30.Elokuu 2014, 11:11 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: 1 [2]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Päivänpolitiikka-aihe  (Luettu 3845 kertaa)
Simple
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 386
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Vantaa
« Vastaus #20 : 30.Kesäkuu 2011, 23:44 »

Mun mielestä mennään jo vähän väärille urille, jos nähdään yliopisto ensisijaisesti koulutus- eikä tutkimuspaikkana. Sen takia en myöskään mielelläni näkisi, että sinne mennään aikaisemmin kuin nyt. Pitäisin isona ongelmana myös sitä, että valinta ei tapahtuisi ensisijaisesti pääsykokeiden kautta, mitä tässä ketjussa kai välillä implikoitiin?
tallennettu
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #21 : 01.Heinäkuu 2011, 03:52 »

Lainaus käyttäjältä: Simple
Mun mielestä mennään jo vähän väärille urille, jos nähdään yliopisto ensisijaisesti koulutus- eikä tutkimuspaikkana.

Toivottavasti tota ei pidä lukea, että ollaan oikeilla urilla jos yliopisto nähdään ensisijaisesti tutkimus- eikä koulutuspaikkana?

Lainaus käyttäjältä: Simple
Pitäisin isona ongelmana myös sitä, että valinta ei tapahtuisi ensisijaisesti pääsykokeiden kautta, mitä tässä ketjussa kai välillä implikoitiin?

En oikein tiedä mistä on yritetty puhua. Noi yliopistojutut ei ole minulta tulleet. Sen sijaan olen arvostellut lukion asemaa ja tarpeellisuutta.

Lukio on peruskoulun ohella ainoa oppilaitos, jonka loppuunkäymisestä ei vielä saa eväitä työelämää varten.

Itseasiassa, sen kolmen vuoden opeista tarvitaan jatkokoulutuksen pohjaksi vain noin yhtä vuotta, jonka voisi ihan hyvin tarjota jatkokoulutuksen ohessa sisäänajovuotena. Kuulostaa muuten jotenkin tutulta... Enkös mä tosiaankin opiskellut ammattikorkeassa ihan samat jutut kuin lukiossakin? Mihin hittoon mä siis lukiota tarvitsin?

Usein puhutaan myös lukion yleissivistävyydestä... No sen puolen pitäisi tulla jo peruskoulussa, emmehän enää elä agraariyhteiskunnassa jossa valtaväestön tarvitsee osata vain laittaa puumerkki jonkun toisen lukemaan paperiin. Silloin ennen vanhaan oli kova juttu, että ylioppilas kelpasi kaupan kassalle rahoja laskemaan, mutta nyt sama taito pitäisi tarjota jo perusopetuksessa - eli ennemmin peruskouluun vuosi(a) lisää.

Jos peruskouluopetusta pidennetään, niin samalla tulee sitä aikaa "kypsyä" ja "pohtia tulevaisuuttaan". Ilmeisestikään ammattikouluvalinta ei ole yhtä hankalaa kuin korkeakoululinjan valinta?

On mulla kyllä hyvääkin sanottavaa lukiojärjestelmästä: Erikoislukioiden lisääntyminen tuo parempaa hyötysuhdetta koulutukseen. Niiden kautta voisi päästä samalla tavalla "suoraan alalle" kuin amiksessakin. Ei menisi 2 vuotta lukiota täysin hukkaan ammatillisessa mielessä.

Mutta siitä huolimatta (oli puhe sitten lukiosta tai amiksesta) en ole enää täysin varma onko pelkästä toisen asteen koulutuksesta on enää hyötyä. Oman ammattikuntani silmin katsottuna sanoisin, että hommissa joissa ennen oli asentajia (tai teknikoita), on nykyään paljon insinöörejä. Ehkä nyt kun työuria pitäisi sekä alusta että lopusta pidentää, pitäisi koulutusaikoja tiivistää ja nopeuttaa ns. korkeamman asteen ammattilaiseksi pääsyä ottamalla turhia löysiä koulujärjestelmästä pois.
« Viimeksi muokattu: 01.Heinäkuu 2011, 04:00 kirjoittanut Rasimus » tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Simple
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 386
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Vantaa
« Vastaus #22 : 01.Heinäkuu 2011, 09:44 »

Btw. Koulutusjärjestelmäpuolella mä olen jo jonkin aikaa epäillyt, että joku lukio on turha välivaihe matkalla korkeamman asteen koulutukseen - saman opin voi tarjota ylimääräisenä vuotena korkeakoulutuksen yhteydessä.

Tartuin ensisijaisesti vain tähän. Luulin, että viittasit tällä samalla siihen malliin, jossa pääsykokeet korvattaisiin tuon vuoden opinnoilla. Kaikki pääsisivät ekaksi vuodeksi sisään ja karsintaa tehtäisiin vasta sen lopussa.

---

Mun mielestä yliopisto pitäis nähdä joo ensisijaisesti tutkimuspaikkana. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei siellä tällä hetkellä ole / tulisi tulevaisuudessakin olla sellaisiakin aloja, jotka tähtää selkeämmin työhön (lääkärit, oikeustiede).

Kuitenkin katsoisin vähän eri päin kuin sinä, että korkeakoulutus on kokenut inflaatiota - tai oikeastaan ihan vaan yliopistokoulutus, kun käsittääkseni ainakin tällä meidän "applied sciences"-korkeakoulu Aallolla on menekkiä.

Monille aloille voitaisiin ottaa vähemmän ihmisiä sisään, jotta nämä myös työllistyisivät itse alalle.

Sen sijaan lukion näkisin yhä arvokkaana. Jos miettii silleen omaa aikaansa, niin lukio oli selkeä vaihtoehto, kun ei oikein tiennyt mihin haluaa. Se myös kehitti omaa ajattelua ja elämää mahdottoman paljon. Kaikki tää on kuitenkin yksilölle turhaa excessiä, jos tietää jo mitä haluaa tehdä ja haluaa tehdä töitä.

Tällainen tilanne on kaiketi pikkubroidillani tällä hetkellä (tosin vasta 8. luokalla), joka ajattelee lähteä oppisopimuksella tai amiksesta hakemaan ammatillista koulutusta. Oon yrittänyt kannustaa sitä miettimään, että tekiskö se jopa lukion siinä sivussa (on ahkera jannu) tai että tutustuu enemmän ja miettii sitä, onko siellä korkeammin koulutetuissa sellaisia, joihin se haluaisi mahdollisesti pitää väyläln auki.

Tää ajatus ei käsittääkseni ole mitenkään uniikki:
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Ammattikoulun+suosio+k%C3%A4%C3%A4ntyi+selv%C3%A4%C3%A4n+kasvuun/1135248734536

Katsot, että lukion opetuksessa on kaksi vuotta löysää. Mä oon ihan eri mieltä. Vaikka itse kävin sen kolme vuotta, 90 kurssia ja kahdeksan yo-kirjoitettua ainetta lukiota, on olemassa mielestäni useita aloja, joihin minulla ei ole pohjaa. Näistä ehkä keskeisimpänä kaikki tekniset alat. (Yliopiston puolelta itsestäni matikka hyvä esimerkki. Sivuaineilu on mahdottoman vaikeaa, kun ei ole lukion asiat kunnolla hanskassa.)

Se, ettei eväitä työelämää varten saisi on myös vähän kevyt väite. Ainakin, jos ymmärretään mitenkään laajemmin, että mitä kaikkea lukiolainen oppii ja kokeekaan sen kolmen vuoden aikana. Ammattia siitä ei toki saa.

Suomen korkea koulutusaste on yleensä nähty vahvuutena, enkä nyt lähtis ajamaan kuitenkin ihan hyvin toimivaa järjestelmää ihan uuteen uskoon - vain koska työuria pitää pidentää. Pikemminkin pitäisi tukea nopeaa valmistumista (yliopistossa monilla aloilla löysää enemmän kuin esim. teekkareilla) ja opintojen+työn yhteensovittamista. Ajaisin ennemmin esim. löysempiä tulorajoja.

Btw, Ainakaan yliopistossa ei muuten opiskella ihan samoja juttuja kuin lukiossa...

EDIT: Itse asiassa miettimisen arvoista perussivistyksen kannaltahan olisi oppivelvollisuuden pidentämisen miettiminen.
« Viimeksi muokattu: 01.Heinäkuu 2011, 09:54 kirjoittanut Simple » tallennettu
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #23 : 01.Heinäkuu 2011, 18:48 »

Miksi musta tuntuu, että tän pitäisi olla sittenkin ihan omaa ketjuaan? Mulla on toi kreikkatukihommakin vielä opiskelun alla, joten en voi edes näön vuoksi siitä kirjoittaa vielä mitään  Näyttää kieltä

Lainaus käyttäjältä: Simple
Luulin, että viittasit tällä samalla siihen malliin, jossa pääsykokeet korvattaisiin tuon vuoden opinnoilla. Kaikki pääsisivät ekaksi vuodeksi sisään ja karsintaa tehtäisiin vasta sen lopussa.

Aaa... Ei toki sentään sellaista. Korkeakouluissa on jo nyt aika hurjaa se meininki ekana vuotena. Ei hämmennetä sitä puolta lisää.

Lainaus käyttäjältä: Simple
Mun mielestä yliopisto pitäis nähdä joo ensisijaisesti tutkimuspaikkana.

Mä taas tarkoitin, että toki sinne yliopistoon mennään ihan opiskelemaankin ja hankkimaan ammattitaitoja tutkijan ammattia varten - muutenhan sisään otettaisiin valmiita eksperttejä, eikä mitään räkänokkaisia ylioppilaita tai pääsykokeissa loistaneita amislaisia  Iskee silmää

Lainaus käyttäjältä: Simple
Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei siellä tällä hetkellä ole / tulisi tulevaisuudessakin olla sellaisiakin aloja, jotka tähtää selkeämmin työhön (lääkärit, oikeustiede).

Tutkija on ammatti siinä missä muutkin. Yliopisto on laitos, joka tekee sekä oma-aloitteista työtä että tilaustyötä niin yksityiselle kuin julkisellekin sektorille. Tällä työllä on suurimman osan ajasta aina jokin tuottava tarkoitus, vaikka olisikin ihmisten (minunkin) naureskelemaa nollatutkimusta. Pätee muihinkin korkeakouluihin. En siis näe kovin kummoista eroa eri alojen välillä.

Lainaus käyttäjältä: Simple
Kuitenkin katsoisin vähän eri päin kuin sinä, että korkeakoulutus on kokenut inflaatiota

Totta. Kuten olen todennut, teknisellä puolella ei enää asentajia haluta mihinkään hommiin. Niiden tolppa-apinoidenkin on oltava insinöörejä koska inssejäkin niihin hommiin on tarjolla, ja vältytään näin työntekijän ja työnsuunnittelijan värväämiseltä erikseen samaan tehtävään. Dippainssit sentään jakaantuvat selvästi R&D-puolelle.

Tämän takia aloinkin epäilemään, onko (pelkissä) toisen asteen opinnoissa nykymuodossaan järkeä länsimaissa. Ehdottamasi toinen lähestymistapa on tietenkin palauttaa kunniaan ero toisen asteen työntekijän ja korkeamman asteen toimihenkilön välillä jatkokoulutuksen kriteerejä tiukentamalla.

Btw. Hesarin artikkeli palautti mieleen, että onhan meillä siivousalat, parturit ja vastaavat ammattialat joihin voi työllistyä erinomaisesti ihan toisenkin asteen tutkinnolla. Eli ne antavat perustelun sille, miksi ainakin ammatillinen toisen asteen koulutus ja korkeakoulutus kannattaa pitää erillisinä laitoksina.

Lainaus käyttäjältä: Simple
Sen sijaan lukion näkisin yhä arvokkaana. Jos miettii silleen omaa aikaansa, niin lukio oli selkeä vaihtoehto, kun ei oikein tiennyt mihin haluaa.

Mä olen pohtinut, että olisiko sittenkin edullisempaa jos peruskoulussa panostettaisiin opinto-ohjaukseen ja yleissivistäviin lukioaineisiin, ja sitten haettaisiin jollekin alalle ja ensimmäisen vuoden aikana lopetettaisiin ja vaihdettaisiin toiseen laitokseen, jos ei summa mutikassa otettu ala kiinnostakaan?

Lainaus käyttäjältä: Simple
Se myös kehitti omaa ajattelua ja elämää mahdottoman paljon.

Johtuu koulutusjärjestelmän nykyisestä luonteesta. Peruskoulu on selkeästi se paikka, jossa vain päntätään tärkeitä perusasioita ulkoa niitä ajattelematta. Vasta toisella asteella opetellaan ymmärtämään asioita. Tämä jako on jäänne ajalta, jolloin valtaosan väestöä ei tarvinnut osata ajatella monimutkaisia.

Lainaus käyttäjältä: Simple
Tällainen tilanne on kaiketi pikkubroidillani tällä hetkellä (tosin vasta 8. luokalla), joka ajattelee lähteä oppisopimuksella tai amiksesta hakemaan ammatillista koulutusta. Oon yrittänyt kannustaa sitä miettimään, että tekiskö se jopa lukion siinä sivussa (on ahkera jannu) tai että tutustuu enemmän ja miettii sitä, onko siellä korkeammin koulutetuissa sellaisia, joihin se haluaisi mahdollisesti pitää väyläln auki.

On se väylä auki ilman lukiotakin. Se vain on totta, että lukiolaiset saavat opillisesti etua korkeakoulutuksen pääsykokeissa ja korkeakoulujen kursseissa kun heillä on sparrattuna pohjatietoa. (Ja taas: tätä epäsuhtaa haluaisinkin korjata).

Mikä ala? Jos vähänkään tekninen, niin suosittelen mäkin kyllä pikkuveikkaa lukemaan vähintäänkin pitkät matikat ja laajat fysiikat siinä välissä, vaikka ei koko lukiota hoitaisikaan amiksen yhteydessä.

Lainaus käyttäjältä: Simple
Katsot, että lukion opetuksessa on kaksi vuotta löysää.

Hatusta heitetty arvio. Perustuu siihen, että lukiossa nyt kuitenkin opiskellaan äidinkieltä, biologiaa, kemiaa, fysiikkaa, matematiikka, kieliä, uskontoa/elämänkatsomusta, historiaa, filosofiaa, yhteiskuntaoppia, psykologiaa ja mitä vielä. Kuulostaa niin isolta määrältä, että jos vaikka luonnontieteellisellekin puolelle menisi jatkamaan, niin pakostikin vain vajaa puolet käydyistä kursseista on niitä jotka edes liittyvät jatkoalaan.

Muoks: Wikipediasta otin esiin hakusanan "lukio" ja siellähän oli tuntijakolista. Jos hakeudutaan luonnontieteelliselle alalle ja oletetaan että oikeasti alaa kiinnostavia kursseja ovat pitkä matikka, fysiikka, kemia ja biologia... Muista aineista hoidetaan vain pakolliset ja kiinnostavista myös syventävät... Tuohonhan ei lukiolaisen aika riittäisi, mutta halusin vääntää kulutetun kokonaisajan painopistettä ns. hyödylliseen ajan käyttöön, että syntyy mahdollisimman epäedullinen argumentti mun kannalle... Lopputulos on 46% hyödyllistä ajankäyttöä jos ei ihan väärin mennyt.

Lainaus käyttäjältä: Simple
Mä oon ihan eri mieltä. Vaikka itse kävin sen kolme vuotta, 90 kurssia ja kahdeksan yo-kirjoitettua ainetta lukiota, on olemassa mielestäni useita aloja, joihin minulla ei ole pohjaa. (Yliopiston puolelta itsestäni matikka hyvä esimerkki. Sivuaineilu on mahdottoman vaikeaa, kun ei ole lukion asiat kunnolla hanskassa.)

Nyt en ymmärrä millä tavalla tämä puolustaa lukiokoulutusta tarpeellisena erillisenä porttina korkeampaan asteeseen? Tuohon on juuri mun pointti: kurssit ovat hyödyllisiä vain jollekin tietylle alalle, ja (uutena argumenttinä) pelkkiä pintaraapaisuja asioista, jotka on kuitenkin opeteltava uudestaan kun siirtyy korkeakoulutukseen.

Lainaus käyttäjältä: Simple
Se, ettei eväitä työelämää varten saisi on myös vähän kevyt väite. Ainakin, jos ymmärretään mitenkään laajemmin, että mitä kaikkea lukiolainen oppii ja kokeekaan sen kolmen vuoden aikana. Ammattia siitä ei toki saa.

Okei. Otetaan takaisin. Mitään pätevyyttä mihinkään ei saa, mutta kurinalaisuutta, omistautumista ja ajattelutaitoa kyllä. Ei mitään sellaista, mitä ei voisi olla olemassa ilman lukiomuotoista opiskelua.

Lainaus käyttäjältä: Simple
Btw, Ainakaan yliopistossa ei muuten opiskella ihan samoja juttuja kuin lukiossa...

Taisin puhua läpiä päähäni. Perusasioiden kertaaminen kokeen kanssa kurssin alussa on toki vähän eri asia kuin niiden opettaminen uudelleen. Mutta differentiaaliyhtälöiden alkeita amk:ssakin käytiin läpi siinä missä lukiossakin. Sisältö oli sama mutta tahti tiiviimpi (myönnetään: jos olisi tullut suoraan peruskoulun opeilla, niin ei olisi varmaan tullut mitään).

Lainaus käyttäjältä: Simple
EDIT: Itse asiassa miettimisen arvoista perussivistyksen kannaltahan olisi oppivelvollisuuden pidentämisen miettiminen.

Just mun pointtini. Kun peruskoulu jää nykypäivän vaatimuksissa kuitenkin aika tyngäksi, niin osan lukion tavarasta (jota kuitenkin opiskellaan samanlaisena muissa toisen asteen laitoksissa: lyhyt matikka, perusfysiikka, kielet jne.) voisi liittää peruskoulun opintoihin ja sen lopun vain jakaa valikoiden ja erikoistuen mukaan jatko-opintoihin tarkoituksenmukaisemmaksi kokonaisuudeksi.
« Viimeksi muokattu: 01.Heinäkuu 2011, 19:04 kirjoittanut Rasimus » tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #24 : 02.Heinäkuu 2011, 00:17 »

Mä taas tarkoitin, että toki sinne yliopistoon mennään ihan opiskelemaankin ja hankkimaan ammattitaitoja tutkijan ammattia varten - muutenhan sisään otettaisiin valmiita eksperttejä, eikä mitään räkänokkaisia ylioppilaita tai pääsykokeissa loistaneita amislaisia  Iskee silmää

Tutkijan hommia on kuitenkin melko vähän. Aika monella alalla yliopisto tuuppaa ulos ihan suoranaisia ammattiin valmistuneita – jos nyt ajatellaan ihan sitä ihmismäärää, joka pelkästään aineenopettajiksi perus- ja toiselle asteelle valmistuu. Tietojenkäsittelytieteessäkin voisi kysyä, pitäisikö ns. rivikoodereita valmistua enenevässä määrin ammattikorkeista?


Lainaus
Totta. Kuten olen todennut, teknisellä puolella ei enää asentajia haluta mihinkään hommiin.

Sinulla on nyt hieman spefisi ja kapea (omakohtainen?) näkemys tekniikkaan. Kyllä veljeni korjaa ihan ammattikoulupohjalta autoja.

Lainaus
Johtuu koulutusjärjestelmän nykyisestä luonteesta. Peruskoulu on selkeästi se paikka, jossa vain päntätään tärkeitä perusasioita ulkoa niitä ajattelematta. Vasta toisella asteella opetellaan ymmärtämään asioita. Tämä jako on jäänne ajalta, jolloin valtaosan väestöä ei tarvinnut osata ajatella monimutkaisia.

Tähän minä jo viittasinkin aikaisemmalla heitollani.

Yläasteen vähemmän poliittisesti korrekti ongelma lienee se, että siellä on henkilöitä, joiden, no, kognitiiviset kyvyt ovat suhteellisen vaatimattomat. Suoraan sanoen he ovat niin pöljiä, etteivät tajua mistään mitään. Tästä huolimatta oletus on työntää heidät edes tämän pakollisen oppilaitoksen läpi, ja opetus sitten speksataan sen mukaan. Lisäksi on todettu, että poikapuolisilla lapsosilla siihen aikaan ilmenee joka tapauksessa melkoinen mitääntajuamattomuuden kausi.

Lainaus
Hatusta heitetty arvio. Perustuu siihen, että lukiossa nyt kuitenkin opiskellaan äidinkieltä, biologiaa, kemiaa, fysiikkaa, matematiikka, kieliä, uskontoa/elämänkatsomusta, historiaa, filosofiaa, yhteiskuntaoppia, psykologiaa ja mitä vielä. Kuulostaa niin isolta määrältä, että jos vaikka luonnontieteellisellekin puolelle menisi jatkamaan, niin pakostikin vain vajaa puolet käydyistä kursseista on niitä jotka edes liittyvät jatkoalaan.

Tämä ennenkin kuultu ajatus kai lähtee sellaisesta yhteiskuntamallista, jossa tekniikan ammattilaiset ovat jonkinlaisia kuhnureita, jotka työajan jälkeen suljetaan johonkin kaappiin, jotka julistetaan holhoukseen ja joille ei ainakaan myönnetä äänioikeutta? Eiköhän jokaiselle tulevalle korkeakoulutettavalle ole ihan hyvä käydä läpi, miten yhteiskunta toimii, millaisia merkittävimmät maailmanuskonnot ovat ja miksi Suomea nyt sitten ei lopultakaan vallattu toisessa maailmansodassa. Puhumattakaan nyt jostain äidinkielestä (viestintä) tai kielistä (joista englanti on jossain tekniikan alalla välttämätön ja ruotsi nyt tietysti ihan oma lukunsa, mutta sen pakollisuuden poistaminen ei liity koko koulujärjestelmän uudistamiseen).

Ylipäätään kysehän ei ole siitä, että miksi minkäkinlaista koulua kutsutaan vaan siihen, missä kohdassa oppilaita ruvetaan jakamaan osiin (aikanaan hyvin varhain, oppikoulu vs kansalaiskoulu) ja missä vaiheessa ruvetaan erikoistumaan. Tämä tietysti vaikuttaa myös siihen, missä vaiheessa oppilaiden pitäisi kyetä asumaan yksikseenkin.

Tässä jaossa suomalaissa koulujärjestelmässä ei hirveästi säätämistä mielestäni ole.
tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #25 : 02.Heinäkuu 2011, 15:19 »

Lainaus käyttäjältä: Echramath
Tutkijan hommia on kuitenkin melko vähän.

Tiedän. Viittasinkin lähinnä siihen lausahdukseen, että yliopisto olisi ensisijaisesti tutkimuslaitos  Hymyilee

Lainaus käyttäjältä: Echramath
Sinulla on nyt hieman spefisi ja kapea (omakohtainen?) näkemys tekniikkaan.

Kyllä. Ja lisäksi tää on sarjassamme asioita, joissa olen taas puhunut ajattelematta läpiä päähäni provoavalla paskapuheella  Nolostunut

Muotoilen uudestaan niin, että mun kokemuksen mukaan insinöörejä on tarjolla asentajatason hommiinkin, jolloin niitä myös palkataankin asentajien sijasta. Tämä lienee seurausta ylikouluttamisesta, ja vain korostuu, jos inssejä aletaan tarjota tulvana. Mutta kyse ei siis missään nimessä olekaan siitä, ettei asentajia oteta töihin...

Tarkemmin miettien, tällä hetkellä tämä tarjontajuttu taitaa koskea lähinnä isoja firmoja? Näille isoille ja seksikkäille firmoille (jollaiselle mäkin siis työskentelen) on niin paljon tunkua, että nämä tietävät erittäin hyvin saavansa ns. vanhemman asentajan tason hommiin vastavalmistuneita insinöörejäkin samalla palkalla, joten näitä silloin tällöin erikseen haetaankin (muutaman kerran kiinnittänyt huomiota työpaikkailmoituksia selatessa).

Luulen myös, että omat kokemukseni aktiivisesta työnhausta sähköpuolelle osuvat 2000-luvun teknokuplan puhkeamisen ja terrori-iskujen aikoihin, joka hidasti maailmantaloutta sen verran, että se riitti vääristämään rekrytointeja ja työntekijätarjontaa.

Lainaus käyttäjältä: Echramath
Tästä huolimatta oletus on työntää heidät edes tämän pakollisen oppilaitoksen läpi, ja opetus sitten speksataan sen mukaan.

Plääh... Mikä on ihan väärin. Ellen väärin muista, niin jo pelkkä kehitysvammaisten laittaminen suosiolla omaan koulutusputkeensa herätti joskus närää ("pitää olla samat mahdollisuudet kuin muillakin peruskoululaisilla") - vaikka se olisikin kaikkien kannalta paras vaihtoehto.

Siitä varmaan myrsky nousisi, jos ehdotettaisiin että peruskoulussa luokat jaettaisiin taas uudestaan opintomenestyksen mukaan. Kirkkaampi kärki paitsi etenisi opetuksessa nopeammin, niin myös saisi ylimääräistä laajentavaa opetusta saman ajan puitteissa ja ylimääräisen oppiarvomerkinnän rekisteriin antamaan bonusta jatko-opintoihin haussa / lyhentämään jatko-opintojen kurssimäärää. Jos heikompi kärki haluaa saman, niin istukoon kymppiluokkaa vastaavan ylimääräisen ajan. Mutta kunhan eivät jarruttele muita.

Lainaus käyttäjältä: Echramath
Eiköhän jokaiselle tulevalle korkeakoulutettavalle ole ihan hyvä käydä läpi, miten yhteiskunta toimii, millaisia merkittävimmät maailmanuskonnot ovat ja miksi Suomea nyt sitten ei lopultakaan vallattu toisessa maailmansodassa.

Itseäni toistaen sanon, että jokaisen olisi hyvä käydä läpi nuo asiat. Ei vain tulevien korkeakoulutettavien. Jos ei peruskoulun jatkovuotena mene jakeluun, niin hyvä, ainakin on yritetty. Mutta aika hirveätä on musta se, että noita asioita ei edes yritetä päntätä muille kuin ns. eliittikoulutukseen tähtääville.

Lainaus käyttäjältä: Echramath
Puhumattakaan nyt jostain äidinkielestä (viestintä) tai kielistä (joista englanti on jossain tekniikan alalla välttämätön ja ruotsi nyt tietysti ihan oma lukunsa, mutta sen pakollisuuden poistaminen ei liity koko koulujärjestelmän uudistamiseen).

Ai niin. Unohdin englannin tuosta mun aikaisemmasta laskelmasta. Sitten nouseekin yli 50%:n...

Viestintätaidot on jo valmiiksi pakollisten joukossa korkeakouluissa, eikä sisältö mun kokemuksen mukaan vaadi lukioviestintää pohjaksi. Allatiivejä en miellä miksikään elinehdoksi. Kieliä opiskellaan joka tapauksessa peruskoulusta alkaen joka laitoksessa, ei ainoastaan lukiossa, jossa ei siis opita teknistä sanastoa.

Lainaus käyttäjältä: Echramath
Ylipäätään kysehän ei ole siitä, että miksi minkäkinlaista koulua kutsutaan vaan siihen, missä kohdassa oppilaita ruvetaan jakamaan osiin (aikanaan hyvin varhain, oppikoulu vs kansalaiskoulu) ja missä vaiheessa ruvetaan erikoistumaan.

Minä taas koen kysymykseksi, että jos lukiossa opetetaan asioita jotka tulisi nykymaailmassa pakkosyöttää jokaiselle, ja asioita jotka olisivat olennaisia korkeakoulutuksessa, mutta ei mitään mikä mahdollistaisi opiskeluiden jättämisen toiselle asteelle, niin mitä sellaista jää jäljelle, joka oikeuttaa lukion olemassaolon kokonaan omana hallinnollisena, taloudellisena ja resursseja imevänä organisaationaan?

Vai lähestynkö mä asiaa väärästä kulmasta? Pitäisikö kysyä, miksi peruskoululaisen pitäisi saada yleissivistystä, ja miksi amislaiset tulisi päästää korkeakouluihin ilman lukiopapereita? Viimeksi mainittu kuulostaisikin jo järkeenkäyvältä, vaikka rikkookin toisen asteen opintojen linjanmukaisuutta  Pyörittää silmiään
« Viimeksi muokattu: 02.Heinäkuu 2011, 15:29 kirjoittanut Rasimus » tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Iivari
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 3026
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Vantaan Jokiniemi (ja muu elämänalue)
« Vastaus #26 : 15.Heinäkuu 2012, 06:49 »

Palautetaas sinänsä kiinnostavasta koulutuspolitiikasta aihetta enemmän päivänpolitiikan pariin.

Hallitus on ollut kasassa yli vuoden. Aluksi olin varovaisen optimistisen pessimistinen ja toivoin, että hallitus hajoaisi, voitais heivat kokoomus ja kristilliset yli laidan ja ottaa tilalle keskusta ja ehkä perussuomalaisetkin. Monta hetkeä on matkan varrella ollut, jolloin on näyttänyt todennäköiseltä, että nyt rysähtää viimeinen niitti, mutta niin vain ovat kasassa pitäneet. Täytyy sanoa, että tää kyllä viimeistään todistaa sen, että Suomi, ei Ruotsi, on se totisen yhteisymmärryksen, kompromissien ja konsensuksen maa. Ruotsissa on viimeisen vuosikymmenen aikana ravisteltu vanhaa konsensuspolitiikkaa, mutta täällä siihen vielä uskotaan. Tavallaan hyvä niin, mutta silti...

Perussuomalaiset eivät ole jälkimmäisen puolivuotiskauden aikana olleet niin hyvä vitsi kuin ekan, mutta valitettavasti poliittinen vaikuttavuus on rapissut samaa matkaa. Vielä viime vuoden aikana niiltä tuli paljon aloitteita, ja joukossa oli muutama hyväkin, mutta nyt on ollut hiljaista, vaikka kuntavaaleihin pitäisi jo teroitella kyniä.

Piraatit ovat kevään kuluessa menettäneet muutaman näkyvän hahmonsa, esimerkkinä vaikkapa Lilja Tamminen. Ei ennusta hyvää kuntavaaleihin sekään.

Väyrynen palautti keskustalle uskottavuuden siellä, missä se oli sen menettänyt, mutta keskusta ei vieläkään tajunnut, minne sen pitäisi politiikkansa reivata, jotta kannatus palautuisi entiselleen. Sehän on: pari piirua vasemmalle, ja maaseudun ääni kuuluviin. Kaupunkikepulaisuus kokeiltiin jo. Maalla on vielä puolitoista miljoonaa ihmistä.

Sdp ja erityisesti Urpilainen ovat ovat tehneet sen sijaan vihdoin sitä, mitä puolet 2000-luvusta on odotettu, ja kunnallisvaalit voivatkin olla ensimmäiset voitolliset vaalit Urpilaiselle.

Mutta onhan tämä tuiterinmoinen sotku koko Euroopan unionin elämä ja teot. En edes uskalla ajatella, mihin tässä vielä joudutaan.
tallennettu

Olen niitä tapahtumia
joita ei käsitellä perinteisillä luukuilla.
Pekka Kejonen
Ara
Kokelas
*


Poissa Poissa
Viestejä: 49
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Hämeenlinna
« Vastaus #27 : 18.Heinäkuu 2012, 23:21 »

Pelkkä vilkaisu Euroopan Unioniin ja koko Eurooppaan, niin minulta alkaa savu nousta korvista. Kävin viime lukuvuonna lukion yhteiskuntaopin Eurooppa kurssin eli Euroon Unioni kurssin ja vasta nyt todella alan ymmärtää mikä EU:ssa oikein on vikana:

Ensinnäkin koko järjestelmä on alusta asti laskettu väärien maiden mielipiteiden varaan. Kyllä ensimmäinen tavoite Ranskan ja Saksan pitämisestä erossa toisten kurkuista oli hyvä poinkti, mutta sen jälkeen ollaankin menty metsään. Tehtiin sääntöjä, joilla ei käytännössä ole mitään virkaa, kuten perinteinen jäsenmaksun suhteuttaminen väkilukuun. Suomalaiset maksavat n. puolet  englantilaisten EU-jäsenmaksuista(tarkkoja lukuja en muista, mutta summa nousee useisiin kymmeniin miljooniin euroihin).

Valtioiden omat edut ovat menneet aina koko Euroopan edun edelle. Esimerkkinä Kreikan ottaminen EMUn kolmanteen vaiheeseen mukaan, vaikka tiedettiin, että kreikkalaiset vääristelivät omia tuloskäyriään saadakseen ne sopimaan EMU-sopimuksen ehtoihin, mutta saksalaisilla ja ranskalaisilla pankeilla oli paljon rahaa kiinni Kreikan markkinoilla, joten Kreikka sai euron ja me kaikki tiedämme miten siinä sitten kävi.

Miksi siis tehdä sääntöjä, joita kukaan ei noudata (harvoja maita lukuunottamatta, Suomi näiden joukossa)? Koko EU -järjestelmä on todella paperin makuinen ja yllättyisin, jos enemmän kuin kourallinen ihmisiä EUn huippukokouksissa tietäisi mitä heidän päätöksillään lopun kaiken todella tarkoitetaan tai mihin kaikkeen ne vaikuttavat.
Esimerkki Suomen sisältä. Eduskunta hyväksyi meillä lain, jonka mukaan hehkulamput tulee korvata energiansäästölampuilla, koska viimeksi mainitut ovat ympäristöystävisempiä. Pintapuolisesti katsottuna näin onkin, mutta todellisuus on muuta. Energiansäästölamput sisältävät elohopeaa, jonka kierrätäminen on paljon hankalampaa, ympäristöä rasittavampaa ja kallinpaa kuin hehkulamppujen. Kaikki faktat tästä oli hallituksen neuvonantajien tiedossa, mutta heille ei annettu tarpeeksi aikaa esityksensä tekoon, joten se oli puutteellinen ja lopulta laki hyväksyttiin (maaseudun tulevaisuus muistaakseni kirjoitti tästä artikkelin muutama vuosi sitten).
Monet EUn ympäristödirektiivit ovat luonteeltaan yllämainitun kaltaisia.

Lopunkaiken olemme siis kiinni EUssa, joka on täynnä riiteleviä osapuolia, jotka eivät osaa katsoa koko yhteisen etua ja jotka odottavat jotakin ulkopuolista ihmettä euron ja Euroopan Unionin pelastamiseksi. Olisiko EUsta eroaminen vaihtoehto, vai pitääkö meidän auttaa Kreikan ja muiden ylivarojensa eläneiden Etelä-Euroopan valtioiden pinnalla pitämisessä?
Minun mielestäni EUssa pysyminen ikävä kyllä auttaa meidän talouttamme niin paljon, että meidän kannattaa pysyä siinä, mutta Kreikan ja muiden maiden pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Emme me voi heidän velkojaan maksaa, muuten joudumme itsekin samaan jamaan kuin he.
« Viimeksi muokattu: 19.Heinäkuu 2012, 14:43 kirjoittanut Ara » tallennettu

Kirjat ja musiikki ovat samanlaisia. Kun kerran on jäänyt koukkuun, ei pysty enää elämään ilman niitä.
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #28 : 20.Heinäkuu 2012, 15:33 »

Siis euro ja mihin tahansa isoon järjestelmään kuuluminen on hyvä juttu jo pelkästään sen takia, pienissä järjestelmissä on pienillä paikallisilla kolauksillakin isot merkitykset.

Eli euron tapauksessa esim. Helsingin talousongelmat eivät heilauta euroaluetta mihinkään suuntaan, mutta markan tapauksessa Helsingin talousongelmat voivat sattua koko Suomeen.

Ongelma eurossa ja EU-alueessa onkin se, että ne kolaukset eivät sitten olekaan olleet mitään pieniä ja paikallisia, kiitos kollektiivisesti etelä-Eurooppalaisten ystäviemme taloudenpidon ja mainitun pankkisektorin pyörittäjien, jonka oma pää ei ole pölkyllä kun tappiot alkavat kertyä (= firma voi mennä konkkaan, mutta konkan aiheuttaneet pankkiirit eivät ole suoraan ja yleispätevästi omaisuudellaan vastuussa, joten miksi nämä varoisivat sijoituksia firman nimissä?)...

Jos eurosta erotaan, niin sen pitäisi tapahtua yhdessä muiden vahvojen ja hyvässä iskussa olevien maiden kanssa, joiden kanssa voidaan sitten perustaa kokonaan oma yhteinen talous- ja valuutta-alue. Palaaminen pelkästään Suomen kattavaan talous- ja valuutta-alueeseen olisi vain riskin ottamista ilman mitään oikeita etuja.

Lainaus käyttäjältä: Ara
Energiansäästölamput sisältävät elohopeaa, jonka kierrätäminen on paljon hankalampaa, ympäristöä rasittavampaa ja kallinpaa kuin hehkulamppujen.

Sinänsä tuttua kauraa, mutta mulle on jäänyt epäselväksi onko argumentissa katsottu vain fyysisen esineen kierrätystä vai sisältääkö se sen, että energiansäästölamppu kuitenkin palaa sen kymmenen vuotta vain kymmenesosalla hehkulampun vastaavasta tehosta, mistä koituu säästöä energian kulutuksessa sekä kyseisen energian tuotantoon käytetyssä ympäristökuormituksessa?
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Ara
Kokelas
*


Poissa Poissa
Viestejä: 49
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Hämeenlinna
« Vastaus #29 : 20.Heinäkuu 2012, 20:52 »

Lainaus
Kirjoittanut: Rasimus
Siis euro ja mihin tahansa isoon järjestelmään kuuluminen on hyvä juttu jo pelkästään sen takia, pienissä järjestelmissä on pienillä paikallisilla kolauksillakin isot merkitykset.

Eli euron tapauksessa esim. Helsingin talousongelmat eivät heilauta euroaluetta mihinkään suuntaan, mutta markan tapauksessa Helsingin talousongelmat voivat sattua koko Suomeen.

Omaan markkaan palaaminen, miten hyvältä se kuulostaakin, ei ole viisasta. Olemme niin pieni kansatalous, että inflaation heitteleminen tekisi liikaa tuhoja. Joten eurossa pysyminen ainakin tällä hetkellä on meille vielä edullista, mutta jos joudumme yhtään enempää maksamaan Kreikan, Espanjan ja muiden velkoja, alkaa hyötysuhde näyttämään pahasti punaista. Se täytyy vain jotenkin saada tasapainoon. Tällä hetkellä ainakaan minun uskoni EUn päättäjiin ei ole kovin korkealla.

Lainaus
Kirjoittanut: Rasimus
Sinänsä tuttua kauraa, mutta mulle on jäänyt epäselväksi onko argumentissa katsottu vain fyysisen esineen kierrätystä vai sisältääkö se sen, että energiansäästölamppu kuitenkin palaa sen kymmenen vuotta vain kymmenesosalla hehkulampun vastaavasta tehosta, mistä koituu säästöä energian kulutuksessa sekä kyseisen energian tuotantoon käytetyssä ympäristökuormituksessa?

Plus miinus nolla ilmeisesti. Molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa, mutta käsittääkseni hehkulampuista pystytään kierrättämään suurempi osa. Siten ne korvaisivat energiansäästölamppujen pidemmät käyttöajat. En ole aivan varma.
tallennettu

Kirjat ja musiikki ovat samanlaisia. Kun kerran on jäänyt koukkuun, ei pysty enää elämään ilman niitä.
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #30 : 26.Heinäkuu 2012, 18:32 »

Sinällään typerää, että hehkulamput kiellettiin vähää ennen kuin niiden seuraaja tuli markkinoille. Meillä on nimittäin olohuonetta valaisevat ledit, eikä minulla ole niistä mitään pahaa sanottavaa toistaiseksi.

Asiaan: minua hämmentää, ettei äärioikeisto onnistu järjestäytymään puolueeksi, enkä puhu nyt mistään yli-isänmaallisesta kaljuosastosta vaan niistä hepuista, jotka ovat niin kaukana Vasemmistoliitosta kuin mahdollista mitä tulee talousnäkemyksiin – kuten nyt vaikka libertaarit. Piraattipuoluesekoilun lisäksi tämmöisiä näkemyksiä huutelevat Kokoomusnuoret – saamatta kotia, uskontoa ja isänmaata virallisestikin kannattavassa konservatiivipuolueessa kovastikaan aikaan. Liberaalit putosivat puoluerekisteristä eikä Edistyspuolue tunnu sinne pääsevän. Mikä mättää?

Ihmettelin pitkään myös sitä, miksei ns. essonbaarimiehillä ole omaa puoluetta, kun populaatiotakin näyttäisi riittävän, mutta sieltähän ne Perussuomalaiset sitten ilmestyivätkin.
tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Thialfi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 695
Sukupuoli: mies
« Vastaus #31 : 27.Heinäkuu 2012, 15:19 »

Missä kolme liberaalia kohtaa, siellä on puoluekokous.
tallennettu
Linnanherra
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 53
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #32 : 29.Heinäkuu 2012, 16:56 »

Hyvää pyhää kaikille!

Olen seurannut foorumin tapahtumia hiljaisena lukijana tässä vuosien ajan, mutta päivän politiikka -keskustelu ja etenkin sen EU-aihe on niin mielenkiintoinen että nyt on pakko osallistua. Aran viestit oli tosi hyviä, ja vastaan nyt lähinnä niihin. Tästä tuli aika laaja vastaus, ja monessa kohdassa tekstini laajenee Aran viestin ulkopuolelle. EU on kuitenkin aivan valtava, vanha konstruktio, ja etenkin minulla on suuria vaikeuksia keskustella EU:sta lyhyesti. Olen evästänyt tekstiä esimerkeillä, joista muutamat ovat laajoja. Olen kätkenyt ne spoiler-tagin taakse tekstin jäsentämisen helpottamiseksi. Mutta siis... tässä mennään. Toivon kanssakeskustelijoilta pitkämielisyyttä.

Ara kirjoitti:

Lainaus
”Pelkkä vilkaisu Euroopan Unioniin ja koko Eurooppaan, niin minulta alkaa savu nousta korvista. Kävin viime lukuvuonna lukion yhteiskuntaopin Eurooppa kurssin eli Euroon Unioni kurssin ja vasta nyt todella alan ymmärtää mikä EU:ssa oikein on vikana ”

Euroopan Unioni näyttää herättävän tunteita tälläkin palstalla. Käymäsi yhteiskuntaopin Eurooppa-kurssi taisi teidän lukiossanne olla aika hyvä. Vertailun vuoksi, omassa lukiossani ei tainnut olla vastaavaa ollenkaan, ja se on jäänyt jälkeenpäin korpeamaan. Olisi nimittäin ollut kiinnostavaa ja hedelmällistä käydä sellainen. Kirjoittamasi EU-kritiikki on ajankuvaamme sopien aika terävää, ja osaat käyttää perustelujesi tukena esimerkkejä. Muutama tarkistus lienee kuitenkin paikallaan, sillä tilanne Euroopan Unionissa ei ole ihan niin heikko miltä kommenttisi perusteella näyttäisi, eikä kyynisyys ole yhteismitallinen ominaisuus realismin kanssa.

Lainaus
”Ensinnäkin koko järjestelmä on alusta asti laskettu väärien maiden mielipiteiden varaan. Kyllä ensimmäinen tavoite Ranskan ja Saksan pitämisestä erossa toisten kurkuista oli hyvä poinkti, mutta sen jälkeen ollaankin menty metsään. Tehtiin sääntöjä, joilla ei käytännössä ole mitään virkaa, kuten perinteinen jäsenmaksun suhteuttaminen väkilukuun. Suomalaiset maksavat n. puolet  englantilaisten EU-jäsenmaksuista(tarkkoja lukuja en muista, mutta summa nousee useisiin kymmeniin miljooniin euroihin).  ”

Euroopan Unionin edeltäjät aina Lissabonin sopimuksen solmimiseen saakka oli Euroopan Yhteisöt (EY) niminen kokonaisuus, joka koostui kolmesta yhteisöstä: Euroopan Hiili- ja Teräsyhteisö (EHTY), Euroopan atomienergiayhteisö (Euratom) ja Euroopan Talousyhteisö (ETY, englanniksi EEC). Euratom ja ETY perustettiin 1950-luvun lopulla ns. Rooman sopimuksella, jonka keskeisenä funktiona oli mahdollistaa tavaroiden, työvoiman, palveluiden ja pääoman vapaa liikkuminen jäsenmaiden kesken.  Tähän kuului olennaisena osana tullimuurien purkaminen jäsenmaiden väliltä. Lissabonin sopimuksen myötä Rooman sopimus muuttui SEUT-sopimukseksi, eli 'sopimukseksi Euroopan Unionin toiminnasta'.

EY oli osa sodanjälkeistä poliittista Eurooppa-liikehdintää, jonka tarkoituksena oli palauttaa maanosan luottamus itseensä ja mahdollistaa sodan runtelemien maiden elpyminen ostovoimaisiksi talouksiksi (USA:n tarjoama Marshall-apu näytteli tässä omaa osaansa). Talouspolitiikan saralla EY (ja myöhemmin EU) on mahdollistanut jäsenmailleen nopean talouskasvun ja halvan rahan ajan. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolella taasen EU on säästänyt Euroopan uudelta suursodalta.

EY:n vanhimpia jäsenmaita ovat itseoikeutetusti Ranska ja Saksa, joiden yhteisymmärrykseen EHTY nojautui, ja heti näiden perässä Italia ja Benelux-maat. Nykyiseen Euroopan Unioniin kuuluu 27 jäsenmaata. EU on kulkenut nykymuotoonsa pitkän, polveilevan ja mutkittelevan tien. Sen toiminnassa, säännöissä ja elimissä on vuosikymmenten ajalta sellaista poliittista, juridista ja historiallista kerrostumaa, jota on vaikea ymmärtää tutustumatta siihen kontekstiin, jossa tämä kerrostuma on kulloinkin syntynyt. Iso-Britannian EU-jäsenmaksuista (tai niiden puutteista) syntynyt polemiikki on yksi tällainen asia.

Iso-Britannia liittyi Euroopan talousyhteisön jäseneksi vasta 1973, pitkän poliittisen väännön jälkeen. Iso-Britannian alennetusta jäsenmaksusta sovittiin Fontaineblaun huippukokouksessa 1984 ns. erillisen budjettisopimuksen nojalla. Tämä taas on perua siitä, että 1970-luvulla solmittu EY:n budjettisopimus oli Iso-Britannialle erityisen epäedullinen. Iso-Britannia toi paljon maataloustuotteita Euroopan markkinoille USAsta ja entisistä siirtomaistaan, ja joutui pulittamaan niistä kovat tullimaksut. Tästä taas seurasi se, että Iso-Britannia kuului talousyhteisön nettomaksajiin aina vuoden 1984 huippukokoukseen saakka.

Sopimuksen ratio on siinä, että vastineeksi jäsenmaksun alennuksesta Iso-Britannia suostui edesauttamaan Euroopan integraatiokehityksen edistämistä, ja kallisarvoista sisämarkkinaohjelmaa. 1980-luvulla – ennen Fontaineblaun huippukokousta – Euroopan integraatiokehitys oli pahasti jämähtänyt, ja nyt se saatiin taas liikkeelle. Ratkaisu ei välttämättä ole elegantti, mutta se oli käytännöllinen. Se oli kompromissi. Se oli politiikkaa. Politiikkaa, joka koitui kaikkien osallisten hyödyksi.


Lainaus
”Valtioiden omat edut ovat menneet aina koko Euroopan edun edelle. ”

Tämä ei pidä paikkaansa.
Perustelut esitän jäljempänä.

Lainaus
”Miksi siis tehdä sääntöjä, joita kukaan ei noudata (harvoja maita lukuunottamatta, Suomi näiden joukossa)? Koko EU -järjestelmä on todella paperin makuinen ja yllättyisin, jos enemmän kuin kourallinen ihmisiä EUn huippukokouksissa tietäisi mitä heidän päätöksillään lopun kaiken todella tarkoitetaan tai mihin kaikkeen ne vaikuttavat. ”
.
.
.
”Lopunkaiken olemme siis kiinni EUssa, joka on täynnä riiteleviä osapuolia, jotka eivät osaa katsoa koko yhteisen etua ja jotka odottavat jotakin ulkopuolista ihmettä euron ja Euroopan Unionin pelastamiseksi. ”
.
.
.
EU-järjestelmä on paperimakuinen ja puiseva, juridiikka on sellaista etenkin jos se pohjautuu romaanis-germaaniseen oikeusfilosofiseen perinteeseen. Riitelemisellä on niin EU:ssa kuin muuallakin pitkät perinteet, eikä siinä sinällään ole mitään pahaa tai edes haitallista. Ongelmia ilmenee vasta, jos kompromissia ja konsensusta ei saavuteta.


Toisin kuin äkkiseltään olettaisi, Euroopan Unioni on aika joustava, muuntautumiskykyinen ja elinvoimainen konstruktio. Eurooppalaiset valtiot ovat aika taitavia löytämään kussakin kiistassa EU-järjestelmän puitteissa yhteisen sävelen, ja jäsentämään keskinäisen tahdonmuodostuksen sellaiseksi, että voidaan saavuttaa mahdollisimman laaja sopu, kuten Euroopan integraation historiakin osoittaa.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Joustavuus, muuntautumiskyky ja elinvoimaisuus ovat mahdollisia siksi, että Euroopan Unioni kehittyy koko ajan. Se mikä alkoi perinteisenä hallitusten välisenä talousyhteistyönä on laajentunut ainutlaatuiseksi poliittiseksi unioksi, liitoksi, joka kattaa koko Euroopan. Kehittyminen taas edellyttää sitä, että kaikki osalliset tinkivät omista itsekkäistä eduistaan yhteisen päämäärän vuoksi. EY:n kehittyminen EU:ksi sekä yleisellä että yksityiskohtaisella tasolla osoittaa, että kaikki jäsenvaltiot ovat luovuttaneet osan suvereniteettiaan ja itsemääräämisoikeuttaan ylikansalliselle auktoriteetille, Euroopan Unionille ja sen toimielimille.

EU:n toimielimiä ovat esimerkiksi EU-tuomioistuin, tilintarkastustuomioistuin, Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki ja Euroopan parlamentti. Toimielinten toimivaltaa ja toimintaedellytyksiä on vahvistettu ja tehostettu varsin määrätietoisesti jäsenvaltioiden ja hallitusten kustannuksella. Euroopan yhtenäisasiakirjalla vuonna 1987 tehostettiin EY-tuomioistuinta perustamalla sen yhteyteen 'ensimmäisen asteen tuomioistuin', mikä oli tehokas tapa purkaa jutturuuhkaa. Sama asiakirja vahvisti Euroopan parlamentin lainsäädäntövaltaa. Maastrichtin sopimus (nykyään SEU-sopimus, eli Sopimus Euroopan Unionista) vuodelta 1992 korosti Euroopan poliittisen unionin merkitystä. Parlamentin lainsäädäntövaltaa vahvistettiin edelleen, perustettiin alueiden komitea, EU-kansalaisuus ja Euroopan oikeusasiamiehen virka. Amsterdamin sopimus vuodelta 1997 vahvisti parlamenttia ja aloitti EU:n rakenteiden tehostamisen. Nizzan sopimuksella v. 2000 uudistettiin neuvoston ääntenlaskentaa, komission kokoonpanoa ja edistettiin joustavuutta. Lissabonin sopimus jatkoi uudistusten tiellä, ja siinä se onnistui paremmin kuin Nizzan sopimus.

Euroopan Unionin toimielimistä mielenkiintoisimmat ovat minun mielestäni EU-tuomioistuin ja Euroopan parlamentti. Euroopan parlamentti on osa EU:n poliittisen legitimiteetin perustaa. Nykyään parlamentti on niin merkittävä lainsäätäjä ja budjettivallankäyttäjä EU:ssa, että sen valta on suoraan pois yksittäisten jäsenmaiden ja hallitusten keskinäisen yhteistyön vallasta. EU-kansalaiset äänestävät parlamenttiin edustajat. Tämä taas perustuu siihen, että Euroopan Unionin jäseniä eivät ole pelkästään jäsenmaat vaan myös jäsenmaiden yksittäiset kansalaiset. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäiset kansalaiset ovat eurooppa-oikeuden subjekteja, ja voivat esim. tuomioistuimessa vedota direktiiveihin ja asetuksiin oikeuksiensa tueksi jäsenvaltiota vastaan.
Minun mielestäni se on aika hienoa!

EU-tuomioistuin sijaitsee Luxemburgissa, ja se on monta kertaa ollut se lihas, joka on pitänyt integraation moottorit käynnissä, kun poliitikoilla on ollut vaikeaa. Esim. 1970-luvulla EY-tuomioistuin mursi koko joukon jäsenmaiden lamapaniikissa pystyttämiä tulleihin rinnastettavia tuonninesteitä. Ns. Cassis de Dijon -oikeustapaus vuodelta 1979, jolla alleviivattiin vastavuoroisen tunnustamisen periaatteena tunnettua tavaran liikkuvuuden takaavaa oppia, joka osaltaan loi pohjaa 1980-luvun sisämarkkinahankkeelle ja Euroopan yhtenäisasiakirjalle ja direktiiveille, joille poistettiin kaupan esteitä.

Euroopan Unionin tuomioistuin käyttää EU:n alueella tuomiovaltaa niissä rajoissa, jotka sille EU:n perussopimuksissa määritellään. Sen tehtävänä on ratkaista EU-jäsenmaata tai EU:n toimielintä vastaan nostetut ns. suorat kanteet, ja ennakkoratkaisujärjestelmän avulla ohjata ja yhtenäistään eurooppa-oikeuden soveltamista Unionin jäsenvaltioiden tuomioistuimissa. Lisäksi on paikallaan huomauttaa, että EU-oikeus on useimmissa tapauksissa ensisijaista, suoraan sovellettavaa ja välittömästi vaikuttavaa, mistä seuraa että jäsenvaltioiden tuomioistuimet ovat myös tavallaan eräänlaisia EU-tuomioistuimia, mutta pienemmässä mittakaavassa.

Mutta miten tavalliset kansalaiset liittyvät tähän?
Koska yksityinen EU-kansalainen on eurooppa-oikeuden subjekti, hän voi tuomioistuimessa vaatia jäsenmaata tai EU:n toimielintä toteuttamaan ne oikeudet, jotka Euroopan Unionin lainsäädäntö juuri hänelle takaa, tai joita ko. jäsenmaa tai EU:n toimielin (esim. komissio) on rikkonut tai laiminlyönyt. Järjestelmän juridinen kauneus perustuu siihen, että se on kansainvälisen oikeuden yleisten oppien vastainen. Nimittäin nyrkkisääntö kv-oikeudessa menee niin, että kansainvälisten järjestöjen (jollaiseksi EUkin lasketaan) ns. oikeuden subjekteja ovat vain jäsenvaltiot, eikä luonnollisilla henkilöillä ole sen orgaaneissa puhevaltaa.

Euroopan Unionin oikeushistoriasta löytyy lukuisia esimerkkejä, joissa nimenomaan eurooppa-oikeus on ollut se juridinen kivijalka, johon yksityinen kansalainen on tukeutunut hakeakseen suojaa jäsenmaan mielivallalta.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

EY-tuomioistuin on pyrkinyt seuraamaan aikaansa, ja etenkin tasa-arvo ja sukupuolikysymyksissä pyrkinyt painottamaan ihmisoikeusnäkökulmaa. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö on ollut tässä suunnannäyttäjä.

Mitä tulee Aran mainitsemiin EU:n huippukokouksiin, ja hänen huoleensa kokoukseen osallistuvien henkilöiden asiantuntemuksesta (tai sen puutteesta), niin todettakoon, että huoli on useimmiten turha. EU-huippukokouksella tarkoitetaan Maastrichtin sopimuksella luodun Eurooppa-neuvoston kokouksia, johon osallistuu talousyhteisön jäsenvaltioiden päämiehet. Huippukokous määrittelee unionin strategiset edut ja tavoitteet yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä puolustuspolitiikan alalla. Sen tarkoituksena on antaa EU:lle sen kehittämiseksi tarvittavat virikkeet, määritellä kehityksen yleinen poliittinen suunta ja kehityksen painopisteet. Kyse on tietenkin hyvin tärkeistä asioista, mutta pohdinnan ja ratkaisujen taso on korostetun yleisluontoinen.

-> Jatkuu seuraavassa viestissä...
tallennettu
Linnanherra
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 53
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #33 : 29.Heinäkuu 2012, 16:56 »

Jos EU-kritiikkiä harjoittaa, niin kritiikin kärki kannattaa suunnata jäsenvaltioiden ja huippukokouksen sijasta juridisesti painaviin EU:n toimielimiin. Tällaisia ovat Euroopan parlamentti ja EU-tuomioistuin (joita käsittelin jo tuossa ylempänä), EKP, Euroopan komissio ja myös Euroopan Unionin Neuvosto.

Euroopan Unionin Neuvosto (jatkossa vain neuvosto) koostuu ministeritason edustajista, ja neuvosto kokoontuu toimialoittain. Esim. Suomen valtionvarainministeri Jutta Urpilainen matkustaessaan neuvoston kokoukseen, matkustaa tapaamaan muita unionin jäsenvaltioiden rahaministerejä. Neuvosto käyttää unionissa yhdessä parlamentin kanssa unionin lainsäädäntövalaa, tekee EU:n puolesta kv-sopimuksia, koordinoi jäsenvaltioiden yhteistyötä eri hallinnonaloilla, delegoi tehtäviä komissiolle, jne. Neuvoston toimivalta on määritelty perussopimuksissa tarkoitushakuisesti ja leväperäisesti tavalla, johon sisältyy latentti kompetenssikriisi.

Tarkennettakoon tässä välissä erikseen, että Euroopan Unionin Neuvosto siis on eri asia kuin Eurooppa-neuvosto; nämä kaksi puolestaan ovat tyystin eri juttu kuin Euroopan Neuvosto, jolla ei ole mitään tekemistä Euroopan Unionin kanssa.

Euroopan komission tehtävänä on valmistella EU:n sekundaarinormistoa (esim. direktiivit), huolehtia täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta. Vaikka komissiolla ei olekaan aloitemonopolia, on sillä merkittävää aloitevaltaa. Koko joukko etujärjestöjä tietää tämän, mistä seuraa se, että komissio on jatkuvan lobbauksen kohteena etujärjestöjen puolelta. Komissio on itsenäinen EU:n toimielin, jonka tehtävänä ajaa koko unionin yhteistä etua. Se edellyttää komission jäseniltä riippumattomuutta muista toimielimistä ja jäsenvaltioistaan. Esimerkiksi komissaari Olli Rehnin kohdalla tämä riippumattomuus toteutuu aika hyvin. Mutta se ei ole ihan itsestäänselvää. Muistaakseni kertaalleen Euroopan parlamentti on antanut koko komissiolle kenkää luottamuspulan vuoksi.

Euron kriisi on koko Unionille todella nolo juttu, etenkin euroryhmälle, koska EU:lla olisi varmasti ollut välineet kriisin ennaltaehkäisemiseen, jos jäsenmaiden valvontapuoli olisi kunnossa. Mutta toisin kuin Arasta, niin minusta näyttää siltä, että EU nimenomaan ei odota ulkopuolista ihmettä. EKP ja komissio rehkivät tilanteen vakauttamiseksi ja korjaamiseksi kellon ympäri. ERVM ja EVM nimenomaan osoittavat jo olemassaolollaan, että EU pyrkii itse ratkaisemaan tilanteen niin pitkälle kuin mahdollista – oltiin kyseisten ratkaisujen viisaudesta mitä mieltä tahansa.

EU ei ole täydellinen, mutta omassa sarjassaan, verrattuna siis muihin kansainvälisiin järjestöihin, se pärjää aika hyvin. EU on jo peruslähtökohdiltaan aivan äärettömän paljon legitiimimpi ja demokraattisempi, uudistuskykyisempi ja yksinkertaisesti parempi järjestö kuin vaikkapa YK.


Lainaus
”Olisiko EUsta eroaminen vaihtoehto, vai pitääkö meidän auttaa Kreikan ja muiden ylivarojensa eläneiden Etelä-Euroopan valtioiden pinnalla pitämisessä?
Minun mielestäni EUssa pysyminen ikävä kyllä auttaa meidän talouttamme niin paljon, että meidän kannattaa pysyä siinä, mutta Kreikan ja muiden maiden pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. ”


Viestini on pitkä kuin nälkävuosi, joten viimeistään nyt alkaa olla loppukaneettien aika. Vaikka muulta edellä kirjoittamani perusteella saattaa vaikuttaa, niin minä en ole mitenkään erityisen EU-myönteinen tai EU-optimistinen. Uskon että periaatteellisella tasolla olen aika monista asioista kanssasi samaa mieltä. Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustamisessa, ja minä uskon sinun laillasi, että kokonaistasolla meidän on parempi olla EU:n kanssa kuin ilman sitä. Sama koskee euroa, ainakin toistaiseksi.

P. S. Tuo hehkulamppu vs. energiansäästölamppu -asia tuli yllätyksenä. En tunne yksityiskohtia tai EU:n ympäristödirektiivejä, joten en pysty kommentoimaan asiaa. Enkä oikeastaan tiedä mitään lampuista. Maallikkona olettaisin, että energiansäästölampulla säästää sähkölaskussaan niin paljon, että vaihto kannattaa.
tallennettu
Narri
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 810
Sukupuoli: mies
« Vastaus #34 : 29.Heinäkuu 2012, 18:53 »

Valuuttaunionista eroaminen ei tarkoita EU:sta eroamista.

Ja vaikka eroaisimmekin valuuttaunionista, kaikki ne takaukset, takuut ja velat jotka meillä nyt on, jäisivät voimaan.

Eikä Suomen pidä erota eurosta, Kreikan pitää. Soininvaara pohtii hyvin.

http://www.soininvaara.fi/2012/07/25/mita-euroalueella-tulisi-tehda/
tallennettu
Ara
Kokelas
*


Poissa Poissa
Viestejä: 49
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Hämeenlinna
« Vastaus #35 : 30.Heinäkuu 2012, 20:26 »

Valitan, Linnanherra, mutta en jaksa/kykene vastaamaan kaikkiin viestisi kohtiin, ja poimin vain muutamia.

Lainaus
Kirjoittanut: Linnanherra
Iso-Britannia liittyi Euroopan talousyhteisön jäseneksi vasta 1973, pitkän poliittisen väännön jälkeen. Iso-Britannian alennetusta jäsenmaksusta sovittiin Fontaineblaun huippukokouksessa 1984 ns. erillisen budjettisopimuksen nojalla. Tämä taas on perua siitä, että 1970-luvulla solmittu EY:n budjettisopimus oli Iso-Britannialle erityisen epäedullinen. Iso-Britannia toi paljon maataloustuotteita Euroopan markkinoille USAsta ja entisistä siirtomaistaan, ja joutui pulittamaan niistä kovat tullimaksut. Tästä taas seurasi se, että Iso-Britannia kuului talousyhteisön nettomaksajiin aina vuoden 1984 huippukokoukseen saakka.

Sopimuksen ratio on siinä, että vastineeksi jäsenmaksun alennuksesta Iso-Britannia suostui edesauttamaan Euroopan integraatiokehityksen edistämistä, ja kallisarvoista sisämarkkinaohjelmaa. 1980-luvulla – ennen Fontaineblaun huippukokousta – Euroopan integraatiokehitys oli pahasti jämähtänyt, ja nyt se saatiin taas liikkeelle. Ratkaisu ei välttämättä ole elegantti, mutta se oli käytännöllinen.
.
.
Joustavuus, muuntautumiskyky ja elinvoimaisuus ovat mahdollisia siksi, että Euroopan Unioni kehittyy koko ajan.

Olisiko siis nyt jo aika uudistaa vanhoja sopimuksia tämän hetken tasalle? Kuten itsekkin sanoit, EUn täytyy kehittyä, joka suhteessa. Eikö 30 vuotta vanhat sopimukset pitäisi tarkistaa uudestaan ja päivittää tasa-arvonkin puolesta (ja onhan Iso-Britannia ottanut nyt pesäeroa EUsta, joten asia on aina vain ajankohtaisempi). En nyt tarkoita vain Iso-Britanniaa, eikö kaikki jäsensopimukset ja muut pitäisi ottaa esiin ja tarkistaa pitävätkö niiden kaikki pykälät edelleen paikkaansa.

Lainaus
Kirjoittanut: Linnanherra
EU ei ole täydellinen, mutta omassa sarjassaan, verrattuna siis muihin kansainvälisiin järjestöihin, se pärjää aika hyvin. EU on jo peruslähtökohdiltaan aivan äärettömän paljon legitiimimpi ja demokraattisempi, uudistuskykyisempi ja yksinkertaisesti parempi järjestö kuin vaikkapa YK.

Ylempi täytyy myöntää, mutta ongelmia silti löytyy. Minun tavallisena tallaajana on enää vaikea uskoa EUniin (en ole ainut tuntemusteni kanssa, sillä MEP-kansanäänestyksissähän edes puolet suomalaisista ei käy äänestämässä). "Kunnon" päätöksistä, kuten maataloustuista ja muista vastaavista ei mediassa kerrota, vaan otsikoihin nostetaan vain sellaiset direktiivit, kuten kurkku-direktiivi ja voi- ja oivariini -direktiivi. Mikä siis mättää? Onko EU todellakin niin loistava organisaatio kun sanot, vai pitäisikö senkin uudistaa käytäntöjään kuluttaja-ystävällisemminksi? Ja onko media vain myymässä toista painosta aamun Helsingin Sanomista? Onko siis ketään puolueetonta ja varauksetonta tahoa, jolta saisi tietää EUn toimista ja päämääristä, sillä media ei ilmeisesti ole sellainen poliitikoista puhumattakaan?
tallennettu

Kirjat ja musiikki ovat samanlaisia. Kun kerran on jäänyt koukkuun, ei pysty enää elämään ilman niitä.
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #36 : 30.Heinäkuu 2012, 23:28 »

Saako sekaantua lapsiin, eläimiin tai sukulaisiinsa? ViNOn puheenjohtajan Hanna Hakon kirjoitus periaatteiden ja tarpeiden seksipolitiikka on aiheuttanut keskustelua. Suomen smugein mies, internetin vakiokommentaattori Jussi Jalonenkin kummastelee asiaa.
tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Linnanherra
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 53
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #37 : 04.Elokuu 2012, 02:43 »

Kiitos vastauksestasi Ara, mutta suotta pahoittelet.
Vastaa rauhassa ja vain niihin kohtiin, joihin haluat. Uskon, että sillä tavalla saamme hyvän keskustelun.


Ara kirjoitti:

Lainaus
Olisiko siis nyt jo aika uudistaa vanhoja sopimuksia tämän hetken tasalle? Kuten itsekin sanoit, EUn täytyy kehittyä, joka suhteessa. Eikö 30 vuotta vanhat sopimukset pitäisi tarkistaa uudestaan ja päivittää tasa-arvonkin puolesta ...

Euroopan Unioni on uudistunut jo.
Vuonna 2009 saatettiin voimaan Lissabonin sopimus, jolla muutettiin EY:n (EU:n) perustamissopimuksia (Rooman sopimus ja Maastrichtin sopimus). Kyseisen uudistuksen tavoitteena oli lisätä EU:n demokraattisuutta ja avoimuutta, parantamaa EU:n tehokkuutta, edistää eurooppalaisia arvoja etenkin perusoikeuksien osalta, ja parantaa EU:n asemaa maailmanlaajuisena toimijana kansainvälisen politiikan pelikentällä.

Sopimus on ollut voimassa vasta muutaman vuoden, joten vielä on liian varhaista arvioida sen onnistumisastetta. Paperilla se näyttää ihan hyvältä. Itse pidän siitä, että Lissabonin sopimus huomioi perus- ja ihmisoikeudet ihan uudella juridisella kertoimella; Euroopan Unionin Perusoikeuskirja vastaa oikeudelliselta velvoittavuudeltaan unionin primaarinormistoa eli Rooman ja Maastrichitin sopimuksia. Perusoikeuskirja takaa eräiltä osin paremmat ja selkeämmät perusoikeudet kuin Suomen perustuslaki (vrt. lasten oikeudet, vanhusten oikeudet, oikeus turvapaikkaan, työsuojelu), vaikka Suomen perustuslaki on muuten oikein hyvää ja juurevaa perusoikeus- ja valtiosääntöjuridiikkaa.

Lissabonin sopimuksella saatiin järjestettyä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajuus ja EU:n 'ulkopoliittisen edustuksen' johto ihan tyydyttävällä tavalla. Kansallisten parlamenttien tiedonsaantioikeuksia vahvistettiin, mikä on omiaan parantamaan Unionin päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja legitimiteettiä. Komission kokoonpanoa koskevat uudistukset olivat aika kiperä neuvottelukysymys, enkä ole varma pääsikö niistä mikään läpi varsinaiseen sopimukseen saakka.

Anyway...
Pointtini on siis se, että EU on kokenut tässä hiljattain merkittävän uudistuksen, ja sillä on pärjättävä toistaiseksi. EU on suuri laiva, ja se kääntyy hitaasti.
Vaikka Lissabonin sopimuksesta on olennaisimmiltaan osin pelkkää hyötyä, sen voimaansaattaminen ei ollut itsestäänselvää. Edellinen uudistus, ns. EU:n perustuslaillinen sopimus ja jonka perillinen Lissabonin sopimus tavallaan on, kaatui Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä vuonna 2005. Lissabonin sopimus puolestaan sai kolhuja surullisen kuuluisassa Irlannin kansanäänestyksessä kesällä 2008, ja Tsekin presidentti venkoili sopimuksen ratifiointia vastaan aivan viimemetreille saakka.

Lähihistoria osoittaa, että perussopimusten laajat muutokset ovat EU:ssa pitkä ja monivaiheinen prosessi, joka on poliittisesti ja juridisesti raskas saattaa päätökseen. Laskutavasta riippuen Lissabonin sopimusta pakerrettiin noin kahdeksan vuotta. Siihen aikahaarukkaan mahtuu pelkästään Suomessa kaksi vaalikautta. Perussopimuksen muutos vaatii kaikkien jäsenmaiden hyväksynnän yleensä kansanedustuslaitoksen tasolla saakka.
Poliittinen uudistuspääoma on tällä haavaa poltettu aika hyvin loppuun.

Periaatteessa EU-tasolla voitaisiin kai tarkastella uudelleen myös yksittäisiä jäsensopimuksiakin. Tosin sekä yleiset että EU:n omat oikeusperiaatteet kieltävät sopimuksen muuttamisen ilman sopimuskumppanin hyväksyntää. Maa voi hakea EU-jäsenyyttä yleensä vasta sen jälkeen, kun ko. maa on tehnyt vuosia yhteistyötä Unionin kanssa. Jäsenyyden kannalta keskeiseksi on muodostunut se, että täyttääkö jäsenmaa ns. Kööpenhamin kriteerit, eli ne laatuvaatimukset, jotka EU asettaa jäsenkokelaan oikeusjärjestelmälle, hallinnon järjestämiselle, markkinataloudelle, demokraattisuudelle ym.
EU-jäsenmaan jäsenkelpoisuutta valvoo komissio. EU:ssa ei taida olla mekanismia jäsenvaltion erottamiselle Unionista (kuriositeetin vuoksi: muistaakseni Lissabonin sopimus tunnustaa sen, että jäsenvaltio voi erota Unionista). Kansainvälisissä järjestöissä erottamista tarkoituksenmukaisempi sanktio on yleensä jäsenmaan jäsenoikeuksien rajoittaminen.
Ja ero yhteisvaluutasta ei tarkoita eroa Unionista, kuten Narri tuossa ylempänä totesikin.


Lainaus
"Kunnon" päätöksistä, kuten maataloustuista ja muista vastaavista ei mediassa kerrota, vaan otsikoihin nostetaan vain sellaiset direktiivit, kuten kurkku-direktiivi ja voi- ja oivariini -direktiivi. Mikä siis mättää?

Suomeen vaikuttavia EU-päätöksiä käsitellään mediassa mielestäni aika kattavalla tasolla. Esimerkiksi Helsingin Sanomat ja YLE tiedotti ja kommentoi hyvin näyttävästi juurikin noita maataloustukiasioita ja sitä, missä määrin Suomi saavutti niiden suhteen tavoitteensa, ja millaisia tuntoja aihe kansalaisissa herätti.


Lainaus
Onko siis ketään puolueetonta ja varauksetonta tahoa, jolta saisi tietää EUn toimista ja päämääristä, sillä media ei ilmeisesti ole sellainen poliitikoista puhumattakaan?

EU-lainsäädäntö (primaarinormisto ja sekundaarinormisto) on kaikki julkista tietoa.
EU:lla on oma nettiportaali, josta löytyy hyvin toimitettua ja ajantasaista tietoa Unionista, sen toimielimistä, EU-kansalaisuudesta ja kaikesta muusta mahdollisesta. Osoite on http://europa.eu/index_fi.htm  .
Ja mikä meidän kannalta parasta, suomi on yksi Euroopan Unionin virallisista kielistä, eli kaikki EU-materiaali on saatavissa omalla äidinkielellä sitä mukaa kuin sitä ehditään kääntää.
Jos kiinnostaa, EU-lainsäädännön muutokset ja uusi sekundaarinormisto kuin myös kaiken maailman pöytäkirjat julkaistaan Euroopan Unionin Virallisessa Lehdessä, jota voi lukea myös verkossa. Asiallisesti samainen sisältö löytyy täältä: http://eur-lex.europa.eu/fi/index.htm


Lainaus
Onko EU todellakin niin loistava organisaatio kuin sanot, vai pitäisikö senkin uudistaa käytäntöjään kuluttaja-ystävällisemminksi?

EU:n kuluttujaystävällisyys on useissa tapauksissa yhteismitallinen oman julkishallintomme kuluttajaystävällisyyden kanssa. Suoranaisia EU-viranomaisia on Suomessa aika vähän. Yleensä EU:n politiikat ja tavoitteet kansalaisten näkökulmasta toteutetaan oman tutun virkamieskoneiston kautta esim. direktiivin implementointia seuraavana täytäntäntöönpanona. EU-oikeuden täytäntöönpano on yleensä sen ministeriön tehtävä, jonka toimialaan kulloinenkin EU-hanke kuuluu. Joten jos kuluttajaa askarruttaa jokin yksittäinen EU:hun liittyvä aineellinen kysymys esim. ympäristöoikeuden alalta, kannattaa kääntyä ympäristöministeriön puoleen.

Omassa organisaatiossaan EU panostaa aika paljon kuluttajiin ja kansalaisiin.
Kuten jo ylempänä viittasin, kaikkien jäsenvaltioiden kielet (suomi niiden joukossa) kuuluu EU:n virallisiin kieliin, joilla siis EU:ssa saa asioida. Se on kansainvälisissä järjestöissä todella iso asia. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi EU:n toimielimiin voi kuka tahansa EU-kansalainen olla yhteydessä omalla äidinkielellään. EU on järjestänyt kansalaisilleen oikeusasiamiehen, joka valvoo unionin toimielinten laillisuutta. Kaikkien EU-kansalaisten ulottuvilla on myös Europa Direct -puhelinpalvelu, johon voi soittaa jos EU-asiat askarruttavat. Europa Directistä saa kätevästi kaikkea yleistä EU-tietoutta, yhteystietoja ja opastusta eri tietolähteiden kanssa, ja sitä kautta on mahdollista tilata joitain EU-julkaisuja veloituksetta. Puhelinpalvelu on maksuton, ja palvelu toimii suomeksi. Tämän lisäksi unionilla on kattavat internet-resurssit, jotka ovat periaatteessa kaikkien ulottuvilla.
« Viimeksi muokattu: 04.Elokuu 2012, 02:51 kirjoittanut Linnanherra » tallennettu
Sivuja: 1 [2]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional