J. R. Ward *spoilereita*

[Huoleton]

Vois jo ilmestyä. On kyllä erikoinen kuva, tulee ihan John mieleen. Kummat vaatteet ja erikoisen ison näköinen käsi. Eikö nää kansikuvat oo samoja ku englannin kielisissä?

[Emelie]

BDB-sarjan suomenkielisten versioiden kansikuvat on ihan mielenkiintoisia - synkähköjä, mutta aika kliseisen gootahtavia. Ei mitään vikaa, kyllä ne minun mielenkiintoni herättivät silloin aikoinaan. Ainoa vaan, että ainakin miespuoliset kansikuvatyypit on aikas kaukana siitä, miten itse näen BDB-settiin liittyvät urokset. Jos siis kuvien tarkoituksena on jollain asteella kuvata kirjassa esiintyviä hahmoja, eivätkä ne ole vain jotain random-kuvia. Jos tämä logiikka pätee, niin tuon uusimman kirjan kannen tyyppi ei taida olla Payne, onko se Manuel? 

Englanninkilelisten versioiden kansikuvat ovatkin sitten aika perusharlekiini tavaraa, värimaailma on vaan hieman kylmempi.

[Q_Black]

Vois jo ilmestyä. On kyllä erikoinen kuva, tulee ihan John mieleen. Kummat vaatteet ja erikoisen ison näköinen käsi. Eikö nää kansikuvat oo samoja ku englannin kielisissä?

Eheiiii, ei lähellekään samanlaiset ku enkunkielisissä. Näet enkunkieliset kannet täältä. Johnia tuosta ei kyllä saa tekemälläkään, mut Edwardin kyllä 

Pidin ekoista BDB-kansista, mut näihin uusimpiin on tullut ihan kummallisia kuvia. Jotenkin noita naisia pystyi peilaamaan kirjojen hahmoihin, mutta nää miehet kyllä k*see ja aika railakkaasti. Toivon todella, että kansien suunnittelija ei ole ajatellut kirjojen hahmoja noita valitessaan. Tai sitten sillä tyypillä ei ole ollut mitään hajua kirjoje sisällöstä 

En ole varma kirjoitinko aiemmin jo tuonne, mutta BDB:n insider's guide saattaa tulla ensikeväänä suomennokseen! Huippua! Olen niin odotellut, että pääsen lukee Bellan ja Z:n tarinan sieltä <3

[Huoleton]

Lukasin tuon Insider's guiden. Tai no, osittain luin. Luin haastattelut ja sen alun tarinan. Aloitin lukemaan kirjailijan pölinöitä kirjan synnystä, mutta sitten alkoi ahdistaa. En tahdo ajatella kirjailijaa lukiessani kirjaa. Koko opus oli ehkä hiukan liian outo makuuni. Kaikista miehistä tuli niin siirappisen lällykät kokonaiskuvat, että olisin jo kaivannut kunnon sotakohtausta verellä ja suolilla tasoittamaan äklömakeutta.

[Q_Black]

Dodiih, nyt on sitten luettu tämäkin kirja  8-)

Mistäs aloittaisin...

Pidin Paynesta ja varsinkin siksi, että se osasi heittää "vittuaperkelettä" eikä alistunut Vishousin tahtoon tai kenenkään muunkaan.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Luin ihan kauhuissani eteenpäin sen halvaantumisesta kun en yhtäkkiä ollut ollenkaan varma, että paraneekohan se sittenkään. En muistanut edes lukemiani spoilereita tässä vaiheessa 

Mannysta tuli kyllä suuri suosikki. Ihastuin samalla tavalla hahmoon kuin Butchiinkin alussa. Molemmat on sellasia kovapäitä ja osaavat laukoa suustaan vaikka mitä.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Eikä tosiaan yllättänyt, että he ovatkin mahdollisesti sukua toisilleen (vaikka kyllä tiesinkin sen jo etukäteen). Ja joo, jokainen mies, joka pitää hevosista, sulattaa mun sydämen heti <3

Vishousista:

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Vishous-pätkät enemmänkin ärsytti kuin mitään muuta. "Yyyy, olen kokenut vääryyttä, hakatkaa mut". Jeps, sillähän se tosielämässä menee ohi. Hohhoi. Vishousin ja Butchin kanssakäyminen on kyllä hauskaa luettavaa. En mieti sitä miltään muulta kannalta kuin siltä, että ne on ystäviä. En voi oikein vieläkään kuvitella niitä mihinkään muuhun.... mut kaveruksina ne on ihkuja. Lisäksi nää V:n ja Janen sessiot oli aika jees, ja lopussa musta oli jotenkin ihana se kun Jane tuli sinne biljardihuoneeseen ja voin kuvitella V:n jähmettyvän ja tuijottavan naistaan sen paukkulasinsa takaa. NAM.

Ei lessereitä, kiiiiiiitos! <3

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Yllätti kyllä nää uudet vampyyrisoturit. Miten mulla on sellainen kutina, että kirjoja tulee lisääkin poikien kirjan jälkeen?

Mikä oli noiden Jose/Veck-pätkien tarkoitus?

Qhuinn <3

Hmm, siinä kai kaikki oleellinen. Rakastuin kyllä BDB-maailmaan uudelleen tän kirjan myötä, koska tässä oli niin paljon uusia hahmoja, joista ei tiennyt oikeastaan mitään. En malta odotella sitä Tohrin kirjaa. Onneks tulee jo marraskuussa  8-)

[Daliden]

Onkos kukaan muuten pohtinut miten nuo nimet voisi suomentaa? Tushka?  Ilkhimys? :)

[Q_Black]

^ Jaa'a... en ole koskaan miettinyt et niitä kukaan kirjaimellisesti suomentaisi. Siis niin, että siellä välissä on niitä "ylimääräisiä" kirjaimia  ja jotenkin se olis ehkä hahmojen raiskausta se, että niiden nimet suomennettaisiin. Jokainen viittaa jollain lailla johonkin, mutta ei kuitenkaan.

Esimerkiksi Phury voisi olla niinkuin Fury eli raivo. Wrath taas tarkoittaa englanniksi vähän samaa, vihaa ja raivoa. Vishous on vähän niinkuin Vicious eli ilkeä, raju, säälimätön. Tohrment taas Torment eli kärsimys, tuska, piina. Zsadist nyt viittaa selkeästi sadistiin ja me kaikkihan tiedämme mitä se tarkoittaa :D Rhage on niin kuin Rage eli raivo. Rehvenge on Revenge eli kosto. Therror on Terror eli kauhu, terrori ja sitä rataa. Periaatteessa nimillä on oikeanlaiset merkityksensä, mutta ne on muokattu hahmoille sopiviksi "vampyyrinimiksi". Ja musta ne kyllä aika hyvin jotenki kolahtaa 

[Dyn]

Joo, onneksi ei ole suomennettu, kauhea ajatellakin. Ovathan nuo järjettömän korneja jo englanniksi, mutta suomeksi vielä pahempia. :D

[Q_Black]

Joo, onneksi ei ole suomennettu, kauhea ajatellakin. Ovathan nuo järjettömän korneja jo englanniksi, mutta suomeksi vielä pahempia. :D

Juuh, onneksi suomentajat ovat olleet sitä mieltä, että on vaan parempi pitää nimet niminä 

Reilu kuukausi vielä niin sitten pääsis lukemaan sen uusimman tuotoksen, joka vasta tänä vuonna tuli enkuks. Tuntuupa jännältä 

[Tiuku]

Bongasin tietokannasta, että upea kansi kyllä tässä seuraavassa:

[Dyn]

Onpa kyllä hieno, varmaan tyylikkäin tähän mennessä!

[Q_Black]

^ Juuh, kun näin tuon ekan kerran niin melkein kiljuin. Aivan mahtava kansi! Ja minähän sen tänne vinkkasin et lisätkää uusi kansi uudelle BDB-kirjalle kun satuin näkemään sen Bookplussalla ;)

Ei pitkään enää odottelua, sais tulla kyl jo 

[Emelie]

Lukaisin Vapautetun rakastajan tuossa Itsenäisyyspäivänä, ja nyt kun olen lopettanut nauramisen (ja saanut aikaa objektiivisempään ajatteluun), niin voinen siitä muutaman sanan tännekin kirjoittaa.

Luin tämän kirjan suomeksi, ikävä kyllä. Olisi pitänyt pysyä vain niissä englanninkielisissä. Suomennoksessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, sen eteen on tehty paras mihin on pystytty. Fakta taitaa vaan olla, että näitä kirjoja ei pysty suomentamaan mitenkään mainittavan fiksusti. Ward kirjoittaa jokseenkin elävästi ja pilke silmäkulmassa -tyyppisesti, ja näissä kohdissa suomennokset toimivat ihan jees. Mutta sitten on niitä hetkiä, jolloin se pettää ja pahasti. Yksi lause jäi mieleen, en nyt ihan tarkkaa sitä muista, mutta se meni jokseenkin näin:

"Normaalisti Janen naiseus vaati urosta ärjyen."

Siis mitä pirua? Valitettavasti tuo ei ollut ainoa nolonhumoristinen kohta, mutta jostain syystä se jäi mieleen. Näen siitä varmaan vielä vuosienkin päästä painajaisia...

Tämä on nyt taas ehkä turhaa nillitystä, mutta se olisi kanssa ihan kiva, että hahmojen nimet pysyisivät samoina. Bloodletter/Verenvaluttaja/Verenlaskija kaverin nimi vaihtelee sarjan aikana vähän liian usein. Taitaa kuitenkin onneksi pysyä samana yhden kirjan sisällä.

Itse juonesta, pääpari Payne ja Manny eivät kiinnostaneet pätkääkään. Aikamoista pakkopullaa oli heidän kohtaustensa ym lukeminen. Toivoin vain koko ajan, että he vihdosta viimein pääsisivät vehtaamaan (ja selvittämään ongelmansa sitä kautta) ilman, että joku kyylää olan takana.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Luin ihan kauhuissani eteenpäin sen halvaantumisesta kun en yhtäkkiä ollut ollenkaan varma, että paraneekohan se sittenkään. En muistanut edes lukemiani spoilereita tässä vaiheessa  

No jaa,

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

ei ollut minulle kyllä mikään yllätys, että Payne parani. Ja se miten se parani: ei yllätystä siinäkään. Seksihän parantaa kaiken.. Olisin kyllä halunnut, että Payne jäisi halvaantuneeksi, se olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa luettavaa. Tällä hetkellähän Wrath taitaa olla ainoa, jolla on jokin fyysinen haittatekijä, kaikki muut on vaan henkisesti enemmän tai vähemmän nyrjähtäneitä. Se alkaa käydä vähän vanhaksi...

Se, miten Manny saavutti pitkäikäisyyden, oli toteutettu paremmin kuin monen muun kohdalla.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Nyt Kirjurineitsyellä ei ollut sormiaan pelissä (kai?), ja Manny pysyy hengissä niin pitkään kuin on Paynen kanssa ja kun Payne on elossa (ja ei se siitä mihinkään kuole). Propsit siitä, että Mannystä ei tehty vampyyriä, vaikka periaatteessahan se taitaisi olla mahdollista, vampyyrin sukua kun on. Toivottavasti vampyyrimuunnosta ei tehdä missään vaiheessa.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Vishous-pätkät enemmänkin ärsytti kuin mitään muuta. "Yyyy, olen kokenut vääryyttä, hakatkaa mut". Jeps, sillähän se tosielämässä menee ohi. Hohhoi.
....

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

No se vähän riippuu. Jokaisella on omat tapansa selvityä, kaippa se SM toimii jollekin. Ja tosielämällä ei kyllä tämän kirjasarjan ja sen hahmojen kanssa mitään tekemistä.   Eikös Z:kin vaatinut Phuryä käyttämään nyrkkejään siihen ja sitä kautta lievittämään sen "tuskaa"/whatever?

Kirjan parasta antia olivat Janen ja V:n kohtaukset, tämä pari kun on sijalla 3 omassa parhaat parit -listassani.

Hyvä, että kirjan juoni ei keskittynyt pelkästään pääpariin, vaan sivujuonet saivat myös oman osansa. Varsinaisesti sarjan juoni (vampyyrit vs lesserit) ei edennyt yhtään minnekään, olisi kyllä saanut. Kirjasarjan ikuisuuksiin kestäminen (ja venyttäminen) taitaa olla paranormaalin romantiikka genren piirre (tai ainakin pahimman laatuisten harlekiiniversioiden...). Pahoin pelkään, että nyt mennään vasta sarjan puolivälissä, vaikka se olisi saanut jo loppua 6-7 kirjan jälkeen.

Äpäräjoukko ei sydäntäni pahemmin lämmittänyt, se vain tarkoittaa sitä,  mukana on uusi lauma takakireitä fucked up vamppyyriuroksia, jotka tarvitsee omat naaraat ja paljon kuksimista, jotta ne saa elämänsä taas raiteilleen.
Seksi on muutenkin kokenut aikamoisen inflaation näissä kirjoissa. Osaltaan voinee vaikuttaa kyllä myös se, että suurin osa tällä hetkellä lukemistani kirjoista sisältää aikapaljon seksuaalista kanssakäymistä, osa on ihan puhtaasti eroottista tavaraa. Ehkäpä sen takia en osaa enää arvostaa BDB-kirjojen vehtauskohtauksia.

Täytyy kyllä vielä ihmetellä Wardin tarvetta tehdä jokaisesta kirjojen kohdeuroksista/miespuolisista ihmisistä vähintään kolmen ison vaatekaapin kokoisia. Eivätkö ne muuten ole tarpeeksi maskuliinia? En voi ainakaan ihan heti kuvitella Wardin kirjoittavan kirjaa Haversista, hänhän taisi olla aika hempula kaveri? Ja olen myös aika varma, että

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Blayn ja Saxtonin suhteessa Blayn on top ja Saxton bottom, kun taas sitten tulevaisuudessa Blayn ja Qhuinnin välisessä kanssakäymisessä Qhuinn on top ja Blay bottom. Eipä sinänsä mitään vikaa, en varsinaisesti valita jos asia on niin *grin*, mutta se vain todistaa pointtini siitä, että isompi kaveri on alistaja ja heikompi osapuoli alistuja.

 
Kaikesta tästä kritiikistä (valittamisesta) huolimatta, ei Vapautettu rakastaja ollut ihan umpisurkea. Siinä oli hauskoja sekä miellyttäviä kohtauksia, ja Wardin tapa kirjoittaa nokkelia dialogeja on piristävää. Mutta tulevaisuudessa taidan pitäytyä englanninkielisissä versioissa, tulee vähemmän vatsalihaskramppeja nauramisesta. En tiedä kuinka pitkälle jaksan tätä sarjaa enää lukea, ehkä odotan Blayn ja Qhuinnin kirjan ja lopetan sen jälkeen. Saa nähdä.

Ai niin, sinänsä huvittava yksityiskohta suomennoksista:
Vapautettu rakastaja
Pedon veri
Hetken aikaa mietin, että miksi kirjan kansikuvapoika vaikutti niin tutulta...  

[Huoleton]

Ai niin, sinänsä huvittava yksityiskohta suomennoksista:
Vapautettu rakastaja
Pedon veri
Hetken aikaa mietin, että miksi kirjan kansikuvapoika vaikutti niin tutulta...  

Hih, havaitsin saman viikonloppuna kirjastossa. Nappasin nimittäin kuvan perusteella kirjan käteen ja rupesin lukemaan takakantta kurkatakseni olenko lukenut kirjaa. Ehkä hiukan mielikuvitusta voisivat alkaa käyttää noiden kirjojen kansien suhteen...

[Tiuku]

Luin tämän viimeisimmän eli Uudestisyntyneen rakastajan eilen. Olin ihan iloinen siitä, että siinä lauottiin vaihteeksi suoria sanoja ja jopa totuuksiakin, koska yleensä hahmot vain rypevät itsesäälissä ja tekevät itsestään marttyyrin ja kukaan ei näytä pitävän sitä niiden omana vikana, saati sano edes että yritähän nyt ryhdistäytyä. Olisi kyllä pääparituksesta saanut minun mielestäni kyllä herkullisemmankin (tarkoittaen tässä realistisempaa ja moniulotteisempaa), koska lähtökohdat olisivat olleet upeat.

Kun mietin koko sarjaa taaksepäin, paras suhdekuvaus on kuitenkin minun mielestäni lopulta ollut Rehvengen ja Ehlenan. Herranjestas, ne eivät olleet ihmissuhdeasioissa aivan pystymetsästä tempaistuja kuten kutakuinkin kaikki muut, ja niillä oli jotain niinkin realistista kuin puhelinkeskusteluja ja treffejä. Olen tainnut saada jo ähkyyn asti näitä Wardin tavanomaisia ratkaisuja. Xhexkin pilattiin omassa kirjassaan monelta osin, mutta tässä viimeisimmässä osassa tykkäsin siitä taas, koska nyt se oli lähestulkoon niin kovaksikeitetty tyyppi kuin sen pitääkin olla. Miksi hyviä hahmoja pitää ryvettää sellaisiksi, että niistä tulee heti ongelmien ilmaantuessa täysin toistensa kopioita?

[Huoleton]

Vapautettu rakastaja lukastu. Tykkäsin tästä kirjasta enemmän kuin monesta aikaisemmasta. Varsinkin, kun lessereiden pään sisään ei menty kertaakaan. Payne oli virkistävän "normaali" hahmo. Blay/Qhuinn- TYLSÄÄ! Verenlaskijan soturijoukko oli mielenkiintosta porukkaa ja aika kiva lisä juoneen. Ihmispoliisien seuraaminen ja siten rinnalle tuodusta murhatarinasta tykkäsin

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Oliko niin, että tappaja on se sutenööri vai yhdistelinkö aamuyön tunteina asiat väärin?

Vaikkakin kirjat ovat parantuneet ja hienosti siirtyneet koko ajan eteenpäin asioissa, eikä suurta jumittumista vain yhteen pariin ole, kirja kirjalta minua on alkanut yhä useampi pieni asia ärsyttää, esim. tavismerkkipudottelu "imi tupakkaansa kuin Dyson-pölynimuri"-MIKSI?!??!!? Ymmärrän, että merkkinimiä ängetään kirjaan, joka on tyyliltään Pahoilainen pukeutuu Pradaan, mutta tällaiseen?? Samalla tavalla ne kaikki imurit imee, joten miksi on turhaan laitettu merkki ja vielä IMURILLE??? Tätä esiintyi tässä kirjassa mielestäni liikaa.

Toisekseen  "naaras"- Manny käytti Paynesta sitä keskustellessaan toiselle ihmiselle ja se osui silmään, koska en ole koskaan kuullut suomenkielellä puolisoon, kumppaniin, yms viitattavan naaraana, "Tässä on naaraani Jenni", "Tässä on koiraani Janne"- Musta alkaa yhä enemmän tuntua, että kirjailijalla on rotukoiria ja nämä kaikki tarinat saavat inspiraationsa siitä, etteivät hänen rotukoiransa tahdo pariutua kuin muiden rotujen kanssa.

[Emelie]

Mikä oli noiden Jose/Veck-pätkien tarkoitus?

Hmm, ilmeisesti noilla pätkillä ei BDB:n sarjan juonen kanssa ole juurikaan mitään tarkoitusta (ellei Veckillä sitten ollut jotain merkittävää funktiota tässä uusimmassa kirjassa?), ne taisivat olla vain mainosta Wardin toiselle sarjalle Langenneet enkelit (The Fallen Angels), sillä sarjan 3. osan Envyn pääparituksen miespuolisena osana on Veck. Kiva sinänsä, että kahden eri sarjan tarinat overlappaa, se tekee luodusta maailmasta jotenkin todemman tuntuisen, mutta toisaalta taas en jaksaisi lukea samoja sepustuksia samasta hahmosta kahta eri kertaa. Tosin en kylläkään tiedä, miten Ward on hoitanut tuon Veckin hahmoesityksen Langenneissa Enkeleissä, pitäisi ehkä lukea.

Musta alkaa yhä enemmän tuntua, että kirjailijalla on rotukoiria ja nämä kaikki tarinat saavat inspiraationsa siitä, etteivät hänen rotukoiransa tahdo pariutua kuin muiden rotujen kanssa.

 

[Huoleton]

Mikä oli noiden Jose/Veck-pätkien tarkoitus?

Hmm, ilmeisesti noilla pätkillä ei BDB:n sarjan juonen kanssa ole juurikaan mitään tarkoitusta (ellei Veckillä sitten ollut jotain merkittävää funktiota tässä uusimmassa kirjassa?), ne taisivat olla vain mainosta Wardin toiselle sarjalle Langenneet enkelit (The Fallen Angels), sillä sarjan 3. osan Envyn pääparituksen miespuolisena osana on Veck. Kiva sinänsä, että kahden eri sarjan tarinat overlappaa, se tekee luodusta maailmasta jotenkin todemman tuntuisen, mutta toisaalta taas en jaksaisi lukea samoja sepustuksia samasta hahmosta kahta eri kertaa. Tosin en kylläkään tiedä, miten Ward on hoitanut tuon Veckin hahmoesityksen Langenneissa Enkeleissä, pitäisi ehkä lukea.

Siis Veck on sarjan päähenkilö ja tämän esittelyn perusteellako ihmisten pitäisi haluta lukea koko sarja? Ei, onnistu. Ainakin tuon esittelyn perusteella hän vaikutti hyvin kuivalta ja tylsältä tyypiltä. Isiongelma ei ihan riittänyt nostamaan kiinnostusta.

[Emelie]

Siis Veck on sarjan päähenkilö ja tämän esittelyn perusteellako ihmisten pitäisi haluta lukea koko sarja? Ei, onnistu. Ainakin tuon esittelyn perusteella hän vaikutti hyvin kuivalta ja tylsältä tyypiltä. Isiongelma ei ihan riittänyt nostamaan kiinnostusta.

No juu, minuunkaan kaveri ei kolahtanut. Aikalailla samasta puusta veistetty kuin lähes kaikki muutkin miespuoliset hahmot Wardin kirjoissa. Jos Veckillä ei BDB-sarjassa ole muuta funktiota kuin olla jonkinlainen mainos tai muu vastaava FE-sarjalle, niin olisi saanut jättää koko kaverin esittelemättä. Sarjassa on nyt jo muutenkin ihan liikaa hahmoja.

Enkeleiden eka osa Halu oli kylläkin ihan mukavaa luettavaa, jonkun verran erilainen kuin BDB. Toivottavasti se myös pysyy sellaisena, toista BDB:n kaltaista sarjaa en jaksa alkaa kahlata läpi, yhdessäkin on jo täysi työ.

[Tiuku]

Ai, sekö sen Veck-tyypin idea olikin? Kiitos asian valaisemisesta, koska ehdin jo oikeasti epäillä Wardia täysin lahopääksi - sekä niin kasi- kuin ysikirjassakin kun on jo käsitelty sivujuonessa täysin turhanoloista hahmoa, ja kiva kun ainakin toisella niistä on edes olevinaan jokin pointti edes jossain yhteydessä. Wardin lahopäisyydestä puheenollen, minua kyllä vähän välillä vaivaa se että Ward kirjoittaa sarjan edetessä aiemmin esittämiään faktoja uusiksi. Esimerkiksi soturien pituudet ja muutenkin kuvaukset vaihtelevat (olen ihan satavarma että Wrath kuvattiin ekassa osassa 180-senttiseksi, ja kolmannessa osassa taas Zsadist oli sen pituinen - ei moisista pätkäpituuksista puhettakaan enää), ja aikataulutusta on pantu muutaman kerran uusiksi, kun osa kirjoista - esim. tämä viimeisin - on ilmeisesti alkavinaan lomittain jonkin edellisen kirjan tapahtumien kanssa ja jostain syystä kumminkin osa tapahtumista on jo tapahtunut, vaikkeivät ne olekaan vielä tapahtuneet, u know.

Enkeleiden eka osa Halu oli kylläkin ihan mukavaa luettavaa, jonkun verran erilainen kuin BDB. Toivottavasti se myös pysyy sellaisena, toista BDB:n kaltaista sarjaa en jaksa alkaa kahlata läpi, yhdessäkin on jo täysi työ.

Jo Halusta arvostelua kirjoittaessani suhtauduin skeptisesti siihen, että enkelisarja tulisi lopulta paljon mitenkään eroamaan ekasta sarjasta. Kyllä Halu itsessään oli vielä kiinnostava, mutta entäs nyt sitten kun kaikki oikeasti yllättävät kortit on ehditty vetää esiin? Ei toivoakaan. En tietysti kylläkään ole lukenut sarjaa vielä tuota pidemmälle.