Mikä kirja? osa 2

[Kuurankukka]

Kirja ei oo akuutisti samassa paikassa kuin minä, voitte saada lisävihjei sitten kun näin on! Annan kuitenkin vihjeen: kirjailija löytyy tietokannastamme, etsitty kirja ei.

[Kuurankukka]

"Raamatussahan teitä karkotetaan kaiken aikaa."
"Älä sinä usko kaikkea lukemaasi."
Minua akoi taas hermostuttaa, joten otin sukat jalasta ja työnsin varpaat lohduksi suuhuni. Ne maistuivat digestivikeksiltä. Sitten menin ikkunaan ja puristin muutaman pelargoninnupun rikki kuullakseni poksahduksen. Kun istuuduin, riivaaja loisti hyvin kirkkaana ja kiillotti krokotiilia nenäliinallaan.

[Iivari]

Jonkin brittiläinen kirjailija tuntuisi todennäköisimmältä...

[Feylana]

No siis, tämähän ei ole oikein, ja tiedän sen, mutta ihan ketjun elävyyden nimissä yhdistetään pelargoniat Linnunrataan ja liftareihin. :F

Mutta ihan rehellisesti sanoen, en usko koskaan tätä kirjaa selanneenikaan.

[Kuurankukka]

Kun pääsin Melanielle, alkoi olla jo pimeä. Jouduin matkalla kulkemaan hautausmaa läpi, ja toisinaan varastin hänelle uusilta haudoilta kimpun kukkia. Hän ilahtui aina, vaikka en tietysti koskaan kertonut mistä ne olivat peräisin. Hän kysyi jäisinkö yöksi, kun hänen äitinsä oli poissa, eikä hänestä ollut mukavaa olla kotona yksin. Sanoin että soittaisin yhdelle naapurille, ja pitkän veivaamisen jälkeen sain lopulta äidin suostumaan, kun hänet ensin oli haettu puhelimeen salaattimaaltaan. Luimme Raamattua kuten tavallista ja sanoimme sitten toisillemme kuinka hauskaa oli, että Herra oli saattanut meidät yhteen. Melanie silitti pitkään minun päätäni, ja sen jälkeen me halasimme ja se tuntui aivan kuin hukkumiselta. Silloin minä pelästyin mutta en pystynyt lopettamaan. Jotain mönki minun vatsassani. Sisälläni oli mustekala.
Oli ilta ja tuli aamu: uusi päivä.
Sen jälkeen me teimme kaikkea yhdessä, ja olin yötä hänen luonaan niin usein kuin vain voin. Äiti vaikutti helpottuneelta, kun en enää tavannut Grahamia yhtä paljon kuin ennen, eikä hän vielä hetkeen ottanut puheeksi sitä että vietin niin paljon aikaa Melanien kanssa.
"Onko tämä sinusta luonnotonta himoa?" kysyin häneltä kerran.
"Ei siltä tunnu. Sehän on pastori Finchin mukaan kamalaa." Varmaan Melanie on oikeassa, ajattelin.

[Fantasia]

Jeanette Winterson: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä

[Kuurankukka]

^_^

Onnea uudesta vuorosta!

[Fantasia]

Uusi arvattava, 1. vihjekatkelma:

Jokainen esine hänen ympärillään oli olevinaan jokin muu kuin se todellisuudessa oli, nuo tavarat pettivät häntä kauniilla väreillään, ja kun hän ojensi käpälänsä, ne olivatkin vain paperia, puuta tai kipsiä. Kultakruunut eivät olleet hauskan painavia, kukat olivat paperikukkia, viuluissa ei ollut kieliä eikä laatikoissa pohjia, eikä kirjoja saanut edes auki.

[Hiistu]

Tove Jansson: Vaarallinen juhannus?

[Fantasia]

Hyvä, Hiistu, vuoro vaihtui! Kymmenen minuutin ketju lienee jonkinlainen ennätys?

[Hiistu]

Käpälästä tuli mieleen, että henkilöhän on joku muumi, ja lopusta tekstistä, että nyt ollaan rekvisiittavarastossa. Ja sitten tuli mieleen, että heeeetkinen...   ("Hauskan painava" on ihanan tovemainen ilmaus, vielä näin jälkioivalluksena.)

Katson, josko keksin jo täksi illaksi arvuutettavan kirjan. Jollei, niin huomenna päivällä.  

[Hiistu]

Yötä vasten mietittävää:


1. ”Minäpä kerron. Yhdeksän vuoden ajan [henkilö] etsi prinsessan tappaneen lohikäärmeen perhettä. Katsokaas, hän kaipasi vastauksia. Hän tiesi ettei hänen rakastettunsa murha ollut jonkun rosvoilevan madon päähänpisto –”
”Madon?” [**] kysyi.
”Niin juuri, madon!” [*] vastasi syvää halveksuntaa äänessään. ”Lohikäärme on liian ylevä nimi niille olioille.”
”Odota”, [**] sanoi. ”En taida oikein ymmärtää. Tarkoitatko että [henkilö] jahtasi niitä lohikäärmeitä – matoja – kuulustellakseen niitä?”
”Madoilla on kielet”, [*] sanoi. ”Ja monet niistä ovat hyvinkin kaunopuheisia. Joukossa on runoilijoitakin.”
”Sitä en tiennytkään”, [***] sanoi. ”Kaikkea sitä kuulee.”
”Ovatko ne runot hyviäkin?” [****] kysyi.
”Sontaa, kuonaa, ulostetta”, [*] luetteli.
”Kunhan vain kysyin”, [****] sanoi.

[Rid]

Naomi Novik - Jadevaltaistuin?

[Hiistu]

Jadevaltaistuimessa on varmasti runoilevia lohikäärmeitä, mutta ei ollut nyt tämä se. Monessa muussakin kirjassa olisi voinut, mutta kaipa pitää antaa seuraava vihje...


1. ”Minäpä kerron. Yhdeksän vuoden ajan [henkilö] etsi prinsessan tappaneen lohikäärmeen perhettä. Katsokaas, hän kaipasi vastauksia. Hän tiesi ettei hänen rakastettunsa murha ollut jonkun rosvoilevan madon päähänpisto –”
”Madon?” [**] kysyi.
”Niin juuri, madon!” [*] vastasi syvää halveksuntaa äänessään. ”Lohikäärme on liian ylevä nimi niille olioille.”
”Odota”, [**] sanoi. ”En taida oikein ymmärtää. Tarkoitatko että [henkilö] jahtasi niitä lohikäärmeitä – matoja – kuulustellakseen niitä?”
”Madoilla on kielet”, [*] sanoi. ”Ja monet niistä ovat hyvinkin kaunopuheisia. Joukossa on runoilijoitakin.”
”Sitä en tiennytkään”, [***] sanoi. ”Kaikkea sitä kuulee.”
”Ovatko ne runot hyviäkin?” [****] kysyi.
”Sontaa, kuonaa, ulostetta”, [*] luetteli.
”Kunhan vain kysyin”, [****] sanoi.
 

Tämän vihjeen henkilöistä toinen on kirjan päähenkilö:

2. ”Mille sinä nyt naurat?”
”Ajattelin vain miten kumma pakkaus sinä olet. Minun sankarittareni.” Hän suuteli [toista henkilöä] poskelle yhä hymyillen. ”Kummallisin tyttö jonka olen tavannut.”
”Entä kuinkas monta tyttöä sinä olet tavannut?”
[Henkilö] teki hetken laskutoimituksia päässään. Sitten hän sanoi: ”No… toden sanoakseni vain sinut – jos äitiä ei lasketa.”

[Iivari]

Ikään kuin vähän roisimpaa Lumotun metsän kronikoista, muuten olisi voinut arvata niitä taas vaihteeksi.

[Hiistu]

Kiitos arvauksesta, mutta ei ole Lumottuja metsiä.

Kokeillaan vaikka tällaista:

3. [Päähenkilö] kyykistyi tulen eteen ja otti melkein kuivat setelit tulisijan reunukselta. ”Ole hyvä”, hän sanoi tarjoten niitä [toiselle henkilölle - eri kuin edellisen vihjeen]. ”Ota nämä.” [Toinen henkilö] pudisti päätään, ja hänen ilmeestään kuvastui lähes uskonnollista kunnioitusta.
”Ei, en minä mitenkään voisi. Ei dollareita. Vain enkelit käyttävät dollareita [--].”

[Tiuku]

Hyviä enteitä?

[Hiistu]

Ei Hyviä enteitä. (Pitääkin lisätä lukulistaan.  )  

Oisikohan tämä jo helpompi... Eräästä henkilöhahmosta kerrotaan seuraavaa:

4.  [Henkilö] riisui toisen hansikkaansa ja kohotti paljaan kätensä tuuleen huulten vetäytyessä irvistykseen. Hänen isoäitinsä oli kauan sitten tehnyt hänelle jotain, jonka takia nuo huulet olivat arpeutuneet. Kuultuaan hänen lausuvan sanan rakkaus [kyseinen isoäiti] oli ommellut hänen huulensa yhteen ja jättänyt hänet sillä tavoin, sanattomaksi ja nälkäiseksi, kokonaisen päivän ajaksi.

[Lachesis]

Clive Barker: Abarat I?

[Hiistu]

Viimeisessä toivomuksessa olisi hyvinkin voinut kohdata jotain tällaista..
Mutta Lachesiksella oikea vastaus ja seuraava vuoro! Kyseessä oli ensimmäinen Abarat.

Spoileri: Selitystä vihjeille (klikkaa näytä/piilota)

Prinsessa, jonka lohikäärme tappoi/sieppasi oli prinsessa Boa, jonka perään vähän kaikki kirjassa haikailevat. Toisessa vihjeessä esiintyvät päähenkilö, Candy-tyttö ja gesrotta Malingo, johon kirjan loppupuolella tutustutaan (ja joka ei ole ennen nähnyt tyttöjä, koska hänet myytiin jo lapsena hullun taikurin kotiorjaksi). Abaratilaisille Candyn kotimaailma (eli meidän maailmamme, etenkin eräs Amerikan osa) on mystinen Tuonpuoleinen, johon kaikki sikäläiset eivät enää edes usko. Viimeisessä vihjeessä oli tarinan "pääpahis" eli Kristoffer Kalma, jota minun käy jokseenkin sääliksi ihan jo kamalan isoäitinsä tähden.

Seuraavaksi olisi kai pitänyt puhua merestä, saarista tai ajasta.. Tai ottaa jokin niin eriskummallinen pätkä, ettei oikein olisi voinut olla mistään muusta kirjasta.