02.Lokakuu 2014, 17:28 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: 1 2 [3] 4 5 ... 25   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Viimeisin näkemäsi elokuva? Take 2  (Luettu 41801 kertaa)
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #40 : 24.Elokuu 2011, 21:53 »

Juu. Oli se Far Cry silti parempi kuin House of Dead, siitä plussaa... Siis Bollin leffat paranisivat huomattavasti jos niihin ei yritettäisi änkeä pisaraakaan huumoria. Sen näki Rampagesta: Ei vitsintynkääkään niin heti oli luokiteltavissa ihan oikeaksi elokuvaksi.

Ja itse taas katselin taas vanhempaa, unohdetumpaa ja kadonneempaa leffapäätä:

Highway to Hell oli suht' paska kasari kauhukomedia (julkaisuvuosi 1991, tosin kuvattu kuulemma 1989...) jossa rakastunut nuori pari karkaa Vegasiin, ottaa väärän sivutien ja tyttö joutuu Helvetin Kytän kidnappaamaksi ja poika lähtee perään. Jonkinlainen muunnelma Orfeus-myytistä luulen. Sisälsi joitain kivoja yksittäisiä ideoita (käsiraudat, "Good Intentions Paving Company" joka tekee tiet hyvissä aikeissa pahaa tehneistä ihmisistä jne.). En voi olla ajattelematta, että U-Turn (eli suomalaisittain U-käännös Helvettiin) oli parempi samantyylinen elokuva vaikka ei edes sijoittunut tuonpuoleiseen tai sisältänyt yliluonnollista.

Ja TV:stä tuli katsottua Dave... Voi v... Ei sentään Eddie Murphyn läskin tohtorin kaltaista huumoria vaan kakkajutut pidettiin suht' siisteinä, siitä plussaa.
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Astorethein
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Parkano
« Vastaus #41 : 31.Elokuu 2011, 14:18 »

Postal

Pitkälliseksi kaavailemani sukellus maestro Uwe Bollin kiintoisiin aivoituksiin on edennyt pisteeseen, jossa päätin ottaa katseluun miehen kenties kuuluisimman elokuvan, joka monien aikaisempien tavoin perustuu välttävään videopeliin. Ja kuten ohjaajan tapana on, hän valitsi teoksensa pohjaksi pelin, jolla ei ole mitään edyllytyksiä kääntyä elokuvalliseen muotoon, mikä on luultavasti aivan tarkoituksellista. Näin uskoisin olevan ainakin nykyään, miehen uran alkupuolesta en osaa sanoa.

Ensimmäiseksi haluan sanoa, että minulla on suuria vaikeuksia ilmaista näkemykseni elokuvasta niin, että onnistuisin välittämään mielipiteeni rehellisesti ja tyhjentävästi. On aivan selvää, että Postal on uskomattoman tyhmä ja kaistapäinen filmiraakile, jossa ei ole minkäänlaista järjen häivääkään. Syy miksi kutsun sitä raakileeksi on se, että on varsin hankalaa kertoa, mistä koko epämääräisessä paketissa on kyse. Lähtökohta on se, että asuntovaunussa majaileva työtön luuseri on kyllästynyt elämäänsä ja haluaa päästä pois ja saada jostain rahaa. Tästä lähtee liikkelle täydellisen käsittämätön tapahtumasarja, joka sisältää pääasiassa päätöntä sekoilua, jonka suurin tarkoitus lienee loukata kaikkea mahdollista mahdollisimman paljon. Kyseessä on toiminnantäyteinen huumorielokuva, mutta käsite on väännetty todella irvokkaaseen Boll-muottiin.

Juonesta ei pysty kertomaan juuri mitään, koska sitä ei ole suunnilleen ensimmäisen vartin jälkeen. Katsojan tajunnan täyttää kaoottisesti rytmitetty mielipuolinen vammailu, joka sisältää muun muassa lapsien ampumista, poliiseja panemassa uskomatonta läskivalasta, fanaattisia terroristeja sekä peniksen näköisiä leluja, jotka ovatkin itse asiassa epidemiapommeja. Kuulostaa sekavalta, ja sitä tämä kaikki onkin, sillä juuri mikään ei liity mihinkään irrallisten vitsien sinkoillessa sinne tänne. Entä tekevätkö nämä hauskat irtopalat elokuvasta mukavan katsoa? Eivät, koska vitsit eivät suurimmaksi osaksi ole hauskoja, vaikka huumorin onkin tarkoitus olla satiirista ja ivata yhteiskuntaa mahdollisimman monelta kantilta. Postal on siis satiiri ilman toimivaa satiiria, vaikka terrorismi, politiikka ja uskonnolliset kultit ovat aiheina helppoja.

Onko lopputuloksena sitten täydellistä kuraa, johon ainoastaan maailman haukutuin elokuvaohjaaja kykenee? Vaikea sanoa, sillä ainakin minä naurahdin pari kertaa ihan ääneen filmin totaaliselle vammaisuudelle ja kerran jopa mumisin "mitä vittua?" vaikka ainoa seurani koostui muutamasta tölkistä Nobelaneria, joka teemaan sopivasti on olutta suoraan ohjaajan kotimaasta. Kun kamera nuolee naisen paljasta persettä, ollaan lähellä elokuvan parasta antia, vaikka antia sillä ei käytännössä ole ollenkaan. Kun simpanssilauma raiskaa kaljun kääpiön, en suoraan sanottuna tiennyt, mistä hihitykseni oikein johtui. En tiedä oikein sitäkään, miten päättäisin tämän elokuva-arvion, koska olen edelleen pienessä sievässä.

Plussaa on se, että tämä filmi on herra Bollilta suora vitun haistatus kaikkea mahdollista kohtaan. Mies jopa esittää itseään ja kertoo, että hänen elokuvansa on rahoitettu natsikullalla, ja tämän hän tekee natsihuvipuistossa, joka esittää keskitysleiriä. Ainakin tällä kertaa mies halusi olla tietoisesti ja ehdottoman räikeästi paskapää, joten kai siitäkin saa jonkinlaisia pisteitä antaa.
« Viimeksi muokattu: 03.Syyskuu 2011, 15:38 kirjoittanut Astorethein » tallennettu

Ensin katsottiin Kauniit ja rohkeat, sitten tapettiin Seppo!
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #42 : 03.Syyskuu 2011, 00:48 »

Mä oon helposti painanut muokkaa-painiketta vaikka on ollut tarkoitus painaa vastaa-painiketta...

Don Juan

Okei... Leffa alkaa orkesterimusiikilla ja punaisen silkkiliinan päälle heitetyillä alkuteksteillä. Näyttelijälistassa vilahtaa Marlon Brando, Faye Dunaway, ja... Johnny Depp. Olisi vähän wtf-fiilis jos ei olisi etukäteen tiennyt ettei leffa ole wanha. Vähän mitättömän, mutta pikkukivan oloinen psykologinen draama kaverista (Depp) joka kuvittelee olevansa kuuluisa Don Juan - ja onnistuu peräti olemaan yhtä hurmaava. Brando on häntä hoitava psykiatri, joka saa elämäänsä uutta potkua. Faye on tohtorin vaimo.



World Invasion: Battle Los Angeles

Battle of Los Angeles ehti ensin vuokraamoihin pilaamaan tämän leffan mainetta.

Jännä juttu 1, mutta nyt kun molemmat on viimeinkin nähty, niin sanoisin WIBLA:n olevan tuntuvasti laadukkaampi ja parempi, mutta BOLA:n olevan tuntuvasti viihdyttävämpi.

Siis tää leffahan on ihan sujuva, suht' kivan näköinen toimintapätkä avaruusolentojen hyökkäyksestä, mutta ei onnistu tuomaan mitään uutta "sotilasyksikkö vihollislinjojen takana matkalla kohti kotia mukanaan muutama suojeltava siviili (=pikkulapsia)" -genreen. Pikemminkin leffa alkaa kerätä kliseisiä idioottimaisuuksia edetessään (en oikein pidä esim. tunteellisista kannustuspuheista, joilla motivoidaan epätoivoisessa tilanteessa rakoilevat sotilaat itsemurhayritykseen). Miksi ne alienit on pirun vaikea tappaa leffan alkupuolella, mutta loppupuolella ei tunnu enää olevan väliä mihin niitä ampuu?

Jännä juttu 2, mutta Tom Cruisen tähdittämä War of the Worlds ja Cloverfield ovat vieläkin tän genren parhaimmistoa. Ehkä juuri sen takia, että niissä jännättiin aseettomien ja taistelutaidottomien siviilien puolesta, joilla on yhtä paljon mahiksia kuin ns. lumipallolla helvetissä. Ultramariineista taas aina tietää, että ne lopulta menetyksistä huolimatta hoitava homman kotiin.



Adjustment Bureau (Kohtalon vartijat)

Eiks tääki ollu Dickiä? Itseasiassa pidin leffasta vaikka se lähentelikin romanttisen komedian ei nyt niin kunniakasta lajityyppiä. Vaihteeksi ei otettu tarinaa kovin ryppyotsaisen vakavasti ja se kerrottiin paremmin kuin monessa muussa Dick-pätkässä.
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Pisania
Risingin aktiivi
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 722
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Vallis Gratiae
« Vastaus #43 : 05.Syyskuu 2011, 19:00 »

Up - Kohti korkeuksia

Aika kauan olen hingunnut tämän nähdä ja nyt se... on nähty.  Huh Ja hirmuisen ihku se olikin. Hulppean hieno visuaalisesti ja tarinakin oli sympaattinen. Nauroin ja (melkein) itkinkin pariin otteeseen. Vaikka olin nähnyt jo ennestään sen alun montaasin Carlin ja Ellien elämästä, niin siltikin parku oli taas lähellä. Carl oli niin suloinen vanha yrmy. Harvinainen leffa siinä mielessä, etten keksi siitä mitään valitettavaa. Mitäköhän Pixarilta on tulossa seuraavaksi...?
tallennettu

If Ignorance Is Bliss, Why Aren't There More Happy People?
Logikärmes
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 855
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #44 : 05.Syyskuu 2011, 21:02 »

Slummien miljonääri

Kahdeksan Oscaria? Oikeasti? Siis ihan aikuisten oikeasti? Luin jo Oscar-gaalan päättymisen aikoihin Hesarin kriitikon mietteitä siitä, miten poliittista koko Academy Awards-hässäkkä nykyään on, ja miten Hollywood suosii amerikkalaista unelmaa pilkulleen mallintavia ryysyistä rikkauksiin tarinoita. Toisinaan tikut menevät kriitikoiden kanssa pahastikin ristiin, mutta tällä kertaa olen kyllä täysin samaa mieltä. Tylsä tarina, joka yrittää kai olla synkkä ja raaka ja ottaa kantaa Intian slummien asukkaitten kurjaan tilaan ja mitä vielä. Elokuva ei kuitenkaan missään vaiheessa tavoita tarpeeksi syvää kyynisyyden astetta, jotta onnellinen loppu synnyttäisi jonkinlaisen tunnevaikutuksen suuntaan tai toiseen.

Se on jännä, miten Hollywoodissa edes niin kutsutut taide-elokuvat eivät kykene enää omaperäisyyteen (tai ainakaan ne, jotka Academy Awards huomioi). Black Swanissakin olivat selvästi nähtävissä jo Polanskin Inhossa käytetyt kerronnan keinot, ja kahden elokuvan välillä on sentään viisikymmentä vuotta elokuvan historiaa! Vetävä kerronta ja visuaalisuus tekivät kuitenkin Black Swanista viihdyttävän elokuvan, mutta Slummien miljonääristä ei sellaisiakaan vapauttavia ominaisuuksia löydy.

Prinsessa Mononoke

Yllä mainitsemastani pettymyksestä onkin sitten mukava siirtyä oikeasti laadukkaan elokuvan pariin. En uskonut koskaan näkeväni Henkien kätkemän kaltaista mestariteosta edes itse Miyazaki-senseiltä, mutta tämän yritys on kyllä kova. Prinsessa Mononoken nähtyäni pystyn sanomaan, että Miyazaki on parhaimmillaan, kun hän pääsee luomaan kokonaisen maailman, eikä ainoastaan heitä sekaan hieman omia mausteitaan kuten Totorossa.

Aluksi Mononoken väkivaltaisuus hieman hätkähdytti, kun oli tottunut siihen, että Miyazakin elokuvat ovat jokseenkin lapsiystävällisiä. Minunkaltaiselleni ihmiselle Mononoken synkkyys oli tervetullutta, mutta joillekin (luultavasti juuri heille, jotka pitävät Totoroa Miyazakin parhaana elokuvana) se saattaa olla liikaa. Suosittelen kuitenkin tätä elokuvaa lämpimästi kaikille.
« Viimeksi muokattu: 05.Syyskuu 2011, 21:21 kirjoittanut Logikärmes » tallennettu

"The dog is a peasant and the cat is a gentleman."
- H. P. Lovecraft, Cats And Dogs
Astorethein
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Parkano
« Vastaus #45 : 06.Syyskuu 2011, 16:15 »

Sucker Punch

Katson kaikki mielenkiintoiset ja pieniksi tapauksiksi nousseet elokuvat aina myöhässä, koska kotikuntani teatteriin saapuu elokuvia vain rajattu valikoima ja koska pääsen isojen kaupunkien teattereihin vain harvoin. Odotukset ja mielikuvat kasvavat ja muuttuvat jatkuvasti ja lopulta käy niin, että elokuvan ehtiessä kotikatseluun olen jo melkein kyllästynyt siihen ja odotukset muuttuneet neutraaleiksi. Ja neutraaleista lähtökohdistahan elokuvia olisi optimaalisinta katsoakin.

Tässä tapauksessa täytyy sanoa, että ellen olisi kerännyt elokuvasta yhtään ennakkotietoja, ei minulla olisi pienintäkään käsitystä siitä, mistä siinä itse asiassa on kyse. Jälkeenpäin arvioituna siinä on kyse melkein kaikesta, mutta toisaalta ei mistään, ja se onkin tämän sekavan mielikuvituseepoksen suurin ongelma. Elokuvahan on täysin ohjaaja Zack Snyderin omaa kädenjälkeä, joka ei perustu jo olemassa olevaan teokseen kuten hänen aikaisemmat tuotoksensa. Mies on päässyt toteuttamaan omia ideoitaan omilla ehdoillaan ja tämän mahdollisuuden tuoma into näkyy ja kuuluu elokuvassa kaikialla ja koko ajan. Ideat ovat värikkäitä ja niitä on paljon, mutta kovin yhteinäistä tai järkevää kokonaisuutta niistä ei valitettavasti synny.

Juttu menee tiivistettynä niin, että paha isäpuoli sulkee tytön mielisairaalaan, jossa hänelle on tarkoitus suorittaa lobotomia. Jossain vaiheessa mielisairaala onkin bordelli, jonne vangitut tytöt joutuvat esittämään asiakkaille eroottisia tansseja. Pois on päästävä, ja pian tyttö onkin kerännyt kohtalotovereistaan ympärilleen joukon liittolaisia. Pakoon tarvitaan viisi esinettä, jotka hankitaan tanssiesitysten aiheuttaman transsitilan aikana. Tällöin tytöt taistelevat videopelimäisesti erilaisissa fantasiaympäristöissä vähintäänkin mielikuvituksellisia vihollisia vastaan.

Kuten kaikkialla taannoin tähdennettiin, elokuva luottaa vahvaan visuaalisuuteen ja ulkoinen näyttävyys onkin suurin ihastuksen aiheuttaja. Jättimäiset samuraihirviöt ja epäkuolleet natsisotilaat ovat vain yksityiskohtia fantasiamaailmassa, joka on säihkyvän kaunis ja kiiltävän komea. Toimintakohtauksista löytyy vauhtia ja meininkiä ja tietenkin väkevää tyttöenergiaa, jota nätit ja kipakat pääosanäyttelijät osoittavat antaumuksella. Sucker Punch onkin elokuvamuotoinen nörttipojan seksifantasia, josta ei nahkaa, röyhelöitä ja isoja aseita puutu.

Osun itse ainakin puolittain elokuvan kohderyhmään, ja puolet minusta kokikin ihastuksen, mutta se toinen puoli osoittaa juuri sitä kritiikkiä, jota jo alussa ilmaisin. Ohjaaja on ammentanut luovuutensa lähteestä kiitettävän kokoisella kauhalla mutta roiskinut sitten minne sattuu, jolloin syntyy vain harmittavaa sekasotkua. Elokuva saa minulta syytteen myös tylsyydestä, sillä videopelimäiset taistelut toistavat itseään rajusti eivätkä onnistu olemaan riittävän erilaisia, vaikka ympäristöt vaihtuvatkin. Myös tietty lapsiystävällisyys häiritsee, sillä vertahan elokuvassa ei nähdä, minkä sijaan viholliset vuotavat kipinöitä, höyryä ja säteitä. Myöskään tyttöjen tanssiesityksistä ei näytetä katsojalle sekuntiakaan, vaikka elokuva seksikkyydellä muuten varsin paljon pelaakin. Tuntui melko pöhköltä nähdä ainoastaan muiden henkilöiden taputukset jälkeenpäin, vaikka tanssinumerot ovat juonenkin kannalta merkityksellisessä asemassa.

Olihan elokuva viihdyttävä, ja sehän oli tässä tapauksessa se tärkein vaatimus. Jäämme odottamaan, mitä herra Snyder tuo eteemme joskus ensi vuonna saapuvassa Teräsmies-leffassa.
tallennettu

Ensin katsottiin Kauniit ja rohkeat, sitten tapettiin Seppo!
Moonlord
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 405
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Lapua
« Vastaus #46 : 06.Syyskuu 2011, 19:47 »

Thor oli taas kiva supersankarileffa Marvelilta. Vanhana amerikkalaisten Thor-lehtien keräilijänä osasin arvostaa elokuvan näyttelijävalintoja ja paikkoja jotka olivat juuri kuten sarjakuvassakin. Paitsi Heimdall ja Nick Fury jotka olivat yhtäkkiä mustia??? Ei minulla ole mitään mustia vastaan mutta hahmot saisivat kyllä olla esikuvansa näköisiä, kiitos. Elokuva olikin visuaalisesti todella upea ja harmittelinkin tämän kohdalla kovasti kun en ole vielä ehtinyt hommata isoa televisiota/videotykkiä itselleni. Elokuvan juoni oli melko tavanomainen mutta mikään ei pistänyt silmään negatiivisesti eli tarinakin jätti hyvän fiiliksen vaikkei mihinkään sfääreihin noussutkaan. Natalie Portman ja Chris Hemsworth oli komea pari joten silmänruokaakin riitti. Romanssi oli filmissä vasta alkutekijöissään, eikä Natalieta näkynyt tulevan Avengers leffan listoilla joten uskaltaisiko tässä odottaa toistakin Thor leffaa?
tallennettu
Moonlord
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 405
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Lapua
« Vastaus #47 : 07.Syyskuu 2011, 19:31 »

Your Highness (2011) (8-9/10)
Hauska fantasiakomedia luuseriprinssistä jonka komea ja taitava veli vie kaiken kunnian, kunnes tämäkin pakoitetaan ensimmäiseen seikkailuunsa. Huumori oli vahvasti alatyylistä, ja minä nautin joka hetkestä. En ole aikoihin nähnyt yhtä hauskaa elokuvaa. Likimain Princess Briden tasoinen huumoripläjäys, tosin ei koko perheelle sopiva kuten se. IMDB:ssä tämä näytti jakavan katsojat vahvasti kahteen kastiin, joko rakastat tai vihaat tätä leffaa. Natalie Portmankin esiintyy leffassa naistaistelijana.

Eragon (2006) (4/10)
Tulipa viimeinkin katsottua tämäkin. Lapsellinen tarina maalaispojasta josta tulee valtakunnan pelastaja kun lohikäärme valitsee tämän ratsastajakseen. Tätä katsoessa iski vähän väliä vitutuskohtaus kun oli typeriä kohtia tai joitain ideoita oli kopioitu suoraan muualta (Star Wars..). Ala-asteikäiset saattavat pitää, muille ei voi suositella. Visuaalisesti komea tosin. Ensin pähkäilin että pitäisikö lukea se kirja ensiksi ennen elokuvan katsomista mutta tämän perusteella jää kyllä kirja kokonaan lukematta.
tallennettu
Q_Black
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 311
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Itä-Suomi
« Vastaus #48 : 09.Syyskuu 2011, 20:07 »

The Roommate - Sara muuttaa asuntolaan ja saa kämppäkaverikseen Rebeccan. Hiljalleen Rebecca kuitenkin alkaa muuttua kummalliseksi ja omistushaluiseksi Saran suhteen. Beccasta tulee vaarallinen kaikille Saran lähellä oleville henkilöille. Tosi hyvä leffa ja antaa hyvän kuvan siitä, miten jostakusta voi tulla hyvin riippuvainen. Jotenkin huvittavaa, että leffassa oli neljä näyttelijää kahdesta suositusta sarjasta ja leffasta. Pääosissa Cam Gigandet (James, Twilight) ja hänen lisäkseen Alex Meraz (Paul, Twilight), Nina Dobrev (Elena, Vampyyripäiväkirjat) ja Katerina Graham (Bonnie, Vampyyripäiväkirjat). Vaikka kolmella viimeisellä oli aika pienet roolit niin silti tuntui hassulta, että nämä kaikki olivat samassa leffassa :D

Red Riding Hood - Tuli vihdoin DVD:lle ja pitihän se katsoa. Amanda Seyfried on tavattoman kaunis ja ihana näyttelijä. En osaisi kuvitella häntä johonkin ilkeän akan rooliin ;D Ihanan taikavoimainen maisema ja lavasteet. Näyttelijät ovat hyviä ja juoni varsin toimiva. Kyllä mullekin kelpais Henry tai Peter ;)

Hommasin Hurjapäät 1-5 boksin, joten sanomattakin selvää mitä on tullut katsottua   Näihin leffoihin ei vaan kyllästy ja uusinkin leffa oli katsomisen arvoinen. Ainut, joka on vähän tökerö, on Tokio Drift, jossa ei edes ole näitä alkuperäisiä hahmoja.
« Viimeksi muokattu: 09.Syyskuu 2011, 20:14 kirjoittanut Q_Black » tallennettu

“What i want, i take” (Zsadist, LA)
Astorethein
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Parkano
« Vastaus #49 : 09.Syyskuu 2011, 20:55 »

Exam

Yksinkertainen suljetun tilan jännäri ryhmästä työnhakijoita, jotka on koottu yhteen huoneeseen, jossa heillä on kullakin edessään kynä ja paperia. Heidän pitää vastata yhteen kysymykseen määrätyssä ajassa poistumatta huoneesta tai kommunikoimatta läsnä olevan vartijan kanssa. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mikä kysymys on, ja sen selvittämisestä elokuva kertoo. Lähtötilanne on tehokkaan simppeli ja saa katsojan todella odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Parasta tässä pikkuelokuvassa on se, että sen tapahtumat pysyvät koko ajan miellyttävän selkeinä ja yksinkertaisina. Hahmojen tarvitsee vain selvittää, kuka kukin on ja onko heidän toimittava omillaan vai tehtävä yhteistyötä. Asetelma on kuin Saw-elokuvista, mutta ilman pelkoa sadistisesta kuolemasta, huoneesta kun saa poistua jos niin haluaa. Takaumilla tai ulkomaailman asioilla ei pelata, jolloin fokusta ei menetetä hetkeksikään. Onkin todella vahva ansio, että elokuva ei poistu koehuoneesta kertaakaan, jolloin se kertoo oikeasti suljetusta tilasta, ei mistään muusta. Silti se onnistuu olemaan jännittävä ja kiinnostava loppuun asti, mitä ei juonikuvauksen perusteella ehkä automaattisesti olettaisi.    
tallennettu

Ensin katsottiin Kauniit ja rohkeat, sitten tapettiin Seppo!
Billy
Kokelas
*


Poissa Poissa
Viestejä: 11
Asuinpaikka: Jyväskylä
« Vastaus #50 : 09.Syyskuu 2011, 21:08 »

Viimeisin näkemäni elokuva oli Shawshank Redemtion - Avain PakoonCool

Elokuva koukutti heti alussa ja oli muutenkin aivan loistava. Mitään sellaista actionpläjäystä elokuva ei missään vaiheessa tarjoa, vaan on enemmän sellainen syvällinen, monen kategorian leffa. Shawshank Redemtion onkin saanut seitsemän oscar ehdokkuutta -mikä ei hämmästä, minua ainakaan, yhtään.  Hymyilee leveästi
 
Elokuva kertoo pankkivirkailijasta, Andystä, joka joutuu vankilaan murhista, joita hän ei edes tehnyt. Elokuva kertoo pääosin hänen vankilassaoloajastaan.

Ei minulla muuta kun, että aivan mahtava elokuva. Kannattaa katsoa!  Hymyilee
tallennettu
Moonlord
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 405
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Lapua
« Vastaus #51 : 10.Syyskuu 2011, 19:39 »

Megamind (2010)

Dreamworksin animaatio joka mukailee Teräsmiehen juonta. Tuhoutuneelta planeetalta ammutaan avaruuteen lapsi joka päätyy maapallolle, ja naapuriplaneetalta toinen, ja nämä kaksi ovat kilpailijoita alusta lähtien. Megamind päätyy vankilan asukkaiden kasvatiksi ja Metro-mies hyvään kotiin. Megamindistä tulee super-rikollinen ja Metro-miehestä rakastettu sankari...

Tämä oli yksi parhaita animaatioita minkä olen nähnyt ja olenkin hämmästynyt ettei viidakkorumpu kertonut tästä mitään etukäteen. Vauhdikas ja riemastuttava seikkailu jolle on näemmä tullut tänä vuonna jatko-osakin. Pakko hommata.
tallennettu
Moonlord
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 405
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Lapua
« Vastaus #52 : 13.Syyskuu 2011, 20:04 »

Vikaren (2007) "Sijaisopettaja"

Tanskalainen komedia/scifi/trilleri luokasta jonka sijaisopettajaksi tulee muukalainen ulkoavaruudesta. Nuoret huomaavat tämän pian mutta aikuiset eivät suostu moista uskomaan. Koko perheelle sopivassa leffassa on hauskaa mustaa huumoria, välillä jännittäviäkin pätkiä jotka tuovat mieleen Safiirin ja Teräksen. Tanskalaiset scifileffat taitavat olla jopa vielä harvinaisempia kuin suomalaiset joten kiva nähdä jotain sieltäkin päin. Tämä oli onnistunut tapaus, pääasiassa hyvien näyttelijävalintojen ja tunnelman takia.
tallennettu
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #53 : 13.Syyskuu 2011, 20:49 »

Mies ja alaston ase 2 1/2

Piti ihan verestää muistoja siitä, että kun joskus tehtiin ns. spoof-komedioita ja muita kreisikomedioita, niin ne pystyivät olemaan ihan oikeasti hauskojakin eivätkä vain mauttomia.

Mä saatan kuvitella, mutta aivan kuin tässä leffassa olisi enemmän visuaalista, sanallista ja piilomerkityksellistä tykitystä kuin esim. Scary Moviessa, jossa ei käytännössä tunnu olevan mitään mahdollisuutta missata vitsejä huomion harhailun takia. Tässä leffassa piti oikein erikseen kelailla takaisin päin nähdäkseen, että mitä oikein siinä kuvassa vilahtikaan.
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Moonlord
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 405
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Lapua
« Vastaus #54 : 14.Syyskuu 2011, 10:39 »

Lucky Luke (2009).

Ranskalainen leffa joka tietysti perustuu suosittuun sarjakuvaan. Visuaalisesti hieno, hauska ja hyvin sarjakuvamainen, esim. Jolly Jumper paljastuu leffan aikana puhekykyiseksi.
Päänäyttelijä oli todella hyvä löytö Lukeksi. Juoneen oli tungettu vähän liikaa tyyppejä, hahmoina mm. Pat Poker, Calamity Jane, Jesse James, Billy the Kid, Phil Defer. Elokuva seurasi pääasiassa Daisy Town albumin juonta mutta paljon muutakin oli tungettu mukaan. Hahmot jäivät jo ajanpuutteenkin takia karikatyyrisiksi. Sarjakuvista poiketen mukana oli myös Lucky Luken syntytarina ja isän kuoleman kosto.

Kaiken kaikkiaan ihan mukava elokuva mistä ainakin itse nautin vaikka puutteitakin toki oli. Päihittää kuitenkin Terence Hillin Lucky Luke-leffan ja on sarjakuvafilmatisointina moninverroin parempi kuin ranskalaisten yritys Blueberryn kanssa.
tallennettu
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #55 : 16.Syyskuu 2011, 22:05 »

Thor

Ihan keskinkertainen Marvel-elokuva. Ei paska kuten Daredevil, mutta ei hyvä kuten X-Men tai Hämäri. Ei edes samalla tavalla viihdyttävän tyylikäs kuin Punisher. Vain keskinkertainen... Onneksi Marvel-leffojen keskitaso on vähän korkeammalla.

Mutta oonko mä missannut jotain, kun jäljellä Kostajista on vielä Musta Leski ja Hawkeye, enkä muista kuulleeni että kummastakaan olisi leffa tulossa? Meinaan jokaisesta muusta Kostajat-hahmosta on tehty leffa, joten miksi ei noista?
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Farelial
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 65
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Parkano... Niin surullista kuin se onkin
« Vastaus #56 : 16.Syyskuu 2011, 22:14 »

Rango.

Loistava animointi, ihan häikäisevä, ja Johnny Depp vaan ei voi olla huono  Iskee silmää
Mutta tarina äärettömän pitkästyttävä ja kliseinen, ei iskenyt yhtään. Joutui useampaan otteeseen räpäyttelemään silmiään, ettei nukahtanut, ja aivan pakottaa itsensä katsomaan tarinan loppuun.
tallennettu

Live fast, die last.

Love it, or die.
Farelial
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 65
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Parkano... Niin surullista kuin se onkin
« Vastaus #57 : 16.Syyskuu 2011, 22:23 »

Lainaus
Eragon (2006) (4/10)
Tulipa viimeinkin katsottua tämäkin. Lapsellinen tarina maalaispojasta josta tulee valtakunnan pelastaja kun lohikäärme valitsee tämän ratsastajakseen. Tätä katsoessa iski vähän väliä vitutuskohtaus kun oli typeriä kohtia tai joitain ideoita oli kopioitu suoraan muualta (Star Wars..). Ala-asteikäiset saattavat pitää, muille ei voi suositella. Visuaalisesti komea tosin. Ensin pähkäilin että pitäisikö lukea se kirja ensiksi ennen elokuvan katsomista mutta tämän perusteella jää kyllä kirja kokonaan lukematta.

Eieieieiei!
Elokkuvahan on aivan järkyttävä raiskaus kirjasta. Käsikirjoitus on tehty kuin kirjasta olisi luettu vain takakansi ja viimeinen sivu, se ei seuraa kirjaa laisinkaan, hahmot ovat aivan toisia, juoni on yksinkertaistettu ja vetkuteltu, hahmot eivät ole lainkaan niin suloisia ja aitoja kuin kirjassa.
Kirja ei ehkä ole mikään maailman monitasoisin ja vaikein, mutta se on aito ja ihanan kevyttä lukemista.
Ja jos jätät kirjan lukematta elokuvan takia, teet niin suuren virheen etten voi sitä edes sanoin kuvailla.  Hämmästynyt
tallennettu

Live fast, die last.

Love it, or die.
Logikärmes
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 855
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #58 : 17.Syyskuu 2011, 00:57 »

Tuosta olen kyllä samaa mieltä. Eragonilla on tunnetusti heikkoutensa, mutta se on silti omalla tavallaan sujuvaa ja mukaansatempaavaa tekstiä, mikä on senikäiseltä kirjoittajalta hyvä suoritus. Eragon on muutenkin malliesimerkki siitä, miten kokematon ohjaaja voi tahtoessaan kirjaa valkokankaalle siirtäessään tuhota lähdeteoksesta kaiken, mikä siinä on alun perin ollut edes hiukan merkityksellistä.

Minusta on hieman surullista, miten Paolinin kirja sai niin rikollisen surkean filmatisoinnin, kun taas joku saakutan Stephenie Meyer sai jopa kohtalaisen onnistuneen adaptaation omasta hutustaan.

Liikkuva linna

Mutta jottei menisi vallan off-topiciksi, ottakaamme vielä katsaus vastahankkimani Miyazaki-kokoelman läpikäymisprojektini edistymisestä. Ensimmäisenä Liikkuva linna, joka perustuu Diana Wynne Jonesin fantasiaromaaniin.

Elokuva on teemoiltaan hyvin Miyazakimainen, joten väistämättä heräsi kysymys, millainen se kirja mahtaa todellisuudessa olla. Miyazaki ei tälläkään kertaa petä, vaan elokuva on lumoava kauniine maisemineen ja yksityiskohtineen, hahmot ovat mielikuvituksellisia ja moraalikäsitykset hämmentävän harmaasävyisiä. Tietokonegrafiikkaa on käytetty ehkä hieman enemmän kuin mitä Ghibli-elokuvissa on tottunut näkemään, mutta kaikki limittyy sulavasti käsin piirrettyyn kuvaan luoden yhtenäisen kokonaisuuden.

Lähdeteos näkyy elokuvassa uskoakseni selvimmin sen synkkyytenä. Miyazaki on käsitellyt vakavia teemoja ennenkin, eikä Liikkuva linna ole esimerkiksi samalla tavalla väkivaltainen kuin Prinsessa Mononoke, mutta silti siinä on koko ajan hieman alakuloinen pohjavire. Elokuvana Liikkuva linna on kaunis ja mielikuvitusta kiihottava, kuten kaikki Miyazakin ohjaukset, mutta yhtä kevyt katsoa se ei ole.

Ponyo rantakalliolla

Kontrastina edelliseen tämä Miyazakin teos on suunnattu huomattavasti nuoremmille ja sen myötä myös tunnelmaltaan leppoisampi. Loputtomat metsät ja kukkulat ovat Miyazakin ohjauksissa tuttua, mutta Ponyossa hän sukeltaa uskoakseni ensimmäistä kertaa vedenalaiseen maailmaan. Pinnanalainen maisema ja sitä asuttavat merenelävät on kuvattu hienosti, etenkin kun kuvaan myöhemmin astuvat devonikautiset varsieväkalat, trilobiitit sun muut vähemmän tutut öhkömönkiäiset.

Ponyo on lastenelokuva, eikä se ehkä jaksa kiinnostaa varttuneempaa katsojaa aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi Henkien kätkemä. Miyazakille tutut teemat, kuten ympäristönsuojelu, ovat siinä silti nähtävissä, vaikka huomattavasti kevyemmin käsiteltyinä. Ponyon viehätysvoima perustuu vedenalaisiin näkymiin, valoisaan tunnelmaan ja sympaattisiin hahmoihin, joista omiksi suosikeikseni muodostuivat höpsähtänyt velho Kōichi ja Sosuke-pojan tempperamenttinen äiti, Lisa.
tallennettu

"The dog is a peasant and the cat is a gentleman."
- H. P. Lovecraft, Cats And Dogs
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #59 : 17.Syyskuu 2011, 10:58 »

Katsoinpa vielä Ali G:n... Eehh... Siis lähtökohtaisesti hahmo on hauska sketseissä, mutta kuten sketsihahmoille yleensä käy, leffassa lähinnä otti pannuun. Toki mukana oli joitain alapääjuttuja, jotka onnistuivat huvittamaan, mutta enimmäkseen huumori oli mautonta ja ei kovinkaan hauskaa.

Ai juoni ja tarina? Tällasten leffojen perusjuonityyppiä siitä, kuinka sketsihahmo istutetaan oikeiden jäykiksi ja arvovaltaisiksi katsottujen ihmisten sekaan aiheuttamaan kaaosta, mutta onnistuen lopulta todistamaan itsensä sankariksi ja arvostettavaksi ihmiseksi. Esim. Ekassa Bean-leffassa oli kyse tästä kuviosta. Ali G pistettiin politiikkaan mukaan.
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Sivuja: 1 2 [3] 4 5 ... 25   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional