23.Huhtikuu 2014, 09:57 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Salatut musiikkimieltymykset  (Luettu 1601 kertaa)
Hiistu
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2748
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Tampere/Vihti
« : 09.Kesäkuu 2011, 17:26 »

Onko teillä jotain musiikkikappaleita tai artisteja, joista kyllä pidätte, mutta jotka jätätte mainitsematta esim. kysyttäessä lempimusiikkia... Kenties pidätte mieltymystänne jollain tapaa nolona? Kenties se vaatisi selittelyä? Kenties musiikki on liian henkilökohtaista?

Jos teillä siis on syystä tai toisesta luurankoja musiikkihyllysänne, niin josko jokusen niistä uskaltautuisitte nyt paljastamaan. (Mitä oudompia, sitä hauskempaa!  Iskee silmää)


Eräs suosikkikappaleistani, jota etenkin hiukka väsyneempänä tekee usein kummasti mieli hyräillä, on Rafaelin enkeli. Soi radiossa joskus ollessani ala-asteella ja silloin tykästyin, koska mm. tykkäsin sen pitkistä sanoituksista. Sanoitukset ovat edelleen hienot. En minä niitä tietenkään koskaan kokonaan muista, saati oikeassa järjestyksessä, mutta ainahan voi onneksi "laulaa" kitaraosuutta. (Joskus yläasteella yritin jollekin kaverille jotain kappaleesta selittää.. Mokoma kysyi, puhunko siis siitä Ripsipiirakan biisistä. Olin äkäinen)
Miksikö nykyään nolostuttaa... Sitä siis tosiaankin soitettiin radiossa paljon, joten tuntuu jotenkin vain.. mielikuvituksettomalta sanoa suosikikseen. Pöhköä sinänsä.   

Toinen kautta-aikojen-suosikkini on Mr. President. Tästä tykkäämyksestä vaikenen, koska sitä olisi turhan monimutkaista selittää... "Saksalainen eurodance" kun ei ole muutoin millään tavalla tuttua tai lähellä sydäntä. Mutta katsokaas kun, sain yhden heitin levynsä tuliaisiksi Virosta (koska halpa piraatti). Ja olin silloin 6-vuotias. Ja minusta se musiikki kuulosti vain todella hauskalta. Ja kuulostaa edelleen. Jollei tule hyvälle mielelle Coco Jamboosta, niin sitten vaiva on kuolemaksi.     (Eikä hullumpi myöskään esim. Side to side)

Shakiraa olisi mahdoton selittää. Hänellä on hieno ääni ja kivoja kappaleita. Ja ihanan positiivisen oloinen ihminen. Ja onhan hän tietenkin valtavan kaunis.. ihan siis paikallaankin pysyessään... Mutta siis pointtina se ääni! 

Neljästä Ruususta pidän, koska pidän Ilkka Alangon äänestä. Mutta koska se onkin oikeastaan ainoa syy yhtyeestä tykkäämiseen, niin ei sitäkään oikein kehtaa ääneen sanoa.    
tallennettu

Tavallaan.
Nafisan
Kriitikko
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Oulu
« Vastaus #1 : 09.Kesäkuu 2011, 20:12 »

Mietin juuri pari päivä sitten samaa kuin Hiistu. Siis onko noloa pitää jostakin kappaleesta, vaikka artisti ja tyylilaji eivät olisikaan ominta kuuntelijalle. Minullakin pari tällaista "genre lipsahdusta" löytyy.

Uudempi näistä on Katy Perryn (ft. Kanye West) E.T., vanhempi Lady Gagan Alejandro. Selityksiä: E.T. tuli vastaan kaverin linkkaamana Facebookissa, tuolloin paino oli erikoisessa musiikkivideossa. Sitten mokomasta tuli korvamato, joka porautui syvemmälle ja syvemmälle, kunnes se on tällä hetkellä lempikipaleeni. Sanoitus ja rytmi ovat vaan jotenkin niin... viekottelevat! Muistuttaa muuten aika paljon Lolly Jane Bluen Worms-kappaletta. Lady Gaga on yksi eniten inhoamini artisteja, jostain syvältä pop-musiikista. Tämäkin radioiden yhteen aikaan suuresti toistama biisi sitten vain jotenkin ylitti kynnyksen mukavuusalueeni plussan puolelle. En osaa edes itselleni selittää miksi. Musiikkivideon näin vasta nytkin ekan kerran kun linkkasin sen tähän (enkä nytkään kokonaan katsonut kun kirjoitin samalla). Hurjaa menoa.
tallennettu

"Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina." - Kahlil Gibran
Janiii
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 97
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: kuopio
« Vastaus #2 : 13.Kesäkuu 2011, 15:15 »

No itsellä musiikkimaku lähinnä pyörii tuolla metallin puolella ja sielläkin siinä mustemmassa touhussa yleensä sekä kuuntelijana, että lavalla. Joten on aika vaikeaa joskus selittää miksi tykkään Robbie Williamsista Hivenen kuittailua tullutkin joskus, mutta haitanneeko tuo nyt sit. Tarttuvia biisejä ja herra itse on lavalla aivan kuningas korkeuksissa liitelevän egonsa kanssa.
tallennettu
Tapsa
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 1019
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #3 : 13.Kesäkuu 2011, 15:23 »

Nykyään en mitään hirveästi häpeile, mutta sellaiset jotka ovat räikeimmässä ristiriidassa kontekstin kanssa lienevät Gorillaz, Higch School Musicalin soundtrack ja sillon tällöin kuuntelemani pophitit Britney Spearsilta ja Lady Gagalta...
tallennettu

Narri
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 810
Sukupuoli: mies
« Vastaus #4 : 13.Kesäkuu 2011, 15:43 »

Niin, no, minä pidän... ei, en voi sanoa, katsokaa ja kuunnelkaa itse:

http://www.youtube.com/watch?v=u2-blWgVk-A
tallennettu
Aemilia
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 1045
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: hml
« Vastaus #5 : 13.Kesäkuu 2011, 16:39 »

Niin, no, minä pidän... ei, en voi sanoa, katsokaa ja kuunnelkaa itse:

http://www.youtube.com/watch?v=u2-blWgVk-A

awesomea O_O
tallennettu

A good many dramatic situations begin with screaming.
Pisania
Risingin aktiivi
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 722
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Vallis Gratiae
« Vastaus #6 : 13.Kesäkuu 2011, 19:03 »

Musamakuni nyt on mitä on, enimmäkseen diggailen poppia, kasaripoppia, syntsapoppia, kasarisyntsapoppia ja newageambientworld-hässäkkää. Levyhyllyn valikoima on aika kirjava, joten ei tuota kauheasti vaikeuksia tunnustaa tykkäävänsä jostain. Ensimmäisenä en ehkä menisi mainitsemaan, että tykkään vieläkin ekan kerran 80-luvulla kuulemastani syntikkatilutuksesta (Jarre, Vangelis yms.), varsinkin Ed Starink-nimisen hepun coveroimana. 20 vuotta sitten lähes joka taloudesta löytyi ainakin yksi hänen Synthesizer Greatest -sarjan levyistään. Omistan levyboksin, jossa on sata biisiä ja joistakin niistä tykkään enemmän kuin alkuperäisistä. Tässä pieni näyte siitä mitä tarkoitan.
tallennettu

If Ignorance Is Bliss, Why Aren't There More Happy People?
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #7 : 13.Kesäkuu 2011, 23:03 »

Löytyihän se Carpentersienkin kokoelmalevy hyllystä kun etsi, mutta sitä ei sentään tule kovin kuunneltua. Taisin kiinnostua koko bändistä vain sen takia, että linkattu biisi löytyy myös Klaatun ensimmäiseltä pitkäsoitolta.

Tässä kun on kaikenlaisen kamalan juuston, kitchin ja mauttomuuden tunnettu ystävä, on vähän hankala väittää mitään salatuksi. Liikun kumminkin välillä piireissä, joissa Scooterin 2000-luvun tuotantoa ja italodiscoa arvostetaan ihan tosissaan. Voin myöntää, että Lady Gagan takana on ammattitaitoinen porukkaa, joka kyllä tietää miten popkoukkuja tehdään. Heviäkin kuuntelen ja sieltä suunnalta tietysti löytyy n+1 artistia, jotka ovat jo lähtökohtaisesti vähän hassuja – lähdetään nyt vaikka jostain Immortalista. Toisaalta oikeasti noloja musiikkityylejä, kuten screamcrabemowtfcorea, nu-metallia, aor:ää tai nykyajan pop-countrya ei voi oikeasti kuunnellakaan.

Mutta joku tovi meni ennen kuin kehtasin julkisesti fanittaa maamme ykkösrivin working class -trubaduuria, Jaakko Teppoa...
« Viimeksi muokattu: 22.Lokakuu 2011, 17:38 kirjoittanut Echramath » tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
tnjrp
Neurovelho
****


Poissa Poissa
Viestejä: 1524
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Piikkiö
« Vastaus #8 : 14.Kesäkuu 2011, 08:23 »

Mun musiikkimauttomuuteni on siinä määrin ns. valtavirrasta poikkeavaa, että sitä "pystymetsästä" repäisty kansalainen suurella todennäköisyydellä pitää ainakin outona. Arvostelijasta ja myös kauden trendeistä riippuen sitten eri asteisesti myös nolona ellei peräti halveksittavana. Ja se tuntuu vielä kehittyvän pikku hiljaa äkkiväärempään suuntaan.

Ratkaisuna olen lopettanut häpeämisen.

Olen kuitenkin suhteellisen hiljattain saanut jopa varsin monelta liimaämpäripäiltä progessiivien rockin harrastajalta remakkaa naurua the Enidin arvostamisesta, sanon siis sen. Tässä esimerkki ko. orkesterin humpasta:
http://www.youtube.com/watch?v=zW3JvsQaO9E
tallennettu
Feylana
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 601
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Hämeenlinna & Helsinki
« Vastaus #9 : 14.Kesäkuu 2011, 21:19 »

No tota, mähän siis kuuntelen aivan mitä tahansa, ja sen tietää niin moni ihminen ettei enää kovin moni ylläty mistään. Ihmisiä on mielenkiintoista järkyttää soittamalla powermetallia, ysäripoppia tai mikä nyt ei senhetkiseen pukeutumisimagoon ja ympäristöön tunnu yhtään sopivan - parasta on kuunnella Backstreet Boysia pitkässä nahkatakissa tai Kornia ja Turisasta vaaleissa farkuissa ja saparoissa.

Melkein voisi sanoa, että välillä hävettää myöntää etten jostain musiikista pidäkään - etenkin jos mitään hyvää syytä ei löydy.

Mutta, no. Sitten on musiikkitapaukset jotka ei nolota vähääkään. Tai siis, kun jos on übercoolissa hevariseurassa voi Antti Tuiskun kuuntelun aina myöntää kunhan muistaa ilmoittaa asiasta mahdollisimman huvittuneesti / vähättelevästi / suurieleisesti, ja olla asiaankuuluvan nolostunut mutta ylpeä omituisesta musiikkimaustaan. Ja sit on joku Kenneth Cope & co. jonka kuuntelemisen myöntäminen herättää tiettyjen ihmisten seurassa ihan liikaa turhautumista, että ihan joka paikassa jaksaisi mainostaa. Äitille ei sit voi myöntää että tykkää Eppu Normaalista, koska käytti koko lapsuuden valittamalla ettei jaksa kuunnella niitä...

Niin, suurin osa musiikista on ihan julkista tietoa. Ehkä se, kuinka paljon oikeasti viihdyn High School Musicalin soundtrackin, Antti Tuiskun, Leevi and the Leavingsin, Lady Gagan ja kumppaneiden seurassa on sitten se salaisuus.
tallennettu

senhän tietää kaikki nuo, nuo jotka kuusta valon juo ja aamun värit silmissään tuo maailmaan
Astorethein
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Parkano
« Vastaus #10 : 14.Kesäkuu 2011, 23:02 »

Metallin ynnä muun raskaan musiikin ystävänä koin joskus tarpeelliseksi olla tuomatta liikaa esiin musiikillisia mieltymyksiäni, mutta nykyään en jaksa välittää, pitääkö joku musiikkimakuani huonona vai ei. Todellisia ongelmia asian suhteen oli erinäisten bänditouhujen aikaan, jolloin soittokaverini halusivat pysytellä enemmän turvallisen ja harmittoman perusrockin kuin raskaamman tai synkemmän ilmaisun parissa. Nykyään olen onneksi mukana porukassa, jossa soitamme yksinomaan raskasta tavaraa, ja mikä tärkeintä, ymmärrystä löytyy myös muunlaisten tai jopa päinvastaisten musiikinlajien suhteen.

Kun mietin, onko minulla mitään oikeita musiikillisia salaisuuksia tai perverssejä audiomuotoisen nautinnon lähteitä, niin en oikeastaan saa mieleen yhtäkään. Kaikki ihmiset ympärilläni eivät sulata läheskään kaikkea kuuntelemaani, mutta se ei ole enää syy pitää matalaa profiilia minkään tietyn genren tai yksittäisen yhtyeen suhteen. Pidänhän minä yllä monien sellaisten bädien paitojakin, joista yksinkertaisimmat ihmiset jopa provosoituvat, eikä sekään ole haitannut enää vuosikausiin. Päinvastoin, itse asiassa.
tallennettu

Ensin katsottiin Kauniit ja rohkeat, sitten tapettiin Seppo!
Hyppymiina
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 125
Sukupuoli: mies
« Vastaus #11 : 05.Heinäkuu 2011, 11:21 »

Minusta Abba on poppibändinä ehdottomasti parhaasta päästä, tuo on kai huumehevimieheltä vähän outo mielipide. Myös aika monet kristilliset bändit iskee lyriikoiden puolesta huomattavasti paremmin kuin se perus saatananpalvontakuvasto joka kyllä nykyään shokeeraa huomattavasti vähemmän. Joose Keskitalo kuuluu ehdottomiin suosikkeihin tuolta saralta.

Lisäksi natsibändejä on tullut luukutettua vaikka omat mielipiteet löytyy hieman erilaisesta päästä. Onneksi nykyään ei tarvitse olla ihan niin mustavalkoinen kuin pari vuotta sitten (paitsi visuaalisella tasolla. höhö)
tallennettu
Tiuku
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2848
Asuinpaikka: Kuunsillan kartano, T**ku
« Vastaus #12 : 11.Heinäkuu 2011, 13:23 »

Olen harvemmin keskutellut ihmisten kanssa musiikkimieltymyksistäni. Silloin kun niitä sitten on tivattu, olen yleisluontoisesti osannut sanoa vain "menevä ja rytmikäs". Aikoinaan perusmääritelmään kuului myös "etupäässä suomenkielinen", koska en silloin kuunnellut - enkä itse asiassa vieläkään kuuntele - kappaleiden sanoituksia, ja silloin joskus kun lyriikoista jotain innostavaa jäi päähän niin se jäi juuri selkeyden vuoksi suomenkielisistä.

Minähän en siis varsinaisesti kuuntele musiikkia sen itsensä vuoksi, vaan kulutan sitä. Tuhannet erilaiset kirjahahmo- ja omakeksimähahmokuvitelmat ovat vuosien mittaan vaatineet taustakseen jotain uutta (tai ainakin kuluttamatonta) ja innostavaa musiikkia. Prosessia tuntemattomien ihmisten arvostelua ovat saaneet osakseen muun muassa Frederik, Kaija Koo, Tiktak, Maija Vilkkumaa, Teräsbetoni, Kike Elomaa, Kikka ja smurfficoverit. Nykyisellään yritän parhaani mukaan löytää kunnon ysäripoppia ja sopivaa dancea, mutta mukaan tarttuu oikeastaan mitä tahansa kulutuskelpoista, joka on helposti löydettävissä.

Oikeastaan kaikki outo ja vähintään viisi vuotta vanha on vain imagolle hyväksi, nykyisellään. Sen sijaan viimeisimmät radiohitit ja etenkin radion teini-ilmiöt ovat niitä, joita ei oikein viitsi mainita makuunsa kuuluviksi. Minulle kaikkein helpointa on kuitenkin poimia uutta/vanhaa sopivaa musiikkia juuri radiosta, ja niinpä kuunteluun on päätynyt muun muassa ylempänä mainittua Lady Gagaa parin mielestäni parhaan kappaleen verran. On myös jännä, että vaikka poimisi mukaan vaikkapa Britney Spearsilta ja Shakiralta vain pari vanhaa ja parasta kappaletta, ne ovat ilmiöinä sen verran eläviä ettei niistä viitsi puhua kuitenkaan.
tallennettu
Radoxeald Lectunium
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 732
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #13 : 22.Lokakuu 2011, 13:57 »

Nykyiselle pseudometallistin ilmeelleni on hassua muistella, että vielä joskus kuuntelin hiphoppia. Sellainen luuranko kaapissa, tosin tämän topikin kannalta epäolennainen, koska se vaihe meni oikeasti ohi ajat sitten.

En oikeastaan "salaile" musiikkimakuani, joka on lopulta kohtuu monipuolinen, mutta yleensä hevikortti on helppo vastaus kun kysellään musiikkimakua, varsinkin kun se kattaa melkein koko Ipodin. Itse asiassa, nykyisessä kaveriporukoissani metalli on se outolintu, kun yliopistokaverit kuuntelevat paljon enemmän perus klubimusaa. Siihen seuraan on hauskaa provoilla ehdottelemalla jotain jossa on tuplabasareita, särökitaraa ja murinaa. Toisaalta taas, siinä seurassa on myös ihan mukavaa bilettää vaikka Michael Jacksonin tahtiin.

Mutta enemmän salassapidettäviä mieltymyksiä? Animetunnarit kai voisi mainita. Nykyisten tv-viihdemieltymysten mukana törmää aika usein hyviin sellaisiin, ja kaikenlaisen muun seassa niitä on välillä oikeinkin mukava kuunnella, vaikkei kauheasti mainitse kenellekään. Pirteitä melodioita, tarttuvia kertosäkeitä, kivasti vaihtelevia tyylejä. Mikäs sen hauskempaa.
tallennettu

Junnupunnu
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 47
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #14 : 03.Marraskuu 2011, 19:47 »

Olen kai outolintu, kun en piilottele mitään musiikkia, mitä kuuntelen. Ei luurankoja kaapissa, siis. Hevipelle ulospäin ja pääasiallisilta musiikkitottumuksiltani, mutta ei siinä mitään ihmeellistä ole, jos kuuntelen julkisesti progea, funkia tai junglea. Enemmän ongelmia aiheuttaa ennemminkin turha rehellisyys omasta musiikkimausta.

Grindia tosin joudun kuuntelemaan salaa. Puolisosta pääsee soraääni jos sitä kotona soitan.

... Jos rehellisiä ollaan, niin pidin pienen hetken kyllä Coldplaysta, mutta onneksi tulin järkiini.
tallennettu
Fallen angel
Kokelas
*


Poissa Poissa
Viestejä: 24
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #15 : 25.Helmikuu 2013, 22:24 »

Minä en sinällään salaile omaa musiikkimakuani tai minusta hyviä bändejä. Minä vain en kauheasti mainostakaan niitä. Aika pitkään harva ihminen tiesi minun pitävän metallimusiikista ja vastaavasta. Tälläkään hetkellä monetkaan ystävistäni ei lempibändejäni pystyisi nimeämään äkkiseltään.
Erirtyisesti pidän Evanescencesta, System of Down, Stamina, Epica, Sentenced jne. Kuuntelen toki myös välillä poppia ja pidän myös siitäkin, mutta en niin paljon ja kuuntelen sitä ennemminkin automatkoilla ja joskus jos haluaa fiilsitellä jonkin menevän musiikin tahtiin.
tallennettu
Formaldehyde
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 81
« Vastaus #16 : 25.Helmikuu 2013, 23:59 »

Levyhyllyni pääasiallisella sisällöllä on taipumusta saattaa minut melankoliseksi, joten siinä valossa ei pitäisi olla ehkä yllättävää, että viime aikoina olen kehittänyt kasvavan kiinnostuksen huumorimusiikkia tai musiikkiparodiaa kohtaan. It can't rain all the time, you know.

Horrible Histories, Stephen Lynch, Jon Lajoie, The Lonely Island, Epic Rap Battles of History, Radio Millennium... Kiitokset tai kiroukset Youtubelle. Videoiden kanssa biisit toimivat oikein mainiosti. Jos jokin biisi saa niin hyvälle tuulelle kuin esimerkiksi Carly Rae Jepsenin biisistä väännetty Call Me Batman, niin en osaa nähdä sitä mitenkään rikollisena. Ha ha. But seriously?

Omituisin asia viime vuosina on kai ollut parin vuoden takainen revelaatio, että Hectorin alkupään levyt ovat itseasiassa ihan kuunneltavaa materiaalia. Sitä oli aika mielenkiintoista selittää epäuskoiselle yleisölle.

Mutta virallisesti en häpeä mitään.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)


tallennettu

Flowers in formaldehyde.
Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional