24.Heinäkuu 2014, 02:37 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: 1 2 [3]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Intti, ajatuksia palveluksen jälkeen (ja yleinen armeijakeskustelu)  (Luettu 12522 kertaa)
Holod
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 19
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Rovaniemi
« Vastaus #40 : 21.Helmikuu 2010, 23:17 »

Alokaskausikin tietenkin vaikuttaa asiaan, inttikaverin mielestä juuri tuo "oudoin" p2-testi on yks ratkaisevista asioista.
tallennettu
Jaragil
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 758
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #41 : 22.Helmikuu 2010, 00:01 »

Lainaus käyttäjältä: Holod
Onko täällä ketään joka voisi antaa hyviä neuvoja, että kuinka pääsisi RUKiin asti?

Noh, oma inttinihän meni sillä tavalla, että yritin kaikkeni välttääkseni vuoden asepalvelusta, mutta siinä nyt kävi sitten sillä tavalla, että loppujen lopuksi lyösin itseni RuKn pihalta uunituoreena upseerioppilaana... Eli joo, ei mennyt ihan niin suunnitelmien mukaan, mutta ei kyllä kaduta tuo vuoden palvelus ei sitten tippaakaan.

Mutta joo, oma kokemukseni mukaan asenne ratkaisee paljon, etenkin AuK:n aikana. Itse tyydyin kohtalooni AuKin alettua ja rupesin skarppaamaan päästäkseni upseerikoulutukseen. Omasta aselajistani - kranaatinheitin - lähti Rukkiin loppujen lopuksi kahdeksan kaveri noin kolmestakymmenestä, ja sanoisin, että kyllä sinne suurin piirtein ne särmimmät kaverit lähtivät. P1 ja P2 -kokeilla oli hyvin suuri merkitys, eikä ylioppilastodistuksestakaan haittaa ollut, vaikka ei se täysin pakollinen ollutkaan.

Enimmäkseen sinne kuitenkin otettiin niitä tyyppejä, joilla oli tarpeeksi älyä, halukkuutta ja tiettyä ihmisten kanssa toimeentulokykyä pärjätä upseerin hommissa. Omassa aselajissanikin oli esimerkiksi pari todella hyvää tyyppiä, joilla oli selvästi kykyjä hommaan, mutta joko kiinnostus ei riittänyt tai sitten he olivat vähän sellaisia luonteita, että heidät laittoi mieluummin johtamaan pientä ryhmää kokonaisen joukkueen sijaan.

Eli olet aktiivinen AuK:n koulutuksen aikana, ilmaiset halukkuutesi RuK:ta kohtaan ja skarppaat erilaisten testien aikana, niin pitäisi onnistua.
tallennettu

But the raven, sitting lonely on the placid bust, spoke only
That one word, as if his soul in that one word he did outpour.
 - Edgar Allan Poe: The Raven
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #42 : 05.Toukokuu 2010, 16:21 »

Modernin uuspasifismin kantava voima on viha sodankäyntiä kohtaan. Uuspasifististen kirjoittajien tarkoitus on kannustaa ihmisiä  luopumaan sodista, jotka heidän mukaansa ovat syynä lukuisiin kauheuksiin ja hirmuvaltaan. Asiansa tosissaan ottava uuspasifisti kyseenalaistaa sotimisen sivutuotteena kaikki sotiin liittyvät juhlat, pyhät ja siirtymäriitit, kuten paraatit, lippujuhlapäivät ja itsenäisyyspäivän.

Tästä näkökulmasta uuspasifistille jää kovin vähän hänet muihin  kansalaisiin yhdistäviä piirteitä. uuspasifismia vaivaa juurettomuus. Koska uuspasifistisessa militarismin kritiikissä on kyse vihasta ja  sotilaallisten traditioiden tahallisesta tai tahattomasta väärin  ymmärtämisestä, se ei kykene tuomaan sanomaansa julki muutoin kuin suhteessa vihansa kohteeseen.
tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Logikärmes
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 855
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #43 : 07.Tammikuu 2011, 17:41 »

Jaahas, ohi on nyt sitten 362. Mitä odotin? Uusia kokemuksia kai lähinnä, joita piti lähteä oikein aliupseerikoulusta asti hakemaan (olisinpa silloinkin tiennyt, mihin oikein lupauduin). Kokemuksia tosiaan tuli, paljon joutui sellaisia hommia tekemään, minkä pariin en olisi ikinä uskonut ajautuvani. Rajojakin tuli kokeiltua, mutta näin jälkikäteen tarkasteltuna voin ainoastaan sanoa, ettei intti oikein ollut tai ole minun juttuni.

Toki tämän pitkän vuoden aikana on tullut koettua paljon myös kaikkea hienoa (ja onhan sekin arvokasta sinänsä niiden asioiden, jotka muuten kiertäisi kaukaa, kokeminen), mutta päällimmäiseksi ajatukseksi näyttää silti jääneen se, kuinka koko härdelli loppujen lopuksi oli vain yksi hukkaan heitetty vuosi, jonka aikana koko muu elämä on katkolla. Tämä oli ajatukseni jo astuessani palvelukseen, kun vielä olin juuri päättyneiden ylioppilaskirjoitusten jäljiltä intoa ja tulevaisuudensuunnitelmia täynnä.

Niin että mitä jäi käteen? No, kaipa nämäkin kokemukset jossakin vaiheessa arvonsa osoittavat, ja onhan niitä varmasti mukava sitten jälkeenpäin muistella. Tällä hetkellä mieleeni tulee kuitenkin ainoastaan yksi asepalveluksen suorittamisesta syntyvä selkeä etu: Fullmetal Alchemistin lukeminen on huomattavasti mukavampaa, kun tuntee sotilaiden arvot!
tallennettu

"The dog is a peasant and the cat is a gentleman."
- H. P. Lovecraft, Cats And Dogs
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #44 : 18.Kesäkuu 2011, 19:01 »

Soininvaara (Osmo, ei Taavi) epäilee, että maanpuolustuksen säästötavoitteet tulevat tuomaan näkyviä muutoksia asepalvelukseen. Isoimpana muutoksena ilmaan on heitetty 4kk palvelusaika – lyhin varmaankin, en nyt ymmärrä ihan tällä lukemalla vaikuttaisiko nykyisiin aliupseerien ja erikoismiehistön palvelusaikoihin ja jos vaikuttaisi, miten. Palvelukseenastumiseriä pitäisi tällä systeemillä olla vuodessa kolme, koska 4+4+4=12.

Lisäksi väkeä olisi samaan aikaan palveluksessa vähemmän, joten henkilökuntaa ja infraa tarvittaisiin myös vähemmän. Ilmeisesti varuskuntia suljetaan – armeija itsehän on vuosia todennut, ettei maata suinkaan varuskunnista käsin puolusteta eikä niitä tätä tarkoitus varten ole tarvis olla aivan joka kaupungissa, aluepolitiikka sen sijaan on ihan toinen asia.
tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Shakal
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 226
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #45 : 04.Heinäkuu 2011, 23:28 »

Onko täällä ketään joka voisi antaa hyviä neuvoja, että kuinka pääsisi RUKiin asti?

Tämä tulee varmaan kysyjälle aivan liian myöhässä, mutta käsittääkseni suurin yksittäinen tekijä, jolla voi vaikuttaa mahdollisuuksinsa päästä RUK:uun on sopivan aselajin valinta.

Aliupseerikouluun pääsee käsittääkseni enemmistössä aselajeista melko helposti, jos ei ole selkeitä esteitä (mm. rikosrekisteri tai terveydentila) ja jos osoittaa kohtuullista kiinnostusta AUK:a kohtaan. Sen sijaan AUK:sta on tunkua jatkoon. Omassa saapumiserässäni naapuriaselajista (viesti) AUK:ssa oli toistakymmentä taistelijaa, joista kaksi pääsi reservin upseereiksi. Omassa aselajissani (kenttä tykistön tulenjohto) taas noin puolet jatkoivat Haminaan.

Harvaa tämä asia kuitenkaan kiinnostaa jo kutsuntavaiheessa niin paljon, että aselajioptimointi olisi realistinen vaihtoehto. Jos tämä ikkuna on mennyt, omat vaikutusmahdollisuudet jäänevät lähinnä siihen, että tekee hommansa intissä reippaalla asenteella.
tallennettu
Metusalem
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 963
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Inari
« Vastaus #46 : 27.Elokuu 2011, 18:13 »

Astuin palvelukseen saapumiserässä II/11 ja nyt näyttää siltä, että se on AUK ja tj niin monta ettei jaksa edes laskea. Vuoden palvelusaikaan olen koko ajan tähdännytkin, pääosin siitä syystä, että puolen vuoden nakin jälkeen elämääni jäisi kuusi kuukautta tyhjää tilaa.

P-kauden viimeinen viikko on nyt edessä, ja tähän mennessä tuntemukset ovat positiivisen puolella. Olen säästynyt pahemmilta hajoamisilta ja armeijan arki alkaa rullata alun hämmennyksen jälkeen rutiinilla. Yllätyksekseni minua turhauttaa lähinnä se, että meillä ilmatorjunnassa kuri ei ole mitenkään erityisen tiukkaa eikä koulutus kovaa; minusta tuntuu, että kestäisin henkisesti paljon enemmän ja fyysisestikin jonkin verran. Toki täytyy myöntää, että sen jälkeen kun on kaivanut kolme tuntia poteroa kenttälapiolla ja täyttänyt kuopan uudestaan, tuntuu siltä, että Puolustusvoimien iskulauseen "Tee työtä jolla on tarkoitus" on pakko olla vitsi.

Mitä tulee RUKiin pyrkimiseen, en ole vielä asiasta ihan varma. Kilpailu AUK 1:n aikana saattaa olla niin kuluttavaa, että voisi olla helpointa luopua leikistä saman tien. Toisaalta taas pääni sisällä on pieni ääni, joka käskee yrittämään kovempaa ja pääsemään mahdollisimman korkealle. Kaikkein mieluiten menisin lääkintä-AUKiin, mutta sinne pääsyä en pidä todennäköisenä, koska minulla ei ole mitään alan koulutusta.

Mitä muuten neljän kuukauden palvelusajalle kuuluu? Ruotuväki-lehdessä julistettiin, ettei 120 päivää ole vaihtoehto, mutta en pitäisi kyseistä aviisia tässä asiassa kovinkaan varmana indikaattorina siitä, miten uudistus etenee eduskunnassa. Onko tietoa siitä, ollanko minimipalvelusaikaa lyhentämässä, ja jos, niin milloin?
tallennettu
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #47 : 27.Elokuu 2011, 18:57 »

Lainaus käyttäjältä: Metusalem
sen jälkeen kun on kaivanut kolme tuntia poteroa kenttälapiolla ja täyttänyt kuopan uudestaan, tuntuu siltä, että Puolustusvoimien iskulauseen "Tee työtä jolla on tarkoitus" on pakko olla vitsi.

Kokeile samaa sitten talvipakkasilla  Hymyilee leveästi

Lainaus käyttäjältä: Metusalem
Mitä muuten neljän kuukauden palvelusajalle kuuluu?

Ehtiikö siinä ajassa muka sisäistää mitään taitoja? Kun jo nykyiselläkin systeemillä reservisoltut pitää pistää uudelleenkoulutukseen ns. sodan syttyessä...

Toisaalta kovasti ovat intin kokonaan käyneet kehuskelleet etenkin P-kauden jälkeisellä kattoon syleksimisajalla, joten jos niistä 4 kk:sta tehdään oikein hektiset ja kustannustehokkaat...  Huh
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #48 : 27.Elokuu 2011, 19:03 »

Mitä muuten neljän kuukauden palvelusajalle kuuluu? Ruotuväki-lehdessä julistettiin, ettei 120 päivää ole vaihtoehto, mutta en pitäisi kyseistä aviisia tässä asiassa kovinkaan varmana indikaattorina siitä, miten uudistus etenee eduskunnassa. Onko tietoa siitä, ollanko minimipalvelusaikaa lyhentämässä, ja jos, niin milloin?

Ei kai se mihinkään etene. Asia mainittiin ns. Siilasmaan raportissa yhtenä mahdollisena keinona ja sen jälkeen siitä on ollut runsaasti puhetta, mutta siihen se on käsittääkseni jäänytkin. Yksi vaihtoehto olisi tietysti lyhentää palvelusta ja lisätä kertausharjoituksia runsaalla kädellä, koska nykyisin epäillään, ettei suurin osa reservistä enää muista edes miten päin sitä tussaria pidetään kädessä.

Yhteiskunnallisestihan tässä on meneillään vähän eriskummallinen kiertely: sotilaallisestikin ajatellen Suomen nykyinen maanpuolustus on kaikkea muuta kuin optimaalinen – sota on niin teknistä nykyään, ettei se, montako maastopuvulla ja rynnäkkökiväärillä varustettua jamppaa meillä on pitkin metsiä ole ratkaiseva seikka, vaikka jalkaväkeä edelleen tarvitaan. Samoin vain miehiä koskeva pakollinen asevelvollisuuskin on edelleen perustuslain hengen vastainen, vaikka perinne onkin. Kukaan ei vain tiedä mihin tästä oltaisiin menossa, koska maanpuolustus ei ole mikään muusta maailmasta ja poliittisesta tilanteessa irrallinen kupla.

EU:n tulevaisuus on yksi seikka. Jotkut epäilevät talouskriisin jopa hajottavan koko unionin - tai EMUn nyt vähintään. Toisaalta toisaalla mainitaan liittovaltiokehitys, ja jos minulta kysytään, yksi liittovaltion ero valtioliittoon on se, että se on yhtenäinen ulkopoliittinen ja sotilaallinen könttä, joka seisoo ja kaatuu yhtenäisenä. Se joka hyökkää Suomen osavaltioon, hyökkää ydinasemahdin kimppuun.
tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #49 : 27.Elokuu 2011, 19:12 »

Kokeile samaa sitten talvipakkasilla  Hymyilee leveästi

En kyllä tajua, sivumennen sanoen, miten Suomen armeijan talvivarusteet ovat edelleen niin onnettomalla tolalla. Meikäläisellä on talvipyöräilykäytössä ylijäämäkintaat ja -hanskat – Bundeswehrin, koska niillä suomalaisilla ei tee yhtään mitään.
tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Astorethein
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Parkano
« Vastaus #50 : 27.Elokuu 2011, 19:34 »

Eivät nuo talvivarusteet omasta mielestäni niin kovin huonoja olleet, itse tarkenin niissä varsin mainiosti. Tämä uudehko talvitakki, jonka mallia en muista, ainakin oli yksi omista suosikeistani omana palvelusaikanani. Ja se karvalakki oli oikeasti lämmin varsinkin kaikki lärpäkkeet alas laskettuina. Nahkahanskat tosin olivat talvikäytössä täysin hyödyttömät, nehän vain kovettuivat pakkasilla jäätäväksi kuoreksi käsien ympärille.

Tuo neljän kuukauden palvelusaika on asia, josta en ole vieläkään muodostanut kovin vahvaa mielipidettä. Itse tykkimiehenä palvelleena uskon, että perusasiat voi hyvinkin oppia tuossa ajassa, koska ainakin meillä meininki oli loppupuolella joskus todella löysää. Muista aselajeista en tiedä, mutta uskon, että ne muut varmasti vaativat enemmän kuin sen neljä kuukautta.
tallennettu

Ensin katsottiin Kauniit ja rohkeat, sitten tapettiin Seppo!
Logikärmes
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 855
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #51 : 27.Elokuu 2011, 20:14 »

Jaa-a, kyllähän ne perusasiat siinä neljässäkin kuukaudessa varmaan vielä menevät, mutta kokemus omasta aselajista on sitten vähän niin ja näin. Toisaalta koko asialla ei ole juurikaan merkitystä, koska rauhanajan palvelus on täysin eri asia kuin sodanajan, jolloin joukot on joka tapauksessa pakko kouluttaa uudestaan.

Korjattavaa noissa palvelusajoissa minunkin mielestäni kuitenkin on. Itse ehdin käydä kuljettajakoulutuksen, aliupseerikoulun ja vielä kouluttaa alokkaita, ja silti palvelusajan viimeinen kolmannes tuntui lähinnä peukaloiden pyörittelyltä. Se oli todella turhauttavaa aikaa, sillä ei kovakaan koulutus haittaa, jos kokee tekevänsä jotakin merkityksellistä. Ne eivät olleet ne rankat harjoitukset, vaan vasta se lopun löysäily, joka sai pään kunnolla hajoilemaan. Puolen vuoden huoltomiehillä sen sijaan näytti säpinää riittävän kutakuinkin alusta loppuun saakka, niin ettei varsinaista gonahtamista päässyt tapahtumaan.

Maanpuolustusvalmiuden ylläpitäminen rauhanaikana on kyllä sangen kimurantti ongelma. Toisaalta pahimpaan on aina pakko valmistautua ja jokin valmius toimia pitää olla, mutta toisaalta rauhanaikana kaikki puolustusvoimille syydetty raha näyttää helposti kankkulan kaivoon heitetyltä. Onneksi Suomi on niin pieni maa, että jos yksin joudumme itseämme hyökkäystä vastaan puolustamaan, olemme tuhoon tuomittuja joka tapauksessa. Eipähän ainakaan kulu siihen yhtä naurettavan suuri osa budjetista, kuin USA:n tapaisilla mailla...
tallennettu

"The dog is a peasant and the cat is a gentleman."
- H. P. Lovecraft, Cats And Dogs
Iivari
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 3026
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Vantaan Jokiniemi (ja muu elämänalue)
« Vastaus #52 : 27.Elokuu 2011, 20:58 »

Mun on nyt kyllä ihan pakko kaiken hengen vastaisesti sanoa tähän väliin, että kyllä se 4 - 5 % budjetista on mielestäni ihan riittävän itkettävän suuri...

Siviilipalvelusmiehenä voin todeta varsinaisesta puheenaiheesta, että 12 kuukautta Lapinjärven koulutuskeskuksessa olisi varmasti hajottanut minun pääni jotakuinkin tehokkaasti. Siellä sitä peukaloiden pyörittelyä, eli kirjanlukemista, oli jo kuukauden aikana riittävästi turhauttamaan. (Ei muuta, jatkakaa, te joilla oikeaa sanottavaa on.)
tallennettu

Olen niitä tapahtumia
joita ei käsitellä perinteisillä luukuilla.
Pekka Kejonen
Dark Clark
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 751
« Vastaus #53 : 19.Joulukuu 2011, 01:48 »

Lainaus
Modernin uuspasifismin kantava voima on viha sodankäyntiä kohtaan. Uuspasifististen kirjoittajien tarkoitus on kannustaa ihmisiä  luopumaan sodista, jotka heidän mukaansa ovat syynä lukuisiin kauheuksiin ja hirmuvaltaan.

Kylläpäs ihmisillä onkin kummallisia perusteita maailmankuvansa järjestämiseen. Että sodat olisivat perustava syy ihmisen ongelmiin. Hui gauhia. Hyvä että ongelma on nyt määritelty, diagnosoitu ja eristetty terveestä yhteiskunnan solukosta! Ties vaikka kasvattaisi etäpesäkkeitä...


Lainaus
Asiansa tosissaan ottava uuspasifisti kyseenalaistaa sotimisen sivutuotteena kaikki sotiin liittyvät juhlat, pyhät ja siirtymäriitit, kuten paraatit, lippujuhlapäivät ja itsenäisyyspäivän.

Kappas! Mäkin. En tosin noista moderneista uuspasifisteista oo kuullutkaan, vaiks ajatus paseista ja fistaamisesta ei hullumpi ookaan. Ehkä oon sit postmoderni neopasifisti, kun mun mielestä valtiollisen suvereniteetin puolesta pönöttämisen on lähinnä ihan viihdyttävä target yleiselle ivanpidolle. Joskaan ei liikkuva.

Lainaus
Tästä näkökulmasta uuspasifistille jää kovin vähän hänet muihin  kansalaisiin yhdistäviä piirteitä. uuspasifismia vaivaa juurettomuus. Koska uuspasifistisessa militarismin kritiikissä on kyse vihasta ja  sotilaallisten traditioiden tahallisesta tai tahattomasta väärin  ymmärtämisestä, se ei kykene tuomaan sanomaansa julki muutoin kuin suhteessa vihansa kohteeseen.

Tarkoitat, et "juurettomuus suhteessa vihansa kohteeseen"? Vai onko tän tekstin lajityyppi satiiri/parodia vai häh? Myönnän, että ainakin itselläni on toisinaan hankaluuksia löytää kanssa-alaisiini mihinkään valtiojärjestelyyn pohjaavaa solidaarisuudentunnetta. Hyvä tietää, että juuri se on syynä nykyihmisen eksistentiaaliseen tyhjyydentunteeseen, eikä esim. tuotantotapojen muutokset, kuluttajakansalaisuus tai joku muu vastaava vaikeasti käsitettävä asia. :---))

Yleensä kyl tykkään löytää yhteisyyden tasoja muihin ihmisiin keskinäisistä eroista (!), jaetuista olosuhteista, intohimoista tai vaiks mahdollisuudestamme kommunikoida, ihan parasta. En ite löydä yhteiskunnallisen hahmotukseni ytimestä vihantunnetta, mut toisaalta sodat jonain analyysin peruspalikkana kuulostaakin idioottimaiselta, ei ihme jos suutahtavat, noi modernit uuspasifistimme.

Sain tossa joululahjaksi valtiolta siirron C-luokkaan, varareserviin. Huojentavaa, sillä ajatus siviilipalveluksen auvosta on loppuviimeksi aika epäkiitollinen. Aseellinen palvelus ei olisi tullut kysymykseen, sillä vaikka en koekaan jonkin asian puolesta tappamista ja/tai kuolemista kategorisesti pahaksi jutuksi, Suomen tasavalta ei ikävä kyllä kuulu niihin asioihin. Itse armeijaa kohtaan tunnen lähinnä akateemista mielenkiintoa, joka liittyy sotahistoriaan/univormufetisismiin/fallossymboleihin. Myös militarismiin ja fasismiin homoseksuaalisina ilmiöinä. Ja Varustelekan tuotteisiin.

tallennettu

we maybe hidden by rags but we've something they'll never have
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #54 : 19.Joulukuu 2011, 06:25 »

Vai onko tän tekstin lajityyppi satiiri/parodia vai häh?

Tästä se muistaakseni lähti: HS: Uusateismista puuttuu muu sisältö.
tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Metusalem
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 963
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Inari
« Vastaus #55 : 30.Maaliskuu 2012, 21:23 »

Vieläkään ei päästä ajatuksiin palveluksen jälkeen, vaan loputtomista 362 aamusta on vielä 98 jäljellä. Tässä siis tulee väliraporttia.

Ensinnäkin vuosi armeijassa on pidempi aika kuin vuosi siviilissä. Hädin tuskin muistan aikaa ennen viime heinäkuuta, ja koska vietän suurimman osan ajastani kasarmilla, en jaksa ajatella muuta elämää kovin usein enkä pysty puhumaan paljon muusta kuin armeijasta. Intti on todella varsin kokonaisvaltainen kokemus. Olen urautunut elämään Puolustusvoimien päiväohjelman ja sääntöjen mukaan niin tiukasti, että minulle tuottanee ongelmia siirtyä reserviin joskus tulevaisuudessa. Koko muu elämä mukaan lukien harrastuset ja sosiaaliset suhteet on tauolla.

Intti on vaikuttanut myös kykyyni ajatella ja kyseenalaistaa. Sodankäyntiin ja Puolustusvoimien sekä asevelvollisuuden olemassaolon oikeutukseen liittyvät eettiset ongelmat eivät enää jaksa vaivata samassa määrin kuin ennen palvelukseen astumista. Toisaalta olin ennen ja olen vieläkin sitä mieltä, että puolustusorganisaatio on välttämättömyys ja että asevelvollisuus on toimiva tapa järjestää se. Kyetäkseen toimimaan sotilaallisessa yhteisössä yksilön on opittava olemaan kyseenalaistamatta liikaa, niin surullista kuin se toisaalta onkin.

Toisaalta kyynisemmällä voisi mennä usko Suomen puolustukseen varusmiespalveluksen aikana. Vain itse kokemalla voi nähdä "toisen puolen puolustusvoimista", kuten eräs mainosjuliste toteaa - eli ilmeisesti sen puolen, jossa ihmiset väsyvät ja kyllästyvät, kuluttavat kokonaisia päiviä punkalla makoiluun ja jossa ketään, siis ihan oikeasti ketään, ei kiinnosta. Ei yhtään sen enempää kenraalia kuin alikersanttiakaan. Sen, kun everstiluutnantti lukee kuivan juhlapuheensa ilottomasti suoraan paperista ja kutsuvierasyleisö näprää samalla kännykkää.

Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen tämänhetkiseen palvelukseeni. Lääkintäaliupseerikoulun käytyäni olen päässyt mielekkäisiin tehtäviin, eikä enää tarvitse näytellä kiinnostusta. Tj-luvun mentyä alle sadan on myös alkanut tuntua siltä, että täältä pääsee ehkä joskus poiskin. Uskon, että päällimmäisenä palvelusajasta jää minulle hyviä muistoja.
tallennettu
Muukalainen
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 974
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #56 : 11.Elokuu 2012, 13:59 »

Metun kanssa Vekaroiduimme samaan aikaan II/11 ja nyt kun reservin aurinko on lämmittänyt jo reilun kuukauden on vihdoin minunkin aika ottaa osaa tähän ketjuun.

Minulle jäi paha maku suuhun, en aio ruveta asiaa sen kummemmin kaunistelemaan. Fyysisesti ei ollut liian rankkaa, kunto kohosi ja putosi taas. Henkisesti sen sijaan oli ajoittain aika raskastakin.

Astuin palvelukseen panssarijääkärikomppaniaan, ilman ainoatakaan vanhaa kaveria. Tupalaisiin tutustuin kuitenkin nopeasti eikä joukossa ollut mukana yhtäkään sietämätöntä vesipäätä, kuten aluksi pelkäsin. Päinvastoin, kaikki tukivat toisiaan ja huumoria riitti. P-kaudesta selvittiin ilman sen kummempia kommeluksia. Perushajotus nyt kuului toki asiaan eikä siinä ollut mitään ihmeellistä.

Seuraavan puoli vuotta vietinkin sitten tankkien parissa. Uusi tupa oli ylivoimaisesti palvelusaikani kolmesta tuvasta paras, ja todennäköisesti suurin syy siihen, että sain intin ylipäätään suoritettua loppuun. Kuitenkin kaiken turhauttavuus, pään seinään hakkaamiseen rinnastettava jääräpäinen typeryys ja kouluttajien ylimielinen ja alentava asenne alkoivat tosissaan ottaa päähän ennen vuoden loppua, ja välisodan aikaan otin puheeksi siviilipalvelukseen siirtymisen parin kaverin kanssa. Harmi vain, että viivyttelin niin paljon, että olisi pitänyt odottaa seuraavaa Lapinjärven kurssia heinäkuuhun, mikä taas olisi sotkenut opiskelujen aloittamisen aivan täysin. Pakko oli vain jatkaa. Kävin lopulta pari kertaa veksissä juttelemassa jaksamis- ja mielenterveysongelmista ja onnekseni kohdalle sattunut hoitaja ei ollut niitä elämäänsä kyllästyneimpiä ja juttelu auttoi hieman.

Viimeinen tupa oli sitten melkoista kidutusta, muutama hyvä tyyppi ei valitettavasti kyennyt pelastamaan uppoavaa laivaa. Vapaa-ajat vietin lähinnä sotkun kirjastossa lukien napit korvilla.

Olihan siellä loppujen lopuksia monia hyviäkin hetkiä, mutta valitettavasti ne eivät riitä tekemään intistä positiivista kokemusta. Puheet työstä, jolla on tarkoitus ja poikien miehistymisestä on samaa propagandaa, mitä intti on pullollaan. Kyllä siellä heti alussa näkee, ketkä ovat kunnollisia ja ketkä yläastelaisen räyhääjän tasolla, eikä muutosta oikeasti juuri tapahdu.

Jos saisin valita nyt, en menisi.

tallennettu

"Saako täällä särkeä jos on muukalainen?"
Roikka
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 16
« Vastaus #57 : 30.Marraskuu 2012, 13:35 »

Jaha, pitänee se tämäkin initiaatioriitti suorittaa.

Eli noin yhdeksän kk. sitten vapauduin Keuruun pioneerirykmentistä, jossa olin toiminut suojelulääkintämiehenä. Kun lämiksi pääsin, niin kaikki sanoi että se on helpohko homma, ja oli siinä ensimmäisen 90 aamun aikana nähnyt, että ei nuo vanhat gonamiehet paljoa tee.

Toisin kävi. Vaikka sinänsä perusvitutuksen ulkopuolella nautin intistä, niin Keuruulla oli sitä pieni varuskunta että muuhun kuin perussykintään joutui kaikki paitsi yksi Aukissa koko inttinsä palvellut kaveri. Tämä ei ollut vielä se kaikkein pahin. Meillä oli P- kauden loppuessa vaihtunut komppanianpäällikkö, joka pisti uutenavuotena isompaa vaihdetta silmään. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kun hyvät tekosyyt loppui, niin lämärit pistettiin käymään P-kautta uudestaan. Ja kun päälle lmäistiin vielä kokelaat joilla oli RUK:n jälkeen itsestään hieman suuret luulot, niin soppahan oli sillä valmis. Pataljoonan suhtautumisesta nimenomaan suojelulääkintään kertonee sekin että parhaimmillaan metässä oltiin viidestä viikosta neljä samalla kun muiden komppanioiden lämäreillä on yhteensä ehkä kaksi kämästä kadettitetsiä. Metässä oltiin vielä viikkoa ennen kuin pääsi sieltäkin pois.

Menisinkö uudestaan? Menisin, mutta en omaan hommaani.
tallennettu

Tule kanssani leikkimään {url=http://hirsipuu.phpbb.fi/index.php?sid=41818722bc569c5182b2bdbf124beb41]Hirsipuuhun![/url]
Sivuja: 1 2 [3]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional