluksia. Pidän kyllä mahdollisena että kiinalaiset kävivät Amerikassa jo ennen Kolumbusta, osa todisteista on sangen selviä. Kaikkein hauskin paljastus oli se, että ennen Kolumbuksen matkaa Puerto Ricolla asui jo joukko haaksirikkoisia portugalilaisia jotka sitten eräs portugalilainen laiva löysi.  Kirja on luettava ja tavallaan mielenkiintoinen, se esittää jännittävän teorian joka herättää mielenkiintoa. Tosin Menzies tuntuu innostuvan välillä liikaa, hän pitää kaikkia karttoja ja muinaisjäänteitä merkkeinä Kiinan löytöretkistä ja tavallaan sokaisee itsensä.

Suosittelen historiasta ja sen teorioista kiinnostuneille.
Arvosana: 8-.

[Pisania]

Bill Bryson: Notes from a small island

Luin tämän joskus aikoinaan suomeksi ja sain vihdoinkin aikaiseksi lukea sen myös alkuperäiskielellä. Se oli juuri niin loistava ja hauska kuin muistinkin. Kirja on siis matkakertomus. Parikymmentä vuotta Briteissä asunut Bryson on muuttamassa takaisin Jenkkilään ja tekee kiertomatkan saarella. Bryson kirjoittaa kiinnostavasti ja törkeän hauskasti. Hän rakastaa uutta kotimaataan estoitta muttei ole menettänyt kykyään tarkkailla sitä ulkopuolisen silmin. Hän ylistää sitä mikä on hyvää, kaunista ja toimivaa, ja soimaa sitä mikä ei ole. Kirja on jo yli kymmenen vuotta vanha, joten monet asiat ovat pakostakin muuttuneet, eikä välttämättä parempaan suuntaan. Silti matkustaisin  vaikka heti riemusta kiljuen Brysonin matkaohjelman kaikkein tympeinpäänkin loukkoon (joka luultavasti oli se pieni paikka Walesissa [Blaenau?], jossa ei sateisena sunnuntaina tullut kuin vihaiseksi).

[Raspode]

Tove Jansson: Muumipapan Urotyöt

Pitkästä aikaa otin ja tartuin kiinni Muumi-kirjoihin, kun ei löytynyt muuta lukemista mökille. Tämä nimenomainen kirja on jäänyt minulta joskus aikoinaan lukematta, joten sekin vielä. Ja kyllä oli hyvä. Janssonin kielikuvat vaan ovat niin mukaansatempaavia ja kirjoitusasukin hieno, aivan kuin runoja lukisi.

Oonhan mie lukenut muutakin, muttei nyt yöllä muista.

[Jackalbury]

Robin Hobb - Liveship Traders : Ship of Magic
Sain vihdoikin kirjastosta käsiini tämän Elolaiva-trilogian aloitusosan. Luin Ship of Destinyn jonkin aikaa sitten, joten luen väärässä järjestyksessä. Ship of Magic oli mielenkiintoinen ja tempaisi heti mukaansa. Tarinassa vilahteli viittauksia Näkijän Taruun ja Lordi Kultaiseen, kuten esim. Lohikäärmekivi ja nuoli Barrenien saariston saarella. Kennit oli mielenkiintoinen hahmo, samoin Althea. Wintrow ja Vivacia olivat kuitenkin ne kaksi joihin kiinnyin eniten. Kyle Havenia inhosin alusta asti ja myös Malta oli inhottava nuori nainen. Pidin Ronica Vestritistä ja Amberista. Kirja oli hyvä ja vei mukanaan, tosin ei niin hyvä kuin Näkijän taru tai Lordi Kultainen.
Kirjassa vanha kapteeni Ephron Vestrit kuolee ja elolaiva Vivacia herää sen ansiosta henkiin. Ronican hölmöilyn takia Kyle nousee laivan kapteeniksi, minkä takia Althea saa raivokohtauksen ja lähtee kotoaan aikoen palata vielä ja vaatia Vivacian itselleen. Wintrow puolestaan on kutsuttu luostaristaan isoisänsä hautajaisiin, joiden jälkeen hänen isänsä raahaa hänet väkipakolla Vivacialle oppimaan merimieheksi ja hänen perijäkseen. Wintrown ja Kylen suhde menee heti karille kun he ottavat yhteen.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Lopulta sen takia Wintrow joutuu orjamarkkinoille ja tatuoidaan orjaksi. Vivacia taas päätyy hermoromahduksen partaalle kun Kyle tekee hänestä orjalaivan.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Kaikeksi onneksi matkalla Malmivaltoihin Kennit ryöstää Vivacian itselleen.

Samaan aikaan Althea seilaa pojaksi naamioituneena valaanpyytäjien laivassa ja Malta aiheuttaa ongelmia taloudellisissa vaikeuksissa oleville Ronicalle ja Keffrialle.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Lopulta Malta päätyy typeryyksissään aloittamaan kihlaus prosessin erään Sadekymin kauppiaan pojan kanssa.

Kirjassa myös seurailtiin merikäärmeiden matkantekoa meren pinnan alla ja Kennitin merirosvoilua ja hankkeita päästä Kuninkaaksi. 
Mielenkiintoisinta kirjassa oli Kasalan elämä sekä Ikiaikaisiin liittyvät viittaukset. Tarina kulkee hyvin ja pitää kiinnostuksen yllä koko ajan. Kirja oli hyvä, vaikkei Hobbin parasta tuotantoa mutta silti yleistä keskitasoa parempaa.
Suosittelen kirjaa kaikille Näkijän Tarun ja Lordi Kultaisen lukeneille.
Arvosana: 9.

[Pisania]

Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus

Tarina kertoo suositusta mutta arvoituksellisesta kirjailijattaresta, joka kutsuu luokseen nuoren, isänsä antikvariaatissa työskentelevän naisen kirjoittamaan elämäkertaansa.
Kirja piti minut tiukasti otteessaan. Ensimmäiset n. sata sivua suhtauduin penseähkösti henkilöhahmoihin, mutta sitten tarina imaisi salakavalasti mukaansa ja valvoin pitkälle yöhön lukien, koska en millään malttanut lopettaa. Oudoksuin hieman loppuratkaisua, mutta kokonaisuutena tarina oli loistavasti punottu. Suitsutan ja suosittelen.

[Iria]

J.R.R. Tolkien - Keskeneräisten Tarujen Kirja
Tähän kun ei mennyt kuin kaksi kuukautta... Todella mielenkiintoinen kirja, tarkennuksia, taustatietoa ja "valotusta" TSH'n ja Hobitin hämäriin kohtiin. Kirja sisälsi siis erillisiä tarinoita ja taruja Keski-Maan eri aikakausilta, Tuorin retkistä Sormuksen Sotaan. Ihan kiinnostavaa luettavaahan se oli, mutta ei suinkaan kovin kevyttä viihdettä. Kiva oli saada tietää kaikkien Númenorin hallitsijoiden nimet, jne. ;>

[Jussi]

Stephen R. Donaldson: Chaos and Order – The Gap into Madness (kansi)

Synkän The Gap -scifisaagan neljäs eli toisiksi viimeinen osa. Pidin edellisestä kirjasta valtavasti, ja tämä oli vielä vähän parempi. En oikein keksi mitään uutta sanottavaa, jota en olisi kirjoittanut edellisten osien arvioinneissa. Romaanin lopussa nähtiin hieno avaruustaistelu, josta kaikki päähenkilöt eivät selvinneet hengissä. Tarina lähestyi selvästi loppuhuipennustaan. Onneksi viimeistä osaa ei tarvitse odotella, sillä sen on ilmestynyt jo yli kymmenen vuotta sitten.

Kirjan henkilöt olivat erittäin kiinnostavia. Lähes pääosaan nousi Davies Hyland, hänen näkökulmastaan kerrottuja lukuja oli paljon. Davies on myös hahmoista ehkä se helpoiten samaistuttavin. Hänet kasvatettiin syntymähetkellä alienien biotekniikalla valmiiksi täysi-ikäiseksi, ja hänelle kopioitiin äitinsä Mornin mieli. Davies siis muistaa aina olleensa nainen, ja hänen on välillä vaikea ymmärtää olevansa eri henkilö kuin Morn.

Chaos and Order oli jälleen melko raskasta, mutta palkitsevaa luettavaa. En ole muistanut aiemmissa arvioissa kommentoida kirosanojen käyttöä. Sarjan dialogi tuo välillä mieleen tv-sarja Deadwoodin, esimerkiksi f-sanaa ei todellakaan säästellä. Minua kielenkäyttö ei häiritse, se kuuluu sarjan tyyliin.

Arvosana: *****-

[Jackalbury]

James Clavell - Noble House

Noble House kuuluu Clavellin tunnettuun Aasialais-saagaan. Tapahtumat sijoittuvat Hongkongiin vuonna 1963. Yllättävien tapahtumien seurauksena KGB, Hongkongin Erikoistiedustelupalvelu, MI6, FBI, CIA ja Mafia törmäävät Hongkongin talouselämään. Noble Housen, Struan yhtymän tai-pan Ian Dunross sotkeutuu tahtomattaan kansainvälisen vakoilun kiemuroihin samalla kun Struanin perivihollinen Quillan Gornt ja Linc Bartlett yrittävät kaapata Struan yhtymän ostamalla romahtaneita osakkeita. Samalla Hongkongia koettelee hysteerinen nostoryntäys ja koko siirtokunta horjuu tuhon partaalla. Kaikkia alkaa Linc Bartlettin ja Casey Tcholokin saapuessa Hongkongiin. Tulipalot raivoavat, maanvyörymät koettelevat, kidnapataan, murhataan, tunteet leiskuvat ja raha virtaa. Kaikkea mitä Hongkong voi ikinä olla.

Noble House on aika giganttinen kirja, 1369 sivua yhdessä ja samassa niteessä. Tarina kulkee hyvin ja tempaa heti mukaansa. Hahmoihin ihastuu ja rakastuu samalla kun juoni tekee yllättäviä käännöksiä. Pienenä kliseenä tarinassa toistuu sama Katastrofi-teema kuin Tai-Panissa ja muissakin kirjoissa. Kirjassa vilahtelee tuttuja hahmoja ja sukuja muista Saagan kirjoista. Lukemista hieman haittasi monimutkaisen pörssi- ja talouselämän kuvaus. Tarina on silti hieno ja todella hyvä kuvaus vuoden 1963 tienoilta ja samalla iätön kertomus Hongkongista.
Suosittelen kirjaa kaikille hienoa luettavaa etsiville.
Arvosana: 8+.

[Lune]

Oscar Wilde: Valehtelun rappio

Syvällisiä ja hieman vähemmän syvällisiä ajatuksia siitä, kuinka luonto ja elämä jäljittelevät taidetta paljon enemmän kuin taide elämää ja kuinka realismi on metodina täysi erehdys. Tiesittekö, että huomasimme usvan olemassa olon vasta, kun taide oli ensin kuvaillut sitä ja että auringonlaskua katsoessamme katsomme todellisuudessa keskinkertaista jäljennöstä Will Turner -nimisen taidemaalarin taulusta? Hauskalla ja lennokkaalla tavalla kirjoitettua rankkaa kettuilua koko taiteiden alalle. Kannattaa kokeilla. Valehtelun rappion jälkeen en tosin suosittele lukemaan mitään realismin kaltaista. Minusta ainakin sellainen tuntui... surkealta valehteluyritykseltä. 

[Ruine]

Anton Tsehov - Lokki, Vanja-eno, Kolme sisarta, Kirsikkatarha

Tsehovin näytelmiä on aina ilo lukea, sillä hahmojen luonteet ja aatteet eivät koskaan vanhene.  Näytelmien tyyli on pitkälti draama tahi komedia, mutta eroja ei kahden näytelmägenren välillä huomaa. Hahmot ovat hauskoja ja erittäin ihmisiä. Tragikoomista.

[Jussi]

Olet varmaankin nähnyt toisilla keskustelupalstoilla aiheita nimeltä ”Mikä kirja kesken?” tai ”Viimeksi lukemasi kirja”. Tämä on Risingshadow'n vastine sellaisille. Eli tähän ketjuun voit kirjoittaa viime aikoina lukemistasi tai vielä kesken olevista kirjoista.

Mikäli kyseisestä kirjasta on oma ketjunsa, kirjoita mieluummin siihen! Ja jos kirja löytyy tietokannastamme lisääthän arvostelusi myös sinne, kiitos!

Mainitse kirjan ja kirjailijan nimi ja vähän arvostelua ja perusteluja tälle arviolle (ei siis pelkkää listausta). Moderaattorit poistavat sisällyksettömät viestit. Mitään pitkiä kritiikkejä ei tarvitse ruveta miettimään, pari lausetta riittää. Tässä esimerkki hyväksyttävästä viestistä:

Viimeksi luin Robin Hobbin Narrin matkan. Pidin siitä erittäin paljon. Kirjassa oli kiinnostava juoni, uskottavat henkilöt ja kiehtova maailma. Nyt kesken on David & Leigh Eddingsin Althalus. En tykkää yhtään, juoni ja henkilöt on kopioitu Eddingsien aiemmista sarjoista. Kirjan huumori on myös epäonnistunutta.

Ja nyt rohkeasti kirjoittelemaan! Monille kirjoille ja kirjailijoille on omat aiheensa, mutta tästä ketjusta voi löytää lukuvinkkejä, ja monista on varmasti kiinnostavaa nähdä, mitä toiset ovat viimeksi lukeneet.

[Vehka]

Paul Bowlesin Suojaava taivas oli edellinen lukuelämykseni. Se ei aluksi kolahtanut kovinkaan paljon, eikä oikeastaan loppukaan... mutta idea oli hyvin kiehtova, miljöö minulle suhteellisen uusi (autiomaa) ja tapahtumatkaan eivät olleet niitä tavallisimpia. Hyvin mielenkiintoinen teos joka sijoittuu Saharaan ja sen lähialueille. Suosittelen tätä, ellei muuten niin virkistävän erilaisuutensa vuoksi.

[Dark Clark]

Luin eilen illalla Tim Powersin Anubiksen portit 1 . Kirja sijoittuu Napoleonin aikojen Lontooseen, 1810-luvulle, ja juoneen on sekoitettu aikamatkustusta, muinaisegyptiläistä jumaltarustoa ja ennen kaikkea historiaa. Teksti on viihdyttävää ja taidokasta, henkilöt monipuolisia (päähenkilökään ei ole salaperäisiä kykyjä omaava teini, vaan kaljuuntuva, keski-ikäinen yliopiston opettaja). Myös oikeita historiallisia henkilöitä esiintyy tarinassa, muun muassa lordi Byron. Lontoon kerjäläisveljeskuntien keskinäinen kilpailuhenki ja syrjäkujien hämärien murhaajien vehkeilyt on myös vangittu hyvin kirjan sivuille.
Viihdyttävä, jännittävä ja vauhdikas seikkailu, ansaitsee täydet pisteet.

[Iria]

Stephen King: The Drawing of The Three

Dark Tower-sarjan toisesta osasta on siis kyse. Monet ovat sanoneet, että Kingiä täytyy lukea englanniksi, ja siinä on kyllä mielestäni oltu oikeassa. Olen lukenut edellisen osan suomeksi ja tästäkin muutamia sivuja ja, töks töks, nehän on suomennettu kuin lastenkirjat! Mainio esimerkki siitä, miten täydellisesti käännös voi raiskata hienoja teoksia.

Kirja oli kyllä parempi kuin edellinen, muutenkin kuin kielen puolesta. Lukemiseni oli aika hidasta (tarkalleen ottaen kolmas kirjani enkuksi), mutta tarina kuitenkin tempasi mukaansa. King on kivasti sekoittanut scifiä, fantasiaa ja New Yorkin raakaa arkea samaan pakettiin ja onnistunut säilyttämään kaikenlaisten maailmoiden välillä hyppimisen seassa vielä realistisuudenkin.

Ja Eddie Dean on ehkä sympaattisimpia hahmoja, joihin olen kirjoja lukiessani törmännyt. :)

[Jussi]

Matthew Woodring Stover: Heroes Die

Luin pari vuotta sitten Stoverin käsialaa olevan Sithin koston romaaniversion, ja yllätyin siitä, miten hyvin teos oli kirjoitettu. Tämä on ainut mieheltä suomennettu kirja, joten päätin kokeilla jotain alukielellä. Vuonna 1998 julkaistu Heroes Die tuntui sopivalta valinnalta, koska olin kuullut siitä kehuja.

Pokkarin kannessa lukee "a fantasy novel", mutta Heroes Die on oikeasti yhdistelmä fantasiaa ja scifiä. Se sijoittuu tulevaisuuden dystooppiselle Maapallolle, jossa ankara kastijärjestelmä pitää kansalaiset kurissa. Muun muassa Voltairen kirjoitukset ja Heinleinin romaanit kuuluvat kielletyn kirjallisuuden listalle. Suosituin ajanviete on elää uudestaan väkivaltaisia seikkailuja, joita Overworldina tunnetussa fantasiaulottuvuudessa vierailevat näyttelijät nauhoittavat. Kaikkein rikkaimmat kokevat seikkailut suorina.

Näyttelijöistä suosituin on romaanin päähenkilö Hari Michaelson, joka käyttää fantasiamaailmassa taiteilijanimeä Caine. Hän on myös tehokkain tappaja, vaikka on jo lähes nelikymppinen. Harin/Cainen asumuserossa elävä vaimo, joka on myös näyttelijä, katoaa kirjan alussa Overworldissa. Hari lähetetään apuun, mutta hän saa yrittää Shannan/Pallas Rilin pelastamista vain sillä ehdolla, että murhaa aluksi keisari Ma'elKothin. Sillä jos imperiumista tulee liian järjestäytynyt, se pystyy hävittämään metsissä vaanivat hirviöt, eivätkä seikkailut olisi enää niin jännittäviä. Vallanperimyssodat lisäisivät myös nauhoitteiden myyntiä.

Heroes Die on todella synkkä ja väkivaltainen, mutta mukana on aika paljon mustaa huumoria. Kirja voittaa "inhorealistisuudessa" mm. Tulen ja jään laulun, ja F-sanaa käytetään dialogissa jatkuvasti. Joitakin saattaa häiritä se, että Overworldissa elää haltioita, kääpiöitä, jättejä ja muita perinteisiä fantasiarotuja. Haltiat kyllä poikkeavat paljon Tolkienin vastaavista, ja Overworldin teollistuminen on jo käynnistynyt. Tuliaseita ei kuitenkaan ole keksitty. Kirjan voisi määritellä moderniksi miekka & magia -kirjallisuudeksi, tai sitten urbaaniksi fantasiaksi, sillä tapahtumat sijoittuvat (fantasiapuolella) kokonaan suurkaupunkiin. Heroes Die on myös mahdollista luokitella scifiksi.

Minä pidin kirjasta todella paljon, se oli erittäin koukuttavaa luettavaa. Lähitaistelukohtaukset oli kirjoitettu erinomaisesti, eikä Heros Dieta voi syyttää omaperäisyyden puutteesta. Teoksesta löytyy mm. mediakritiikkiä. Tekstissä vuorottelivat normaali kerronta imperfektissä ja minä-muoto preesensissä. Loppuhuipennus oli mahtava, ja tykkäsin taikuuden kuvauksesta. Parasta kirjassa oli kuitenkin Cainen hahmo. Häntä ei voi oikein sanoa sankariksi, hän on esimerkiksi valmis tappamaan tarvittaessa viattomia sivullisia. Caine on kuitenkin monipuolinen henkilö, ja hän kehittyy kirjan aikana paljon.

Heroes Die saattaa kuulostaa "miehiseltä" kirjallisuudelta, mutta mukana on naistaistelijoita, ja naispääosassa oleva Pallas toimii Overworldissa maagina. Hyvän ja pahan raja on kirjassa epämääräinen; pidin pääpahis Ma'elKothista, jota ei voi oikeastaan määritellä pahikseksi. Kirjailijan henkilönkuvaus oli ylipäätään onnistunutta. Heroes Die tuntui täysin itsenäiseltä teokselta, mutta Stover on julkaissut sille yhden jatko-osan, ja seuraavan pitäisi ilmestyä ensi vuonna.

Heroes Die on yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Se on myös suurin myönteinen yllätys, en odottanut etukäteen, että se olisi näin hyvä. Jotkut väittävät netissä, että jatko-osa Blade of Tyshalle olisi vielä parempi...

[Muukalainen]

Belgarionin taru 2: Ennustusten aika

Vaikka aloitin sarjan jo ajat sitten, niin sain jostain syystä toisen osan luettua vasta nyt. Itse kirja oli mielestäni hyvä. Jos pitäisi yhdellä sanalla kuvailla niin hyvä. Ei tietenkään mikään maailman omaperäisin, noita nuoren maalaispojan kasvutarinoita maailmanherruuteenhan riittää vaikka naapurille postiluukusta annettavaksi, mutta eipä se suuremmin haitannut. Eddings on kyllä omalla tavallaan taitava kirjoittaja, ja moni keskustelu nauratti oikeasti. Varsinkin parranajosta kiistely: "karvat lähtevät!"
Pol on kovis
(Itse ajoin jokin aika sitten ensimmäistä kertaa viikseni, joten aihe oli myös siten tuttu)
En kauheasti osaa sanoa Eddingsistä muuta, sillä tämä oli toinen hänen kirjansa, jonka luin, mutta hyvä maku jäi.

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä

Tästä en pitänyt ollenkaan, en sitten yhtään. Kirjan luin koulutehtävää varten, eli itse en sitä valinnut. Kirjassa oli kaksi päähenkilöhahmoa: George, pienempi kaveri, ja Lennie, valtavan kokoinen köriläs joka oli vähän vialla päästään.
Lennie oli kiltti, muttei osannut arvioida voimiaan, ja teki tuhojaan vahingossa. Minua suoraan sanoen säälitti se, kuinka Lennien elämän ainoa tarkoitus oli joskus saada Georgen kanssa kokoon tarpeeksi rahaa maatilkkuun, jossa Lennie saisi hoidella kaneja. Kanit tuntuivat olevan Lennien elämän ainoa kiintopiste ja Silloin kun George äityi sättimään häntä ("Kuinka hienosti voisinkaan elää, jos sinä et koko ajan roikkuisi riesana...") teki totisesti mieli lopettaa lukeminen.
Loppu ei ollut yhtään sen parempi

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Lennie, työskennellessään Georgen kanssa tilalla, tappaa vahingossa nuoren naisen, ja Georgen on pakko lopulta ampua hänet, ennenkuin muut miehet löytävät hänet. George ei olisi halunnut, mutta niin oli lopulta parempi, sillä Lennie oli vaaraksi itselleen ja muille. Sitä ennen hän kertoi Lennielle vielä viimeisen kerran, kuinka he ostaisivat maatilkun, ja Lennie saisi hoidella kaneja.

Kaiken kaikkiaan Lennie oli surullinen hahmo.

[Kuurankukka]

Eppu Nuotio - Musta

Dekkariksi yllättävän mielenkiintoinen teos. Pieniä kivoja juonellisia koukkuja, sellaisia juttuja liittyen vaikka siihen pappiin (spoilereita siis), joista kovasti tykkäsin. Päähahmo oli ihan mielenkiintoinenkin, ja tietenkään en tajunnut tapahtumista mitään. Pidän Nuotion kirjoitustyylistä (koulua varten piti lukea dekkari, em. syystä valitsin tämän) ja kyllähän se ihan hyvin toimikin. Voisin jopa lukea sen jatko-osan.


Jackie Collins - Hollywoodin miehiä

Ihanaa! Miksen minä ole lukenut tätä aiemmin, Collinsia. Hahmoja oli ihan kiitettävästi, keskeisimpiä lukuunottamatta kaikki olivat homoja/lesboja, (päähenkilöistä yksikään ei tainnut olla...) mikä ei suinkaan ole huono asia, mutta kun se toistuu järjestäen, se alkaa jo vähän hämmentää, kun onhan noita heteroitakin oikeastaan. Tapahtumat etenivät sujuvasti, ja taas tuli ilmi se, kuinka alussa kaikki on hyvin ja sitten menee kovaa vauhtia alamäkeen. J:n ja J:n rakkausjuttu ei saanut tarpeeksi huomiota, muistelmat olivat edelleen mielenkiintoisia. Hahmot solmiutuvat loistavsti toisiinsa ja loppu oli vähän yllättäväkin. Hmm, pidin kyllä.

[Jackalbury]

Aleksandr Pushkin : Kertovia runoelmia
Nimi kirjoitetaan myös Alexander Pushkin.

Nappasin Pushkinin runokokoelman mukaani kirjastosta osana omaa projektiani tutustua venäläiseen kirjallisuuteen. Pushkin paljastui yllättävän hyväksi runoilijaksi, turhaan häntä ei ole kehuttu halki vuosisatojen ja mainittu historiankirjoissa. Kokoelma Kertovia runoelmia on kääntäjien kokoama joukko suomennettuja Pushkinin runoja. Pushkinin runot erottaa nykyaikaisemmista runoilijoista se, että ne kertovat tarinaa runomuodossa. Tyyli muistuttaa hitusen Kalevalaa, mutta runonmitta on toinen. Varsinaisten runojen lisäksi kirjan loppupuolella on joukko käännettyjä runomuotoisia satuja, joista monet olivat minulle tuttuja Kultaisista Saduista, takavuosina TV:ssä pyörineestä lastenohjelmasta. Veikkaan että varsinkin Tsaari Saltanin tarina on monelle 1990-luvun mukulalle tuttu.
Parhaimmiksi kirjasta erottuvat runot Ruslan ja Ljudmila ja Vaskiratsastaja sekä myös Pultava. Mutta minusta parhain on legendaarinen Vaskiratsastaja joka kuvaa Pietarin suurta tulvaa. Yllätyin huomatessani Pushkinin kuvaavan samaa "kylpyamme"-ilmiötä kuin se joka pari vuotta sitten sai meren nousemaan Suomenlahdessa.

Suosittelen Pushkinia sellaiselle joka haluaa tutustua kansantajuiseen lyriikkaan. Pushkinin runot ovat selkeitä ja siksi suosittelen niitä ensimmäiseksi runoteoksi jonka voisi lukea. Suosittelen myös erilaista runoutta etsiville.

Arvosana: 8+.

[Jackalbury]

Fjodor Dostojevski - Köyhää väkeä

Köyhää väkeä ei ollut kovinkaan jännittävä kirja, mutta sen sijaan se pelasikin enemmän filosofialla ja psykologialla, kuten monet muutkin Dostojevskin teokset.
Kirja on pieni kirjeromaani jossa Varvara Dobroselovan ja Makar Devuskinin kirjeenvaihto on koottu yksiin kansiin. Varvara elää Makarin huostassa paettuaan sitä ennen pakkoavioliittoa tätinsä hoteista. Varvara elättää itseään satunnaisilla käsitöillä. Makar Devuskin taas on töissä Venäjän Keisarikunnan ministeriössä ja kirjoittaa puhtaaksi asiakirjoja. Makarin ja Varvaran suhde kehittyy ja muuttuu koko ajan, kunnes se saa surumielisen loppunsa. Kirja käsittelee loppujen lopuksi unelmien ja todellisen maailman välistä ristiriitaa, kuinka unelmat särkyvät ankaran ja taipumattoman maailman hampaisiin.

Varvara on aluksi naiivi ja hämmentynyt nuori nainen joka uskoo sokeasti Makar Devuskinia. Onneksi Pietarin elämänmeno opettaa hänet riisumaan romanttiset silmälasinsa ja näkemään maailman realistisesti. Mutta silloin on jo lähes myöhäistä. Makar Devuskin puolestaan paljastuu lähes mielipuoliseksi mieheksi jonka psyyke ja sielu ovat tuhoutumassa Varvaran takia.

Kirja oli luettava ja herätti mietteitä ja se myös kosketti tragediallaan sekä filosofiallaan ja psykologiallaan. Tavallaan Köyhää väkeä on ajaton kertomus. Ainoa mikä nykylukijaa varmaankin tökkii, on se että päähenkilöt, varsinkin Makar, tuntuvat harhailevan lähes psykedeelisesti aiheesta toiseen.
Suosittelen kirjaa sellaiselle joka etsii filosofista ja psykologista teosta, ei niinkään jännitystä vaan ihmiselämän jokapäiväistä teatteria.

Arvosana: 7.

[Jackalbury]

Lucius Apuleius - Kultainen aasi

Kultainen aasi on yksi tunnetuimpia Antiikin ajoilta nykyaikaan selvinneitä romaaneja. Kirja tunnetaan myös nimillä Metamorphoses tai Muodonmuutoksia.
Kirja ja tarina olivat yllättävän samankaltaisia kuin nykyajan kirjallinen tyyli. Lisäksi kirja paljasti yllättäviä asioita Antiikin Rooman ajalta. Elämä ei ole oikeastaan paljonkaan muuttunut, kun vertaa Kultaista aasia nykyaikaan. Tosin kirja on kristillisen moraalin näkökulmasta aika tuhma ja paheellinen, mutta siten muistuttaa entistä enemmän meidän aikakautemme maailmaa.
Tunteet ja synnit ohjailevat Kultaisen aasin henkilöhahmoja.

Tarina alkaa siitä kun kirjan kirjoittajia Lucius eli kreikkalaisittain Lukios päätyy rikkaan Milonin taloon. Milonin vaimo on vaarallinen noita jonka tempuista kuullessaan Lukioksessa herää hillitön halu kokea taikuutta. Palvelijatar Fotiksen avulla Lukios saakin kokea taikuutta, enemmän kuin haluaisikaan. Lukios muuttuu aasiksi ja vain ruusujen syönti voi hänet muuttaa takaisin. Mutta sitten rosvot ryöstävät aasi Lukioksen ja tämä päätyy villille matkalle halki Kreikan ja Rooman keisarikunnan.

Kirja ei ole oikeastaan yhtenäinen teos, pikemminkin kokoelma novelleja jotka sitoo yhteen Lukioksen tarina. Muutamat tarinoista eli novelleista ovat Antiikin tarut lukeneille tuttuja, mm. Eros ja Psykhe-taru on yksi kirjan tarinoista. Kirja oli kuitenkin iästään huolimatta mielenkiintoinen ja piti mukanaan loppuun asti. Suosittelen kirjaa Antiikista kertovaa tarinaa etsivälle.

Arvosana: 8.