25.Huhtikuu 2014, 05:24 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: 1 [2] 3   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Intti, ajatuksia palveluksen jälkeen (ja yleinen armeijakeskustelu)  (Luettu 11565 kertaa)
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #20 : 03.Kesäkuu 2009, 13:49 »

Olen menossa varusmies palvelukseen tossa 13.7 Tikkakoskelle ELSO aliupseeri koulutukseen ja olisi mukavaa saada tietoa tulevan varalle.

Etukäteenkö siellä nykyään päätellään, kuka laitetaan aliupseerikouluun? Sinällään ihan bonusta, jos olet pääsemässä tekniselle puolelle. Lyhyesti: armeijassa on joitakin 6kk nakkeja. Niissä on me, jostain syystä vapautetut, kuten myös keittäjät ja vähän muita erikoismiehiä. Suurin osa 6kk palvelusalalla menevistä on kuitenkin perusjalkaväkitaistelijoita (tai panssarijääkäreitä, mikä on olennaisesti sama juttu, mutta opitaan istumaan miehistönkuljetusvaunussa). Laivastoon menevät komeimmat, ilmavoimiin fiksuimmat, maavoimiin useimmat, ja nimenomaan tässä se vielä korostuu, nurmipora möyrii nimensä mukaisesti metsissä enemmän kuin keskimääräinen mäyrä ja palveluskumppanit ovat sellaisia, että tosipaikan tullen niistä laskettaisi itse PKM:llä läpi.

Ts. kun täällä on ilmeisestikin runsaasti sen ikäistä porukkaa, joka näyttäisi armeijaan olevan menossa, ja kun vielä foorumin luonteesta päättelen minkälaista väkeä täällä on, menkää herranen aika johonkin erikoisempaan tehtävään: lääkintämieheksi, kirjuriksi, jonkun vehkeen kuskiksi, viestiin, varusmiestoimittajiksi. Kakku tosin pitenee vähäsen, mutta osasta koulutuksista voi olla jopa hyötyä siviilissä. Jossain vaiheesta sieltä sai E-ajokorttejakin jos ajeli vihreillä rekoilla koko vuoden.

Lainaus
Minulla on tarkoituksena edetä arvoasteikolla ylöspäin ehkä Majuriksi asti, jos kaikki sujuu hyvin.

Siinä saa hetken aikaa kertailla, mutta eihän se mahdotonta ole, kuten MAJURI Timo T.A. Mikkonen on meille osoittanut. Ja tietysti pitää onnistua pääsemään reserviin upseerinarvolla, mikä nyt ei ole ihan triviaali temppu.

Lainaus
Tähän mennessä olen opetellut ulkoa arvomerkit ja niiden hierarkian. Tunnistan Sotilasmestarin luunantista ja jne. Mitä muuta olisi hyödyllistä oppia/tietää etukäteen.?

Eipä ihmeempää. Kyllä siellä kaikki opetetaan. Jos osaa ampua kiväärikaliberisella aseella etukäteen, sillä voi tietysti sitten menestyä ampumatesteissä, mutta moisen harrastuksen aloittaminen ei onnistu käden käänteessä. Kuntoliikuntaa suosittelen (tietysti muutenkin) jottei tule liian iso shokkia pelkästä fyysisestä rasituksesta.

Lainaus
Olen kuullut mm. että sängyn ja oman kaapin siisteyteen kiinnitetään "suurta" huomiota. Pitääkö paikkansa ja oliko teidän aikana tälläistä?

Kaappi tosiaan täytyy pitää sellaisessa ojennuksessa (ainakin ennen lomille lähtöä), ettei oma vaatekaappini siviilissä ole moista nähnyt. Sänkykin pitää tehdä melko pedanttisesti, mutta sehän ei ole rakettitiedettä, mikäli perinteistä sopivasti ruudutettua päiväpeitettä ei ole hylätty. Ja siivotaan usein, mutta koska asutaan ahtaasti ja kaikki irtain on kaapissa, siinä ei kauaa nokka tuhise.

Lainaus
Isä sanoi että on hyödyllistä olla edellisenä päivänä varuskunnassa paikalle. Saa laittaa tavarat paikoilleen hyvissä ajoin ja pystyy sitten rauhassa aloittamaan ensimmäisen päivän ilman että yrittää kiiressää laittaa tavatat kaappiin.

En suosittele lähtemään sooloilemaan. Mahtaako niitä kukaan edes jakaa niitä tavaroita edellisenä päivänä? Meillehän varusteet ainakin jaettiin hyvin armeijamaisella tavalla: jokaiselle annettiin säkki ja tämän jälkeen jonossa marssimme läpi varusvarastoon järjestetyn lava-, laatikko- ja kehikkolabyrintin, jonka joka kulmassa joku elämäänsä kyllästyneen näköinen työntekijä tai vanhempi varusmies jakoi saappaat, sukat tai jotain vastaavaa.

Lainaus
Vanhemmilta perhetutuilta kuulin että ei kärsi nousta silmätikuksi ja tehdä annettuja töitä liian nopeasti. Tämä saattaa nousta minulle ongelmaksi, koska olen varttunut maatilalla ja olen oppinut tekemään työt rivakasti pois jaloista

Suurin vaara tämän päivän armeijassa tietenkin on, että jos on liian tehokas, esimiehetkin voivat huomata tämän (siis ne aivan oikeat kouluttajat) ja jos vielä on tiedossa, että ko. sankarilla on ylioppilastutkinto taskussa, saattaa saada passituksen aliupseerikouluun, ja palvelusaika pitenee.

Ei nyt tosiaan kannata hirveästi kuunnella viisikymppisten äijien juttuja, paljon on muuttunut heidän ajoistaan – ja minunkin, siitähän on jo kohta kymmenen(!) vuotta kun palvelukseen astuin. Uutisten mukaan siellä asennellaan turvavöitä kuorma-autojen lavoille, metsässä möyrimistä varten on polvisuojat ja kuulemma täyspakkausmarssejakin on kyseenalaistettu, kun ei kenenkään luustoa ole semmoiseen kuitenkaan suunniteltu. Joku on saattanut jopa päätellä, ettei toista maailmansotaa varmaan kuitenkaan järjestetä uudelleen.
tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
MaKo
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1431
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Oulu
« Vastaus #21 : 03.Kesäkuu 2009, 14:47 »

Tässä ketjussahan näytti olevan enemmänkin pioneereja, nyt kun luin alusta asti uudestaan.

Echramath tuossa kertoikin jo, että on hyvä lähteä johonkin erikoiskoulutukseen, mutta EK:ta en suosittele kellekään (veljeni oli siellä ja meinasi repiä päänsä osan porukan kanssa). Itse tietokonemiehenä pyrin kirjuriksi, mutta koska itselläni ei ollut mitään vammaa, niin minut passitettiin AUK:iin. RUK:iinkin olisin mennyt, jos olisin päässyt, mutten kerta kaikkiaan pärjännyt vastavalmistuneille ylioppilaille niiden kurssikirjojen pänttäämisessä :( Loppuaika menikin sitten, kuten kerroin, vanhoja tupakavereita "käskiessä" :)

Vältimme koneasentajina usein myös kaikki ne pahimmat rääkit, mihin tavalliset rivipioneerit joutuivat. Leireilläkin olimme useimmiten sulutusautokuskeina käyttämässä paineilmakompressoria, samalla kun taistelupioneerit kaivoivat miinoja jäiseen maahan. :P

Itse olin taistelupioneeri eli juuri sitä porukkaa, joka juoksee suolla kuorma-auton perässä telamiinoja levittämässä tai koettaa ähertää jäiseen tiehen tellunmentävää koloa :) Ihan hauskaa se (omalla tavallaan) silti oli.

Olimme useita kertoja esimerkiksi myös siviilien työmailla apuna kallion louhimisessa, purkuhommissa ja muussa sen semmoisessa.

Meillä Hiukkavaarassa oli keväällä jääpatopäivystys, mutta vahinko, ettei sinä vuonna ollut tällä alueella yhtään räjäytettävää jääpatoa :( Yhden kerran käytiin metallinpaljastinten kanssa etsimässä jotain murha-asetta poliisin apuna. En kyllä enää muista, mihin caseen se liittyi, mutta haravoitiin aika iso alue ja taisi olla matkassa koko Hiukkavaaran kasarmin metallinilmaisinkalusto :)

Varusmiehistä ja alipäällystöstä löytyi jonkin verran sadistisia ja asemaansa törkeästi hyväksikäyttäviä kusipäitä ja komppaniassa oli yksi tosi nilkki luutnanttikin, mutta lopun lähestyessä varusmieselämä muuttui kuitenkin paljon rennommaksi ja mukavammaksi.

Meillä alokasaikana varusmiesjohtajat olivat ihan tervehenkistä porukkaa ja tietysti sitten me oltiin myös ihan tervepäisiä ;) Oikeastaan ainoa kunnolla negatiivinen kokemus kapiaisista oli eräs vanhempi sotilasmestari. Liekö hällä oli jotain patoutumia omasta asemastaan ja sitä piti sitten koettaa pönkittää varusmiehille huutamalla.

Hauskinta hommaa oli mielestäni ne räjäytyspuuhat ja yksi viikon mittainen vesistöleiri, missä ajoimme muun muassa kymmenien kilometrien mittaisten vesistöreittien läpi tehokkailla moottoriveneillä.

Räjäytyshommat oli kyllä todella kivoja! Itse olin armeijassa lama-aikana, joka tarkoitti, että räjäytyksiä tehtiin paljon (ra on aika halpaa) ja leirit olivat pääsääntöisesti kasarmin lähimaastossa (kapiaisten palkat päivärahoineen yön yli ovat kalliita) :D

EDIT: Itse asiassa tuntui välistä vähän siltä, että jos kouluttaja ei oikein keskinyt, että mitä tänään tehtäisiin, niin haettiin varastolta aamulla 100-200 kiloa sekalaisia r-aineita ja lähdettiin kuorma-autolla etsimään / keksimään jotain räjäytettävää :) Osa yliluutnantin kehittelemistä räjäytyshommistakin oli vähän sellaisia ex tempore -oloisia - "Kuinkahan monta kierrosta r-tulilankaa pitää kiertää männyn ympärille, että se katkeaisi? Kuinkahan pienellä määrällä muovailtavaa ratakiskon saisi poikki? Kuinkahan iso monttu suohon tulee, jos sen päällä räjäyttää 50 kiloa TNT:tä? Kuinka korkealle männyn saa nousemaan, jos sen alle pistää 10 kiloa TNT:tä? Entä, jos laittaakin vain 2 kiloa?"

Mieleen on myös jäänyt viikon mittainen sissileiri, joka kaikesta rankkuudestaan huolimatta oli kyllä hauska. Meillä oli vanhemmilla pioneereilla kouluttajana sellainen innokas yliluutnantti, joka kyllä piti (positiivisessa mielessä sanottuna) huolta siitä, että puuhaa riitti :D Sissileirillä päästiin tekemisiin niiden vähän erikoisempien miinojen sekä ansoituksen kanssa. Ansoitushomma varsinkin onnistui mielestäni todella hyvin, jostain syystä se kirvoitti vakavamielisimmistäkin kirvesmiehistä yllättävän rikasta mielikuvitusta :)

Vesistöleirillä en ollut, en nyt kyllä yhtäkkiä muista, että miksi - olisikohan ollut niin, että sitä ei meillä silloin ollut. EDIT: Ei, kun nyt minä sen muistan! Mun ikäluokkani pioneerit lähtivät jo hyvissä ajoin kevättalvella kotiin ja silloin, kun sillä seuraavalla poppoolla oli vesistöleiri, niin olinkin jo uusilla alokkailla RJ:nä.

Räjäytysten lisäksi tykkäsin myös yllättävän paljon niistä rakennusharjoituksista (sillat ja linnoitteet ja sellaiset). Tosin yhden isomman linnoitusharjoituksen päätteeksihän me RJ:t saatiin kyllä yliluutnantilta melko kitkerää palautetta, kun me ei "kuultu", että linnoitteet olisi pitänyt purkaa käsin, vaan "tilattiin" kaivurikuskit niitä purkamaan... :/
« Viimeksi muokattu: 03.Kesäkuu 2009, 17:19 kirjoittanut MaKo » tallennettu

Greenhead
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 380
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Meren rannalla. [Raahe]
« Vastaus #22 : 06.Kesäkuu 2009, 12:47 »

Joo. Taisin muotoilla tuon
Lainaus
Isä sanoi että on hyödyllistä olla edellisenä päivänä varuskunnassa paikalle. Saa laittaa tavarat paikoilleen hyvissä ajoin ja pystyy sitten rauhassa aloittamaan ensimmäisen päivän ilman että yrittää kiiressää laittaa tavatat kaappiin.

vähän väärin. Olen Lapista kotoisin niin ajattelin selvittää ja isänikin ehdotti että pyytää yöpymispaikkaa palvelukseen astumista edeltäväksi päiväksi. Eli aloittamis päivä on minulla 13.7, joten pyydän yöpymis paikkaan 12.7-13.7 väliseksi yöksi. Tällä tarkoitin tuota "edellisenä päivänä" ja "hyvissä ajoin".

Lainaus
Lainaus käyttäjältä: Greenhead - 03.Kesäkuu 2009, 11:18
Olen menossa varusmies palvelukseen tossa 13.7 Tikkakoskelle ELSO aliupseeri koulutukseen ja olisi mukavaa saada tietoa tulevan varalle.
Lainaus
ELSO? Elektroninen sodankäynti? Kuulostaa siinä mielessä erikoiselta, että tiedät jo valmiiksi meneväsi aliupseeriksi? Meillä (pioneereissa) AUK:iin menijät valittiin vasta peruskoulutusjakson päätteeksi.

Echramath ja Mako. Minä hain suoraan Aliupseerikurssille. Melko varmasti tässäkin on peruskoulutusta pari ensimmäistä kuukautta ja sitten jatketaan  muuta koulutusta. Mielenkiinnolla jään kyllä odottamaan.
tallennettu
Morgan Blood
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 439
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: TurQ
« Vastaus #23 : 11.Syyskuu 2009, 10:19 »

Ok. Pakko osallistua itsekin muutamalla sanalla tähän keskusteluun. Intin suuri vittumaisuus (ja nyt todellakin tarvitaan tuota sanaa) piilee siinä, että päivärahojen koon vuoksi yksinasujan on pirullista yrittää selvitä kodin asioista sinäaikana, kun olen siellä. Laskuja ei pääse maksamaan, kun jokainen tietokone on varattu ircaavien ihraperseiden toimesta koko huikeaksi neljän tunnin vapaa-ajaksi, joten kotiin lähetetään perintälaskuja, joita on mahdotonta yksistä päivärahoista maksaa. Sitten odotat seuraavaa päivärahaa, jonka aikana lasku taas maksaa. Armeijan ei pitäisi tuottaa kenellekään velkaongelmaa kuulemma, mutta paskat. Melkein jo harkitsen sivariin lähtöä, vaikka viihdynkin tehtävissäni, mutta rahaa on pakko saada ja elämä intin ulkopuolella on oltava hoidossa.

On naurettavaa, jos sen takia, että kävin vuoden erikoisjoukoissa, joudun seuraavat vuodet hoitamaan velkoja pois. Hyvähän se on niiden, jotka asuvat kotona, tai niillä joiden vanhemmat, tai avovaimon/aviovaimot voivat hoidella asioita silloin, kun mies tai poika on armeijassa, mutta muussa tapauksessa ei voi sanoa kuin voi helvetti, varsinkin kun itsellä ei ole useamman tuhannen säästöjä takana. Laskut ja muut olen aina hyvin hoitanut, mutta ylimääräistä ei ole ikinä jäänyt taskuun, sillä elänkin myös niin, kuin rahaa on. Jos valtio tällaisista syistä menettää yhden "tärkeistä miehistään" (juupa juu), niin katsokoon itseään peiliin. Minua ei valtio kiinnosta paskaakaan, kaatukoon vaikka, velkaantumaan en moisen pelleilyn vuoksi ala.
tallennettu

"To live is the rarest thing in the world. Most people exists, that's all."
- Oscar Wilde
Siniset liekit
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 344
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #24 : 11.Syyskuu 2009, 14:20 »

Kävin kutsunnoissa keskiviikkona. Olen asevelvollisuuteni suorittanut. Sellainen reissu.
tallennettu
MistwoodSage
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 135
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kolmas kivi Auringosta, kolmesataa virstaa Kuusta koilliseen
« Vastaus #25 : 12.Syyskuu 2009, 12:58 »

...perintälaskuja, joita on mahdotonta yksistä päivärahoista maksaa. Sitten odotat seuraavaa päivärahaa, jonka aikana lasku taas maksaa....
Oletko selvittänyt tukimahdollisuuksia? Kelalla on asevelvollisille ihan omat sivunsa: http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/180701095903EH?OpenDocument

"Kela voi maksaa asevelvolliselle asumisavustusta, jos hän maksaa esimerkiksi vuokraa tai vastiketta palveluksensa aikana."
tallennettu
Morgan Blood
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 439
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: TurQ
« Vastaus #26 : 12.Syyskuu 2009, 14:29 »

Tuo asia minulla on hoidossa, mutta jostain ihmeen syystä minulla on kelan kanssa todella huono onni, ja ne sähelävät papereitani niin, että rahat kyllä tulevat, mutta yleensä joitain kuukausia myöhässä himmeä määrä. Vuokraemännät ovat sellaisia eläimiä, etteivät ne aina kauhean pitkään moista katsele. Sain kuitenkin tälläerää asiat hoitoon noin sadalla puhelulla ja juoksemisella pisteestä b pisteeseen a tarpeeksi yhden päivän lenkeiksi, mutta seisköön tuo pitkä tilitykseni tuollaisenaan tuossa, sillä se on ajoittain todellinen ongelma.
tallennettu

"To live is the rarest thing in the world. Most people exists, that's all."
- Oscar Wilde
Astorethein
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Parkano
« Vastaus #27 : 16.Joulukuu 2009, 13:32 »

Olen lähdössä asepalvelukseen tammikuussa ja tässä vaiheessa minulla on asian suhteen vain positiivisia tuntemuksia. Aloitin itseni psyykkaamisen armeijakautta varten jo hyvissä ajoin ja olenkin onnistunut hankkimaan mielestäni asenteen, jolla pitäisi pärjätä varsin hyvin. Pienoista jännitystäkin on luonnollisesti ollut, mutta pääosin fiilikset ovat olleet oikein hyvät. Itse en koe, että asepalvelus jotenkin lohkaisisi osan elämästäni pois, sillä uskon vahvasti, että tuleva kokemus tulee olemaan hyvin arvokas ja mielenkiintoinen. Lisäksi asia on myös niin, että armeija tuo roimasti lisää aktiivisuutta elämääni, sillä viimeisten seitsemän kuukauden aikana olen kärsinyt huomattavasta tekemisen puutteesta, kun ei ole ollut opiskeluita eikä oikein töitäkään. Kunnostani olen tosin pitänyt huolta, enkä uskokaan, että koulutuksen fyysinen rasitus tulee olemaan mikään ogelma.
tallennettu

Ensin katsottiin Kauniit ja rohkeat, sitten tapettiin Seppo!
Keeper
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 165
Sukupuoli: mies
« Vastaus #28 : 16.Joulukuu 2009, 17:53 »

Kunnostani olen tosin pitänyt huolta, enkä uskokaan, että koulutuksen fyysinen rasitus tulee olemaan mikään ogelma.

Jos ei nyt aivan rapakunnossa ole niin ei siellä mitään ongelmia tule. Toista voi olla sitten palveluksen loppupuolella (ainakin yli 6kk olleena) kun päivät täyttyy pullan syönnistä ja sängyssä makaamisesta. Suomen armeija huonontaa nuorten miesten kuntoa.  Iskee silmää

nimim. I/2004 Tammikuu Cooper-testi 2900 m, syyskuussa hädin tuskin yli 2000 metriä
tallennettu

Rauta
Espoon mafioso
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 98
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: 100 metriä Espoosta
« Vastaus #29 : 16.Joulukuu 2009, 19:02 »


Lainaus
Minulla on tarkoituksena edetä arvoasteikolla ylöspäin ehkä Majuriksi asti, jos kaikki sujuu hyvin.
Siinä saa hetken aikaa kertailla, mutta eihän se mahdotonta ole, kuten MAJURI Timo T.A. Mikkonen on meille osoittanut. Ja tietysti pitää onnistua pääsemään reserviin upseerinarvolla, mikä nyt ei ole ihan triviaali temppu.

Vähän vanha quote, mutta sanotaan nyt kuitenkin :)

Pitää pärjätä myös oikeassa elämässä, jotta voi yletä majuriksi. Kapteeniksi saakka voi ylentyä kertaamalla ja maanpuolustusta harrastamalla. Siitä eteenpäin everstiksi saakka yleneminen edellyttää sopivaa yhteiskunnallista tehtävää. Esimerkiksi terästehtaan tai elintarviketuotantolaitoksen johtajan postit ovat tyypillisesti pätevyyksiä korkeisiin reservinupseeriarvoihin, koska sodan sattuessa samat henkilöt jatkaisivat laitoksensa johdossa, jotka kuitenkin muuttavat tuotantonsa armeijan tarpeisiin.
Toisenlaisia tyyppiesimerkkejä ovat sairaaloita johtavat lääkärit tai orkestereita johtavat kapellimestarit, jotka voivat olla korkeita lääkintä- tai musiikkiuspseereita.

Kenraaliksi ei reserviläinen voi yletä lainkaan.

Mikä Timo T.A.:n siviilipätevyys on majurin arvon suonut jää kyllä arvoitukseksi.


tallennettu
Holod
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 19
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Rovaniemi
« Vastaus #30 : 20.Joulukuu 2009, 19:21 »

Heinäkuussa Sodankylän jääkäriprikaatiin.

Ajatukset asiasta ovat hieman ristiriitaisia. Olen miettinyt tulevaisuudelle jopa maanpuolustuskorkeakouluun, eli se vaatisi RUKin, tai vähintään AUKin läpäisemisen. Innostusta ja tietoa löytyy, mutta kunto ei ole hyvä. Seuraavan puolen vuoden aikana tulisi liikkua paljon, ja syödä terveellisesti (mikä meidän perheessä on lähes mahdotonta), jotta olisi paremmat mahdollisuudet.

Kaikenlaista liikuntaa on tullut kokeiltua, mutta tähän asti ei ole mikään jäänyt vakituiseksi, lenkkeily on ainoa mitä voi ilmaiseksi käydä harrastamassa, mutta näillä pakkaslukemilla saan ennemmin flunssan kuin hyvän kunnon.
tallennettu
MistwoodSage
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 135
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kolmas kivi Auringosta, kolmesataa virstaa Kuusta koilliseen
« Vastaus #31 : 01.Tammikuu 2010, 00:05 »

...Lisäksi asia on myös niin, että armeija tuo roimasti lisää aktiivisuutta elämääni, sillä viimeisten seitsemän kuukauden aikana olen kärsinyt huomattavasta tekemisen puutteesta, kun ei ole ollut opiskeluita eikä oikein töitäkään...
Voisikohan tilanne kostautua intin jälkeen? Jos oppii passiivisesta elotyylistä intin tavoille, jossa muut käskevät puolestasi, niin paluu omaehtoiseen elämään voi olla kulttuurishokki. Kun pitäisi aktivoida itseään asunnon hankinnassa, työn tai opiskelupaikan etsimisessä ja harrastusten aloittamisessa, niin eipä ole isommat pojat enää ohjaamassa. Ylläpito loppuu seinään.

...Suomen armeija huonontaa nuorten miesten kuntoa.  Iskee silmää ...
Olin sissinä ja tulin juoksutetuksi, mutta Cooper parani vain noin 150 metrillä vajaaseen 2900 metriin ja lihaskunto jopa heikkeni, mikä oli hämmentävää kaiken sen rehkimisen jälkeen.

...Kaikenlaista liikuntaa on tullut kokeiltua, mutta tähän asti ei ole mikään jäänyt vakituiseksi, lenkkeily on ainoa mitä voi ilmaiseksi käydä harrastamassa, mutta näillä pakkaslukemilla saan ennemmin flunssan kuin hyvän kunnon.
Intissä juoksutettiin meitä melkein sinne -20 asteeseen saakka, ja sitäkin kovemmassa pakkasessa laitettiin hengästymään. Jännää olisi tietää miten haitallista se voi olla (tietääkö kukaan täällä?), mutta mitä ilmeisemmin siihen tottuu kun oikein itseään altistaa. Hmm, kuulostinpa ikävän kannustavalta...  Virnistää
tallennettu
Ranmoth
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 160
« Vastaus #32 : 01.Tammikuu 2010, 01:48 »

Olin sissinä ja tulin juoksutetuksi, mutta Cooper parani vain noin 150 metrillä vajaaseen 2900 metriin ja lihaskunto jopa heikkeni, mikä oli hämmentävää kaiken sen rehkimisen jälkeen.

Sissinä ja vastaavana tulee juostua/käveltyä pitkää matkaa ja varsinkin ne sissimuonat on mitä on. Kestävyys kasvaa, mutta lihaskunto heikkenee.
tallennettu

"Marjat ovat käteviä matkustaessa, sillä niitä on kevyt kantaa, ne eivät pilaannu matkustaessa, sillä niitä on kevyt kantaa, ne eivät pilaannu, sillä niitä on kevyt kantaa, sillä ne eivät pilaannu kustaessa"
Astorethein
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Parkano
« Vastaus #33 : 05.Tammikuu 2010, 20:56 »

Voisikohan tilanne kostautua intin jälkeen? Jos oppii passiivisesta elotyylistä intin tavoille, jossa muut käskevät puolestasi, niin paluu omaehtoiseen elämään voi olla kulttuurishokki.

Enpä olekaan ajatellut asiaa tuolla tavalla, mutta en usko, että armeijalla olisi mitenkään tuhoisa vaikutus aloitekykyyn. Itse olen veikkaillut intin päinvastoin kasvattavan toimeliaisuutta, koska päivärytmi kuitenkin on sieltä tiiviiimmästä päästä eikä luppoaikaakaan ole määrättömästi. Ja ovathan monet sanoneet, että intin ansiosta asiat hoitaa sitten siviilissäkin turhia aikailematta, minkä voin kyllä hyvin uskoa. Mutta toisaalta, riippuu varmasti paljon luonteesta, miten armeija vaikuttaa palveluksen jälkeiseen elämään, jos on vaikuttaakseen.

Itsehän lähden ottamaan asiasta tarkemmin selvää ensi maanantaista alkaen. 
tallennettu

Ensin katsottiin Kauniit ja rohkeat, sitten tapettiin Seppo!
korpinaava
Kirjailija
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 115
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Oulu
« Vastaus #34 : 05.Tammikuu 2010, 23:28 »

Pääsin armeijassa helpolla  Cool.

Intti kouluttaa sotilaan jäykkään muottiin ihan tavallisen, rehdin suomalaisen (miehen) normeilla ja huumorilla höystettynä. Joten ei siellä voi muuta kuin ahdistua ja kyrpiintyä, jos ei pysty heittäytymään mukaan hölmöilyihin.

Käykää armeija, jos siltä tuntuu. Itte en ole pasifisti, ja vielä vähemmän isänmaallinen. Mutta unohtakaa moinen ajanjakso kun pääsette takas siviiliin. Elämässä on paljon suurempia haasteita ja tärkeämpiä asioita kuin vaikkapa pokkurointi (on sitä siviilissäkin...), sulkeiset, maalitauluun ampuminen ja armeijan maneereiden hokeminen. Teejii.
tallennettu
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #35 : 06.Tammikuu 2010, 00:36 »

Muistakaa sitten tämä: Varusmies, kaikkia ei kiinnosta.
tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Astorethein
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Parkano
« Vastaus #36 : 13.Helmikuu 2010, 12:27 »

Nostan aiheen vielä kerran esiin, nyt kun armeijan leivissä on tullut oltua melko tarkkaan kuukausi. Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että aika on kulunut todella nopeasti, nopeammin kuin olisin ikinä uskonut. Tuntuu aivan epätodelliselta ajatella, että jos selviän kuudella kuukaudella, on palvelusajasta takana jo kuudesosa. Jos loppuaika kuluu yhtä ripeänoloisesti, voi asepalvelus tuntua lopulta vain yhdeltä ohikiitävältä rykäykseltä.

Jos nyt erittelen tuntojani tarkemmin, niin ennakkotiedot ja -luulot osuivat aika hyvin yhteen todellisuuden kanssa. Mitään suuria yllätyksiä en ole inttikulttuurin suhteen kokenut, vaikka moniin älyttömyyksiin ja suoranaisiin naurettavuuksiin olenkin törmännyt. Esimerkiksi käy vaikkapa se, että pakkiruokailu on aina suoritettava paljain päin, oli pakkasta mikä määrä tahansa. Toisena mainittakoon se, että oikeasta tavasta pitää rynnäkkökivääriä on kouluttajienkin suunnalta niin useita käsityksiä, ettei sitä yhtä ja oikeaa taida olla olemassakaan. Typeryyden multihuipentumana pidän kuitenkin sitä epäinhimillisen kiireen ja vaivaannuttavan odotteun muodostamaa ristiriitaa, jota yksinkertaisen alokkaan on joskus todella vaikea ymmärtää. On erittäin rasittavaa pukeutua täyteen taisteluvarustukseen jossain kolmessa minuutissa ja sitten juosta pihalle muotoon odottamaan 15 minuutiksi. Ja sitten yhtä usein juostaan sama varustus päällä jonnekin muutaman kilometrin päähän ja kuunnellaan alikersanttien huutoa tiukasta aikatalusta, ja perillä sitten odotellaan joku 20 minuuttia ennen kuin mitään tapahtuu.

Mutta jos rehellisiä ollaan, niin eihän se kiire kenellekään kuolemaksi ole, vaikka stressi siitä saattaakin nousta. Itse asiassa ainoa todella ikävä asia on tähän mennessä ollut pakkanen, ja sitä se on ollut kyllä monelle muullekin. Monta kertaa ollaan yhdessä puhuttu, että sitä pystyisi helposti tekemään mitä vain, jos vain ei olisi kylmä. Ampumaratapäivät esimerkiksi ovat pakkaskeleillä aina helvettiä, ase kun tuntuu jäätyvän käsiin kiinni eikä keskittyminenkään ole oikein helppoa, jos keho tuntuu yhdeltä isolta jääkalikalta. Ensi viikon alokasleiriä odotellesa.

Mutta joo, siinähän se intti on mennyt, välillä mukavammin ja välillä hieman epämukavammin. Vapaa-aikaa on onneksi ollut melko runsaasti ja sotilaskotiinkin pääsee melkein joka päivä. Ja vaikka en olisi etukäteen uskonut, punttisalille on iltavapailla tullut lähdettyä jo useasti.

Muiden tuoreita kokemuksia omasta palveluksesta? 
tallennettu

Ensin katsottiin Kauniit ja rohkeat, sitten tapettiin Seppo!
Holod
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 19
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Rovaniemi
« Vastaus #37 : 16.Helmikuu 2010, 19:45 »

Onko täällä ketään joka voisi antaa hyviä neuvoja, että kuinka pääsisi RUKiin asti?
tallennettu
MaKo
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1431
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Oulu
« Vastaus #38 : 16.Helmikuu 2010, 19:57 »

Onko täällä ketään joka voisi antaa hyviä neuvoja, että kuinka pääsisi RUKiin asti?

Silloin itse ollessani meillä (pioneereissa) valittiin RUK:iin menijät AUK:ssa kokeiden perusteella. Itse en pärjännyt kirjojen pänttäämisessä juuri valmistuneille ylioppilaille ja niinpä jäi sitten RUK väliin. Miten se on nykyään?
tallennettu

Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #39 : 16.Helmikuu 2010, 20:34 »

Silloin itse ollessani meillä (pioneereissa) valittiin RUK:iin menijät AUK:ssa kokeiden perusteella. Itse en pärjännyt kirjojen pänttäämisessä juuri valmistuneille ylioppilaille ja niinpä jäi sitten RUK väliin. Miten se on nykyään?

Aika pitkälle samalla tavalla kai. AUKiin pitää tietysti ensin päästä, mutta se ei niin hirveän vaikea ainakaan aselajissa, jossa miehistö palvelee 180 vrk ja komppanian päällikkö yrittää tietysti löytää motivoitunutta väkeä AUKiin. Sen sijaan suurin osa AUKiin päässeistä haluaisi varmaan myös vänrikin arvon ja niinpä siellä täytynee vaan päteä paremmin kuin muut.

Ihan arvauksena kaikin puolin, olenhan 99/II B-luokituksen saanut kirjuri.
tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Sivuja: 1 [2] 3   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional