18.Joulukuu 2014, 19:17 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1] 2 3 ... 25   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Viimeisin näkemäsi elokuva? Take 2  (Luettu 45334 kertaa)
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« : 27.Kesäkuu 2011, 04:18 »

Kun Pesukarhu-mode päätti pistää ekan ketjun lukkoon, niin otan sitten kyseenalaisen kunnian aloittaa uuden ketjun.

Ensimmäisenä ajatuksena on varmaan, että pitäisi puhua teatterielokuvista, mutta mulle kelpaa ihan juhannusyönä tv:stä tulleet wanhatkin ja todella surkeat pätkät...

Muoks: Kuten mulle alla muistutettiin, oli huonojen leffojen ketjukin olemassa, joten siirsin oman viimeksi näkemäni taiteellisen elämyksen seikkaperäisen kuvauksen sinne...
« Viimeksi muokattu: 27.Kesäkuu 2011, 19:52 kirjoittanut Rasimus » tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Logikärmes
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 855
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #1 : 27.Kesäkuu 2011, 12:36 »

Tuota, Rasimus... olisikohan sinun kannattanut sittenkin kirjoittaa tuo vastaus tähän keskusteluun? Noin tunteella laadittu vuodatus menee täällä minusta hieman hukkaan!

The Haunting - paholaistalo

Näin tämän elokuvan ensimmäistä kertaa melko pienenä, ja minulle jäi hirvittävät traumat. Tuntui siihen aikaan todella pelottavalta, ja lopetimme veljeni kanssa katsomisen kesken. Elokuva meni tosin myös nauhalle, joten katsoimme sen loppuun sitten seuraavana päivänä kirkkaassa päivänvalossa.

Halusin katsoa kyseisen leffan uudestaan nimenomaan siksi, ettei tarvitsisi muistella sitä niin hirvittävänä kokemuksena, eikä The Haunting ole kauhuelokuvaksi loppujen lopuksi kovinkaan pelottava. Sen sijaan minut yllätti ohjauksen kärsivällisyys. Tapahtumat kehittyvät rauhallista tahtia, ja riivatun talon karmea menneisyys paljastuu pala palalta. Elokuva keskittyy mystisten ilmiöiden kuvaukseen siinä missä monet kauhuelokuvat verellä läträämiseen. Myös näyttelijät ovat kohtalaisen nimekästä sakkia, ja etenkin Lili Taylor on pääosassaan vakuuttava.

Kauhuelokuvaksi siis sangen miellyttävä kokemus, joskaan ei kovinkaan pelottava.
tallennettu

"The dog is a peasant and the cat is a gentleman."
- H. P. Lovecraft, Cats And Dogs
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #2 : 27.Kesäkuu 2011, 19:54 »

Tuota, Rasimus... olisikohan sinun kannattanut sittenkin kirjoittaa tuo vastaus tähän keskusteluun? Noin tunteella laadittu vuodatus menee täällä minusta hieman hukkaan!

Aivan oikein... Harrastin siis omaehtoista moderointia...
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Astorethein
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Parkano
« Vastaus #3 : 28.Kesäkuu 2011, 23:32 »

Piranha 3D

Pitkään odotti tämäkin elokuva katseluvuoroaan, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ei pahemmin haittaisi, vaikka se olisi jäänyt kokonaan väliin. Yleensä viihdyn erinomaisesti tämäntyyppisten hölmöjen verirallien parissa, mutta tällä kertaa ei vain napannut. Pienessä sievässä asia olisi varmaankin ollut toinen.

Tuotantoporukka on selkeästi tiedostanut tekevänsä mautonta ja ylivedettyä roskaa, mutta pelkällä tyylittömyydellä ilakointia olisi merkittävästi tehostanut jonkinlainen eteenpäin kulkeva juoni, jollaista ei tässä hurmejuhlassa ollut. Tarinallisen dynamiikan sijaan elokuva panostaa alastomiin naisvartaloihin ja groteskeihin kuolinkohtauksiin, jotka myös varsin usein yhdistetään ensin mainittuihin. Uhkeat vartalot ja niiden kahtia repimiset viihdyttävät hetken, mutta heti kun tarkoituksellisen korniuden sekaan yritetään luoda jotain vakavaa, muuttuu meininki tylsäksi ja laimeaksi. Lisäksi leffa muistuttaa monissa kohtauksissa lähinnä jonkin pop-staran musiikkivideota, mikä saattaa tosin olla ihan tarkoituksellistakin. Jos elokuva olisi vetänyt useammin ja vielä enemmän yli sekä sotkenut sekaan lisää vinoa huumoria, olisi lopputulos ollut roimasti parempi.  
« Viimeksi muokattu: 28.Kesäkuu 2011, 23:39 kirjoittanut Zanthraug » tallennettu

Ensin katsottiin Kauniit ja rohkeat, sitten tapettiin Seppo!
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #4 : 29.Kesäkuu 2011, 00:45 »

Blood & Chocolate

Tää ihmissusipätkä meni multa aikoinaan ihan kokonaan ohi, mutta nyt bongasin sen lähi-Siwasta pahvitaskuun pakattuna "pokkariversiona" eli ihan omaksi sai dvd:n halvemmalla kuin videovuokraamossa maksaisi vuokrata...

Ei yhtään hullumpi jos ei odota mitään liikoja, IMDb:n 5.2 on ehkä vähän alimitoitettu (ehkä kirjan fanit ovat pettyneet?). Pesee mun mielestä aavistuksen verran korkeammalle arvostetun Underworldin. Ei kuitenkaan mitään tajunnanräjäyttäjätavaraa tai edes parin viikon päästä muistettavaa.

Mutta mitä hiton valoshowta susiksi muuttuminen oli olevinaan? Tuli ihan mieleen Twilightin auringonvalossa hohtavat vampyyrit. Kyllä on ikävä eräiden 80-luvun klassikoiden muuttumisefektejä kasvavine karvoineen ja uuteen asentoon asettuvine luineen, vaikka kunnon tietokonemorphauskin olisi tässä tapauksessa käynyt mulle.
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Saggeli
Kokelas
*


Poissa Poissa
Viestejä: 18
Sukupuoli: mies
« Vastaus #5 : 29.Kesäkuu 2011, 02:15 »

The Thing

Yllättävän hyvin ovat erikoistehosteet (iljettävät sellaiset) kestäneet aikaa.
tallennettu
Q_Black
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 311
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Itä-Suomi
« Vastaus #6 : 30.Kesäkuu 2011, 19:27 »

The Expendables - Leffa, johon on työnnetty mukaan monta legendaarista näyttelijää. Odotin leffalta paljon, koska sitä on kehuttu. Petyin vähän, mutta silti voin sanoa, että kannatti katsoa.

Emily Rosen riivaaja - Yksi parhaista "riivaaja-leffoista". Tositapahtumiin perustuva, joten se tekee leffasta vähän karmivamman.
tallennettu

“What i want, i take” (Zsadist, LA)
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #7 : 30.Kesäkuu 2011, 22:46 »

Harkitsin "huonoin elokuva" -ketjun ja tämän välillä, mutta päätin lopulta laittaa tähän ketjuun, sillä kyllä tää silti onnistui viihdyttämään, ja surkeuden tasoa syö ilmiselvä surkeuden tahallisuus (oikeasti huonot elokuvat on tarkoitettu vähintäänkin keskinkertaisiksi elokuviksi - siinä vain on epäonnistuttu).

Battle of Los Angeles, ei saa sekoittaa melkein samannimiseen elokuvaan Battle Los Angeles niinkuin mä tein...

Varoitusmerkkejä:
- Ei ensimmäistäkään kriitikkokehua lainattu dvd:n kannessa.
- Sisäpuolella mainostettiin Uwe Bollin (luultavasti yksi maailman surkeimmista leffan tekijöistä) elokuvaa Rampage (joka muuten on jostain syystä saanut IMDb:ssä 6.4 - täytyykin varmaan tsekata)
- Tuottajien joukossa mainittiin Chris Olen Ray, joka on Fred Olen Rayn poika. Ainuttakaan leffaa en muista Frediltä nähneeni, mutta tällä on varsin kova maine kengännauhabudjetin roskan tekijänä. Poika ei kauas ole puusta pudonnut, sillä tämä näköjään harrastaa oikeiden teatterileffojen melkein samannimisten halpisversioiden tekemistä (miltä kuulostaa Almighty Thor?)
- Leffa alkaa räväkästi ilmataistelulla karamelliväristä avaruusalusta vastaan räjähdysten ollessa yksiä surkeimpia näkemiäni päälleliimattuja, tummenevilla rajoilla varustettuja pilviä.
- Sotilastukikohdan miehitykseen kuuluu alle kymmenen epäsotilaallista jampparia, joista yksi hävittäjälentäjä on niin uskoman vellihousu, että ihmettelin kuinka tämä pääsi ilmavoimien psykologisista testeistä läpi - kaverista tosin päästään eroon melko nopeasti kun tämä saa koneensa viimein ilmaan.

Kun pääsin yli alkujärkytyksestä, pistin päälle kalkkunavaihteen ja onnistuin itseasiassa nauttimaan leffasta. Se ei ollut umpitylsä vaan kiitettävästi koko ajan tapahtui. Mukana oli Roswellin alieneita, MJ-12, sekä samuraimiekalla varustautunut vanhempi silmälappunainen...

Mutta kannattaa jättää väliin jos ei ihan erikseen pidä huonoista elokuvista.
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #8 : 04.Heinäkuu 2011, 12:44 »

Roska on aina hauskaa. Kumpikaan kattomistani leffoista ei ole sellainen, että niitä ilman ei pystyisi elämään, mutta jos haluaa viettää huonon maun väkivaltaleffajuhlan aivot pois päältä kytkettyinä, niin kumpikin käy yhdessä tai erikseen...

Rampage

Uwe Bollin elokuva. Outoa kyllä, suhteellisen hyvä sellainen. Vaikka vertaisi järjettömällä väkivallalla mässäilevien leffojen keskikastiin unohtaen kuka on ohjaaja, leffa on ihan ok.

Vaihteeksi dialogi ei ole karmivan huonoa (tai no... samaa tasoa kuin keskiveto tosi-tv-ohjelmassa), leffaa ei ole yritetty keventää bollmaisella hönöhuumorilla vaan ote on kauttaaltaan raa'an tiukka, ja ohjaus ja toiminta on sujuvaa.

Tarina ns. postaliksi menevästä tyypistä saa jopa kivan lopputvistin ihan viime minuuteilla ja antaa epäbollmaista perustelua monelle leffan aikaisemmille yksityiskohdille.


Hobo with a shotgun

Tarantino ja Rodriguez ovat näköjään luoneet kokonaan uuden leffalajityypin 2000-luvun grindhousella, tavallaan elvyttäen eksploitaatioleffan ja päivittäen sen retrohengessä nykypäivään. Bollin pätkästä eroten tätä ei missään nimessä ole tosissaan tehty, vaan ihan kaikki on vedetty totaalisen överiksi etenkin pahishahmoja myöten (no, hyviksiä ei yleensäkään saa kovinkaan räiskyviksi persooniksi).

Rollaattori-ikää lähestyvä Rutger Hauer esittää koditonta maankiertäjäpummia, joka pikkukaupungin rehottavaan rikollisuuteen, korruptioon, anarkiaan ja muuhun saastaan kyllästyneenä ostaakin ruohonleikkurin sijasta haulikon ja alkaa siivota katuja splatterhengessä. Osansa saavat niin pedofiilit joulupukit kuin sanomalehtivarkaatkin.
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #9 : 07.Heinäkuu 2011, 21:55 »

Red Riding Hood

Eihän tää mikään Company of Wolves ollut, vaikka saduista lainailikin. Mutta ihan ok. Olisivat voineet jättää teiniromanssit ja tsing-ääniset säikyttelyt pois, muuten olisin voinut väittää ihan hyväksikin elokuvaksi. Nyt tuon katsoi ja sen parissa pystyi kyllä viihtymään, mitä nyt loppupuoliskolla popcornien loppuminen alkoi hieman herpaannuttaa mielenkiintoa.

Meinasin antaa plussaa noitavainojen dynamiikan esittelystä, mutta se jäi niin vähäiseksi että antaa olla.

Ja ei ihmissudeksi muuttumiskohtausta. Sellainen pitää aina olla  Näyttää kieltä
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Piru Naiseksi
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 468
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #10 : 18.Heinäkuu 2011, 12:57 »

Ihana ´Oceans`... Luontofilmit kiehtovat, vaikka usein ne toteutetaan taka-ajatuksin, jotka saavat ainakin minut ylen kiukkuiseksi ihmiselle... Ihminen tekee sitä ja tätä pahaa, ja luonto kärsii...
Esitetäänhän televisiossakin runsaasti luontoaiheista ohjelmaa. Silti isolla valkokankaalla kaikkine tehosteineen toteutettu näytös on elämys, viehän se katsojan paljon syvemmälle esitykseen kuin kohtuullisenkaan kokoinen TV-ruutu. (Tässä nimenomaisessa filmissä katsoja viedään sekä nimenomaan  syvälle että korkealle.)
tallennettu
Logikärmes
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 855
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #11 : 18.Heinäkuu 2011, 14:22 »

Kleopatra

...ja vielä tarkemmin sanottuna kyseessä on vuoden 1963 versio, sillä samalla nimellä liikkuu useampikin leffa.

Melkoinen pläjäys. Alun perin kahdeksi kolmen tunnin elokuvaksi tarkoitettu, sittemmin yhdeksi neljän tunnin pätkäksi sulautettu ja teattereissa vielä kolmeen tuntiin typistetty. Asiaa ei auttanut se seikka, että elokuva tuli YLE Teemalta, mikä tarkoittaa sitä, että mainostauon mittaisia hengähdystaukoja ei ollut luvassa (ruudusta tullut oli siis juuri se neljätuntinen).

Elokuva voitti kaikkiaan neljä Oscaria, jotka kaikki visuaalisen puolen tunnustuksia. Kyseessä onkin kaikkien silmäkarkkien äiti, sillä esimerkiksi Kleopatran puku vaihtuu joka kohtauksessa (joista yksi sisälsi aitoa kultaa!), ja lavasteet ovat läpi elokuvan komeita katsella. Suosikkikohtauksekseni muodostui Kleopatran saapuminen Roomaan, joka kaikessa hulppeudessaan onnistui lyömään minut täysin ällikällä, sillä en totisesti odottanut mitään sellaista melkein viisikymmentä vuotta sitten valmistuneelta teokselta.

Juonesta ei ole paljon sanottavaa. Ymmärtääkseni Kleopatra seuraa kohtalaisen tarkasti historiallisia faktoja (tarkistin Wikipediasta, ja siellä luetellut epätarkkuudet kuulostivat minun korviini melkoisen kosmeettisilta), mutta tällaisia elokuvia ei katsota juonen vuoksi. Siinä mielessä se sijoittuu minulla samaan kategoriaan James Cameronin Avatarin kanssa. Silmille vain makeaa mahan täydeltä! Hymyilee leveästi

Parfyymi - erään murhaajan tarina

Visuaalisuudesta puheen ollen... tässä toinen mielenkiintoinen tapaus. Perustuu Patrick Süskindin kirjaan. Teoksessa tuoksuilla on suuri merkitys, ja on hauska katsoa, miten ne on yritetty siirtää valkokankaalle. Elokuva alkaa melko tympeästi, ja välillä se näkee minusta hieman turhankin paljon vaivaa säilyttääkseen raadollisuutensa. Omituinen, lähes mykkä päähenkilö jää melko etäiseksi (en ole lukenut kirjaa, mutta heräsi kysymys, onko se väistämätöntä), joskin keskivaiheilla hänestä saa hieman paremmin otetta. Helsingin Sanomien arvostelussa puhuttiin saduntunnusta, joka oli kirjassa keskeisessä osassa, mutta elokuvaversiosta sitä en kyllä löytänyt. Siinä mielessä esimerkiksi Guillermo del Toron Pan's Labyrinth on minusta huomattavasti parempi valinta. Parfyymi onnistui kuitenkin viihdyttämään kertakaikkisella omituisuudellaan ja ennalta-arvaamattomuudellaan.
tallennettu

"The dog is a peasant and the cat is a gentleman."
- H. P. Lovecraft, Cats And Dogs
Cesare
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 128
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #12 : 18.Heinäkuu 2011, 18:32 »

Näinkin mahtavan mestariteoksen olen viimeksi katsonut kuin The Hangover! Saihan siinä nauraa, mutten vieläkään oikein ymmärrä, mitä tekemistä niillä kanoilla oli hotellihuoneessa... mutta toisaalta tuo kuuluu juuri sellaiseen sarjaan, että kylppärissä olevalla tiikerilä tai ninjalla takakontissakaan ei ole niin mitään merkitystä, ne ovat mukana vain aiheuttamassa wtf!-fiilistä:-D

Katsoin myös pari päivää sitten Screamin. Inhoan, inhoan, inhoan kauhuleffoja, ja varsinkin noita viiltäjäleffoja, mutta olin kaverilla yötä ja muut halusivat katsoa tuon. Alussa tuntui, että tämäkin on taas vain samaa vatsojen aukomista veitsellä, mutta huh, sitten siitä tulikin ihan mielenkiintoinen draama, jossa oli jopa hyvä ratkaisu sille, kuka oli murhaaja! Screamissä oli paljon intertekstuaalisuutta (visuaalisuutta?) eli viittauksia toisiin kauhuleffoihin ja varsinkin niiden murhaajiin. Päähenkilö ja tämän ystävät vain naureskelivat kaupungissa tapahtuville surmille ja miettivät, miten ihminen tapetaan, eikä leffassa muutenkaan ollut pelolla paljon sijaa. Henkilöt olivat koomisen tuhovimmaisia eikä kirkuvia tyttöjä tai pelokkaita poikia ollut yhtään.

Itse tappokohtauksista en osaa sanoa, koska en katsonut yhtään :D inhoan niitä kaikista eniten, ja kyllähän musiikista jo kuulee aina etukäteen, että pian joku heittää veivinsä.
tallennettu
Q_Black
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 311
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Itä-Suomi
« Vastaus #13 : 19.Heinäkuu 2011, 12:44 »

Tylsyyksissäni tuli katseltua Covenant <3 , MegaMind (parempiakin lastenleffoja nähty), Noidan oppipoika (Aika kuraa, huonot näyttelijävalinnat), It's a boy girl thing (Jaksaa naurattaa aina) ja sitten katsastin tuoreen Beastly-leffan, joka on siis modernisoitu kaunotar ja hirviö - leffa, mutta kohdistuu lähinnä nuoreen sukupolveen. Pääosissa Alex Pettyfier ja Vanessa Hudgens (miten lie kirjoitetaan). Ihan katseltava, mutta ei mikään loistokas elokuva.
tallennettu

“What i want, i take” (Zsadist, LA)
Astorethein
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Parkano
« Vastaus #14 : 19.Heinäkuu 2011, 23:41 »

Deadgirl

Kun elokuvan keskiössä on joukko teinipoikia, jotka päättävät raiskata hylätystä mielisairaalasta sidottuna löytyneen naisen, joka on kaiken lisäksi zombi, ei olla kovin helposti lähestyttävän aiheen äärellä. Idea kuulostaa Evil Dead-tyyppiseltä kauhukomedialta, mutta elokuvan käsittelytapa on synkän vakava, mikä ei ole varmasti ollut ilmeisin tie valittavaksi. Erikoisesta ideasta olin valmis antamaan pisteitä jo ennen kuin olin edes päättänyt katsoa elokuvan.

On vaikea sanoa, miten hyvin uskottavuuden luonnissa on onnistuttu, koska en tosiaankaan osaa kuvitella, mikä kuvatun tilanteen realistinen tapahtumakulku olisi. Tavallaan uhrin epäkuollut olotila syö jo sinänsä pohjan kaikelta uskottavuudelta, mutta toisaalta ei sittenkään, sillä aihe ei yllättäen muutu missään vaiheessa naurettavaksi. On tietenkin myös katsojan mielelaadusta kiinni, kykeneekö visvaiseen seksiorjaan suhtautumaan elokuvan itse osoittamalla vakavuudella, mutta itse en kokenut tässä ongelmia ainakaan häiritsevässä määrin. Jännitys säilyy jännittävänä ja kipeä tunnelma kipeänä, joten kai kyseessä sitten on jonkinlainen onnistuminen.
tallennettu

Ensin katsottiin Kauniit ja rohkeat, sitten tapettiin Seppo!
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #15 : 23.Heinäkuu 2011, 22:35 »

Tuli urakalla katsottua elokuvia kun parin viikonlopun ja välissä olleen viikon aikana... Enimmäkseen vanhempaa tavaraa.

Cool world on Roger Rabbitin vanavedessä tehtyjä elokuvia, joissa piirroshahmoja ja reaalimaailmaa (kind of) yhdistetään. Tässä tosin sillä erolla, että siinä missä RR:n piirroshahmo tarttui ihmistä hihasta, niin hiha todellakin nykäisi, kun taas tässä leffassa ei näyttelijät näytä reagoivan mitenkään piirroshahmojen lääppimiseen (eikä osu valot ja varjotkaan kohdalleen). Lisäksi RR:ään on se ero, että RR oli koko perheen leffa, kun taas Cool Worldin piirrosmaailma on reilusti läpimätä rikollisineen ja huorineen, jotka ihan reilusti paneskelevat eivätkä vain leiki mitään käsien läpsyttelyleikkejä kuten RR:ssä (mikä sinänsä oli loistava idea - kaksimielistä aikuisille, huvittavaa lapsille  Hymyilee). Ihan ok leffa lajissaan vaikkakaan ei ikimuistoinen. Vähän häiritsi että Kim Basinger näytti ihmishahmon ottaneena Hollyna vanhalta luuskalta verrattuna piirros-Hollyyn.

Orlando perustuu Virginia Woolfin romaaniin ja kertoo miehestä joka elää läpi vuosisatojen vaihtaen sukupuolta naiseksi sopivassa välissä päästäkseen kokemaan kuinka kovaa naisen elämä lopulta on. Tilda Swinson esittää (heh... voisi ostaa itselleen kulmakarvat), vaikkakaan häntä ei tässä tapauksessa osaa kuvitella mieheksi. Hidastempoinen ja tapahtumaköyhä elokuva, mutta jotenkin silti koukuttava pukudraama. Ei tosin taaskaan mitään ikimuistoista.

Incredibles. Mainiota supersankarivittuilua, joka on ollut suosittua viime vuosina superleffojen lyötyä itsensä läpi. Saattaa olla parhaimpia superleffoja, ja siinä sarjassa on myös joku Watchmen! Heh... Supersankarivaimo epäilee miestään pettämisestä - että tämä juoksee tekemässä salaa sankaritekoja. Hyvän alun jälkeen leffa tosin alkaa hyytyä ja ottaa perinteisempiä latuja.

Black Swan. Aluksi näytti taidepaskalta, mutta kyllä se siitä parani muuttuen melko hienoksi elokuvaksi särkyvästä ja harhaisesta mielestä. Hieman kyllä tuli tunne, että pitääkö aina olla kyseessä skitsofrenia aisti- ja todellisuusharhoineen jos mieli alkaa brakaamaan?

Fighter - Taistelija. Marky Mark esittää nuorempaa nyrkkeilijälupausta jota Batmanin esittämä cracknarkkariveli yhdessä dominoivan äidin kanssa yrittää valmentaa ammattinyrkkeilijäksi, ollen enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Kuulemma tositapahtumiin perustuvaa melko laadukasta draamaa (Bale on aika mainio alamäkeä menneenä kerran onnekkaana entisenä nyrkkeilysankarina), joka noudattaa perusurheilulajileffan kaavaa kyllästymiseen asti - Clint Eastwoodin nyrkkeilyleffassa kaava sentään rikottiin tekemällä päähenkilöstä halvaantunut vaikka kaavan mukaan olisi pitänyt olla suuri voittoisa mestaruusmatsi.

Tenacious D - The Pick of Destiny. En pitänyt tv-sarjasta, eikä leffakaan oikein kolahtanut vaikka huomattavasti viihdyttävämpi olikin. Musiikki aika hyvää, vaikka jostain syystä odotin Tribute-kappaleen soivan leffassa. Varoitus: Elokuva on musikaali!

Cast a Deadly Spell. Yksityisetsivä H. Philip Lovecraft etsii rikkaalta, tyttärensä neitsyyttä tarkasti varjelevalta mieheltä varastettua Necronomiconia, joka on palautettava parissa vuorokaudessa keskiyöksi jolloin tähdet ovat tietyssä asennossa... Tartteeko sanoa enempää? Tää on just sitä mitä mä olisin halunnut tv-sarja Dresden Filesin olevan.

Witch Hunt. Edellisen heikompi jatko-osa, jossa päähenkilön näyttelijä on vaihtunut Fred Wardista Dennis Hopperiksi. Lovecraft joutuu sotkeentumaan kovasti kommunistivainoja muistavaan noitavainoon, jossa vainoharhaa lietsova poliitikko yrittää päästä suosiolla eroon taikuuden käyttäjistä.

Strings. Marionettinukkeanimaatio, jossa maailma toimii hienosti marionetti-idean ympärillä: Portista käy korkealle nostettu palkki, johon langat tarttuvat estäen etenemisen. Taistelussa käsi halvaantuu jos sen naru katkaistaan, ja tilanteen voi korjata ottamalla toiselta nukelta käden, jossa on naru ehjä. Itse tarina on ihan hyvin kerrottu kliseinen tarina epämääräisesti kuolleesta kuninkaasta, tämän valtaistuinta tavoittelevasta veljestä, ja kuninkaansa kuolemaa ihan väärille poluille kostamaan lähtevästä kuninkaan pojasta joka kasvaa ymmärtämään totuuden. Melkein parhautta!

Salute of the Jugger. Nuorehko Rutger Hauer esittää jenkkifutiksen sukuisen pelin entistä liigasankaria, joka on mokailtuaan jumittunut kiertämään mutaliigaan kuuluvan joukkueensa kanssa syrjäisiä kyliä Mad Max & Spede -henkisessä sorakuoppamaisemassa. Aika mainio pätkä, joka välttää pahimmat postapokalyptisen maailman kliseet, vaikka budjettisyistä joutuukin joihinkin turvautumaan. Olisi paljon mitättömämpi leffa, jos Rutger Hauer ei yksinkertaisestikin vain olisi Äijä.
tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #16 : 24.Heinäkuu 2011, 20:43 »

Mulla on vielä kasa tuohon edelliseen sarjaan kuuluvia elokuvia, mutta niitä ei ole ehditty katsoa. Nyt tuli tsekattua kuitenkin Screamers (eli suomeksi Sirius jotain)...

Leffa on ennenkin nähty joskus teini-iän loppupuolella. Silloin syntyi vaikutelma, että leffa jakaantuu ikävästi kahtia: on hyvällä dickläisellä paranoialla varustettu juonellinen alkuosa, ja kuin toiseen leffaan kuuluva toiminnallinen loppuosa, jossa unohdetaan alkuosassa ilmaan heitetyt teemat.

Nyt ei ihan samaa vaikutelmaa syntynyt (alkuosa liittyi paremmin loppuosaan) mutta saumakohta oli silti nähtävissä.

Leffahan on hyvä ekan 50 minuutin ajan: on sota, jossa vihollinen on nähty viimeksi 6 kk sitten. Säteilyä torjutaan polttamalla punaisia tupakoita (heeheehee... syöpäkääryleitä torjumaan syöpää...). Itsekseen kehittyviä sotarobotteja. Ilmiselvästi sodasta selviytyneitä pikkulapsia esittäviä soluttautujarobotteja jne. (nettilähteet kertovat, että James Cameronin ja P.K. Dickin alkuperäistarinan välillä on yhteys, joten jos T-800 ja pikkulapset tuntuvat tutuilta...).

Loppupuoliskolla idioottimaisuudet alkavat perinteisellä toisiaan aseilla sohivien solttupoikien kohtauksella. Vainoharhaisuudet siitä, kuka on robotti ja kuka ei, eivät toimi, ja alkupuolen mainio kerronta vaihtuu pikkurahalla tehtyyn toimintaan... Plääh...

Leffa on sinänsä outo, sillä se seuraa Dickin alkuperäistarinaa melko tarkasti, mutta silti onnistuu ryssimään homman juuri tuon puolenvälin tienoilla vaikka ei alkuperäistarinasta poikkea (onko siis kyse Dickin, vai leffan tekijöiden kädettömyydestä?).

Jos pitäisi dickläisiä elokuvia suositella, niin sanoisin yhä Blade Runner, Minority Report ja Impostor (laatu- ja uskollisuusjärjestyksessä). Ei tästä ole kyseiseen porukkaan ekan 50 minuutin jälkeen.

Muoks: Vastoin itsesuojeluvaistoa mä katoin myös jatko-osan Screamers - The Hunting. Paskaa...
« Viimeksi muokattu: 24.Heinäkuu 2011, 23:09 kirjoittanut Rasimus » tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Lachesis
Kriitikko
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1828
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #17 : 27.Heinäkuu 2011, 12:52 »

Kas, muistan nähneeni Screamersin noin vuonna 1997, ja mieleen on jäänyt kaamea kuva siitä, kuinka lapsonen avaa suunsa ja paljastaa sieltä hammasrattaita tms. koneistoa (olihan se kohtaus varmasti siinä eikä jossain muussa pätkässä?) En mielestäni ole leffojen suhteen hirveän säikky, mutta tuo näky on jotenkin jäänyt päähän niin, että edelleen yömyöhällä silloin tällöin se tulee mieleen.
tallennettu

Ja kun ilta tulee tähdet sylissään
syöksemme tulta pimeyteen
Maailmanherra
Neurovelho
****


Poissa Poissa
Viestejä: 1717
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #18 : 27.Heinäkuu 2011, 13:41 »

L.A confidential

Elokuvasivistykseni on alkanut vanhemmista pätkistä joten vasta nyt tuli tämäkin raina katsottua kun tv-lupa tarjosi.

Oli ihan ässä. Klassista film-noir meininkiä väreissä. Kauniita gimuleita ja haulikoita. Ovelia käänteitä ja reiluapeliä. Asiallista meininkiä tosiaan vaikka loppu olikin turhan "soft" eli pehmeä.
tallennettu

Don't trust the skull.
Dauden
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 93
Sukupuoli: mies
« Vastaus #19 : 27.Heinäkuu 2011, 23:52 »

Barton Fink

Hieno elokuva, kenties Coenin veljesten paras. Kyseessä on mukavasti ajatuksia herättävä, mutta samalla vinksahtaneen humoristinen tuotos, joka onnistuu jättämään juuri sopivasti tulkinnan varaan turhia alleviivaamatta. Myös dialogi toimii kuin rasvattu ja elokuvassa käytetty kameratyöskentely on vakuuttavan komeaa. Kaiken kruunaa molemmat pääosaesittäjät John Goodman ja John Turturro (mitä helvettiä mies oikein luuhasi Transformers leffoissa?), joiden roolisuoritukset ovat mainiota katsottavaa.

Paul

Ääh.. pettymys. Jo leffan trailerin nähtyä odotukset olivat alhaalla, mutta toivoin silti vähän enemmän duolta Nick Frost ja Simon Pegg. Hot Fuzz ja Shaun of the Dead ovat kuitenkin rautaa omassa genressään, ja Spaced:kin oli aikoinaan mukavan nokkela sitcom. Toisaalta ehkäpä se ohjaaja/osakäsikirjoittaja Edgar Wright (joka ei ollut mukana Paulia tekemässä) oli sen verran iso osa sitä, miksi nuo edellä mainitut produktiot toimivatkin niin hyvin.. Joka tapauksessa, kyllähän Paulista muutamat halvat naurut saa, mutta se kuitenkin epäonnistuu olemaan oikeasti viihdyttävä ja omaperäinen komedia. Tarina etenee sen verran ennalta arvattavasti ja väsyneesti aina vitsejä myöten. Katso ja unohda materiaalia siis.
tallennettu

Jos elää susien kanssa, oppii ulvomaan.
Sivuja: [1] 2 3 ... 25   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional