Jääkiekon MM-kisat 2011 Slovakia

[Hiistu]

Huisia on!

Vieläpä kun voitto tuli loistavalla pelillä, jossa viimeinkin kaikki tuntui sujuvan kuten pitikin. Iltapäivällä Ruotsin peliä katsella ehdin olla jo hiukkasen kateellinenkin, kuinka heidän joukkueensa tuntuu tehneen huiman skarppauksen ja löytäneen parhaimman pelinsä juuri ratkaisevien otteluiden tullen. (Verrattuna Suomen alkuunsa tuskaiselta tuntuneeseen Norjan nujertamiseen..) Vaan eivätpä sitten jääneet suomalaiset yhtään pahemmiksi omassa koitoksessaan.

Kultafinaaliin pääseminen on sinänsäkin upeaa, koska jälleen osoittaa suomalaisella jääkiekolla olevan kaikki mahdollisuudet sinne asti yltää. Pelaajien itsensä tähden  toivon tietty hartaasti kultaa, koska joukkue olisi sen niiiin ansainnut. Jokaisessa haastattelussa ovat kertoneet uskovansa, että jatkamalla omaa peliänsä ja parhaan kykynsä mukaan joukkuen eteen työskentelyä tuloksia kyllä syntyy. Ja tätä myös kentällä toteuttaneet. Mallikelpoinen vakaumus.   

Lisäksi maailmanmestaruuteen johtanutta turnausta varmasti tultaisiin muistelemaan erityisen kauan ja huolella - ja näitä kisoja totisesti kelpaisi muistella:
Nousut tappioasemasta voittoon. Rankkarivoitot. Kaksi kertaa Venäjän kaataminen. Granlundin loistokkaat suoritukset. (Toki muissakin pelaajissa on lempileijonaa mistä valita.. Koivu jämäkkä kapteeni ja Ruutu varsinainen hymypoika ja kesken kisojen tulee joku ihmeen Lajunen tekemään maaleja ja kaksi huippuvahtia ja Immonen pistepörssin kärkitohinoissa ja Kapanenkin alivoimalla arvossaan ja Komarov touhuamassa ja puolustus olemassa... Oikeastaan vain Aaltosta pidän melko yleishyödyttömänä.) Hieno joukkue. 
 

Venäjän valmennusta ei voi ymmärtää.. Miksei Bykov taaskaan ottanut edes aikalisää, vaikka jonkin ylivoiman alkuun? Kyllähän se ainakin osoittaisi, että valmentajaa ylipäänsä kiinnostaa, mitä kentällä tapahtuu. Ihan kuin haluaisi rangaista pelaajia huonosti sujuneesta pelistä jättämällä heidät yksin ähertämään... Ei mikään ihme, että "huippupelaajat" yrittävät toistuvasti joukkuepelin harjoittamisen sijaan korkeimman omakätisesti ratkaista peliä, koska sitähän heiltä mitä ilmeisemmin odotetaan, jatkuvasti heitä peluuttamalla. .. Tai olisi joku edes vinkannut pelaajille, ettei näiden tuomarien valvonnassa ehkä sittenkään kannata mennä sörkkimään maalivahdin rukkasta.       

Btw, Mertarantakin oli taas hyvässä vedossa :D

Minusta on erityisen hauskaa, miten hän osaa lennosta lähteä omista omituisista jutuistaan kehittelemään lisää vielä omituisempia juttuja. Kuten sekin, että karhuista ja leijonista päästiin isoon pahaan suteen ja sitä kautta saatiin kuulla pitkä pätkä Punahilkka-satua...    

[Joonas]

Itsekin hohotin eilen vatsani kipeäksi Mertarannan sepustuksille. Aivan uskomattoman hyvä selostajahan hän on!

Itse olen seurannut paremmin kai lähes kaikkien muiden kuin Ruotsin tempauksia. Mitä sanottavaa Ruotsin joukkueesta on? Onko se pätevä vai ei. Itse en nyt oikein osaa arvostaa... häviö Norjalle rapisti pahasti kunnioitustani. Toisaalta, onhan se sentään finaalissa, joten kai pelaajat tietävät mitä tekevät. Oli miten oli, uskon vakaasti Suomen voittoon.

[Logikärmes]

Mitä sanottavaa Ruotsin joukkueesta on? Onko se pätevä vai ei. Itse en nyt oikein osaa arvostaa... häviö Norjalle rapisti pahasti kunnioitustani.

Alkusarjojen ottelut eivät juurikaan kerro joukkueiden pärjäämisestä. Vasta muutaman ottelun pelikokemus ja putoamisuhka alkavat tuoda esille sen todellisen osaamisen. Olihan Suomellakin paljon todella vaikeita otteluita sellaisia maita vastaan, joita ei tavanomaisesti juuri jääkiekkomaiksi tituleerata, ja sitten eilen tuli aivan loistava voitto Venäjästä. Viimeistään se, että Ruotsi päihitti niinkin suvereenisti Tšekin, todistaa, että vastustajaltamme löytyy hurjasti taitoa ja voitonnälkää.

[Hiistu]

Pronssiottelun maalittelua oli hauska seurata, kun lopputuloksella (lopulta 7-4 Tshekille) ei ollut henkilökohtaista väliä. Muutoin olisi kyllä ollut piinallisen jännää.
 

Ruotsi hyökkää kovaa ja nopeasti. Heillä on paljon nuoria pelaajia, jotka varmasti haluavat osoittaa osaamistaan. Maajoukkueena Ruotsilla on rutiinia maailmanmestaruuden(kin) voittamisesta Suomea enemmän. Ainakin Saksaa vastaan joukkue ei kuitenkaan onnistunut pelaamaan tasaisen hyvää peliä. 

Jos Suomi pelaa hyvän oman pelin, saatetaan hyvinkin olla parin tunnin päästä  maailmanmestareita. 

[Iivari]

Hurjaa menoa! 3-1 Suomelle.

[Angrod]

Höh, Suomi ei voittanut Euroviisuissa! :P

[Morgan Blood]

Jos Suomi pelaa hyvän oman pelin, saatetaan hyvinkin olla parin tunnin päästä  maailmanmestareita.  Hymyilee leveästi

Hyvä ennustaja tuo Hiistu ;) baarissa katsottiin, ääni meni niin, että torilla kaksi tuoppia sai äänen kuulostamaan kymmenen tuopin jälkeiseltä. Bileet oli loistavat ja eri ryhmät tästä kaupungista sekoittuivat niissä bileissä upeasti. Nyt nukkumaan ja puistohengailemaan huomenna, jos aurinko vaikka kruunaisi elämän. Edellisistä kisoista ehtikin sen verta pyörähtää. että olin tainnut about oppia lukemaan, aikakin!

[Logikärmes]

Olipahan upea ottelu! Hienoa aikaa elämme, kun sitä pääsee todistamaan ensin Lordin viisuvoittoa ja sitten leijonien maailmanmestaruutta (vuoden -95 aikaan olin vasta viisivuotias, joten siitä en voi väittää muistavani mitään). Upeaa päästä itse todistamaan kotijoukkueen pärjäämistä, ettei tarvitse vain kuunnella niitä iänikuisia jaaritteluja "vuoden -95 ihmeestä".

Ja Suomi totisesti ansaitsi voiton. Koko kisojen keston ajan joukkueemme peli vain parani paranemistaan ja itsekuri oli armoton. Aina voi tietenkin jossitella, että miten olisi käynyt, jos vastaan olisikin tullut Tšekki, mutta Ruotsikin oli kyllä kova (niin kuin meille aina) ja siten finaalipaikkansa ansainnut.

Tällaiset tapahtumat pistävät kyllä miettimään, että mitähän kaikkea sellaista sitä tulee minunkin elinaikanani vielä tapahtumaan, että niitä sopii sitten jälkipolville kertoilla? No, sen voi vain aika näyttää, mutta nyt juhlitaan!

[Diara]

Olipas siinä ottelu! Täytyy kyllä myöntää, että sen Ruotsin maalin jälkeen meinasin mennä nukkumaan, vaikutti jotenkin toivottomalta koko touhu. Mutta onneksi en mennyt, olisi kyllä aamulla potuttanut ja kunnolla 

Itsekin olin viisivuotias edellisen voiton aikoihin, joten en kyllä muista siitä rahtustakaan. On kyllä hyvä tunne, että nyt voi sanoa muistavansa koko pelin alusta loppuun ja todistaneensa upean voiton.

Juuri tuossa pikkusiskon kanssa puhutiin, että ehkä Tsekki olisi ansainnut tämän voiton, sillä nehän pelasi tosi hyvin. Toisaalta, jos häviää juuri ne tärkeimmät pelit, niin ei se taida mitään ihan kauhean hyvää pelaamista lopulta olla. Ja sehän olisi epäisänmaallista ajatella noin, joten enpä siitä sitten enempää puhukaan.

Nyt sitten vaan uusimaan tämä maailmanmestaruus, saisi kyllä tulla nopeammin kuin 16 vuoden tauon jälkeen. Ja voisi sitä kai sen olympiakullankin jossain välissä napata.

[Hiistu]

Varoitus: sekava viesti.

Jos Suomi pelaa hyvän oman pelin, saatetaan hyvinkin olla parin tunnin päästä  maailmanmestareita.  Hymyilee leveästi

Hyvä ennustaja tuo Hiistu ;)

Voiton todella tullessa sitä vasta hassusti ymmärsi, kuinka vähän siihen olin oikeasti jaksanut uskoa.    Tietenkin toivonut ja periaatteen vuoksi ja Suomen aiemmista peleistä päätellyn perusteella arvellut jopa hyvin mahdolliseksi ja ainahan sitä mahikset vähintään fifty-fifty... Mutta jos ennen peliä olisi oikeasti ollut selkärangassa sellainen fiilis, että nyt se sieltä tulee, niin vähänkö olisin jo ennakkoon.. vaikkapa nyt kirkunut. Enkä yhtään itsekseni hymähdellyt lööpeille, joista jotkin ainakin jo puolierävastuksen (Norja) ratkettua arvelivat tien olevan apposellaan auki aina kultaan asti. Kansankiihottajat olivatkin profeettoja, herramunjee!   

Tai sitten en vain osannut aavistaa, kuinka hienoa maailmanmestaruuden voittaminen oikeasti on. Vaikka onkin vain tällainen penkkiurheilija, niin silti kun on niitten pelaajien puolesta jännittänyt ja parasta heille toivonut ja uskonut heidän sen myös ansaitsevan.. Ja sitten kun näkee ne viimein niin onnellisina. Siitä tuli tavattoman hyvä olo; tunsi rakastavansa niitä kaikkia aivan valtavasti. (Aaltostakin ehkä jonkin verran..)


Logikärmensin ja Diaran tavoin miekin olin 5-vuotias keväällä -95. Muutoin minulla on kyllä tuolta ajalta hyvin selkeitä muistoja, mutta jääkiekko-ottelut eivät minullakaan lukeudu niihin. Kyllä sitä silloin kuitenkin tajusi, että Suomi on voittanut, vaikken muuta lajista olisikaan osannut havainnoida. Sitä vastoin kesti monen monituista vuotta tajuta, ettei Suomi voitakaan aivan joka vuosi, sen kerran kun voittohuuma oli kunnolla mieleen iskostunut... Nyt voiton jälkeen tuli sitten aivan uskomaton olo, että kaikki on jälleen täsmälleen kuten kuuluukin. Jotenkin on kait aina ollut sellainen olo, että Leijonien kuuluisi olla maailman parhaita jääkiekossa - jokin on ollut pielessä, kun ei ole kultaa alkanut kuulua. Mutta nyt keskiyöllä maailma nyrjähti paikoilleen!  Kuolleet eivät kenties nousseet haudoistaan tai muutakaan järisyttävää, mutta silti lähes tunsi, kuinka vuosi -95 jotenkin jännästi kaareutuisi lähemmäksi kuin kaikina näinä vuosina tai enää ikinä jälkeen - siinä välissä oli ollutkin vain pieni henkäys. Koko elämä oli äkkiä jälleen edessä ja oli aina ollutkin; mitään ei ollut koskaan menetetty ja kaikki olisi mahdollista. Kaikk' mun ympärilläin on hellää ja hyvää.

Jotenkin noin voisin silloisia fiiliksiä kuvailla, sikäli kuin kuvattavissa ovat. Kuulostaa sekavuudessaan joltain uskonnolliselta herätykseltä..    Ja saattoihan se hetki kaikessa liikuttavuudessaan ollakin lähellä sitä tunnetta, että tajuaisi äkisti maailmankaikkeudessa jonkin kaikkivaltaisen rakastavan ja järkkäilevän asioita ja armahtavan, tai mitä nyt yleensä tunnetaankaan, en tiedä. Mie uskon kiekkojumaliin, jotka televisioruudulla taistelevat viimeiseen asti ja hymyilevät sitten niin kovin kauniisti, vaikka heiltä puuttuukin melkoinen määrä hampaita.   


Jotain tolkullista jos pelistä yrittäisi sanoa… Ensimmäinen erä oli tasaista tahkoamista, lähinnä vain sydän syrjällään odotin, kumpaan suuntaan peli lähtee kallistumaan. Toinen erä kääntyi pahaksi, mutta silti oli sellainen olo, että kunhan erän loppuun asti kestää, kestää vielä jokusen minuutin, niin sitten on siitäkin selvinnyt. Tasoitusmaali siihen loppuun tuli ikään kuin yllätyslahjana, antoi toivoa paremmasta. Kolmannesta erästä on vaikea sanoa mitään, se oli niin uskomatonta. Maali maalin jälkeen vähitellen käsitti, että Suomi todellakin tulee voittamaan. Lopulta oli niin varma olo, että lähestulkoon uskoi, että kyllä miunkin laukaus nyt ruotsimaaliin uppoaisi, jos pysyisin luistimilla pystyssä kyllin kauan mailaa heilauttaakseni. Turnauksen parhaan pelaajan pystin luovuttaminen Ruotsin maalivahdille oli tosin jopa miun mielestä hiukka liian ilkeää.  

Kuus-yks Ruotsista!    Jälleen takaa ohi ja lopussa kunnon ryöpytys. Hieno turnaus sai arvoisensa päätöksen, jonka joukkue oli ihan itse hienolla pelaamisellaan ansainnut... Varsinainen happy ending.

[Echramath]

Turnauksen parhaan pelaajan pystin luovuttaminen Ruotsin maalivahdille oli tosin jopa miun mielestä hiukka liian ilkeää.  

Se oli tietysti päätetty jo ennen peliä. Itse asiassa, jos minä jotain jääkiekosta tajuan, Fasth pelasi kohtalaisen hyvin, mutta maalivahdin peli perustuu siihen, että oma joukkue päästä vastustajaa tekemään ihan mitä haluaa – muuten maaleja tulee kuin rankkarikisassa. Ja Ruotsi nyt sitten romahti ihan kokonaisvaltaisesti.

[Rasimus]

Mulla on varmaan meedion lahjoja, sillä heräsin yht'äkkiä keskellä yötä ja tiesin heti, että nyt tuli kultaa... ... no, auttoi asiaa yläkerran mieletön mekkalakin.

Vau... Itse en penkkiurheilusta ole tosiaankaan kiinnostunut, mutta kyllä tuosta nyt on pakko pientä ylpeyttä tuntea. Maailmanmestaruuksia kun ei tapahdu usein. Viimeksi 16 vuotta sitten lätkässä. Ja mieluummin lätkän voitto kuin Euroviisujen, näin testosteronikannalta 

Pitikö peli kuitenkin yöllä pelata? Edellisellä kerralla oli mukavampi juhlistaa tapahtumaa kun oli kirkas päivä ja vielä ulkona liikkeellä muutenkin. Nyt jos halusi pippaloimaan lähteä, niin sai pitää kiirettä tai kohtasi pelkkiä suljettuja baarin ovia. Monessakohan paikassa vietettiin "yksityistilaisuuksia" asiakkaiden kanssa valomerkin jälkeen?

[Fiktiivi]

MM-2011 NEVER FORGET

No joo, en kyllä ryhtynyt rikkomaan länsimaisia käyttäytymisnormeja ekstaattisessa tilassa, mutta olihan tuo finaali hyvää kiekkoa, sikäli kun asiasta jotain ymmärrän.

Nyt odottamaan kauhulla, mitä lätkäaiheista renkutusta joutuu kestämään koko kesän. Den glider in kuului jo tekevän paluun ja uusi haastajakin löytyi. Toivottavasti Ihanaa leijonat ihanaa on haudattu jonnekin syvälle... 

[Sarantha]

Täältä tulee myös sekavaa vuodatusta, sori.

Jotenkin tämä tuli vähän puun takaa, kuitenkin. Itse ajattelin puolierävastuksenkin selvittyä vasta varovaisesti, että nyt Suomella on sentään hyvät mahdollisuudet olla parin vuoden tauon jälkeen mitalipeleissä. Vasta Venäjä-voiton jälkeen sitä alkoi varovaisesti ajatella, että ehkä ne menevätkin ihan loppuun saakka.

Vuoden 95 MM -kisat ovat ensimmäiset jotka muistan (ikää silloin 11 vuotta), ja vaikka en silloin vielä jaksanutkaan katsoa pelejä kokonaan, ymmärsin niistä olennaisimman, eli että jääkiekko on sitä kun kaksi maata taistelee kaukalossa ja säännöllisin väliajoin Koivu tai Peltonen tekee maalin ja sitten Mertaranta huutaa ja lopussa Suomi voittaa :D Tätä seuraavina vuosina aloin seuraamaan lajia huomattavasti aktiivisemmin (ja nimenomaan maajoukkuelätkää, tosin lupasin kyllä tänään iltavuorossa kollegoille että minäkin lähden sitten Lappeenrannan torille jos Saipa joskus voittaa SM-liigan :p), ja aloin vuosi vuodelta yllättyä yhä enemmän, kun ei se voittaminen ollutkaan niin säännöllinen ilmiö.

Eilen tajusin, että olen omaksunut tosi syvälle sen suomalaisen peruskäsityksen, että me olemme maa, joka häviää aina jääkiekkofinaaleissa. Venäjäpelin jälkeen minulla oli vahva tunne, että nyt se voitto sieltä saattaa viimein ihan oikeasti tulla, mutta kesken pelin ehdin jo ajatella, että taas tämä menee sen saman vanhan käsikirjoituksen mukaan. Mutta en tiedä, oikeastaan kolmannen erän alusta ja 2-1 maalista lähtien alkoikin sitten tuntua aivan epätodelliselta. Ja tavallaan tuntuu vieläkin. Toisin kuin Hiistulla, minulla on juuri päinvastainen tunne. Jotenkin tämä ei vaan voi olla todellista. Muistan ihan hemmetin hyvin finaalitappiot MM-kisoissa vuosina 98, 99, 01 ja 07. Näistä viimeisintä lukuunottamatta kaikki loppuottelut olivat sellaisia, että voittoa piti mahdollisena viimeisiin sekunteihin saakka. Ja sitten on tietysti vielä Torinon olympialaiset sekä World Capin finaalitappio 06. Jos Suomi olisi voittanut uudestaan jo vaikka tuolloin 98, en usko että kansa olisi seonnut näin kovasti. Tämän riemun suuruuteen ovat varmasti nuo monet tappiot vaikuttaneet, tätä on odotettu niin hemmetin pitkään!

On myös todella hienoa, että voitto tuli nimenomaan tällaiselle joukkueelle. Siis nimenomaan Joukkueelle. Sehän noista pelaajien ja valmentajien lausunnoista on käynyt erittäin hyvin ilmi, että joukkuehenki on ollut todella jotain poikkeuksellisen hienoa tuossa porukassa. Ja kyllähän siitä kertoo myös se, että niin monessa pelissä Suomi säilytti uskonsa ja nousi voittoon takaa-ajoasemasta. Tapa, jolla voitot on saavutettu kertoo nimenomaan joukkueen uskosta, periksiantamattomuudesta ja henkisestä selkärangasta. Se on jotain eeppistä, se on liikuttumisen ja itkun arvoinen asia ainakin minulle.

Ihan turhaa miettiä kuinka vähäpätöinen asia jääkiekko loppujen lopuksi vakavampien asioiden rinnalla on, tai kuinka kovana saavutuksena voidaan pitää maailmanmestaruutta kansainvälisesti melko pienessä lajissa, tai mitä järkeä koko kansan on juhlia saavutusta joka loppujen lopuksi kuuluu vain pienelle miesporukalle, ei niillä asioilla ole lopulta merkitystä. Jääkiekko on suomalaisille sydänten laji, Leijonat ovat brändi, pelaajat ikoneita, joukkueen matka maailmanmestaruuteen on ikään kuin hyvä tarina joka symboloi suomalaisille monia niitä asioita jotka kansaamme haluamme mielikuvissa yhdistää; taistelua, rohkeutta, periksiantamattomuutta, yhteistyötä. Suuria tunteita. Ainakin minä tiedostan hyvin, että kyse on lopulta "vain" symboliarvosta, mutta se ei ole mikään pieni asia. Se on hyvä syy juhlia!

[Q_Black]

En koskaan ole pitänyt jääkiekosta, suorastaan vihasin sitä. Jotenkin sitä sitten jäi telkun eteen isukin kanssa katsomaan suomi-venäjä peliä. Kun suomi voitti, niin oli varmaa, että on PAKKO katsoa viimeinen peli. Oli se voitto jo kolkuttelemassa niin hyvin ovella.

En suoraan sanottuna uskonut, että suomi voittaa. Ensimmäinen erä meni ihan velttoillessa ja ruotsi teki ensimmäisen maalinsa. Sitten suomileijonat sekosivat totaalisesti ja alkoi tulla maalia toisen perään! Uskomaton peli! Luoja miten on mahtanut ruotsinpoikia ketuttaa, koska olivat niin varmoja omasta voitostaan!

HYVÄ SUOMI!

[Aemilia]

Nyt odottamaan kauhulla, mitä lätkäaiheista renkutusta joutuu kestämään koko kesän. Den glider in kuului jo tekevän paluun ja uusi haastajakin löytyi. Toivottavasti Ihanaa leijonat ihanaa on haudattu jonnekin syvälle... 

Fakta homma, se on Poju - Poika saunoo josta en ollut ennen koskaan kuullutkaan...

(Pojan uusi nimi on kyllä kuulemma Kundi mutta laulu on riamastuttavan raivostuttava rallatus kuten asiaan kuuluu)

[Piru Naiseksi]

Kuten Sarantha-nimimerkki totesi, niin tämä mestaruus tuli puun takaa. Joukkueemme ensimmäiset pelit eivät näyttäneet mitenkään mestaruutta enteleviltä - ainakaan minun, penkkiurheilijamaallikon käsittämin. Mutta turnauksen edetessä Suomen joukkue voitti vastustajan toisensa jälkeen. Joukkueen peli sinänsä ei minusta näyttänyt yhtä suvereenin loisteliaalta kuin vuosina 1994-1995 jäällä vastustajia kumonneiden suomalaisryhmien suorituksisto. Kun loppuottelussa vastaan luisteli Ruotsi, niin oma oloni oli kuin kermanekan nokkaa nuolaisseella kujakatilla.
Itse pelissä sitten ryhmämme taisi kiitellä Ruotsin euroviisutuomaristoa sen Suomen esitykselle antamasta kuudesta pisteestä, ja siksi mättää naapurin verkkoon kuusi osumaa....

[Metusalem]

Osuinpa sattumalta paikkaan, jossa katsottiin jääkiekkoa. Näin Suomi-Venäjä -pelin suurimmaksi osaksi ja Suomi-Ruotsi -pelin lähes kokonaan, vaikka viimeksi lienen katsonut jääkiekkoa silloin, kun Suomi pelasi edellisen kerran mm-finaalissa (eli 2007 Kanadaa vastaan). Jääkiekko on onneksi ainoa urheilulaji, jota jaksan katsoa nukahtamatta.

Jääkiekko on minulle kuitenkin käsittämätön ilmiö. Eipä silti, ymmärrän kyllä Leijonien voiton symbolisen arvon, mutta en vain osaa samaistua sen herättämään tunnekuohuun. Minulla on kyllä vahva kansallistunne ja olen vilpittömän iloinen mm-pokaalista, mutta jotenkin tuon kansallistunteen saa paremmin heräämään Maamme-laulu itsenäisyyspäivänä kuin jääkiekkomaailmanmestaruus tai euroviisuvoitto. Tuntuu oikeastaan, että olen jäänyt jostain paitsi, kun en tajua tämän merkkitapauksen suuruutta.

Toisaalta en itse ole odottanut tätä kuuttatoista vuotta, koska en ole sen kummemmin seurannut jääkiekkoa. Jos maailmanmestaruus tulee uudestaan parin seuraavan vuoden aikana, se ei ehkä enää aiheta samanlaista reaktiota.

[Diara]

Facebookin Antero Mertaranta-sivulla levitetään tietoa, että Suomi-Ruotsi loppuottelu näytettäisiin sunnuntaina uusintana klo 13.20 tv2-kanavalla. Ylen ohjelmatiedoissa tätä ei näy, mutta jos kerran se facebookissa on, niin pitäähän sitä uskoa.

Eli siis toisin sanoen nyt kyllä otetaan tilanteesta kaikki irti, kun ottelu näytetään uudestaan. Ei kyllä uskoisi, miten pahasti maa sekoaa, kun voitetaan jääkiekon maailmanmestaruus.

[Sarantha]

Diara, Radiossakin sanottiin tuosta, joten kyllä se pitää paikkansa. Harmi, että olen itse aamuvuorossa, kyllähän tuon mielellään katsoisi uudestaankin :D (Samoin 95 pelin haluaisin muuten joskus nähdä kokonaisuudessaan, olin tuona kyseisenä vuonna sen verran nuori ettei minulla ole kovin selkeitä muistikuvia ottelusta, vaikka jossain määrin olinkin jo silloin jääkiekosta innostunut).

En muuten oikeasti ymmärrä, miksi tuosta joukkueen kännäämisestä on noussut niin suuri kohu. En kyllä nähnyt Leijonien lavaesiintymistä kokonaan vaan ainoastaan alun ja pätkiä koosteista, mutta omaan silmääni ei kyllä ole mitään hirveää örveltämistä osunut. Okei, Nurminen kaatui, Jutila ei päässyt lavalle saakka ja Salmela halasi presidenttiä, oliko vielä jotain muuta paheksumisen arvoista? Itse katson kyllä tuollaista hyväntuulista hiprakassa oloa läpi sormien ja pidän sitä täysin ymmärrettävänä, eri juttu jos joku riehuisi/tappelisi/hajottaisi paikkoja tms.